1/2013 - Pori
1/2013 - Pori
1/2013 - Pori
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
1/<strong>2013</strong><br />
atakirjastot<br />
Tietoa, taitoa, tarinoita<br />
<strong>Pori</strong>n<br />
kirjastoauto<br />
täyttää 10 vuotta!<br />
LUKUKOIRA-<br />
TOIMINTA<br />
SÄKYLÄSSÄ<br />
Kulttuuripersoona<br />
Alpo Suhonen
Pääkirjoitus<br />
Kirjastolle ja käyttäjälle<br />
voi muodostua<br />
elinikäinen suhde.<br />
Eikä ihme, sillä tarjoaahan<br />
kirjasto<br />
kaikkiin elämänvaiheisiin<br />
käyttäjän omien tarpeiden<br />
sanelemia palveluja. Siinä missä<br />
tiedotusvälineet tarjoavat samaa<br />
viestiä kaikille, kirjasto tarjoaa tuhansittain<br />
vaihtoehtoja jokaiselle.<br />
Suomalaiset rakastavat kirjastoa.<br />
Kirjasto on käytetyin kulttuuripalvelu<br />
ja tärkeä kunnan peruspalvelu.<br />
Kirjastopalveluja myös<br />
arvostetaan ja niistä ollaan ylpeitä.<br />
Kirjasto on arvo sinänsä. Palvelututkimuksissa<br />
kirjastot saavat korkeimmat<br />
arvosanat kaikista kunnan<br />
palveluista.<br />
Elinikäinen kirjastosuhde alkaa<br />
usein jo lapsuudessa, vanhempien<br />
kanssa. Kirjaston tilojen merkitys<br />
korostuu, kun puhutaan lapsista.<br />
Lapset tarvitsevat paljon tilaa. Lapsille<br />
ja lapsiperheille myös kirjaston<br />
läheisyydellä on tavallista suurempi<br />
merkitys. Lapsille kirjastoissa on<br />
tarjolla paljon erilaisia tasokkaita<br />
aineistoja, järjestettyjä ohjelmia ja<br />
tapahtumia. Kirjasto on julkista tilaa,<br />
Kirjasto –<br />
elinikäinen suhde<br />
Teksti: Asko Hursti, kirjastotoimenjohtaja<br />
<strong>Pori</strong>n kaupunginkirjasto – Satakunnan maakuntakirjasto<br />
ja erityisesti lapsille on tärkeää, että<br />
on myös muuta kuin kaupallista julkista<br />
tilaa.<br />
Koululaisten elämässä kirjasto<br />
on koulun ohella tärkeä paikka ja<br />
palvelu. Kirjasto vaalii lukutaitoa,<br />
joka on koulumenestyksen edellytys.<br />
Hyvä lukutaito saavutetaan vain<br />
lukemalla. Lasten lukemisharrastuksen<br />
tukeminen ja edistäminen<br />
on kirjaston keskeinen<br />
tehtävä. Lukemisharrastus lisää<br />
lasten kykyä tulkita erilaisia tunnetiloja,<br />
auttaa ymmärtämään<br />
sanoja ja kielikuvia sekä lisää<br />
empatiaa. Kirjasto tekee tiivistä yhteistyötä<br />
koulujen kanssa lukemisharrastuksen<br />
lisäämiseksi.<br />
Kirjasto on nuorten tila. Ympäristönä<br />
kirjasto on toimiva ja turvallinen.<br />
Nuorilla on paljon vapaa-aikaa<br />
ja pitkät lomat. Maailmassa on paljon<br />
virikkeitä, jotka kilpailevat kirjaston<br />
kanssa. Kirjasto voisi olla luonteva<br />
osa nuorten elämää, mutta<br />
valitettavasti kaikissa kirjastoissa ei<br />
ole nuorille kunnollisia tiloja, joissa<br />
voisi lueskella, istuskella tai oleskella<br />
ja seurustella kavereiden kanssa..<br />
Opiskelijoille ja koululaisille kirjasto<br />
on ehtymätön tiedonlähde ja<br />
työhuone, paikka missä voi lukea<br />
ja tehdä tehtäviä. Vaikka tietoa olisi<br />
verkon kautta saatavissa miten<br />
paljon tahansa, tarvitaan kirjasto –<br />
paikka missä vietetään aikaa tiedon<br />
äärellä.<br />
Kirjastolla on paljon tarjottavaa<br />
myös työikäisille. Vapaa-aikaan<br />
”Vapaa-aikaan<br />
kirjasto tarjoaa<br />
elämyksiä ja tietoa”<br />
kirjasto tarjoaa elämyksiä ja tietoa.<br />
Työelämä vaatii jatkuvaa kouluttautumista<br />
ja siinä kirjasto auttaa.<br />
Kirjasto tarjoaa eri alojen ihmisille<br />
monenlaisia palveluja ja hyötyjä.<br />
Kirjaston monipuoliset aineistot ja<br />
osaaminen sekä erilaiset tapahtumat<br />
voivat tuoda monelle lisäarvoa,<br />
jota työssä tarvitaan. Kirjasto tukee<br />
luovuutta ja tarjoaa virikkeitä. Hyvinvoivat<br />
ja aktiiviset ihmiset ovat<br />
luovuuden ja kilpailukyvyn edellytys.<br />
Kun väestö ikääntyy, yhä suurempi<br />
osa kunnan palvelujen käyttäjistä<br />
on seniori-ikäisiä. Seniorit<br />
harrastavat, opiskelevat ja viettävät<br />
aktiivista elämää. Kirjasto tarjoaa<br />
paljon palveluja harrastamiseen,<br />
uuden oppimiseen ja viihtymiseen.<br />
Senioreilla on elämänkokemusta<br />
ja he osaavat arvostaa kirjaston hyvää<br />
palvelutarjontaa ja laadukasta<br />
palvelua.<br />
Kaikki saavat kirjastosta palvelua<br />
ja opastusta tiedon löytymiseen<br />
ja tietoyhteiskuntataitoihin.<br />
Kirjasto pitää meidät ajan tasalla.<br />
Kirjojen lisäksi kirjastossa on<br />
tarjolla muita kulttuurin tuotteita,<br />
kuten lehtiä, musiikkia ja elokuvia.<br />
Kirjaston avulla yhteiskunta<br />
tukee kulttuuriperinnön saatavuutta.<br />
Erilaiset joko kirjaston järjestämät<br />
tai yhteistyössä eri yhdistysten,<br />
järjestöjen tai muiden tahojen kanssa<br />
järjestetyt tapahtumat, kirjailijavierailut,<br />
luennot jne. ovat tärkeä<br />
osa kuntien kulttuuritarjontaa.<br />
Käyttäjän läheinen suhde kirjastoon<br />
on rikastuttava, kohottava<br />
ja elämää laajentava kaikissa<br />
elämänvaiheissa. Satakunnassa<br />
kirjastoilla on lähes 50 toimipaikkaa.<br />
Satakirjastojen asiakkaana<br />
voit asioida missä tahansa niistä<br />
kuin omassa kotikirjastossasi<br />
Tervetuloa kirjastoon!<br />
Kirjaston<br />
Google palvelee<br />
Teksti: Eeva Sinerjoki, Satakirjastot-lehden päätoimittaja<br />
Kuva: Tuukka Lindholm<br />
Elämme itsepalveluyhteiskunnassa.<br />
Maksamme laskumme, varaamme<br />
lippumme ja ostamme verkkokaupasta.<br />
Kaikki tämä tapahtuu muutamalla<br />
napin painalluksella. Maailma<br />
pienenee ja tulee yhä lähemmäksi.<br />
Tiedon valtakunta on loputtoman<br />
kiehtova ja samalla pelottava. Paljonko<br />
tietoa on liian paljon?<br />
Internet on mullistanut tapamme<br />
ajatella ja toimia. Olohuoneen<br />
kirjahyllyjen muutos sisustusesineiksi<br />
romahdutti tietokirjasarjojen<br />
valmistuksen. Tv-sarjan jaksot voimme<br />
katsoa netistä meille parhaiten<br />
sopivana aikana. Keskustelupalstat<br />
ja blogit tekevät meistä bittiavaruuden<br />
sisällöntuottajia. Matkapuhelin<br />
pakottaa vastaamaan ja tietokoneen<br />
näyttö suoltaa ajankohtaisimmat<br />
uutispäivitykset. Aamun lehti on<br />
jo iltapäivällä vanha.<br />
Kirjasto on edelleen palvelulaitos.<br />
Senioriasiakkaat kaipaavat<br />
uuden teknologian ja tietokoneen<br />
käytön opetusta. Nuoret saavat<br />
ruudun auki sekunnin sadasosassa,<br />
mutta törmäävät tietomäärän äärettömyyteen.<br />
Kirjastolla on asiantuntijuutta<br />
kummankin käyttäjäryhmän<br />
tarpeisiin. Tulevaisuuden kirjaston<br />
ydinpalvelutehtävä on valjastaa<br />
asiantuntijuus asiakkaiden henkilökohtaiseen<br />
ohjaukseen. Tiedon valtateillä<br />
asiakas kompastuu ja polku<br />
johtaa harhaan. Kirjastoammattilainen<br />
johdattelee tiedon ja hakusanojen<br />
viidakossa takaisin oikeille jäljille.<br />
Eräs tamperelainen äidinkielen<br />
opettaja on törmännyt ongelmaan:<br />
hänen yläkouluikäiset oppilaansa<br />
lamaantuvat internetistä löytyvän<br />
tiedon edessä. On synnytetty uusi<br />
termi eli Google-syrjäytyneet.<br />
Tutkimusten valossa suomalaiset<br />
pojat lukevat vähän. Tulevaisuuden<br />
kannalta kehitys on huolestuttava.<br />
Kirjaston oven avaamisen<br />
kynnys tulisi olla mahdollisimman<br />
matala. Yhteiskunta muuttuu ja<br />
me sen mukana. Lukemisen tavan<br />
muutokset, tiedon pirstaloituminen<br />
ja lukuisat muut ajanvietemahdollisuudet<br />
haastavat perinteisen<br />
kirjan. Lukemisen vähenemiseen<br />
kohdistuva huoli lienee yhteinen<br />
koko kirja-alalla. Jörn Donnerin lanseeraama<br />
iskulause ”Lukeminen<br />
kannattaa aina” lienee kirjakerhon<br />
omaisuutta, mutta elinikäisen oppimisen<br />
periaate puoltaa lukemisen<br />
ja tiedonsaannin tärkeyttä. Kirjaston<br />
rooli kaikille maksuttomana palveluna<br />
on auttaa meitä etsimään, löytämään<br />
ja oivaltamaan.<br />
Ihmisen pitäisi joka päivä kuulla<br />
ainakin yksi pieni sävelmä,<br />
lukea hyvä runo,<br />
nähdä hieno taulu<br />
ja jos mahdollista,<br />
sanoa muutama järkevä sana.<br />
– Goethe<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong><br />
Satakirjastot-lehti on Satakirjastojen yhteinen asiakaslehti. Lehti ilmestyy<br />
nyt ensimmäistä kertaa ja jaetaan seuraavissa kunnissa:<br />
<strong>Pori</strong>, Rauma, Eura, Eurajoki, Harjavalta, Honkajoki, Huittinen, Jämijärvi,<br />
Kankaanpää, Karvia, Kokemäki, Köyliö, Lavia, Luvia, Merikarvia, Nakkila,<br />
Pomarkku, Siikainen, Säkylä ja Ulvila<br />
Kannen kuva: Heikki Tyynysniemi/SK<br />
Toimituskunta:<br />
Päivi Almgren, Tea Aula, Asko Hursti,<br />
Sarianna Koivisto, Leena Purhonen,<br />
Anna Riihiluoma<br />
Päätoimittaja:<br />
Eeva Sinerjoki<br />
Taitto:<br />
Satakunnan ammattikorkeakoulun<br />
medianomi-opiskelijat Aliisa Jussila,<br />
Mira Metsälä, Marika Tossavainen<br />
Paino:<br />
Hämeen Paino, Sanoma Oyj, Forssa<br />
Painosmäärä: 110.000 kpl<br />
2<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong>
Kirjasto edustaa tiedonsaantia ja sivistystä<br />
Teksti: Eeva Sinerjoki<br />
Kuva: Vesa Lindqvist/Eduskunta<br />
Maailma muuttuu, mutta kirja säilyy, sanovat Krista Kiuru ja Timo Kalli.<br />
Kysyimme kahdelta satakuntalaiselta kansanedustajalta<br />
heidän mielipiteitään lukemisesta, kirjastosta<br />
ja kirjaston tulevaisuudesta. Tällä kertaa haastateltavamme<br />
ovat kansanedusta, ministeri Krista Kiuru ja<br />
kansanedustaja Timo Kalli.<br />
Miten kuvailisitte suhdettanne kirjastoon<br />
ja/tai kirjallisuuteen?<br />
Kiuru: Lämmin. Kirjat ja kirjallisuus<br />
ovat minulle erittäin tärkeä tapa<br />
rentoutua. Kirjastot ovat puolestaan<br />
eräs keskeisimpiä hyvinvointipalveluita.<br />
Toivon, että ne kehittyvät<br />
tulevaisuudessa edelleen paitsi perustehtäviensä<br />
osalta, myös uudenlaisiksi<br />
tietoyhteiskunnan olohuoneiksi<br />
ja -tukipisteiksi.<br />
Kalli: Pidän kirjastoja ja kirjallisuutta<br />
yleensä edelleenkin hyvin tarpeellisena<br />
nykyisessä yhteiskunnassa,<br />
jossa suositaan sähköistä mediaa<br />
entistä enemmän. Kirjastot sisältävät<br />
paljon monenlaisia mahdollisuuksia<br />
etenkin lapsille ja nuorille.<br />
Ehdittekö tällä hetkellä työpaperien<br />
lisäksi lukea muuta kirjallisuutta<br />
tai kirjallisia tekstejä ja jos niin<br />
minkälaista? Tämän voi myös esittää<br />
kuvitteellisena, eli mitä lukisitte,<br />
jos siihen olisi riittävästi aikaa?<br />
Kiuru: Työasioiden osalta lukemista<br />
tulee valtavasti, mutta aina kun<br />
mahdollista, pyrin perehtymään<br />
erityisesti kotimaiseen kaunokirjallisuuteen.<br />
Proosa antaa lukijalleen<br />
valtaisasti ja avaa syvempää katsantokantaa,<br />
joka paitsi kasvattaa<br />
ihmisenä, myös tukee yhteiskunnallisissa<br />
tehtävissä toimimista.<br />
Kalli: Kansanedustajan tehtävässä<br />
on hyvin paljon asioita, joihin pitää<br />
perehtyä lukemalla erilaisia pape-<br />
langattomasti lukemaan ja asiakkaiden<br />
aarteita uusiin muotoihin<br />
digitoimaan.<br />
Vuonna 2012 satakuntalaiset<br />
käyttivät kirjastopalveluita ahkerasti.<br />
Maakunnan kirjastoista tehtiin yhteensä<br />
4,4 miljoonaa lainaa, mikä<br />
on 19,5 lainaa maakunnan jokaista<br />
asukasta kohti. Koko maan keskiarvoon<br />
nähden satakuntalaiset lainasivat<br />
pari kappaletta kirjoja, levyjä<br />
tai muuta aineistoa enemmän kuin<br />
koko maan kansalaiset. Kirjastojen<br />
ovi kävi lähes kaksi miljoonaa kertaa<br />
(8,6 käyntiä per asukas)ja verkkokirjastojen<br />
palveluja tarvittiin 1,2<br />
miljoonan käyttökerran verran.<br />
Kuka tuntisikaan kirjaston käytreita<br />
ja julkaisuja, joten nykyisin en<br />
juuri ehdi kirjoja lukea. Luen mielelläni<br />
erilaisia kansallishistoriallisia ja<br />
poliittisia teoksia sekä elämänkertoja.<br />
Toivon, että tulevaisuudessa on<br />
enemmän aikaa myös tälle harrastukselle.<br />
Lukemisen tapa muuttuu, tutkimukset<br />
tukevat tätä väitettä. E-<br />
kirja ja e-lehdet muuttavat käsitystämme<br />
lukemisesta ja silmäilevän<br />
lukemisen pelätään osittain korvaavan<br />
syventyvän, perinteisenä<br />
pidetyn lukemisen. Mitä ajatuksia<br />
nämä ajatukset teissä herättävät?<br />
Kiuru: Tavat lukea varmasti kehittyvät<br />
ja muuttuvat, mutta itse teko, kirjalliseen<br />
maailmaan sukeltaminen,<br />
on ajaton. En siis ole huolestunut<br />
lukemisen tai kirjallisuuden katoamisesta.<br />
Olen myös varma, että perinteinen<br />
kirja pitää pintansa uusien<br />
lukemiseen soveltuvien laitteiden<br />
yleistyessä. Parhaimmassa tapauksessa<br />
lukuharrastus lisääntyy.<br />
Kalli: Vaikka maailma muuttuu ja<br />
tulee uusia sähköisiä tapoja lukea<br />
kirjoja uskon, että perinteinen kirja<br />
tulee kuitenkin säilyttämään asemansa<br />
lukijoiden keskuudessa. Toivon<br />
myös, että vanhemmat ohjaisivat<br />
lapsiaan<br />
lukemisen pariin esimerkiksi lukemalla<br />
iltasatuja.<br />
Se<br />
tunne, joka<br />
syntyy siitä<br />
kun otat kirjan<br />
käteesi ja<br />
selailet sen<br />
lehtiä, syntyy<br />
vain lukemalla<br />
perinteistä<br />
kirjaa.<br />
Mikä on mielestänne kirjaston<br />
merkitys tiedonsaannin ja sivistyksen<br />
tarjoajina nyt ja tulevaisuudessa?<br />
Onko kirjastolaitoksella<br />
odotettavissa uhkia?<br />
Kiuru: Kirjastojen tehtävä pikemminkin<br />
korostuu tulevaisuudessa.<br />
Monimutkaistuvassa maailmassa<br />
toimiminen vaatii syvää sivistystä.<br />
Sen tarjoamisessa suomalainen<br />
kirjasto on ehdottoman tärkeä. Samalla<br />
toivon, että kirjastot ottavat<br />
”Tavat lukea varmasti<br />
kehittyvät ja muuttuvat,<br />
mutta itse teko,<br />
kirjalliseen maailmaan<br />
sukeltaminen, on ajaton.”<br />
asemansa myös tietoyhteiskunnan<br />
valtaväylien tunnetuksi tekemisessä<br />
mm. ikäihmisille. Tällä tavoin niistä<br />
voi syntyä eräänlaisia sivistyksen,<br />
kulttuurin ja teknologian kohtaamispaikkoja<br />
paikallistasolla.<br />
Kalli: Tiedonsaannin<br />
ja sivistyksen<br />
kannalta<br />
kirjastoilla<br />
on edelleen<br />
hyvin suuri<br />
merkitys. Etenkin vähävaraisille ihmisille<br />
kirjasto on tärkeä ja kynnys<br />
sinne menemiseen on alhaalla.<br />
Näen, että kirjasto puolustaa hyvin<br />
paikkaansa myöskin tulevaisuudessa<br />
eikä uhkia ole näköpiirissä. Kirjasto<br />
on myöskin kohtaamispaikka,<br />
joka antaa sosiaalisia vuorovaikutustilanteita<br />
ihmisten arkipäivään.<br />
Pässinpökkimää ja bling blingiä<br />
Teksti: Päivi Almgren, Sivistystoimentarkastaja, Varsinais-Suomen ELY -keskus<br />
atakunta on ensimmäinen<br />
maakunta Suomessa, jossa<br />
kaikki kunnat ovat liittyneet<br />
kirjastojen yhteisjärjestelmään.<br />
Satakirjastot, jonka kutomaa kirjastoverkkoa<br />
Satakunnassa nyt<br />
vahvistetaan, tarjoaa mitattomasti<br />
enemmän mahdollisuuksia palvelujen<br />
elävöittämiseen ja kehittämiseen<br />
kuin mitä yksittäisellä kunnalla<br />
olisi käytössään. Yhdessä eteenpäin<br />
viety on paitsi tehokasta, myös<br />
taloudellista.<br />
Varsinais-Suomen elinkeino-,<br />
liikenne- ja ympäristökeskus pyrkii<br />
omilla toimillaan mahdollistamaan<br />
ja edistämään alueen kirjastojen<br />
kehityshankkeita, sekä omia että<br />
yhteisiä. Hyvänä esimerkkinä toimikoon<br />
käsillä oleva Satakirjastot<br />
-lehti. Se on oiva osoitus yhdessä<br />
tekemisestä ja siitä kirjastojen työntekijöiden<br />
innostuksesta, jota ilman<br />
kirjastot olisivat paljon harmaampia<br />
paikkoja. Samalla kun lehti auttaa<br />
tekemään tunnetuksi kirjastojen aineistoaarteita<br />
ja palvelujen runsautta,<br />
se toivottavasti myös viihdyttää<br />
ja ilahduttaa lukijoitaan.<br />
Tänä vuonna käynnistyviin kokeilu-<br />
ja kehittämishankkeisiin on maakunnan<br />
kirjastoille myönnetty valtionavustuksina<br />
yhteensä 121 800 euroa.<br />
Niillä rahoilla lähdetään mm. laittamaan<br />
Satakirjastojen strategiaa<br />
käytäntöön, kirjavinkkaamaan,<br />
täjien tarpeet paremmin kuin käyttäjät<br />
itse. Kyselyt ja tilastot osoittavat<br />
kerta toisensa jälkeen, että käyttäjät<br />
ovat jo nyt varsin tyytyväisiä kirjastojen<br />
palveluihin. Niiden kehittäminen<br />
entisestään, niiden personoiminen<br />
ja kohdentaminen yhdessä<br />
käyttäjien kanssa on asiakkaiden<br />
tyytyväisyydestä huolimatta – tai<br />
ehkä juuri sen vuoksi – mahdollista.<br />
Kirjasto on omassa ympäristössään<br />
tärkeä toimija. Näin etenkin silloin,<br />
kun käyttäjät tuntevat voivansa<br />
vaikuttaa kirjaston suunnitelmiin,<br />
kokoelmiin, tapahtumiin ja palveluihin.<br />
Yhden koon sukkahousut sopivat<br />
keskimittaiselle ja –painoiselle,<br />
mutta kaikki meistä eivät osu niihin<br />
mittoihin. Kohderyhmille räätälöidyt<br />
palvelut varmistavat, että s-kokoinen<br />
saa haluamansa, perinteitä<br />
kaipaava pässinpökkimän avaran<br />
mallin ja viihdettä ja vauhtia toivova<br />
kiiltävää ja bling blingiä. Kaikkien<br />
kirjasto on hieno konsepti, mutta<br />
Minun kirjastoni ja Sinun kirjastosi<br />
vielä parempi!<br />
Sekä opetus- ja kulttuuriministeriön<br />
että kirjastojen aluehallinnon<br />
vakaana pyrkimyksenä on omalta<br />
osaltaan yrittää varmistaa se, että<br />
kunta- ja palvelurakennemyllerryksestä<br />
huolimatta myös tulevaisuuden<br />
kirjastoasiakkaille olisi saatavilla<br />
yhtälailla niin pässinpökkimää<br />
kuin bling blingiäkin.<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong> 3
<strong>Pori</strong>n kirjastoauto täyttää 10 vuotta!<br />
Lähes 30 asteen pakkasessa kaupunginjohtaja Martti Sinisalo lausui 10.1.2003 uuden kirjastoauton avajaissanat. Kirjastonjohtajana oli tuolloin<br />
Marjaana Karjalainen. Juhlayleisön hengitys huurusi ja kehysti höyrypilvenä kirjastoauton kylkiä koristavat, upeat taiteilija Simo Riikosen designkuvat.<br />
Ansaittu on ollut auton tuttavallinen puhuttelunimi Kaunotar, sillä <strong>Pori</strong>n kirjastoauto valittiin kirjastoautopäivillä kahdesti Suomen<br />
kauneimmaksi, vuosina 2003 ja 2005. Sen jälkeen porilaiset eivät tainneet saada kisaan osallistuakaan.<br />
Niin paljon mahtuu kirjaston<br />
autoon<br />
Vuonna 2003 Hannu Harju ja Matti<br />
Vataja kuljettivat<br />
uutta kirjastoautoa;<br />
virkailijoina<br />
auton uusien<br />
hyllyjen lomassa<br />
nähtiin<br />
Raija Ki -<br />
v ikoski, Kirsti<br />
alve, ja osastonjohtaja Eija Ahoen<br />
sekä tietysti kuljettajat Vataja<br />
ja Harju. Työpäivät ennen avajaisia<br />
olivat aamukahdeksasta illan<br />
seitsemään; kaikki aineisto saatiin<br />
ajoissa pakattua autoon valmiiksi.<br />
Myös Heli Perkola ja vuorotteluvapaaltaan<br />
palannut Leila Meskanen<br />
pääsivät pian tutustumaan uuteen<br />
kalustoon.<br />
Nykyään asiakas tapaa hieman<br />
eri jengin: osastonjohtaja Eija Ahosen,<br />
Heli Perkolan, Marika Merelinin<br />
ja Taina Kankaansivun; kuljettajavirkailijoina<br />
ovat Jorma Lovén ja<br />
Päivi Ahonkivi, tarvittaessa myös<br />
Henry Salminen. Kesäkuun alussa<br />
Lovénin siirtyessä eläkkeelle nähdään<br />
jälleen yksi uusi kasvo lisää.<br />
Ennen kaikkea kirjastoauto on<br />
kumipyörien päällä liikkuva kirjasto.<br />
Siihen mahtuu paljon aineistoa.<br />
Noin 3.000 – 4.000 nidettä tulevat<br />
lukijan luo, olipa pysäkki<br />
sitten meren<br />
rannalla Uniluodossa,<br />
kaupunginosassa<br />
kuten Väinölän<br />
taajama tai Tuorsniemen<br />
kylä, pitkien<br />
välimatkojen takana<br />
Noormarkun Kairilassa<br />
ja Lassilassa tai Merikarvian<br />
rajan tuntumassa Pirttijärvellä.<br />
4<br />
”<strong>Pori</strong>n kirjastoautossa<br />
on siis paitsi<br />
kauneutta, myös<br />
tehokkuutta”<br />
”On synnytetty<br />
uusi termi<br />
eli Googlesyrjäytyneet”<br />
Kirjastoautossa kulkevat myös<br />
lukupaketit päiväkodeille. Kokoelmaan<br />
on valikoitu erilaisten harrastusten<br />
ja kiinnostusten<br />
mukaan lastenkirjallisuutta<br />
sekä<br />
vaihtuvaa<br />
aineistoa<br />
kaiken ikäisille<br />
lukijoille. Lyhyesti: kaikenlaista<br />
on mukana ja mitä tarvitaan lisää,<br />
se tuodaan asiakkaan seuraavalle<br />
pysäkkikerralle.<br />
Suomen kaunein – ja tehokkain?<br />
Pysäkit muuttuvat joka vuosi hieman,<br />
joten 10 vuodessa on muutoksia<br />
tullut yhteensä aika lailla.<br />
Kaunottaren ensimmäinen reitti oli<br />
parittoman viikon maanantaina:<br />
Ahlaisten–Kellahden-reitti. Mutta<br />
vuonna <strong>2013</strong> on sen reitin kaksi pysäkkipaikkaa<br />
jäänyt pois: Ahlaisten<br />
koulu ja Ahlaisten vanhainkoti. Toki<br />
auto-osastolta viedään siirtokirjakokoelmia<br />
vanhainkodille; koulu kuuluu<br />
Ahlaisten sivukirjaston toimeen.<br />
Myös Kellahden neljästä pysäkistä<br />
on jäänyt kaksi pois; asutuksen painopiste<br />
on muuttunut. Kokonaan<br />
uusia pysäkeitä on<br />
kymmenessä vuodessa<br />
tullut useita<br />
Noormarkkuun.<br />
Pysäkeiden paikkoja<br />
auto-osasto tar-<br />
kistaa puolivuosittain.<br />
Pienet ja säännölliset<br />
päivitykset<br />
pitävät liikkuvan kirjaston käytön<br />
tehokkaana.<br />
Henkilökunnan määrä on pysynyt<br />
entisellään, mutta kirjastoauto<br />
on silti kasvattanut lainausmääriään<br />
huomattavasti. Noin 171 239 lainallaan<br />
<strong>Pori</strong>n kirjastoauto on Suomen<br />
huippua, sillä vastaavana vuonna<br />
2011 Tampere kahdella kirjastoautollaan<br />
kokosi 241 269 lainaa;<br />
120 635 lainaa per auto. Helsingin<br />
kahdella kirjastoautolla lainausmäärä<br />
on noin 122 890 lainaa per<br />
auto. Jyväskyläkin on tunnettu tehokkuudestaan,<br />
tuovathan kolme<br />
kirjastoautoa komeita lainauslukuja;<br />
mutta yhtä autoa kohti jyväskyläläiset<br />
lainasivat (vuonna 2010) noin<br />
63 880 kirjaa. <strong>Pori</strong>n kirjastoautossa<br />
on siis paitsi kauneutta, myös tehokkuutta.<br />
Juhlavuoden suunnitelmia<br />
Kirjastoautoa on tarkoitus juhlavuonna<br />
juhlia sekä perinteisesti<br />
(kahvitusta asiakkaille)<br />
että myös uusilla<br />
tavoilla. Yksi uusi tapa on<br />
tehdä kirjaston verkkosivuille<br />
uusille asiakkaille<br />
kirjastoautoa ja sen<br />
käyttöä esittelevä video.<br />
Entistä helpommaksi käy<br />
kirjastoauton oven avaaminen,<br />
toivottavasti, kun<br />
kirjastokäytön ohjausta<br />
tulee tässäkin muodossa.<br />
Kirjastoautolle on<br />
valmistumassa myös<br />
ensimmäinen nukketeatterinäytelmän<br />
sovitus,<br />
joka toivottavasti Satakunnan<br />
taidetoimikunnan<br />
kanssa yhteistyössä<br />
saa myös esityksensä<br />
vuoden mittaan.<br />
Kaiken ikäisille on tu-<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong><br />
”Ennen kaikkea<br />
kirjastoauto on<br />
kumipyörien päällä<br />
liikkuva kirjasto”<br />
lossa näyttely pääkirjaston tiloihin.<br />
Näyttelyssä esitellään kirjastoauto<br />
Kaunottaren kymmentä toimintavuotta.<br />
Mukana on myös kirjastoauton<br />
oma maskottikarhu Simo.<br />
Näistä juhlavuoden tapahtumista<br />
tiedotetaan myöhemmin lisää.<br />
Tulevaisuus ja ennusteet<br />
Juhlavuotensa aikana <strong>Pori</strong>n kirjastoauto<br />
henkilökuntineen joutuu<br />
melkoisten haasteiden eteen. Nykyisen<br />
taloustilanteen aikana <strong>Pori</strong>n<br />
kirjastossakin pohditaan, miten tarvittavan<br />
aineistohankinnan ratkaistaan,<br />
kun aineistomäärärahat pienenevät.<br />
Myös henkilövaihdosten<br />
vuoksi tullee vuoden aikana työvoimavajetta.<br />
Tähän asti <strong>Pori</strong>n kirjastoauton<br />
lainausluku on kasvanut ennätys<br />
ennätyksen jälkeen. Todennäköistä<br />
onkin ennustaa lainausmäärien<br />
voivan jonkin verran laskevan.<br />
Minkä verran, se jää nähtäväksi.<br />
Teksti: Taina Kankaansivu<br />
Kuvat: Kirjastoauton arkisto/<br />
Taina Kankaansivu
Kulttuuripersoona<br />
Alpo Suhonen<br />
Teksti: Eeva Sinerjoki, kuva: Mikael Ahlfors<br />
<strong>Pori</strong> on aikojen saatossa tullut Alpo Suhoselle tutuksi. Nykyisin Wienissä Itävallan<br />
jääkiekkoliiton urheilujohtajana toimiva jääkiekko- ja kulttuuripersoona vietti<br />
<strong>Pori</strong>ssa koko 1960-luvun. Koulun käynti sujui Alpon omien sanojen mukaan huonolla<br />
menestyksellä sekä lyseossa että yhteislyseossa. Ylioppilaaksi kirjoittaminen<br />
tapahtui sittemmin Karjalan yhteiskoulussa. <strong>Pori</strong>in Suhonen palasi myöhemmin<br />
jääkiekkoilijana, jääkiekkovalmentajana sekä <strong>Pori</strong> Jazzin toimitusjohtajana.<br />
Nostalgiakaupunki <strong>Pori</strong><br />
Suhonen muistelee <strong>Pori</strong>ssa vietettyä<br />
nuoruuttaan lämmöllä. Kuusikymmentäluku<br />
oli <strong>Pori</strong>ssa hienoa<br />
aikaa myös kulttuurin osalta ja teatteri<br />
oli voimissaan.<br />
– <strong>Pori</strong> Jazz perustettiin ja olin<br />
sen ensimmäisessä konsertissa Kirjurinluodolla.<br />
Otava oli rautaa, Selkämeressä<br />
istuivat sen ajan älyköt<br />
kuten Risto<br />
Hannula,<br />
”Kokoonnuimme<br />
päivittäin Kahvila<br />
Fregatissa linjaautoaseman<br />
aukiolla”<br />
Timo Hämäläinen<br />
ja<br />
Kimmo Kevätsalo.<br />
Kytöhongan<br />
kirjakauppa<br />
oli lähes taivas<br />
nuorelle<br />
mielelle ja<br />
ajatuksille.<br />
Yyterissä nähtiin Rolling Stones. Yyteriin<br />
liittyy myös ensimmäiset kännit<br />
ja tyttöystävät. Kokoonnuimme<br />
päivittäin Kahvila Fregatissa linjaautoaseman<br />
aukiolla, opettelimme<br />
juomaan punaviiniä, pääsimme<br />
ravintoloihin kuten Satakunta ja Juhana<br />
Herttua. Ostin ”rättisitikan” kun<br />
sain kortin. Vierailin jo 1960-luvulla<br />
ulkomailla, kävin täällä Wienissäkin<br />
silloin tarkistamassa paikat.<br />
Näin Alpo muistelee porilaista<br />
elämänmenoa Wienin kulttuurikaupungista<br />
käsin.<br />
Jääkiekkomies vuosikymmenestä<br />
toiseen<br />
Nykyisessä työssään urheilujohtajana<br />
Suhonen vastaa kaikkien<br />
maajoukkueiden toiminnasta, valmentajakoulutuksesta<br />
sekä muusta<br />
kiekkoon liittyvästä. Itävallan maajoukkue<br />
tulee tämän vuoden toukokuussa<br />
Helsinkiin MM-kisoihin.<br />
Joukkue on selviytynyt mukaan<br />
myös ensi talvena pidettäviin Sotshin<br />
talviolympiakisoihin. Jääkiekkoasioista<br />
puhuttaessa pääsimme<br />
kertaamaan vanhoja kiekkomuistoja.<br />
Alpo Suhonen pelasi kauden<br />
1969 – 70 Vellun eli Veli-Pekka Ketolan<br />
kanssa Helsingin Jokereissa.<br />
– Pelasin <strong>Pori</strong>n Karhuissa vuodesta<br />
1962 lähtien, sitten tuli Ässät,<br />
muistelee Alpo Suhonen menestyksekkäitä<br />
jääkiekon parissa vietettyjä<br />
vuosiaan.<br />
<strong>Pori</strong>n Karhut oli Wikipedian mukaan<br />
vuosina 1960–1968 toiminut porilainen<br />
urheiluseura, jolla oli toimintaa<br />
jääkiekossa ja jalkapallossa. Karhut<br />
erustettiin vuonna 1960, kun <strong>Pori</strong>n<br />
alloilijat ja <strong>Pori</strong>n Kärpät yhdistivät<br />
oimintansa. Karhujen paras saavutus<br />
on jääkiekon suomenmestaruus<br />
kaudelta 1964 – 1965. Seuran toiminta<br />
itsenäisenä seurana päättyi vuonna<br />
1967 kun se yhdistyi RU-38:n kanssa<br />
<strong>Pori</strong>n Ässiksi.<br />
Ässät voitti Jokereista palanneiden<br />
Veli-Pekka Ketolan ja Alpo Suhosen<br />
avulla Suomen mestaruuden<br />
kaudella 1970 – 1971. <strong>Pori</strong>n Ässien<br />
valmentajana hän toimi sittemmin<br />
vuosina 2007 – 2009.<br />
Musiikkia ja kirjallisuutta<br />
Wienin historiallisessa kaupungissa<br />
Suhonen asuu vanhan Tonavan<br />
lähellä noin 5 minuutin matkan<br />
päässä keskustasta. Wien on yksi<br />
maailman parhaita<br />
kulttuurikaupunkeja.<br />
Itävalta-Unkarin<br />
keisarikunnan<br />
ajalta saakka<br />
ulottuva historia<br />
näkyy kaikkialla.<br />
Kaupungin vetonauloja<br />
ovat<br />
arkkitehtuuri, teatterit,<br />
oopperat,<br />
konserttisalit ja vanhan ajan kahvilakulttuuri.<br />
Vuodessa vierailee kaupungissa<br />
yli 10 miljoonaa turistia.<br />
Taidemuseoita löytyy kymmeniä.<br />
Suhonen on Wienissä nähnyt teatteria<br />
paljon ja erityisesti itävaltalaisen<br />
Thomas Bernhardin näytelmät<br />
ovat olleet mielenkiintoisia. Jazzklubejakin<br />
löytyy ja kotimaisista artisteista<br />
on Wienissä esiintynyt Iiro<br />
Rantala ja Kimmo Pohjonen. <strong>Pori</strong><br />
Jazzin toimitusjohtajana vuosina<br />
2003 ja 2004 toimineelle Suhoselle<br />
jazz on edelleen lähellä sydäntä.<br />
Suurkaupungin mahdollisuudet<br />
harrastaa taidetta ovat jääkiekon<br />
parissa toimivalle Suhoselle erinomainen<br />
tapa irtautua työkuvioista.<br />
Ooppera on tullut Wienissä tutuksi<br />
ja muun muassa Soile Isokoskea on<br />
kuultu oopperassa joitakin kertoja.<br />
Suhonen ehtii urheilujohtajan<br />
työnsä lisäksi myös lukea. Parhaillaan<br />
on menossa Milan Kunderan<br />
Esirippu-esseitä kirjallisuudesta ja<br />
romaanin olemuksesta ja historiasta.<br />
Jose Saramagon tuotantoa hän<br />
on myös käynyt pikkuhiljaa lävitse.<br />
Kirjallisuuden harrastus painottuu<br />
tällä hetkellä ulkomaisiin kirjailijoihin.<br />
Kirjakaupat ovat kaupungissa<br />
oma lukunsa pitäen sisällään<br />
kymmeniä antikvariaatteja<br />
ja<br />
pieniä erikoiskirjakauppoja.<br />
Alpo Suhosen ura lyhyesti:<br />
Entinen jääkiekkoilija ja nykyinen<br />
jääkiekkovalmentaja<br />
Ensimmäinen eurooppalaissyntyinen<br />
päävalmentaja NHL:ssä 50 vuoteen<br />
ja Suomen maajoukkueen<br />
valmentaja kausina 1982 – 1986<br />
<strong>Pori</strong>n lyseon kasvatti<br />
Turun kaupunginteatterin johtaja 1991 – 1992<br />
<strong>Pori</strong> Jazzin toimitusjohtaja 2003 – 2004<br />
<strong>Pori</strong>n Ässien valmentaja 2007 – 2009<br />
Tunnetaan myös kirjailijana<br />
Toimii Itävallan jääkiekkoliiton<br />
urheilujohtajana<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong> 5
Perinteinen<br />
vai sähköinen<br />
lukeminen?<br />
Teksti: Eeva Sinerjoki, kuva: Taika Kulha<br />
Perinteisen lukemisen rinnalle on<br />
tullut uusia lukemisen tapoja kuten<br />
selailu ja elektronisen aineiston lisääntynyt<br />
käyttö. Ihmiset kokevat<br />
oikean lukemisen hyvin eri tavoin ja<br />
tämä on ilmennyt lukemista koskevissa<br />
tutkimuksissa. Uuden teknologian<br />
mahdollisuudet haastavat<br />
perinteisen kirjan, samalla kun ajankäyttömme<br />
pirstaloituu entisestään.<br />
Sosiaalisen median käyttö lisääntyy<br />
kaikissa ikäryhmissä, mutta luontevinta<br />
sen käyttö on nuorimmissa<br />
ikäryhmissä. Lyhyt viestintä on tullut<br />
jäädäkseen ja tämä vaikuttaa tapaamme<br />
lukea ja hahmottaa lukemistamme.<br />
– Toistaiseksi iällä ja sukupolvella<br />
näyttäisi olevan suuri merkitys<br />
sosiaalisen median käyttöön, sanoo<br />
lukemista tutkinut dosentti Juha<br />
Herkman.<br />
– Vastaavasti painettujen lehtien,<br />
erityisesti sanomalehtien ja<br />
television kulutus painottuvat<br />
vanhempiin sukupolviin.<br />
Koulutus määrittää enemmän<br />
sitä, mitä kulutetaan ja<br />
luetaan, kuin jakelukanavan<br />
valintaa.<br />
Virva Nousiainen-Hiiri<br />
Helsingin kaupunginkirjastosta<br />
näkee ikäryhmäeron vaikutuksen,<br />
mutta luokittelee ryhmät toisella<br />
tavalla:<br />
– Vaikea sanoa mikä asiat muuttavat<br />
lukemista. Perinteisesti suurin<br />
lukijaryhmä on keski-ikäiset naiset,<br />
jotka myös ostavat suurimman<br />
osan kirjoista. Toisaalta lukijaryhmien<br />
muutosta voisi kuvailla uudistajiin<br />
ja konservatiiveihin. Näihin ei ikä<br />
juurikaan vaikuta, sillä konservatiiveja<br />
jotka haluavat lukea painettua<br />
kirjaa on nuorissa, samoin kuin niitä<br />
jotka haluavat lukea sähkökirjoja.<br />
Sama ilmiö on nähtävissä niin<br />
keski-ikäisissä kuin ikääntyneissä<br />
lukijoissa, väittää Nousiainen-Hiiri.<br />
Lukeminen on tutkimusten mukaan<br />
edelleen tärkeä osa arkipäivää,<br />
vaikka kirjastojen lainausluvut<br />
ja kirjakauppojen myynti näyttävät<br />
hienoista vähennystä. Tämä voidaan<br />
Juha Herkmanin mukaan selittää<br />
lukemisen tavan määrittelyn<br />
muutoksella. Nettisisältöjen selailua<br />
ei aina mielletä lukemiseksi. Syventyvän<br />
lukemisen sijaan nuoremmat<br />
ikäpolvet keskittyvät selailemalla ja<br />
silmäilemällä tapahtuvaan tiedonkeruuseen.<br />
Nousiainen-Hiiri näkee ongelmana<br />
tilastointimenetelmien puutteellisuuden.<br />
Ulkomaisista verkkokaupoista<br />
ostetut kirjat eivät näy<br />
tilastoissa ja tämä vinouttaa käsitystä<br />
siitä, onko lukeminen kokonaisuudessaan<br />
vähentynyt vai ei.<br />
– Toisaalta on huomattava että<br />
suomenkielen merkitys vähenee<br />
kun puhutaan nuorista lukijoista.<br />
Harry Potter -ilmiö sai aikaan sen<br />
että monet lapset/nuoret opettelivat<br />
lukemaan kirjallisuutta englanniksi.<br />
Myös monet scifin ja fantasian harrastajat<br />
lukevat käännösten puuttuessa<br />
haluamaansa kirjallisuutta<br />
englanniksi tai jollain muulla kielellä.<br />
Usein näitä teoksia ostetaan<br />
myös sähkökirjoina, mutta ei suomalaisilta<br />
toimijoilta vaan usein<br />
Amazonista tai muulta globaalilta<br />
toimijalta. Tällöin tilastot eivät kerro<br />
koko totuutta, koska näitä ostoja ei<br />
6<br />
”Luemme kirjoja<br />
edelleen<br />
rentoutuaksemme”<br />
tilastoida Suomessa. Voikin sanoa<br />
että lukemisharrastus elää ja voi<br />
hyvin, mutta tilastointitavat ovat jääneet<br />
jälkeen niin kirjakaupan kuin<br />
kirjastojen osalta. Tällä tarkoitan<br />
sitä, että kirjamyynti mukaan lukien<br />
e-kirjat, tilastoidaan Suomessa niin<br />
että siinä huomioidaan vaan kauppa<br />
joka käydään maan rajojen sisäpuolella.<br />
Kirjastojen osalta tilastointia<br />
ruvetaan vasta nyt kehittämään.<br />
E-kirja tekee tuloaan suomenkieliselle,<br />
pienelle kielialueelle selvästi<br />
hitaammin kuin angloamerikkalaiseen<br />
maailmaan. E-kirja on<br />
Suomessa toistaiseksi pienituottoinen,<br />
eikä sen odoteta korvaavan<br />
perinteistä painettua kirjaa lähitulevaisuudessa.<br />
E-kirja on samalla tavalla<br />
lukemista kuin painetun kirjan<br />
lukeminen.<br />
– Tuskin e-kirja sinänsä valtavasti<br />
muuttaa kirjojen lukemista,<br />
joka on aina jossain määrin yksityistä<br />
toimintaa. Toki e-kirjat saattavat<br />
tuoda kirjojen lukemiseen yhteisöllisiä<br />
puolia, kun virtuaaliset kirjahyllyt<br />
ja -kerhot liittävät kirjojen lukijat toisiinsa.<br />
Mutta lukupiirejä ja kirjakerhoja<br />
on ollut aina, toteaa Herkman.<br />
<strong>Pori</strong>n kaupunginkirjaston tietopalvelun<br />
osastonjohtajan Merja Kalliomäen<br />
mukaan tärkeintä kirjassa<br />
on sisältö. Tarinat ja tiedot on kirjattu<br />
ylös eri aikoina kaivertamalla<br />
kiveen, kuvioimalla märkää savea,<br />
kirjoittamalla nahalle ja papyruksille,<br />
painamalla paperille. Nyt lukemishaluiset<br />
saavat haluamansa<br />
erikokoisten ja -näköisten tietokoneiden<br />
ja lukulaitteiden digitaalisen<br />
kimmeltäville näytöille.<br />
Netti on täynnä maksuttomasti<br />
ladattavia elektronisia julkaisuja:<br />
vanhoja, tekijänoikeusvapaita teoksia,<br />
viranomaisjulkaisuja ja tieteellisiä<br />
tutkimuksia. Yleisille kirjastoille<br />
tällä hetkellä yksi tärkeimmistä<br />
asioista on se, miten maksulliset<br />
e-aineistot saadaan asiakkaiden<br />
lainattaviksi samalla tavalla kuin paperimuodossa<br />
ilmestyvät teokset.<br />
Suomessa moni kustantaja julkaisee<br />
kirjoistaan kaksi versiota:<br />
paperisen ja e-kirjan. Suurinta osaa<br />
näistä ei myydä kirjastoille. <strong>Pori</strong>n<br />
kaupunginkirjastolla on kokoelmissaan<br />
nelisensataa e-kirjaa, jotka voi<br />
ladata omalle laitteelleen 21 tai 14<br />
päivän laina-ajaksi.<br />
– Tarjolla on mm. englanninkielisiä<br />
matkaoppaita, tietokonekirjoja<br />
ja suomeksi myös klassikoita, tenttikirjoja<br />
sekä pieni määrä kaunokirjallisuutta.<br />
Kirjaston on mahdollista<br />
hankkia vain sitä aineistoa, jota sille<br />
suostutaan myymään, kertoo<br />
Kalliomäki.<br />
E-kirjan laajemman käytön<br />
kannalta tämä koetaan<br />
kirjastoissa ongelmaksi.<br />
Merja Kalliomäki ei usko kovin<br />
radikaaliin muutokseen<br />
ja luottaa lukijan tekemiin<br />
valintoihin.<br />
– Luemme kirjoja edelleen rentoutuaksemme,<br />
saadaksemme tietoja<br />
ja oppiaksemme uusia asioita.<br />
Nykyinen kirjamuoto sidottuine sivuineen<br />
ja kansineen on pysynyt samanlaisena<br />
satoja vuosia. Teosten<br />
siirtyminen elektroniseen muotoon<br />
mahdollistaa tietenkin paljon sellaista,<br />
mitä perinteisen muotoinen<br />
malli ei salli. Lopulta kuitenkin lukija<br />
on se, joka ratkaisee missä muodossa<br />
hän tietonsa ja elämyksensä<br />
haluaa saada.<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong><br />
”Harry Potter -ilmiö sai<br />
aikaan sen että monet<br />
nuoret opettelivat<br />
lukemaan kirjallisuutta<br />
englanniksi”<br />
E-kirjoja kirjastoille myy Ellibs-kirjakauppa. Näin hankittu aineisto<br />
on epub- tai pdf-muodossa ja siksi e-kirja toimii eri tavalla yritettäessä<br />
vaikkapa suurentaa tekstiä. Käytännön työssä on huomattu,<br />
että lataaminen erityisesti iPad- ja Android-laitteisiin on joskus<br />
hankalaa. Tällä hetkellä asiakkaan on omaan koneeseensa ladattava<br />
Adobe digital -ohjelma ennen kuin lukeminen onnistuu.<br />
Ohjeet e-kirjojen käyttöön löytyvät Satakirjastojen etusivulta: http://<br />
www.pori.fi/kirjasto.html<br />
Valtakunnan tasolla kirjastoala neuvottelee kustantajien<br />
ja muiden toimijoiden kanssa, jotta yleisille kirjastoille<br />
saataisiin mahdollisuus tarjota lisää e-kirjoja maksuttomasti<br />
lainattaviksi. Sähköiset sisällöt yleisiin kirjastoihin<br />
-työryhmään on tämän vuoden alusta liittynyt edustaja kaikista<br />
Suomen maakunnista. Työryhmä on osa projektia, jolla pyritään<br />
saamaan myös elektroninen aineisto osaksi kirjastojen kokoelmia.<br />
Tarkemmin: http://sahkoisetsisallot.kirjastot.fi/<br />
Dosentti Juha Herkman on tutkimuksessaan selvittänyt lukemisen<br />
tapojen muutosta. Hankkeen toisena tutkijana on Eliisa Vainikka<br />
Tampereen yliopistosta. Tutkimuksen 132-sivuinen loppuraportti on<br />
luettavissa http://tampub.uta.fi/handle/10024/66380<br />
Virva Nousiainen-Hiiren hankeaineistoon voi tutustua http://<br />
hankkeet.kirjastot.fi/hanke/s%C3%A4hk%C3%B6isetsis%C3%A4ll%C3%B6t-yleisiin-kirjastoihin<br />
Pertti Lahdenmäki lataa e-kirjaa lukulaitteeseen.
arri Haran blogi<br />
Jo muinaiset egyptiläiset...<br />
Ptolemaios I oli mieltynyt<br />
suureellisiin rakennusprojekteihin.<br />
Nostaakseen<br />
hallitsemansa<br />
Aleksandrian hellenistisen<br />
maailman mahtavimmaksi<br />
kaupungiksi, oli hän jo<br />
vuonna 300eaa rakennuttanut<br />
sen rannikolle toistasataa<br />
metriä korkean<br />
Faroksen majakan, joka<br />
myöhemmin tunnettiin yhtenä<br />
maailman seitsemästä<br />
ihmeestä. Aleksandria<br />
sijaitsi Egyptissä, mutta sen<br />
hallitsijat puhuivat kreikkaa.<br />
Koska hellenistisessä<br />
kulttuurissa ymmärrettiin,<br />
että tieto ja oppiminen oli<br />
valtaa, tuli Aleksandriaan<br />
seuraavaksi rakentaa maailman<br />
suurin kirjasto. Urakan sai Demetrios Faleronlainen, kuuluisa filosofi,<br />
joka oli ehtinyt filosofin hommiensa ohella toimia kymmenisen<br />
vuotta myös Ateenan yksinvaltiaan sijaisena 300-luvun alussa, eaa. Demetrios<br />
ryhtyi työhön reippaasti, ja kun oli saatu pystytetyksi valtava kirjastorakennus,<br />
aloitettiin papyruskääröjen haaliminen kaikkialta. Kokoelmien<br />
kasvettua, käsitti moniin rakennuksiin laajentunut Aleksandrian<br />
kirjasto lukutilaakin jopa yli 5000 opiskelijalle.<br />
Hankintapolitiikka oli melko suoraviivaista, koska budjettivastuu taikka<br />
kilpailutussopimukset, muista pikkuseikoista puhumattakaan, eivät<br />
yksinvaltiaita rajoittaneet. Aineistoa saatiin yksinkertaisesti siten, että jokainen<br />
kaupungissa asuva tai vieraileva joutui luovuttamaan kaikki henkilökohtaiset<br />
papyruksensa kirjastolle. Silkkaa rosvousta ei kokoelmien<br />
kartuttaminen kuitenkaan ollut, sillä kirjastossa toimi eteviä kirjureita,<br />
jotka kopioivat papyruksen ja antoivat tämän alkuperäiselle omistajalle.<br />
Miltä kirjastossa näytti? Kuvauksia on säilynyt pääkirjastorakennuksesta,<br />
joka käsitti kymmenen suurta salia. Salien seinät oli reunustettu<br />
lattiasta kattoon puisilla arkuilla. Jokaiseen kirstuun oli merkitty numerointi<br />
ja aiheen mukainen otsikointi, ja kirstuissa olivat tarkassa järjestyksessä<br />
kirjoitukset papyruskääröillä, ”lukematon joukko käsikirjoituksia<br />
täynnä viisautta ja tietoa, jonka helleenisten kansojen nerous oli kartuttanut”,<br />
kuten historioitsija maalailee. Kirjasto oli jaoteltu kymmeneen<br />
aihepiiriin; yksi sali kutakin aihepiiriä kohti. Jotta haluttu käsikirjoitus<br />
löytyisi, valmisti kuuluisin Aleksandrian kirjastonhoitajista, Kallimakhos,<br />
120-osaisen luettelon kirjaston<br />
teoksista. Tämä Pinakes (”Taulut”)<br />
-nimellä kulkenut luettelo<br />
toimi kuin nettikirjasto Web-<br />
Origo nykyään. Noin niin kuin<br />
periaatteessa siis: itsepalvelu<br />
tai lainaaminen ei ollut mahdollista.<br />
Kirjastonhoitaja saattoi<br />
kuitenkin luettelon avulla johdattaa<br />
tiedonhaluisen oikean<br />
käärön luokse.<br />
Aleksandrian kirjaston kokoelmien<br />
laajuus oli aikoinaan<br />
käsittämätön. Tarkkoja tietoja<br />
kokoelman suuruudesta ei ole,<br />
”Lukematon joukko<br />
käsikirjoituksia<br />
täynnä viisautta<br />
ja tietoa, jonka<br />
helleenisten<br />
kansojen nerous oli<br />
kartuttanut”<br />
sillä roomalaisten valloittaessa Aleksandrian kokoelma tuhoutui ainakin<br />
osittain jo seuraavan parinsadan vuoden kuluessa. On syytetty muun<br />
muassa Julius Caesarin armeijan polttaneen kirjaston, mutta toisaalta<br />
tiedetään, että valloituksen jälkeen Rooman keisarit laajensivat Aleksandrian<br />
kokoelmaa vielä ajanlaskun alun ensimmäisellä vuosisadalla.<br />
Caesarin sotatoimissa kerrotaan tuhoutuneen 40 – 70 tuhatta kääröä,<br />
mutta eräät lähteet puhuvat koko kirjaston hävityksestä, ja jopa 700 000<br />
kirjakäärön tuhosta. Tuhoa voisi varmasti verrata siihen, että nykypäivänä<br />
koko netti ja kaikki sen sisältämät tiedot häviäisivät. Rooman valtakunnan<br />
rappeutuminen näivetti kirjaston toiminnan 200-luvulla, ja lopullisesti<br />
koko alue jyrättiin maan tasalle keisari Theodosius I:n toimesta,<br />
joka asetti kristinuskon valtionuskonnoksi ja pyrki hävittämään kaiken<br />
vanhan pakanallisuuden merkit valtakunnastaan.<br />
Aleksandrian kirjaston sadattuhannet niteet olivat ihme ja valtakunnan<br />
suuruuden mitta. Kirjaston perintö elää yhä, arkipäiväistyneenä,<br />
osana kaikkien suomalaisten ilmaista peruspalvelua. Ptolemaios olisi<br />
lentänyt selälleen, jos hänelle olisi kerrottu suomalaisesta kirjastojärjestelmästä.<br />
Totisesti mahtava kansa! Mutta ymmärrämmekö me kirjaston<br />
arvon nykypäivänä? Onko meille Satakirjastojen kokoelman 2 miljoonaa<br />
ilmaiseksi lainattavaa nidettä ja niiden ympärille luotu kirjastojärjestelmä<br />
aineistonkuljetuksineen ja kymmenine kirjastorakennuksineen<br />
asia, jota on syytä ihmetellä, ja josta on syytä tuntea ylpeyttä? Varmasti<br />
on. Papyruskääröistä on tultu e-kirjoihin, Pinakesta nettivarauksiin, mutta<br />
tieto itsessään ei ole muuttunut: se on yhä valtaa. Ja se valta asuu<br />
kirjastossa.<br />
RAKASTAKAA NUORIA<br />
Teksti: Arja Palonen, kirjastonhoitaja, pääkirjasto, lasten- ja nuortenosasto, kuva: Anita Viinamäki<br />
Neljäs Asfalttikukka-paneelikeskustelu järjestettiin Euran pääkirjastossa aiheella, miten<br />
kirjasto ja lukeminen auttaisivat ehkäisemään lasten ja nuorten syrjäytymistä. Mukana<br />
keskustelussa olivat kulttuurijohtaja Jaana Simula puheenjohtajana, kirjailija Marjo Niemi,<br />
kirjailija Aira Savisaari, <strong>Pori</strong>n lasten ja nuortenosaston kirjastonhoitaja Arja Palonen,<br />
Euran kunnanhallituksen jäsen Maria Kuivamäki ja liikuntatoimenjohtaja Vesa Nuija.<br />
Kirjastonhoitaja Anita Viinamäki<br />
alusti keskustelua kertomalla Pyhäjärviseudun<br />
ja Euran tilanteesta. Kuten<br />
useissa muissakin kirjastoissa<br />
lapset käyttävät kirjastoa aktiivisesti,<br />
mutta yläkouluun siirryttäessä kirjaston<br />
käyttö vähenee ja nuorille järjestettyihin<br />
tapahtumiin on vaikea<br />
saada osallistujia. Toisaalta nuorten<br />
aikuisten kirjallisuutta on ilmestynyt<br />
viime vuosina todella paljon ja Eurassakin<br />
on järjestetty nuorille aikuisille<br />
oma hylly, josta löytyy sopivaa<br />
lukemista yläkouluikäisille ja sitä<br />
vanhemmille.<br />
Kirjoista elämyksiä ja tunteita<br />
Kirjailija Aira Savisaari aloitti paneeliosuutensa<br />
soittamalla pienen pienestä<br />
soittorasiasta Maamme-laulun.<br />
Hän kertoi, kuinka tällä pienellä<br />
eleellä saa herätettyä keskustelun<br />
siitä, kuinka musiikki, kulttuuri ja<br />
myös lukeminen herättävät tunteita<br />
ja kuinka pienikin kirja voi sisältää<br />
koko maailmankaikkeuden. Paneelissa<br />
tuli vahvasti esille, kuinka<br />
kirjallisuus voi olla terapeuttista ja<br />
murrosiän karikoissa kirjallisuudesta<br />
ja kulttuurista voi löytää voimaa.<br />
Toisaalta keskustelussa nousi esille<br />
myös se, ettei kirjallisuutta tulisi jakaa<br />
hyvään tai huonoon kirjallisuuteen.<br />
Kirjastonhoitaja Arja Palonen<br />
toi esille näkökulman, että jokaiselle<br />
voi löytää sopivan kirjan, kun kuuntelee<br />
nuorta ja keskustelee hänen<br />
kanssaan. Kaikkien ei tarvitse pitää<br />
samasta kirjasta ja sarjakuvien ja<br />
blogien lukeminen voi auttaa ja tuoda<br />
elämyksiä yhtä paljon kuin kaunokirjallisuuskin.<br />
Kuka on syrjäytynyt<br />
Harjavallan kirjaston kirjastovirkailija<br />
Pertti Karjalainen luki tilaisuuden<br />
alussa Saima Harmajan ja Uuno<br />
Kailaan runoja. Hän heitti ilmaan<br />
kysymykset, olisivatko nuo kaksi<br />
runoilijaa syrjäytyneitä, jos eläisivät<br />
nyky-Suomessa. Paneelissa pohdittiinkin,<br />
kuka on syrjäytynyt ja kuinka<br />
paljon jo käsite syrjäytynyt leimaa.<br />
Jaana Simula pohti sanaa syrjäytynyt<br />
siltä kannalta, että eikö parempi<br />
sana olisi mukaanotettava kuin<br />
syrjäytynyt. Keskustelussa pohdittiin<br />
sitä, kuinka kirjasto voi olla monelle<br />
niin nuorelle kuin aikuisellekin ainoa<br />
paikka, jossa saa olla rauhassa, ei<br />
tarvitse käyttää rahaa, eikä kukaan<br />
aja pois.<br />
Millainen kirjasto<br />
Kirjasto tilana herätti paljon keskustelua.<br />
Pitäisikö kirjaston olla täysin<br />
hiljainen paikka vai saako kirjastossa<br />
juosta tai kuuluuko pelaaminen<br />
kirjastoon. Usealle panelistille kirjastomuistot<br />
korostivat juuri hiljaista ja<br />
rauhallista tilaa, mutta tämän päivän<br />
kirjastossa kuuluu myös ääniä.<br />
Helsingin keskustakirjaston suunnittelussa<br />
kysyttiin nuorilta, mitä he<br />
haluaisivat kirjastolta tilana. Nuoret<br />
kaipasivat tilaa olemiseen, halpaa<br />
kahvilaa ja mahdollisuutta syödä<br />
omia eväitä. Kirjasto on nuorille<br />
usein paikka, jossa voi tavata kavereita<br />
ja hengailla. Jaana Simula<br />
ja Marjo Niemi toivat esille tärkeänä<br />
osana sen, että kirjastossa on<br />
lupa hengailla, kuljeksia ja kuluttaa<br />
aikaa. Tässä suorituskeskeisessä<br />
yhteiskunnassa on tärkeää, että on<br />
myös paikka, jossa ei tarvitse suorittaa,<br />
eikä tilan käytöstä tarvitse maksaa.<br />
Pienillä paikkakunnilla kirjasto<br />
on usein myös nuorisotila, kokouspaikka<br />
ja olohuone.<br />
Pelit ja pelaaminen ovat jo osa<br />
kirjastoa. Keskustelussa ilmeni,<br />
kuinka kirjaston työntekijöiltä vaaditaan<br />
nykyään yhä useammin myös<br />
ammattitaitoa tulla toimeen erilaisten<br />
ja eri-ikäisten kanssa. Pääkaupunkiseudulla<br />
kirjastoissa on jo<br />
kirjastoammattilaisten lisäksi nuorisotyöntekijöitä<br />
ja henkilökuntaa,<br />
joilla on aikaa nuorille. Aira Savisaari<br />
kaipasi vertaistukea ja pelikavereita<br />
nuorille, joiden pääasia olisi<br />
olla näiden nuorten kanssa. Tällaisia<br />
kokeiluita löytyy jo eri puolilta<br />
Suomea.<br />
Mikä tekee kirjastosta kirjaston<br />
eikä nuorisotilan? Kirjastoon kaivattiin<br />
myös sääntöjä ja rauhaa.<br />
Euran kirjastotoimenjohtaja Sarianna<br />
Koivisto pohtikin sitä, että usein<br />
hiljaisuutta kaipaavat enemmän kirjaston<br />
asiakkaat kuin kirjaston henkilökunta.<br />
Valitettavasti kirjastojen<br />
tilat eivät useinkaan anna mahdollisuutta<br />
eristää sekä hiljaisia tiloja<br />
että hengailutiloja ja kompromisseja<br />
täytyy tehdä. Esille nousi ajatus<br />
siitä, voisiko kirjaston aukioloaikoja<br />
laajentaa siihen suuntaan, että peruspalvelujen<br />
mentyä kiinni kirjastossa<br />
järjestettäisiin tapahtumia<br />
nuorille. Arja Palonen toi terveiset<br />
<strong>Pori</strong>n kirjastosta, jossa on järjestetty<br />
jo useina vuosina mangatapahtuma<br />
Nippori ja sen järjestelyissä<br />
onkin otettu huomioon se, kuinka<br />
kirjasto voi muuntautua nuorten<br />
hengailutilaksi jo kirjaston aukioloaikana.<br />
Kukkahattutätejä ja angstinuoria<br />
Kirjastonhoitaja Arja Palonen kertoi<br />
omasta työstään nuorten kanssa.<br />
Hän otti esille termin kukkahattutäti,<br />
jolla halusi korostaa sitä, että<br />
nuorille täytyy puhua heidän omalla<br />
kielellään, jos haluaa saada sanottavansa<br />
perille. Nuoret kaipaavat<br />
aitoa keskustelukumppania, ei kukkahattutätejä.<br />
Murrosikäiset nuoret<br />
koetaan hankalana asiakaskuntana<br />
usein myös kirjastossa. Yleisön puheenvuoroissa<br />
tuotiin esille, kuinka<br />
helposti leimaamme kaikki nuoret<br />
samanlaisiksi ja koemme kaikki<br />
nuoret ongelmana. Pienissä kirjastoissa<br />
ei aina löydy henkilökuntaa,<br />
osaamista ja jaksamista nuoriin,<br />
kun lasten ja nuorten osastot ovat<br />
yhteisiä ja helposti toiminta keskittyy<br />
lapsiin ja lapsiperheisiin. Maria<br />
Kuivamäki painottikin kodin roolia<br />
siinä, että vanhemmat opettavat<br />
lapsia käyttämään kirjastoa.<br />
Kaksituntinen keskustelu on<br />
vuoropuhelua yleisön ja panelistien<br />
kanssa. Mielipiteitä ja kokemuksia<br />
tuotiin esille runsaasti. Lopuksi<br />
kirjailija Marjo Niemi toi esille sen,<br />
kuinka hankala nuoren maailma on<br />
ja tärkeintä olisi, että rakastaisimme<br />
noita nuoria. Vaikka koemme heidät<br />
joskus hankaliksi ja he tuovat esille<br />
meidän omat nuoruuden tuskaiset<br />
muistot, silti nuoret kaipaavat juuri<br />
aikuista, tukea ja rakkautta. Siis rakastakaamme<br />
nuoriamme.<br />
Karri Hara, kirjastopalveluiden johtaja,<br />
Rauman kaupunginkirjasto<br />
Kuvassa vasemmalta: <strong>Pori</strong>n kulttuuritoimenjohtaja Jaana Simula, Euran liikuntatoimenjohtaja Vesa Nuija , kirjailija Marjo<br />
Niemi, kirjastonhoitaja Arja Palonen, Euran kunnanhallituksen jäsen Maria Kuivamäki ja kirjailija Aira Savisaari.<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong> 7
LUKUKOIRA<br />
OIMINTA<br />
ÄKYLÄSSÄ<br />
Teksti: Mirja Vuorinen, kirjasto-kulttuurivirkailija. Säkylän kunnankirjasto<br />
– Lukukoiratoiminta sai alkusysäyksensä Säkylän kirjastossa luettuani maltankoira Börjestä, joka toimii<br />
spoon Sellon kirjastossa lukuterapiakoirana. Börje on Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen<br />
ekisteröity lukuterapiakoira. Börje on suorittanut READ-tutkinto (Reading Education Assistance Dog)<br />
hdysvalloissa.<br />
Börje on innoittanut valtakunnallisesti monia muitakin kuntien ja kaupunkien kirjastoja aloittamaan<br />
ukukoiratoiminnan. Börjellä on oma blogi ja facebook-sivut ja niiden mukaan lukukoiratoiminta onkin<br />
yt verkostoitumassa. Börjen facebook-sivuilla pyydettiin ilmoittamaan jos paikkakunnalta löytyy lukuoiratoimintaa.<br />
Turun seudulla on tehty lukukoiratoiminnasta kaksi gradua.<br />
– Tutkimuksissa oli kaksi ryhmää, joista toisessa lapset lukivat ääneen pehmokoiralle ja toisessa<br />
ikealle koiralle. Aidolle eläimelle lukeneiden tulokset olivat parempia. Yllättävää kyllä myös pehmokoialle<br />
lukeminen on tehokkaampaa kuin vaikkapa aikuiselle lukeminen,” sanoo koulutusohjaaja ja pian<br />
almistuva eläintenkouluttaja Eeva Kahilaniemi-Parkkola.<br />
– Lukuterapiakoiratutkinnon voi toistaiseksi suorittaa vain ulkomailla ja sellaista tutkintoa ei siis ole<br />
äkylän lukukoirilla. Olen toteuttanut lukukoiratoimintaa siitä kertovista artikkeleista saamieni tietojen<br />
ohjalta ja yhdistänyt niitä Kaverikoiratoiminnan periaatteisiin. Kennelliiton Kaverikoirakurssi toimiikin<br />
sana meidän ”pohjakoulutusta”.<br />
Lukukoiratoiminta on aloitettu Säkylässä keväällä 2012 kääpiövillakoira Lyylin toimiessa ensimmäienä<br />
lukukoirana ehkäpä koko Satakunnassa. Tänä keväänä kirjaston viereisen koulun 15 ekaluokan<br />
ppilasta on aloittanut viiden kerran lukukoiravierailut Säkylän kirjastossa ja lukukoirana on toiminut<br />
oris, harvoin allergiaa aiheuttava, ystävällinen toyvillakoira. Vierailuajoista on sovittu opettajan kansa<br />
ja vanhemmilta on pyydetty lupa osallistua toimintaan.<br />
Lukutuokiossa paikalla ovat lukijan lisäksi koira ja koiran ohjaaja rauhallisessa ympäristössä.<br />
Tässä muutamia Säkylässä toteutettavan lukukoiratoiminnan periaatteita:<br />
Lapset lukevat koiralle, koiran ohjaaja ei kommentoi millään lailla lukemista.<br />
Tarkoituksena on harjoitella ääneen lukua.<br />
Tavoitteena on lukemisesta innostuminen.<br />
Lukukoira työskentelee enintään kaksi tuntia viikossa.<br />
Yksi oppilas/lukija käy lukemassa 1-5 kertaa.<br />
Vierailuun varataan aikaa 15 minuuttia.<br />
Paikalla oppilaan lisäksi ovat koira ja koiran ohjaaja rauhallisessa ympäristössä.<br />
Kirjastossa on tarjolla ohjaajan valitsemia kirjoja, joista oppilas voi itse valita mieleisensä.<br />
Toimitaan koiran ehdoilla.<br />
Lainan päivänä Huittisten pääkirjastossa<br />
otettiin käyttöön uusi digitointitila.<br />
Tilassa on laitteet, joilla voidaan<br />
digitoida vanhat VHS-nauhat<br />
DVD-levylle tai muuhun digitaaliseen<br />
muotoon tai digitoida C-kasetit<br />
ja vinyylilevyt CD-levylle tai MP3-<br />
tiedostoksi. Myös valokuvat, diat tai<br />
negatiivit voidaan skannata digikuviksi.<br />
Tilassa on käytettävissä myös<br />
ohjelmistot kuvan- ja äänenkäsittelyyn<br />
sekä videoeditointiin. Laitteiden<br />
ja ohjelmistojen hankintaan saatiin<br />
8<br />
opetus- ja kulttuuriministeriön hankeavustusta,<br />
samoin osa-aikaisen<br />
hanketyöntekijän palkkaamiseen.<br />
Kaupungin tietohallinto on ollut vahvasti<br />
mukana tilan rakentumisessa.<br />
Digitointilaitteet ovat asiakkaiden<br />
itsepalvelukäytössä kirjaston<br />
aukioloaikoina, kirjaston henkilöstö<br />
antaa tarvittaessa ensimmäisellä<br />
varauskerralla perusopastuksen.<br />
Digitointitilan käyttö on asiakkaille<br />
maksutonta, tallennusväline tulee<br />
itse tuoda mukanaan.<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong><br />
Tässä Dorikselle lukemassa, jo neljävuotiaana lukemaan oppinut, sujuvasti ja ilmeikkäästi<br />
ääneen lukeva ekaluokkalainen Kerttu Luoto.<br />
KOTIARKISTOJEN AARTEET DIGITAALISIKSI<br />
Teksti ja kuva: Marjut Tiisala<br />
Tuleva digitointitilan käyttäjä Jari Laineenoja saa opastusta hanketyöntekijä Elina Alajoelta.<br />
Opastuksia joka torstai-ilta<br />
Osana digitointihanketta pääkirjasto<br />
järjestää parin tunnin opastuksia<br />
digitointilaitteiden käyttöön kerran<br />
viikossa pienryhmille koko kevään<br />
ajan. Opastuksia vetää hanketyöntekijä,<br />
informaatiotutkimuksen ja interaktiivisen<br />
median opiskelija Elina<br />
Alajoki, joka on perehdyttänyt myös<br />
kirjaston henkilöstön laitteiden käyttöön.<br />
Opastukset ovat samalla osa<br />
Huittisten seudun kansalaisopiston<br />
kevään kurssitarjontaa. Digitointitila<br />
on herättänyt kovasti kiinnostusta,<br />
opastuksiin ilmoittaudutaan aktiivisesti<br />
ja tilan varaajia on ollut lähes<br />
päivittäin.<br />
Digitoinnissa tallennetaan kulttuurihistoriaa<br />
sähköiseen muotoon<br />
eli myös paikallishistoriaa ja yksityisten<br />
ihmisten elämäntarinaa.<br />
Tarkoituksena on pyrkiä<br />
jatkossa kannustamaan<br />
digitointiasiakkaita siirtämään<br />
valikoitua digitoimaansa<br />
aineistoa myös<br />
yhteisiin verkkopalveluihin,<br />
vaikkapa alkuun kirjaston<br />
verkkosivuille. Kiinnostus<br />
paikallishistoriaan ja paikallisen<br />
kulttuuriperinteen<br />
arvo asukkaille vaikuttavat<br />
kasvavan koko ajan. Satakirjastoissa<br />
digitointilaitteita<br />
asiakkaiden käyttöön on myös<br />
Kokemäen, <strong>Pori</strong>n ja Rauman kirjastoissa,<br />
Nakkilassa ne ovat suunnitelmissa.<br />
Uusi palvelu lämpimästi tervetullut<br />
Digitointilaitteiden käytön perehdytykseen<br />
on saapunut huittislainen<br />
Jari Laineenoja. Hänen mielestään<br />
on tosi hieno juttu, että tällainen<br />
maksuton uusi palvelu on nyt käytettävissä<br />
kirjastossa.<br />
– Hieno lisä muutenkin hyvään<br />
palvelutarjontaan. Ei tarvitse itselle<br />
kaikkia laitteita ja ohjelmia hankkia.<br />
Ja nämä perehdytysillat ovat tarpeen,<br />
on helpompi alkaa itse tehdä,<br />
kun on nähnyt ja kuullut esittelyt, ei<br />
tarvitse toimia pelkästään paperin<br />
kanssa, Jari toteaa.<br />
Jarilla itsellään on kotona kymmeniä<br />
VHS C-kasetteja, joille on<br />
”Vain sellaista<br />
kuvamateriaalia<br />
tallennan, mitä<br />
mistään muualta<br />
ei saa”<br />
vuosien mittaan tallennettu häät,<br />
lasten kasvaminen ja monet perhejuhlat.<br />
Ne pitäisi saada nyt parempaan<br />
muotoon ja talteen. Pientä<br />
editointia on tarkoitus myös tehdä,<br />
ainakin tiivistämistä.<br />
Kotona Jari Laineenojalla on<br />
myös monia VHS-elokuvia, niitä ei<br />
ole tarkoitus alkaa digitoida. Myöskään<br />
muita aineistoja ei ole tarkoitus<br />
muuntaa digitaaliseksi, kuvatallenteet<br />
ovat ykkösjuttu.<br />
– Vain sellaista kuvamateriaalia<br />
tallennan, mitä mistään muualta ei<br />
saa.<br />
Jari tietää, että videonauhan<br />
siirto vie aikaa tasan tallenteen keston<br />
verran, eli on hidasta hommaa,<br />
mutta hän aikoo tarttua urakkaansa<br />
maltillisesti. Vaikka kerran viikossa,<br />
pieni pala kerrallaan -periaatteella.<br />
Hän toivoo saavansa myös 13-vuotiaan<br />
poikansa Matiaksen digitointitilan<br />
käyttäjäksi.<br />
– Hän on innostunut digikuvaamisesta<br />
ja kuvankäsittelystä. Nuoret<br />
ovat tietokoneiden kanssa tosi taitavia,<br />
heitä olisi hyvä saada ohjattua<br />
pelaamisesta vähän muuhunkin,<br />
mietiskelee Jari.
Siljan kahdeksaskymmenes kevät<br />
Olin töissä Lempäälän kirjastossa kesällä 1991. Käsiini jäi uusi, kauniinniminen kirja, jonka tekijä kuulosti taiteilijalta, ja takakansitekstitkin<br />
houkuttivat lukemaan. Päähenkilön lapsuuden mukana joutui lukemaan mielestäni ikävänkuuloista murretta: ”Istu nyvvaa takasin pallille<br />
plikka. Ookko säki tullu tuamaan kenkiä suutarii?” Eikä kestänyt kauaa, kun olin itse matkalla Pohjois-Satakuntaan ensimmäiseen vakituiseen<br />
työpaikkaani, jossa tulisin kuulemaan puhetta enemmänkin. Kirjailijankin olin kohta tapaava kirjastoni asiakkaana. Hänen oma kielensä<br />
kuulosti kuitenkin Turusta lähteneen korviin… niin, Silja Mansikka, miksi tutummalta?<br />
yntymäkotini on Laitilan pitäjässä<br />
Malvon kylässä, jonka<br />
murre muistuttaa Heli Laaksosen<br />
lounaismurteita. Rauman giäl<br />
oli kuitenkin vanhempieni murretta<br />
kaikkein lähimpänä. Valmistuttuani<br />
Turun Opettajakorkeakoulusta<br />
sain työpaikan Kankaanpään naapurikunnasta,<br />
Jämijärveltä. Tein<br />
samalla pikkukoululla pitkän päivätyön,<br />
aina eläkeikääni asti. Olen<br />
näin ollen asustanut täällä Pohjois-<br />
Satakunnassa paljon kauemmin<br />
kuin lapsuuteni maisemissa, josta<br />
on ollut seurauksena se tosiseikka,<br />
että syntymäkyläni murretta minun<br />
on enää vaikea täydellisesti hallita.<br />
Nykyään kotikielenäni on suomen<br />
lisäksi saksa. Kahden kielen vuorotellen<br />
ja sekaisin suoltaminen<br />
on lisännyt kiinnostustani myös eri<br />
kielten samanlaisuuksiin ja erilaisuuksiin.<br />
Mitenkä esimerkiksi vastata<br />
sille toiselle meillä asuvalle, kun<br />
hän hämmästelee: ”Lämmin - lämpimämpi!<br />
Miksei se ole lämminpi?”<br />
Jaa-a!<br />
Silja Mansikan kirjailijanura<br />
alkoi esikoisesta Tuuli tyyntyy,<br />
vesi seisahtaa. Viimeisin teos<br />
on viisi vuotta sitten ilmestynyt<br />
Vesivahinko. Miten on vesi<br />
nyt virtaava eli mihin kuluu<br />
kirjailijan aika?<br />
Kirjoittamisesta minun on edelleenkin<br />
mahdoton luopua. Istahdan<br />
koneeni kaveriksi jokseenkin joka<br />
päivä. Olen taas kerran alkanut<br />
muokata käsikirjoitusta, jota olen<br />
valmistellut vuosikausia. Aihe on<br />
vaikea ja viimeistelen sitä viimeistelystä<br />
päästyänikin.<br />
Kuulun yhtenä jäsenenä Kankaanpään<br />
Akatemiaan, keskustelukerhoon,<br />
joka maanantaisin kokoontuu<br />
filosofoimaan erinäköisten<br />
teemojen ympärille. Pääosa kerhomme<br />
jäsenistä on miespuolisia.<br />
Joinakin kausina olen ollut ainoa<br />
nainen. Vuosittain me valitsemme<br />
pari oppikirjaa, joista otamme<br />
läksyksi tietyn sivumäärän kotona<br />
tutkittavaksi sekä tietenkin keskusteluvalmiutta<br />
herättämään. Kevään<br />
aiheeksi valitsimme Ele Aleniuksen<br />
uutuuden ”Maailmankehityksen<br />
suuri käänne”, jonka alkulehdellä<br />
Alenius kirjoittaa näin: ”Yksi aikamme<br />
tärkeitä kysymyksiä on se, onko<br />
ihmiskunnalla asiallisia perusteita<br />
suhtautua optimistisesti tulevaisuuteen.<br />
Syitä pessimismiin on joka<br />
tapauksessa paljon. Minun vastaukseni<br />
tässä kirjassa on myönteinen.<br />
Optimismiin on perusteita, mutta<br />
ihmisen täytyy olla myös realisti.”<br />
Jokseenkin joka kerta viime aikoina<br />
kokoontuessamme olemme vähintään<br />
sivunneet Aleniuksen esille<br />
nostattamaa teemaa, yrittäneet löytää<br />
optimismia kukin omista näkökannoistamme<br />
asiaa tarkastellen.<br />
Itse en pysty ymmärtämään enkä<br />
hyväksymään sitä nykyaikana yleisesti<br />
vallalla olevaa suuntausta, että<br />
kansantaloutta kohotetaan kulutusta<br />
(tuhlausta) lisäämällä.<br />
Satuin joskus lukemaan jonkun<br />
viisaan laatiman artikkelin, jossa kyseinen<br />
henkilö alakulon ja masennuksen<br />
päästessä vallan päälle pyrki<br />
eläytymään joihinkin kokemiinsa<br />
erityisen tunnetilaa kohottaviin ja<br />
kauniisiin hetkiin. Otin neuvosta<br />
vaarin. Niinpä, kun toisinaan hyvin<br />
yksinäistä kirjailijan työtä puurtaessani<br />
mieleni on vallannut ajatus,<br />
että mitä tämä kaikki touhu ja tohina<br />
oikeastaan kannattaa, olen kuvitellut<br />
itseni istumassa aurinkoisena<br />
kesäiltana terassillamme. Olen juuri<br />
nyhtänyt sen vihoviimeisenkin rikkaruohon<br />
vihoviimeisestä kukkapenkistä.<br />
Nurmikko on leikattu, terassin<br />
kukat kasteltu. Katselen kätteni työtä.<br />
Jos oikein osuvasti sattuu, joku<br />
lenkkeilijä pysähtyy portillemme.<br />
En kuule, mitä hän sanoo. Nousen<br />
ja menen lähemmäksi. Saan tietää,<br />
että hän on suunnannut kierroksensa<br />
meidän kadullemme vain siitä<br />
syystä, että näkisi kauniin puutarhamme.<br />
Sellaisen hetken jälkeen<br />
on olo kuin kesältä tuoksuvassa<br />
lehtimajassa, jonka isämme on rakentanut<br />
juhannusaattona lastensa<br />
iloksi. Istua kökötämme siellä kaikki<br />
neljä ja otamme ilon irti kirkonvartija<br />
Verasen valmistamasta limonadista<br />
(Laitilan Virvoitusjuomatehtaan<br />
alku). Se on niin harvinaista herkkua,<br />
että sitä saa juodakseen vain<br />
kerran vuodessa, juhannuksena tietenkin.<br />
Olen seitsenvuotias. On vuosi<br />
1939. Emme tiedä jo ovelle kolkuttavasta<br />
sodasta yhtään mitään.<br />
Puutarhani on puoli elämääni.<br />
Voin sanoa, että nykyisen kotimme<br />
puutarhan olen omin käsin rakentanut<br />
pelkästä nurmikkoalueesta,<br />
jolla ei kasvanut talon ostaessamme<br />
muuta kuin valtavia koivuja ja<br />
pari sitäkin valtavampaa vaahteraa.<br />
Toukokuusta syyskuuhun olen koko<br />
talossa asumisen ajan hylännyt<br />
tekeillä olevan kirjallisen tuotteeni<br />
totaalisesti. (Josta toimenpiteestä<br />
olen saanut hyötyäkin. Syksyllä taas<br />
palattuani kirjoittamisen pariin, olen<br />
nähnyt aiemmin tuottamani tekstin<br />
uusin silmin.) Kesän joka ainoan<br />
päivän, mikäli muulta ehdin, puurran<br />
puutarhassani. Pyrin täydelliseen<br />
harmoniaan, vaikken sitä luultavasti<br />
koskaan saavuta. Mikä ehkä<br />
onkin oikein ja kohtuullista.<br />
Olet kirjastomme säännöllinen<br />
asiakas. Miten olet<br />
vuosien mittaan hyödyntänyt<br />
laitostamme?<br />
Kotipitäjässäni, Laitilassa on Suomen<br />
maalaiskuntien ensimmäinen<br />
kirjasto nimeltään Kustaa Hiekan<br />
Lukutupa. Isäni Toivo Frans Jalonen<br />
oli todellinen lukutoukka. Siihen<br />
aikaan kirjastosta sai lainata vain<br />
kaksi kirjaa kerrallaan. Kirjastoon oli<br />
matkaa kuusi kilometriä, eikä sinne<br />
lähtöön ollut aikaa eikä mahdollisuutta<br />
poiketa muuten kuin monien<br />
asioiden sitä pakolla vaatiessa.<br />
Mutta hätä keksii keinot. Isälläni oli<br />
kylässämme hyvänä ystävänä Viljoniminen<br />
mies, samanlainen kirjallisuuden<br />
suurkuluttaja kuin hänkin.<br />
Omansa luettuaan nämä kaksi<br />
vaihtoivat kirjat keskenään. Sillä tavalla<br />
lukemisen nälkä tuli tyydytetyksi.<br />
Jo hyvin pienenä toimin kirjanvaihto-operaation<br />
toimeenpanijana,<br />
niin pienenä, etten oikeastaan edes<br />
ymmärtänyt, miksi kirjat piti vaihtaa.<br />
Kansakoulussani oli erikseen<br />
ensimmäiselle ja toiselle luokalle<br />
tarkoitettu kirjasto ja erikseen<br />
isommille oppilaille. Viikon päätteeksi<br />
sai lainata yhden kirjan.<br />
Osasin jo lukea hyvin kouluun<br />
mennessäni ja yritin aina poimia<br />
hyppysiini mahdollisimman paksun<br />
kirjan. Yksi, jonka lainasin uudestaan<br />
ja uudestaan oli Toisen<br />
Luokan Lukukirja. Ei Aukusti Salon,<br />
jonka olin jo saanut käsiini kaksi<br />
vuotta vanhemmalta sisareltani,<br />
vaan jonkun muun laatijan. En<br />
koskaan väsynyt niiden samojen<br />
kertomusten lukemiseen. Laitilan<br />
Yhteiskouluun päästyäni aukenivat<br />
Kustaa Hiekan Lukutuvan ovet<br />
minulle. Kannoin sieltä kirjoja urakalla<br />
sekä isälleni että itselleni.<br />
Koulu, jossa mieheni ja minä<br />
toimimme opettajina, oli Kankaanpään<br />
naapurikunnan Jämijärven<br />
alueella. Koulun yhteydessä oli<br />
opettajan asunto. Neljälle lapsellemme<br />
pikkukoulu avarine pihoineen<br />
ja lähimetsineen oli ihanteellinen<br />
kasvuympäristö. Ollessani<br />
45-vuotias kaikki muuttui. Mieheni<br />
elämä päättyi. Muutin Kankaanpäähän<br />
vajaa viisi vuotta sen jälkeen.<br />
Kankaanpään kirjasto sattui<br />
olemaan koulutieni varrella ja minusta<br />
kehkeytyikin pian sen suurkäyttäjä.<br />
En lainannut kirjoja enää<br />
yksin itselleni, vaan myös koulutyötä<br />
ajatellen.<br />
Vuosien mittaan kertyneet omat<br />
kirjani täyttävät työhuoneeni pisimmän<br />
seinän päästä päähän. Sen<br />
lisäksi niitä on tungettu jokaiseen<br />
tyhjään koloon kodissani. Yhdestäkään<br />
en kuitenkaan raaski luopua ja<br />
silloin tällöin sorrun yhä ostamaan<br />
muutaman lisää. Lukemisesta en<br />
varmaan koskaan saa kyllikseni,<br />
mutta sen tarpeen kirjastolaitos<br />
kyllä tyydyttää erinomaisesti. Varsinkin<br />
sen jälkeen, kun Satakunnan<br />
kirjastot ovat liittyneet yhdeksi lainausalueeksi,<br />
on upouusienkin kirjojen<br />
metsästäminen käynyt entistä<br />
helpommaksi. Lisäksi kirjastoon on<br />
mukava mennä. Parempaa palvelua<br />
ei saa mistään, ja henkilökunnan<br />
kanssa on kiva vaihtaa mielipiteitä<br />
lukemastaan.<br />
Kahdenkymmenen vuoden<br />
aikana on Kankaanpään kirjasto<br />
laskeutunut lainatilaston<br />
terävältä huipulta keskimäen<br />
kohdalle. E-kirjojen läpimurtoa<br />
odotetaan. Mitä ajattelet<br />
nykyisestä kehityksestä?<br />
Nykynuoriso ei enää erityisemmin<br />
arvosta perinteistä kirjaa – ei ainakaan<br />
minun ikäluokkaani kuuluviin<br />
verrattuna. Sille riittää internet ja<br />
sosiaalinen media, jotka aamusta<br />
iltaan ovat kerta kerralta yhä pienempään<br />
laitteeseen pakattuina<br />
käytettävissä. Maailman sivu ovat<br />
uutuudet viehättäneet nuoria ihmisiä,<br />
keitä sitten, jos ei heitä. Luulisin,<br />
että kirjastojen käyttö on vähentynyt<br />
syystä, että suunnilleen jokaisella<br />
lapsella maassamme ensimmäisestä<br />
luokasta lähtien on jo oma<br />
kännykkä ja tietokonekin käytettävissä.<br />
Ei varmaankaan tarvitse<br />
kauaa odottaa aikaa, jolloin opetus<br />
kouluissakin kautta maan tapahtuu<br />
kirjojen asemasta pääsääntöisesti<br />
tietokoneiden kautta.<br />
Päiväaikainen ruutuun tuijottaminen<br />
riittää minulle. Iltaisin sänkyyn<br />
kömmittyäni haluan seurakseni<br />
paperista valmistetun tuotteen,<br />
jonka sivuja voin tuttuun tapaan<br />
kääntää ja jonka sivujen väliin voi<br />
työntää joulukortin, joka on osoitettu<br />
Mansikkamummulle hiukan horjahtelevin<br />
kirjaimin.<br />
Siljaa haastatteli Kankaanpään<br />
kaupunginkirjaston<br />
osastonjohtaja Tea Aula<br />
Silja Mansikan teokset<br />
Tuuli tyyntyy, vesi seisahtaa 1991<br />
Mykkä nainen ja miilunpolttaja 1992<br />
Efrosinin tarina 1995<br />
Marian viitta 2000<br />
Valehtelijan paratiisi 2004<br />
Vesivahinko 2007<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong> 9
Oikein vastanneiden<br />
kesken<br />
arvotaan kolme<br />
30 € lahjakorttia<br />
kirjakauppaan<br />
oman valinnan<br />
mukaan!<br />
Tunnetko<br />
klassikoita<br />
-tietokilpailu<br />
4<br />
3<br />
5<br />
A<br />
B<br />
C<br />
D<br />
E<br />
F<br />
G<br />
H<br />
1<br />
”Tämän ihmisistä kertovan tarinan päähenkilö<br />
on rahasumma, aivan kuten mehiläisistä kertovan<br />
tarinan päähenkilö hyvin voisi olla hunajasumma.”<br />
”Äiti kuoli tänään. Tai ehkä eilen. Sain vanhainkodista<br />
sähkeen: ”Äiti kuollut. Hautaus<br />
huomenna. Osanottomme.” Samantekevää.<br />
Ehkä se tapahtui eilen.”<br />
”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa<br />
kaltaisia, jokainen onneton perhe on<br />
onneton omalla tavallaan.”<br />
”Kun ensimmäisen kerran menin katsomaan<br />
härkätaistelua, odotin, että minua<br />
kauhistuttaisi ja kenties inhottaisi se, mitä<br />
olin kuullut tapahtuvan hevosille.”<br />
2<br />
”Totta puhuen: olen potilaana mielisairaalassa,<br />
hoitaja tarkkailee minua, ei juuri päästä silmistään;<br />
ovessa on tirkistysreikä, ja hoitajan silmä<br />
on sitä lajia ruskeaa joka ei pysty näkemään<br />
minunlaiseni sinisilmän läpi.”<br />
”Jones, Kartano-nimisen maatilan isäntä, oli lukinnut<br />
kanalan yöksi, mutta hän oli niin humalassa, ettei<br />
muistanut sulkea kanojen kulkuaukkoja. Hänen<br />
lyhtynsä valokehä keikkui puolelta toiselle, kun<br />
hän hoippui pihan poikki. Hän potkaisi saappaat<br />
jalastaan takaovella, laski itselleen viimeisen lasillisen<br />
olutta maitohuoneessa olevasta tynnyristä ja<br />
kömpi sänkyyn, missä rouva Jones jo kuorsasi.”<br />
”Kuivuutta oli nyt kestänyt kymmenen miljoonaa vuotta, ja hirmuliskojen<br />
valtakausi oli aikoja sitten päättynyt. Täällä päiväntasaajalla,<br />
mantereella, joka jonain päivänä tunnettaisiin Afrikkana, oli olemassaolon<br />
taistelu saavuttanut uuden raivokkaan huipun.”<br />
”Oli neiti Somersin vuoro keittää teetä. Neiti Somers oli konekirjoittajista uusin<br />
ja kykenemättömin. Hän ei ollut enää nuori ja hänellä oli lempeän huolestuneet<br />
kasvot kuin lampaalla.”<br />
Yhdistä oikea kirjain oikeaan numeroon, palauta kuponki kirjastoon ja osallistu arvontaan!<br />
Nimi<br />
Puhelinnumero<br />
Sähköposti<br />
1.<br />
6.<br />
2.<br />
7.<br />
3.<br />
8.<br />
4.<br />
9.<br />
5.<br />
10.<br />
7<br />
6<br />
8<br />
9<br />
J<br />
i<br />
”On yleisesti tunnettu<br />
totuus, että<br />
naimaton varakas<br />
mies tarvitsee välttämättä<br />
rinnalleen<br />
vaimon.”<br />
”Joku oli varmasti panetellut<br />
Josef K:ta, sillä<br />
eräänä aamuna hänet<br />
pidätettiin ilman että<br />
hän olisi tehnyt<br />
mitään pahaa.”<br />
10
Cycling for libraries<br />
eli pyörällä kirjastosta toiseen<br />
Kaisa Inkeroinen, lainauspalvelujohtaja. <strong>Pori</strong>n kaupunginkirjasto.<br />
Pikkupojan kuvasi Alireza Afshari, muut Kaisa Inkeroinen<br />
Kirjastoalan epäkonferenssi<br />
Cycling for libraries on kansainvälinen<br />
kirjastoalan epäkonferenssi,<br />
joka on järjestetty jo kahtena peräkkäisenä<br />
vuotena. Tapahtuman<br />
aikana poljetaan runsaan viikon<br />
aikana pisteestä A pisteeseen B ja<br />
tutustaan kirjastoihin. Ensimmäisellä<br />
kerralla matkattiin polkupyörillä<br />
Kööpenhaminasta Berliiniin. Viime<br />
kesän reitti kulki Baltian maissa.<br />
Matka alkoi Vilnasta ja päättyi Tallinnaan.<br />
Kööpenhaminasta Berliiniin<br />
matkaa kertyi 700 kilometriä<br />
ja viime kesänä poljettiin reilu 600<br />
kilometriä.<br />
Tapahtuman järjestäjä ei ole<br />
mikään virallinen organisaatio,<br />
vaan sen takana on kansainvälinen<br />
joukko kirjastoista innostuneita<br />
ihmisiä. Tapahtumalla on useita<br />
kirjastomaailmaan liittyviä sponsoreita<br />
ja tukijoita.<br />
Kirjastoalan<br />
epäkonferenssi<br />
tarkoittaa<br />
sitä, että<br />
matkan tarkoitus<br />
on<br />
kehittyä ja<br />
kasvaa kirjastoalan<br />
ammattilaisena. Sen sijaan,<br />
että istuttaisiin luentosalissa<br />
kuuntelemassa valmiita ajatuksia,<br />
poljetaan ja pohditaan itse. Matkan<br />
varrella vieraillaan useissa kirjastoissa<br />
ja tietysti verkostoidutaan<br />
vieressä polkevien kollegoiden<br />
kanssa. Viime kesänä pyöräilijöitä<br />
oli mukana noin sata useista eri<br />
maista. Sen lisäksi mukana kulkivat<br />
pari huoltoautoa, Tallinnan kirjastoauto<br />
Katarina Jee ja kuvausryhmä.<br />
Kansainvälisiä kohtaamisia<br />
Ensimmäisen polkupyörätapahtuman<br />
aikaan olin töissä Posion<br />
kunnankirjastossa Lapissa ja lähdin<br />
reissuun sieltä. Viime kesänä lähdin<br />
matkaan <strong>Pori</strong>n kaupunginkirjaston<br />
edustajana. Matkassa on molempina<br />
kesinä ollut mukana polkijoita<br />
hyvin erilaisista kirjastoista ympäri<br />
maailmaa.<br />
Jokainen kirjasto on omalla tavallaan<br />
yksilö ja sen huomaaminen<br />
on ehkä antoisinta koko reissussa.<br />
Oma tapa tehdä asioita ei välttämättä<br />
ole se oikea tai ei ehkä ainakaan<br />
kaikkein järkevin. Matkan aikana<br />
tulee miettineeksi myös sitä, mikä<br />
on vakavaa ja mikä ei. Esimerkiksi<br />
Suomessa suhtaudutaan suurella<br />
hartaudella myöhästymissakkoihin,<br />
mutta harvassa ranskalaiskirjastossa<br />
niitä peritään lainkaan.<br />
Pormestareita ja kirjastojen<br />
markkinointia<br />
Baltiassa poljimme suurimman<br />
osan ajasta maaseudulla ja saimme<br />
vierailla usean pikkupaikkakunnan<br />
kirjastossa. Vastaanotto oli aina<br />
uskomaton. Kirjastoissa oli tarjolla<br />
virvokkeita ja useimmilla paikkakunnilla<br />
paikalla oli myös pormestari,<br />
joka piti meille puheen. Riikassa<br />
poljimme hetken aikaa Latvian kulttuuriministerin<br />
kanssa.<br />
Kirjastot vaikuttivat olevan tärkeitä<br />
paikkoja kävijöilleen. Esimerkiksi<br />
Jaunklidzan kulttuurikeskus<br />
Latvian maaseudulla oli kylän ainoa<br />
julkinen rakennus. Rakennus oli aivan<br />
uusi ja siellä oli kirjastopalveluiden<br />
lisäksi mm. lääkärin vastaanotto,<br />
sosiaalityöntekijän vastaanotto<br />
ja kampaamopalveluita. Kahdensadan<br />
asukkaan kylän kirjasto oli<br />
ahkerassa<br />
”Riiassa poljimme<br />
hetken aikaa<br />
Latvian kulttuuriministerin<br />
kanssa”<br />
käytössä.<br />
Kirjastopyöräily<br />
on<br />
ennen kaikkea<br />
myös<br />
kirjastojen<br />
markkinointia.<br />
On tärkeää<br />
lähteä<br />
kirjaston<br />
seinien ulkopuolelle sen sijaan, että<br />
odotellaan kävijöitä sisätiloissa.<br />
Työhyvinvointia<br />
Matka edistää tietysti myös työhyvinvointia.<br />
Noin sadan kilometrin<br />
päivämatkat parantavat tietysti<br />
fyysistä kuntoa. Myös henkisesti<br />
saa paljon, kun tietää pystyvänsä<br />
polkemaan vaikkapa Kööpenhaminasta<br />
Berliiniin. Voimia pitkän talven<br />
varalle antaa se, kun tapaa uusia<br />
ihmisiä, jotka ovat innoissaan siitä,<br />
mitä tekevät. Kirjastosta voi loppujen<br />
lopuksi muokata sellaisen kuin<br />
asiakkaat ja henkilökunta haluavat.<br />
Hyvät ideat eivät aina välttämättä<br />
ole edes kalliita. Vain mielikuvitus<br />
on rajana.<br />
Epäkonferenssi sopii erittäin<br />
hyvin minunkaltaiselleni ihmiselle,<br />
jonka on vaikea oppia paikallaan<br />
istumalla. Jos joutuu istumaan ja<br />
kuuntelemaan, ajatus alkaa karkailla.<br />
Polkiessa sen sijaan pystyy<br />
keskittymään itse asiaan, kun jalat<br />
vievät matkaa eteenpäin. Ensi kesänä<br />
Cycling for libraries poljetaan<br />
Amsterdamista Brysseliin.<br />
Lisätietoja: www.cyclingforlibraries.org<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong> 11
Satakunnan kunnat <strong>2013</strong><br />
Honkajoki<br />
Merikarvia<br />
Siikainen<br />
Kankaanpää<br />
Pomarkku<br />
<strong>Pori</strong><br />
Ulvila<br />
Nakkila<br />
Luvia<br />
Harjavalta<br />
Eurajoki<br />
Kokemäki<br />
Eura<br />
Rauma<br />
Köyliö<br />
Säkylä<br />
Karvia<br />
Jämijärvi<br />
Lavia<br />
Huittinen<br />
Satakirjastot:<br />
<br />
Kirjastoauto<br />
Ahlaisten kirjasto<br />
Keskussairaalan kirjasto<br />
Käppärän kirjasto<br />
Noormarkun kirjasto<br />
Pihlavan kirjasto<br />
Reposaaren kirjasto<br />
Ruosniemen kirjasto<br />
Sampolan kirjasto<br />
<br />
Kirjastoauto<br />
Kodisjoen kirjasto<br />
Kourujärven kirjasto<br />
Lapin kirjasto<br />
Pyynpään kirjasto<br />
Uotilan kirjasto<br />
<br />
Panelian kirjasto<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
Vampulan kirjasto<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
SATAKUNTALIITTO<br />
Km<br />
0 10 20<br />
1.1.<strong>2013</strong> / VSi<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
www.satakirjastot.fi<br />
Satakirjastot 1/<strong>2013</strong>
Change language