Aivovamma ja käyttäytymisen ongelmat
Aivovamma ja käyttäytymisen ongelmat
Aivovamma ja käyttäytymisen ongelmat
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Lue, miksi aivovammoilta kannattaa suo<strong>ja</strong>utua<br />
<strong>ja</strong> miten ymmärtää aivovamman saanutta<br />
<strong>Aivovamma</strong> <strong>ja</strong> käyttäytymisen <strong>ongelmat</strong><br />
Aivovammojen aiheuttamia käyttäytymisen ongelmia<br />
<strong>Aivovamma</strong> ei yleensä ole yksittäinen vamma, vaan pikemminkin kyse on monimuotoisista<br />
vammoista. Eri aivojen osiin syntyneet vauriot vaikuttavat<br />
oireiltaan eri tavoin. Aivot näyttävät toipuvan melko hyvin itsestään, erityisesti<br />
vauriota seuraavien parin vuoden aikana, mutta aivot tarvitsevat aistiärsykkeitä<br />
toipuakseen.<br />
Vaurioituneet aivot pyrkivät itse kor<strong>ja</strong>amaan itsensä järjestämällä toimintansa uudelleen. Ne aivojen<br />
osat, joilla ei aikaisemmin ole ollut jotakin tiettyä tehtävää, voidaan ottaa käyttöön suorittamaan<br />
vahingoittuneille alueille aiemmin kuuluneita tehtäviä. Silloin, kun hermosolut vahingoittuvat,<br />
mutta eivät tuhoudu kokonaan, niiden aksonit <strong>ja</strong> dendriitit muodostavat uusia verso<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> näin<br />
aivoissa avautuu uusia väyliä.<br />
<strong>Aivovamma</strong>utuneen kanssa on opeteltava tulemaan toimeen. Läheisten on tärkeintä muistaa, ettei<br />
uudenlaiseen elämään sopeutuva aivovamman saanut henkilö mene rikki siitä, että hänen<br />
elinympäristönsä toimii riittävän rajoittavasti, johdonmukaisesti <strong>ja</strong> realistisesti myönteiseen<br />
kehittymiseen kannustavasti. Vammautunutta ei pidä paapoa. Häntä ei saa alistaa eikä masentaa<br />
ylihuolehtivalla kohtelulla. Eikä suuttuminen tai jyrkkä käskyttäminenkään useinkaan auta. Apua <strong>ja</strong><br />
neuvoa kannattaa kysyä kuntoutuksen <strong>ja</strong> sosiaalialan ammattilaisilta.<br />
Impulsiivisuus <strong>ja</strong> estottomuus<br />
Impulsiivisesti toimiva ei hallitse tekemistensä <strong>ja</strong> puheidensa säätelyä. Hän ilmaisee a<strong>ja</strong>tuksiaan,<br />
tunteitaan <strong>ja</strong> mielipiteitään a<strong>ja</strong>ttelematta niiden surauksia. Hän ei näytä pystyvän harkitsemaan<br />
huolellisesti vaihtoehto<strong>ja</strong> eikä karsimaan sopimattomia teko<strong>ja</strong>. Tällaiset vaikeudet johtuvat<br />
otsalohkojen pinnan alla si<strong>ja</strong>itsevien alueiden vaurioista.<br />
Impulsiivisuus <strong>ja</strong> estottomuus voivat johtaa sekä vammautuneen että läheiset hyvin noloihin<br />
tilanteisiin. Jos tällainen käyttäytyminen liittyy käsityskyvyn puutteeseen, ei henkilö näytä<br />
ymmärtävän käyttäytymissääntöjen rikkomisen merkitystä.<br />
Äkkipikaisuus <strong>ja</strong> ärtyneisyys<br />
Hyvin usein aivovammoissa on kyse emotionaalista käyttäytymistä <strong>ja</strong> turhautumisen sietoa<br />
kontrolloivien aivojen osien vauriosta. Potilas pystyy huonosti hallitsemaan impulsse<strong>ja</strong>an, jotka<br />
ennemminkin vahvistuvat kuin tukahtuvat tai pysyvät kurissa. Vamman myötä juuri mikään ei<br />
rajoita alkukantaisista reaktioista, kuten vihasta <strong>ja</strong> pelosta vastaavia vanho<strong>ja</strong> emootiokeskuksia
aivojen keskiosissa eli mantelitumaketta <strong>ja</strong> limbistä järjestelmää. Pienimmät <strong>ja</strong><br />
merkityksettömimmät ärsykkeet ovat niitä, jotka aiheuttavat voimakkaimmat raivonpurkaukset,<br />
koska ne pal<strong>ja</strong>stavat kyvyttömyyden, mikä on valtavan stressin syy.<br />
Tunteiden ailahtelu<br />
Tunteiden ailahtelulla tarkoitetaan tunteiden hallinnan menettämistä, erityisesti itkun <strong>ja</strong> naurun.<br />
Kyse on siitä, että henkilö on menettänyt kykynsä erottaa milloin <strong>ja</strong> miten ilmaista tunteitaan.<br />
Vaikeus johtuu impulsse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tunteita säätelevien aivoalueiden vauriosta. Tunteiden ailahtelu on<br />
voimakkaammin nähtävissä oikean aivoalueen vaurioissa.<br />
A<strong>ja</strong>n mittaan aivovamman saanut alkaa oppia hallitsemaan uudelleen tunteitaan, mutta sekin vaatii<br />
harjoittelua <strong>ja</strong> keskittymistä. Myös joistakin lääkkeistä on todettu olevan apua.<br />
Itsekeskeisyys<br />
Empatiakyvyt si<strong>ja</strong>itsevat otsalohkoissa. Kyky kuvitella miltä toisesta tuntuu, on korkean tason<br />
pitkälle kehittynyt henkinen kyky. Vammautunut muuttuu usein itsekeskeiseksi, koska aivovamma<br />
voi rajoittaa potilaan kykyä tiedostaa <strong>ja</strong> käsittää omaa <strong>ja</strong> toisten ihmisten käyttäytymistä sekä kykyä<br />
asettua toisen ihmisen asemaan. Potilaan voi olla myös vaikea poimia hienovaraisia sosiaalisia<br />
vinkkejä toisten kanssa toimiessaan.<br />
Läheiset saattavat myös kannustaa potilasta itsekeskeisyyteen ylihuolehtimalla tämän tarpeista.<br />
Itsekeskeisyys ei parane itsestään, vaan vammautuneen läheisten on pidettävä kiinni omista<br />
tarpeistaan <strong>ja</strong> jämäkästi ra<strong>ja</strong>ttava <strong>ja</strong> oh<strong>ja</strong>ttava vammautuneen käyttäytymistä.<br />
Ilkeys<br />
Läheiset ihmiset, kuten perheenjäsenet joutuvat yleensä aivovammautuneen ilkeyden kohteeksi.<br />
Heti vamman jälkeen potilas pystyy melko vähän hallitsemaan käyttäytymistään <strong>ja</strong> saattaa olla ilkeä<br />
kenelle tahansa. Kun käyttäytymisen hallinta alkaa parantua, sopeutuu potilas toisiin ihmisiinkin.<br />
Impulssien hallinta sosiaalisissa tilanteissa vaatii lu<strong>ja</strong>a yrittämistä. Siksi tuttujen <strong>ja</strong> läheisten<br />
seurassa tavallisesti rentoutuneemmalla potilaalla väkivaltainen käyttäytyminen puhkeaa esiin. Hän<br />
ei välttämättä ole ilkeämpi kuin ennen onnettomuutta, mutta hän vain reagoi aiempaa<br />
spontaanimmin.<br />
Apaattisuus <strong>ja</strong> motivaation puute<br />
Otsalohkojen ulkopinnan yläosa huolehtii emootioista, motivaatiosta <strong>ja</strong> tulevaisuuden<br />
suunnittelusta. Tälle alueelle kohdistunut aivovaurio aiheuttaa apaattisuutta <strong>ja</strong> spontaanisuuden<br />
puutetta. Henkilö ei pysty käsitteellistämään eikä suunnittelemaan toiminto<strong>ja</strong> tai ponnistelemaan<br />
tavoitteiden saavuttamista kohti.
A<strong>ja</strong>n kuluessa motivaation puute voi johtaa sosiaaliseen eristäytymiseen, mielihyvän puutteeseen <strong>ja</strong><br />
jopa masennukseen. On tärkeää myös erottaa apatia masennuksesta. Apaattinen henkilö on suureksi<br />
osaksi välinpitämätön tai potee täysin mielenkiinnon puutetta.<br />
Masennus<br />
On tarpeen erottaa toisistaan normaali <strong>ja</strong> vakava masennus. Terveessä masennuksessa henkilö on<br />
hyvin surullinen, pessimistinen <strong>ja</strong> suree menetyksiään, joihin hänen on sopeuduttava. Vakavassa<br />
masennuksessa henkilö on emotionaalisesti lukossa eikä pysty ilmaisemaan tunteitaan avoimesti.<br />
Ahdistus<br />
Stressin <strong>ja</strong> ahdistuksen oireet, kuten paniikkikohtaukset, aiheuttavat huolta <strong>ja</strong> jännitystä <strong>ja</strong> ovat<br />
yleisiä. Elämä aivovamman jälkeen on usein hyvin stressaavaa. Kun henkilö ymmärtää, että on<br />
monia sellaisia asioita, joita hän ei pysty tekemään samalla tavoin kuin ennen vammaa, vaatii<br />
sopeutuminen uuteen tilanteeseen paljon aikaa. Vahvistuakseen psyykkisesti <strong>ja</strong> sosiaalisesti, hän<br />
tarvitsee tukea <strong>ja</strong> kannustusta, ei ylenpalttista auttamista, mikä heikentää hänen itsetuntoaan.<br />
Joustamattomuus <strong>ja</strong> pakkomielteisyys<br />
Jäykkä <strong>ja</strong> joustamaton käyttäytyminen on kuin putkinäkö, erityisesti, jos aivovammautuneelle tulee<br />
pakkomielteeksi jokin tietty asia tai a<strong>ja</strong>tus <strong>ja</strong> hän <strong>ja</strong>uhaa sitä <strong>ja</strong>uhamasta päästyään. Ongelma on<br />
otsalohkojen vaurioitumisessa. Ihmisen on tällöin vaikea ”vaihtaa kanavaa”, jolloin a<strong>ja</strong>ttelusta tulee<br />
jäykkää <strong>ja</strong> yksioikoista. Jos hän on ahdistunut tai epävarma, on pakkomielteinen käyttäytyminen<br />
vielä todennäköisempää. Tämäntyyppinen käyttäytyminen voi olla erityisen ärsyttävää<br />
vammautuneen läheisille <strong>ja</strong> johtaa helposti sosiaaliseen eristyneisyyteen.<br />
Seksuaaliset <strong>ongelmat</strong><br />
<strong>Aivovamma</strong>n saaneen ihmisen seksuaalisuus voi muuttua monesta syystä. Kun hypotalamus, joka<br />
säätelee seksuaaliviettiä <strong>ja</strong> testosteronin eritystä tai sensorisen aivokuoren sukuelimiin vaikuttava<br />
alue vaurioituvat, seksuaalinen halu joko lisääntyy tai vähenee.<br />
Kun aivovamman saaneen sosiaalisen käyttäytymisen koodisto muutenkin voi olla vaurioitunut,<br />
saattavat <strong>ongelmat</strong> kärjistyä. Vammautunut tulkitsee väärin toisten ihmisten seksuaalista<br />
käyttäytymistä tai on hyvin kärsimätön <strong>ja</strong> mustavalkoisesti a<strong>ja</strong>tteleva. Liian suorasukainen toisen<br />
ihmisen lähestyminen aiheuttaa vammautuneelle monenlaisia hyljeksityksi tulemisen tilanteita.<br />
www.aivovammaliitto.fi<br />
www.vsavy.fi
Change language