Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa
Share Embed Flag
Download ePaper

Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa

Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa

okm.fi
21.05.2015 Views

TEEMA Ajankohtaista korkeakoulupolitiikkaa 3/2005

TEEMA<br />

<strong>Ajankohtaista</strong><br />

<strong>korkeakoulupolitiikkaa</strong><br />

3/2005

KORKEAKOULUTIETO<br />

KORKEAKOULUTIETO@MINEDU.FI<br />

2-2005<br />

4. vuosikerta/Årserie<br />

Julkaisija/Utgivare:<br />

Opetusministeriö<br />

Undervisningsministeriet<br />

Osoite/Adress:<br />

Meritullinkatu 10,<br />

Sjötullsgatan 10<br />

00170 HELSINKI<br />

FINLAND<br />

PL 29, 00023 Valtioneuvosto<br />

KORKEAKOULUTIETO@MINEDU.FI<br />

WWW.MINEDU.FI<br />

Toimitus/Reduktion<br />

Päätoimittaja/Chefredaktör:<br />

Sirkka-Leena Hörkkö<br />

SIRKKA-LEENA.HORKKO@MINEDU.FI<br />

Toimituksen sihteeri:<br />

Pirkko Muurinen<br />

PIRKKO.MUURINEN@MINEDU.FI<br />

Toimituskunta/Redaktionsråd:<br />

Arvo Jäppinen<br />

Sakari Karjalainen<br />

Markku Mattila<br />

Juha Arhinmäki<br />

Marita Savola<br />

Taitto/Layout:<br />

proCreate inc.<br />

Vammalan Kirjapaino Oy<br />

Kansikuva:<br />

Lehtikuva<br />

Korkeakoulutieto ilmestyy 4 kertaa<br />

vuodessa. Levikki 5000.<br />

Artikkelien viitetiedot<br />

tallennetaan kotimaisten<br />

aikakauslehtiartikkelien<br />

tietokantaan (KATI).<br />

ISSN 1458-9265<br />

Paino:<br />

Vammalan Kirjapaino Oy<br />

Vammala

Pääkirjoitus marraskuu 2005<br />

Korkeakoulujen megahaaste<br />

Korkeakouluilta ei puutu haasteita. Niitä on aina ollut<br />

ja tuleeaina olemaan. Tämä on osoitus korkeakoulujen<br />

tärkeydestä yhteiskuntaa eteenpäin vievinä moottoreina.<br />

Suurista odotuksista syntyy suuria haasteita.<br />

Suomalaisen korkeakoululaitoksen valtava laajeneminen<br />

tapahtui varsinaisesti 1960- ja 70 luvuilla. Silloin<br />

rakennettiin korkeakouluverkko perustamalla uusia<br />

korkeakouluja ja lisäämällä opiskelijamääriä. Lapin<br />

yliopiston perustaminen 1979 oli päätepiste itsenäisten<br />

yliopistotyyppisten korkeakoulujen perustamisessa.<br />

Ammattikorkeakouluverkko rakennettiin viimeisten<br />

15 vuoden aikana.<br />

Korkeakouluverkon rakentaminen on ollut suuri kansallinen<br />

projekti. Lahjakkuusreservit on haluttu ja saatu<br />

koulutukseen. Kansakunnan osaamistaso on noussut<br />

huikeasti. Koulutuspainotteisesta korkeakoulupolitiikasta<br />

siirryttiin 1980-luvulta alkaen vähitellen painottamaan<br />

myös tutkimustehtävää.Tämäsuuntaonviime<br />

aikoina edelleen merkittävästi vahvistunut.<br />

Yliopistot yhdessä ammattikorkeakoulujen kanssa<br />

muodostavat nyt hyvätasoinen, kahden pilarin varaan<br />

rakentuvan korkeakoululaitoksen, jossa tutkimus ja<br />

koulutus ovat molemmat saaneet ansaitsemansa roolin.<br />

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa.<br />

Mutta nyt on jälleen edessä uusi suuri kansallinen<br />

haaste. Korkeakouluverkkomme on täyttänyt hyvin<br />

kansakunnan sille omana aikanaan asettamat tehtävät.<br />

Tulevaisuutta ajatellen korkeakoululaitos on kuitenkin<br />

mitoitettu tulevaan väestökehitykseen verrattuna suurempien<br />

ikäluokkien koulutustarpeita varten. Lisäksi<br />

koulutuksen, ja aivan erityisesti tutkimuksen, laatuhaaste<br />

on tulevaisuudessa kovempi kuin koskaan. Nyt<br />

kysytään; miten valmistaudumme vuosien 2015-2020<br />

tilanteeseen?<br />

Rakenteellinen haaste vuoden 2010 jälkeiseen aikaan<br />

on niin suuri, että kehittämisessä tarvitaan myös ratkaisuja,<br />

joita aiemmin olisi pidetty ”epäpyhinä”. Tässä<br />

työssä aivan erityinen paine kohdistuu korkeakoulujen<br />

johtamiseen. Korkeakoulujen koko johtamis- ja sisäinen<br />

hallintojärjestelmä joudutaan ajattelemaan uudelleen.<br />

Heikoilla johtamismahdollisuuksilla, yhdistettynä jyrkkiin<br />

raja-aitoihin, ei tästä haasteesta selvitä. Uudessa<br />

tilanteessa kaikki rajat on voitava ylittää, oli sitten<br />

kysymys laitoksista, tiedekunnista, korkeakouluista tai<br />

elinkeinoelämästä. On muodostettava uusia alliansseja<br />

ja yhdistettävä yksikköjä. Myös epäpyhiä alliansseja<br />

on voitava solmia, jos niillä saavutetaan laadun ja<br />

taloudellisuuden kannalta etuja. Kysymys on siitä, että<br />

tutkimuksen laadun on oltava kansainvälistä huippua,<br />

yhteyksien elinkeinoelämään on toimittava ja koulutuksen<br />

laadun on oltava korkeatasoista.<br />

Haasteet eivät tietenkään kohdistu yksin korkeakouluihin.<br />

Myös elinkeinoelämän on t ehtävä enemmän<br />

ja satsattava korkeakouluihin. Pelkät muille esitettävät<br />

vaatimukset ja kärjekkäät kommentit eivät riitä.<br />

Vaatimukset ovat uskottavampia silloin, jos itselläkin<br />

on konkreettista näyttöä ja halua sitoutua yhteisiin<br />

projekteihin.<br />

Haaste on vaativa myös opetusministeriölle ja poliittiselle<br />

päätöksenteolle. Korkeakouluilla on oltava<br />

edellytykset suoriutua tästä tehtävästä. Rakenteiden<br />

kehittämisestä vapautuvat voimavarat on voitava<br />

ohjata vahvuuksien edelleen kehittämiseen. Ilman tätä<br />

insentiiviä uudistuksiin motivointi korkeakouluissa ei<br />

onnistu. Korkeakoulut tarvitsevat uudistustyönsä tueksi<br />

myös joustavat lainsäädännölliset, hallinnolliset ja<br />

taloudelliset puitteet. Tästä vastuu lankeaa kansalliselle<br />

päätöksenteolle.<br />

pääkirjoitus<br />

On selvää, että rakenteita on kehitettävä ja korkeakouluverkon<br />

mitoitusta tarkistettava sekä tutkimuksen<br />

laadun parantamiseksi että koulutustarjonnan määrän<br />

sopeuttamiseksi pieneneviin ikäluokkiin. Tulevan<br />

verkon olemassaolon oikeutta on voitava perustella<br />

myös rahoittajille, veronmaksajille.<br />

Rakenteiden kehittämisessä ei päästä eteenpäin vanhoilla<br />

keinoilla eikä ilman ennakkoluulottomia ratkaisuja.<br />

Ylijohtaja<br />

Arvo Jäppinen

EK:n seminaarin yleisöä etualalla mm. opetusministeri Antti Kalliomäki ja EK:n hallituksen<br />

puheenjohtaja Christoffer Taxell.<br />

Lisätietoja seminaarista ja seminaariaineisto www.ek.fi s. 10<br />

Yliopistojen rehtorien neuvosto<br />

julkaisi marraskuun alussa Manifestin ,<br />

joka sisältää yhteisen näkemyksen<br />

tulevista kehitys- ja uudistumistarpeista.<br />

Lisätietoja:<br />

www.rectors-council.helsinki.fi/<br />

Sekä yliopistojen että ammattikorkeakoulujen<br />

kanssa käytävissä<br />

tulosneuvotteluissa ensi keväänä<br />

kaudelle 2007 -2009 sovelletaan uusia<br />

rahoitusperiaatteita<br />

s. 18 - 22

Korkeakoulutieto<br />

SISÄLTÖ MARRASKUU 2005<br />

Yliopistojohdon<br />

neuvottelupäivät 24.-25.11.05<br />

Tapahtumapaikka: Turun yliopisto, Educarium,<br />

Assistentinkatu 5<br />

Alkamisaika: 24.11.2005<br />

Opetusministeriön järjestämät yliopistojohdon<br />

neuvottelupäivät pidettiin Turussa yhteistyössä<br />

Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Turun kauppakorkeakoulun<br />

kanssa.<br />

Lisätietoja ja aineisto:<br />

www.utu.fi<br />

www.abo.fi<br />

www.tukkk.fi<br />

Tuottavuushanke ja yliopisto s.19<br />

yliopistoyksikön johtaja Markku Mattila<br />

Yliopistojen s. 22<br />

tulosohjausta ja rahoitusmallia<br />

uudistetaan<br />

- TUKE III ehdotuksia sovelletaan<br />

kaudella 2007-2009<br />

Ammattikorkeakoulujen<br />

uusi rahoitusmalli s. 26<br />

hallitusneuvos Marjatta Lindqvist<br />

KOTA ja AMKOTA - uudistukset s. 30-33<br />

Ammattikorkeakouluihin s. 34<br />

opiskelijakunnat<br />

puheenjohtaja Petra Nysten<br />

Pääkirjoitus s. 3<br />

ylijohtaja Arvo Jäppinen<br />

Päätoimittajalta s. 6<br />

päätoimittaja Sirkka-Leena Hörkkö<br />

Ammattikorkeakoulujen<br />

tavoitesopimusseminaari s. 8-9<br />

Tunnelmia Tampereella pidetystä<br />

TASO-seminaarista<br />

Menestyksen eväitä etsimässä s. 10<br />

Elinkeinoelämän keskusliitto EK<br />

oli kutsunut koolle korkean<br />

tason seminaarin 3.11. Helsinkiin<br />

Tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmä s. 14<br />

Opetusministeri Antti Kalliomäki<br />

Korkeakouluverkko maakunnittain s. 18<br />

Yliopistojen yhtiöt<br />

ja valtion omistajapolitiikka s. 36<br />

opetusneuvos Erja Heikkinen<br />

Ammattikorkeakoulutus<br />

ja ylemmän AMK-tutkinnon<br />

kehittäminen s. 38<br />

rehtori Veijo Hintsanen<br />

projektipäällikkö Eila Okkonen<br />

Yliopistojen opiskelijavalinnat s. 44<br />

uudistuvat<br />

ylitarkastaja Iiris Patosalmi<br />

TietoPlus-palstat s. 46<br />

Palstoilta löytyy ajankohtaista tietoa mm. opetusministeriön<br />

työryhmistä sekä kannanotoista ja päätöksistä,<br />

jotka koskevat yliopistoja ja ammattikorkeakouluja.

Päätoimittajalta<br />

Ohjausta, tavoitteita,tuloksia ja<br />

rahoitusta<br />

Opetusministeriön ja korkeakoulujen välisen ohjausjärjestelmän<br />

keskeiset osat ovat määräraha-, säädös- ja<br />

informaatio-ohjaus. Toimeenpanon kannalta tärkeitä<br />

ovat opetusministeriön ja korkeakoulujen väliset tulossopimukset<br />

ja seurantajärjestelmät.<br />

Tulossopimusmenettelyn valmisteluprosessi on käynnissä<br />

ensi kevään neuvotteluja varten, jolloin tulossopimukset<br />

yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

kanssa tehdään kolmivuotiskaudeksi 2007 -2009,<br />

mutta myös välivuosina sovitaan tavoitteista, tavoit -<br />

teiden saavuttamiseen osoitettavista voimavaroista,<br />

tavoitteiden toteutumisen seurannasta ja arvioinnista<br />

sekä toiminnan edelleen kehittämisestä.<br />

Opetusministeriön tulosohjauksella ja tavoitteiden<br />

asettamisella pyritään edistämään niitä keskeisiä tavoitteita,<br />

joita koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiselle<br />

on asetettu hallitusohjelmassa, koulutuksen<br />

ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa, opetusministeriön<br />

toiminta- ja taloussuunnitelmassa sekä<br />

muissa strategisissa erillisohjelmissa. Tällä kertaa<br />

näyttää rakenteiden ja toiminnan muutokseen<br />

liittyviä merkittäviä haasteita olevan useita.<br />

Tavoitteenasettelussa tulee kiinnittää huomiota siihen,<br />

että toiminnalliset ja määrälliset tavoitteet tukevat<br />

toisaalta koko yliopistolaitoksen ja ammattikorkeakoululaitoksen<br />

-sekä koko korkeakoululaitoksen<br />

- strategista kehittämistä ja toisaalta korkeakoulujen<br />

yksilöllisiä strategisia kehittämistarpeita.<br />

Tilastollinen seuranta-aineisto yhdessä valtioneuvoston<br />

strategisten painotusten kanssa toimivat pohjana<br />

seuraavan tulossopimuskauden tavoitteita asetettaessa.<br />

Tulosohjauksen ydin on tavoitteiden<br />

ja määrärahojen välinen yhteys sekä toiminnan<br />

tulosten arviointi.<br />

Tulostavoitteiden asettamisessa tulisi tukeutua tunnuslukuihin,<br />

jotka perustuvat mittaamiseen tai systemaattiseen<br />

arviointiin. Talousarviosäädöksissä tuloksellisuuden<br />

peruskäsitteissä on erotettu selkeästi laaja-alainen<br />

yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja toiminnallinen tuloksellisuus,<br />

johon viraston tai laitoksen johtamisella<br />

voidaan välittömästi vaikuttaa.<br />

Asetettujen tavoitteiden ja niihin liittyvien mittareiden<br />

olisi oltava riittävän monipuolisia ja kattavia, jotta ne<br />

voisivat antaa oikean ja riittävän kuvan korkeakoulun<br />

toiminnasta ja tuloksista.<br />

On haastavaa löytää keskeiset tunnusluvut kuvaamaan<br />

korkeakoulujen toiminnalle asetettuja tavoitteita<br />

siten, että katetaan keskeiset tavoitealueet ja ne<br />

kuvaavat oikeita asioita. Erityisesti vaikuttavuustavoitteiden<br />

asettamisessa tunnuslukujen käyttöä<br />

tulisi kehittää ja ne tulisi vah vemmin yhdistää<br />

taloudellisuutta ja tuottavuutta koskeviin tarkasteluihin.<br />

Taloudellisuus ja tuottavuustavoitteiden<br />

asettaminen on erityisen ongelmallista, sillä yliopistojen<br />

toiminnassa korostuu taloudellisuuden<br />

ja tehokkuuden rinnalla toiminnan laatu.<br />

Tulosohjausprosessi on ympärivuotista ja edellyttää<br />

molemmin puolista luottamusta ja avoimuutta.<br />

Useimmat tulosneuvotteluissa esille tulevat asiat on<br />

valmisteltu vuoden aikana pidetyissä erillisessä valmistelevissa<br />

kokouksissa tai muissa tapaamisissa.<br />

Tässä Korkeakoulutiedon numerossa on kummankin<br />

korkeakoulusektorin ohjausprosessin tarpeisiin esitelty<br />

rahoitusmalliuudistukset, joita sovelletaan tulevalla<br />

tulossopimuskaudella.<br />

Korkeakoulujen sisäinen toiminnan ja talouden suunnittelu<br />

on meneillään seuraavaa kautta varten. Omien<br />

strategioiden valinnat osoittavat<br />

miten tulevaisuuden<br />

haasteisiin varaudutaan.Tässä<br />

lehdessä raportoidussa EK:n<br />

seminaarissa niitä kutsuttiin<br />

menestyksen eväiksi.<br />

Päätoimittaja<br />

Sirkka-Leena Hörkkö

Bolognan vanavedessä -seminaari 8.12.2005:<br />

Korkeakoulututkinnot ja työelämäyhteydet<br />

Opetusministeriö järjestää yhdessä Bolognan prosessin promootioryhmän kanssa seminaarin korkeakoulututkintojen<br />

työmarkkinarelevanssista ja tutkintojen viitekehyksestä torstaina 8.12.2005<br />

klo 10.30−15.30 Helsingin ammattikorkeakoulu Stadiassa, os. Bulevardi 31.<br />

Seminaarin tavoitteena on arvioida, voidaanko komission tutkintojen viitekehyksestä (EQF) antamaa<br />

esitystä hyödyntää korkeakoulututkintojen työmarkkinarelevanssia pohdittaessa ja arvioida eroavatko<br />

nykyiset korkeakoulututkinnot työmarkkinoiden tarpeiden kannalta riittävästi toisistaan.<br />

Seminaariin pyydetään ilmoittautumiset 1.12. mennessä sähköpostiosoitteella paivi.myllari@minedu.fi.<br />

Osallistujat vastaavat itse matkakuluistaan.<br />

Muista Bolognan vanavedessä -seminaarisarjan tilaisuuksista löydät tietoja osoitteesta www.cimo.fi<br />

BOLOGNAN VANAVEDESSÄ -SEMINAARI:<br />

KORKEAKOULUTUTKINNOT JA<br />

TYÖELÄMÄYHTEYDET<br />

Paikka: Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian Auditorio, Bulevardi 31<br />

OHJELMA:<br />

10.30 Seminaarin avaus<br />

10.45 Suomalainen korkeakoulututkintojen viitekehys<br />

Korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen, Opetusministeriö<br />

11.15 Eurooppalainen tutkintojen viitekehys ja suomalaiset korkeakoulututkinnot<br />

Koulutuspoliittinen asiamies Petri Lempinen, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK<br />

11.45 Työelämän osaamistarpeet ja korkeakoulututkintojen viitekehys<br />

Asiantuntija Mervi Karikorpi, Teknologiateollisuus ry<br />

12.15 Ura- ja rekrytointipalvelut osana työelämäyhteistyötä<br />

Suunnittelija Päivi Jyry, Helsingin yliopiston Ura- ja rekrytointipalvelut<br />

12.45 Lounas Kiltakellarissa<br />

14.15 Korkeakoulujen työelämäyhteistyö uudistuu<br />

Asiantuntija Maija Airas, CIMO<br />

Tutkija Irma Garam, CIMO<br />

Tulosalueen päällikkö Juha Ketolainen, CIMO<br />

14.45 Mistä on ylemmät korkeakoulututkinnot tehty? Liiketalouden ylempi ammattikorkeakoulututkinto<br />

– Kauppatieteiden maisteritutkinto<br />

Toimistopäällikkö Margareta Soismaa, Helsingin kauppakorkeakoulu, opintotoimisto<br />

Yliopettaja, tutkimuspäällikkö Erno Tornikoski, Seinäjoen ammattikorkeakoulu<br />

15.30 Seminaarin päätös<br />

Seminaarin taustamateriaalia löytyy osoitteesta<br />

http://www.cimo.fi/Resource.phx/cimo/sokrates/erasmus/bologna.htx

Ammattikorkeakoulujen<br />

tavoitesopimusseminaarin<br />

tunnelmia<br />

Opetusministeriönjaammattikorkeakoulujenvuotuinen<br />

tavoitesopimusseminaaripidettiintänävuonna8.-9.11.<br />

Tampereen ammattikorkeakoulussa.<br />

Laajaosanottajajoukkoammattikorkeakouluista,ylläpitäjäorganisaatioistajaopetusministeriöstäoli<br />

kokoontunut<br />

Tampereelle keskustelemaan ajankohtaisista<br />

ammattikorkeakoulupoliittisista kysymyksistä ja<br />

pohjustamaan kauden 2007 - 2009 tulos- ja<br />

tavoitesopimus-kauden sopimuksiin sisällytettäviä<br />

asiakokonaisuuksia.<br />

Keskeiset suuret teemat olivat mm. korkeakoulutuksen<br />

tulevaisuus,korkeakouluverkon rakenteellinenkehittäminen,<br />

omistajuus- jaylläpitäjäkysymykset, rahoitus sekä ammattikorkeakoulujen<br />

rooli alue- jaelinkeinorakenteiden<br />

kehittäjinä.<br />

Opetusministeri Antti Kalliomäki määritteli ammattikorkeakoulupolitiikan<br />

suuntaviivoja monipuolisesti ja<br />

kehityskohteitaesiinnostaen. Yksi keskeisistäpääviesteistä<br />

oli,ettäkorkeakoulujenrakenteidenkehittämistäedellyttävät<br />

tarve saada korkeakoulujärjestelmä kestävälle taloudellisellepohjalle,tarveparantaa<br />

koulutuksenjatutkimuksen<br />

kansainvälistä kilpailukykyä sekä väestökehitys. “Tällä<br />

hetkelläsekäyliopisto-ettäammattikorkeakouluverkkoon<br />

liianhajanainenjatoimipisteitäon vaikuttavuudenjakorkean<br />

laadun näkökulmasta paljon. Niitä pitää koota yhteen”,<br />

totesiKalliomäki.Hänpäättipuheensasanoen,ettäammattikorkeakoulut<br />

ovat tähän saakka olleet menestystarina ja<br />

niiden merkitys on kasvamassa. Tulevaisuuden vaativalle<br />

kehitystyölle ministeri toivoi menestystä.<br />

Ammattikorkeakoulupolitiikanhaasteitakäsitteli ammattikorkeakoulujennäkökulmastarehtoriPentti<br />

Rauhala, joka<br />

on ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvoston puheenjohtaja<br />

(ARENE ry). Rauhala oli valinnut keskeisiksi<br />

kysymyksiksi kahdeksan teemaa: Duaalimallin vahvistaminen,<br />

amk-verkoston kehittäminen, aloituspaikkatarjonnansopeuttaminenkoulutustarpeenmuutoksiin,ylempien<br />

amk-tutkintojen kehittäminen, kansainvälisen roolin<br />

vahvistaminen, yrittäjyyspolitiikan, ylläpitojärjestelmän<br />

ja resurssit. Rauhalan pohdinnassa vilahti myös ammattikorkeakoulujen<br />

kansainvälistymiskysymyksen kohdalla<br />

eglanninkielisen nimikkeen problematiikka. Rauhalan<br />

mukaan eurooppalaisten esimerkkien valossa useimmin<br />

käytettynimion “University”-alku inen;esim. “Univ ersity<br />

of Applied Sciences”.<br />

Tampereenseudustaon tullut vetovoimainenkasvukeskus,<br />

jonkakestävyys osoittautuilamanjälkeisessämurroksenkin<br />

oloissa hyväksi janäyttää jatkuvan. Alueella on suuri<br />

monialainenkorkeakoulupotentiaali,jokatukee monipuolisenelinkeinorakenteenvahvistumista.Pirkanmaankorkeakoulut<br />

ovat laatineetyhteisenaluestrategianvuosille00<br />

-011 ja määritelleet yhteiset strategiset hankkeensa.<br />

Verkosto muodostuu Tampereen yliopistosta, Tampereen<br />

teknillisestä yliopistosta, Tampereen ammattikorkeakoulusta<br />

ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta.<br />

Apulaiskaupunginjohtaja Lasse Eskonen ja PIRAMK<br />

Oy:n hallituksen puheenjohtaja Ismo Partanen arvioivat<br />

alueenjaylläpitäjännäkökulmastaammattikorkeakoulujen<br />

roolia Tampereen seudun kehittäjinä.<br />

Ylijohtaja Arvo Jäppinen opetusministeriöstä puhui<br />

korkeakoulutuksen tulevaisuudestavuoteen00käyttäen<br />

arvioidensataustanakansainvälisenjakansallisenkehityksen<br />

näkyvissäoleviakehityssuuntia. YlijohtajaJäppisenvision<br />

00 piirteitä ovat:<br />

- korkeakoulujen merkitys vieläkin suurempi kuin<br />

nyt<br />

-johtamisjärjestelmä on kokonaan uusittu<br />

-sisäinen hallintojärjestelmä muuttuu nopeasti uusien<br />

tarpeiden mukaan<br />

-tiivistynyt verkko, laatukilpailu karsii heikkoja<br />

yksiköitä<br />

-korkeakoulut verkostoituneet keskenään<br />

-uusia alliansseja korkeakoulujen välillä ja sisällä<br />

-monipuolistunut tarjontaylikaikkienkorkeakoulujen<br />

välisten ja sisäisten rajojen<br />

-rajatkorkeakoulujenjaelinkeinoelämänvälillämadaltuneet<br />

ja hävinneet<br />

-uusia yhteisiä yksiköitä korkeakoulujen ja elinkeinoelämän<br />

välillä<br />

Opetusministeriön ammattikorkeakouluyksikön johtaja<br />

Hannu Siren aloitti seminaarin konkreettisen tavoitesopimusmenettelyäjavalmistautumistakauden00-009<br />

neuvotteluihin koskevan osuuden ensimmäisen päivän<br />

lopulla esittäen ministeriön näkemykset uuden kauden<br />

keskeisistätavoitteista.Seminaarintoinenpäiväkäytettiin<br />

pääasiassa myös tavoitesopimusten valmistelua koskevaan<br />

keskusteluun.<br />

info: www.tamk.fi/TASO-seminaari

Kuvasatoa TASO-päiviltä<br />

Tampereen ammattikorkeakoulun<br />

rehtori Markku Lahtinen toimi tilaisuuden<br />

isäntänä.<br />

Opetusministeriön amk-yksikön johtaja<br />

Hannu Siren puhuu tulossopimustavotteiden<br />

asettamisen periaatteista.<br />

Ylijohtaja Arvo Jäppinen vastaa kiperiin<br />

yleisökysymyksiin.<br />

Opetusneuvos Maija Innola esittelee<br />

tavoitesopimusasioita.<br />

Ylläpitäjiä edusti apulaiskaupungin<br />

johtaja Lasse Eskonen Tampereelta<br />

ja PIRAMAK OY:n hallituksen puheenjohtaja<br />

Ismo Partanen.<br />

9

Menestyksen eväitä<br />

korkeasta osaamisesta<br />

Elinkeinoelämän keskusliitto EK oli kutsunut koolle korkean tason seminaarin 3.11. Helsinkiin otsikolla<br />

“Huippuosaamisen haasteita ja menestyksen eväitä -<br />

yritykset, yliopistot ja ammattikorkeakoulut uudistusten edessä.”<br />

Seminaari ja siellä käyty keskustelu edusti tärkeää tapahtumaa jo parisen vuotta jatkuneen<br />

vilkkaan korkeakoulupoliittisen keskustelun piirissä. Tulevaisuuden haasteita ja menestyksen<br />

eväitä kartoitettiin elinkeinoelämän, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen näkökulmista<br />

arvovaltaisten puheenvuorojen kautta ja tavoitteena oli myös tiivistää yhteisiä<br />

näkemyksiä menestyksellisen kehityksen turvaavista toimenpiteistä.<br />

edelleenvahvistaa opetus-, tutkimus-jakehitysresursseja.<br />

Päätös t&k- panostuksen nostamisesta on jo tehty.<br />

Resurssien suuntaaminen aiotaan t oteuttaa fokusoidusti<br />

ja painopisteitä määritellen lupaaviin ja tärkeisiin kohteisiin.<br />

“Investointien pitää tuottaa. Muuten niitä on<br />

mahdoton perustella,” tiivisti pääministeri.<br />

Pääministeri Vanhanen ja EK:n<br />

hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell (oik.) vaihtavat<br />

ajatuksia seminaarin alussa.<br />

Pääministeri Matti Vanhanen korosti puheessaan kahden<br />

kehityslinjan yhtäaikaista toteuttamista: osaamisen<br />

kehittämistä ja avautumista. Avautuminen haastaa<br />

nykyiset toimintatavat myös koulutus- ja innovaatiorakeneiden<br />

osalta. Verkottuminen, kansainvälistyminen,<br />

ulkomaisten osaajien ja työvoiman tarve vaativat uutta<br />

asennetta ja käytännön toimenpiteitä. Pääministerin<br />

monipuolisesti koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa käsittelevä<br />

puheenvuoro sisälsi useita rohkaisevia linjauksia<br />

määrätietoisen ja avoimen kehityksen edellytyksille.<br />

Resurssien osalta pääministeri totesi, että tavoitteena on<br />

Ekin hallituksen puheenjohtaja Christoffer Taxell kiteytti<br />

tulevaisuuden suureksi haasteeksi löytää vastaus<br />

kysymykseen, miten Suomi pystyy k ulkemaan osaa-misen<br />

kärjessä. Tehtävä kuuluu Taxellin mukaan poliit-tisiille<br />

päätöksentekijöille, yliopisto- ja ammattikorkea-koulumaailmalle<br />

sekä yrityksille ja niiden etujärjestöille.<br />

“Yritykset joutuvat testaamaan kilpailukykyään joka<br />

päivä markkinoilla. Sen vuoksi on helppo ymmärtää,<br />

että ne kantavat huolta suomalaisesta osaamisesta ja<br />

sen kehityksestä. Tämä on keskeinen syy siihen, että<br />

elinkeinoelämän piiristä on viime aikoina kuulunut<br />

aiempaa enemmän koulutusta ja tutkimusta koskevia<br />

kannanottoja. Osaamisen huikea kehittyminen kasvavilla<br />

talousalueilla on herättänyt viimeistään huomaamaan<br />

tämän päivän osaamiskilpailun todellisuuden”,<br />

Taxell sanoi.<br />

Hän peräänkuulutti rohkeutta korkeakoulujärjestelmän<br />

kehittämiseen. Avainsanoja hänen mukaansa koulutuk-<br />

10

sen ja tutkimuksen kehittämisessä ovat erikoistuminen<br />

ja verkottuminen. “Suomalaisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

ongelmana on toiminnan liika<br />

hajanaisuus. Elinkeinoelämän tehtävänä ei ole suositella<br />

yksityiskohtaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi, mutta<br />

kaikkienonhelpponähdä keskittym isen ja verkottum isen<br />

tarve,”Taxell arvioi.<br />

”Tutkimuksessa resurssit tulee kohdistaa ensisijaisesti<br />

aloille, jotka ovat Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisiä.<br />

Yliopistojen on tehtävä rohkeita valintoja, millä<br />

alueilla ne haluavat olla kovaa kansainvälistä tasoa.<br />

Samoin on valittava alat, joilla ei tähdätäkään terävimpään<br />

kärkeen. Myö stutkimustulostenkaupallistamisessa<br />

on Suomessa - kuten muuallakin Euroopassa - paljon<br />

tekemistä, “ Taxell painotti.<br />

Hän korostisamalla yliopistojen ja ammattikorkea-koulujen<br />

tärkeää koulutustehtävää. EK:n jäsenyrityk-sissä<br />

avautuu tänäkin v uonna 9000 työpaikkaa tiede-korkea -<br />

kouluista ja 15000 työpaikkaa ammattikor-keakouluista<br />

valmistuville.<br />

Taxellin mukaan elinkeino-elämä antaa kaiken tukensa<br />

toimille, joilla lisätään yliopistojen taloudellista<br />

autonomiaa. Tällä tavoin avautuu entistä parempia<br />

edellytyksiä myös yritysten ja yliopistojen yhteistyölle.<br />

Ammattikorkeakoulut ovat jo omaa toimintaansa<br />

ja toimintamallejaan kehittämällä osoittaneet, että<br />

talou-dellista liikkumavapautta lisäämällä voidaan saavuttaa<br />

hyviä tuloksia. Nämäkin kokemukset tukevat<br />

vaatimuksia yliopistojen taloudellisesta autonomiasta.<br />

On tärkeää, että myös ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmää<br />

kehitettäessä säilytetään monipuolinen<br />

omistajarakenne.<br />

Taxell kehotti pitämään huolta, että yliopistojen ja<br />

ammattikorkeakoulujen roolit eivät hämärry. Yliopistojen<br />

toiminnan lähtökohtana ovat korkea tieteellinen<br />

tutkimus ja siihen liittyvä opetus, kun taas ammattikorkeakoulujen<br />

ytimenä ovat käytännön työelämälähtöisyys<br />

ja -osaaminen. Samaan aikaan on lisättävä<br />

määrätietoisesti ammatillisen koulutuksen vetovoimaa,<br />

sillä puolet yrityksiin palkattavista työntekijöistä ovat<br />

nimenomaan ammattiosaajia. Ammattiosaajien merkitys<br />

korostuu erityisesti pk-yrityksissä, joita on EK:n<br />

jäsenyrityksistä 96 prosenttia.<br />

Hän toivoi, että ammattikorkeakouluissa kiinnitetään<br />

jatkossa kasvavaa huomiota opiskelijoiden käytännön<br />

työelämätaitoihin. Selvitykset ovat osoittaneet, että<br />

työnantajat pitävät koulutusta liian teoreettisena.<br />

Huolta on aiheuttanut myös se, että opintonsa keskeyttäneiden<br />

määrä on suuri ja monilla koulutusaloilla on<br />

aloituspaikkoja aivan liian paljon työvoimatarpeeseen<br />

ja opetusresursseihin verrattuna.<br />

Taxell totesi vielä, että elinkeinoelämä kannattaa esitystä,<br />

jonka mukaan yliopistot voisivat periä lukukausi-maksuja<br />

EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tulevilta<br />

opiskelijoilta. Samalla otettaisiin käyttöön lahjakkaille<br />

opiskelijoille tarkoitettu stipendijärjestelmä. Elinkeinoelämän<br />

mahdollisuuksia osallistua stipendi-järjestelmän<br />

rahoitukseen parannettaisiin merkittävästi, jos lahjoitukset<br />

voitaisiin kohdistaa lahjoittajan toiveiden mukaan ja<br />

jos lahjoitukset olisivat verovähennys-kelpoisia. Taxell<br />

ehdotti, että verovähennyksen 25 000 euron yläraja<br />

tulisi poistaa tai korottaa sitä merkittävästi esimerkiksi<br />

yhteen miljoonaan euroon.<br />

Yliopistojen Manifesti<br />

Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto oli julkistanut<br />

sopivasti paria p äivää aiemmin marraskuun alussa Manifestin,<br />

johon on kirjattu rehtoreiden näkemys Suomen<br />

yliopistojen menestyksen eväiksi. Rehtoreiden viesti on<br />

kiteytetty kansallisen kehitysohjelman tarpeeksi, johon<br />

yliopistojen kanssa osallistuisivat valtiovalta ja elinkeinoelämä.<br />

Kiristyvän kansainvälisen kilpailun oloissa on<br />

Suomen omien järjestelmien kilpailukyky turvattavaeri<br />

osapuolten yhteisin toimenpitein.<br />

Gustav Björkstrand on Åbo Akademin rehtorina johtanut<br />

rehtorien neuvostoa.<br />

Yliopistojen rehtorien neuvoston puheenjohtaja Gustav<br />

Björkstrand esitti yksityiskohtaisesti yliopistojen<br />

puolelta ne periaatteet, joilla rehtoreiden Manifestin<br />

mukaisesti yliopistolaitosta kehitettäisiin ja hän osoitti<br />

myös yhteistyölle valtiovallan ja elinekinoelämän kanssa<br />

11

niille kuuluvia keskeisiä vastuita. Björkstrand muistutti<br />

seminaariväkeä kuitenkin myös jo tapahtuneesta<br />

nopeasta hyviä tuloksia tuottaneesta kehityksestä. Se<br />

näkyy yliopistojen tuottavuuden kasvussa eritoten<br />

tutkintomäärissä. Björkstrand huomautti, että nopeasti<br />

kavaneen tohtorimäärän työllistymisosuus yrityksiin on<br />

edelleen kovin pieni. Myös kansainvälisten vertailujen<br />

erinomaiset tulokset Suomen kannalta mm. yritys-yliopistoyhteistyön<br />

indikaattoreissa kertovatonnistuneesta<br />

kehityksestä. Björkstrand painotti kuitenkin, että hyvien<br />

kilpailuetujen säilyminen ei ole itsestäänselvyys.<br />

Yliopistoilla ei ole esimerkiksi riittävästi taloudellista<br />

päätäntävaltaa eikä liikkumavaraa tarjoutuvien mahdollisuuksien<br />

täysimittaiseksi hyödyntämiseksi.<br />

Rehtoreiden Manifestissa muiden osapuolten kanssa<br />

yhteistä näkemystä edustavat monet linjaukset: uusiin<br />

haasteisiin on vastattava, yhteistyötä ja strategisia<br />

liittoutumia on kehitettävä, profiileja terävöitettävä<br />

ja vahvuuksia luotava, rahoituspohjaa laajennettava,<br />

laatujärjestelmiä kehitettävä edelleen, tehostettava ja<br />

terävöitettävä johtamisjärjestelmiä.<br />

Rauhala kommentoi “viittä usein kuultua” käsitystä<br />

ammattikorkeakoulutuksesta: ammattikorkeakoulu-tusta<br />

on liikaa, korkeakoulutettuja ylipäätään on Suomessa<br />

liikaa, ammattikorkeakoulujen aloituspaikkamäärä on<br />

liian suuri ja keskeyttäminen runsasta, ammattikorkeakouluista<br />

valmistutaan koulutusta vastaamattomiin<br />

tehtäviin ja “putkimiehiä aina tarvitaan - kuka tekee<br />

työt, kun kaikkisaavat korkeakoulututkinnon? Rauhala<br />

vastasi väitteisiin perustelluin faktatiedoin ja peilaten<br />

tapahtunutta kehitystä mm. takavuosien ns. keskiasteen<br />

uudistukseen ja siitä saatuihin kokemuksiin.<br />

Rauhala myös huomautti, että massakorkeakoulun aikaan<br />

ei ole vielä sopeuduttu ja ymmärretty sen vahvuuksia.<br />

Rauhala totesi myös, että OECD:n arvioinnit vuosilta<br />

2002 ja 2004 ovat pää tyneet pitämään suomalaisten<br />

ammattikorkeakoulujen laatua hyvänä.<br />

Valtion lisäpanostukset halutaan suunnata laatuun ja<br />

kansainvälistymiseen ja perustehtävien voimavarojen<br />

tulisi vastata tuotettuja suoritteita. Kilpaillun tutkimusrahoituksen<br />

yleiskustannusosuus onturvattava<br />

riittävälle tasolle, mutta myös t utkimusympäristöjen<br />

riittävästä infrastruktuurista on pidettävä huolta. Yrityspuolta<br />

Björkstrand haastoi pitkäjänteiseen yhteistyöhön<br />

tutkimusrahoituksessa. Myös Björkstrand kannatti<br />

lahjoitusten verovapautta.<br />

Ammattikorkeakoulujen puheenvuoro<br />

Elinkeinoelämän toiveisiin ammattikorkeakoulujen<br />

kehittämiseksi vastasi puheenvuorolla Ammattikorkeakoulujen<br />

rehtorien neuvoston ARENE ry:n puheenjohtaja<br />

Pentti Rauhala.<br />

Dos. Pentti Rauhala on<br />

LAUREA ammattikorkeakoulun rehtori<br />

Viereisen sivun kuvat seminaarin buffetin jälkikeskusteluista.<br />

1

Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto<br />

(vasemmalla)<br />

ja Korkeakoulujen arviointineuvoston<br />

puheejohtaja,<br />

professori Ossi V. Lindqvist.<br />

Laatu on lähelläsydäntä-arviointeihin<br />

perustuen.<br />

RehtoriMarkkuLukkaLappeenrannan<br />

teknillisestä yliopistosta<br />

(vasemmalla),<br />

rehtoriPerttu VartiainenJoensuun<br />

yliopistosta, keskellä)<br />

ja rehtori Lauri Lajunen<br />

Oulun yliopistosta<br />

keskustelevat seminaarin annista<br />

Seminaarin antia arvioivat rehtori Gustav Björstrand( selin oik.), ylijohtaja<br />

Arvo Jäppinen (kesk.) ja rehtori Aino Sallinen (vas.).<br />

1

Tulevaisuuden korkeakoulujärjestelmä<br />

Opetusministeri Antti Kalliomäki linjasi<br />

korkeakoulujärjestelmän tulevaisuutta<br />

Elinkeinoelämän keskusliiton järjestämässä<br />

yliopisto- ja ammattikorkeakoulutusta ja<br />

tutkimusta käsittelevässä tilaisuudessa.<br />

Ministeri otti puheessaan esille neljä teemaa:<br />

korkeakoulujen johtamiseen ja hallintoon,<br />

resurssipohjaan, rakenteelliseen kehittämiseen<br />

ja kansainvälistymiseen liittyviä lähtökohtia<br />

ja kehitystarpeita. Kalliomäki myös haastoi<br />

elinkeinoelämää eri tavoin yhteistyöhön.<br />

Elinkeinoelämän keskusliiton 3.11. järjestämään<br />

keskustelutilaisuuteen osallistui keskeisiä<br />

vaikuttajia valtionhallinnosta, elinkeinoelämästä<br />

ja korkeakouluista.<br />

Korkeakoulupoliittinen keskustelu<br />

maassa on ollut erityisen vilkasta<br />

parin viime vuoden aikana. Tämän<br />

syksyn kuluessa ovat keskustelussa<br />

kunnostautuneet erityisesti elinkei-noelämän<br />

edustajat, jotka ovat<br />

tois-tuvasti ja reippain sanankääntein<br />

arvostelleet suomalaista <strong>korkeakoulupolitiikkaa</strong><br />

ja korkeakoulujen<br />

ta-soa. Kotimainen keskustelu on<br />

ollutsiinäkinmielessä kiinnostavaa,<br />

että kansainvälisissä arvioinneissa<br />

Suo-men korkeakoulu- ja innovaatio-politiikkaa<br />

pidetään usein<br />

esimer-killisenä. Puhutaan “Suomen<br />

mal-lista”. Suomen innovaatiojärjes-<br />

telmä on kansainvälisen kiinnostuksen<br />

kohde.<br />

Kilpailukyvyn kärkimaa<br />

Suomi oli uusimmassa WEF:n arvioinnissa<br />

jälleen kansainvälisen<br />

kilpailukyvyn kärkimaa. Suomen<br />

menestys siinä vertailussa rakentuu<br />

isolta osin onnistuneeseen koulutus-<br />

ja tiedepolitiikkaan, tutkimuksen<br />

ja koulutuksen tasoon sekä<br />

tutkimuksen ja yritysten hyvään<br />

yhteistyöhön. Uusimmassa, edelleen<br />

kehitetyssä kilpailukykymittaristossa<br />

Suomi oli kokonaisarvioinnin ohella<br />

yhdessä osatekijässä yhdeksästä<br />

maailman kärkimaa, se oli yliopistot<br />

ja korkeakoulutus. Rohkaisevaa<br />

tämä kilpailukyky vertailussa on,<br />

että kaikki Pohjoismaat sijoittuvat<br />

hyvin. Lähtökohta Pohjoismailla<br />

ja tällä yhteiskuntamallilla näyttää<br />

olevan vahva.<br />

Ratkaiseva askel Suomen kilpailukyvyn<br />

pohjan rakentamisessa otettiin<br />

vuonna 1996, kun aloitettiin<br />

tutkimuksen lisärahoitusohjelma.<br />

Suomen t&k-panostus nostettiin<br />

muutamassa vuodessa kansainväliseen<br />

kärkeen, ollen nyt 3,5% BKT:<br />

1

sta. Vain Ruotsi on edellä. Suomen<br />

kansallinen strategia onkin jo pitkään<br />

perustunut ajatukseen, että Suomi<br />

voi avoimessa globaalitaloudessa<br />

menestyä vain panostamalla tutkimukseen,<br />

teknologiaan ja osaamisen<br />

tason jatkuvaan nostamiseen.<br />

Viime vuosien aikana korkeakoulujen<br />

toiminta on merkittävästi<br />

laajentunut ja tehostunut. Suoritettujen<br />

tutkintojen määrä ja myös tieteellisen<br />

toiminnan volyymi ja laatu<br />

ovat kiistatta parantuneet.<br />

Huippututkimus<br />

edelleen haaste<br />

Valtaosa niistä puhujista, jotka ovat<br />

julkisuudessa edellyttäneet korkeakoulupolitiikan<br />

täysremonttia, ovat<br />

perustaneet huomionsa siihen, että<br />

Suomesta näyttäisi puuttuvan kansainvälinen<br />

huippututkimus.<br />

Lähteenä on käytetty useimmiten<br />

muuallakin laajaa huomiota saanutta<br />

ns. Shanghain listaa. Listalla<br />

näkyy parhaimmin sijoittuneena<br />

suomalaisena yliopistona Helsingin<br />

yliopisto sijaluvulla 76. Maailman<br />

500 parhaan yliopiston joukkoon<br />

mahtuu suomalaisista lisäksi Tu-run,<br />

Jyväskylän ja Oulun yliopistot sekä<br />

Teknillinen korkeakoulu.<br />

Onko tulos meidän kannaltamme<br />

hyvä vai huono? Ensinnäkin on<br />

korostettava sitä, että listan tu los<br />

on erittäin huolestuttava koko Euroopan<br />

kannalta. Näyttää siltä, että<br />

huippututkimus on valtaosin siirtynyt<br />

maanosamme ulkopuolelle.<br />

Suomen yliopistot sijoittuvatlistalle<br />

suunnilleen samalle tasolle kuin Pohjoismaiden<br />

parhaat yliopistot. The<br />

Times Higher Education Supplement<br />

-lehden julkaisemassa vertaisarvioinnissa<br />

Teknillinen korkeakoulu<br />

on tekniikan yliopistojen joukossa<br />

sijalla 52, mikä on Pohjoismaiden<br />

paras sijoitus.<br />

Listan kärjessä olevilla Yhdysvaltain<br />

suurilla tutkimusyliopistoilla on<br />

ylivertaiset voimavarat ja mahtava<br />

perinne. Ne houkuttelevat parhaita<br />

tutkijoita kautta maailman ja niistä<br />

löytyy uusimmat tutkimuslaitteet.<br />

On selvää, että S uomen voimavaroilla<br />

on erittäinhaasteellinen t avoite<br />

yltää kokonaisina yliopistoina aivan<br />

tutkimusyliopistojenkärkeen. Mutta<br />

valituilla vahvuusaloilla huippututkimus<br />

on perusteltu haaste.<br />

Muutoksia on tehtävä<br />

Koko Euroopan unionin tasolla on<br />

tehtävä paljon työtä, jotta eurooppalaisista<br />

korkeakouluista kehittyisi<br />

kasvun ja uudenlaisen työllisyyden<br />

moottoreita koko maanosan kilpailukyvyn<br />

parantamiseksi. Tarvitaan<br />

varmasti lisää resursseja, mutta<br />

myös ennakkoluulotonta korkeakoulupoliittista<br />

reformiajattelua<br />

niin hallitusten kuin korkeakoulujen<br />

tasolla. Nostan tässä esille neljä suurta<br />

kokonaisuutta, joihin meidän on<br />

Suomessa tehtävä muutoksia, jotta<br />

korkeakoulujemme laatu ja kilpailu -<br />

kyky voivat entisestään kehittyä.<br />

Johtaminen ja hallinto<br />

Korkeakoulujen johtamisen ja hallinnon<br />

tehostaminen ja kehittäminen<br />

on tarpeen. Johtamisen suuri<br />

haaste on fokusointi ja toimintojen<br />

keskittäminen ydinalueille. Tähän<br />

meidän on löydettävä keinoja. Erityisesti<br />

yliopistot ovat perään kuuluttaneet<br />

laajempaa taloudellista autonomiaa<br />

ja saaneet paljon tukijoita<br />

vaateelleen. On kuitenkin niin, että<br />

yliopistojen taloudellista autonomiaa<br />

ei voida lisätä, jos niiden hallinnossa<br />

ja taloudenpidossa ei tapahdu merkittävää<br />

uudista-mista.<br />

Rahoituspohja<br />

Resurssikysymys on olennainen<br />

korkeakoulujen kannalta. Lähtökohdaksi<br />

on otettava, niin meillä kuin<br />

koko EU-tasolla korkeakoulujen<br />

rahoituspohjan laajentaminen. Pidän<br />

selvänä, että pelkästään julkisin<br />

voimavaroin emme voi saavuttaa<br />

yhtä vankkaa panostusta korkeakoulutukseen<br />

kuin Yhdysvalloissa.<br />

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

on kehitettävä rakenteita ja<br />

toimintoja niin, että voimavaroja<br />

voi siirtää painoaloille ja laadun<br />

nos-tamiseen.<br />

Eurooppalaiset ja yhdysvaltalaisten<br />

korkeakoulujen tasoerorahoituksessa<br />

johtuu juuri yksityisen rahoituksen<br />

vähyydestä Euroopassa. Yksityisen<br />

rahoituksen lisääminen ei ratkea<br />

lukukausimaksujen käyttöönotolla,<br />

vaan sillä, että saamme yritys- ja<br />

elinkeinoelämän kiinnostumaan<br />

yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

kanssa tehtävästä yhteistyöstä<br />

nykyistä laajemmin.<br />

Esitänkin, että elinkeinoelämä ja<br />

korkeakoulut käynnistävät neuvottelut<br />

siitä, miten elinkeinoelämän<br />

mahdollisuuksia osallistua korkeakoulujen<br />

opetuksen ja tutkimuksen<br />

kehittämiseen voitaisiin edistää.<br />

Yhteistyön syventäminen edellyttää<br />

luonnollisesti myös sitä, että<br />

elinkeinoelämästä löytyy valmiutta<br />

rahoittaa suomalaisen huippuosaamisen<br />

kehittämistä entisestään.<br />

Lahjoitusten verovapausrajan nostaminen<br />

on yksi asia, jota OPM:n<br />

puolelta viedään eteenpäin, mutta<br />

se ei liene koko ratkaisu ongelman<br />

ytimeen. Yhteistyön kehittäminen<br />

edellyttää aktiivisuutta myös korkeakouluilta,<br />

ei pidä jäädä odottamaan<br />

kiinnostuneiden yhteydenottoa, vaan<br />

pyrkiä aktiivisesti hyödyntämään<br />

omaa osaamista myös kaupallisesti<br />

ja yhdessä yritysten kanssa.<br />

Suomen teknologiastrategiaa ja innovaatiopolitiikkaa<br />

on toteutettu<br />

julkisen sektorin ja elinkeinoelämän<br />

yhteistyön merkitystä korostaen.<br />

Näin pitää olla jatkossakin. Yritysten<br />

kilpailukyvyn kannalta on<br />

olennaista, että ne ovat uusimman<br />

tiedon ja osaamisen lähteillä. Paras<br />

asema on sillä, joka pystyy tuomaan<br />

uudesta ideasta kehitetyn tuotteen<br />

tai palvelun markkinoille ensimmäisenä<br />

tai muuten kehittämään<br />

1

toimintaansa. Siksi elinkeinoelämän<br />

ja korkeakoulujen yhteyttä tulee<br />

vaalia ja lujittaa. Varmaan yhteinen<br />

keskustelunaihe o nsekin, miten<br />

esimerkiksi tutkijankoulutuksen<br />

saaneita voitaisiin nykyistä enemmän<br />

hyödyntää suomalaisessa elinkeinoelämässä.<br />

Tällä hetkellä yritysten<br />

t&k-henkilöstöstä vain pieni osa on<br />

tohtorin tutkinnon suorittaneita.<br />

Esitän haasteen elinkeinoelämälle<br />

palkata nykyistä enemmän tutkijakoulutuksen<br />

saaneita tohtoreita.<br />

Vastaavasti tohtorikoulutusta pitää<br />

kehittää niin, että osaaminen vastaa<br />

työelämän tarpeita. Kehitettävää on<br />

varmasti niintutkijankoulutuksessa<br />

kuin yritystenvalmiuksissahyödyntää<br />

tohtoreiden osaamista.<br />

Rakenteellinen uudistaminen<br />

Kolmanneksi keinoksi näen korkeakoululaitoksen<br />

radikaalin rakenteellisen<br />

uudistamisen. Tarvitaan ravakka<br />

rakenteiden ravistelu. Olen varma,<br />

että emme ole vielä ammentaneet<br />

tyhjiin yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

yhteistyöstä saatavaa<br />

taloudellista ja toiminnallista hyötyä.<br />

Pidän välttämättömänä, että<br />

korkeakoulurakenteita tarkastellaan<br />

kokonaisuutena ja myös taloudellisesta<br />

näkökulmasta: rakenteitten<br />

kehittämisellä, päällekkäisyyksiä<br />

purkamalla ja toimin-tojen rationalisoinnilla<br />

on saatavissa aikaan selkeitä<br />

tuottavuushyötyjä.<br />

Rakenteiden tarkoituksenmukaisuuden<br />

tarkastelu on erityisen tärkeätä<br />

alueellisesta näkökulmasta.<br />

Voi olla, että sama, yliopistojen ja<br />

ammattikorkeakoulujen nykyisenkaltaiseen<br />

tiukkaan erillisyyteen perustuvamalli<br />

ei toimikaan parhaalla<br />

mahdollisella tavalla maan kaikissa<br />

osissa. Opetuksessa on tärkeää säilyttää<br />

duaalimallin vahvuudet.<br />

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

erilaisesta profiloitumisesta on<br />

kiistatonta hyötyä elinkeinoelämälle<br />

ja opiskelemaan hakeutuville. Haasteena<br />

on löytää sellaiset rakenteet,<br />

jotka parhaiten tuottavat tulosta,<br />

korkeatasoista opetusta ja tutkimusta<br />

ja niiden siirtoa yhteis-kunnan<br />

käyttöön. Olemme var-masti laajasti<br />

yhtä mieltä siitä, että tällä hetkellä<br />

sekä yliopisto- että ammattikorkeakouluverkko<br />

on liian hajanainen.<br />

Toimipisteitä on vai-kuttavuuden ja<br />

korkean laadun nä-kökulmasta kovin<br />

paljon. Niitä pitää koota yhteen.<br />

Samoin pidän tärkeänä sitä, että<br />

korkeakoulujen yhteistyörakenteita<br />

uudistetaan niin, että tutkimustulosten<br />

siirtymistä yhteiskuntaan ja<br />

tuotannolliseen toimintaan voidaan<br />

nykyisestään nopeuttaa ja laatua parantaa.<br />

Ns. välittäjäorganisaatioita on<br />

paljon ja niissä on paljon asian-tuntijoita<br />

töissä. Ennakkoluulottomasti<br />

on tutkittavamikä on hyvä ja tehokas<br />

rakenne tässäkin tehtävässä.<br />

Korkeakouluilta itseltään odotetaan<br />

nyt selkeitä kannanottoja siitä, miten<br />

ne aikovat itse rakenteellista<br />

uudistumistaan toteuttaa ja tuottavuutta<br />

parantaa. Mitkä ovat ne<br />

osaamisalueet, joille korkeakoulut<br />

haluavat profiloitua, ja mitä voidaan<br />

jättää muiden tehtäväksi? Erityisesti<br />

on pohdittava sitä, mitkä ovat ne<br />

tehtävät, joita korkeakoulut voi-vat<br />

tehdä yhdessä. Yhteiset tilat ja laitteet,<br />

myös muiden toimijoiden, tutkimuslaitosten<br />

ja yritysten kanssa toisivat<br />

jo sinällään pelivaraa toi-minnan<br />

kehittämiselle.<br />

Haluan korostaa, että opetusministeriö<br />

on ottanut rakenteiden kehittämisenvakavasti.Korkeakoulutjos<br />

mitkään, eivät voi jäädä tuottavuuden<br />

parantamisen ulkopuolelle.<br />

Sitä edellyttää paitsi tarve saada<br />

korkeakoulujärjestelmä kestävälle<br />

taloudelliselle pohjalle ja tarve parantaa<br />

koulutuksen ja tutkimuksen<br />

kansainvälistä kilpailukykyä myös<br />

väestökehitys. Vuosikymmenen<br />

päästä Suomen nuorisoikäluokat ovat<br />

pienemmät kuin nyt ja lisäksi väestö<br />

on keskittynyt maantieteellisesti eri<br />

tavalla kuin tällä hetkellä.<br />

Nykymenolla korkeakoulutarjonta<br />

ylittää joillakin alueilla ikäluokan<br />

koon jo lähivuosina. Tämä ei voi<br />

olla tarkoituksenmukaista verovarojen<br />

käyttöä. Ol en iloinen siitä,<br />

että yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa<br />

näyttää olevan valmiutta<br />

uudenlaisten rakenteiden kehittä-miselle.Tätä<br />

keskustelua on jatket-tava,<br />

ja poliittisella tasolla on val-miudet<br />

tehdä tarvittavat päätökset varsin<br />

pian.<br />

Uutta <strong>korkeakoulupolitiikkaa</strong> kuvastaa<br />

valtioneuvoston viime keväänä<br />

tekemä periaatepäätös julkisen<br />

tutkimusjärjestelmän kehittä-misestä.<br />

Päätöksen lähtökohtana on,<br />

että julkista tutkimusjärjestel-mää<br />

kehitetään kokonaisuutena. Kehittämistoimet<br />

suunnataan toimintojen<br />

priorisoinnin, tutkimus-organisaatioiden<br />

kansainvälisen ja kansallisen<br />

profiloitumisen sekä valikoivan<br />

päätöksenteon vahvistamiseen.<br />

Tämä merkitsee, että korkeakoulujen,<br />

tutkimuslaitosten ja yritysten<br />

yhteisiä hankkeita lisätään ja infrastruktuuri-<br />

ja muuta yhteistyötä,<br />

verkottumista tiivistetään tutkimusjärjestelmän<br />

tehostamiseksi ja<br />

vahvistamiseksi. Kansainvälistyminen<br />

on koko tutkimusjärjestelmän<br />

keskeinen kehittämistavoite.<br />

Yliopistolaitoksen kehittämisessä<br />

korostetaan korkeata laatua ja sitä,<br />

että Suomella onvahvuusalueillaan<br />

kansainvälistä huippua oleva<br />

yli-opistojärjestelmä. Ammattikorkea-kouluja<br />

kehitetään alueellisina<br />

vai-kuttajina yritysten ja työelämän<br />

käy-tännön tarpeista lähtien.<br />

Korkeakoululaitosta ei myöskään<br />

enää laajenneta eikä hajauteta, vaan<br />

korkeakoulujen vaikuttavuuden,<br />

laadun, sisällön ja toiminnan tehokkuuden<br />

näkökulmasta korkeakoulujen<br />

toimintaa kehitetään riittävän<br />

suurina kokonaisuuksina. Tätä<br />

suo-sitellaan mm. myös äskettäin valmistuneissa<br />

tekniikan ja oikeustieteen<br />

korkeakoulutusta koskeneissa<br />

asiantuntijaselvityksissä.<br />

1

Kansainvälistymisen<br />

lisääminen<br />

Neljänneksi kohdaksi listallani nostan<br />

korkeakoulujen kansainvälistymisen.<br />

Kansainvälinen koulutuskysyntä<br />

ja koulutusmarkkinat ovat<br />

maailmalla voimakkaasti kasvamassa.<br />

Suomalaisten korkeakoulujen<br />

kansainvälistä asemaa ja näkyvyyttä<br />

pohtiessa on esitettävä kysymys, miten<br />

suomalaiset korkeakoulut tähän<br />

kysyntään vastaavat.<br />

Toistaiseksi meillä on kansainvälisesti<br />

vertaillen erittäin vähän tutkintoa<br />

suorittavia ulkomaalaisia. Ulkomaisia<br />

professoreita, tutkijoita ja opettajia<br />

on häviävän pieni määrä. Tilanteeseen<br />

on monia syitä. Osa niistä on<br />

viranomaisten ja korkeakoulujen<br />

ulottumattomissa, mutta kyllä asian<br />

tilaan voidaan eri sektoreiden yhteisillä<br />

toimenpiteillä vaikuttaakin.<br />

Suomessa on ollut vaikea sopeutua<br />

siihen tosiasiaan, että koulutuksella<br />

voidaan tehdä kauppaa. Ei ole oikein<br />

tahdottu hyväksyä sitä, että<br />

korkeakoulutus on yksi nopeimmin<br />

kasvavista liiketoiminnan alueista<br />

maailmassa. Itse katson, että Suomella<br />

ei ole mitään syytä jättäytyä<br />

tämän toiminnan ulkopuolelle.<br />

Suomalaisesta korkeakoulutuksesta<br />

on rakennettavissa kansainvälinen<br />

merkkituote, jonka tarjoamisesta<br />

ulkomaisille opiskelijoille on voitava<br />

myös taloudellisesti hyötyä. Tällaiselle<br />

toiminnalle on luotava selkeät<br />

toimintaperiaatteet. Lainsäädännöllä<br />

ei nykymaailmassa pidä estää<br />

yliopistoja hyötymästä taloudellisesti<br />

omasta osaamisestaan.<br />

Suomi tarvitsee uusia aluevaltauksia<br />

myös palvelujen kehittämisen alueella<br />

ja korkeakoulutuksella on kaikki<br />

valmiudet kehittyä sellaiseksi. Tässäkin<br />

toiminnassa korkeakoulujen ja<br />

elinkeinoelämän yhteisponnistuksilla<br />

on paljon saavutettavissa.<br />

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

lakisääteinen tehtävä on olla<br />

vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan<br />

kanssa.Tämä vuorovaikutus<br />

onnistuu vain, jos elinkeinoelämä<br />

ottaa laajasti haasteen vastaan ja<br />

käyttää korkeakoulujen palveluja<br />

sekä koulutuksessa että tutkimuksessa<br />

ja saa palvelukseensa taitavia<br />

osaajia ja asiantuntijoita, joita korkeakouluista<br />

tulee.<br />

1

Korkeakouluverkko maakunnittain<br />

Opetusministeriön alaisuudessa toimii 49 korkeakoulua. Näistä 20 on yliopistoa ja 29 ammattikorkeakoulua.<br />

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut järjestävät tutkintoon johtavaa koulutusta (mukana ei ole tieteellinen jatkokoulutus)<br />

maakunnittain alla olevan taulukon mukaisesti. Yliopistojen osalta tilanne vaihtelee jonkin verran maisteriohjelmien osalta<br />

vuosittain. Korkeakoulujen määrän perusteella ammattikorkeakoululaitos on hajautuneempi kuin yliopistolaitos. Kun<br />

maisteriohjelmat otetaan huomioon, yliopistolaitos näyttäisi taulukon perusteella olevan maakunnallisessa tarkastelussa lähes<br />

yhtä hajautunut kuin ammattikorkeakouluverkosto. Maakuntien sisällä ammattikorkeakoulut toimivat kuitenkin huomattavasti<br />

useammalla paikkakunnalla kuin taulukokkon on kirjattu.<br />

Maakunta ammatti- yliopistot yliopistot<br />

korkeakoulut<br />

mukaan lukien<br />

maisteriohjelmat<br />

Uusimaa 9 8 9<br />

Itä-Uusimaa 2 - -<br />

Varsinais-Suomi 4 3 3<br />

Satakunta 2 2 4<br />

Kanta-Häme 1 1 1<br />

Pirkanmaa 3 2 2<br />

Päijät-Häme 3 1 4<br />

Kymenlaakso 1 1 1<br />

Etelä-Karjala 2 1 1<br />

Etelä-Savo 2 2 2<br />

Pohjois-Savo 2 2 2<br />

Pohjois-Karjala 2 1 1<br />

Keski-Suomi 2 1 1<br />

Etelä-Pohjanmaa 1 - -<br />

Pohjanmaa 3 3 3<br />

Keski-Pohjanmaa 1 - 1<br />

Pohjois-Pohjanmaa 4 1 2<br />

Kainuu 1 1 2<br />

Lappi 3 1 2<br />

YHTEENSÄ 48 31 43<br />

Numminen, U. & muut (2002): Opinto-ohjauksen tila 2002. Opetushallitus. Helsinki.<br />

1

Tuottavuushanke ja<br />

yliopisto<br />

Hallituksen 11.3.2005 kehyspäätöksessä<br />

asetettiin tavoite julkisten palvelujen ja<br />

hallinnon tuottavuuden kehittämistyöstä.<br />

Päätös korosti toiminnan keskittämistä<br />

ydintehtäviin, yleishallinnon, hankintojen<br />

ja tukipalveluiden tehostamista, resurssien<br />

yhteiskäytön lisäämistä sekä toimintojen<br />

sähköistämistä. Yliopistoyksikön<br />

johtaja Markku Mattila kommentoi<br />

tuottavuusohjelmaa yliopistojen<br />

näkökulmasta.<br />

Hallituksen 7.4.2005 hyväksymän<br />

2005 strategia-asiakirjan mukaan<br />

tehdään hallinnonalakohtaiset tuottavuusohjelmat.<br />

Ministeriöt toimittivat<br />

oman hallinnonalansa tuottavuusohjelmat<br />

valtiovarainministeriöön<br />

14.10.2005. Opetusministeriön<br />

hallinnonalan tuottavuusohjelmassa<br />

2006−2010 yliopistot ovat keskeinen<br />

toimija yliopistosektorin suuruuden<br />

takia.<br />

Tarkoitus on, että jatkossa tuottavuusohjelmia<br />

käsitellään osana<br />

toiminta- ja taloussuunnitelmaa,<br />

kehyspäätöstä ja talousarviota.<br />

Tarkoitus on parantaa tuottavuutta<br />

rakenteiden, toiminnan ja tietotekniikan<br />

käyttöä muuttamalla.Tuottavuusohjelman<br />

linjaus antaa mahdollisuuden<br />

käyttää tuottavuushyötyjä niin,<br />

että julkisen sektorin tärkeimmät<br />

tehtävät pyritään hoitamaan jatkossakin<br />

tuloksekkaalla tavalla.<br />

Hallituksen muissa linjauksissa<br />

on yliopistojen toiminnan kehittäminen<br />

ja laadun parantaminen<br />

sekä tutkimus- ja kehitystoiminnan<br />

kehittäminen nähty painoaloina,<br />

eräiden julkisen sektorin tärkeimmistä<br />

tehtävistä koko kansakunnan<br />

kilpailukyvyn takaamiseksi. Tuottavuusohjelmassa<br />

on mahdollisuus<br />

saada voimavaroja uusiin tehtäviin<br />

ja muuttuneisiin tarpeisiin sekä<br />

kohdentaa uudelleen voimavaroja<br />

yliopistolaitoksen sisällä.<br />

Valtiovarainministeriössä kootaan ja<br />

arvioidaan kaikkien ministeriöiden<br />

suunnitelmat ja niiden pohjalta<br />

tehdään toimenpide-ehdotukset<br />

hallituksen arvioitavaksi ja mahdollisesti<br />

päätettäväksi.<br />

Tuottavuusohjelman valmistelussa<br />

opetusministeriö pyysi yliopistojen<br />

suunnitelmat toiminnan tehostamisesta<br />

ja rakenteellisesta kehittämisestä<br />

sekä tuottavuuden parantamisesta.<br />

Näiden suunnitelmien ja yliopistolaitoksen<br />

palveluksessa olevan<br />

henkilöstön tietojen pohjalta valmisteltiin<br />

opetusministeriön yhteistä<br />

tuottavuusohjelmaa.<br />

Kiistatonta on, että yliopistot ovat<br />

tehostaneet toimintaansa ja parantaneet<br />

tuottavuutta voimakkaasti<br />

19

viimeisen 15 vuoden aikana. Samalla<br />

voidaan arvioida, että toiminnan<br />

laatu ja vaikuttavuus on parantunut.<br />

Monien tunnuslukujen valossa tutkimuksen<br />

laatu ja vaikuttavuus on<br />

noussut selvästi ja yliopistokoulutuksen<br />

saaneiden ihmisten osaaminen<br />

on lisääntynyt tuntuvasti.<br />

Yliopistojen koulutus- ja tutkimustoiminnalla<br />

on monien arvioiden<br />

mukaan ollut keskeinen vaikutus<br />

maamme kehityksen ja ihmisten<br />

hyvinvoinnin nousun kannalta.<br />

Yliopiston toiminnan tuottavuus on<br />

monimutkainen asia, aivan toisella<br />

tavalla kuin tuotannollisen teollisuuden<br />

tuottavuus. Kunopiskelijoiden<br />

suhdetta opettajiin kasvatetaan,<br />

laskevat koulutuskustannukset,<br />

mutta samalla oppimisen laatu vaarantuu.<br />

Tutkimuksessa taas tarvitaan<br />

kriittinen massa ja luova tutkimus -<br />

ympäristö uusien tutkimustulosten<br />

ja innovaatioiden syntyä varten.<br />

Sen vuoksi ollaan käynnistämässä<br />

tutkimushanke yliopistojen ja Valtion<br />

taloudellisen tutkimuskeskuksen<br />

(VATT) kanssa selvittämään<br />

tuottavuutta yliopistoissa ja siihen<br />

liittyviä indikaattoreita. Yliopistoissa<br />

vaikuttavuus, laatu, tehokkuus ja<br />

tuottavuus kytkeytyvät toisiinsa<br />

monimutkaisella t avalla.<br />

On selvää, että y liopistojen kuten<br />

muidenkin julkisten toimijoiden<br />

tulee jatkuvasti kehittää ja parantaa<br />

toimintaansa. Kaikkiin uusiin<br />

tarpeisiin ei voida vastata julkisella<br />

lisärahoituksella, vaan yliopistojen<br />

sisällä on tutkittava mahdollisuuksia<br />

kehittää rakenteita ja suunnata<br />

voimavaroja uusille aloille ja painoalueille.<br />

Yliopistojen tuottavuus on noussut<br />

mm. tulosten lisääntymisen kautta.<br />

Jatkossakin on tarkoitus parantaa<br />

opiskelun läpäisyä ja vähentää keskeyttämistä.<br />

Yliopisto-opintojen<br />

alkuun pyritään pääsemään nopeammin<br />

lukiosta ja opintoaikoja pyritään<br />

saamaan lähemmäs suunniteltuja<br />

tavoiteaikoja.<br />

Korkeakoulujen rakenteellisessa<br />

selvityksessä ja valtioneuvoston<br />

periaatepäätöksessä Suomen tutkimusjärjestelmän<br />

rakenteellisesta<br />

kehittämisestä on linjattu pyrkimys<br />

koulutuksen ja tutkimuksen pirstaloituneisuuden<br />

vähentämiseen<br />

ja toimintojen kokoamiseen suurempiin<br />

yksiköihin. Tämä on<br />

rakenteellista kehitystä, jonka kautta<br />

voimavaroja voidaan siirtää uusille<br />

aloille ja huippukoulutukseen ja<br />

-tutkimukseen. Hallinto- ja tukitoimintojen<br />

tehostaminen on jatkuva<br />

prosessi, jossa uuden tietotekniikan<br />

mahdollisuuksia tutkitaan. Näiden<br />

säästöjen avulla voidaan panostaa<br />

enemmän koulutuksen ja tutkimuksen<br />

alueille.<br />

Keskustelu yliopistojen kehittämisestä<br />

jatkuu. Pääasia on pidettävä<br />

kirkkaana mielessä, se on yliopistojen<br />

mahdollisimman korkea laatu<br />

koulutuksessa ja tutkimuksessa. Kun<br />

yliopistot hyvin tekevät perustehtävänsä,<br />

tieteellisen tutkimuksen,<br />

siihen perustuvan korkeimman<br />

koulutuksen ja yhteiskunnallisen<br />

palvelutehtävänsä, on yliopistojen<br />

tulevaisuus niiden omissa käsissä ja<br />

koko yhteiskunnan kannalta varmalla<br />

pohjalla.<br />

0

Yliopistojen tulosohjausta<br />

ja rahoitusmallia<br />

uudistetaan<br />

Yliopistojen pitkäjänteinen kehittäminen onturvattava tulosohjausjärjestelmän ja yliopistojen<br />

toimintamenojen rahoitusmallin kautta. Yliopistojen toimintaympäristön merkittävät muutokset<br />

nostavathaasteeksijulkisenvallanohjauksen,yliopistojenautonomianjamarkkinaohjautuvuuden<br />

yhteensovittamisen.<br />

Yliopistojentulosohjausjärjestelmää jatoimintamenojenmuotoutumisperusteitasopimuskaudelle<br />

2007–2009 pohdittiin opetusministeriön työryhmässä, joka luovutti muistionsa opetusministeri<br />

Antti Kalliomäelle lokakuun lopulla.<br />

Olennaistauusissalinjauksissaon,ettärahoitusjärjestelmänpainopistettäsiirretäänvahvistamaan<br />

tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen edellytyksiä. Koulutuksen toimintaedellytyksistä huolehditaan<br />

jatkossakin budjettirahoituksella.<br />

Työryhmän työn tutkimuksellista tukea edustaa selvitykset kansainvälisistä yliopistokoulutuksen<br />

ohjaus- ja rahoitusmalleista sekä yliopistotutkimuksenrahoitusjärjestelmistä ja arvio niiden toimivuudesta<br />

Suomessa. Tutkimustyön johdosta vastasivat professori Seppo Hölttä ja<br />

tutkimusjohtaja Erkki Kaukonen Tampereen yliopistosta.

Työryhmän esittämä rahoitusmalli muodostuisi edel-leen<br />

perusrahoituksestasekä sitä tukevasta hanke- ja tuloksellisuusrahoituksesta.<br />

Valtakunnallista kehyksen-jakomallia<br />

koskevassa esityksessä on otettu h uomioon yliopistojen<br />

koko toiminta. Työryhmän työn lähtökoh-tana on ollut<br />

turvata toimintaedellytykset alueellisesti kattavalle<br />

yliopistolaitokselle painottaen yliopistojen strategioita<br />

ja profiloitumista, toiminnan korkeaa laatua sekä yhteiskunnallista<br />

asemaa ja alueellista vaikutta-vuutta.<br />

Perusrahoituksen ehdotetaan muodostuvan kaudella<br />

2007–2009 laajuustekijän, tutkimuksen, tutkijakoulu-tuksen<br />

ja taiteellisen toiminnan, koulutuksen sekä<br />

yhteiskunnallisen palvelutehtävän perusteella. Perusrahoitus<br />

pidettäisiin vakaana koko kolmivuotiskauden<br />

ja sen rinnalla lisättäisiin laadun ja tuloksellisuuden<br />

merkitystä.<br />

Perusrahoituksen tutkimusta, tutkijakoulutusta ja taiteellista<br />

toimintaa kuvaavia kriteerejä työryhmä esittää<br />

monipuolistettaviksi. Kriteereiksi otettaisiin tutkimusaktiivisuus,<br />

tutkijakoulutuspaikat, tohtorin tutkintotavoitteet<br />

ja taiteellinen toiminta. Yksittäisten tohtorin<br />

tutkintojen painoarvoa vähennettäisiin. Koulutuskriteerin<br />

ehdotetaan muodostuvan edelleen yksinomaan<br />

maisteritutkintojen tavoitteesta. Yhteiskunnallisen<br />

pal-velutehtävän osalta työryhmä ehdottaa noudatettavaksi<br />

nykyisiä jakoperusteita. Laajuustekijä vakioitaisiin<br />

eu-romääräisesti nykyisen laajuus tekijän suuruiseksi.<br />

Maisterintutkinnoissa käytettävät koulutusaloittaiset<br />

kustannuskertoimet säilyisivät ennallaan.<br />

Työryhmä esittää hankerahoitusosuutta kehitettäväksi<br />

strategiarahoituksena kytkemällä se entistä kiinteäm-min<br />

valtioneuvoston politiikkaohjelmiin ja opetusmi-nisteriön<br />

koulutus- ja tutkimuspoliittisiin ohjelmiin. Hankerahoitusta<br />

voitaisiin edelleen käyttää myös merkittäviin<br />

yliopistojen profiloitumista, painoalojen vahvistamista,<br />

keskinäistä yhteistyötä ja infrastruktuurin kehittämistä<br />

koskeviin hankkeisiin. Yhteisrahoitteista toimintamallia<br />

tulisi jatkossa hyödyntää entistä enemmän ja rakentaa<br />

vaikuttavuudeltaan laaja-alaisempia ja monipuolisempia<br />

yhteishankkeita. Lisäksi opetusministeriölle varattaisiin<br />

rahoitusta yliopistojen talouden sopeuttamiseen.<br />

Tuloksellisuusrahoituksessa otettaisiin jatkossa vahvemmin<br />

huomioon laadun ohella vaikuttavuus- ja tehokkuusnäkökulma<br />

sekä henkiset voimavarat.Toteutuneiden<br />

tutkintomäärien tarkastelu siirrettäisiin teknisesti tuloksellisuusrahoituksen<br />

puolelle. Tutkimuksen ja tutkijankoulutuksen,<br />

kansainvälistymisen, innovaatio-toiminnan<br />

ja alueellisen vaikuttavuuden perusteella määräytyvässä<br />

rahoituksessa esitetään otettavaksi käyttöön uusia tuloksellisuuskriteereitä.<br />

Kandidaatin tutkinto otetaan<br />

huomioon vuodesta 2008 alkaen rahoitusmallissa osana<br />

toiminnallista tehokkuutta.<br />

Opiskelijoiden näkökulma on huomioitu tuloksellisuusrahoituksessa<br />

entistä paremmin. Ehdotuksen mukaan<br />

koulutuksen laatuyksiköistä päätettäessä pyydetään<br />

opiskelijapalautetta. Lisäksi hankerahoitusta suunnataan<br />

opiskeluprosessien kehittämiseen. Koulutukseen liittyvät<br />

tuloksellisuuskriteerit kannustavat osaltaan yliopistoja<br />

organisoimaan opintojärjestelynsä niin, että opiskelijoiden<br />

on mahdollista valmistua tavoite-ajassa.<br />

Työryhmän työssä on otettu huomioon yliopistojen<br />

toiminnan pitkäjänteinen kehittäminen ja toimintaympäristön<br />

muutoksista seuraavat muutostarpeet<br />

kuten lainsäädännön muutokset, kansainvälistymisen<br />

ja verkostoitumisen edistäminen, innovaatiotoiminnan<br />

edellytysten vahvistaminen, laadunvarmistus sekä kilpaillun<br />

tutkimusrahoituksen vahvistaminen. Haasteena<br />

ohjaus-järjestelmän kehittämiselle on nähty julkisen<br />

vallan ohjauksen, yliopistojen autonomian ja markkinaohjau-tuvuuden<br />

yhteensovittaminen.<br />

Yliopistojen rahoituksen painon siirtäminen tutkimukseen<br />

kannustaa yliopistoja vahvistamaan tutkimuksen<br />

ja koulutuksen välistä yhteyttä. Laatu on otettu sekä<br />

perusrahoituksen, että tulosrahoituksen puolella painokkaammin<br />

mukaan. Työryhmän esityksen mukaan<br />

myös hankepolitiikalla tuetaan entistä voimakkaammin<br />

asetettuja korkeakoulu- ja tutkimuspolitiikan kansallisia<br />

kehittämislinjauksia.<br />

Merkittävä tekninen uudistus on tutkintototeumien<br />

tarkastelun siirtäminen tuloksellisuusrahoituksen osioksi.<br />

Työryhmä on halunnut näin vahvistaa mielikuvaa<br />

yliopistojen tuloksellisesta toiminnasta.Tämä on samalla<br />

merkinnyt tuloksellisuus-rahoituksen laskennallista<br />

kasvua suhteessa perusrahoitukseen.<br />

Tuloksellisuuden ja toiminnan laadun merkitystä<br />

yliopistojen rahoituksessa korostetaan työryhmän taholta<br />

monellakin eri tavalla. Perusrahoituksessa paino<br />

siirtyy vahvemmin tutkimukseen. Tulosrahoituksessa<br />

tutkimusrahoituksen pääpaino on tutkimuksen huippuyksiköissä<br />

ja uudessa tuloksellisuuskriteerissä, joka<br />

painottaa julkaisutoimintaa. Merkittävä tekijä on myös<br />

kansainvälistymisen vahvistaminen.<br />

Opetusministeri Antti Kalliomäki totesi raportin luovutustilaisuudessa,<br />

että “rahoitusta uudistettaessa on<br />

pidettävä mielessä, että emme kaipaa pelkästään huipputason<br />

tutkimusta. Yliopistojen on annettava myös<br />

huipputason koulutusta siten, että opiskelijat voivat<br />

valmistua inhimillisessä ajassa.”<br />

Tutkimuksen roolia painotettaessa on pidettävä huolta

myös koulutuksen voimavaroista. Uudessa mallissa<br />

suoritetut kandidaatin tutkinnot o notettu ensimmäistä<br />

kertaa mukaan. Samoin tavoiteajassa valmistumista palkitaan<br />

entistä enemmän. Uskon, että nämä ovat hyviä<br />

signaaleja yliopistoille.<br />

Yliopistojen toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää<br />

on, että rahoitus on ennustettavaa. Jatkuvuutta tukee<br />

se tosiasia, että työryhmän ehdotus uudeksi rahoitusmalliksi<br />

pohjautuu pitkälti kuluvana kautena sovellettuun<br />

rahoitusmalliin.<br />

Vakautta pyritään tukemaan jatkossakin pitämällä perusrahoituksen<br />

osuus hyvällä tasolla. Näin yliopistojen<br />

toiminta on turvattu, vaikka rahoituksen painopistettä<br />

siirretäänkin laadun perusteella määräytyväksi.<br />

Työryhmä on kehittänyt rahoitusmallia yleiset valtakunnalliset<br />

kehittämislinjaukset huomioiden. Kalliomäki<br />

esitti tämän näkökulman osalta kuitenkin kysymyksen<br />

“olisiko työryhmällä ollut edellytyksiä edetä vielä<br />

rohkeammin tähän suuntaan? ja jatkoi: “Kansallinen<br />

kilpailukykymme nojaa erittäin vahvasti osaamiseen ja<br />

korkeaan koulutustasoon. Valtioneuvosto on tehnyt<br />

linjaukset yliopistojen profiloitumisen lisäämi-sen ja<br />

yksikkökoon kasvattamisenpuolesta. Näihintavoitteisiin<br />

voitaisiin pyrkiä vahvemminkin.<br />

Ensi kevään tulosneuvotteluissa tulee olemaan keskeisesti<br />

esillä opetusministeriön tuottavuusohjelma, jonka<br />

yhteydessä toteutetaan monia rakenteellisen kehittämisen<br />

toimenpiteitä. On myönteistä, että tähän on varauduttu<br />

myös työryhmän ehdotuksissa.”<br />

Yliopistojen tulosohjaukseen liittyy keskeisesti myös<br />

yliopistojen taloudellisen autonomian vahvistaminen<br />

ja toiminnan laadun kehittäminen. Taloudellista autonomiaa<br />

on viime vuosina vahvistettu monin toimenpitein.<br />

Voidaankin kysyä, ovatko yliopistot osanneet<br />

täysimääräisesti hyödyntää niille annettuja mahdollisuuksia,<br />

ovatko niiden johtamisvalmiudet riittäviä ja<br />

toimintarakenteet tarkoituksenmukaisia.<br />

Kalliomäki korosti, että “opetusministeriön näkökulmasta<br />

tulee ensi vaiheessa selvittää, voidaanko pikaisesti<br />

toteuttaa vielä joitain toimenpiteitä, joilla yliopistojen<br />

taloudellista autonomia voidaan vahvistaa.”<br />

Pidemmällä aikavälillä tulee selvittää, onko löydettävissä<br />

uusia, nykyistä parempia toimintamalleja ottaen huomioon<br />

opetus- ja tutkimustoiminnan tulevat haasteet.<br />

Tämä asettaa samalla vaatimuksia myös yliopistojen<br />

oman strategiatyön kehittämiselle.<br />

Yliopistojen vaikuttavuuden kannalta niiden toiminnan<br />

korkea laatu ja kansainvälinen kilpailukyky ovat<br />

keskeisiä tavoitteita. Tavoitteen saavuttamiseksi on<br />

tärkeää, että yliopistot kehittävät omia sisäisiä laadunvarmistusjärjestelmiään,<br />

aktiivisesti osallistuvat arviointeihin<br />

ja hyödyntävät niiden tuloksia toimintansa

Tietolaatikko rahoitusmalliin<br />

Työryhmän muistio on lausunnoilla yliopistoissa 18.11.2005 saakka<br />

Palautekeskusteluun tarjoutuu tilaisuus myös opetusministeriön ja<br />

yliopistojen johdon syysseminaarissa 24.-25.11. 05 Turun yliopistossa<br />

Opetusministeriö päättää tammikuun aikana rahoitusmallista<br />

tulevalle tulossopimuskaudelle 2007 - 2009<br />

Keskeiset toimintaympäristön muutokset:<br />

- lainsäädäntö: tilivelvollisuus ja tulosohjausuudistus, yliopistolaki, tutkintorakenne<br />

- kansainvälistyminen<br />

- kansallinen ja kansallinen verkostoituminen<br />

-innovaatiotoiminnan edellytykset<br />

- arviointi- ja laadunvarmistusjärjestelmien kehittäminen<br />

-kilpaillun tutkimusrahoituksen kasvu<br />

-rakennerahastokauden vaihtuminen<br />

Tuloksellisuuskriteerit<br />

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus ja laatu<br />

- tutkimuksen huippuyksiköt<br />

- tieteellinen julkaisutoiminta<br />

- koulutuksen laatuyksiköt<br />

- aikuiskoulutuksen laatuyliopistot<br />

- taiteellisen toiminnan huippuyksiköt<br />

- kansainvälistyminen<br />

- innovaatiotoiminta ja alueellinen vaikuttavuus<br />

Toiminnallinen tehokkuus, opintoprosessit<br />

- kandidaatin tutkinnot<br />

- ylemmät korkeakoulututkinnot<br />

- tohtorin tutkinnot<br />

- avoin yliopisto-opetus<br />

Henkiset voimavarat

Ammattikorkeakoulujen<br />

uusi rahoitusmalli<br />

Parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä<br />

on hallituksen esitys (HE88/2005)<br />

valtionosuusjärjestelmän muuttamisesta. Osana<br />

esitystä on ammattikorkeakoulujen rahoituksen<br />

muuttaminen. Lakimuutosten on määrä tulla<br />

voimaan vuoden 2006 alusta.<br />

“Ammattikorkeakoulujen rahoitusta on uudistettu<br />

pitkään. Investointien rahoituksen epäkohtia<br />

alettiin pohtia useita vuosia ennen vuosituhannen<br />

vaihdetta ja ammattikorkeakoulujen muunkin<br />

rahoituksen toimivuutta alettiin arvioida kriittisesti<br />

jo useita vuosia sitten. Erilaisia vaihtoehtoja<br />

on ehditty pohtia ja voikin todeta, että ajan<br />

kanssa malli on parantunut,” toteaa artikkelin<br />

kirjoittaja hallitusneuvos Marjatta Lindqvist.<br />

Hän pitää epäkohtana kuitenkin investointien<br />

rahoitusuudistuksen viivästymistä, joka ei ole ollut<br />

ammattikorkeakoulukentän etu.<br />

Ammattikorkeakoululain (351/2003)<br />

32 §:n mukaan ammattikorkeakoulut<br />

saavat perusrahoitusta käyttökustannuksiin<br />

opiskelijamäärän ja opiskelijaa<br />

kohden määrätyn yksikköhinnan<br />

perusteella ja valtionosuutta perustamishankkeisiin<br />

siten kuin opetus- ja<br />

kulttuuritoimen rahoituksesta annetussa<br />

laissa (rahoituslaki, 635/1998)<br />

säädetään. Ammattikorkeakoulujen<br />

perusrahoitus on siis osa kuntien<br />

valtionosuusjärjestelmää.Tämä merkitsee<br />

lyhyesti todettuna sitä, että<br />

ammattikorkeakoulujen käyttökustannusten<br />

rahoituksen perusteena<br />

olevat yksikköhinnat lasketaan määrävuosin<br />

todellisten kustannusten<br />

perusteella, että kunnat osallistuvat<br />

näihin kustannuksiin asukasta kohden<br />

lasketulla rahoitusosuudella ja<br />

että rahoituslaissa säädetyssä kustannustenjaossa<br />

valtionosuus on 57 %ja<br />

kuntien 43 %. Käytännössä kun-nan<br />

rahoitusosuuteen tehtyjen li-säysten<br />

vuoksi tuo suhde on miltei päinvastainen,<br />

valtionosuus on n. 45% ja<br />

kuntien osuus n. 55%.<br />

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

rahoituksen erilaisuus aiheuttaa<br />

eräitä ongelmia, joita ei ole otettu<br />

esiin valtionosuusuudistuksessa.<br />

Yliopistojen toiminta on kokonaan<br />

valtion rahoitusvastuulla ja ammattikorkeakoulujen<br />

rahoituksesta<br />

vastaavat valtio ja kunnat yhdessä.

Tämä on käytännössä vaikuttanut<br />

eräisiin kuntapuolen kannanottoihin.<br />

Kuntasektorin näkökulmasta<br />

on edullisempaa laajentaa yliopistokoulutusta<br />

kuin keskittyä jo olemassa<br />

olevan ammattikorkeakoulun<br />

toiminnan kehittämiseen.<br />

Ammattikorkeakoulujen rahoitukseen<br />

on tulossa muutoksia<br />

ensinnäkin siihen, miten käyttökustannusten<br />

perusrahoitukseen<br />

käytettävissä olevat eurot jaetaan<br />

ammattikorkeakoulujen kesken, toisekseen<br />

investointien rahoitukseen<br />

ja kolmanneksi ammatillisen opettajankoulutuksen<br />

rahoitukseen.<br />

Jakokriteerit muuttuvat<br />

Todellisista opiskelijoista siirrytään<br />

laskennallisiin opiskelijoihin ja<br />

tutkintokohtaisesta rahoituksen<br />

laskemisesta koulutusalakohtaiseen<br />

rahoitukseen. Käyttökustannusten<br />

rahoituksessa nykyinen jakoperuste<br />

perustuu opiskelijamääriin ja eri<br />

tutkintojen erilaiseen kustannustasoon.<br />

Opiskelijamäärä määräytyy<br />

kalenterivuoden kahden laskentapäivän<br />

painotetun keskiarvon perusteella,<br />

laskennassa ovat mukana<br />

läsnä oleviksi ilmoittautuneet, a lle<br />

opintojensa normilaajuuden opiskelevat.<br />

Hallituksen esityksen mukaan<br />

yksikköhinnan määräytymisessä<br />

opiskelijamäärä edelleenkin on olennainen<br />

jakoperuste, sen perusteella<br />

jaettaisiin ammattikorkeakoulujen<br />

kesken 70 prosenttia käytettävissä<br />

olevasta rahoituksesta (n.490 milj.<br />

euroa). Ammattikorkeakoulun<br />

opiskelijamäärä määräytyisi opetusministeriön,<br />

ammattikorkeakoulun<br />

ylläpitäjän ja ammattikorkeakoulun<br />

välisessä tavoitesopimuksessa sovittujen<br />

nuorten koulutuksen aloituspaikoista<br />

lasketun opiskelijamäärän<br />

ja aikuiskoulutuksen vuosiopiskelijamäärän<br />

mukaan.<br />

Ennakoitavuus paranee<br />

Tavoitesopimuksen mukainen laskennallinen<br />

opiskelijamäärä rahoituksen<br />

perusteena lisää rahoituksen<br />

ennakoitavuutta. Kun rahoituksen<br />

määräytymisperusteet seuraavalla<br />

vuodelle ovat jo etukäteen tiedossa,<br />

rahoitus voidaan päättää lopullisena<br />

nykyisen ennakko/loppuerämekanismin<br />

asemasta. Taloussuunnittelu<br />

helpottuu, kun lopullinen perusrahoitus<br />

on tiedossa hyvissä ajoin.<br />

Eräät ammattikork eakoulut ovat<br />

parantaneet taloudellista tilannettaan<br />

ottamalla sovittua enemmän<br />

uusia opiskelijoita. Kunrahoituksen<br />

perusteena on tavoitesopimusten<br />

mukainen opiskelijamäärä, ammattikorkeakoulut<br />

eivät voi saada<br />

rahoitusta ylitäyttö-opiskelijoista,<br />

eikä niillä ole taloudellista intressiä<br />

ottaa sovittua enempää opiskelijoita.<br />

Ylitäyttö-opiskel ijat eivät siten ole<br />

lisäämässä ammattikorkeakoulujen<br />

kustannuspohjaa.<br />

Myös opiskelijoiden poissaolo-oikeuden<br />

käytön määrä on osoittautunut<br />

ennakoitua vaikeammaksi arvioida.<br />

Ammattikorkeakoulun ja varsinkin<br />

yksityisen korkeakoulun on vaikea<br />

nopeasti sopeutua tilanteeseen, jossa<br />

rahoitustaso muuttuu merkittävästi<br />

kesken budjettivuoden. Etukäteen<br />

tiedossa oleva rahoitustaso tuo<br />

vakautta jaantaa ammattikorkeakoululle<br />

huomattavasti paremman<br />

mahdollisuuden toimintansa ja<br />

etenkin henkilöstöpolitiikkansa<br />

suunnitteluun. Laskennallisen<br />

opiskelijamäärän myötä läsnä- ja<br />

poissaolo-oikeutta voidaan tarkastella<br />

yksinomaan opintojen tehostamisen<br />

ja opintojen sujuvan kulun näkökulmasta.<br />

Tutkintokohtainen rahoitus<br />

lakkaa<br />

Rahoituksen väljyys jättää ylläpitäjälle<br />

ja ammattikorkeakoululle enemmän<br />

liikkumatilaa ja myös enemmän vastuuta<br />

rahoituksen kohdentamisessa.<br />

Tavoitesopimusten mukaisen laskennallisen<br />

opiskelijamäärän käyttöönoton<br />

myötä luovutaan tutkintokohtaisesta<br />

rahoituksesta porrastuksineen<br />

ja siirrytään koulutusalakohtaiseen<br />

rahoituksen määräytymiseen, mikä<br />

myös yksinkertaistaa järjestelmää.<br />

Koulutusalojen koulutusohjelmien<br />

kustannuseroja ei voida ottaa huomioon,<br />

koska se johtaisi siihen, että<br />

ohjelmien opiskelijamääristä jouduttaisiin<br />

sopimaan, mikä puolestaan<br />

merkitsisi tarpeetonta tiukennusta<br />

sopimuskäytäntöön.<br />

Tavoitesopimusten mukaisen laskennallinen<br />

opiskelijamäärän muodostama<br />

rahoitusraami voi jäädä<br />

täyttöasteeltaan vajaaksi. Käyttöastetta<br />

seurataan ja mahdollisen<br />

alitäytön syyt selvitetään yhdessä<br />

opetusministeriön, ammattikorkeakoulujen<br />

ja niidenylläpitäjien kesken<br />

ja tarvittaessa n euvotteluissa sov ittuja<br />

määriä tarkistetaan alaspäin<br />

Käyttökustannusten rahoituksessa<br />

nykyinen jakoperuste perustuu<br />

siis pelkästään opiskelijamääriin ja<br />

tutkintojen erilaiseen kustannustasoon.<br />

Rahoituksen kohdentumisella<br />

ammattikorkeakoulujen kesken ei ole<br />

kytkentää ammattikorkeakoulujen<br />

toiminnan tuotoksiin, suoritettuihin<br />

tutkintoihin.<br />

Hallituksen esityksen mukaan 30<br />

prosenttia käytettävissä olevasta<br />

rahoituksesta (n. 210 milj. euroa)<br />

jaettaisiin ammattikorkeakoulujen<br />

kesken suoritettujen tutkintojen<br />

perusteella. Rahoituksen vakauden<br />

vuoksi tutkintojen osuus pohjautuu<br />

kahden vuoden aikana suoritettujen<br />

tutkintojen keskiarvoon.Tutkintojen<br />

painoarvo on suuri, koska laskennalliseen<br />

opiskelijamäärään siirtyminen<br />

muutoin merkitsisi kannustavuuden<br />

heikentymistä.Tutkintojen rahoituksessa<br />

irrottaudutaan tutkinto- ja myös<br />

koulutusalakohtaisuudesta; tutkinnon<br />

suorittamisesta maksetaan tasahinta eli<br />

kaikki tutkinnot ovat saman hintaisia.<br />

Perustelluksi katsottiin kuitenkin ottaa<br />

tutkintojen rahoituksessa huomioon<br />

tutkinnon laajuuden erokoulutusalojen<br />

keskimääräisellä tasolla; suoritettujen<br />

tutkintojen määrät kerrotaan<br />

koulutusalan mukaan opintoaikaa

kuvaavalla luvulla 4tai 3,5.<br />

Tavoitteena on tehokkuuden ja<br />

tuottavuuden kasvu; suoritettujen<br />

tutkintojen määrän lisääminen<br />

suhteessa muiden ammattikorkeakoulujen<br />

tutkintojen määrään lisää<br />

ammattikorkeakoulun rahoitusta.<br />

Ammattikorkeakoulujen kannattaa<br />

entistä enemmän s ijoittaa opetuksen<br />

tasoon sekä opiskelijoiden tuki- ja<br />

ohjauspalveluihin, jolla taas on suora<br />

vaikutus koulutuksen läpäisyasteeseen<br />

ja tutkintojen määrään.<br />

Investointien rahoitus muuttuu<br />

Ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen<br />

koulutuksen järjestämisen<br />

edellyttämien tilojen hankintaan<br />

voidaan mukaan myöntää erikseen<br />

valtionosuutta. Tähän tarkoitukseen<br />

valtion talousarviossa varattuja<br />

määrärahoja ei ole pidetty riittävinä<br />

ja määrä on puolittunut viimeisten<br />

kahdeksan vuoden aikana. Erityise n<br />

suurena ongelmana on pidetty sitä,<br />

että investointirahoituksen ennakoitavuus<br />

on ollut vaikeaa ja hankkeita<br />

on valtion rahoituksen ajoittumisen<br />

johdosta jouduttu siirtämään toiminnan<br />

kannalta huonompaan<br />

ajankohtaan.<br />

Nykyisestä investointien erillisestä<br />

tukijärjestelmästä (perustamiskustannuksiin<br />

myönnetyt valtionosuudet,<br />

kuntien investointilisä sekä erilliset<br />

korotukset vuokriin) luovutaan. Investointien<br />

tuki toteutetaan sisällyttämällä<br />

investointeihin liittyvät poistot<br />

yksikköhinnan perustana olevaan<br />

kustannuspohjaan. Tällä pyritään<br />

siihen, että rahoitus-järjestelmä olisi<br />

mahdollisimman neutraali sen suhteen,<br />

toimivatko ammattikorkeakoulut<br />

omissa tai vuokratiloissa. Lisäksi<br />

voidaan luo-pua nykyisestä jokseenkin<br />

keinotekoisesta käyttökustannusten<br />

ja perustamishankkeitten erottelusta.<br />

Edellytykset suunnitelmalliselle investointitoiminnalle<br />

paranevat, kun<br />

hankkeiden toteutus ei ole sidoksissa<br />

valtion rahoitussuunnitelmaan ja ne<br />

voidaan toteuttaa toiminnan kannalta<br />

tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana<br />

ja tavalla.<br />

Merkittävä osa ammattikorkeakoulujen<br />

tiloista on saatu lahjoituksena<br />

valtiolta, valtion ammatillisten oppilaitosten<br />

kunnallistamisen yhteydessä.<br />

Niillä ei ole taseissa arvoa, eikä<br />

niistä voida tehdä poistoja. Tästä<br />

ja muista vastaavista syistä johtuen<br />

poistojen määrä o nalkuvaiheessa<br />

vähäinen. Siksi y ksikköhintaan<br />

taataan siirtymäkaudeksi euromääräinenkorotus,<br />

jonkalaskemisessaon<br />

otettu mukaan poistojärjestelmään<br />

siirryttäessä poistuvat rahoituserät,<br />

jotka ovat investointilisä, alle 320<br />

000 euron ns. pienet hankkeet, jotka<br />

nykyisinluetaankäyttökustannuksiin<br />

ja vuoden 2005 perustamishankkeisiin<br />

myönnetty valtionrahoitus<br />

keskimäärin.<br />

Opettajankoulutus<br />

samaan järjestelmään<br />

Opettajankoulutus on vakiintunut<br />

osa viiden ammattikorkeakoulun<br />

toimintaa. Koulutus järjestetään<br />

samoissa tiloissa muun ammattikorkeakouluopetuksen<br />

kanssa.<br />

Ammatillisen opettajankoulutuksen<br />

rahoitus poikkeaa muusta ammattikorkeakoulujen<br />

rahoituksesta -opettajankoulutus<br />

rahoitetaan valtionavustuksena<br />

valtion talousarvioon<br />

varatun määrärahan rajoissa.<br />

Esityksen mukaan opettajankoulutus<br />

tulee osaksi ammattikorkeakoulujen<br />

rahoitusta. Yksikköhinnan<br />

laskennassa ammatillista opettajankoulutusta<br />

käsitellään ikään kuin<br />

omana koulutusalana, jolla on oma<br />

kustannuspohjansa. Opettajankoulutuksen<br />

rahoitus on kokonaan<br />

valtion vastuulla eikä jatkossakaan<br />

tämän koulutuksen kustannuksia<br />

eikä opiskelijoita oteta huomioon<br />

kunnan rahoitusosuutta rahoitus-lain<br />

mukaan laskettaessa.<br />

Uudistuksen vaikutukset<br />

Yksikköhinnan uudet määräytymisperusteet<br />

ja laskentatapa muuttavat<br />

yksittäisten ammattikorkeakoulujen<br />

rahoituksen määrää. Muutoksen eri<br />

osatekijät saattavat täysin kumota<br />

toisensa ja vasta kaikkien osien<br />

sum-ma muodostaa kokonaisuuden.<br />

Lopulliseen uuteen rahoitukseen<br />

vaikuttavat yksikköhinnan perustan<br />

muuttumisen lisäksi investointien<br />

uusi rahoitusmalli sekä viiden ammattikorkeakoulun<br />

kohdallaopettajankoulutuksen<br />

ottaminen mukaan<br />

yksikköhintarahoitukseen. Alustavienlaskelmienmukaan<br />

näyttää, että<br />

rahoitus kaiken kaikkiaan lisääntyy<br />

16 ammattikorkeakoululla ja vähenee<br />

13 ammattikorkeakoululla. Viiden<br />

prosentin tai sen ylittävään korotukseen<br />

yltää viisi ammattikorkeakoulua<br />

ja kolmen ammattikorkeakoulun<br />

rahoitus vähenee viisi prosenttia<br />

tai enemmän. Lainsäädäntöön<br />

otettavalla siirtymäsäännöksellä<br />

on tarkoitus rajata uudistuksen<br />

muutoksia yksikköhintaan vuosina<br />

2006 - 2008.<br />

Hanke- ja<br />

tuloksellisuusrahoitus<br />

Ammattikorkeakoulujen yhteisten<br />

menojen rahoitukseen luvataan rahoitusta<br />

ammattikorkeakoululain<br />

(351/2003) 33 §:ssä valtion talousarvion<br />

määrärahojen rajoissa.<br />

Opetusministeriö tukee kansallisen<br />

korkeakoulupolitiikan ja ammattikorkeakoulujen<br />

tavoitteiden toteutumista<br />

ammattikorkeakouluille<br />

myönnettävällä hankerahoituksella,<br />

joka on määrältään 21,4 milj. euroa<br />

ja jonka osuus yksikköhintarahoituksesta<br />

on 3,0 prosenttia. Opetusministeriön<br />

hankerahoitusta kohdistetaan<br />

tutkimus- ja kehitystyöhön,<br />

kaikkien ammattikorkeakoulujen<br />

yhteisiin kehittämishankkeisiin,<br />

virtuaaliammattikorkeakoulun sisällöntuotannon<br />

toteuttamiseen ja kansainvälisen<br />

harjoittelun tukemiseen.<br />

Osahankerahoituksesta suunnataan<br />

pk-sektorin toimintaa hyvinvointipalveluja,<br />

yrittäjyyden alueellisia<br />

innovaatiojärjestelmiä, ammattikorkeakoulujen<br />

ja yliopistojen yhteisille

maakunta-korkeakouluhankkeille<br />

sekä hankkeille.<br />

Tuloksellisuusrahoitusta ministeriö<br />

myöntää ammattikorkeakouluille<br />

vuosittain yleisten tuloksellisuuskriteerien<br />

perusteella ja lisäksi<br />

koulu-tuksen laatuyksikkökriteerien<br />

ja aluekehityksen huippuyksikkökriteerien<br />

perusteella. Tuloksellisuusrahoituksen<br />

tavoitteena on kannustaa<br />

ammattikorkeakouluja tehokkaaseen<br />

ja taloudelliseen toimintaan sekä<br />

laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen.<br />

Yleisinä palkitsemiskriteere inä<br />

ovat opetuksen ja opetusmenetelmien<br />

kehittyminen, koulutuksen<br />

vetovoima ja opintojen kulku,<br />

työelämäyhteydet sekä tutkimus- ja<br />

kehittämistyö, aluevaikuttavuus ja<br />

sekä ammattikorkeakoulujen toiminta-<br />

ja uusiutumiskyky. Neljän<br />

ensimmäisen kriteerin perusteella<br />

palkitaan kustakin 2-3 ja viimeisen<br />

kriteerin perusteella 1-2 ammattikorkeakoulua<br />

Tuloksellisuusrahoituksen yleiset<br />

palkitsemisperusteet arvioidaan ja<br />

tarkistetaan tavoitesopimuskaudelle<br />

2007 -2009. Tuloksellisuusrahoituksen<br />

määrä on 3 milj. euroa ja<br />

sen osuus yksikköhintarahoituksesta<br />

on 0,4 %.<br />

Valtio rahoittaa keskitetysti eräitä<br />

ammattikorkeakoulujen valtakunnallisia<br />

yhteisiä toimintoja ja hankkeita.<br />

Tällaisia ovat ammattikorkeakoulujen<br />

tietoyhteyksien ja -verkon<br />

(FUNET),ammattikorkeakoulujen<br />

seurannan ja arvioinnin tietokannan<br />

(AMKOTA), ammattikorkeakoulujen<br />

opiskelijavalintajärjestelmän,<br />

ammattikorkeakoulujen kirjastojärjestelmien<br />

(Voyager, FinELib),<br />

sekä muiden vastaavien yhteisten<br />

menojen rahoitus.<br />

Vuonna 2005 näihintarkoituksiin o n<br />

valtion talous-arviossa varattu rahaa<br />

yhteensä 4 886 000 euroa.<br />

9

Ohjauksen tietojärjestelmät<br />

kehittyvät<br />

vuorovaikutteisiksi<br />

Opetusministeriössä nähdään yhtenä tuottavuutta lisäävänä tekijänä verkkopalvelut ja<br />

tietojärjestelmät tukemassa tehokasta päätehtävien hoitamista.<br />

IT-strategian sekä verkkopalvelu- ja verkkotoimintastrategian toteuttamisen tavoitteena on kehittää<br />

verkkotoimintaa, verkkopalveluja ja tietojärjestelmiä siten, että ministeriön ja hallinnonalan<br />

virastojen ja laitosten päätehtäviä, hallintotehtäviä ja palvelujen tarjontaa voidaan hoitaa<br />

laadukkaasti, tehokkaasti, tuloksellisesti ja taloudellisesti.<br />

Tämä tarkoittaa siirtymistä sähköisiin toimintamalleihin ja sähköiseen hallintoon, jossa<br />

tiedonvaihto, -varastointi ja asiointi tapahtuu pääsääntöisesti sähköisesti vuonna 2010.<br />

(Opetusministeriön hallinnonalan tuottavuusohjelma).<br />

KOTA- ja AMKOTA-järjestelmiä kehitetään ja uudistetaan parhaillaan tilastotietokannasta<br />

opetusministeriön ja korkeakoulujen väliseksi asiointikanaviksi.<br />

Tavoitteena on, että ne toimivat yhteisenä, tavoite- ja tulosohjausprosesseja tukevina ja tuloksellisuuden<br />

ja tehokkuuden arviointia palvelevina päätöksenteko- ja tietojen analysointijärjestelminä.<br />

KOTA tunnetaan yliopistojen toimintaa kuvaavana<br />

tilastotietokantana, jota käytetään suunnittelun, seurannan<br />

ja arvioinnin työvälineenäyliopistojen tulosohjauksessa.<br />

Se sisältää laajan seurantatietojen tilastokan-nan<br />

yliopistojen toiminnasta jo vuodesta 1981.<br />

Ammattikorkeakoulujen seurannan ja arvioinnin tarpeisiin<br />

on vastaavasti kehitetty AMKOTA -tietokanta.<br />

Se sisältää ammattikorkeakoulujen toimintaa kuvaavia<br />

päätös-, ja tilastotietoja koulutusaloittain ja ammattikorkeakoulukohtaisesti.<br />

AMKOTA:lla on myös tiivis kytkentä Opetushallituksen<br />

järjestelmiin (koulutustiedotus, opiskelija-valinta, hakija-<br />

ja opiskeluoikeusrekisteri) niin järjestelmien välisen<br />

tiedonsiirron kuin osittain yhteisten tai muutoin toisiinsa<br />

liittyvien sovellusten ja laitteistojen kautta.<br />

Tietokantoihin voi tutustua opetusministeriön wwwsivuilla<br />

osoitteissa:<br />

0<br />

Uuden KOTA- järjestelmän kehittäminen alkoi, kun<br />

opetusministeriö käynnisti syksyllä 2002 projektin,<br />

jonka tehtävänä oli määritellä vuorovaikutteisen opetusministeriön<br />

ja yliopistojen välistä tulosohjausprosessia<br />

sekä siihen liittyvää seuranta- ja raportointimenettelyä<br />

tukevan tietojärjestelmän perusrakenne. Määrittelyssä<br />

oli opetusministeriön edustajien lisäksi mukana yli-opistojen<br />

edustajia. Uuden järjestelmän toteutus käynnistyi<br />

alkuvuodesta 2004.<br />

“ Uuden KOTA-järjestelmän tavoitteena parantaa entihttp://www.minedu.fi/opm/koulutus/<br />

yliopistokoulutus/yliopistokoulutus.html<br />

http://www.minedu.fi/opm/koulutus/ammattikorkeakoulut/<br />

ammattikorkeakoulut.html

sestään tulosohjausprosessin vuorovaikutteisuutta mahdollistamalla<br />

aineistojen sähköinenkäsittely,rapor-tointi<br />

ja arkistoinit”, tiivistää opetusneuvos Marja Kylä-mä<br />

joka toimii hankkeen projektipäällikkönä.<br />

Uusi KOTA – opetusministeriön ja yliopistojen tulosohjausportaali<br />

koostuu kahdesta osasta: KOTA online<br />

on käyttöliittymältään modernisoitu KOTA-tietokanta<br />

ja KOTA extranet toimii opetusministeriön ja yliopistojen<br />

välisen tulosohjausprosessin vuorovaikutteisena<br />

työvälineenä. KOTA online on kaikille avoin tietokantapalvelu,<br />

joka tarjoaa tilastotietoja yliopistojen<br />

toiminnasta.<br />

KOTA extranet on vain opetusministeriön ja yliopistojen<br />

käyttöön tarkoitettu palvelu, johon tarvitaan<br />

käyttäjätunnus ja salasana. KOTA extranetissa hoidetaan<br />

vuosittainen tulossopimusaineiston laatiminen ja sen<br />

käsittely aina tulossopimuksen kirjoittamista myöten.<br />

Järjestelmä mahdollistaa aineiston vuorovaikutteisen<br />

käsittelyn yliopistojen ja opetusministeriön välillä. Se<br />

myös sallii sekä yliopistojen että opetusministeriön sisäiset<br />

käsittelyprosessit. Aineistoja voidaan työstää ja muokata<br />

eri vaiheissa pitkin vuotta, kunnes aineisto toimitetaan<br />

toiselle osapuolelle ja samalla arkistoidaan järjestelmän<br />

omaan asiakirja-arkistoon, josta se on edelleen luettavissa<br />

käyttöoikeuksien mukaisesti.<br />

Tulosohjausprosessiin liittyviä, järjestelmässä käsiteltäviä<br />

osa-alueita ovat määrällisistä, taloudellisista ja<br />

toiminnallisista tavoitteista sopiminen, hanke-esitysten<br />

laatiminen, käsittely ja raportointi, yliopistojen toimin-<br />

tamenomäärärahojen ylläpito ja vahvistaminen sekä<br />

tilinpäätöskannanotto. Järjestelmän käyttäjinä tulevat<br />

olemaan muun muassa opetusministeriön yliopistoyksikön<br />

edustajat sekä yliopistojen hallinnon edustajat,<br />

hankevastaavat ja yliopistojen tiedontuottajat.<br />

Järjestelmään syntyvä tietokanta koostuu sekä tie-dontuottajien<br />

eli yliopistojen, Tilastokeskuksen, CIMO:<br />

n että HAREK:n tuottamasta tilastotietosisällöstä että<br />

tulosohjausprosessissa syntyvistä määrällisistä tiedoista.<br />

Jatkossa järjestelmä tarjoaanykyistäenemmän tilasto- ja<br />

indikaattoritietoja, joita kehitetään osana sekä KOTAjärjestelmän<br />

että yliopistojen tulosohjausjärjestel-män<br />

kehittämistä. Opetusministeriön tavoitteena on hankkia<br />

raportointityökalu, jonka avulla ekstranetin käyttäjät voivat<br />

hyödyntää tietosisältöä mahdollisim-man laajasti.<br />

KOTA-järjestelmä otetaan käyttöön vaiheittain vuosien<br />

2005–2006 aikana siten, että tulossopimuskauden<br />

2007–2009 vaiheet toteutetaan järjestelmän tukemana.<br />

Syksyllä 2005 ovat käytettävissä hanke-esitysten<br />

laati-minen ja määrällisten tavoitteiden asettaminen ja<br />

hel-mikuussa 2006 yliopistot toimittavat tulossopimusaineiston<br />

järjestelmän kautta.<br />

Lisätietoja:<br />

Marja Kylämä, marja.kylama@minedu.fi<br />

Tomi Halonen, tomi.halonen@minedu.fi<br />

1

AMKOTA -uudistukset<br />

AMKOTA - tietojärjestelmää on AMKOTA:<br />

n kehittämistarpeita on arvioitu säännöllisesti<br />

opetusministeriön joka kolmas vuosi asettamissa<br />

ammattikorkeakoulujen tietohallinto-<br />

ja tuloksellisuusrahoitustyöryhmissä.<br />

Tavoitesopimuskauden 2007-2009 tietohallinnon ja<br />

tuloksellisuusrahoituksen muutostarpeita<br />

selvittänyt työryhmä sai nyt lokakuussa<br />

Tietopalvelu uudistuu<br />

2005 valmiiksi muistionsa.<br />

Tietopalvelun tavoitteena on tarjota Opetusministeriön,<br />

ammattikorkeakoulujen ja sidosryhmien käyttöön<br />

entistä helpompi ja kattavampi tilastopalvelu ammattikorkeakoulujen<br />

toiminnasta. Lisäksi internetin kautta<br />

tarjotaan mahdollisuus saada valmiita ajantasaisia tilastoraportteja.<br />

Tietopalvelua kehitettäessä käytetään<br />

välineinä Oraclen Discoverer-tuotteita.<br />

Uudistetun tietopalvelun ensimmäinen vaihe otetaan<br />

käyttöön marraskuussa 2005.<br />

AMKONETtietopalvelun<br />

keskeisiä tavoitteita ovat:<br />

- Tieto- ja tilastoaineisto ja tehdyt analyysit koulutuksen<br />

tilasta ovat laajalti käytettävissä sidosryhmille,<br />

tutkijoille ja kansalaisille<br />

- palvelu on helppo- ja monikäyttöinen<br />

- sisältö on ajantasaista, helposti hahmotettavaa<br />

perustietoa ja valmiiksi laskettuja tunnuslukuja<br />

- tuotettaville luvuille/tiedoille löytyy sisältökuvaukset<br />

- eri vuosien yhteismitallisia tietoja voidaan yhdistellä<br />

ja poimia<br />

- tietopoiminnan tuloksia voidaan siirtää ja jatkojalostaa<br />

yleisesti käytössä olevilla ohjelmilla<br />

- tietopalvelu otetaan asteittain käyttöön vuoden<br />

2005-2006 aikana<br />

- tietopalvelun on oltava sisällöllisesti ja teknisesti<br />

laadukas ja toiminnan nopeaa<br />

Tuloksellisuusmittarit<br />

Ammattikorkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksen<br />

tarkoituksena on edistää ammattikorkeakoulujen<br />

koulutuksen laatua ja tasoa sekä parantaa ammattikorkeakoulujen<br />

tuloksellisuutta yleisesti. Tuloksellisuusrahoituksen<br />

mittaamismenetelmät t arjoavat ammattikorkeakoululle<br />

välineitä omaan kehittämistyöhön.<br />

Ammattikorkeakoulu voikehittämistyössään painottaa<br />

oman toimintastrategiansa pohjalta niitä elementtejä,<br />

joita se pitää keskeisinä.<br />

Opetusministeriön näkökulmasta tuloksellisuusmittarit<br />

ovat paitsi tuloksellisuusrahoituksen kohdentamisen<br />

perusta, niin myös tärkeä osa tavoitesopimusohjausprosessia.<br />

Kuluvalla tavoitesopimuskaudella 2004-2006 on käytössä<br />

neljässä eri asiakokonaisuudessa yhteensä 22<br />

mittaa, joilla mitataan mitattavasta asiasta joko tasoa<br />

tai trendiä (muutosta) tai molempia. Tietohallinnon ja<br />

tuloksellisuusrahoituksen muutostarpeita selvittänyt<br />

työryhmä ehdottaa tavoitesopimuskaudelle 2007-2009<br />

edelleen viittä asiakokonaisuutta, joissa neljässä niissä<br />

on mittoja, yhteensä 26 mittaa. Kaikilla mitataan sekä<br />

tasoa että trendiä. Asiakokonaisuuksissa 1-4 palkitaan<br />

2-3 ammattikorkeakoulua sekä asiakokonaisuudesta viisi<br />

1-2 ammattikorkeakoulua. Asiakokonaisuudet ovat:<br />

1) opetuksen ja opetusmenetelmien kehittyminen (9 mittaa),<br />

2) koulutuksen vetovoima ja opintojen kulku (7 mittaa), 3)<br />

tutkimus- ja kehittämistyö (4 mittaa), 4) aluevaikuttavuus<br />

(6 mittaa) sekä 5) ammattikorkeakoulujen toiminta- ja<br />

uusiutumiskyky (ei mittoja).<br />

Mittareiden laskemista on jatkuvasti automatisoitu.<br />

Nykyisin jo valtaosa mittojen vaatimista perustiedoista<br />

on AMKOTA -tietokannassa, josta voidaan tuottaa<br />

valmiita ammattikorkeakoulukohtaisia mittariraportteja.<br />

Sen myötä, että mittareiden laskentaa on saatu<br />

koneellistettua, ollaan mittariraportit liittämässä osaksi

AMKOTA:n tietopalvelua. Jatkossa mittariraportit ovat<br />

niin ammattikorkeakoulujen kuin sidosryhmienkin<br />

käytössä normaalilla AMKOTA - käyttäjätunnuksella.<br />

Käsiterekisteri<br />

Opetusministeriö, Tilastokeskus, Opetushallitus pe-rustavat<br />

yhdessä ammattikorkeakoulukoulutusta koskevan<br />

käsiterekisterin. Tällä hetkellä hankkeesta on toteutettu<br />

tekninen pilottiversio, joka on tehty www-sovelluksena<br />

ORACLE9i Enterprise Edition -ympäristöön. Rekisteriin<br />

kootaan Tilastokeskuksen ammatti-korkeakouluja<br />

koskevan tilastoinnin käsitteet, opetusministeriön<br />

AMKOTA-päätös- ja tilastotietokannan käsitteet,<br />

Opetushallituksen valtionosuusjärjestelmän, ammattikorkeakouluopassovelluksen<br />

(AMKOPAS), ammattikorkeakoulujen<br />

yhteishakujärjestelmän (AMKYH),<br />

ammattikorkeakoulujen hakija- ja opiskelupaikkajärjestelmän<br />

(AMKOREK), ammatillisten opettajakorkeakoulujen<br />

yhteishakujärjestelmän (AMKOPE) käsitteet.<br />

Lisäksi tavoitteena on se, että r ekisteriin saadaan mukaan<br />

mahdollisimman pian myös koko korkeakoulusektoria<br />

koskevat käsitteet samoin kuin Kansaneläkelaitoksen<br />

korkeakouluopiskelijoiden opintotukea koskevat käsitteet<br />

ja Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen<br />

CIMO:n korkeakouluopiskelijoiden ja -opettajien<br />

liikkuvuustilastointia koskevat käsitteet.Käsiterekisteri<br />

toteutetaan niin, että sitä voidaan hyödyntää erilaisten<br />

tietojärjestelmiä koskevien käsikirjojen tekemisessä,<br />

tietojen päivitystilanteissa ja r aporttien sisältöselosteissa<br />

ja että se on avoin osa internetissä näkyvää AMKOTA,<br />

ammattikorkeakoulujen tietoportaalin palvelua.<br />

Käsiterekisterin sisältöä ollaan suunnittelemassa niin,<br />

että rekisterin ensimmäinen versio voitaisiin ottaa käyttöön<br />

tammikuussa 2006. Käsiterekisterin kehittäminen<br />

ja ylläpito on jatkuva prosessi. Käsitteet tarkentuvat ja<br />

täsmentyvät koko ajan saadun palautteen kautta. Rekisteriin<br />

viedään koko ajan tarpeellisia uusia käsitteitä.<br />

Samanaikaisesti pyritään siihen, että eri viranomaisten<br />

samaa tarkoittavilla käsitteillä on yhtenäinen nimi ja<br />

määrittely.<br />

Tiedonkeruuta rationalisoitu<br />

Vuodesta 2005 alkaen opiskelija- ja tutkintotiedon-keruu<br />

keskitetään Tilastokeskukseen, jolloin päästään eroon<br />

päällekkäisistä tiedonkeruista. Tilastokeskus laajentaa<br />

henkilöpohjaisen opiskelija- ja tutkintotiedonkeruunsa<br />

kattavuutta ja tietosisältöä sekä nopeuttaa tiedonkeruutaan.<br />

Senmyötä tarvittavat opiskelija- ja tutkintotiedot<br />

saadaan Tilastokeskuksesta sekä opetus-ministeriöön<br />

AMKOTA:n käyttöön että Opetushallitukseen ammattikorkeakoulujen<br />

rahoituksen laskemista varten.<br />

Opetushallituksesta saadaan hakija- ja opiskelu-paikan<br />

vastaanottaneiden tiedot ja CIMO:sta opiskelijoiden ja<br />

opettajien kansainvälisen liikkuvuuden tiedot. AMKO -<br />

TA-tilastotietokanta sisältää myös ammattikorkeakouluilta<br />

suoraan kerättävät opettaja-jahenkilökuntatiedot<br />

sekä erilaisia opintoja koskevia tietoja.<br />

Sähköistä asiointia lisätään<br />

Ammattikorkeakoulut voivat tehdä AMKOTA -tietojärjestelmässä<br />

koulutusohjelma-, aloituspaikka- ja<br />

hanke-esitykset sähköisesti ja opetusministeriö valmistella<br />

ja tehdä päätökset.<br />

Tavoitesopimuksen käsittelyvaiheet rakennetaan vuorovaikutteiseksi<br />

niin, että sopimustarjous, vastatarjous ja<br />

varsinainen sopimus käsitellään jatkossa AMKOTAn<br />

ekstranet kanavalla. Sopimusneuvotteluissa käsiteltävä<br />

materiaali tehdään kokonaisuudessaan sähköiseen<br />

muotoon niin, että se on noudettavissa verkosta kunkin<br />

ammattikorkeakoulun omalla sovitulla AMKOTA<br />

tunnuksella.<br />

Tilastokeskukselta hankittavan tietoaineiston hyödyntäminen<br />

entistä laajemmin AMKOTA:ntilastopalvelussa<br />

tehdään tietopalvelun kehittämistyön osana.<br />

Opetusministeriö tukee ammattikorkeakoulujen yhteisen<br />

opiskelija- ja opetushallinnon tietojärjestelmän<br />

määrittelyvaihetta tavoitteena helpottaa ammattikorkeakoulujen<br />

opiskelijaliikkuvuutta ja parantaa tietoaineistojen<br />

vertailtavuutta.<br />

CSC Tieteellinen laskenta Oy rekrytoi vielä tämän<br />

vuoden aikana IT-pääsihteerin koordinoimaan ammattikorkeakoulusektorin<br />

tietotekniikan kehitystä ja<br />

luomaan IT-yhteistyötä. Koko korkeakoulusektorin<br />

sähköisen asioinnin kehittämisen edistämiseksi CSC<br />

rekrytoi henkilön kartoittamaan korkeakoulujen sähköisen<br />

asioinnin prosesseja ja hallinnon järjestelmiä.<br />

Henkilöiden tehtävänä on yhdessä tietohallinnon asian-tuntijoiden<br />

kanssa tehdä toimenpide-ehdotuksia ja<br />

koordinoida toteuttamista.<br />

Jatkokehittämisessä on entistä korostetummin tarve<br />

huolehtia, että käytettävissä onriittävät tilastot<br />

ammattikorkeakoulujen toiminnasta, koulutuksen<br />

tehokkuudesta, tuloksellisuudesta, tuottavuudesta ja<br />

vaikut-tavuudesta. Tilastollista aineistoa kehitettäessä<br />

pidetään myös laadun arviointiin tarvittavien tietojen<br />

kokoamista tärkeänä.

Ammattikorkeakouluihin<br />

opiskelijakunnat<br />

Opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen<br />

tavoitesopimusseminaarissa tämän vuoden<br />

opiskelijapuheenvuorolla oli aivan erityinen<br />

merkitys. Ammattikorkeakouluihin<br />

tulivat 1.8.2005 voimaan astuneiden.<br />

ammattikorkeakoululain muutosten<br />

myötä lakisääteiset julkisoikeudelliset<br />

opiskelijakunnat.<br />

SAMOK ry :n puheenjohtaja Petra<br />

Nysten keskittyi puheessaan erityisesti<br />

opiskelijakuntien merkitykseen ja yhteistyön<br />

kehittämiseen ammattikorkeakouluissa<br />

opiskelijakuntien kanssa.<br />

Opiskelijatoiminta ammattikorkeakouluissa<br />

on kehittynyt valtavasti<br />

viimeisten 10 vuoden aikana. Lakisääteisiä<br />

opiskelijakuntia edeltäviä<br />

opiskelijayhdistykset perustettiin<br />

opiskelijoiden yhteisestä tahdosta<br />

muodostaa kaikille opiskelijoille<br />

yhteinen edunvalvoja javaikuttamiskanava.<br />

Opiskelijakuntien lakiin<br />

kirjaaminen on merkittävä edistysaskel<br />

ja osoittaa, miten opiskelijoilla on<br />

alusta lähtien ollut halu kehittää ammattikorkeakoulua<br />

yhdessä muiden<br />

korkeakouluyhteisön toimijoiden<br />

kanssa luodakseen yhteinen ammattikorkeakouluidentiteetti.<br />

Opiskelijat osa<br />

korkeakouluyhteisöä<br />

On selkeästi on nähtävissä, miten<br />

korkeakouluyhteisö ja opiskelijoiden<br />

tukipalvelut ovat kehittyneet nopeammin<br />

siellä, missä alusta alkaen on<br />

ymmärretty opiskelijatoiminnan ja<br />

opiskelijoiden osallistumisen tärkeys.<br />

Opiskelijat ovat osa korkeakouluyhteisöä,<br />

ei asiakkaita, joten heillä on<br />

paitsi oikeus, myös vastuu omalta<br />

osaltaan edistää yhteisön tavoitteita<br />

ja kehittää koulutusta. Varmistamalla<br />

opiskelijoiden osallistumista ja yhdessä<br />

luoda heille edellytykset osallistua,<br />

ammattikorkeakoulu saa arvokkaita<br />

näkökulmia ja samalla opiskelijan<br />

sitoutumaan omaan korkeakouluyhteisöön,<br />

minkä voisin kuvitella olevan<br />

nykymaailman kilpailupainotteisessa<br />

tilanteessa jokaisen korkeakoulun<br />

intresseissä.<br />

Tosiasia on, että opiskelija on loppujen<br />

lopuksi paras sanomaan, miten<br />

hyvin ammattikorkeakoulu onnistuu<br />

tehtävässään: onko opetus laadukasta,<br />

saavutetaanko sillä niitä tavoitteita<br />

mitä sille on asetettu, kokevatko<br />

opiskelijat saavansa koulutuksestaan<br />

sitä mitä he ovat tulleet hakemaan.

Opiskelijakunta on ammattikorkeakoulussa<br />

ainut taho, joka voi<br />

ammattikorkeakoulunkaikkia opiskelijoitaedustaa<br />

ja tätä ammattikorkeakouluyhteisönmuut<br />

jäsenet tulee<br />

tiedostaa ja tunnustaa. Kaikella<br />

opiskelijatoiminnalla on oma tehtävänsä,<br />

ja opiskelijakunnan yhtenä<br />

tehtävänä on toimia yhteishengen<br />

luojana ja opiskelijoiden edunvalvojana<br />

ja yhteisten asioiden kehittäjänä<br />

ottaen huomioon kaikki opiskelijat,<br />

koulutusalasta tai -taustasta<br />

riippumatta.<br />

Yhteistyö tärkeää<br />

Ammattikorkeakoulun itsehallinnollinen<br />

opiskelijakunnan perustana<br />

kuitenkin vapaaehtoinen jäsenyys,<br />

mikä entisestään korostaa ammattikorkeakoulun<br />

ja opiskelijakunnan<br />

yhteistyön tärkeyden. Ammattikorkeakoulun<br />

ja opiskelijakunnan<br />

yhteinen intressi on saada opiskelijat<br />

sitoutumaan omaan ammattikorkeakouluun<br />

ja opiskelijakuntaan.<br />

Opiskelijakunnalla on myös laissa<br />

määriteltyä tehtäviä jokaista opiskelijaa<br />

kohtaan, riippumatta siitä,<br />

onko opiskelija opiskelijakuntaan<br />

kuuluva maksava jäsen vaiko ei,<br />

joten opiskelijakunnan toimintaa<br />

on turvattava myös muilla keinoin.<br />

Opiskelijakuntien jäsenmaksua on<br />

myös tarpeen pitää sellaisella tasolla,<br />

ettei se muodostu liian suureksi<br />

yksittäiselle opiskelijalle ja sen kautta<br />

estää häntä osallistumasta opiskelijakunnan<br />

toimintaan.<br />

Tärkeää on, että opiskelijakunnalla<br />

on edellytykset t oteuttaa lakisääteisiä<br />

tehtäviään. Se tarkoittaa sitä,<br />

että opiskelijakunnalla on oltava<br />

riittävät tilat lähellä opiskelijoita,<br />

näkyvyyttä ammattikorkeakoulussa<br />

ja mahdollisuuksia niin tiedottaa<br />

opiskelijoille heidän vaikuttamismahdollisuuksista<br />

kuin konkreettisia<br />

vaikuttamismahdollisuuksia, kuten<br />

opiskelijaedustus ammattikorkeakoulun<br />

työryhmissä, neuvottelukunnissa<br />

ja muissa vastaavissa elimissä.<br />

Korkeakouludemokratian toteutumisessa<br />

niin opiskelijakunnilla kuin<br />

ammattikorkeakouluilla on vastuu<br />

opiskelijoiden osallistumisesta.<br />

Opiskelijoiden osallistumista kuvaava<br />

määre onopiskelijakunnan<br />

jäsenprosentti. Järjestäytymisaste<br />

vaihtelee nykyisin aika lailla, SAMO-<br />

K in tilastojen mukaan nuorisokoulutuksessa<br />

olevien ammattikorkeakouluopiskelijoiden<br />

järjestäytymisaste<br />

opiskelijakuntiin on keskimäärin 55<br />

prosenttia. On selkeästi havaittavissa,<br />

että ammattikorkeakouluissa, joissa<br />

opiskelijakuntaa on tuettu eri tavoin,<br />

opiskelijoiden osallistuminen on<br />

huomattavasti aktiivisempaa.<br />

Ammattikorkeakouluidentiteetin<br />

luomisessa opiskelijat ovat keskeisessä<br />

asemassa, ja asettamalla opiskelijakuntien<br />

toiminnan turvaaminen selkeäksi<br />

kehittämistavoitteeksi myös<br />

tavoitesopimusneuvotteluissa, edistetään<br />

myös korkeakouluyhteisön<br />

ja ammattikorkeakouluidentiteetin<br />

kehittämistä.<br />

Koko korkeakouluyhteisön sitouttaminen<br />

korkeakoulun kehittämiseen<br />

on ensiarvoisen tärkeä askel<br />

kohti toimivampaa ammattikorkeakouluverkostoa.<br />

Tavoite on kunnianhimoinen,<br />

mutta ei mahdoton.<br />

Toimimalla yhdessä, ammattikorkeakoulu<br />

ja opiskelijakunta voivat löytää<br />

uusia keinoja aktivoida opiskelijoita,<br />

kehittää omaa korkeakoulua, kehittää<br />

opiskelijapalveluita ja yhdessä luoda<br />

ammattikorkeakoulu josta valmistuu<br />

niin ammattitaitoinen, asiansa osaava<br />

asiantuntija kuin aktiivinen, itsenäinen<br />

kansalainen, joka ottaa vastuun<br />

omasta elinympäristöstään.

Yliopistojen yhtiöt ja valtion<br />

omistajapolitiikka<br />

Elokuun alussa 2005 voimaantulleet<br />

yliopistolain (715/2004) ja valtion<br />

talousarviolain (1111/2004) muutokset tekevät<br />

yhteiskuntavuorovaikutuksen (3. tehtävä)<br />

lakisääteiseksi ja mahdollistavat yliopistoille<br />

osakeyhtiöiden (yliopistoyhtiöt) perustamisen<br />

toimintamenomäärärahoilla. Osakeyhtiön<br />

voi perustaa yliopisto yksin tai merkittävällä<br />

osuudella yhdessä muiden kanssa. Muut<br />

omistajat voivat olla esimerkiksi yliopistoja,<br />

sektoritutkimuslaitoksia, yrityksiä tai kuntia.<br />

Lupa käyttää toimintamenomäärärahoja<br />

osuuksien merkitsemiseen haetaan<br />

opetusministeriöltä. Opetusneuvos Erja<br />

Heikkinen korostaa artikkelissaan<br />

Tutkimustyö lähtee tarpeesta ymmärtää<br />

tutkimuksen kohteena oleva<br />

ilmiö. Tarve voi syntyä silkasta kiinnostuksesta<br />

tiedon ja tietämyksen<br />

kasvattamiseen tai sen voi laukaista<br />

yhteiskunnallinen ja liiketaloudellinen<br />

kiinnostus. Tutkimustyö<br />

sinällään on samanlaista, tehtiinpä<br />

sitä pelkästä mielenkiinnosta ilmiötä<br />

kohtaan tai hyödyntämistavoitteen<br />

tähden.<br />

Muuttuvassa maailmassa perinteisten<br />

tieteenalojen menetelmiä<br />

käytetään sujuvasti monialaisissa<br />

ja poikkitieteellisissä ongelmalähtöisissä<br />

hankkeissa. Tieteenalojen<br />

raja-pinnoille syntyviin uusiin tutki-<br />

musmenetelmästöihin ja -aiheisiin<br />

liittyy joskus kohtuuttomia odotuksia<br />

ja toiveita. Uusien menetelmien<br />

mahdollisuuksia voi olla vaikea<br />

ym-märtää, erityisesti aikajännettä,<br />

jolla tutkimustulokset ovat hyödynnet-tävissä.Tutkimustuloksen<br />

matka<br />

keksinnöksi ja liiketoimintapotentiaalin<br />

sisältäväksi innovaatioksi voi<br />

olla vuosien mittainen.<br />

Hallituksen esitys laiksi oikeudesta<br />

korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin<br />

sekä laiksi oikeudesta työntekijän<br />

tekemiin keksintöihin annetun<br />

lain muuttamisesta (HE 259/2004)<br />

tähtää mm. tutkimustulosten hyödyntämisen<br />

varmentamiseen.<br />

Eduskunnassa mietinnönkirjoittamisvaiheessa<br />

olevalakiesitys selkiyttää<br />

keksintöilmoituskäytänteitä sekä<br />

parantaa keksinnön tehneen tutkijan<br />

asemaa nykyisestä.<br />

Suomessa julkisin varoin tehtävästä<br />

tutkimuksesta vain osaa hyödynnetään<br />

suunnitelmallisesti. Elinkeinoelämä<br />

kykenee ja haluaa käyttää<br />

korkeakoulujen asiantuntemusta<br />

omien prosessiensa ja tuotteidensa<br />

uudistamisessa. Tutkimustuloksia<br />

on siirretty jatkokehitettäväksi myös<br />

alkaviinyrityksiin. Nykyistä tarkemmin<br />

pitäisi pohtia tutkimustulosten<br />

liiketoiminnallisten hyödyntämismahdollisuuksien<br />

lisäksi tutkimus-

tulosten käyttöä yhteiskunnallisessa<br />

päätöksenteossa. Keskustelua<br />

tutkimustulosten hyödyntämisestä<br />

on vauhdittanut muuttuva lakiympäristö.<br />

Lakimuutokset edellyttävät<br />

myös taidekorkeakoulujen työn ja<br />

tutkimuksen aktiivista hyödyntämistarkastelua.<br />

Yliopistoyhtiöitä käsitellään valtionyhtiölain<br />

puitteissa eli yliopiston<br />

hallinnoiman valtion omistusosuuden<br />

on oltava vähintään 10 %<br />

(yksilöllinen vähemmistösuoja).<br />

Valtionyhtiölaista on tulossa hallituksen<br />

esitys eduskuntaan kuluvan<br />

istuntokauden aikana. Esityksessä<br />

korostetaan yksilöllisen vähemmistösuojan<br />

merkitystä. Sitä pienempiä<br />

omistuksia pidetä merkittävänä, ellei<br />

asetuksella toisin määrätä.<br />

Yliopistoyhtiö on valtionyhtiö tai<br />

valtion osakkuusyhtiö. Se toimii<br />

ja sitä ohjataan osakeyhtiölain j a<br />

val-tionyhtiöitä koskevien ohjeiden<br />

mukaisesti. Esimerkiksi sääntely ja<br />

omistajaohjaus on eriytettävä. Opetusministeriö<br />

toimii yliopistoyhtiöasioissa<br />

yhteistyössä mm. kauppa- ja<br />

teollisuusministeriön omistajapolitiikan<br />

yksikön kanssa. Lakien ja<br />

asetusten lisäksi yliopistoyhtiöiden<br />

toimintaa ohjaavat esimerkiksi valtioneuvoston<br />

periaatepäätös valtion<br />

omistajapolitiikasta(19.2.2004)sekä<br />

rahoitustarkastuksen, Helsin-gin<br />

arvopaperipörssin, ministeriöi-den ja<br />

valiokuntien ohjeet ja suosi-tukset.<br />

Opetusministeriö ohjeisti kirjeellä<br />

(14/504/2005, 20.6.05) yliopisto-ja<br />

osakeyhtiön perustamisluvan hakemisessa<br />

tarvittavista asiakirjois-ta.<br />

Kirjeen mukaisest ikuluvan vuo-den<br />

toimintamenomäärärahasta tehtyjen<br />

varausten käyttäminen osakeyhtiöiden<br />

pääomittamiseen on mahdollista,<br />

jos esitys on lokakuun puoliväliin<br />

mennessä toimitettu ministeriöön.<br />

Esitysten käsittely on kesken.<br />

Yliopistot ovat k ehittäneet innovaatio-<br />

ja tutkimusp alveluitaan jo ennen<br />

elokuussa voimaan tulleita lakimuu -<br />

toksia ja ensi vuonna voimaantulevaa<br />

keksintölakia. Tutkimustu-losten<br />

keksinnöllisen ja innovaatio-potentiaalin<br />

tunnistaminen, keksin-nön<br />

jatkokehittelymahdollisuus julkisin<br />

varoin, keksinnön suojaamisen perusteleminen<br />

ja suojaamis-menettelyt<br />

sekä keksinnön kehittäminen tuotteeksi,<br />

lisensointi tai myynti vaativat<br />

osaamista, jota ei voi laaja-alaisesti<br />

kerätä yliopistoihin. Olemassa olevien<br />

toimijoiden hyödyntäminen<br />

ja toimintojen yhteinen kehittäminen<br />

ovat toivottavia suuntia innovaatiopalveluiden<br />

tehostamisessa.<br />

Innovaatioketjun tiivistäminen on<br />

tutkimusympäristöämme muokkaavien<br />

kansallisten (esimerkiksi<br />

valtioneuvoston periaatepäätös<br />

julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellisesta<br />

kehittämisestä 7.4.2005<br />

sekä tehokkuuden ja tuottavuuden<br />

tehostaminen) ja eurooppalaisten<br />

kehityssuuntien ( esimerkiksi EU:<br />

ntutkimuksen 7. puiteohjelman<br />

linjaukset) mukaista.<br />

Yhteiskuntavastuu on yliopistoissa<br />

ollut aina osa tuloksekasta toimintaa.<br />

Nyt se on lakisääteinen tehtävä,<br />

jonka toteutumista on pystyttävä<br />

suunnittelemaan, seuraamaan, raportoimaan<br />

ja muuttamaan. Tärkeää<br />

on rakentaa läpinäkyviksi ja<br />

kestäviksi mekanismit, joilla vuorovaikutus<br />

yhteiskunnan kanssa hoidetaan,<br />

sekä löytää asiantuntemus<br />

ja päätöksentekomallit esimerkiksi<br />

hallitustyöskentelyyn yliopistoyhtiöissä.<br />

On muistettava huolehtia,<br />

että yhteiskuntavuorovaikutukseen<br />

liittyvät toimet eivät millään alalla<br />

laske opetuksen ja tutkimuksen<br />

tasoa.

Ammattikorkeakoulutus ja<br />

ylemmän AMK-tutkinnon<br />

kehittäminen<br />

Eduskunta hyväksyi Hallituksen esityksen (HE 14/2005) ammattikorkeakoulujen tutkintojärjestelmän<br />

kehittämiseksi ja siihen liittyvät asetusmuutokset kesäkuussa 2005. AMK-jatkotutkinto<br />

vakinaistettiin ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi, ja se tuottaa saman kelpoisuuden kuin<br />

ylempi korkeakoulututkinto. Opetusministeriö vahvisti ammattikorkeakouluille 1.8.2005 jälkeen<br />

alkavien ylempien ammattikorkeakoulututkintojen koulutusohjelmat. Rehtori Veijo Hintsasen ja<br />

projektipäällikkö Eila Okkosen artikkelissa kuvataan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon<br />

kehitysprosessi kokeilun koordinaatio- ja seurantatyössä syntyneen näkemyksen pohjalta.

Ideasta kokeiluun<br />

Kokeilun valmisteluvaihe oli monivaiheinen.<br />

Ammattikorkeakoulujärjestelmän<br />

rakentamiseen liittyneet<br />

koulutuspoliittiset jännitteet eivät<br />

vielä olleet ehtineet laantua, kun<br />

esitys jatkotutkinnoista tuotiin keskusteluun.<br />

Uuden opiskeluväylän<br />

avaamiseen oli useita perusteita j a<br />

tutkinnon suunnitteluun ryhdyttiin<br />

vuonna 1997 (ks. Salminen 2003).<br />

Jatkuvasti muuttuva työelämä ja<br />

sen kasvavat osaamisvaatimukset,<br />

eurooppalaisen korkeakoulujärjestelmän<br />

kehittämislinjaukset sekä ammattikorkeakouluista<br />

valmistuneiden<br />

jatko-opiskelumahdollisuuksien helpottaminen<br />

myös kotimaassa olivat<br />

tärkeitä perusteluja uuden tutkinnon<br />

kehittämiselle. Ammattikorkeakouluistamme<br />

on kymmenen vuoden aikana<br />

valmistunut jo runsaat 120 000<br />

osaajaa, joista osa haluaa jatkaa työn<br />

ohessa opintojaan. On tärkeää, että<br />

heillä on siihen mahdollisuudet myös<br />

ammatillisella väylällä.<br />

Vuonna 2000 työskentelivät koulutusalakohtaiset<br />

valmisteluryhmät,<br />

jotka laativat selvitykset AMK-jatkotutkintojen<br />

tarpeesta, rakenteesta,<br />

sisällöstä jasuuntautumisesta<br />

kyseisillä aloilla (Hintsanen 2003,<br />

Paulin 2003 jaTenhunen 2003).Ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotut-kintoa<br />

kehitettäessä perinteisen keskitetyn<br />

komiteatyön korvasi varsin väljästi<br />

ohjattu kolmivuotinen AMK-jatkotutkintokokeilu,<br />

johon liitettiin<br />

tiukka laadun arviointi ja siihen<br />

perustuvalupamenettely.Tavoitteena<br />

oli selvittää edellytykset ja toimintamallit<br />

ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon<br />

järjestämiselle.<br />

Reunaehdot ja<br />

valtakunnallinen koordinointi<br />

Kokeilulainsäädäntö (L 645/2001)<br />

asetti kokeilulle tiukat reunaehdot<br />

ja jätti keskeiset tutkinnon tasoa<br />

ja tutkintonimikkeitä koskevat<br />

kysymykset auki. Nämä avoimet<br />

kysymykset vaikeuttivat oleellisesti<br />

kokeilua. Koulutukseen hakeutuja<br />

haluaa yleensä tietää, mihin tutkintoon<br />

koulutus johtaa, ja miten<br />

tutkinto sijoittuu sekä kotimaisessa<br />

että kansainvälisessä tutkintojärjestelmässä.<br />

Tämän vaikeuden ohella<br />

myös ammattikorkeakoulututkinnon<br />

jälkeisen työkokemuksen ehdoton<br />

vaatimus (3 vuotta) oli ongelmallinen<br />

ja epäoikeudenmukainen erityisesti<br />

hyvin pitkään työelämässä ennen<br />

ammattikorkeakoulututkintoa olleiden<br />

kohdalla. Ammattikorkeakoulututkintoa<br />

edeltävää työkokemusta<br />

ei kokeilulain tiukan määrittelyn<br />

takia voitu lukea miltään osin hyväksi,<br />

vaikka työkokemus olisi ollut<br />

hyvin tiukatkin laatuvaatimukset<br />

täyttävää.<br />

Työelämäyhteydet olivat keskeisessä<br />

asemassa sekä kokeilujen suun-nittelussa<br />

että toteutuksessa. Työelämän<br />

edustajat olivat mukana lähes kaikkien<br />

kokeilukohteiden suunnittelu- ja<br />

ohjausryhmissä sekä huomattavassa<br />

määrin myös itse kokeilun toteutuksessa<br />

niin syventävien opintojen<br />

opetuksessa kuin opinnäytetyöprosessissakin.<br />

Tutkinnon rakenne<br />

oli alusta alkaen linjattu siten, että<br />

työelämäyhteys erotti sen perinteisistä<br />

yliopistotutkinnoista. Yli90%<br />

kokeilun opiskeli-joista on opiskellut<br />

työn ohella.<br />

Kokeilun valtakunnallisesta koordinoinnista<br />

ja seurannasta vastasi<br />

opetusministeriön asettama koordinaatio-<br />

ja seurantaryhmä (KS-ry h -<br />

mä), jossa oli työelämän keskeisten<br />

järjestöjen, ammattikorkeakoulujen,<br />

opiskelijoiden sekä opetusministeriön<br />

edustus. KS-ryhmä toimi<br />

aktiivisesti ja sen johdolla organisoitiin<br />

kokeilun seurantatutkimus,<br />

vuosittaiset jatkotutkintofoorumit<br />

sekä kokeilun taustoja, toteutusta<br />

sekä tuloksia käsitelleet vuosittaiset<br />

julkaisut. KS-ryhmän aloitteesta<br />

kokeiluohjelmiin tehtiin kokeilun<br />

puolivälissä tarkistuksia. Ryhmä<br />

myös laati kokemusten pohjalta<br />

koosteen AMK-jatkotutkinnon<br />

kehittämisehdotuksista. Määrätietoinen<br />

työjaosto ja päätoiminen<br />

projektipäällikkö valmistelivat asiat<br />

ja projektipäällikkö vastasi myös<br />

seurantatietojen järjestelmällisestä<br />

kokoamisesta, analysoinnista ja raportoinnista.<br />

(Kuvio 1)<br />

Oleellinen tehtävä oli myös kokeilu-ohjelmien<br />

vetäjinä toimineiden<br />

vastuuyliopettajien yhteistyön edistäminen<br />

ja siihen liittyvien verkostojen<br />

rakentaminen. Säännöllisin väliajoin<br />

järjestetyt kokeiluohjelmien vastuuyliopettajien<br />

yhteiset tapaamiset,<br />

Pyöreän Pöydän Dialogit, toimivat<br />

seurantatulosten esittelyn, reflektoinnin,<br />

yhteisen suunnittelun ja<br />

kokemusten vaihdon foorumeina.<br />

Tapaamisia täydennettiin koulutusohjelmakohtaisillayhteistyörenkailla,<br />

joissa samojen koulutusohjelmien<br />

toteuttajat kehittivät yhdessä toteutuksia<br />

ja vaihtoivat kokemuksia.<br />

Myös kokeilun www-sivusto toimi<br />

tehokkaasti tukien verkostojen<br />

työtä sekä välittäen kokemuksia ja<br />

tietoa.<br />

Vuosittain järjestettyjä AMK-jatkotutkintofoorumeita<br />

suunniteltiin<br />

ja toteutettiin yhdessä yliopettajien<br />

kanssa. Alusta lähtien myös opiskelijat<br />

ja työelämän edustajat olivat<br />

niissä aktiivisesti mukana. Foorumeiden<br />

yhteydessä esitellyt AMKjatkotutkintojulkaisut<br />

valmisteltiin<br />

kolmikantaperiaatteen mukaisesti.<br />

Niissä ovat saaneet äänensä kuuluviin<br />

opiskelijat, opettajat ja työelämän<br />

edustajat. Erityisesti julkaisut<br />

ovat edistäneet laajempien joukkojen<br />

perehdyttämistä kokeiluun ja<br />

sen tuloksiin.<br />

Jatkotutkintokokeilussa on ammattikorkeakouluihin<br />

rakentunut uusi<br />

toimintamalli, jossa usean ammattikorkeakoulun<br />

yhteistyö sekä avoin<br />

tiedon ja kokemusten vaihto on saatu<br />

toimimaan erittäin hyvin. Tämä<br />

selittää osaltaan myös kokeilun onnistumista.<br />

9

Kuvio 1. AMK-jatkotutkintokokeilun toimijat<br />

Taulukko 1. Ammatillisen osaamisen<br />

kehittymisen painopisteet opiskelijoiden ilmaisemana<br />

• Ammattiin liittyvät tiedot ja taidot<br />

• Johtaminen ja projektin hallinta<br />

• Työn suunnittelu ja kehittäminen sekä tutkimuksellinen työote<br />

• Kokonaisnäkemyksen laajeneminen ja selkiintyminen<br />

• Yhteistyö-, vuorovaikutus- ja verkostotyötaidot<br />

• Muut taidot<br />

Taulukko 2. Opinnäytetöiden hyöty työelämän näkökulmasta<br />

Opinnäytetyöt<br />

• loivat uusia ja konkreettisia ratkaisuja ja toimintamalleja<br />

• vahvistivat kehittämissuuntia<br />

• syvensivät työprosesseja ja toimintatapoja<br />

• edistivät yhteistyötä, loivat koulutusta ja toivat joustavuutta<br />

• tulokset olivat käytäntöön sovellettavia<br />

0

Kokeilun<br />

organisointi ja toteutus<br />

ammattikorkeakouluissa<br />

Jatkotutkintokokeilu on ollut ammattikorkeakouluille<br />

niin tärkeä<br />

prosessi, että sen toteutuksessa on<br />

pystytty ylittämään monia perinteisiä<br />

raja-aitoja. Edellä kuvattu ammattikorkeakoulujen<br />

aktiivinen yhteistyö<br />

sekä avoin tietojen ja kokemusten<br />

vaihto ovat tästä hyviä esimerkkejä.<br />

Myös ammattikorkeakoulujen sisäisissä<br />

järjestelyissä päästiin useimmissa<br />

tapauksissa uudelle tasolle. Missään<br />

muussa toiminnassa eivät ammattikorkeakoulujen<br />

eri alojen parhaista<br />

osaajista koostuneet tiimit ole<br />

päässeet niin syvälliseen ja tuloksia<br />

tuottavaan yhteistyöhön kuin tässä<br />

kokeilussa. Ilahduttavaa on myös<br />

ollut hyvin toiminut yhteistyö yliopistojen<br />

ja yritysten huippuosaajien<br />

kanssa.<br />

Kokeilussa pystyttiin rakentamaan<br />

perinteisistä toimintatavoista poikkeavia<br />

ja hyviä tuloksia tuottaneita<br />

opetusjärjestelyjä, joissa myös virtuaalitoteutukset<br />

olivat vahvasti mukana.<br />

Työelämän vaativissa tehtävissä<br />

toimivienopiskelijoidenmonipuolista<br />

osaamista ja kokemusta pystyttiin<br />

tehokkaasti hyödyntämään. Useissa<br />

tapauksissa myös opiskelijoiden<br />

omat työyhteisöt saatiin aktiivisesti<br />

mukaan sekä tukemaan opiskelijaa<br />

että hyödyntämään erityisesti opinnäytetyö-prosessia<br />

omissa kehittämistarpeissaan.<br />

Työelämäyhteydet<br />

toimivat kokeilussa poikkeuksellisen<br />

hyvin. Samalla luotiin toimintamalleja,<br />

joilla on käyttöä myös kokeilukauden<br />

jälkeen.<br />

Kokeilun seurantaohjelma<br />

Koulutusohjelmien ja opiskelijamäärien<br />

kehitystä seurattiin keräämällä<br />

tietoa koulutuksen eri vaiheissa.<br />

Tähän seurantaohjelmaan sisältyi<br />

opiskelijavalintaa kartoittava perustietokysely,<br />

kaksi opiskelijakyselyä,<br />

kolme koulutusohjelmakyselyä ja<br />

yksi työnantajakysely. Puolivuosittain<br />

täydentyviä tuloksia julkaistiin<br />

www-sivujen tiedotteissa ja ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotutkintojulkaisuissa,<br />

niitä käsiteltiin Pyöreän<br />

Pöydän Dialogeissa ja koordinaatio-<br />

ja seurantaryhmän kokouksissa.<br />

Myös julkaisuissa esiteltiin kokeilun<br />

toteutuksia ja kokemuksia (Okkonen<br />

2003, 2004 ja 2005).<br />

Opiskelijat oliva tammatillisen osaamisensakehittämisestäkiinnostuneita<br />

alansa asiantuntijoita,jotka kokivat<br />

opiskelunsa antoisaksi. Kiinnostava<br />

tuore tulos on valmistuneiden opiskelijoiden<br />

(n=134) arvio oman ammatillisen<br />

osaamisen vahvistumisesta<br />

opiskelunsa aikana. (Taulukko 1)<br />

Esimerkkeinä ammattiin liittyvistä<br />

tiedoista ja taidoista voisi mainita<br />

syvempi markkinoinnin tuntemus,<br />

talousosaaminen, terveyden edistäminen<br />

ja ratkaisukeskeiset menetelmät,<br />

atk-taidot ja tiedonhallinta. Johtamiseen<br />

ja projektinhallintaa liittyivät<br />

muun muassa projektin ja prosessin<br />

johtamisen taidot ja esimiestyö.<br />

Myös työelämä näyttää konkreettisesti<br />

hyötyvän AMK-jatkotutkintoa<br />

suorittavien työntekijöidensä opiskelusta.<br />

Opiskelijoiden työnantajat tai<br />

työelämän mentorit (n=53) arvioivat<br />

opinnäytetyön merkitystä yritykselle<br />

tai työyhteisölle. (Taulukko 2)<br />

Tulokset tukevat toisen syklin<br />

AMK-tutkinnon perusideaa työelämäläheisenä<br />

korkeakoulututkintona.<br />

Sekä valmistuvien opiskelijoiden<br />

että työelämän edustajien vastauksien<br />

kokoaminen jatkuu edelleen,<br />

sillä osa kokeilussa mukana olleista<br />

opiskelijoista valmistuu varsinaisen<br />

kokeilukauden jälkeen.<br />

Kokeilun arviointi<br />

Tiukkoihin kokeilun reunaehtoihin<br />

kuului myös monivaiheinen laadun<br />

varmistus. Korkeakoulujen arviointineuvosto<br />

(KKA) oli mukana kolmessa<br />

vaiheessa. Ennenkokeilunalkamista<br />

se arvioi ammattikorkeakoulujen<br />

hakemukset: kokeiluhankkeen tavoitteet,<br />

koulutus- jatyövoimantarpeen,<br />

yhteydet työelämään, tutkimus- ja<br />

kehitystyö asianomaisella tai jatkotutkintoa<br />

tukevalla koulutusalalla<br />

ja koulutuksen laatutason (Kantola<br />

2002). Lopulliset päätökset koulutusohjelmakohtaisista<br />

kokeiluluvista<br />

teki opetusminist eriö. ToiseksiKK A<br />

arvioi käynnistysvaiheen, jolloin<br />

tavoitteena oli arvioida kokeilun<br />

lähtökohtia ja jakaa hyviä käytänteitä<br />

(Kekäle ym. 2004).Kolmannessa vaiheessa<br />

kansainvälinen arviointiryhmä<br />

keskittyi laadullisten ja korkeakoulupoliittisten<br />

tavoitteiden toteutumiseen,<br />

tutkinnon merkitykseen ja<br />

asemaan tutkintojärjestelmässä (Pratt<br />

ym. 2004).Arvioinnissavoitiin hyödyntää<br />

myös seurantatutkimuksella<br />

kerättyä tietoa.<br />

Tuskin missään muussa suomalaisen<br />

koulutusjärjestelmän kehittämisprosessissa<br />

on laadun varmistukseen<br />

paneuduttu sellaisella hartaudella<br />

kuin tässä ammattikorkeakoulujen<br />

jatkotutkintokokeilussa. Asetelma<br />

oli alusta alkaenhyvin haasteellinen<br />

ammattikorkeakouluille. Erityisesti<br />

kokeilussa mukana olleet vastasivat<br />

haasteeseen suurella innolla j a<br />

hyvin määrätietoisella kehittämisotteella.<br />

KKA:n arviointien tulokset, johtopäätökset<br />

ja suositukset olivat hyvin<br />

rohkaisevia. Käynnistysvaiheen<br />

arvioinnin tulokset ja niiden perusteella<br />

tehdyt suositukset (Kekäle ym.<br />

2004) voitiin ottaa huomioon jo<br />

kokeilun toteutuksessa. Erityisesti<br />

opinnäytetyöhön liittyvät suositukset<br />

selkiyttivät sekä tavoitteita että<br />

opinnäytetyön järjestelyjä.<br />

Vuoden 2004 lopussa valmistunut<br />

kokeilun kansainvälinen loppuarviointi<br />

(Pratt ym. 2004) tuki voimakkaasti<br />

vakinaiseen järjestelmään siirtymistä<br />

ja tutkintojen rinnastamista<br />

ylempään korkeakoulututkintoon.<br />

Myös avoimena olevaan tutkintonimikkeeseen<br />

ja tutkinnon tuottamaan<br />

kelpoisuuteen otettiin arvioinnissa<br />

hyvin selkeä kanta.<br />

1

ylempään korkeakoulututkintoon.<br />

Myös avoimena olevaan tutkintonimikkeeseen<br />

ja tutkinnon tuottamaan<br />

kelpoisuuteen otettiin arvioinnissa<br />

hyvin selkeä kanta.<br />

Vakinaisen<br />

vaiheen haasteet<br />

Kokemusten, seurantatulosten ja<br />

arviointien perusteella kokeilu tuotti<br />

erinomaisia tuloksia. Opetusministe -<br />

riö teki päätökset 1. elokuuta 2005<br />

jälkeen alkavista koulutusohjelmista.<br />

Ensimmäisten tietojen mukaan<br />

syksyllä 2005 hakijoita ylemmän<br />

amk-tutkinnon koulutusohjelmiin<br />

on ollut lyhyestä hakuajasta huolimatta<br />

runsaasti. Aloituspaikkoja oli<br />

varattu 712 ja hakijoita näihin oli<br />

1855. Haku-prosessi on kesken vielä<br />

neljässä koulutusohjelmassa ja niiden<br />

tiedot puuttuvat em. luvuista. Vak i-<br />

naiset ohjelmat käynnistyvät aluksi<br />

vain niissä ammattikorkeakouluissa<br />

ja niillä koulutusohjelmilla, jotka<br />

olivat mukana kokeilussa. Tällä on<br />

haluttu varmistaa hallittu ja laatuvaatimukset<br />

täyttävä toteutus alusta<br />

alkaen.<br />

Koulutusohjelmien ja aloituspaikkojen<br />

lisääminen tapahtuu myös<br />

seuraavien vuosien osalta tiukkojen<br />

reunaehtojen puitteissa. Se osaltaan<br />

varmistaa laadun hallintaa ja järjestelmän<br />

hallittua kehittämistä. On myös<br />

huomion arvoista, että toteutukseen<br />

käytetään ammattikorkeakoulujen<br />

olemassa olevaa aikuiskoulutuksen<br />

kokonaisvolyymia. Ylemmistä ammattikorkeakoulu.tutkinnoista<br />

ei<br />

näin aiheudu ainakaan merkittäviä<br />

lisäkustannuksia. Keskeiseksi ongel-<br />

maksi muodostuukin kysynnän ja<br />

tarjonnan epätasapaino.Lähivuosina<br />

koulutustarjonnan määrä ei vastaa<br />

työelämässä oleva akysyntää. Työelämästä<br />

saadun palautteen mukaan<br />

toinen pian ongelmaksi muodostuva<br />

tekijä on ylemmän amk-tutkinnon<br />

tutkintonimike. Kompromissina<br />

syntynyt ratkaisu tulee tuottamaan<br />

sekaannusta työmarkkinoilla. On<br />

hyvin ilmeistä, että asia joudutaan<br />

avaamaan uuteen keskusteluun<br />

varsin pian.<br />

AMK-jatkotutkinnon kehittäminen<br />

on ollut dynaamista työtä. Alkusyksyn<br />

kokemukset ja keskustelut<br />

ovat osoittaneet, että tarvetta ja<br />

halua syntyneen kehittäjäverkoston<br />

yhteistyölle on jatkossakin.<br />

Lähteet:<br />

Hintsanen, V. 2004. Tekniikan ja liikenteen alan valmistelutyö. Julkaisussa Okkonen, E.. (toim.), Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto<br />

– lähtökohdat ja haasteet. Julkaisu 1. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna.<br />

Kantola, I. (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinnon kokeilulupahakemusten arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston<br />

julkaisuja 1:2002.<br />

Kekäle, T., Heikkilä, J., Jaatinen, P., Myllys, H., Piilonen, A-R., Savola, J., Tynjälä, P. & Holm, K. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkintokokeilu-<br />

käynnistysvaiheen arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 1:2004.<br />

Laki ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnon kokeilusta. L645/2001.<br />

Okkonen, E. (toim.) 2003. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto-lähtökohdat ja haasteet. Julkaisu 1. Hämeen ammattikorkeakoulu,<br />

Hämeenlinna.<br />

Okkonen, E. (toim.) 2004. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto-toteutuksia ja kokemuksia. Julkaisu 2. Hämeen ammattikorkeakoulu,<br />

Hämeenlinna.<br />

Okkonen, E. (toim.) 2005. Ammattikorkeakoulujen jatkotutkinto-tulokset ja tulevaisuus. Julkaisu 3. Hämeen ammattikorkeakoulu,<br />

Hämeenlinna.<br />

Paulin, R. 2003. Sosiaali- ja terveysalan valmistelutyö. Julkaisussa Okkonen, E.. (toim.), Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – lähtökohdat<br />

ja haasteet. Julkaisu 1. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna.<br />

Pratt, J., Kekäle, T., Maassen, P., Papp, I., Perellon, J., Uitti, M.: Equal, but Different. An Evaluation of the Postgraduate Studies and<br />

Degrees in Polytechnics – Final Report. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 11:2004.<br />

Salminen, H. 2003. Uuden tutkinnon kehittämisen tausta ja tarve. Julkaisussa Okkonen, E.. (toim.), Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto<br />

– lähtökohdat ja haasteet. Julkaisu 1. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna.<br />

Tenhunen, M-L. 2003. Hallinnon ja kaupan alan valmistelutyö. Julkaisussa Okkonen, E.. (toim.), Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto<br />

– lähtökohdat ja haasteet. Julkaisu 1. Hämeen ammattikorkeakoulu, Hämeenlinna.

Yliopistojen opiskelijavalinnat<br />

uudistuvat<br />

Hallitusohjelman linjausten mukaiset<br />

valmistelutoimet opintoihin sijoittumisen<br />

tehostamiseksi ja valintajärjestelmän kehittämiseksi<br />

ovat yliopistoissa käynnissä. Koulutuksen ja<br />

tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaisesti<br />

opintoihin sijoittumista edistetään siten, että vuoteen<br />

2008 mennessä vähintään 55 % yliopistojen uusista<br />

opiskelijoista on toisen asteen tutkinnon samana<br />

vuonna suorittaneita. Tällä hetkellä heitä on noin<br />

kolmannes. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää<br />

sekä valtakunnallisia että yliopistokohtaisia<br />

kehittämistoimia.<br />

Ylitarkastaja Iiris Patosalmi opetusministeriön<br />

yliopistoyksiköstä toteaa, että tuoreissa yliopistojen<br />

lausunnoissa yhteishakujärjestelmään suhtaudutaan<br />

rakentavasti ja halukkuutta uudistukseen löytyy.<br />

Kehittämisstrategiat ohjaavat<br />

valintojen uudistamista<br />

Uudistusten toteuttamiseksi yliopistot<br />

laativat lähes kaksi vuotta sitten<br />

opiskelijavalintojen kehittämisstrategiat<br />

valtakunnallisten tavoitteiden<br />

pohjalta. Niiden avulla pyritään lähivuosien<br />

aikana tehostamaan opintoihin<br />

sijoittumista ja keventämään<br />

valintoja hallitusohjelman tavoitteiden<br />

suunnassa mm. lisäämällä uusille<br />

ylioppilaille annettavia lisäpisteitä<br />

valinnoissa, keventämällä valintakokeita<br />

ja valintakoekirjallisuutta,<br />

lisäämällä valintojen soveltuvuutta<br />

koskevia osioita ja todistusvalintoja<br />

sekä karsimalla valintayksiköiden<br />

määrää. Koulutusalakohtaisten ja<br />

yliopistokohtaisten yhteisvalintojen<br />

osuus on laajentunut tai laajenemassa<br />

nykyisten alojen lisäksi mm.<br />

kauppatieteisiin ja kasvatustieteisiin.<br />

Myös yhteiskuntatieteellisellä alalla<br />

ja ulkomaalaisvalintojen osalta ollaan<br />

selvittämässä yhteistyön mahdollisuuksia<br />

ja tiivistämässä yhteistyötä.<br />

Pääosin yliopistojen kehittämistoimet<br />

ajoittuvat vuosille 2004-2006, osin<br />

pidemmällekin ajalle. Yliopistoilla<br />

on tässä kehittämistyössä päävastuu.<br />

Opetusministeriö on hankerahoituksella<br />

tukenut vuosiksi 2004-2006<br />

useita yliopistojen opiskelijavalintojen<br />

kehittämishankkeita. Muutenkin<br />

valintojen kehittämistä yliopistoissa<br />

seurataan ja tuetaan osana opetusministeriön<br />

ja yliopistojen välistä<br />

tulosohjaus-prosessia.

Ylioppilastutkinnon merkitystä<br />

valinnoissa tulee vahvistaa<br />

Reaalikoe uudistuu kevään 2006<br />

ylioppilastutkinnosta alkaen ja myös<br />

äidinkielen uusimuotoinen koe otetaan<br />

käyttöön keväällä 2007. Uudella<br />

ylioppilastutkinnolla on keskeinen<br />

rooli valintojen kehittämisessä. Valintojen<br />

keventäminen edellyttää, että<br />

ylioppilastutkinnolla ja ainereaalilla<br />

on jatkossa entistä vahvempi asema<br />

valinnoissa. Erityisesti tekniikan ja<br />

luonnontieteen aloilla on jo siirrytty<br />

käytäntöön, jossa huomattava osa<br />

opiskelijoista valitaan todistusten<br />

perusteella. Valintakoe säilynee silti<br />

jatkossakin monissa valinnoissa.<br />

Olennaista on kuitenkin suunnata<br />

valintojen kehittämistä siten, että<br />

toisen asteen opintojen ja ylioppilastutkinnon<br />

painoarvo valinnoissa<br />

kasvaa.<br />

Yliopistot valmistelevat parhaillaan<br />

päätöksiä uuden ylioppilastutkinnon<br />

huomioonottamisesta valinnoissa.<br />

Hakijoiden oikeusturvantakaamisek -<br />

si päätökset tutkinnon vaikutuksista<br />

valintaperusteisiin tulee tehdä mahdollisimman<br />

nopeasti ja niistä tulee<br />

tiedottaa lukiolle ripeästi. Uudistuksen<br />

vaikutuksia jatko-opintoihin<br />

sijoittumisen kannalta seurataan<br />

osana valintojen kehittämistä.<br />

Yliopistojen<br />

yhteishakujärjestelmä<br />

yhtenäistää valintoja<br />

Yliopistojen omien kehittämistoimien<br />

ohella opetusministeriö on<br />

yhteistyössä yliopistojen kanssa<br />

käynnistänyt toimet yhteishakujärjestelmän<br />

rakentamiseksi. Yhteishakujärjestelmän<br />

toteuttaminen on myös<br />

osa opetusministeriön tuottavuusohjelman<br />

2006-2010 toimeenpanoa.<br />

Yliopistojen yhteishakutyöryhmä sai<br />

keväällä 2005 työnsä päätökseen ja<br />

esitti perusmallin yhteishakujärjestelmän<br />

rakentamiseksi ja käyttöönottamiseksi.<br />

Yhteishakujärjestelmä<br />

otettaisiin käyttöön kahdessa vaiheessa<br />

siten, että lukuvuoden 2008-2009<br />

valinnoissa olisi käytössä sähköinen<br />

haku ja lukuvuoden 2010-2011<br />

valinnoissa kattavavaltakunnallinen<br />

yhteishaku. Yhteishaku voitaisiin<br />

toteuttaa sekä keväällä että syksyllä.<br />

Yliopistot kuitenkin itse päättäisivät<br />

järjestävätkö syk syn hakua. Ehdotuksen<br />

tarkoituksena ei ole sinänsä<br />

lisätä valintojen määrää, vaan tarjota<br />

myös syksyn valintojen mahdollisuus<br />

yhteishaun kautta silloin, kun siihen<br />

on tarvetta.<br />

Yhteishakujärjestelmä edellyttää<br />

yhtenäisiä hakuaikoja ja yhtenäistä<br />

hakulomaketta. Kaikissa valinnoissa<br />

olisi jatkossa käytössä yhteinen lomake,<br />

jolla hakija voi hakea enintään<br />

yhdeksään hakukohteeseen asettaen<br />

ne samalla ensisijaisuusjärjestykseen.<br />

Hakeminen olisi mahdollista sekä<br />

sähköisenä, vuorovaikutteisena hakupalveluna,<br />

sähköisellä lomakkeella<br />

tai paperilomakkeella. Tavoitteena<br />

tulee kuitenkin olla sähköisen haun<br />

yleistyminen pääasialliseksi hakutavaksi.<br />

Yhteishakuun kuuluisivat<br />

ehdotuksen mukaan aluksi kaikki<br />

päävalinnat, ulkopuolelle jäisivät<br />

useat erillisvalinnat kuten ulkomaalais-<br />

ja maisterivaiheen valinnat.<br />

Valinnat kokeineen järjestettäisiin<br />

entiseen tapaan. Valintojen tulokset<br />

kuitenkin valmistuisivat yhteisen<br />

sijoittamisajon kautta. Hakemista<br />

ja tiedottamista tukemaan rakennettaisiin<br />

osana yhteishakujärjestelmää<br />

yhtenäinen hakutieto-osio.<br />

Lausuntokierros yhteishakujärjestelmämallista<br />

päättyi syyskuunlopussa.<br />

Käytännössä kaikki lausunnonantajat<br />

kannattavat yhteishaku-järjestelmän<br />

käyttöönottoa. Erityisesti ensimmäisen<br />

vaiheen käyttöönottoon toivottiin<br />

edettävän ripeästi.Toisen vaiheen, ns.<br />

kattavan yhteishaun käyttöönoton<br />

osalta eräät yliopistot pitivät tärkeänä,<br />

että uudistuksessa edetään<br />

rauhallisesti arvioiden ensimmäisessä<br />

vaiheessa saatuja kokemuksia.<br />

Myös mm. ensisijaisuusjärjestyksen<br />

käyttöönotosta ja sen sitovuudesta<br />

esitettiin erilaisia näkemyksiä.<br />

Jatkotyössä tullaan perehtymään<br />

lausuntojen yksityiskohtiin tarkasti.<br />

Kokonaisuudessaan lausunnoissa<br />

suhtauduttiin avoimen rakentavasti<br />

uuden järjestelmän käyttöönottoon<br />

ja halukkuus varsin mittavaan uudis -<br />

tukseen kävi selvästi ilmi.<br />

Yhteishakujärjestelmä tullaan rakentamaan<br />

Opetushallituksen ylläpitämän<br />

hakijarekisterin yhteyteen.<br />

Rakentaminen edellyttää vielä syksyn<br />

2005 aikana tietojärjestelmäprojektin<br />

käynnistämistä. Opetushallitus<br />

tulee rekrytoimaan projektipäällikön<br />

hankkeen käynnistämiseksi<br />

ja opetusministeriön on tarkoitus<br />

asettaa projektiryhmä yhteistyössä<br />

yliopistojen kanssa toteuttamaan<br />

projekti. Myös lainsäädännön uudistamista<br />

koskeva valmistelutyö<br />

(tarkennukset yliopistolakiin, uusi<br />

VR:n asetus yliopistojen yhteishakujärjestelmästä<br />

sekä tarkennukset<br />

lakiin opiskelijavalinta- ja ylioppilastutkintorekisteristä)<br />

on tarkoitus<br />

aloittaa vielä syksyn 2005 aikana.<br />

______________<br />

Iiris Patosalmi siirtyi marraskuun<br />

alussa yliopistoyksiköstä kehittämispäällikkön<br />

tehtäviin opetusministeriössä.

TEKNIIKAN ALAN KORKEAKOULUTUKSEN<br />

ALOITUSPAIKKOJA VÄHENNETTÄVÄ JA<br />

OPETUSTA KESKITETTÄVÄ<br />

Tekniikan alan korkeakoulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa<br />

selvittänyt työryhmä esittää<br />

ope-tusministeriölle, että alan koulutusyksikköjen ja<br />

koulu-tusohjelmien määrää vähennetään ja koulutusta<br />

ja tutkimusta keskitetään suurempiin ja kilpailukykyisempiin<br />

yksiköihin.Työryhmän mukaan tekniikan alalla<br />

yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on nykyisellään<br />

liian pieniä yksiköitä. Työryhmä luovutti raporttinsa<br />

maanantaina 15.8. opetusministeri Tuula Haataiselle.<br />

Työryhmää johti johtaja Yrjö Neuvo .<br />

Työryhmä pitää nykyisiä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

tekniikan alan valmistujamääriä sopivina.<br />

Sopiva aloituspaikkamäärä tekniikan yliopisto-opinnoissa<br />

on kandidaattiohjelmiin noin 3200 ja maisteriohjelmiin<br />

tämän lisäksi noin 300. Yliopistojen<br />

tohtorikoulutuksen tavoitteena tulisi olla noin 15<br />

prosentin osuus diplomi-insinöörin tutkintojen määrästä,<br />

eli 400 tekniikan tohtorin tutkintoa vuosittain.<br />

Ammattikorkeakoulujen tekniikan perusopintojen<br />

aloituspaikkoja on esityksen mukaan vähennettävä<br />

viiden vuoden aikana 1 400:lla.<br />

Yliopistot<br />

Yliopistojen tekniikan alan taloudellisia resursseja on<br />

lisättävä. Lisärahoitus tulisi kohdistaa ensisijaisesti<br />

kandidaattivaiheen opetuksen ja oppimisen laadun<br />

parantamiseen. Tärkeimpänä tavoitteena on opetusryh-mäkokojen<br />

pienentäminen. Tavoitteena on peruskurs-sien<br />

maksimikoon pienentäminen kaikkialla alle<br />

sadan. Uudistuksella tehostettaisiin kandidaattivaiheen<br />

ope-tusta ja nopeutettaisiin opintoja.<br />

Opetusresursseja tulee yliopistoissa lisätä. Seuraavan<br />

kymmenen vuoden aikana yliopistoihin tulisi saada<br />

180 tekniikan alan opettajaa lisää.<br />

Yliopistojen tekniikan alan kandidaattivaiheen koulutusohjelmia<br />

tulisi vähentää nykyisestä. Työryhmän<br />

mukaan koulutusohjelmarakenne on sekava.<br />

Yliopistojen tulee kehittää johtamisjärjestelmiään<br />

ja ammattimaista johtamista. Tämä edellyttää, että<br />

yli-opistojen hallitukset koostuisivat pääosin erilaisia<br />

si-dosryhmiä edustavista ulkopuolisista jäsenistä, ja<br />

rehtoraatti sekä virkajohto (mm. hallintojohtaja) ovat<br />

vastuussa hallitukselle.<br />

Ammattikorkeakoulut<br />

Työryhmä esittää, että ammattikorkeakoulujen osalta<br />

valtion tulisi ottaa rahoitustaan vastaavaylläpitäjärooli.<br />

Valtio voisi suurimpana ylläpitäjänä hallita ammattikorkeakouluverkostoa<br />

ja tavoitteiden asettelua kokonaisvaltaisemmin.<br />

Ammattikorkeakouluja ja niiden toimipisteitä tulisi<br />

työryhmän mielestä vähentää huomattavasti. Opetusministeriön<br />

tulisi laatia vähintään viiden ammattikorkeakoulun<br />

tekniikan alan koulutusyksikön lopettamis-suunnitelma.<br />

Lopetettavien yksiköiden tehtävät ja<br />

resurssit tulisi siirtää vaikuttavammille ja tehokkaammille<br />

yksiköille. Uudistus ei estä kehitystyön ja täydennyskoulutuksen<br />

kohdentamista myös muille paikkakunnille,<br />

vaan parantaa toiminnan laatua ja vaikuttavuutta.<br />

Työryhmän mukaan koulutusohjelmia on ammatti-korkeakouluissa<br />

liian paljon. Se esittää, että ammat-tikorkeakoulun<br />

perusopinnoissa tekniikan alan<br />

koulu-tusohjelmien nimikkeiden nykyistä määrää<br />

(30) pitää vähentää. Noin 15 koulutusohjelmaa riittää<br />

perustut-kinnossa. Ammattikorkeakoulujen tekniikan<br />

alan kou-lutusta pitää suunnitella ja kehittää yhteistyössä<br />

elin-keinoelämän kanssa.<br />

Molemmat korkeakoulusektorit<br />

Työryhmä katsoo, tekniikan alan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

tutkimus- ja koulutustoimintaa<br />

tulisi kehittää ja suunnata Suomen talouden vahvoille<br />

toimialoille, kuten tieto- ja viestintä-, metsä-, rakennussekä<br />

metallialalle. Alan koulutuksen ja tutkimuksen<br />

tulee olla kansainvälistä huipputasoa. Yliopistojen

e-surssoinnista on huolehdittava sen mukaisesti. Rahoituksesta<br />

päätettäessä tulisi tieteellisten kriteerien<br />

lisäksi ottaa huomioon tutkimuksen yhteiskunnallinen<br />

ja kansantaloudellinen vaikuttavuus.<br />

Niin yliopistojen kuin ammattikorkeakoulujen tek-niikan<br />

koulutuksessa tulee panostaa enemmän ope-tusmenetelmien<br />

kehittämiseen ja opiskelijoiden mo-tivaation<br />

parantamiseen. Yliopistojen ja ammatti-korkeakoulujen<br />

tulisi toimittaa opiskelumateriaalinsa internetiin julkisesti<br />

saataville kuten kansainvälisissä huippuyliopistoissa.<br />

Tasokkaiden ulkomaisten tutkijoiden rekrytoinnille<br />

Suomeen ja kansainväliselle yhteistyölle luodaan mahdollisuuksia<br />

tutkimuksen perusrahoitusta lisäämällä ja<br />

tutkimusyksikköjen kokoa kasvattamalla. Tavoitteeksi<br />

asetetaan, että yliopistojen pitkien tutkija- ja opettajavierailujen<br />

määrät Suomesta ulkomaille ja ulkomailta<br />

Suomeen kaksinkertaistuvat vuoteen 2012 mennessä.<br />

Ulkomaisia tutkijoita hyödynnetään opetuksessa ja<br />

opinnäytteiden ohjauksessa. Suomalaisten opiskelijoiden,<br />

opettajien ja tutkijoiden useamman kuukauden<br />

opintojakso ulkomailla tulisi saada yleistymään.<br />

Työryhmä esittää myös EU:n ulkopuolelta tulevilta<br />

ulkomaisilta tutkinto-opiskelijoilta lukukausimaksun<br />

perimistä.<br />

Lisätietoja:<br />

- työryhmän puheenjohtaja, johtaja Yrjö Neuvo<br />

(Nokia), puh. 07180 45741<br />

- työryhmän sihteeri, erikoissuunnittelija Matti<br />

Hosia (TKK), puh. 050 560 5317<br />

- (yliopistot): johtaja Markku Mattila (opetusministeriö),<br />

puh. (09) 160 77230<br />

- opetusneuvos Ari Saarinen (opetusministeriö),<br />

puh. (09) 160 77312<br />

- (ammattikorkeakoulut): opetusneuvos Hannu<br />

Sirén (opetusministeriö), puh. (09) 160 77239<br />

- ylitarkastaja Tarmo Mykkänen (opetusministeriö),<br />

puh. (09) 160 77330<br />

OIKEUSTIETEEN TUTKINNONANTO-<br />

OIKEUKSIA NYKYISELLÄÄN RIITTÄVÄSTI<br />

Opetusministeriön asettaman oikeustieteen koulutusalan<br />

tarpeita ja rakenteita selvittäneen työryhmän<br />

mukaan lakimieskoulutuksen tarve voidaan tyydyttää<br />

nykyisissä oikeustieteellisissä tiedekunnissa annettavalla<br />

opetuksella, joten tarvetta tutkinnonanto-oikeuksien<br />

lisäämiseen ei ole. Työryhmä esittää kuitenkin muutoksia<br />

tutkintorakenteeseen ja suurempaa panostusta<br />

kansainvälistymiseen. Työryhmä luovutti mietintönsä<br />

opetusministeri Antti Kalliomäelle perjantaina.<br />

Ylempi oikeustieteellinen tutkinto olisi työryhmän mukaan<br />

säilytettävä laajapohjaisena yleistutkintona, joka<br />

antaa hyvän kokonaiskuvan oikeusjärjestelmästä ja sen<br />

osien keskinäisistä suhteista. Alempi oikeusno-taarin<br />

korkeakoulututkinto ei sen sijaan nykyisellään vastaa<br />

työelämän tarpeita. Uusimuotoisesta oikeustradenomien<br />

koulutuksesta saatujen kokemusten pohjalta voitaisiin<br />

kehittää ammattikorkeakoulutasoinen oikeu-dellisen<br />

alan tutkinto.<br />

Oikeustieteen kansainvälistämiseen tulee panostaa nykyistä<br />

enemmän varoja, jotta suomalainen oikeusajattelu<br />

voidaan pitää eurooppalaisella tai kansainvälisellä tasolla.<br />

Osaratkaisuna olisi opiskelijoidenjaopettajien liikkuvuuden<br />

lisääminen. Työryhmä korostaa yliopistojen aidon<br />

kansainvälisyyden edellyttävän ensisijaisesti yliopistossa<br />

tehtävän tutkimuksen kansainvälisyyttä.<br />

Työryhmän mukaan Suomi on vertailevan oikeustieteen<br />

alalla jäänyt jälkeen muista Euroopan maista. Työryhmä<br />

ehdottaa, että Joensuun yliopiston voimavaroja<br />

vertailevan oikeustieteen tutkimukseen ja opetukseen<br />

vahvistettaisiin, ja sinne perustettaisiin oikeusvertailun<br />

osaamiskeskus, joka toimisi kiinteässä yhteistyössä nykyisten<br />

oikeustieteellisten tiedekuntien kanssa.<br />

Liikkuvuuden lisäämiseksi tulisi ulkomailla oikeustiedettä<br />

opiskelleen voida täydentää opintojaan Suomessa<br />

mahdollisimman joustavasti. Tämän tavoitteen<br />

saavuttamiseksi olisi ulkomaisen tutkinnon suorittaneelle<br />

laadittavahenkilökohtainen opintosuunnitelma (HOPS),

jolla mahdollistetaan siten täydentävien opintojen tai<br />

toisen tutkinnon suorittaminen.<br />

Lisätietoja:<br />

- opetusneuvos Ari Saarinen,<br />

puh. (09) 160 77312<br />

- johtaja Markku Mattila, puh. (09) 160 77230<br />

Työryhmän muistio (Oikeustieteellisen koulutusalan<br />

nykytila ja kehittämistarpeet) on luettavissa<br />

opetusministeriön www-sivuilla osoitteessa:<br />

http://www.minedu.fi/julkaisut/<br />

koulutus/2005/<br />

tr29/tr29.pdf<br />

TAIDEYLIOPISTOJEN YHTEISTYÖN<br />

KEHITTÄMISTÄ SELVITETÄÄN<br />

- TULOKSIA HYÖDYNNETÄÄN<br />

KORKEAKOULULAITOKSEN<br />

KEHITTÄMISESSÄ<br />

Opetusministeriö selvityttää mahdollisuuksia muodostaa<br />

Kuvataideakatemiasta, Taideteollisesta korkeakoulusta<br />

ja Teatterikorkeakoulusta korkeakoulukeskittymä<br />

niiden toiminnallista ja hallinnollista yhteistyötä sekä<br />

organisaatiorakenteita kehittämällä. Käynnistyvän<br />

hankkeen tuloksia hyödynnetään soveltuvin osin koko<br />

korkeakoululaitoksen kehittämisessä. Hankkeen vetäjäksi<br />

opetusministeriö on nimennyt professori Turo<br />

Virtasen Helsingin yliopistosta. Selvitystyön määräaika<br />

on 30.9.2006.<br />

Korkeakoulurakenteiden kehittämistä koskevan hankkeen<br />

tavoitteena on yliopistojen organisaatio- ja hallintorakenteita<br />

sekä johtamismenettelyjä uudistamalla<br />

luoda korkeatasoinen ja vaikuttavuudeltaan vahva<br />

osaa-miskeskittymä. Hankkeen taustalla ovat aiemmin<br />

val-mistuneet selvitykset taideyliopistojen yhteistyöstä ja<br />

elokuvataiteen koulutuksen asemasta sekä yliopistojen<br />

ja ammattikorkeakoulujen tutkimuksen rakenteellisesta<br />

kehittämisestä.<br />

Taideteollisessa korkeakoulussa, Teatterikorkeakoulussa<br />

ja Kuvataideakatemiassa annetaan koulutusta taideteollisilla<br />

aloilla, elokuva-, teatteri-, tanssi- ja kuvataiteissa.<br />

Yliopistojen rakenteiden kehittämistä koskevissa ehdotuksissa<br />

tulee opetusministeriön toimeksiannon mukaan<br />

pyrkiä tukemaan yhteistyötä ja toisaalta kunkin<br />

taiteenalan omaleimaisuutta. Selvityksessä tarkastellaan<br />

erikseen Taideteollisen korkeakoulun yhteydessä toimivan<br />

audiovisuaalisen alan koulutus-, tutkimus- ja tuotantokeskus<br />

LUMEnorganisointia sen valtakunnallisen<br />

aseman selkeyttämiseksi.<br />

Hankkeelta odotetaan toteuttamiskelpoisia toimenpide-ehdotuksia<br />

hankkeeseen kuuluvien yliopistojen hallinnollisten<br />

rakenteiden yhtenäistämisestä, yliopistojen<br />

ja ammattikorkeakoulujen soveltuvien oppiaineiden<br />

yhteistoiminnan kehittämisestä, LUME-keskuksen<br />

aseman kehittämisestä, erillislaitosten ja tutkimusinstituuttien<br />

yhteistyömahdollisuuksista ja organisaatioista<br />

sekä tukitoimintojenjärjestämisestä. Lisäksiselvityksessä<br />

tarkastellaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />

yhteistyön rakenteellisia malleja.<br />

Lisätietoja:<br />

- ylitarkastaja Turja Pesonen,<br />

puh. (09) 1607 7428<br />

- erityisavustaja Vesa Vuorenkoski,<br />

puh. (09) 1607 7418<br />

Selvitys kolmen taideyliopiston yhteistyöstä ja elokuvataiteen<br />

koulutuksen asemasta (Opetusministeriön<br />

työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:1)<br />

http://www.minedu.fi/julkaisut/<br />

koulutus/2005/tr01/kuvailu.html

OECD:N<br />

KOULUTUSJÄRJESTELMÄVERTAILU<br />

2005 JULKISTETTIIN<br />

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD<br />

julkisti vuotuisen koulutusjärjestelmien vertailuraporttinsa<br />

Education at a Glance 2005:n tiistaina. Raportissa<br />

vertaillaan 30 OECD-maan sekä muutaman OECD:<br />

nulkopuolisen maan koulutusjärjestelmiä. Raportti<br />

pe-rustuu pääosin vuoden 2003 tietoihin.<br />

Koulutus kannattaa<br />

Koulutuksen ja työllisyyden välinen yhteys on säilynyt<br />

vuosia samanlaisena useimmissa OECD-maissa. Mitä<br />

korkeampi koulutus väestöllä on, sitä korkeampi on<br />

työllisyysaste. Suomessa korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden<br />

työllisyysaste on OECD-maiden keskiarvon<br />

yläpuolella, muilla koulutusasteilla OECD-maiden<br />

keskiarvoajaSuomessa miesten työllisyysaste sekä toisen<br />

asteen että pelkän perusasteen koulutuksen suorittaneilla<br />

miehillä alempi kuin vastaavan koulutuksen saaneilla<br />

miehillä OECD-maissa keskimäärin.<br />

Suomi muodostaa Puolan ja Ranskan kanssa ryhmän,<br />

jossa nuoret ovat pitkään koulutuksessa eikä koulutus<br />

säännöllisesti vuorottele työssäkäynnin kanssa. Suhteellisesti<br />

ottaen lyhyen koulutuksen ja nopean työvoimaan<br />

siirtymisen maita ovat Tšekin tasavalta, Slovakia,<br />

Turkki ja Meksiko.<br />

Norjassa nuorilla on oikeus toisen asteen koulutuspaikkaan,<br />

Suomessa taas viranomaisella on velvollisuus<br />

tarjota koulutuspaikkoja niin, että laskennallisesti niitä<br />

on tarjolla jokaiselle peruskoulun päättävälle. Lähes<br />

kaikissa OECD-maissa pojat ovat todennäköisemmin<br />

jäämässä työmarkkinoilta tai työvoiman ulkopuolelle<br />

ilman riittävää koulutusta. Norjalaispojista tämä osuus<br />

on 5,7 % ja suomalaispojista 11,9 %.<br />

Toisella asteella näkyy Suomelle tyypillinen ilmiö, että<br />

naiset opiskelevat miehiä enemmän. Naisilla tut-kinnon<br />

suorittaneiden laskennallinen osuus 19-vuo-tiaiden<br />

ikäluokasta on 92 %, kun miesten joukossa vain 77<br />

%, Kokonaissuorittamisaste on 84 %.<br />

Työhön liittyvään aikuiskoulutukseen osallistumisessa<br />

Suomi onkansainvälisessä vertailussa korkeaa tasoa.<br />

Suomi on neljäntenä Tanskan, Ruotsin ja Yhdysvaltojen<br />

jälkeen, kun vertaillaan aikuisväestön osallistumista<br />

työhön liittyvään koulutukseen viimeisen vuoden<br />

aikana. Kaikissa neljässä maassa osallistumisprosentti<br />

on 45:n vaiheilla.<br />

Hyviä tuloksia saa kohtuullisin kustannuksin<br />

Suomi on erinomainen esimerkki maasta, jossa koulutuskustannukset<br />

kansainvälisesti ottaen ovat kohtuullisia,<br />

mutta oppimistuloksilla mitattuna koulutuksen<br />

laatu on korkeaa.<br />

Vuonna 2002 OECD-maat sijoittivat kaikilla koulutusasteilla<br />

keskimäärin noin 6 700 $ opiskelijaa kohti.<br />

Perusopetuksen alimmilla luokilla kustannukset olivat 5<br />

300 $, toisella asteella 7100 $jakorkea-asteella 10 700<br />

$/opiskelija. Tutkimus- ja kehittämiskustannukset ovat<br />

mukana luvuissa. Suomessa kaikkien koulutusasteiden<br />

keskimääräiset kustannukset ovat OECD-maiden keskivertoa.<br />

Perusopetuksen alimmilla luokilla kustannukset<br />

olivat 5 100 $ oppilasta kohti, toisella asteella 6 500 $<br />

ja korkea-asteella 11 800 $.<br />

Opettajien palkat kehittyneet edelleen hyvin<br />

Opettajien palkat ovat Suomessa OECD-maiden keskimääräisiä<br />

(noin 36 000 $/ vuosi) perusopetuksen<br />

ylimpien luokkien opettajilla. Tämä on samaa tasoa<br />

kuin Tanskassa ja Norjassa, mutta parempi kuin ruotsalaisilla<br />

ja islantilaisilla. Luxemburgin opettajien palkat<br />

ovat suomalaisopettajien palkkoihin verrattuna<br />

kaksinkertaiset. Toisaalta suomalaisten opettajien palkat<br />

ovat yli kaksinkertaiset esimerkiksi Unkarin opettajiin<br />

verrattuna.<br />

Palkkakehityksen, erityisesti opettajien alkupalkan kehityksen,<br />

tarkastelu osoittaa, että vuosien 1996-2003<br />

välillä suomalaisopettajien palkat ovat parantuneet<br />

hyvin.<br />

9

Korkeakoulutettujen määrä kasvaa<br />

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus Suomen<br />

väestöstä on korkea. Vuonna 2003 kolmasosa 25-64<br />

-vuotiaista oli korkea-asteen suorittaneita. Korkeampi<br />

määrä oli vain Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa.<br />

OECD:n ulkopuolisista maista Venäjällä ja Israelissa<br />

korkea-asteen suorittaneiden osuus on korkeampi kuin<br />

Suomessa.<br />

OECD:n keskiarvoon verrattuna suomalaisnuoret aloittavat<br />

korkeakouluopintonsa hiukan vanhempina, mut-ta<br />

esimerkiksi Tanskassa, Ruotsissa, Tšekin tasavallassa ja<br />

Saksassa korkeakoulun aloittamisikä on korkeampi tai<br />

samalla tasolla kuin Suomessa.<br />

Korkeakoulut koulutuksen<br />

kansainvälistymisen kärjessä<br />

Korkea-asteen koulutuksen kansainvälistyminen jat-kuu.<br />

Suomesta hakeudutaan aktiivisesti muihin maihin koulutukseen.<br />

Opiskelijat tähtäävät ulkomaisilla opin-noilla<br />

työuransa kehittämiseen. Ulkomaisten opiske-lijoiden<br />

kohdemaana Suomi on kuitenkin edelleen OECDmaiden<br />

keskiarvonalla. Suomen kaikista korkea-asteen<br />

opiskelijoista oli 2,5 %ulkomaalaisia vuonna 2003.<br />

Kasvua vuodesta 1998 oli tosin lähes 50 %.<br />

Suomesta lähdetäänkin korkeakouluopintoihin selvästi<br />

enemmän kuin tänne tulee ulkomaalaisia opiskelijoita.<br />

Suhteessa maiden kokonaisopiskelijamäärään ulkomaalaisia<br />

korkea-asteen opiskelijoita ottavat OECD-maista<br />

eniten vastaan Australia, Sveitsi ja Iso-Britannia. Suomalaiset<br />

korkea-asteen opiskelijat ovat merkittävä<br />

ryhmä Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa. Muissa maissa<br />

suomalaisten osuus on alle prosenttiyksikön ulkomaalaisista<br />

opiskelijoista. Ruotsissa suomalaisten osuus on<br />

15,6%.<br />

Suomessa kiinalaiset, venäläiset, ruotsalaiset ja saksalaiset<br />

ovat suurimmat kansallisuusryhmät. Suomi eroaa<br />

muista pohjoismaista siinä, että meille tulee suhteellisesti<br />

enemmän opiskelijoita Aasiasta ja Afrikasta kuin<br />

naapurimaihimme.<br />

Opetustuntimäärä Suomessa pieni<br />

Suomessa säädöksiin perustuva vähimmäisopetustuntimäärä<br />

on pieni. Ikäryhmä 7-14 -vuotiaat saa hiukan<br />

yli 5 500 tuntia opetusta (/vuosi), kun se enimmillään<br />

Italiassa on yli 8000 tuntia. Koulun ulkopuolisen työn,<br />

kuten läksyjen, määrä on Suomessa myöskin OECDmaiden<br />

pienimpiä. PISA-tutkimuksissa Suo-men kanssa<br />

kärkipäässä olevassa Koreassa oppilaat tekevät yli 30-<br />

tuntisen työviikon lisäksi koulun ulkopuolista työtä<br />

reilusti yli 10 tuntia viikossa. Suomessa peruskoulussa<br />

opintoviikko on keskimäärin 25-tuntinen jalapset<br />

tekevät noin 5tuntia koulun ulkopuolella läksyjä ja<br />

muita koulutehtäviä.<br />

Lisätietoja:<br />

- opetusneuvos Matti Kyrö (Opetushallitus),<br />

puh. (09) 7747 7124<br />

Julkaisua Education at a Glance 2005<br />

(ISBN 92-64-01567-1) voi tilata<br />

Suomalaisesta kirjakaupasta:<br />

mailto:anita.geitel@suomalainenkk.fi,<br />

www.oecd.org/<br />

edu/<br />

eag2005<br />

0

Kuopion yliopisto ja Savoniaammattikorkeakoulu<br />

korkeakoulukonsortioksi<br />

Kuopion yliopisto ja Savonia-ammattikorkeakoulu esittävät<br />

opetusministeriölle alueellisena kärkihankkeena<br />

yhteistyön tiivistämistä. Tavoitteena on muodostaa<br />

korkeakoulukonsortio. Yhteistyön uskotaan lisäävän<br />

merkittävästi alueellista vaikuttavuutta.<br />

Pilottihankkeella haetaan laadullisesti parempia palve-luja,<br />

tehokkuutta ja voimavarojen tehokkaampaa<br />

käyt-töä.<br />

Monissa selvityksissä on toistuvasti noussut esille korkeakoululaitoksen<br />

kehittämistä koskevia linjauksia.<br />

Muun muassa korkeakoulujen liiallinen pirstoutumi-nen<br />

johtaa voimavarojen hajautumiseen,mikä uhkaa laadukasta<br />

tutkimus- ja koulutustoimintaa. Korkeakou-luilta<br />

edellytetään selkeää profiloitumista, erikoistu-mista ja<br />

panostamista tutkimuksen painopistealueille.<br />

- Yhteistyön tiivistäminen on suuri askel koko valtakunnan<br />

tasolla. Tällä yhteistyöllä turvataan kehittyvä ja<br />

kasvavakorkeakouluopetus ja tutkimus Pohjois-Savossa,<br />

kommentoi kuntayhtymän valtuuston pu-heenjohtaja<br />

Anssi Laine.<br />

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut kehittävät Bolognan<br />

sopimukseen perustuvaa yhteistyötä joustavan opintopolun<br />

rakentamiseksi korkeakoulujen välillä. Tällä haetaan<br />

joustavaa siirtymistä korkeakoulusta toiseen.<br />

- Ammattikorkeakoulun ja yliopiston yhteyden rakentaminen<br />

pilottina on Kuopion seudulle mahdollisuus,<br />

joka varmistanee monipuoliset korkeakoulupalvelut ja<br />

uusia resursseja. Tärkeitä on, että ammattikorkea-koulu<br />

säilyy ammattikorkeakouluna ja yliopisto yliopistona.<br />

Korkeakoulujen välille rakentuu vain silta, sanoo yhtymähallituksen<br />

puheenjohtaja Ismo Vornanen.<br />

Koulutuksen osalta yhteistyöhän soveltuvia aloja on<br />

monia: sosiaali- ja terveydenhuolto, kauppatieteet,<br />

luonnon- ja ympäristötieteet, tekniikka ja informaatiotekniikka.<br />

Kyseisillä aloilla haetaan yhteistä näkemystä<br />

alemmista ja ylemmistä korkeakoulututkinnoista.<br />

Kuopion yliopiston ja Savonian omia vahvuuksia hyväksikäyttäen<br />

luodaan alueen ja opiskelijoiden kan-nalta<br />

toimivat koulutuskokonaisuudet.<br />

-Savonia-ammattikorkeakoulun ja Kuopion yliopiston<br />

välisellä yhteistyöllä on pitkä perinne, jota valtakunnallisestikin<br />

jo pidetään merkittävänä. Haluamme<br />

entisestään tiivistää yhteistyötämme korkeakoulukonsortioksi,<br />

jossa yhdistämme voimavarojamme ja nostamme<br />

tehokkuuttamme molempia osapuolia hyödyntävällä<br />

tavalla erityisesti Pohjois-Savon hyväksi. Samalla<br />

terävöitämme myös omia tehtäviämmejaprofiiliamme,<br />

vahvistaa Savonia-ammattikorkeakoulun rehtori Veli-<br />

Matti Tolppi.<br />

Tutkimus- ja tuotekehityksen yhteistyötä haetaan erityisesti<br />

tekniikan osalta. Yhtenä tavoitteena on muodostaa<br />

korkean osaamisen tutkimus- ja koulutusyksikkö.<br />

Synergiaetuja on löydettävissä esimerkiksi mittaus- ja<br />

sensoriteknologian ratkaisuissa. Ympäristöinformatiikan<br />

tutkimuksen osalta on myös mahdollisuuksia yhteistyön<br />

tiivistämiseen.<br />

Myös yliopiston rehtorin Matti Uusitupa näkee, että<br />

korkeakoulukonsortiolleonhyvät edellytykset Pohjois-<br />

Savossa kun alueella on kaksi päätoimijaa:<br />

-Tärkeää, että molemmat säilyttävät profiilinsa.Tule-vaisuudessa<br />

on mahdollista, että molemmat korkea-koulut<br />

toimivat samalla kampuksella, visioi Uusitupa.<br />

Toimintojen yhdistämisellä tehokkuutta tavoitellaan<br />

lisäksi kirjasto- ja tietopalveluissa sekä opetuksen ja<br />

tutkimuksen tukipalveluissa. Strategian valmisteluissa<br />

on otettu huomioon opetusministeriön tavoitteet<br />

yli-opistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön ja<br />

alue-vaikutusten vahvistamisesta.<br />

Yliopiston hallintojohtajan Päivi Nergin mukaan<br />

pi-lottihankkeella on mahdollista saavuttaa nykyistä<br />

suurempia synergiaetuja. Nerg uskoo pilottihankkeen<br />

1

toimivan uutena avauksena keskusteltaessa korkeakoulujen<br />

kehittämisessä:<br />

-Kuopion yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun<br />

yhteistyön tiivistämisellä on vaikutusta myös siihen,<br />

miten korkeakouluja kehitetään koko maassa.<br />

Vasemmalta Savonia-amk:n hallituksen puheenjohtaja Ismo<br />

Vornanen, rehtorit Veli-Matti Tolppi ja Matti Uusitupa sekä<br />

Savonia-amk:n valtuuston puheenjohtaja Anssi Laine näyttävät<br />

vihreää valoa uudelle korkeakoulukonsortiolle.<br />

Itä-Suomen yliopistot tiivistävät<br />

tutkimusyhteistyötä<br />

Perinteisessä Itä-Suomen läänin maaherran kutsumassa<br />

yliopistojen yhteistyökokouksessa Itä-Suomen kolmen<br />

yliopiston rehtorit (Joensuun ja Kuopion yliopistot<br />

sekä Lappeenrannan teknillinen yliopisto) tarkistivat<br />

aikaisemmin tehtyä yhteistyösopimustaan. Keskeiseksi<br />

yhteistyön kehittämisalueeksi tulee tutkimusyhteistyön<br />

tiivistäminen. Tavoitteena on osaamiskeskittymien ja<br />

huippututkimusyksiköiden luonti. Osapuolet tiivistävät<br />

tutkimusyhteistyötään erityisesti ympäristötieteissä,<br />

metsäänjametsäteollisuuteenliittyvässä tutkimuksessa,<br />

IT-alalla sekä kemiassa ja fysiikassa.<br />

Yliopistot rahoittavat kukin osaltaan siemenrahana alkuvaiheessa<br />

1-3 tutkimusverkoston s yntymistä. Yliopistot<br />

nimittävät työryhmän laatimaan kriteerit rahoituksen<br />

hakuprosessille. Osittain tutkimusalat tukevat Itä-<br />

Suomi -ohjelman keskeisiä painoalueita. Yliopistot ovat<br />

sitoutuneet osaltaan Itä-Suomi - ohjelmaan liittyvien<br />

toimenpiteiden toteutukseen. Yliopistojen kannalta<br />

keskeisiä hankekokonaisuuksia ovat:<br />

Metsäsektorin kilpailukyvyn vahvistaminen (M1)<br />

Bioenergia ja biosfääri (Tulevaisuuden osaamisalojen<br />

kehittäminen) (M2)<br />

Mittaustekniikan, optiikan ja sensoritekniikan kehittäminen,<br />

Idän Kaari (Tulevaisuuden osaamisalojen<br />

kehittäminen)(M2)Itä-Suomenliiketoimintaosaamisen<br />

verkosto (M3) Finnish-Russian Cross-Border University<br />

(M5)<br />

Lisätietoja antavat:<br />

Rehtori Perttu Vartiainen Joensuun yliopisto,<br />

puh 050 301 1530<br />

Rehtori Markku Lukka, Lappeenrannan teknillinen<br />

yliopisto,<br />

puh. 040 504 9411<br />

Rehtori Matti Uusitupa, Kuopion yliopisto,<br />

puh. 0400 615661

OPINTOTUKEEN KOROTUKSIA JA<br />

OPINTOLAINAVÄHENNYS KÄYTTÖÖN<br />

Korkeakouluopiskelijan opintotuen määrää on korotettu<br />

Korkeakouluopiskelijoiden opintolainan valtiontakauksen<br />

määrää korotettiin lukuvuoden 2005- 2006 alusta<br />

lukien 220 eurosta 300 euroon kuukaudessa. Asumislisää<br />

myönnettäessä huomioon otettavaasumismenojen<br />

enimmäismäärä nousee marraskuun 2005 alusta lukien<br />

252 euroon, jolloin myönnettävän asumislisän määrä<br />

nousee enintään 30 eurolla.<br />

Korotusten jälkeen korkeakouluopiskelijalle myönnettävän<br />

opintotuen enimmäismäärä on 760,61 euroa<br />

kuukaudessa. Edellisen kerran opintotuen määrä on<br />

noussut vuonna 2000, jolloin asumislisän tukiprosenttia<br />

korotettiin.<br />

Opintolainavähennys 1.8.2005 jälkeen korkeakouluopinnot<br />

aloittaville<br />

Uutena tukimuotona otetaan käyttöön verosta tehtävä<br />

opintolainavähennys. Opintolainavähennys myönnetään<br />

verotuksen yhteydessä ja sen saavat korkeakoulututkinnonmääräajassasuorittaneet<br />

verovelvolliset. Vähennys on<br />

30 prosenttia opintojen aikana kertyneen opintolainan<br />

2500 euroa ylittävästä määrästä. Vähennys tehdään<br />

suoraan verosta enintään tutkinnon suorittamisvuotta<br />

seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kansaneläkelaitos<br />

päättää oikeudesta opintolainavähennykseen.<br />

Oikeuden opintolainavähennykseen saavat yliopistossa<br />

ylemmän korkeakoulututkinnon enintään kaksi vuotta<br />

tutkinnon laajuutta pidemmässä ajassa suorittaneet ja<br />

alemman korkeakoulututkinnon tai ammattikorkeakoulututkinnon<br />

yhden vuoden tutkinnon laajuutta<br />

pidemmässä ajassa suorittaneet. Määräaikaan voi saada<br />

pidennyksiä, jos lainansaajan opinnot ovat viivästyneet<br />

asevelvollisuuslain, siviilipalveluslain tai naisten vapaaehtoisesta<br />

asepalveluksesta annetun lain mukaisen<br />

palveluksen tai oman sairauden vuoksi.<br />

Opintolainan verovähennysoikeus koskee opiskelijoita,<br />

jotka on hyväksytty korkeakouluun aikaisintaan kesän<br />

00 opiskelijavalinnassa tai niitä, jotka ovat saaneet<br />

opiskelupaikan aikaisemmin, mutta kirjoittautuvat<br />

läsnäolevaksi ensimmäisen kerran syyslukukaudelle<br />

00.<br />

Lisätietoja:<br />

- neuvotteleva virkamies Leena Koskinen,<br />

puhelin (09) 160 77443<br />

- ylitarkastaja Virpi Hiltunen,<br />

puhelin (09) 160 77034<br />

E UROOPPALAINEN TUTKINTOJEN<br />

VIITEKEHYS - EQF<br />

Euroopan komission tavoitteena on tehdä heinäkuussa<br />

2006 ehdotus suositukseksi eurooppalaisesta tutkintojen<br />

viitekehyksestä (European Qualifications Framework,<br />

EQF). Komissio on käynnistänyt viitekehyksestä laajan<br />

konsultaation 32 maassa ja eurooppalaisissa järjestöissä.<br />

Taustaksi se on laatinut keskusteluasiakirjan, joka sisältää<br />

eurooppalaisen osaamisen ja tutkintojen viitekehyksen ja<br />

siihen liittyvät oppimistulosten kahdeksan vertailutasoa.<br />

EQF on tarkoitettu ”metakehikoksi”, jonka puitteissa<br />

kansalliset tutkinnot ja pätevyydet voidaan suhteuttaa<br />

toisiinsa. Tarkoitus on lisätä järjestelmien läpinäkyvyyttä<br />

ja vertailtavuutta ja siten helpottaa liikkuvuutta<br />

Euroopassa.<br />

Tutkintojen viitekehykseen liittyy läheisesti monia muita<br />

käynnissä olevia tai tulevia eurooppalaisia hankkeita:<br />

laadunvarmistus, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen<br />

tunnustaminen, ohjaus ja neuvonta, perustaidot,<br />

Europassi (liikkuvuusasiakirjat), Ploteus (nettipalvelin<br />

opiskelusta Euroopassa) sekä eurooppalainen opintosuoritusten<br />

siirtojärjestelmä.

Komissio on pyytänyt jäsenvaltioita<br />

järjestämään kansallisen konsultaation<br />

EQF:stä syksyllä 2005. Tämän<br />

käynnistämiseksi opetusministeriö<br />

järjesti 19.10.2005 keskustelutilaisuuden.<br />

Kansallisen konsultaation aikataulu:<br />

• Opetusministeriön laatima luonnos<br />

vastaukseksi EQF-konsultaatioon<br />

komissiolle<br />

• Vastausluonnosta oli mahdollista<br />

kommentoida 18.11.2005 saakka.<br />

Kannanottoja ja kommentteja pyydetään<br />

lähettämään sähköpostitse<br />

opetusministeriöön:<br />

• lopullinen vastaus www-sivuilla<br />

joulukuun alkupuolella<br />

• Komission konsultaatio päättyy<br />

vuoden lopussa<br />

Materiaali:<br />

• Lisätietoa konsultaatioprosessista<br />

komission sivuilla:<br />

• EQF-keskustelutilaisuus<br />

19.10.2005:<br />

-Ohjelma<br />

-Yleisesittely (Lehikoinen)<br />

-Viitekehyksestä käytyä keskustelua<br />

(Lankinen)<br />

-Tutkinnot, kompetenssit ja kvalifikaatiot<br />

(Panhelainen)<br />

• Komission keskusteluasiakirja<br />

eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä<br />

(englanniksi)<br />

Aiheeseen liittyviä EU-kokouksia:<br />

• Iso-Britannian EU-puheenjohtajakauden<br />

EQF-konferenssi:<br />

Conference on the European Qualifications<br />

Framework: Qualifications<br />

<br />

Frameworks inEurope: Learning<br />

Across BoundariesGlasgow, 22.-<br />

23.9.2005<br />

• Asiantuntijaseminaari Itävallassa:<br />

Towards a European Qualifications<br />

Framework for Lifelong<br />

Learning, Relevance, Feasibility<br />

and Implications for SEEWien,<br />

21 - 22.10.2005<br />

Lisätietoja EQF-konsultaatiosta<br />

opetusministeriössä antavat:<br />

-hallitusneuvos Timo Lankinen,<br />

p. 09-160 77391<br />

-korkeakouluneuvos Anita Lehikoinen,<br />

p. 09-160 77424<br />

-opetusneuvos Tarja Riihimäki,<br />

p. 09-160 77348<br />

ylitarkastaja Birgitta Vuorinen,<br />

p. 09-160 77255<br />

YHTEISYMMÄRRYS<br />

ELINIKÄISEN OPPIMISEN<br />

OHJELMASTA<br />

EU:n opetusministerit kokoontuivat<br />

Brysselissä 15. marraskuuta. Opetusministeri<br />

AnttiKalliomäki johti<br />

Suomen valtuuskuntaa. Opetusministerit<br />

keskustelivat muun muassa<br />

elinikäisen oppimisen ohjelmasta<br />

vuosille 2007-2013 sekä EU:n koulutussektorin<br />

yhteisestä työohjelmasta,<br />

Koulutus 2010.<br />

Ministerit pääsivät poliittiseen<br />

yhteisymmärrykseen elinikäisen oppimisen<br />

ohjelmasta. Yhteisymmärrys<br />

koskee ohjelman s isältöä. Lopullinen<br />

päätös ohjelmasta tehdään, kun<br />

päätös yhteisön rahoituskehyksestä<br />

on olemassa.<br />

Keväällä 2006 Eurooppa-neuvostolle<br />

annettavan Koulutus 2010<br />

-työohjelman väliraportin valmistelu<br />

käynnistyi neuvostossa komission tiedonannolla,<br />

jota ministeri Kalliomäki<br />

piti realistisena näkemyksenä työohjelman<br />

nykytilanteesta. Uudistuksia<br />

olisi Kalliomäen mukaan kuitenkin<br />

vauhditettava. Keskeisessä asemassa<br />

ovat Lissabonin strategian kansalliset<br />

toimenpideohjelmat.<br />

Koulutus 2010 -ohjelman tulee Kalliomäen<br />

mukaan olla kunnianhimoinen<br />

liikkuvuuden edistämisessä.<br />

-Osaamisen, tutkintojen ja pätevyyksien<br />

vertailtavuus ja tunnustaminen<br />

rajojen yli liittyvät oleellisesti liikkuvuuteen.<br />

Vastaisuudessa yksilön<br />

eri tavoin hankkima osaaminen ja<br />

pätevyys on kyettävä asettamaan y hteisesti<br />

määritellylle tasolle.Tällaiseen<br />

vertailuun tähtää eurooppalainen tutkintojen<br />

viitekehys. Sen käsittelyyn<br />

ja kokeilutoimintaan on varattava<br />

riittävästi aikaa, Kalliomäki sanoi.<br />

-Koulutus 2010 -ohjelman puitteissa<br />

pitäisi tehdä nykyistä enemmän<br />

yhteistyötä koulutuksen talouden,<br />

hyvien rahoituskäytäntöjen<br />

ja toimintamallien kehittämiseksi.<br />

Tutkimuksellinen lähestymistapa<br />

pitäisi ulottaa koko työohjelmaan,<br />

Kalliomäki sanoi.<br />

Kalliomäki korosti osaamisen ja<br />

elinikäisen oppimisen tärkeää merkitystä<br />

Lissabonin strategiassa.<br />

-Nopeasti muuttuva työelämää edellyttää<br />

kaikilta osaamisen jatkuvaa<br />

parantamista. Työelämän tarpeisiin<br />

voidaan vastata kehittämällä ennakointia<br />

ja suuntaamalla kannusteita<br />

koulutuksen järjestäjille. Tässä<br />

tarvitaan koulutuksen ja työelämän<br />

välistä saumatonta yhteistyötä, Kalliomäki<br />

totesi.<br />

Lisätietoja:<br />

- johtaja Markku Mattila,<br />

matkapuh. 0400 736 603

PAINOPISTE VAIHTO-<br />

OPISKELUSTA<br />

VIERASKIELISIIN<br />

TUTKINTO-OHJELMIIN<br />

Korkeakoulujen vieraskielisen<br />

opetuksen painopiste on siirtynyt<br />

lyhytaikaisesta vaihdosta kokonaisen<br />

tutkinnon suorittamiseen toisessa<br />

maassa. Syynä tähän on halu saada<br />

ulkomaiset opiskelijat jäämään<br />

opintojensa jälkeen Suomeen ja<br />

Bolognan prosessin kohdistama<br />

huomio tutkintojen kehittämiseen.<br />

Lisäksi vieraskielinen opetus on<br />

muuttunut osaksi korkeakoulujen<br />

normaalia perusopetustarjontaa.<br />

Tiedot käyvät ilmi Korkeakoulujen<br />

arviointineuvoston toteuttamasta<br />

korkeakoulujen vieraskielisen<br />

opetuksen seuranta-arvioinnista, joka<br />

on jatko vuonna 1999 ilmestyneelle<br />

arvioinnille.<br />

Vieraskielisiin ohjelmiin hakevien<br />

opiskelijoiden määrä on kasvanut,<br />

mutta valintakokeisiin osallistuvien<br />

määrä ei ole noussut samassa<br />

suhteessa. Ammattikorkeakouluissa<br />

uusien opiskelijoiden rekrytointion<br />

systemaattisempaa kuin yliopistoissa.<br />

Opiskelijoiden saama ohjaus on<br />

kehittynyt, mutta ohjauksen painottuminen<br />

opintojen alkuvaiheeseen<br />

nähdään ongelmallisena. Ohjausta<br />

tulisi kehittää koko opiskeluajan<br />

kattavaksi ja systemaattisemmaksi.<br />

Kieli tai materiaalien saatavuus<br />

englanniksi ei enää ohjauksessakaan<br />

ole ongelma.<br />

Aiempaa korostuneemmin nousi<br />

esiin opiskelijoiden integroiminen<br />

suomalaiseen yhteiskuntaan. Opetusryhmien<br />

muodostaminen suomalaisista<br />

ja ulkomaisista opiskelijoista<br />

edistää sekä ulkomaisten opiskelijoiden<br />

integroitumista että suomalaisten<br />

kotikansainvälistymistä. Suomen tai<br />

ruotsin kielen ja suomalaisen kulttuurin<br />

kurssit ovat vain harvoissa<br />

ohjelmissa pakollisia, mutta niille<br />

näyttäisi olevan nykyistä enemmän<br />

kysyntää.<br />

Opettajien koulutuksessa tulisi<br />

yhdistää korkeakoulupedagoginen<br />

osaaminen ja vieraalla kielellä opettaminen,<br />

joka oli vuonna 1999<br />

valmistuneen varsinaisen arvioinnin<br />

keskipisteenä. Seuranta-arvioinnin<br />

vastausten perusteella näyttää<br />

siltä, että kielen merkitystä ei enää<br />

samassa määrin pohdita. Opettajien<br />

ja opiskelijoiden kielitaitoa pidetään<br />

hyvänä tai erinomaisena, ja opetus<br />

mielletään ensisijaisesti substanssiopetukseksi,<br />

jossa kieli on vain<br />

välineen roolissa.<br />

Vieraskieliset ohjelmat ovat vuoteen<br />

1999 verrattuna selvemmin osa<br />

korkeakoulujen normaalia opetustarjontaa,<br />

eikä etenkään yliopistoissa<br />

samaa opetusta enää tarjota<br />

suomeksi ja englanniksi. Opetus<br />

myös rahoitetaan osana muuta<br />

perustutkinto-opetusta. Koulutusta<br />

tulisikin kuitenkin vielä selvemmin<br />

suunnata aloille, joilla juuri kyseisellä<br />

korkeakoululla on erityisosaamista ja<br />

jolle on tarvetta.<br />

Vieraskielisten ohjelmien rinnalle<br />

tarvitaan edelleen lyhyempiä ohjelmia<br />

sekä opiskelijoiden liikkuvuuden<br />

että suomalaisten opiskelijoiden<br />

kotikansainvälistymisen tukemiseksi.<br />

Perustutkinto-opiskelun aikana<br />

suoritettu ulkomainen opiskelujakso<br />

kehittää kansainvälistymistä tukevia<br />

asenteita jaluo pohjaa myöhemmälle<br />

työvoiman l iikkuvuudelle.<br />

Myös lyhytkestoiset ohjelmat tulisi<br />

muotoilla tavoitteellisiksi kokonaisuuksiksi.<br />

Arviointikysely sisälsi kysymyksiä<br />

sekä arvioiduille ohjelmille itselleen<br />

että korkeakoulun keskushallinnolle.<br />

Se lähetettiin vuoden1999 arvioinnissa<br />

kohteena olleille korkeakouluille,<br />

joten kokonaiskuvaa korkeakoulujen<br />

vieraskielisen opetuksen nykytilanteesta<br />

se ei anna. Koska seuranta<br />

toteutettiin vasta kuusi vuotta<br />

varsinaista arviointia myöhemmin,<br />

ei siinä keskitytä pelkästään aiemman<br />

arvioinnin vaikutusten selvittämiseen.<br />

Kansainvälistymisen ja<br />

korkeakouluopiskelijoiden liikkuvuuden<br />

merkityksen vahvistuminen<br />

ja osittainen muuttuminen edellytti<br />

myös kansainvälistymisen<br />

tarkastelua kokonaisuudessaan.<br />

Siksi raportti sisältää myös artikkelin<br />

vieraskielisen opetuksen kontekstin<br />

muutoksesta.<br />

Arviointiraportti:<br />

S. Lahtonen & R. Pyykkö: Korkeakoulujen<br />

vieraskielisen opetuksen<br />

arvioinnin seuranta. Korkeakoulujen<br />

arviointineuvoston verkkojulkaisuja<br />

6:2005 on saatavilla osoitteessa www.<br />

kka.fi<br />

Lisätietoja:<br />

professori Riitta Pyykkö, (02) 333<br />

5358, riitta.pyykko@utu.fi,<br />

projektisuunnittelija Karl Holm,<br />

(09) 160 76921, karl.holm@<br />

minedu.fi

TEKIJÄNOIKEUSLAIN<br />

MUUTOKSET VOIMAAN<br />

VUODENVAIHTEESSA<br />

Tekijänoikeuslaki ja rikoslaki muuttuvat.<br />

Hallitus esitti lainmuutosten<br />

vahvistamista13. lokakuuta.Tasavallan<br />

presidentin on tarkoitus vahvistaa<br />

lait perjantaina. Tekijänoikeuslain<br />

ja rikoslain 49 luvun muutosten<br />

on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta2006.<br />

Kuitenkinsopimuslisenssi-<br />

ja hyvitysmaksusäännösten<br />

muutosten, jotkaedellyttäväterityisiä<br />

hallinnollisia järjestelyjä ja päätöksiä,<br />

on tarkoitus tulla voimaan 1. tammikuuta<br />

2007. Vapaakappalelainsäädännön<br />

uudistukseen kytkeytyvät<br />

tekijänoikeuslain muutokset<br />

saatetaan voimaan myöhemmin<br />

valtioneuvoston asetuksella.<br />

Osana tekijänoikeuslain jatkuvaa<br />

uudistamista päivitetään lainsäädäntöä<br />

nyt digitaalisen ympäristön<br />

ja verkkoympäristön erityiskysymys -<br />

ten osalta. Lakiuudistuksella saatetaan<br />

kansallisesti voimaan vuonna 2001<br />

annetun tekijänoikeusdirektiivin<br />

edellyttämät muutokset. Lakiuudistukseen<br />

sisältyy myös puhtaasti<br />

kansallisia lainsäädäntöratkaisuja,<br />

kuten piraattitallenteiden yksityisen<br />

maahantuonnin kieltäminen.<br />

Tekijänoikeuslain lähtökohtana on<br />

luovantyön suojaaminen sen kaikissa<br />

ilmenemismuodoissa. Oikeuksien<br />

vastapainoksi lakiin sisältyy teosten<br />

käytön mahdollistavia ja käyttölupien<br />

hankintaa helpottavia säännöksiä.<br />

Tiedostojen jakelu internetissä ilman<br />

lupaa on kiellettyä. Vaikka jakelu ei<br />

tapahtuisikaan ansiotarkoituksessa,<br />

voidaan tekijänoikeutta loukkaavasta<br />

toiminnasta rangaista tekijänoikeusrikoksena,<br />

jos laiton toiminta on<br />

omiaan aiheuttamaan huomattavaa<br />

vahinkoa oikeudenhaltijalle.<br />

Kuluttajien oma kopiointi yksityiseen<br />

käyttöön sallitaan edelleen. Täysin<br />

vapaasti aineistoa saa kopioida yksityiseen<br />

käyttöön, jos aineisto on<br />

laillisesti saatettu yleisön saataville ja<br />

jollei tekninen suojaus estä kopiointia.<br />

Laittomien aineistojen imurointi<br />

eli lataaminen internetistä omalle<br />

koneelle tulee kielletyksi. Kun kopiointi<br />

laittomasta lähteestä tapahtuu<br />

yksityiseen käyttöön, ei kopioinnista<br />

rangaista. Kopiointi voi kuitenkin<br />

johtaa korvauksiin, jos kopioija on<br />

tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää<br />

aineiston laittomuudesta. Tietokoneohjelmasta<br />

saa entiseen tapaan<br />

tehdä varmuuskopion.<br />

Tallenteessa mahdollisesti olevaa<br />

kopiosuojausta ei saa purkaa kopion<br />

tekemistä varten. Teknisen suojauksen<br />

saa kuitenkin purkaa saadakseen<br />

cd-levyn kuultavaksi tai dvd-levyn<br />

nähtäväksi.<br />

Teoskappaleiden edelleen levittämistä<br />

koskevat säännökset muuttuvat. Teoksen<br />

kappaleen edelleen levittäminen<br />

ilman oikeudenhaltijan lupaa on<br />

sallittua vain, jos kyseisen kappaleen<br />

ensimmäinen myynti tai muu pysyvä<br />

luovutus Euroopan talousalueella on<br />

tapahtunut tekijän suostumuksella.<br />

ETA-alueen ulkopuolelta ennenlain<br />

voimaantuloa myytäväksi hankitut<br />

teoskappaleet saa myydä myös lain<br />

voimaantulon jälkeen.<br />

Yksityiskäyttöön hankitun teoskappaleen,<br />

samoin kuin arkiston, kirjaston<br />

ja museon kokoelmissa olevan<br />

teoskappaleen saalevittää edelleen riippumatta<br />

siitä, mistä päin maailmaa<br />

se on hankittu. Mahdollisuus tuoda<br />

omaan käyttöönsä levyjä, kirjoja ja<br />

sarjakuvalehtiä EU:n ulkopuolelta<br />

säilyy näin ollen ennallaan.<br />

Tekijöiden taloudelliset oikeudet<br />

järjestellään uudelleen. Oikeuksien<br />

määrittelyssä otetaan huomioon<br />

aineistojen uudet välitystekniikat sekä<br />

tietoverkkoympäristön ja sähköisen<br />

kaupankäynnin tilanteet: aineistojen<br />

jakelu tietoverkkojen välityksellä<br />

kuuluu tekijöiden yksinoikeuden<br />

(oikeus päättää sekä teoksensa käyttömuodoista<br />

että ehdoista) piiriin.<br />

Oikeus määrätä tilauspohjaisesta<br />

välittämisestä säädetään myös esittäville<br />

taiteilijoille (muusikot, näyttelijät<br />

jne.), äänite- ja elokuvatuottajille,<br />

radio- ja televisioyrityksille<br />

sekä valokuvaajille.<br />

Teosten käyttölupien hankintaa<br />

massaluonteisten käytön tilanteissa<br />

helpotetaan uusilla sopimuslisenssisäännöksillä.<br />

Mahdolliseksi tulee<br />

esimerkiksi sopiminen tekijöitä<br />

edustavan järjestön kanssa aineiston<br />

digitaalisesta käytöstä opetuksessa.<br />

Suojatun aineiston käyttö arkistojen,<br />

kirjastojen ja museoiden sisäisiä<br />

käyttötarpeita, kuten aineiston säilyttämistä,<br />

teknistä uudistamista ja<br />

turvaamista varten sallitaan kaikkia<br />

tekniikkoja käyttäen. Myös kokoelma-aineistojen<br />

käyttö laitoksen<br />

tiloissa tietokonepäätteillä tulee<br />

mahdolliseksi.<br />

Vammaisten tasa-arvoisuutta teosten<br />

käyttämisessä edistetään lisäämällä<br />

mahdollisuuksia lupaa hankkimatta<br />

valmistaa suojatuista aineistoista kappaleita<br />

erityistekniikoita käyttäen.<br />

Teksteistä saa valmistaa kappaleita<br />

kaikille vammaisille ja muille, jotka<br />

eivät voi käyttää teoksia tavanomaisella<br />

tavalla. Kuvat jamuun<br />

visuaalisen aineiston saa saattaa<br />

havaittavaksi teknisin apuvälinein.<br />

Äänikirjojen ja viittomakielisten<br />

tallenteiden valmistaminen ja levittäminen<br />

sallitaan myös digitaalitekniikkaa<br />

käyttäen.<br />

Teoksen, joka on julkaistu, saa<br />

edelleen esittää julkisesti jumalanpalveluksen<br />

ja opetuksen yhteydessä<br />

korvausta maksamatta.<br />

Eduskunnan vastaus sisälsi seuraavat<br />

hallitusta velvoittavat lausumat:<br />

1. Eduskunta edellyttää, että tekijänoikeuslain<br />

salliman yksityisen<br />

kopioinnin mahdollisuuden varmistamiseksi<br />

hallitus seuraa tekijänoikeuslain<br />

teknisiä suojauksia<br />

koskevien säännösten vaikutuksia<br />

ja soveltamista. Hallituksen on edistettävä<br />

vapaaehtoisia toimenpiteitä<br />

yksityiseen käyttöön tapahtuvan

kappaleen valmistamisen mahdollistamiseksi<br />

EU:n tekijänoikeusdirektiivin<br />

tavoitteiden ja ehtojen<br />

mukaisesti. Hallituksen on annettava<br />

eduskunnan sivistysvaliokunnalle<br />

asiasta selvitys vuoden 2006 loppuun<br />

mennessä. Jostarvittavia vapaaehtoisia<br />

toimenpiteitä ei ole toteutettu,<br />

hallituksen on ryhdyttävä toimiin<br />

lainsäädännön muuttamiseksi siten,<br />

että käyttäjät voivat tehokkaasti hyödyntää<br />

yksityistä kopiointia koskevia<br />

lain säännöksiä.<br />

2. Eduskunta edellyttää, että tekijänoikeuslain<br />

25 i §:ään hyväksytyn<br />

korvaussäännöksen poistamisen<br />

vaikutuksia seurataan ja, että tekijänoikeuslain<br />

mukaiset oikeudet jatkossa<br />

turvataan Suo men kansainvälisten<br />

sitoumusten edellyttämällä tasolla<br />

tilanteissa, joissa jakeluvelvoitteen<br />

alaa mahdollisesti muutetaan tai<br />

uusia tai uudentyyppisiä televisiotai<br />

radiolähetysten välittämistapoja<br />

otetaan käyttöön tai vastaanottotavat<br />

merkittävästi muuttuvat.<br />

3. Eduskunta edellyttää hallituksen<br />

selvittävän toisaalta vanhojen valokuvien<br />

käyttöoikeuksia ja toisaalta<br />

historiallisiksi katsottavien valokuvien<br />

tekijänoikeussuojaa koskevat<br />

määrittelyt ja tulkintaongelmat sekä<br />

ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin<br />

lainsäädännön muuttamiseksi.<br />

Lisätietoja:<br />

- johtaja Jukka Liedes , puh. (09)<br />

10 1<br />

- hallitusneuvos Jorma Waldén ,<br />

puh. (09) 10

Korkeakoulutieto<br />

Opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston julkaisema<br />

Korkeakoulutieto ilmestyy neljästi vuodessa ja on maksuton.<br />

<br />

Sidosryhmälehtemmetarjoaa viestinnän foorumin ajankohtaisten korkeakouluasioiden<br />

tiedottamiselle, korkeakoulutuksen kehittämiskysymysten käsittelylle ja korkeakoulupoliittiselle<br />

keskustelulle. Korkeakoulutieto on avoin korkeakoulupoliittiselle keskustelulle,<br />

korkeakoulutuksen ja tutkimuksen lähellä olevien sidosryhmien näkemyksille.<br />

Lehden kautta tapahtuvavuorovaikutus tukee ohjausjärjestelmää ja informaation<br />

vaihtoa ministeriön ja korkeakoulujen välillä.<br />

•Tarjoa artikkeleita.<br />

Päätoimittaja: sirkka-leena.horkko@minedu.fi<br />

puh. 09-1607 7212<br />

Ilmoittaudu tilaajaksi alla olevalla lomakkeella tai tee tilauksesi sähköisesti osoitteeseen:<br />

pirkko.muurinen@minedu.fi<br />

Tilaan Korkeakoulutieto-lehden:<br />

Kirjemerkki<br />

nimi<br />

Opetusministeriö<br />

Korkeakoulutieto-lehti /<br />

Pirkko Muurinen<br />

PL 29<br />

00023 Valtioneuvosto<br />

(organisaatio)<br />

katuosoite<br />

postinumero

Opetusministeriö<br />

Koulutus- ja tiedepolitiikan osasto<br />

Opetusministeriö<br />

Ylijohtaja<br />

Johdon sihteeri<br />

Arvo Jäppinen<br />

Nergis Samaletdin<br />

Yhteystiedot<br />

Meritullinkatu 10, PL 29, 00023 Valtioneuvosto<br />

Puhelin: (09) 16004,<br />

tai 57814<br />

fax (09) 1359335 (kirjaamo)<br />

Internet-osoitteet: etunimi.sukunimi@minedu.fi<br />

www.minedu.fi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!