OLETKO SINÄ LÄHIMMÄINEN ?
20.05.2015 • Views
Share Embed Flag

OLETKO SINÄ LÄHIMMÄINEN ?

OLETKO SINÄ LÄHIMMÄINEN ?

OLETKO SINÄ LÄHIMMÄINEN ?

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
ecredo.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

s.16-17<br />

s.20<br />

s.14<br />

s.10<br />

Lähimmäinen<br />

3/2009<br />

KRISTILLINEN ALKOHOLISTI - JA NARKOMAANITYÖ<br />

s.16-17<br />

<strong>OLETKO</strong> <strong>SINÄ</strong> <strong>LÄHIMMÄINEN</strong> ?

Lähimmäisen voi kohdata monella tavalla<br />

Millainen on sinun tapasi kohdata toinen ihminen? Onko se tyyliä hyvää päivää<br />

kirvesvartta, vai kykenetkö lähestymään kanssaihmistä sydämen tasolla.<br />

Uskallatko viestittää toiselle, tässä minä olen, minun lähelleni saa tulla. Oletko<br />

sinä ihminen, josta jo ensinäkemältä paistaa aito lähimmäisyys?<br />

Me Kan:ryn väki haluamme haastaa toinen toisemme lähimmäisyyteen. Samalla<br />

me toivomme sydämestämme, että sinäkin tulisit mukaan ja ottaisit tämän<br />

haasteen vastaan. Haaste lähimmäisyyteen saattaa tuntua ensikuulemalta<br />

helpolta, ehkä vähän oudoltakin, sillä senhän pitäisi olla meille itsestään selvää.<br />

Totuus taitaa olla kuitenkin toinen.<br />

Arkikielessä puhutaan yleisesti hajuraosta. Hyvin usein on tapana jättää toiseen<br />

ihmiseen pieni hajurako. Ei päästetä toista liian lähellä. Varataan itselle omaa<br />

tilaa riittävä määrä. Ei päästetä ketään liian lähelle. Toimiessamme näin on turha<br />

odottaa kohtaamisen lämpöä, iloa ja jälleennäkemisen riemua.<br />

Samalla, kun haastamme toisemme lähimmäisyyteen, me haastamme sinua<br />

rikkomaan sen näkymättömän muurin, jonka olet ja olemme rakentaneet<br />

ympärillemme, joko tiedostaen tai tiedostamatta. Kun kohtamme toisen ihmisen<br />

käytämme sanoja, jotka ovat kuin helisevä vaski ja kilisevä kulkunen. Rakkaus on<br />

jäänyt jonnekin sivuun. Jumala rakas, anna meille uusi puhdas sydän joka säteilee<br />

rakkautta, aitoa välittämistä ja tervettä avoimuutta toisiamme kohtaan.”<br />

Haluamme haastaa lähimmäisyyteen myös nuoret. Heissä on tämän maan<br />

tulevaisuus. Tämän päivän nuoret ovat lähes kaikilla mittareilla mitattuna<br />

fiksumpia ja osaavampia kuin vanhempansa, mutta helppoa ei heilläkään ole.<br />

Elämä on harvoin yksinkertaista, eikä kukaan selviä siitä kuivin jaloin. Uskon,<br />

että myös nuorilla on paljon oppimista toisen ihmisen kohtaamisessa sydämen<br />

tasolla.<br />

Olin joitakin vuosia sitten eräällä sosiaalipsykologian luennolla. Luento oli kuiva<br />

ja uuvuttava niin kuin vain olla saattaa. Mutta sanat, joilla luennoitsija luentonsa<br />

lopetti, painuivat syvälle sydämeeni. Hän sanoi: Jos tämä yhteiskunta ei pian<br />

herää välittämään lähimmäisistään, opeta heitä auttamaan ja tukemaan toisiaan,<br />

tämä yhteiskunta tuhoutuu. Sanat tulivat niin painokkaasti ja syvältä, että sillä<br />

oli lähes veret seisauttava vaikutus. Tämä ihminen, joka ei ehkä paljon Jumalan<br />

puoleen käänny, oli sydänjuuriaan myöten huolestunut siitä kylmyydestä, joka<br />

vallitsee ihmisten välillä.<br />

Eräässä laulussa lauletaan: ”Sinua ei jätettykään yksin kulkemaan”Jumala<br />

rakastaa, välittää ja lohduttaa. Moni meistä on saanut kokea tämän<br />

Jumalan kosketuksen. Siksi nyt on aika laittaa tosissaan tämä<br />

Jumalalta saatu rakkaus kiertoon. Emme tee sitä pakosta, emmekä<br />

velvollisuuden tunnosta.<br />

Meitä kannustaa sydämestä lähtevä rakkauden halu, joka kohdistuu<br />

toiseen ihmiseen. Näin syntyy yhteys, jossa koetaan kunnioitusta<br />

ja arvostusta toista kohtaan. Ymmärrämme, että olemme kaikki<br />

Jumalalle arvokkaita. Olemme toistemme lähimmäisiä.<br />

Mitäpä jos aloittaisimme tästä eteenpäin päivämme uudella<br />

tavalla. Kenet tahansa aamulla ensimmäisenä kohtaammekin<br />

sanoisimme hänelle vaikka näin: Hyvää huomenta, kiva<br />

nähdä sinua. Olen iloinen kun saamme olla lähimmäisiä<br />

toisillemme. Jumala sinua siunatkoon.<br />

Jukka Nieminen<br />

Toiminnanjohtaja<br />

2 Lähimmäinen 3/2009

Tässä lehdessä<br />

s.4 Mikko Vähä-Lassila, Vankilapäivät Seinäjoella<br />

s.5 Pekka Keinänen, Sinikka Kukkola<br />

s. 6-7 Petri Mäkeläisen tarina osa II<br />

s. 8 Pieksämäen päihdetyön tutkinto<br />

s. 9. Oiva Liukkonen, Johanna Vähä-Lassila<br />

s.10. Juhannuksen lähimmäinen ja Kan osasto<br />

s. 11. Kan päivät Siilinjärvellä<br />

s.12-13. Jonin tarina ja Tätäkö tämä on<br />

s.14 Meltauksen kastetilaisuus<br />

s.15 Kaappisen syysterveisiä<br />

s.16-17 Markku Tuppurainen<br />

s. 18-19 Helenan tarina<br />

s. 20 Miika on Pellon ainoa Gospel Rider<br />

s. 21. Markon tarina<br />

s. 22.23 Kari Honkasessa on miestä moneksi<br />

s. 24 Kuopion köörileiri<br />

s. 25 Köörileirin miehet<br />

s. 26-29 Mainoksia<br />

s. 30 Yhteystiedot<br />

s 31 Karttasivu<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 3

Mikko Vähä-Lassila siirtyy reserviin täysin palvelleena<br />

tulevaisuudessa kodin lääkepuolesta ja samaan aikaan<br />

valmistunut Teuvo Leppänen ottaa vastuun kodin<br />

muusta toiminnasta. Itse lupasin vielä vähän autella,<br />

mutta vastuuta kaikesta en enää ota, painottaa Mikko.<br />

Suuren osan elämästään toisia ihmisiä auttanut Mikko<br />

ei kuitenkaan aio lopettaa lähimmäisten auttamista niin<br />

kauan kuin henki vähänkin pihisee.<br />

Huoli nuorista<br />

Kun Mikolta kysyy, onko vaikea luovuttaa ja jättää työ<br />

nuoremmille, tulee vastaus välittömästi ja empimättä.<br />

-Ei ole, kyllä nuoremmat pystyvät hoitamaan kotia. Sen<br />

puolesta minulla on rauha sydämessä. Toisaalta siellä<br />

on kuitenkin hätä nuorista. Yhä suurempi osa meidänkin<br />

asiakkaistamme on nykyään nuoria, joista useilla<br />

on todella rankat taustat. Monilta puuttuu kokonaan<br />

niin isän kuin äidinkin rakkaus. Niillä eväillä ei ole helppoa<br />

mennä elämässä eteenpäin, murehtii Mikko.<br />

Mairelle kiitos<br />

Kahdettoista häät, noin sataviisikymmentä uskovien<br />

kasteella käynyttä ja sen päälle vielä monta muuta<br />

päihteistä päässyttä. Siinä muutamia lukuja niiden 31<br />

vuoden ajalta, jona Mikko Vähä-Lassila on tehnyt Kan<br />

työtä Raisiossa. Mikon osalta tämä työ loppuu virallisesti<br />

syyskuun viimeinen päivä, jolloin hän täyttää vuosia ja<br />

jää ansaitulle eläkkeelle. Epävirallisesti hän tuskin malttaa<br />

työtä kokonaan hylätä.<br />

Mikko on mies, joka jättää tuskin ketään kylmäksi. Kaikki<br />

eivät hänestä pidä, mutta kukaan ei kiellä, etteikö hän<br />

olisi uskoontulonsa jälkeen ollut Jumalan työrukkanen,<br />

joka on tehnyt työnsä suurella sydämellä.<br />

-Syyskuun viimeinen päivä täytän aika monta vuotta ja<br />

31 vuotta Kan työtä päättyy minun osaltani. Aikoinaan<br />

Veikko Saarijärvi kutsui minun tähän työhön ja Jumalan<br />

avulla olen saanut tehdä sitä. Nyt tuntuu siltä, että on<br />

aika jättää vastuu nuoremmille.<br />

Olemme toiminnanjohtajan kansa sopineet, että keväällä<br />

päihdetyöntekijäksi valmistunut tyttäreni Johanna vastaa<br />

-Kyllä koko tämä aika on ollut yhtä suurta Jumalan<br />

armoa. Olemme saaneet olla auttamassa lukuisia ihmisiä<br />

uskoon ja siitä eteenpäin Hänen viitoittamaansa<br />

tietä. Suuri kiitos tästä kuuluu vaimolleni Mairelle. Ilman<br />

hänen panostaan ja tukeaan en olisi kyennyt enkä<br />

jaksanut, vakuuttaa Mikko.<br />

Hän muistaa kuinka he ennen Raision Kan- kotia majoittivat<br />

usein vähä-osaisia kotiinsa pieniin tiloihin joskus<br />

jopa useiksi viikoiksi.<br />

Jumalalle kunnia<br />

Perustaessaan aikoinaan ensimmäisen kodin Raisioon<br />

Mikko oli saanut Jumalalta ilmoitukset, että Hän tulee<br />

pitämään huolen kaikista tarpeista. Tämän lupauksen<br />

Hän on pitänyt.<br />

-Kaikki mitä olemme tarvinneet on saatu. Emme ole<br />

joutuneet kerjäämään, vaan rukouksiimme on aina<br />

vastattu. Olemme saaneet myös paljon ystäviä työllemme<br />

odottamattomiltakin tahoilta. Kaikesta tästä haluan<br />

kiittää Jumalaa, painottaa Mikko Vähä-Lassila.<br />

Valtakunnalliset vankilapäivät Seinäjoen helluntaikirkolla<br />

30.10. - 1.11.2009<br />

Maamme eri kristillisten yhteisöjen ja seurakuntien<br />

yhteistyönä järjestetään vuosittain valtakunnalliset<br />

vankilalähetyspäivät, joita isännöi joka vuosi eri seurakunta.<br />

Yhteiskristilliset vankilalähetyspäivät pidetään<br />

tänä vuonna 54. kerran ja isäntänä toimii Seinäjoen<br />

helluntaiseurakunta.<br />

Kolmipäiväiset vankilalähetystyön päivät alkavat perjantaina<br />

30.10 klo 16.00 Seinäjoen Helluntaikirkolla.<br />

Tervehdyksensä päivien aikana tulevat antamaan mm.<br />

Rikosseuraamusviraston pääjohtaja Esa Vesterbacka,<br />

sekä Seinäjoen Kaupungin apulaiskaupunginjohtaja,<br />

Harri Jokiranta.<br />

Yhteiskristillisen tapahtuman järjestävinä tahoina ovat<br />

Adventtiseurakunta, Evankelisluterilainen seurakunta,<br />

Helluntaiseurakunta, Pelastusarmeija, ja Vapaakirkko,<br />

jotka yhdessä vastaavat päivien sisällöstä<br />

ja ohjelmasta. Päivien aikana tullaan kuulemaan<br />

myös vankilalähettien, ja heidän lähettäjinä toimivien<br />

seurakuntien näkemyksiä vankilassa tehtävästä<br />

työstä. Toinen puoli vankilatyöstä tulee esille entisten<br />

vankien kautta, jotka tulevat todistamaan<br />

yleisölle kuinka suuria asioita, ja muutoksia uskoontulo<br />

on heidän elämässään saanut aikaan. Vankilalähetyspäiville<br />

osallistuvalle vierailijalle pyritään näin<br />

antamaan kattava kuvaus vankilatyön eri puolista,<br />

sekä sen tärkeydestä.<br />

Mielenkiintoisten puheenvuorojen lisäksi erityisenä<br />

kohokohtana viikonlopun aikana voidaan mainita<br />

lauantaina klo 18.00 alkava tilaisuus, ”Linnan Juhlat”.<br />

Tv7:lle kuvattavassa tilaisuudessa kuullaan entisten<br />

vankien, Kari ”KK” Korhosen ja Henry Nymanin todistukset,<br />

sekä Petri Ritarin ja Takametsien miehet<br />

-ryhmän esittämää musiikkia. Näihin linnan juhliin ei<br />

vaadita erillistä kutsua, vaan jokainen on sydämellisesti<br />

tervetullut mukaan!<br />

4 Lähimmäinen 3/2009

Sinikka Kukkola suostui hallituspestiin<br />

Viime keväänä Kortesjärven hoitokodin johdosta eläkkeelle<br />

jäänyt Sinikka Kukkola ei niin vaan päässytkään<br />

eroon Kan- työstä. Kun häntä pyydettiin vielä samana<br />

keväänä yhdistyksen hallitukseen, ei Sinikka vastannut<br />

kieltävästi.<br />

Hän on kesän aikana ladannut akkuja ja antanut aikaa<br />

itselleen. Hän uskoo voivansa tuoda hallitukseen mukaan<br />

oman kokemustaan hoitotyöstä ja kotien arjesta. Sinikka<br />

on lähtenyt mukaan hallitustyöskentelyyn innolla, mutta<br />

pitää jalat tukevasti maassa.<br />

-Jos mahdollista, haluaisin tuoda ne asiat, jotka olen oppinut<br />

hoitotyössä esiin myös hallitukselle, siltä osin kuin<br />

niitä voidaan hyödyntää siellä. Yksi kaikkein tärkeimmistä<br />

lienee toisen ihmisen ja hänen työnsä kunnioittaminen,<br />

tiivistää Sinikka.<br />

Hän muistuttaa, että työssä pätee aina ja kaikissa paikoissa<br />

tämä toisen ihmisen ja hänen työnsä kunnioittaminen.<br />

Esimiehen pitää kunnioittaa alaistaan siinä<br />

missä alaisen esimiestä. Pitää myös muistaa, että tällä<br />

esimiehelläkin on aina esimies, jota hänen täytyy totella<br />

ja kunnioittaa. Kun tämä hierarkia toimii moitteettomasti<br />

ja jokainen hoitaa hänelle uskotun työn, eikä kukaan<br />

hypi yli aitojen, on työnteko yleensä turvallisen tuntuista<br />

ja mukavaa.<br />

-Kan ry:n johdossa on viimeisen vuoden aikana tapahtunut<br />

monta muutosta. Meidän on syytä muistaa, että<br />

hallitus valitsee toiminnanjohtajan ja joko antaa tai ei<br />

anna tälle luottamustaan. Kun toiminnanjohtajalla tämä<br />

luottamus on, hän on myös kaikkien työntekijöiden eh-<br />

doton esimies, jota täyty totella ja kunnioittaa, painottaa<br />

Kukkola.<br />

Hallituksessa ei Sinikka sanojensa mukaan aio jäädä<br />

hiljaiseksi ja nöyräksi kuuntelijaksi, joka ei avaa suutaan<br />

vaikka kysyttäisiin.<br />

-Jos eteen tulee tilanteita, että minusta tuntuu, että<br />

minullakin saattaisi olla tuohon jotain sanottavaa, aion<br />

kyllä sanoa, vaikka ei kysyttäisikään, vakuuttaa Sinikka<br />

Kukkola.<br />

Keinäsen Pekka viihtyy maalla<br />

Viime keväänä toiminnanjohtajan työt jättänyt Pekka<br />

Keinänen viihtyy hyvin nykyään hyvin mökillä.. Viime<br />

huhtikuusta syyskuun loppuun jatkunut sairausloma on<br />

auttanut. Pahin uupumus on ohitse ja maailma näyttää<br />

jo ihan toiselta kuin loman alkaessa.<br />

-Kyllä olin alussa poikki. Heti aamupuuron jälkeen piti<br />

mennä takaisin nukkumaan, mutta pikku hiljaa kevät<br />

alkoi tuoda värejään, niin luontoon kuin minullekin. ja<br />

siitähän kaikki alkoi pikku hiljaa kirkastumaan. Kesän<br />

alussa aloin tehdä pikku hiljaa hommia mökillä ja kas<br />

vain. Sitä alkoi päivä päivältä jaksaa yhä enemmän,<br />

kertoo Pekka elokuussa mökkityömaalla.<br />

Jäädessään sairauslomalle Pekka putsasi kalenteristaan<br />

kaikki kokoukset ja muut sovitut menot vuodeksi.<br />

Hän päätti kerran elämässään antaa aikaa pelkästään<br />

itseleen ja perheelleen. Tämä näyttää tehonneen, sillä<br />

Pekka on paitsi omien sanojensa, myös ystävien havaintojen<br />

mukaan kokonaan toinen mies, kuin puoli<br />

vuotta sitten.<br />

-Stressi ja paine ovat helpottaneet ja ensimmäisen kerran<br />

pitkään aikaan ei ole kiirettä, eikä tavitse juost allakan<br />

kanssa kilpaa. Tunnen oikeasti eläväni, vakuuttaa<br />

Pekka.<br />

Hänellä oli viime keväänä kolme eri sairauksia hoitavaa<br />

lääkäriä, joista jokainen hoiti vain omaa alaansa. Tästä<br />

seurasi lähes hengenvaarallinen tila, koska muutamat<br />

lääkkeet olivat pahasti ristiriidassa keskenään. Eteenpäin<br />

päästiin vasta, kun yksi lääkäri otti asiakseen tukia<br />

kokonaislääkityksen. Turhat ja keskenään sotivat lääkkeet<br />

jätettiin pois.<br />

Kaikki näyttää siis hyvältä, eikä Pekalta tekeminen ihan<br />

äkkiä lopu. Mökkityömaalla riittää töitä vielä useammaksi<br />

vuodeksi.<br />

-Se on sellainen ikuisuusprojekti, jonka kanssa ei<br />

stressailla. Tehdään pikku hiljaa ja välilla kalastellaan,<br />

tai vaan vietetään järvellä aikaa. Kiire on unohdettu.<br />

Tulevaisuutta ei kovin pitkälle kannata miettiä, aika<br />

sen näyttää. Jatketaan rukoillen ja toisiamme siunaten<br />

eteenpäin. Parempaa on edessä, vakuuttaa Pekka.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 5

Petrin tarina osa II<br />

Isäntä vaihtuu<br />

Alla olevat kuvat ovat ainoita jotka Petri on<br />

säästänyt muistuttamaan entisestä elämästään.<br />

Sen jälkeen kun poliisi oli huutanut seis,<br />

tai ammun vajosi Petri syvään tajuttomuuden<br />

tilaan. Tajuttomuutensa aikana<br />

hän koki jotain sellaista, jota varmuudella<br />

tiedetään useamman ihmisen kokeneen,<br />

vaikka tästä ei ole pitävää tieteellistä<br />

näyttöä. Hän kävi kuoleman porteilla ja<br />

tuli sieltä takaisin. Tämä aloitti tapahtuminen<br />

ketjun, joka päättyy siihen kun<br />

Petrillä vaihtuu isäntä. Sarjan kolmas ja<br />

viimeinen osa ilmestyy joulukuun Lähimmäisessä.<br />

-En tiedä miten minut on saatu sydämen pysähtymisen<br />

jälkeen noin neljän kilometrin päässä olevaan<br />

poliisiautoon ja ilmeisesti sen kyydissä lähimmälle<br />

terveyskeskukselle, jonne autotieltä matkaa oli vielä<br />

seitsemisen kilometriä. Koko tuon ajan sydämeni oli<br />

pysähtynyt.<br />

Viimeinen muistikuvani oli tuo poliisin huuto. Sen jälkeen<br />

tunsin kaatuvani jonnekin. Seuraava kokemus oli<br />

sanoin kuvaamattoman hyvä ja lämmin olo. En ole koskaan<br />

sitä ennen enkä sen jälkeen tuntenut oloani niin<br />

terveeksi ja hyvinvoivaksi kuin siinä hetkessä. Tunsin<br />

nousevani koko ajan ylöspäin jotain kirkasta kohden.<br />

Tulin suuren lampun alle ja pystyin näkemään oman<br />

kuihtuneen kehoni sairaalasängyllä. Pystyin näkemään<br />

kun lääkäri raotti silmäluomiani ja valaisi silmääni lampulla.<br />

Vaikka näin, että olin siinä, olin toisaalta hyvinvoivana<br />

lmassa ja katselin mitä ”itseni” ympärillä<br />

tapahtui. Minulla oli täydellisen hyvä olo. Kaikkein<br />

ihmeellisintä oli se, että vaikka olin siinä tilanteessa<br />

vasta 20 vuotta vanha, koin ylöspäin noustessani olevani<br />

noin kolmenkymmenen ikäinen – niin hyvässä<br />

ja terveessä kunnossa oleva kuin se vain voi olla mahdollista.<br />

Tuntui todella hyvältä.<br />

Nousin koko ajan lähemmäs kattoa ja katselin samalla,<br />

kun minulle annettiin sähköä useita kertoja. Minulla oli<br />

jotain valkoista harsomaista ylläni. Käteni ja jalkani<br />

olivat myös jotenkin harsomaisia, niitä ei näkynyt ollenkaan.<br />

Halusin kovasti jatka matkaa ylöspäin ja olin<br />

jo lähes katon rajassa. Alhaalla oli kaksi siviilipukista<br />

miestä samassa huoneessa istumassa oven vieressä.<br />

Muistan, kun toinen nousi siitä ja oli kääntämässä oven<br />

kahvaa sanoen, että enää ei ole tehtävissä mitään.<br />

Lähdetään pois. Samalla hetkellä minulle päätettiin<br />

antaa sähköä vielä viimeisen kerran.<br />

Tunsin ikään kuin suuri ”imuri” olisi imaissut minut kohti<br />

kuihtunutta kehoani ja aloin pudota yhä kiihtyvällä<br />

vahdilla suppilon pohjaa kohti. Hyvä olo liukeni pois ja<br />

heräsin vuoteessa koviin vatsakouristuksiin, muistele<br />

Petri.<br />

Hänen sydämensä oli pysähdyksissä<br />

Epikriisin mukaan noin 14 minuuttia, josta osan aikaa<br />

häntä yritettiin elvyttää tekohengityksellä ja sydänpainannalla.<br />

6 Lähimmäinen 3/2009

Ihme, että olen tässä<br />

Kaiken järjen mukaan Petrin olisi pitänyt kuolla sydänpysähdykseen<br />

tuona päivänä, mutta näin ei käynyt.<br />

Olisi myös voinut kuvitella, että elämä olisi lähtenyt<br />

uusille urille, mutta tämäkään ei toteutunut.<br />

-Tuo traaginen tapahtuma ei millään tavalla muuttanut<br />

elämäni suuntaa. En jäänyt miettimään koko tapausta<br />

sen enempää, ei ollut aikaa. Huumeet veivät pian taas<br />

kaiken huomioni. Hiukan toista kuukautta taisin olla ilman<br />

aineita, koska olin pitkään sairaalassa, jossa tutkittiin<br />

oliko sydämeeni tullut vaurioita, mutta heti kun<br />

pääsin terveen papereilla ulos, käyttö ja diilaaminen<br />

jatkuivat entistä kovempaan tahtiin, kertoo Petri.<br />

Vaikka hänellä oli jo siihen aikaan haku päällä, ei häkki<br />

kuitenkaan vielä tässä vaiheessa heilahtanut. Kuulustelujen<br />

jälkeen mies laskettiin vapaalle jalalle jatkamaan<br />

liiketoimiaan.<br />

Kovassa koulussa<br />

Tästä alkoi yksitoista vuotta kestänyt rankka rikollinen<br />

aika, johon sisältyi myös vankilajaksoja. Tämä jakso<br />

oli Petrin ominen sanojen mukaan hänen elämänsä<br />

kaikkein pimeintä aikaa. Tämä aika päättyi vasta hänen<br />

tultuaan uskoon yksitoista vuotta myöhemmin.<br />

Tuosta ajasta voisi kertoa paljonkin toinen toistaan<br />

kamalampia yksityiskohtia. Tämän tarinan kannalta<br />

sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, joten tyydymme<br />

kertomaan mikä oli Petrin silloinen asenne uskoa ja<br />

uskovaisia kohtaan.<br />

-Eräs ystäväni, jonka monet tuntevat nimellä KK,<br />

tuli uskoon ja alkoi kiertää kouluissa kertomassa<br />

huumeista. Olin silloin varma, että hän oli pimahtanut<br />

päästään. Lisäksi hän herätti koulupuheillaan poliisit,<br />

jotka puolestaan alkoivat häiritä liiketoimia, muistelee<br />

Petri.<br />

KK ja eräät muut uskoon tulleet entiset käyttäjät<br />

kiersivät siihen aikaan paljon kouluissa kertomassa<br />

huumeista. Jälkeenpäin voidaan sanoa, että heidän<br />

toimintansa oli yksi tärkeä syy siihen, että yhteiskunta<br />

viimein heräsi karuun todellisuuteen. Huumeet olivat<br />

tulleet jo vuosikausia aikaisemmin, mutta vasta tässä<br />

vaiheessa niiden vaaroihin ja käytön todelliseen<br />

laajuuteen alettiin herätä.<br />

Kaiken kaikkiaan tuo ajanjakso on jäänyt hänen<br />

mieleensä aikana, jolloin puuhasteltiin paholaisen renkinä.<br />

Silloinen Petri ei ollut saman henkilö mitä tänään.<br />

Isäntä vaihtuu<br />

Petri asui vuokralla asunnossa, jonka omistajat olivat<br />

uskossa. Jälkeenpäin hän sai kuulla, että omistajat<br />

olivat rukoilleet asuntoon muuttavalle pelastusta.<br />

Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Petri oli leimattu Tuusniemessä,<br />

hän istui yksin asuntonsa kuistilla. Talon<br />

vuokraisäntä, joka oli myös saanut kuulla, mikä Peri on<br />

miehiään, käveli mietteissään asunnon ohi.<br />

-Kun mies näki minut hän alkoi hymyillä, tuli lähemmäksi<br />

ja kysyi, mitä Petrille kuuluu. En vastannut<br />

mitään ja sen jälkeen mies katsoi minua tarkemmin<br />

ja kysyi uskonko Jumalaan. Syystä, jota en tiedä, vastasin<br />

uskovani. Mies tuli lähemmäs ja kysyi haluanko<br />

ottaa Jeesuksen vastaan. Tässäkin tilanteessa vastaukseni<br />

ei tullut mielen vaan sydämen alueelta. Vastasin,<br />

että kyllähän mä tahtosin mut mä pelkään mitä mulle<br />

tapahtuu, kun sisälläni on niin paljon tuskaa ja taakkaa.<br />

Tämän lausumiseen uskon vahvasti Jumalan vaikuttaneen.<br />

Siinä vaiheessa Jumala otti kiinni sanoistani<br />

– kyllähän minä tahtoisin. Paikan täytti kullan kirkas<br />

”valo tolppa”. Mäkeläisen poika käännettiin monta kertaa<br />

ylösalaisin ja sain kokea valtavan lämmön ja rakkauden<br />

kosketuksen, muistelee Petri.<br />

Paikalla ollut mies kuvasi myöhemmin, että koko miehen<br />

olemus muuttui tuon pienen hetken aikana totaalisesti.<br />

Petri vaihtoi isäntää ja siitä lähtien hän on<br />

seurannut tunnollisesti uutta isäntäänsä, joka on siunannut<br />

häntä, mutta ei ole päästänyt liian helpolla.<br />

Myöskään me emme halua päästää lukijaa liian helpolla.<br />

Siitä, minkälainen Petrin matka tuosta hetkestä<br />

tähän päivään on ollut, voitte lukea tämän lehden joulunumerossa.<br />

Lähes syyttä vainottu<br />

Vuonna 2000 Petri asui Tuusniemellä. Hän oli jo jonkin<br />

aikaa hoitanut liiketoimiaan sieltä käsin. Tämä siksi,<br />

että kukaan ei tuntenut häntä tässä pienessä savolaisessa<br />

kirkonkylässä.<br />

Tämä rauha loppui, kun huumevalistusta jakava KK<br />

kävi pitämässä kylällä huumevalistuksen, jolloin koko<br />

kylä tuli tietämään minkälainen ihminen heidän keskuudessaan<br />

asui.<br />

Petriä alettiin kutsumaan huumekuninkaaksi ja kaikki<br />

alkoivat vältellä häntä. Vähemmästäkin voi toki hermostua<br />

ja tällä kertaa Petri hermostui kunnolla. Hän ei<br />

voinut ymmärtää, miksi kaikki vainoavat häntä. Eihän<br />

hän ole tehnyt kenellekään pahaa, pyöritti vain ”normaalia”<br />

mittavaa huumekauppaa. Oli silkkaa Jumalan<br />

varjelusta, ettei KK päässyt silloin hengestään.<br />

Petri nuorimman lapsensa kanssa. Enemmän<br />

perhekuvia jolulukuun lehdessä.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 7

Päihdetyön tutkinto ei ollut läpihuutojuttu<br />

Elokuussa 2007 aloitti kirjava joukko<br />

eri ikäisiä kannilaisia opiskelut<br />

Pieksämäen ammattioppilaitoksessa<br />

päämääränään päihdetyön<br />

ammattitutkinto, joka oli tarkoitus<br />

suorittaa puolessatoista vuodessa<br />

pääosin etäopiskeluna. Tutkintoon<br />

kuului kirjallisten töiden lisäksi niin<br />

sanottujen näyttötutkintojen suorittaminen<br />

useissa eri aineissa.<br />

Tutkinnon suorittaminen oli mittava<br />

haaste paitsi opiskelijoille, myös<br />

oppilaitokselle. Monet opiskelijoista<br />

eivät olleet istuneet koulun penkillä<br />

vuosikymmeniin ja useilla myöskin<br />

peruskoulutus oli hataralla pohjalla.<br />

Oppilaitos puolestaan joutui<br />

tekemään paljon töitä sen eteen,<br />

että kaikki pystyivät opiskelemaan<br />

samassa tahdissa oppimiseroista<br />

huolimatta.<br />

Viime toukokuussa saatiin kaikkien<br />

iloksi todeta, että molemmat osapuolet<br />

olivat kyenneet vastamaan<br />

haasteisiin. Aivan kaikki aloittaneet<br />

eivät syystä tai toisesta jaksaneet<br />

pinnistää loppuun asti. Niillä, jotka<br />

jaksoivat perille, oli nauru päättäjäisissä<br />

syystäkin herkässä.<br />

Heti ensimmäisen lähiopetuskerran<br />

jälkeen kaikille tule selväksi, ettei<br />

ammattitutkinnon suorittaminen<br />

näyttökokeilla ole mikään läpihuu-<br />

tojuttu. Silloin opiskeltiin ensimmäinen<br />

jakso mm. tuiki tärkeässä<br />

lääkeopissa. Sen luennon jälkeen<br />

monella oli sanamukaisesti pallo<br />

hukassa. Kaikki päästötodistuksen<br />

saaneet kuitenkin selvisivät myös<br />

lääkeopista.<br />

Yksi suurimmista peloista opiskelun<br />

aloittaneilla oli se, että mahtaako<br />

opetus olla samanlaista kuin joskus<br />

vuosikymmeniä sitten, heidän ollessaan<br />

peruskoulussa. Helpotus<br />

olikin melkoinen kun huomattiin,<br />

että aikuisopiskelijoita kohdellaan<br />

tänä päivänä aikuisina. Opetus ei<br />

ollut mitään opettajan yksinpuhelua<br />

ja päähän pänttäämistä, vaan<br />

monessa tapauksessa aitoa vuoropuhelua,<br />

jossa oppilaat saivat tuoda<br />

esiin omia mielipiteitään.<br />

Tämän päivän etäopiskeluun kuuluu<br />

olennaisena osana internetin käyttö<br />

ja tiedon hakeminen sieltä. Tässä<br />

jouduttiin joillekin antamaan tukiopetusta.<br />

Myös paremmat ATK:ssa<br />

pidemmällä olevat auttoivat veljiään<br />

ja sisariaan.<br />

Näyttökokeet painottuivat opiskelujen<br />

loppupuolelle ja monille niitä<br />

jäi rästiin vielä toukokuun jälkeen,<br />

mutta nyt pitäisi homman kaikilla<br />

olla jo reilassa.<br />

Lähimmäinen haluaa vielä kerran<br />

onnitella kaikkia tutkinnon suorittaneita.<br />

Niin kauan kuin jalka vähänkään<br />

nousee ei ole liian vanha oppimaan<br />

uutta. Elävänä esimerkkinä<br />

tästä on Oiva Liukkonen, joka täytti<br />

65 vuotta pian valmistumisensa jälkeen.<br />

Päihdetyön<br />

ammattitutkinnon<br />

suorittaneet,<br />

Kan-ryhmä 27.5.2009<br />

Anttila Teemu<br />

Blomerus Gunnar<br />

Brilli Jaana<br />

Eskola Tiina<br />

Hedman Henry<br />

Hirvonen Kaija<br />

Koivisto Hannu<br />

Korhonen Helena<br />

Leppänen Teuvo<br />

Lilja Risto<br />

Liukkonen Oiva<br />

Nyman Kent<br />

Roth Katriina<br />

Räihä Timo<br />

Salmela Eeva<br />

Vähä-Lassila Johanna<br />

Lisäksi todistuksen saivat<br />

Toni Villo (Takaisin Elämään ry, Vantaa)<br />

ja Jukka Lammi Jyväskylästä,<br />

Valmistuneet tukijoukkoineen.<br />

8 Lähimmäinen 3/2009

Oiva on tutkintoon<br />

tyytyväinen<br />

Kun takana on puolitoista vuotta<br />

päihdetyön opiskeluja ja paperitkin<br />

lakkarissa, kelpaa jo hymyillä. Aivan<br />

koko ajan tuon rupeaman aikana<br />

ei hymy ollut näin herkässä, välillä<br />

vähän otti pattiinkin.<br />

Opiskelu oli pääosin etäopiskelua,<br />

mutta myös Pieksämäellä tapahtuvia<br />

lähijaksoja oli useita ja silloin<br />

opiskeltiin aamusta iltaan.<br />

Kotitehtäviä oli Oivan mukaan riittävästi,<br />

eikä niistä selvinnyt ilman<br />

melkoista vaivannäköä.<br />

Oiva oli koko kurssin pitkämatkalaisin<br />

opiskelija. Pellon ja Pieksämäen<br />

väli on reilut 600 kilometriä, joten<br />

ajamista riitti. Kaiken lisäksi Oivaa<br />

painoi lähes koko opiskeluajan vastuu<br />

Meltauksen Kan- kodista, joten<br />

ei ole mikään ihme, ettei aina hymyilyttänyt.<br />

Kaiken kaikkiaan Oivalla jäin opiskeluista<br />

kuitenkin positiivinen kuva.<br />

Se avarsi kummasti tietoutta päihdetyöstä<br />

yleensä ja vahvisti käsitystä<br />

siitä, että kristillinen päihdetyö<br />

pystyy tarjoamaan asiakkaalle<br />

kokonaisuutena kaikkein tukevimmat<br />

eväät.<br />

Mitään suurempaa negatiivista ei<br />

koko ajasta jäänyt mieleen. Hän<br />

uskaltaakin suositella lämpimästi<br />

päihdetyön tutkintoa kaikille niille,<br />

jotka ovat kiinnostuneita tämänkaltaisesta<br />

ihmissuhdetyöstä.<br />

Oiva näytti omalla aikuisopiskelullaan<br />

mallia niille, joka sanovat, ettei näin<br />

vanhana kannata mitään opiskella.<br />

Hän olisi ikänsä puolesta voinut jo<br />

eläköityä, mutta näillä näkymin eläkkeelle<br />

jäämisellä ei vielä ole mitään<br />

hoppua.<br />

-Kyllä vanhempikin pystyy oppimaan<br />

uusia asioita. Kyse on omasta motivaatiosta,<br />

vakuuttaa Oiva Liukkonen.<br />

Johanna aikoo jatkaa<br />

opiskeluja<br />

Syksyllä 2007 Pieksämäen päihdetyön<br />

ammattikurssin aloittaneista<br />

nuorin, Johanna Vähä-Lassila, oli<br />

täynnä virtaa. Hän muistaa olleensa<br />

tosi innostunut kaikista tulevista<br />

jutuista. Sormet oikein syyhysivät<br />

käydä uusien asioiden kimppuun ja<br />

muutenkin nuoren naisen mieli paloi<br />

uutta oppimaan. Opiskelujen ohella<br />

oli mukava tutustua myös muihin<br />

kannilaisiin.<br />

Nyt, kaksi vuotta myöhemmin ei into<br />

ole ainakaan kokonaan kadonnut,<br />

koska hän jatkaa mielenterveyden<br />

syventävillä opinnoilla samaisessa<br />

oppilaitoksessa. Johanna arvostaa<br />

myös sitä, että on saanut ammatin<br />

kohtuullisen lyhyessä ajassa ja<br />

hyvää on ollut myös se, että opiskelut<br />

on voinut suorittaa työn ohella.<br />

Toki matkan varrella on ollut välillä<br />

havaittavissa myös pientä väsymistä.<br />

Ensimmäinen vuosi otti<br />

kaikkein eniten voimille ja syksyllä<br />

2008 Johanna oli aika väsynyt ja<br />

opiskelumotivaatiot olivat vähissä.<br />

Tämä sama tauti näytti vaivaavan<br />

siinä vaiheessa lähes kaikkia muitakin<br />

opiskelijoita.<br />

Niin Johannalla kuin muillakin<br />

opiskelijoilla homma lähti silloin kuitenkin<br />

nopeasti sujumaan. Sen jälkeen<br />

ylipääsemättömiä ongelmia ei<br />

opiskeluissa Johannalla tullut eteen.<br />

Näyttökokeet saatiin tehdyksi annettujen<br />

aikataulujen puitteissa ja<br />

muutenkin opiskelut kokonaisuudessaan<br />

sujuivat kohtuullisen hyvin.<br />

Jotain opiskelujen mielekkyydestä<br />

kertoo myös se, että Johanna olisi<br />

aloittanut jatko-opiskelut vaikka<br />

heti. Valitettavasti hän joutui odottamaan<br />

ainakin syksyyn asti.<br />

Myös ammatinvalinta tuntu tällä hetkellä<br />

oikealta. Hän toimii lääkehuollosta<br />

vastaavana ohjaajana Raision<br />

Kan- kodissa ja tarkoitus on aloittaa<br />

mielenterveyteen painottuvat jatkoopinnot<br />

syksyn aikana.<br />

Tässä he ovat. Työnsä tehneinä ja kukitettuna. Johanna ja Oiva.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 9

Sina Urmas<br />

Seppo<br />

Jokinen<br />

Tapio<br />

Sopanen<br />

Markku Sandberg<br />

Toimi Kankaanniemi<br />

Lähimmäisyys on joskus vaikeaa<br />

Lähimmäisyys ja kysymys siitä, kuka on minun lähimmäiseni<br />

on aina ajankohtainen aihe. Ehkä juuri siksi sitä<br />

käsiteltiin myös menneenä juhannuksena Ison Kirjan<br />

konferenssissa arvovaltaisen raadin voimin.<br />

Pastori Tapio Sopasen vetämään paneeliin oli kutsuttu<br />

ihmisiä monelta eri sektorilta. Kaikilla heistä oli oma<br />

käsityksensä lähimmäisyydestä. Monesta asiasta oltiin<br />

kuitenkin yhtä mieltä.<br />

Periaatteessa meidän pitää olla lähimmäinen jokaiselle<br />

maailman ihmiselle ja rakastaa myös niitä, joita ei aina<br />

ole helppoa rakastaa.<br />

Melko usein rakastamisen vaikeus kohdistuu niihin lähimmäisiin,<br />

joita ei voi itse valita. Näitä ovat esimerkiksi<br />

lähisukulaiset, joista puhui mm. kansanedustaja Toimi<br />

Kankaanniemi.<br />

-Jokainen ihminen halluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi.<br />

Ilman näitä ei ihminen voi hyvin ja valitettavan useat<br />

eivät pääse osallisiksi kummastakaan. Tässä ehkä yksi<br />

syy, ettei meidänkään pikkuisessa tasavallassamme<br />

voida tänään erityisen hyvin, muistutti Markku Sandberg.<br />

Hän toimii opettajana yläasteella ja lukiossa.<br />

Fidan lapsityön koordinaattorina toimiva Sina Urmas<br />

puolestaan muistutti, että globaalisti ajatellen<br />

me elämme kuitenkin melkoisessa onnelassa, jossa<br />

vähintään perustarpeet on tyydytetty, toisin kuin parilla<br />

miljardilla lapsella kehitysmaissa.<br />

-Vaikka periaatteessa kaikki ihmiset ovatkin lähimmäisiämme,<br />

emme pysty rakastamaan ja auttamaan<br />

kuin muutamaa lähellämme elävää ihmistä. Itse olen<br />

päätynyt välittämään niistä ihmisistä, jotka Jumala<br />

kulloinkin lähettää lähelleni, pohti pastori, terapeutti<br />

Seppo Jokinen.<br />

Yhtä mieltä kaikki keskustelijat olivat myös siitä, että<br />

pystyäkseen rakastamaan muita ihmisiä, täytyy pystyä<br />

terveellä tavalla rakastamaan myös itseään. Tässäkin<br />

taitaa meillä suomalaisilla olla paljon oppimista.<br />

Tuhannet tutustuivat Kan osastoon juhannusjuhlilla<br />

Viime kesän juhannuskonferenssissa<br />

oli toista kertaa käytössä<br />

suuri teltta, jossa monet helluntaiherätykseen<br />

kuuluvat yhdistykset<br />

saivat esitellä omaa toimintaansa.<br />

Tämä vuosi vahvisti sen,<br />

että tällainen järjestely oli oikeaan<br />

osunut.<br />

Saman kankaan alle kootut osastot<br />

antoivat kattavan kuvan herätysliikken<br />

laajasta toiminnasta. Ilmeisesti<br />

uusi teltta ei koostaan huolimatta<br />

ole riittävän iso. Tiettävästi<br />

tuljoita olisi tänäkin vuonna ollut<br />

enemmän, kuin pystyttiin ottamaan.<br />

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö<br />

oli luonnollisesti mukana<br />

omalla näyttävällä osastollaan.<br />

Juhlien aikana siihen kävi tutustumassa<br />

tuhansia<br />

ihmisiä, tuttuja ja<br />

tuntemattomia. Mitä<br />

tahansa ensi vuonna<br />

tapahtuukaan, tavataan<br />

taas juhannuksena.<br />

Pidetään siihen<br />

asti lippu korkealla<br />

ja muistetaan kiittää<br />

jokaisesta uudesta<br />

armonpäivästä.<br />

10 Lähimmäinen 3/2009

Uuden aallon Kan päivät<br />

Siilinjärvellä<br />

Jokavuotiset Kan tapaamispäivät pidettiin tänä vuonna<br />

Siilinjärvellä radikaalisti uusitulla konseptilla. Nyt haluttiin<br />

haastaa myös nuorempi polvi mukaan Kan työhön.<br />

Tätä silmälläpitäen koko päivien ohjelmarunko oli laitettu<br />

uusiksi. Järjestäjät tiesivät ottavansa riskin, mutta se<br />

kannatti. Väkeä toki olisi mahtunut mukaan enemmänkin,<br />

mutta hyvä näin. Koko viikonlopun mittaisten päivien<br />

pääpuhujaksi oli saatu Markku ”Kure” Tuppurainen, joka<br />

jaksoi tykittää kolme päivää silkkaa asiaa. Päivien ohjelmaan<br />

oli mahdutettu perinteisten Raamattutuntien lisäksi<br />

mm. paneelikeskustelu, jossa pohdittiin keinoja vastata<br />

yhä lisääntyvään pahoinvointiin. Ohjelmaan mahtui<br />

myös draamaa ja myös musiikille oli annettu näkyvä osa.<br />

Lauantain iltakonsertissa esiintyi Eqoeimi, joka sytytti<br />

myös vanhemmat kuulijat. Kan ry:n toiminnanjohtaja<br />

Jukka Nieminen piti itsekin musiikkimiehenä musiikkiantia<br />

erityisen hyvänä.<br />

-Tärkeintä oli kuitenkin se, että saimme mukavasti mukaan<br />

myös nuorempia ihmisiä. Jotta tämä työ voi jatkua,<br />

tarvitsemme heidän panostaan yhä enenevässä määrin.<br />

Kan ry tulee jatkossakin satsaamaan nuoriin entistä<br />

tarmokkaammin, painottaa Nieminen.<br />

Yksi päivien päätavoiteista olikin aloittaa viestikapulan<br />

vaihto. Jokainen sukupolvi tarvitsee oman aikansa<br />

työntekijät, jotka ymmärtävät parhaiten heidän tarpeitaan.<br />

Kan ry on nyt herännyt siihen tosiseikkaan, että sen<br />

työntekijät alkavat kautta linjan olla reippaasti keski-iän<br />

ylittäneitä. Tähän haetaan nyt muutosta.<br />

-Meidän asiakkaamme eivät ole enää aikoihin olleet<br />

mitään muovikassikavereita ja vanhoja kroonikoita.<br />

Asiakaskunta on voimakkaasti nuorentumassa ja heitä<br />

hoitamaan tarvitaan samanikäisiä ihmisiä, kertoo projektikoordinaattori<br />

Hannu Koivisto Kan ry:stä.<br />

Hänen mukaansa perjantaina ja lauantaina tavoitettiin<br />

yli 50 nuorta aikuista, jotka olivat aidosti kiinnostuneita<br />

vastaamaan yhdistyksen heittämään haasteeseen kasvaa<br />

lähimmäisiksi.<br />

Yksi päivien tavoitteista on perinteisesti ollut sielun<br />

ja ruumiin virkistyminen. Tätä haettiin ja saatiin myös<br />

näillä päivillä. Useammilla päivillä vieraillut yhdistyksen<br />

työntekijä Heikki Nordfors piti päivien antia ehdottomasti<br />

parhaana tähänastisista ja toivoi saman linjan jatkuvan.<br />

Egoeimi vauhdissa<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 11

Joni päätti aloittaa puhtaalta pöydältä<br />

Pelkosen Joni 25 v on jo ennättänyt laittaa<br />

päivän ruuan, joka puolestaan on<br />

kadonnut parempiin suihin. Sen verran<br />

ovat jättäneet, että nälkäinen toimittaja<br />

saa vatsansa täyteen. Iloisen oloinen<br />

ja tarmoa täynnä oleva nuorimies odottaa<br />

kärsivällisesti, kunnes toimittaja on<br />

syönyt vatsansa täyteen ja jaksaa taas<br />

tehdä työtään<br />

-Olen elänyt viimeisen kymmen vuotta silkassa valheessa,<br />

jos sitä nyt miksikään elämäksi voi edes kutsua. Se<br />

oli pelkkää pyöritystä, johon kuuluivat erilaiset päihteet<br />

ja yleinen sekamelska. Ei sitä enää jaksanut, aloittaa<br />

Joni.<br />

Hän yritti ensimmäisen kerran päästä irti päihteistä viime<br />

vuoden lopulla. Uskossa oleva sisko antoi erään kaverin<br />

yhteystiedot. Joni sai kuulla kuinka tämä oli noussut samantapaisesta<br />

tilanteesta kuiville. Reilun kuukauden verran<br />

hän jaksoi käydä hengellisissä tilaisuuksissa, mutta<br />

sitten into sammui. Silloin ei ollut vielä hänen aikansa.<br />

Usein tie kulki suoraan tilaisuudesta kavereiden kanssa<br />

kaljalle.<br />

-Se oli aika hölmön hommaa. Siellä oltiin selvin päin ja<br />

leikittiin parempaa mitä oltiin. Eihän sellainen voinut pitkään<br />

jatkua, muistelee Joni.<br />

Takaisinko elämään<br />

Kuluvan vuoden alussa Joni sai oman kämpän Takaisin<br />

Elämään ry:n kautta. Hän kuvailee sitä aikaa jonkinlaiseksi<br />

kulissielämäksi. Kämpässä ei saanut käyttää<br />

päihteitä, eikä siellä niitä käytettykään, muualla sitäkin<br />

enemmän.<br />

Samaan aikaan Joni seurusteli erään tytön kanssa ja<br />

sekin homma alkoi mennä koko ajan yhä sekavammaksi.<br />

Töistä tuli kenkää juomisen takia ja koko elämä meinasi<br />

riistäytyä kokonaan käsistä. Lopulta seinä nousi pystyyn.<br />

Tyttöystävä sai turpiinsa, kämppä meni remonttiin ja Joni<br />

lähti häkkiin.<br />

-Kyllä siitäkin yritettiin vielä nousta seinää pitkin ylös<br />

ilman tikkaita, mutta eihän se onnistunut, muistelee<br />

Joni.<br />

Jos sittenkin<br />

Viime toukokuussa alkoi tapahtua. Jani muistelee kuinka<br />

hän veti pikku hiljaa hyvää nousukänniä, kun mielessä<br />

alkoi siintää, josko jostain löytyisi hänelle sopiva<br />

hoitopaikka. Hän otti yhteyttä samaiseen kaveriin, joka<br />

oli aiemmin yrittänyt auttaa eteenpäin uskontiellä.<br />

-Sain yhteyden Janiin ja hän lupasi soittaa seuraavan aamuna,<br />

kun palaa kaupunkiin. Hän soittikin seuraavana<br />

aamuna kymmeneltä ja siihen lopetin dokaamisen, kertoo<br />

Joni heinäkuun lopussa Hauholla.<br />

Asiat alkoivat tästä eteenpäin rullata eteenpäin tosi nopeasti.<br />

Joni sai puoli tuntia aikaa pakata tavaransa ja<br />

hypätä autoon. Matkalla hän kysyi kaverilta, minne ollaan<br />

menossa ja sai kuulla, että Hauholle. Jonilla ei ollut<br />

mitään mielikuvaa missä päin Suomea moinen paikka<br />

sijaitsee, mutta se oli hänelle aivan sama.<br />

Joni on selvin päin<br />

perusoptimisti<br />

Lämmin vastaanotto<br />

Jani muistaa kuinka hän saapuessaan sai lämpimän<br />

vastaanoton ja jo parin tunnin päästä hän tunsi tulleensa<br />

oikeaan paikkaan, mutta jotain piti vielä tapahtua.<br />

Heti seuraavana päivänä mentiin Hämeenlinnan vapaaseurakunnan<br />

tilaisuuteen. Siellä Joni tunsi itsensä<br />

lähinnä ulkopuoliseksi ja vaivautuneeksi.<br />

Seuraavan sunnuntaina mentiin Kangasalle, jossa oli<br />

Kan ry:n järjestämä tilaisuus, sekään ei kuitenkaan<br />

tuntunut miltään. Seuraavana tiistaina mentiin rukouskokoukseen<br />

Hattulan kotikirkkoon. Siellä Jumala<br />

kosketti Jonia ensimmäisen kerran.<br />

-Siellä laulettiin ylistyslauluja ja minua alkoi ahdistaa.<br />

Menin ulos ja pyörin pitkään parkkipaikalla. Tulin sieltä<br />

sisään ja pään sisällä alkoivat pyöriä kaikki vanhat asiat.<br />

Itkeä päräytin siinä lattian märäksi, muistelee Joni.<br />

Seuraavan iltana hän grillaili rannassa makkaraa toisen<br />

asukaan kanssa kun siihen pöllähti Takamäen Esa, joka<br />

oli ollut kalassa. Joni teki Esan kanssa uskonratkaisun,<br />

mutta siinä vaiheessa ei tuntunut vielä miltään. Edes<br />

makkarat eivät paistuneet itsekseen. Ne piti itse grillata.<br />

Rauha hiipi sydämeen<br />

Seuraavana aamuna Joni huomasi, että jotain on tapahtunut.<br />

Jeesus on antanut hänen syntinsä anteeksi<br />

häneltä on tippunut ainakin miljoonan kilon taakka.<br />

Hän sai sydämeen ennekokemattoman rauhan. Pelkotilat<br />

ja täpinät olivat kadonneet.<br />

-Se oli ihmeellinen tunne. Sellaista olotilaa en koskaan<br />

ennen ollut kokenut. Tuntui siltä, että mitä tahansa tuleekin,<br />

otan sen vastaan tyynesti, vakuuttaa Joni.<br />

Hauho<br />

12 Lähimmäinen 3/2009

Siitä lähtien rauha on kuta kuinkin pysynyt sydämessä,<br />

vaikka vaikeitakin päiviä on ollut ja niitä tulee olemaan.<br />

Niko on Hauholle tulonsa jälkeen katkaissut suhteensa<br />

kaikkiin vanhoin ryyppykavereihinsa ja vaihtanut puhelinnumeronsa.<br />

Ainoastaan lähiomaiset tietävät hänen<br />

olinpaikkansa. Heinäkuun lopussa Joni oli toiveikas tulevaisuuden<br />

suhteen. Mitään liian ruusuisia kuvitelmia<br />

tulevaisuudesta ei hänellä ollut.<br />

-Haluan pitää ovet auki joka suuntaan ja Jumala kyllä<br />

ohjaa minut oikealle ovelle, kunhan itse luotan Jumalaan,<br />

kiteyttää Joni.<br />

JK. Olin yhteydessä Joniin syykuun toisella viikolla.<br />

Mies vastasi puhelimeen aamupäivällä iloisen ja reippaan<br />

kuuloisesti. Kaikki on mennyt hienosti. Kuviot ovat<br />

vaihtuneet ja vanha elämä on jäänyt taakse. Hän ei ole<br />

muuttanut takaisin kotiseudulleen vaan asuu Hämeessä,<br />

jossa hän on saanut runsaasti uusia ystäviä.<br />

-Tämä on sitä oikeaa elämää ja muistan kyllä kiittää<br />

siitä Jumalaa joka aamu ja ilta, kiteyttää Joni.<br />

Tätäkö tämä on?<br />

Jorma Turtio<br />

Ihmisten auttaminen ei tässä maassa ole aina mutkatonta<br />

ja helppoa, ei vaikka kuinka olisi halua<br />

auttaa. Liian usein ihminen joutuu eri viranomaisten<br />

palloteltavaksi ja yleensä tällaisissa tarinoissa<br />

ei ole onnellista loppua. Seuraavan tarinan kertoi<br />

Hauhon Kan- kodilla työskentelevä Jorma Turtio.<br />

”Viime keväänä meille tuli asiakkaaksi vähän päälle<br />

viisikymppinen mies. Tästä ajasta hän oli viettänyt<br />

yli 30 vuotta kiven sisällä. Hän oli vapauduttuaan<br />

tullut tänne Hauholle, jossa hän oli kirjoilla.<br />

Löysimme miehen Hauhon kirkonkylään juuri avatulta<br />

Hämeen Mokia ry:n kirpputorilta. Selvisi, että<br />

hän oli asunut vankilasta vapauduttuaan teltassa<br />

läheisessä metsässä. Silloin oli vielä aika koleaa.<br />

Majoitimme miehen meille. Selvisi, että hänellä oli<br />

pahoja psyykkisiä ongelmia. Hänellä oli myös reseptit<br />

tarvittavista lääkkeistä, mutta niillä ei enää<br />

saanut mitään ilman uusimista.<br />

Menimme siis paikalliseen terveyskeskukseen uusimaan<br />

niitä. Koska kyse oli vahvoista psyykelääkkeistä,<br />

joita ei noin vain uusita, pyysimme lähetettä<br />

erikoislääkärille, joka voisi uusia reseptit. Sieltä ei<br />

kuitenkaan apua herunut. Heidän mielestään mies<br />

kuului A-klinikan päivystykselle.<br />

No otimme siis yhteyttä sinne. Siellä alettiin pähkäillä<br />

mihin kaveri voitaisiin sijoittaa. Ilmoitin siinä<br />

vaiheessa, että kaveri on jo sijoitettu meille, mutta<br />

nyt tarvittaisiin kipeästi lääkkeitä. Sieltä todettiin,<br />

että jos kaveri kerran on sijoitettu Hauholle, niin<br />

kiireellisissä tapauksissa Hauhon terveyskeskuksen<br />

pitää hoitaa asia.<br />

Kotimme siis vielä Hauhoa ja saimmekin ajan tilattua.<br />

Seuraavana päivänä tämä aika kuitenkin peruttiin<br />

ja sanottiin, että ajan antanut hoitaja oli<br />

kokematon. Hän ei olisi saanut antaa aikaa. Meidät<br />

käännytettiin uudestaan A klinikalle.<br />

Sieltä luvattiin seuraavaksi viikoksi aika, jossa luvattiin<br />

miettiä, tarvitseeko kaveri todella psykiatrin<br />

hoitoa. Tässä vaiheessa kaveri hermostui ja lähti<br />

lätkimään.<br />

Siitä meni muutama viikko kun sain kuulla, että<br />

erään Savolaisen keskussairaalan ylihoitaja etsi<br />

miehen lähimpiä omaisia. Tämä oli silloin teholla.<br />

Sen jälkeen en ole kuullut asiasta mitään.”<br />

n aikaa Joni muistelee lämmöllä<br />

Tämä on vain yksi tarina monien joukossa. Näin<br />

paljon ihmisestä välitetään. Todennäköisesti kohtelu<br />

terveyskeskuksessa olisi ollut kokonaan toisenlainen,<br />

jos apua olisi hakenut joku vähän kunniallisempi<br />

kansalainen. Me emme tiedä miten tarinan<br />

miehelle lopultaan kävi. Selvisikö hän ja jos selvisi,<br />

mikä on hänen tulevaisuutensa. Jos hän ei selvinnyt,<br />

jäikö kukaan suremaan, vai päästiinkö taas<br />

vaan yhdestä sosiaalitapauksesta.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 13

Meltauksella tänä vuonna jo kolme kastettua<br />

Kohta mennään pojat<br />

Oiva ja Sami<br />

Ympäri Suomea sijaitsevissa Kan-kodeissa tulee<br />

jatkuvasti ihmisiä uskoon ja useimmat heistä haluavat<br />

ennemmin tai myöhemmin mennä uskovien kasteelle.<br />

Useimmiten tämä tapahtuu sen seurakuntaan liittymisen<br />

yhteydessä lämpimässä kastealtaassa.<br />

Toisenlaisiakin tapoja on. Jotkut päihdehoidon aikana<br />

uskoon tulleet haluavat kasteen jo pian sen jälkeen,<br />

kun he ovat ottaneet Jeesuksen elämäänsä. Näissä<br />

tapauksissa kastajana on useimmiten joku hoitokodin<br />

henkilökuntaan kuuluva.<br />

Meltauksen Kan- kodin vetäjä Oiva Liukkonen on pitkän<br />

saarnaajauransa aikana kastanut lukemattomia<br />

ihmisiä ja syyskuun alussa häntä pyydettiin tähän kunniatehtävään<br />

taas kerran.<br />

-Sami, joka on ollut meillä asiakkaana, halusi välttämättä<br />

päästä kasteelle Tornionjoessa ja vielä tänä<br />

syksynä. Hänellä oli tähän niin hyvät perustelut, ettei<br />

tullut mieleenkään yrittää kääntää hänen päätään ja<br />

ehdottaa kastepaikaksi jotain vähän lämpimämpää allasta,<br />

kertoo Oiva Liukkonen.<br />

Sami on kotoisin erään Tornionjokeen laskevan pikkujoen<br />

varrelta parinkymmen kilometrin päästä kastepaikasta,<br />

joka sijaitsee Oivan oman talon rannassa Pellossa.<br />

Mies halusi kasteen “omassa” joessa, joka on<br />

kastepaikan kohdalla vapaana ja villinä kulkeva virta.<br />

Tänä vuonna on jo kolme Meltauksessa päihteistä vapautunutta<br />

ja uskoon tullutta miestä käynyt uskovien<br />

kasteella ja heidän elämänsä suunta on muutenkin kokenut<br />

täyskäännöksen.<br />

Tällä hetkellä koko Lapin läänin alueella Meltauksen<br />

Kan- koti on ainoa paikka, joka tarjoaa hoitoon<br />

aidon kristillisen vaihtoehdon. Uskoa ei luonnollisesti<br />

tyrkytetä kenellekään väkisin, mutta jos asiakas<br />

on näistä asioista kiinnostunut, pystyy henkilökunta<br />

ohjaamaan eteenpäin ja vastaamaan kiperiinkin uskoa<br />

koskeviin kysymyksiin.<br />

Kuntien taloudellinen ahdinko on iskenyt myös Meltauksen<br />

Kan- kotiin. Se oli suljettuna koko heinäkuun ja<br />

tätä kirjoitettaessa asiakkaita oli kaksi. Tällä määrällä<br />

ei kotia pystytä pitämään auki kovin pitkään.<br />

Kuluva syksy näyttää, riittääkö lapin kunnilla halua ja<br />

varoja pitää pystyssä edes yksi kristillisellä arvopohjalla<br />

toimiva toipumispaikka. Mielenkiintoista on myös<br />

nähdä, löytyykö paikallisista helluntaiseurakunnista ja<br />

muilta hengellisiltä tahoilta halua auttaa taloudellisissa<br />

vaikeuksissa painivaa kotia. Ilman toimivaa kotia ei<br />

näitä ihmisiä pystytä auttamaan samalla tavalla, kuin<br />

nyt voidaan.<br />

Nyt se on tehty<br />

Keskellä kolme tänä vuonna<br />

kastettua:Juha, Sami ja Seppo. Kuvassa<br />

vasemmalla Oiva ja oikealla Miika<br />

14 Lähimmäinen 3/2009

Kaappinen herkissä syystunnelmissa<br />

Kesä mäni että mätkähti ja syksy tuli että sytkähti<br />

,sanoi Kaappinen ja käänteli kalenterinsa lehtiä.<br />

Onni Kaappinen, entinen Kauppinen, kansan suussa<br />

Kuappinen, selvyyden vuoksi pelkkä OK on eläkkeellä,<br />

mutta kalenteri tuppaa silti täyttymään monenlaisista<br />

tärkeistä menoista. Edellinen talvi oli ollut kiireinen.<br />

Oli pidetty ilmaisruokailuja työttömille ja eläkeläisille,<br />

aloitettu vertaisryhmä syrjäytymisen vaarassa oleville,<br />

kierrelty puhujamatkoilla siellä ja täällä jne.<br />

Eläkeläisellä on sellainen ongelma, tuumaili Ok, että<br />

meillä ei ole kesälomia. Jonkun pitäisi tehdä eduskunta-aloite<br />

eläkeläisten pakollisista kesälomista.<br />

Eikö se loman pito ole itsestä kiinni, tuumaili vaimo.<br />

Niinpä onkin, virkkoi OK. Tänä kesänä pidetään reilu<br />

loma, ollaan ihan jouten ja oleskellaan kesämökillä.<br />

Mainittakoon tässä, että OK on sairaseläkkeellä työuupumuksen<br />

seurauksena ja tämä on syynä eläkkeellä olevan<br />

miehen lomahaikailuihin. Hän oli nyt jotenkin toimintakuntoinen,<br />

mutta riskialtis uuteen uupumukseen.<br />

Tuli sitten kesä ja kesäloma-aika työssä käyville. Koska<br />

kesäloma on matkailuaikaa, jolloin perheen lapsillakin<br />

on mahdollisuus käydä tervehtimässä vanhempiaan,<br />

alkoi iloisten tapaamisten aika. Sitten alkoi talvipuiden<br />

teko ja marjankeruu ym. ym. Kaappisten kesäloma,<br />

ja jouten olo supistui supistumistaan ja sitten tulikin<br />

syksy.<br />

Mihinkähän se kesä hävisi, tuumaili OK ja raapi korvallistaan.<br />

Vuodenajat ovat luonteeltaan sellaisia, että ne tulevat ja<br />

menevät omaa tahtiaan ja siihen on sitten sopeuduttava<br />

kun ei muukaan auta.<br />

OK selaili siis kalenteriaan ja mieleen alkoi hiipiä apeita<br />

ajatuksia. Miten tästä, mistäs tästä…..Jäi ne huilit<br />

pitämättä.<br />

OK:lla on viisas vaimo, joka kyllä tiesi missä nyt mentiin.<br />

Hän oli elänyt vuosia masentuneen miehensä rinnalla,<br />

eikä ollenkaan kaivannut paluuta niihin kohtaloihin.<br />

Miltä se allakka näyttää, kysyi vaimo. Vastauksena oli<br />

syvä huokaus.<br />

Onko ne kaikki menot niin pakollisia.<br />

No ei maailma siihen kaadu jos nyt pidetään pieni tauko.<br />

OK soitti pari puhelua ja järjesti itselleen viikon vapaata.<br />

Mentiin mökille. Sauna laitettiin röyhyämään. Uitiin ja<br />

saunottiin, saunottiin ja uitiin. Syötiin ja nukuttiin, nukuttiin<br />

ja syötiin. Kolmantena päivänä tapahtui ihme.<br />

Saunan lauteilla pötköttelevä OK parkaisi suureen ääneen<br />

HALLELUJA. Hän kirmasi laiturille, hypähteli muutaman<br />

kerran, kuin karkelon askeleita tapaillen ja hihkaisi<br />

KIITOS JEESUS, kyllä elämä on ihanaa.<br />

OK on ihan tavallinen vakavamielinen uskovainen,<br />

eivätkä tällaiset kohtaukset olleet hänelle luonteenomaisia.<br />

Hiljaisia kiitoksia tuli normaalisti kyllä laiteltua<br />

ylöspäin useinkin, mutta viime aikoina ajatukset ja mieli<br />

olivat takkuilleet enemmäkseen oman voimattomuuden<br />

ympärillä. Ruumiin, sielun ja hengen lepo oli nyt saanut<br />

ihmeitä aikaan. Elämä maistui taas elämältä isolla<br />

E.llä.<br />

Juhani Karvinen<br />

Mark. 6: 31. Niin hän sanoi heille: “Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon<br />

paikkaan, ja levähtäkää vähän.” Sillä tulijoita ja menijöitä oli<br />

paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään.<br />

32. Ja he lähtivät venheellä autioon paikkaan, yksinäisyyteen.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 15

Markku Tuppurainen uskoo<br />

täyden palvelun taloon<br />

Jos koittaisi kuvata Markku ”Kure”<br />

Tuppuraista yhdellä lauseella, saattaisi<br />

HK:n ikivanha mainos: Lihaa säästämättä,<br />

laadusta tinkimättä, osua melko lähelle.<br />

Mies on kiertänyt jo neljännesvuosisadan<br />

ympäri Suomea milloin valistamassa nuoria<br />

huumeista, milloin levittämässä muuten<br />

vaan Hyvää Sanomaa.<br />

Tällä hetkellä Kure vetää helluntailiikkeeseen<br />

kuuluvaa Hyvä Sanoma-palvelua. Vaikka<br />

vuosia on tullut mittariin jo ihan mukavasti,<br />

eivät kierrokset ole laskeneet.<br />

Nuoret yhä sydämellä<br />

Nuoret ovat aina olleet Tuppuraisen sydämellä, eikä<br />

tilanne ole muuttunut, vaikka hän itse kuuluukin jo<br />

entisiin nuoriin. Hän on pysynyt kiitettävästi ajan<br />

hermolla ja puhuu kieltä, jota nuoret ymmärtävät.<br />

-Nuorten edessä täytyy olla täysin aito oma itsensä.<br />

Pieninkään pluffi ei mene läpi. Huumori pitää myös<br />

olla aina mukana. Sen varjolla saa perille vaikeitakin<br />

asioita. Huumori on vähän niin kuin sokerikuorrutus<br />

pahanmakuisen lääkkeen päällä. Sen avulla saa perille<br />

vaikeitakin asioita, vakuuttaa Kure.<br />

Nuorille puhuessaan hän panee joka kerta peliin myös<br />

itsenä, kertoo vääristä valinnoistaan ja niiden seurauksista.<br />

Paljon tietoa käytössä<br />

Nuorten tietomäärä on kasvanut räjähdysmäisesti sen<br />

25 vuoden aikana, mitä Kure on kiertänyt kouluissa.<br />

Nykyään tuota tietoa on kenen tahansa saatavissa<br />

aivan eri tavalla kuin parikymmentä vuotta sitten.<br />

Internetistä löytyy kaikki, niin hyvä kuin paha. Hän ei<br />

esimerkiksi huumevalistustunneilla kerro enää lainkaan<br />

itse huumeista, vaan painopiste on siinä miksi joku<br />

alkaa käyttää koska ne tiedot ovat kenen tahansa<br />

googlattavissa.<br />

-Tämän päivän ongelma on se, että tietoa on<br />

käytettävissä rajoittamattomasti, mutta sitä ei osata<br />

käyttää. Nuorilta näyttää puuttuvan kyky käsitellä sitä,<br />

kertoo Kure.<br />

Esimerkkinä siitä, kuinka tietoa ei aina käsitellä oikein<br />

hän kertoo kuinka isä opetti poikaansa katsomaan elohopea<br />

lämpömittaria, jossa yläpuolella oli plusasteita,<br />

keskellä nolla ja alapuolella miinusasteita. Kun isä<br />

sitten pyysi poikaansa katsomaan paljonko ulkona on<br />

lämmintä, poika kertoi, että neljä lämmintä ja loput<br />

pakkasta.<br />

Rajoja ja rakkautta<br />

Vaikka kaikki tutkimukset toitottavat sitä, kuinka yhä<br />

useammat nuoret käyttävät päihteitä humaltuakseen<br />

ja melkein kaikki nuoret aloittavat seksikokeilut yhä<br />

nuorempana, ei tilanne onneksi ole kokonaan karannut<br />

käsistä. Aina on nuoria, jotka uskaltavat erottua suuresta<br />

massasta ja elää toisenlaisen nuoruuden. Tässä he<br />

kuitenkin tarvitsevat aikuisten vankkaa tukea.<br />

-Suuri määrä nuoria tulee tässäkin maassa uskoon jo<br />

16 Lähimmäinen 3/2009

Tervettä itsetuntoa<br />

Vaikka Kure Tuppurainen ei ole koskaan varsinaisesti<br />

tehnyt sellaista päihdetyötä, mitä Kan ry tekee, on<br />

se viistänyt lähetä koko hänen työuransa ajan. Hän<br />

on myös kuulunut helluntailiikkeeseen koko uskossa<br />

oloaikansa, eli nyt jo 25 vuotta, joten hän on seurannut<br />

myös Kan työtä läheltä jo pitkään.<br />

-Helluntaiherätys, jonka uskon tuntevani kohtuullisen<br />

hyvin, tekee työtä tosi laajalla saralla. Itse asiassa<br />

sitä voisi verrata vaikka täyden palvelun ABC ketjuun.<br />

Jostain syystä oikein kukaan tuolla liikkeen ulkopuolella<br />

ei tiedä tästä palveluketjusta mitään. Mistähän se<br />

mahtaa johtua, pohtii Kure.<br />

Hän vastaa itse omaan kysymykseensä.<br />

-Meiltä puuttuu terve itsetunto siinä, mitä me teemme<br />

ja miten me sen teemme. Jos asia olisi minusta kiinni,<br />

lähtisin brändäämään esimerkiksi päihdetyön kokonaan<br />

uudelleen. Tällä en tarkoita työn sisällön muuttamista,<br />

vaan sen näkyvyyttä ulospäin, painottaa Tuppurainen.<br />

Täyttää perustarpeet<br />

Kristillisestä päihdetyöstä verrattuna eikristilliseen Tuppuraisella<br />

on selkeä käsitys. Tässä yhteydessä hän<br />

siteeraa edesmennyttä vankeinhoitolaitoksen ylijohtajaa<br />

KJ. Långia.<br />

Tämän mukaan ihmisellä on neljä tapaa päästä eroon<br />

päihteistä ja ne ovat kuolema, uskoontulo, AA ja hyvä<br />

ihmissuhde. Tämä järjestys vastaa myös niiden tehokkuutta.<br />

Kristillisessä päihdetyössä pyritään myös pidemmälle<br />

kuin pelkästään päihteiden käytön lopettamiseen. Se<br />

antaa ratkaisun myös syyllisyyden ongelmaan, joka<br />

yksi tämän päivän suurista ongelmista. Jos ei pääse<br />

eroon syyllisyydestä, ei pysty pääsemään pysyvästi<br />

eroon päihteistä. Tämä syyllisyyden ongelma vaivaa<br />

myös muita ihmisiä ja lääke on kaikissa tapauksissa<br />

sama. Jeesuksen vastaanottaminen elämään ja sitä<br />

myötä syntien anteeksi saaminen.<br />

Hynttyyt yhteen<br />

alle 15 vuotiaina. Meillä pitää olla jotain sellaista, että<br />

voimme vastata näihin valintoihin. Yksi mitä perheet<br />

voivat tehdä on rakastaa ja tehdä rajat. Yksi keino on<br />

kotiintuloajat. Lapset ehkä ensi purnaavat, mutta kokemus<br />

on näyttänyt, että myöhemmin he ymmärtävät,<br />

miksi näin on toimittu, vakuuttaa Kure.<br />

Päihdetyö tuttua<br />

Nuorista Kure jaksaisi puhua vaikka kuinka kauan, mutta<br />

vähitellen täytyy siirtyä siihen aiheeseen, mistä alun<br />

perin oli tarkoitus puhua. Päihteet ja päihdetyö ovat<br />

hänelle tuttuja jo varhaisesta nuoruudesta ja nimenomaan<br />

tässä järjestyksessä.<br />

Tuppuraisen oma päihteiden käyttö alkoi jo varhain.<br />

Tästä ajasta ja siihen liittyvästä rikollisesta urasta on<br />

kirjoitettu jo ainakin yksi kirja ja kymmeniä lehtijuttuja,<br />

joten siihen aikaan ei tässä pahemmin kajota. Voidaan<br />

todeta, että syvemmältäkin lienee noustu täyspäiseksi<br />

kunnialliseksi kansalaiseksi, mutta montaa sellaista tarinaa<br />

ei äkkiseltään tule mieleen.<br />

Jo pitkään Tuppurainen on pohtinut myös koko helluntaiherätyksen<br />

asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa.<br />

Hänen mielestään saattaisi olla hyväksi katsoa koko<br />

pakkaa ylhäältäpäin ja uusin silmin. Miettiä sitä, millä<br />

tavalla me voisimme vastata tämän maan tarpeisiin.<br />

-Tämä voisi alkaa vaikka sillä, että jokainen yhdistys<br />

menisi itseensä ja pohtisi, mihin tarpeeseen me voimme<br />

vastata ja sen jälkeen yhdistykset miettisivät, mihin ne<br />

kykenisivät yhdessä, pohtii Tuppurainen.<br />

Ulospäin on joka tapauksessa avauduttava yhä<br />

enemmän, jos mielii olla uskottavasti mukana tässä<br />

yhteiskunnassa. Hyvänä esimerkkinä tästä Tuppurainen<br />

ottaa esiin Fidan, joka tällä hetkellä on arvostettu<br />

kaikissa piireissä.<br />

Kannia tarvitaan<br />

Markku Tuppuraisella on monia lämpimiä muistoja Kannista.<br />

Hän on aikoinaan kuljettanut lukuisia ihmisiä<br />

toipumaan jonnekin monista Kan kodeista.<br />

-Täytyy muistaa, että siinä, missä Kan tarvitsee<br />

seurakuntia, myös seurakunnat tarvitsevat Kannia<br />

ehkä vielä enemmän. Jokaisessa seurakunnassa on<br />

ollut ja tulee olemaan ihmisiä, joita he eivät itse osaa<br />

hoitaa. Kan on vähän niin kuin tehohoitoyksikkö, johon<br />

mennään vähäksi aikaa toipumaan pahimmasta ja<br />

palataan sitten seurakuntaan jatkohoitoon, kiteyttää<br />

Markku Tuppurainen.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 17

Naisen juominen on aina suuri häpeä<br />

Pieni, hento ja hiljaisella äänellä puhuva<br />

nainen esittelee itsensä Helena Nevalaksi.<br />

Hän istuu mukavaan nojatuoliin ja<br />

alkaa kertoa elämästään. Kovin helpolla<br />

ei Helena ole päässyt, mutta nyt ollaan<br />

tässä ja elämäkin tuntuu pitkästä aikaa<br />

elämisen arvoiselta.<br />

Ikää Helenalle on kertynyt kypsälle naiselle sopiva määrä,<br />

eikä se sitä paitsi ole kovin tärkeä tieto. Hän kävi syntymässä<br />

Reisjärvellä ja ennätti nuorena kierrellä ympäri<br />

Suomea. Naimisiin mentyään hän asettui miehensä kotipitäjään<br />

Haapajärvelle.<br />

Kun kysyn, miksi Helena on täällä Kortesjärven hoitokodissa,<br />

seuraa hetken hiljaisuus. Sitten Helena alkaa puhua<br />

ensin hiljaa ja pian vähän kuuluvammalla äänellä.<br />

-Olen täällä siksi, että elämäi meni niin pilalle, että olin<br />

lopulta suoraan sanottuna rappioalkoholisti, aloittaa Helena<br />

ja katsoo suoraan silmiin.<br />

Hän kertoo viimeisinä aikoina juoneensa aamusta iltaan<br />

pääosin kaljaa ja viiniä, mutta mikä tahansa päähän<br />

käyvä aine kelpasi. Alkoholisti hänestä tuli pikku hiljaa<br />

vasta aikuisella iällä. Nuorena hän ei käyttänyt alkoholia<br />

käytännössä lainkaan.<br />

Raamatusta on tullut Helenalle<br />

jokapäiväsitä luettavaa<br />

Alussa maistuihyvältä<br />

Helena ei osaa sen tarkemmin määritellä syitä, jotka pistivät<br />

hänet juomaan. Yhdeksi tärkeäksi syyksi hän arvioi<br />

yksinäisyyden ja tarpeettomuuden tunteet. Alussa alkoholinkäyttö<br />

oli aika harmitonta. Saunan jälkeen pari olutta,<br />

tai siivoamisen jälkeen hiukan viiniä. Sellaista itsensä<br />

palkitsemista ja hemmottelua.<br />

-Kyllä siinä meni vuosikausia kohtuukäytössä, tai ainakin<br />

itse ajattelin niin. Jossain vaiheessa kuitenkin havahduin<br />

siihen, että yhä useammin juominen alkoi huolestuttaa<br />

jo itseänikin, sanoo Helena.<br />

Hän tunnustaa, ettei pysty edes parin vuoden tarkkuudella<br />

sanomaan, kuinka kauan hän on juonut. Koko<br />

juttu on edelleen niin suuri häpeä, ettei siitä ole helppo<br />

puhua.<br />

Sitten alkoi<br />

alamäki<br />

Helena tunnustaa huolestuneensa tilanteestaan tosissaan<br />

vasta sitten, kun kaikki alkoi mennä pieleen. Talous<br />

alkoi olla kuralla, terveys alkoi reistailla, eikä tavallinen<br />

arkikaan enää sujunut. Erilaiset epäsuorasti juomisesta<br />

johtuvat sairaudet alkoivat vaivata yhä enemmän.<br />

-Lopulta oltiin siinä pisteessä, että join koko ajan ja olin<br />

parin viikon välein sairaalassa. Kyllähän lääkärikin viimein<br />

huomasi, ettei hommasta taida tulla mitään. Kun<br />

taas kerran olin sairaalassa hän tuli luokseni ja sanoi,<br />

ettei ole kulunut kuin vähän yli viikko edellisestä käynnistä<br />

ja kielsi enää tulemasta osastolle kuntouttamaan<br />

itseään juomiseen, kertoo Helena.<br />

Perhe kärsi<br />

Helenalla on yksi tytär ja hänen miehensä kuoli muutama<br />

vuosi sitten. Helenan mukaan niin mies kuin tytärkin<br />

saivat kärsiä hänen juomisestaan. Tytär joutui pienellä<br />

paikkakunnalla myös koulukiusatuksi äitinsä juomisen<br />

vuoksi. Tämä on yksi niistä asioista, joita Helena ei ole<br />

vieläkään kunnolla pystynyt antamaan itselleen anteeksi.<br />

Hänen tyttärensä kävi lukion toisella paikkakunnalla,<br />

jossa ei tiedetty hänen taustojaan. Hän sai siellä<br />

ylioppilaslakin ja uusia ystäviä.<br />

-Ne olivat hirveitä aikoja. Häpesin itseäni ja juomistani.<br />

Lisäksi tuli hirveä kuolemanpelko. Pelkäsin, että joudun<br />

helvettiin, jos kuolen humalassa ja silloin olin humalassa<br />

lähes aina, sanoo Helena.<br />

Hän muistaa rukoilleensa silloin joka ilta, ettei Jumala<br />

antaisi hänen kuolla yön aikana humalassa.<br />

Jumala oli aina<br />

mukana matkassa<br />

Helena pitää koko ajan vanhaa kulunutta Raamattua<br />

sylissään. Yhtään Raamatunsiteerausta hän ei kuitenkaan<br />

ole suustaan päästänyt. Kun sitten aletaan puhua<br />

uskosta ja hänen suhteestaan Jumalaan, muuttuu koko<br />

Helenan olemus hetkeksi rauhallisemmaksi. Heti kärkeen<br />

hän sanoo aina uskoneensa ja luottaneensa Jumalaan,<br />

vaikeinakin aikoina.<br />

-Olen läpi elämäni hakenut turvaa ja lohdutusta Raamatusta.<br />

Se viinankäyttö meni kuitenkin silloin lopussa<br />

niin kamalaksi, etten enää yhtään hallinnut sitä. En<br />

pystynyt lopettamaan, vaikka olisin halunnut. Ei siitä<br />

enää tullut edes humalaan vaikka joi kuinka älyttömästi.<br />

Ei edes hetken hyvää oloa tullut, purkaa Helena taas<br />

hiukan ahdistuneena tuntojaan ja puristaa Raamattua<br />

tiukasti sylissään.<br />

Välillä silmät kostuvat, kun hän muistelee viimeisiä juoma-aikojaan.<br />

Siinä vaiheessa hän oli totaalisen yksin.<br />

Vain tytär jaksoi käydä katsomassa äitiään. Tyttären<br />

pelko oli, jos äiti kuolee ja usein hän sanoikin, ”älä äiti<br />

kuole”.<br />

-Silloin jouduin menemään konttaamalla nukkumaan,<br />

etten olisi kaatunut niin usein. Se oli hirveää aikaa, sanoo<br />

Helena, jota ihmiset kutsuivat siihen aikaa Juoppo<br />

Helluksi.<br />

18 Lähimmäinen 3/2009

Annoin elämäni Jeesukselle<br />

Helena joi ja häpesi, häpesi ja joi. Hän ei enää ollut<br />

varma mitä elämällään tekisi. Jos hän ei olisi pelännyt<br />

joutuvansa helvettiin, olisi kuoleminen oman käden<br />

kautta ollut todennäköinen vaihtoehto. Myös tyttären<br />

olemassaolo esti häntä tekemästä pahaa itselleen.<br />

Viimeisellä katkolla<br />

Tätä haastattelua tehtäessä Helena oli ollut Kortesjärvellä<br />

jo vuoden verran. Kun häntä hoitavan lääkärin mitta oli<br />

tullut täyteen, sai Helena lähetteen Kortesjärvelle. Hänen<br />

sisarensa oli toimittanut lääkärille esitteitä Helenalle<br />

mahdollisesti sopivista hoitopaikoista. He päätyivät<br />

tähän, koska Helenalla oli jonkinmoista vetoa johonkin<br />

ei ateistiseen paikkaan, kuten hän itse asian ilmaisee.<br />

Lähtö hoitoon tapahtui pikaisesti. Helena ei saanut<br />

edes yksin mennä hakemaan tavaroitaan, koska todennäköisesti<br />

hän olisi karannut saman tien juomaan. Tarvittavat<br />

tavarat haettiin yhdessä taksimiehen kanssa ja<br />

sitten ajettiin suoraan Kortesjärvelle.<br />

Lämmin vastaanotto<br />

Helena muistaa tulostaan Kortesjärvelle oikeastaan vain<br />

sen, että vastaanotto oli hyvin lämmin. Hän oli sanojensa<br />

mukaan siinä vaiheessa niin pökerryksissä, että kesti<br />

monta päivää tajuta missä oli.<br />

-Oikeastaan eniten taisin hämmästellä sitä, ettei minua<br />

tuomittu millään tavalla, vaan kohdeltiin oikeasti<br />

ihmisenä. Sen muistan, kuinka Kielisen Kari teki minulle<br />

petin tänne alakertaan, kun en uskaltanut nousta portaita<br />

ylös toiseen kerrokseen, muistelee Helena.<br />

Hoitokotiin tullessaan Helena oli lähes sairaalakunnossa.<br />

Vatsahaava vaivasi, eikä mikään pysynyt sisällä. Pikku<br />

hiljaa hän alkoi kuitenkin toipua ja jonkin ajan kuluttua<br />

todettiin, että vatsa on parantunut. Tällä hetkellä Helena<br />

uskoo, että Jumala oli päättänyt parantaa hänet.<br />

Helenan usko alkoi kypsyä Kortesjärven hellässä hoidossa<br />

ja hän antoi elämänsä Jeesukselle Seinäjoella<br />

pidetyssä tilaisuudessa. Hän sai syntinsä anteeksi ja<br />

tunsi, että näin todella tapahtui.<br />

-Se ilo ja rauha, joka silloin tuli sydämeen oli jotain ennen<br />

kokematonta. Jotain niin suurta ja mahtavaa se oli,<br />

että sitä on vaikea sanoin kuvata. Sisäinen rauha, joka<br />

silloin laskeutui on ainakin tähän asti kestänyt kaikki<br />

tuulet ja tuiverrukset, vakuuttaa Helena.<br />

Hän muistaa kuinka hän varsinkin alkuaikoina kiitti aamulla<br />

herätessään Jumalaa ja Jeesusta siitä, että sai<br />

herätä joka aamu selvänä ja uskossa.<br />

Elämään oppimista<br />

Helenan mielestä vuoden kestänyt hoitojakso ei hänen<br />

tapauksessaan ole missään tapauksessa liian pitkä.<br />

Kaikki on opeteltava uudelleen. Ennen kaikki asiat<br />

ja tunteet hoidettiin ja selvitettiin humalassa. Nyt on<br />

tarvinnut opetella tekemään kaikki selvin päin.<br />

-Minulla oli ennen aina kaverina se pullo, joka sanoi<br />

aina, ettei tässä kannata hyvää päivää pilata laskuja<br />

aukaisemalla. Sitä paitsi siitä voi mennä yöunetkin. Tulihan<br />

siinä hommassa vähän asioita sotkettua ja täällä<br />

niitä on yritetty pikku hiljaa selvitellä, kertoo Helena.<br />

Eteenpäin päivä kerrallaan<br />

Koko haastattelun ajan Helena on puhunut rauhallisesti<br />

ja harkitusti, ilman mitään vouhotusta ja ylisanoja.<br />

Koko olemuksesta paistaa rauha, joka antaa uskoa ja<br />

toivoa siitä, että Jumalalla on vielä paljon annettavaa<br />

Helenalle.<br />

-Jeesus on se joka nostaa, auttaa ja parantaa. Kun<br />

jaksan seurata häntä, ei minulla ole mitään hätää.<br />

Minut lähetettiin tänne toivottomana tapauksena ja<br />

minä lähden täältä sydän täynnä elämää ja toivoa,<br />

kiteyttää Helena lopuksi.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 19

Miika Alatalo on Pellon ainoa Gospel Rider<br />

Raamatunpätkiä tekstareina<br />

Miikan vielä rämpiessä kaulaansa myöten suossa keskellä<br />

päihdehelvettiä alkoi hänen uskoon tullut vanha<br />

koulukaverinsa lähetellä tekstiviestejä, joissa oli kohtia<br />

Raamatusta. Miikaa ne eivät paljoa lämmittäneet.<br />

-Sen verran ne kuitenkin kolahtivat, että päätin alkaa<br />

lukemaan Raamattua. Ei kuitenkaan jae sieltä toinen<br />

täältä, vaan kunnolla alusta lähtien, kertoo Miika.<br />

Kolmannen Mooseksen kirja kohdalla kolahti. Pian<br />

tämän jälkeen Miika lähti kahden uskoon tulleen<br />

ystävänsä kanssa Pellon helluntaiseurakunnan kokoukseen<br />

ja huomasi, että täällä on se paikka, mitä hän<br />

on kaivannut jo pitkään. Kolmannella käynnillä hän<br />

vastasi alttarikutsuun ja pian tämän jälkeen hän kävi<br />

kasteella.<br />

Elämänkummppani löytyi<br />

Miika tekee päihdetyötä sydämellä<br />

Jos joku ei sattumalta tiedä, mitä tuo otsikon Gospel<br />

Rider tarkoittaa, kerrotaan se heti. Miika on motoristi<br />

Luojan armosta ja Gospel Rider on kristillisten motoristien<br />

oma moottoripyöräkerho.<br />

Miika on myös tehnyt pitkään päihdetyötä Kan ry:n<br />

leivissä. Hän aloitti työt Pellon Kan-kontaktikodissa heti<br />

kun se avattiin. Jo sitä ennen hän oli maalaamassa kodin<br />

seiniä hiljattain valmistuneena maalaria. Hän joutui<br />

astman ja allergian takia luopumaan tästä ammatista,<br />

joten kutsu päihdetyöhön tuli kuin tilauksesta. Hän teki<br />

ensin vuoden verran vapaaehtoistöitä, jonka jälkeen<br />

aukesi palkkatyö. Hän siirtyi yhdessä Oiva Liukkosen<br />

kanssa Meltauksen Kan- kotiin kun se avattiin viime<br />

vuoden alussa.<br />

Ikää nuorelle miehelle ei ole kertynyt kolmeakymmentä,<br />

mutta aika läheltä jo viistää. Tällä hetkellä niitä<br />

on kertynyt 29.<br />

Miika löysi vaimonsa Sarin omasta seurakunnastaan.<br />

Tämä oli itse tehnyt oman uskonratkaisunsa vain paria<br />

kuukautta Miikaa aiemmin. Myös Sari oli kovia kokenut<br />

nuori nainen. Hänen isänsä tappoi äidin tytön ollessa<br />

vasta vähän päälle vuoden ikäinen ja pohjoiseen<br />

adoptoidun tytön adoptioisä puolestaan kuoli tytön<br />

aloitettua koulun. Teiniässä tyttö sekosi pahan kerran<br />

päihteisiin ja okkultismiin.<br />

Kovia kokeneet nuoret rakastuivat ja menivät naimisiin<br />

vuonna 2002. Sari hoitaa Pellon helluntaiseurakunnan<br />

kirpputoria ja Miika käy Meltauksen Kan-kodissa<br />

töissä. Tätä haastattelua tehtäessä elokuun puolessa<br />

välissä sain ilokseni kuulla, että Sari odotti pariskunnan<br />

esikoista.<br />

Miika tuli uskoon vuonna 2001 ja saman vuonna hän<br />

aloitti työt Pellon Kannissa. Vaikka Miika uskoo melko<br />

varhaisen uskonratkaisun suojelleen häntä kaikkien pahimmilta<br />

töppäyksiltä, ennätti hän ennen sitä kokeilla<br />

jo yhtä sun toista.<br />

-Tupakka tuli kuvaan jo esikouluiässä, muistaakseni<br />

olin viiden vanha, kun poltin ensimmäisen tupakkani.<br />

Ensimmäisen kännin taisin vetää ala-asteella. Koko peruskoulun<br />

ajan käytin alkoholia runsaasti ja sen jälkeen<br />

kun menin kouluun Rovaniemelle, löysin huumeet,<br />

aloittaa Miika.<br />

Melko hurjaa aikaa<br />

Nykyään Miika ajelee leppoisasti Harrikalla, joka ei ole<br />

mikään varsinainen vauhtihirmu. Moottoripyöristä ja<br />

erityisesti Harrikoista hän innostui jo paljon ennen kuin<br />

sai luvallisesti ajaa niitä. Myös vauhti on viehättänyt<br />

häntä aina ja aikoinaan kortti lähti ylinopeudesta hyllylle<br />

niin monta kertaa, ettei turhia riskejä enää huoli<br />

ottaa.<br />

Aika ennen uskoontuloa oli muutenkin sen verran<br />

hurjaa, ettei Miika niihin kovin mielellään palaa. Hän<br />

suunnitteli jossain vaiheessa vakavissaan jopa ammattirikollisen<br />

uraa, mutta onneksi se nuoruuden haave ei<br />

toteutunut.<br />

Miika ja Harrikka<br />

20 Lähimmäinen 3/2009

Markolla pyyhkii jo paljon paremmin<br />

Markon tulessa Raision Kan-kotiin vuosi sitten olivat<br />

hänen asiansa pahasti vinksallaan. Hänen ominen<br />

sanojensa mukaan elämä oli yhtä maailmanlopun<br />

meininkiä. Hän oli jo alle kaksikymppisenä päättänyt,<br />

ettei täytä koskaan kolmeakymppiä ja pyrki elämään<br />

sen mukaan.<br />

Ainakin vielä elokuussa pian 26 vuotta täyttävän<br />

Markon ajatukset kulkivat kokonaan toisenlaisia uomia.<br />

Elämäkään ei ollut enää niin pahasti solmussa. Vähän<br />

uskalsi jo katsella eteenkin päin.<br />

Marko ei enää muista tarkkaan, miksi hän halusi kuolla<br />

nuorena, mutta jotain sillä taisi olla tekemistä nuorena<br />

kuolleiden rokkistarojen kanssa. Joka tapauksessa erilaiset<br />

päihteet kuuluivat vuosikausia Markon elämän arkeen,<br />

kuten myös kaikki muu niihin liittyvä hauskuus.<br />

Apua tarjottiin<br />

Ennen Raisioon tulemistaan Marko ennätti kokeilla<br />

vaikka mitä keinoja päästä eroon aineista. Hän kävi<br />

kokeilemassa Järvenpään sosiaalisairaalassakin ja alku<br />

siellä sujui kuulemma ihan juohevasti. Sitten hän jäi<br />

kiinni erään toisen asiakkaan kanssa ryyppäämisestä<br />

ja lensi pihalle.<br />

Sen jälkeen syttyi rakkaus naiseen, jonka kanssa jaettiin<br />

kaikki. Huumeet olivat kuitenkin niin vahvasti mukana<br />

kuvioissa, ettei siitä hommasta voinut seurata<br />

mitään hyvää. Vähän ennen Raisioon tuloa kuvioon tulivat<br />

mukaan uudelleen myös omaisuusrikokset, joista<br />

Marko luuli jo päässeensä eroon.<br />

Tavallinen lapsuus<br />

Marko ei voi eikä halua syyttää omasta päihteiden<br />

käytöstään onnetonta lapsuutta. Hän aloitti päihteiden<br />

käytön alkoholilla varhaisessa teiniässä. Murrosikä oli<br />

vaikea ja jossain vaiheessa iski sellainen harha, ettei<br />

selvinpäin pysty mihinkään. Sen jälkeen se olikin jo<br />

menoa. Tästä tarpeettomuuden ja huonommuuden<br />

tunteesta Marko on päässyt vasta viime aikoina. Hän<br />

käy mm. säännöllisesti salilla treenaamassa ja tuntee<br />

olevansa kohtuullisen timmissä kunnossa ja huomatkaa,<br />

selvinpäin.<br />

Viimeinen oljenkorsi<br />

Marko myöntää, että ennen Raisioon tuloaan hän oli<br />

totaalisesti lopussa. Mikään päihde ei enää puraissut ja<br />

muutenkin ahdisti niin, ettei oikein olisi jaksanut edes<br />

elää.<br />

-Vaihtoehdot alkoivat olla vähissä. Yhdessä vaiheessa<br />

ajattelin jo itsemurhaa. Toinen vaihtoehto oli tehdä niin<br />

rankka rikos, että pääsee linnaan. Ajattelin varmaan<br />

aika naivisti, että siellä pääsisi eroon päihteistä,<br />

muistelee Marko.<br />

Siinä vaiheessa Marko oli vailla vakinaista asuntoa, eli<br />

nukkui missä sattui. Siinä vaiheessa ihmiset ovat yleensä<br />

valmiita tekemään melkein mitä tahansa päästäkseen<br />

pois kadulta, eikä Marko ollut tässä poikkeus.<br />

Jumalako ohjasi<br />

Alun perin Marko ei suoranaisesti hakeutunut hoitoon<br />

Raisioon. Hän huomasi eräänä päivänä olevansa jumissa<br />

Naantalissa, rahattomana ja kodittomana. Kun tilanne<br />

jatkui päivästä toiseen muuttumattomana, alkoi<br />

vähitellen tulla hätä käteen.<br />

Markolla on katse kohti huomista<br />

-Voimat alkoivat olla vähissä, kun kömmin yhteen<br />

roskalaatikkoon nukkumaan. Löysin sieltä tämän Perheraamatun<br />

ja siitä alkoi tie, joka viimein johti tänne,<br />

kertoo Marko ja näyttää Raamattua.<br />

Pian tämän jälkeen Marko hakeutui katkolle, josta hän<br />

lensi pihalle. Tällä kertaa ilman omaa syytään. Kaveri<br />

oli jättänyt lääkkeensä hänen kassiinsa.<br />

Koska Markolla ei ollut paikkaa mihin mennä, antoi sosiaalivirkailija<br />

hänelle Mikko Vähä-Lassilan numeron.<br />

Marko päätti mennä neljäksi päiväksi Raision Kan-kotiin<br />

toipumaan. Tämä haastattelu tehtiin noin vuoden<br />

päästä tästä tapahtumasta.<br />

Katse kohti huomista<br />

Marko on pysynyt raittiina koko Raisiossa oloaikansa.<br />

Hän on tehnyt henkilökohtaisen uskonratkaisun ja<br />

käynyt kasteella. Vaikka Marko tietää saaneensa syntinsä<br />

anteeksi, ei hän koe tuntevansa mitenkään erityisesti<br />

Jumalan kutsuvan häntä suuntaan tai toiseen.<br />

Päihteet eivät kuitenkaan näyttele mitään roolia hänen<br />

elämässään. Tosin ne eivät Markon mielestä merkinneet<br />

hänelle ennenkään sen enempää. Niitä vain oli ja<br />

niitä käytettiin.<br />

Marko haluaa päästä elämässään eteenpäin siinä missä<br />

muutkin hänen ikäisensä ihmiset. Aivan tarkkaan hän ei<br />

vielä tiedä, mitä elämällään tekisi. Jonkinlaiset opiskelut<br />

kuitenkin kuuluvat jatkosuunnitelmiin. Hän uskoo,<br />

että Jumala kyllä näyttää hänen paikkansa. Tätä me<br />

muutkin varmasti toivomme ja tuskin Marko pahastuu,<br />

jos pyydän tämän jutun lukijoita rukoilemaan hänen<br />

puolestaan.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 21

Kari Honkasessa on miestä moneksi<br />

Kari Honkanen on Kan ry:n hallituksen uusi jäsen ja<br />

tällä hetkellä hän toimii Siilinjärven helluntaiseurakunnan<br />

paimenena. Yritämme selvittää, mikä hän on<br />

miehiään. Annetaan ensin hänen itse esitellä itsensä.<br />

-Olen Kari Honkanen vaimo Tarja, 27 vuotta naimissa,<br />

neljä lasta, joista kolme aikuista ja iltatähti Joosua.<br />

Vuodesta 1984 kokoaikaisesti Jumalan valtakunnan<br />

työssä, josta 15 vuotta Itävallassa lähetystyössä. Siellä<br />

suurimman osan aikaa David Wilkerssonin alun perin<br />

perustamassa Teen Challense organisaatiossa, jossa<br />

oli kenttätyössä ja hallituksessa. Siellä perustimme<br />

mm. Itävallan ensimmäisen kristillisen päihdekodin,<br />

esittelee Kari<br />

Hurja nuoruus<br />

Heti kärkeen Kari tekee selväksi, ettei<br />

hänen päihdetietoutensa ole pelkkää<br />

teoriaa. Käytännön kokemustakin<br />

löytyy vaikka muille jakaa.<br />

Ennen uskoontuloaan hän ennätti<br />

käydä läpi niin alkoholi- huume kuin<br />

vankilahelvetin. Hän on istunut vankilassa<br />

vuosia ja oli vähällä päättää<br />

päivänsä oma käden kautta jo kaksikymppisenä.<br />

Uskoon tulo vuotta<br />

myöhemmin pelasti Karin elämälle.<br />

-Nuoruus meni vankila ja huumemaailmassa.<br />

Yli yhdeksän vuotta oli<br />

kaikkiaan vankeustuomioita, joista<br />

lopulta istuin viisi vuotta, paukuttaa<br />

Kari.<br />

Heikohkot lähtökohdat<br />

Paparazzi Honkanen<br />

Erääksi, joskaan ei ainoaksi syyksi<br />

hurjaan nuoruuteensa Kari arvelee<br />

kohtalaisen huonoja lähtökohtia.<br />

Helsingissä syntynyt poika joutui<br />

yhdessä äidin kanssa pakenemaan<br />

Varkauteen väkivaltaista alkoholisti<br />

isää.<br />

-Se oli sellainen isätön ja osin äiditönkin<br />

lapsuus. Jouduin kaksivuotiaana<br />

hoitoon mummolaan. Äiti kävi<br />

tehtaassa töissä ja isä hummasi<br />

Helsingissä. Kaksitoistavuotiaaksi<br />

olin pelkästään mummolassa. Toisaalta<br />

se oli tasapainoista ja onnellista<br />

aikaa. Kavereita ei ollut, mutta<br />

eläinystäviä sitäkin enemmän, muistelee<br />

Kari.<br />

Noista ajoista hän on kirjoittanut<br />

myös ensimmäisen kirjansa, joita<br />

kaikkiaan on julkaistu tähän mennessä<br />

yksitoista.<br />

Jengit kutsuivat<br />

Muutettuaan kaupunkiin äidin asuntoon<br />

hän joutui heti toisenlaiseen<br />

todellisuuteen. Asuinpaikka sijaitsi<br />

pahamaineisessa kaupunginosassa,<br />

jossa ei ollut muita kavereita kuin<br />

jengit, jotka kaiken lisäksi tappelivat<br />

keskenään.<br />

-Sieltä alkoi minun tieni väkivaltaisuuteen<br />

ja huonoihin tapoihin. Minä<br />

opin ne kaikki melko nopeasti. Jengiin<br />

kuuluminen oli oikeastaan ainoa<br />

vaihtoehto. Yksinkään ei voinut<br />

jäädä. Piti valita joku jengi ja minä<br />

valitsi kaikkien pahimman, kertoo<br />

Kari.<br />

Tämä aika Savontiellä opetti Karin<br />

käyttämään päihteitä ja se oli portti<br />

kohti rikollista elämää.<br />

Vankilakierre alkoi<br />

Ensimmäisen vankilareissun Kari<br />

kävi heittämässä heti, kun se oli<br />

mahdollista, eli kuusitoistavuotiaana.<br />

Pojasta oli jo siihen mennessä<br />

kasvanut aikamoinen kovis. Teot<br />

olivat sitä luokkaa, että ennuste tulevaisuudesta<br />

ei ollut kovin hyvä.<br />

-En minä vankilassakaan päässyt<br />

eroon ongelmista. Istuin usein rundissa<br />

ja olin jatkuvasti puhutteluissa,<br />

sekä muissa vankilan sisäisissä<br />

oikeudenkäynneissä. Tämä kaikki<br />

oli kai melkoisessa ristiriidassa ulkonäköni<br />

kanssa. Olin hoikka ja<br />

pitkälettinen. Itseasiassa taisin olla<br />

22 Lähimmäinen 3/2009

enemmänkin tytön näköinen. Sisälläni<br />

asui kuitenkin pahuus, selvittää<br />

Kari.<br />

Puhutteleva reissu<br />

Suurimman osan vankilahistoriastaan<br />

Kari istui Keravan nuorisovankilassa.<br />

Sieltä hänet siirrettiin<br />

kuitenkin Naarajärvelle kärsimään<br />

loppurangaistusta ja siitä tulikin<br />

Karin toiseksi viimeinen passitus<br />

vankilaan.<br />

Hän oli seurannut siellä jo pidemmän<br />

aikaa erästä uskovaista miestä<br />

vähän ihmetellen, että mikähän tuo<br />

on miehiään. Sanoo olevansa uskovainen,<br />

on vielä onnellisen ja iloisen<br />

näköinen.<br />

-Suhtauduin epäluuloisesti siihen<br />

mieheen. Ajattelin, että yhtä hyvin<br />

kuin uskossa, se voi olla hullu, tai<br />

teeskennellä sellaista päästäkseen<br />

pöpilään hoitoon. Järkeilin, ettei<br />

kukaan tällaisissa olosuhteissa voi<br />

olla onnellinen. Se mies istui pitkää<br />

tuomiota rankoista väkivaltarikoksista,<br />

muistelee Kari.<br />

Hän päätti ottaa selvää miehestä ja<br />

huomasi tämän olevan tosissaan.<br />

Niinpä Karikin päätti kokeilla uskoa.<br />

Tämä oli hänen vaihtoehtonsa itsemurhalle,<br />

joka oli jo pitkään pyörinyt<br />

mielessä.<br />

Kai Jumala on<br />

Naarajärvellä Kari pohti paljonkin<br />

uskoa, elämää ja kuolemaa. Hän<br />

tiesi tehneensä paljonkin syntiä,<br />

mutta entäs sitten. Toki helvetti<br />

kuulosti pelottavalta, eikä sinne<br />

kai kukaan vapaehtoisesti halunnut<br />

mennä. Lisäksi häntä ihmetytti,<br />

miten nuoret ihmiset viitsivät vapaaehtoisesti<br />

tulla vankilaan laulamaan<br />

ja kertomaan omasta uskostaan.<br />

Kari alkoi pikku hiljaa tuumia, että<br />

mahdollisesti Jumala on olemassa,<br />

vaikka hän ei Häntä tuntenut.<br />

-Jälkeenpäin vasta tajusin, että<br />

minulta puuttui siinä vaiheessa<br />

elämästä kokonaan hengellinen<br />

taso. Tämä kaikki avautui minulle<br />

sen jälkeen kun olin tehnyt<br />

oman uskonratkaisuni, joka tapahtui<br />

10.10.1979 ja sillä tiellä ollaan<br />

edelleen, kertoo Kari.<br />

Elämän suunta muuttui<br />

Vuonna 1980, vajaa vuosi uskoontulonsa<br />

jälkeen Kari pääsi vapaaksi<br />

vankilasta. Hänellä oli kuitenkin hovissa<br />

kahdeksan kuukautta ja hän<br />

joutui vielä kerran takaisin linnaan.<br />

Heti päästyään pois vankilasta, hän<br />

alkoi itse kiertää niitä vapaaehtoisesti<br />

yhdessä vanhempien vankilalähettien<br />

kanssa.<br />

-Läksin mukaan työhön heti täysillä<br />

ja liityin myös seurakuntayhteyteen<br />

Mikkelissä. Olin mennyt jo ennen<br />

viimeistä tuomiotani kihloihin<br />

Tarjan kanssa ja sieltä päästyäni<br />

perustimme perheen, kertoo Kari.<br />

Muutaman vuoden tästä eteenpäin<br />

hän teki kahta työtä ja maksoi rötöksistään<br />

jääneitä velkoja pois.<br />

Heti kun velat oli maksettu hän<br />

siirtyi kokopäiväisesti Jumalan valtakunnan<br />

töihin. Tämä tapahtui<br />

1.6.1984.<br />

Jumalan töissä<br />

Vähän päälle viisikymppiseksi mieheksi<br />

kari on ehtinyt tehdä jo melkoisesti<br />

Jumalan valtakunnan töitä.<br />

Hän suunnitteli ensin lähtevänsä<br />

vankilalähetiksi, mutta Jumala ohjasikin<br />

nuorisotyöhön Varkauteen.<br />

Siellä hän palveli neljä vuotta, jonka<br />

jälkeen Juvalla pastorina kolme<br />

vuotta ja sitten Lapinlahden kautta<br />

Itävaltaan viideksitoista vuodeksi.<br />

Olin alun perin saanut kutsun lähetystyöhön<br />

ollessani viimeistä<br />

kertaa vankilassa. Muutama vuosi<br />

meni ennen kuin se toteutui, mutta<br />

Jumalahan toteuttaa lupauksensa<br />

omassa aikataulussaan, muistuttaa<br />

Kari<br />

Täyttä elämää<br />

Kun Kari pala menneeseen ja vetää<br />

sieltä viivan tähän päivään, hän<br />

tunnustaa saneensa elää täyttä<br />

elämää. Hän muistaa vieläkin<br />

elävästi kuinka kotikaupungin sosiaalijohtaja<br />

yritti painostaa häntä ja<br />

kihlattuaan Tarjaa menemään avoliittoon,<br />

koska ei se liitto kuitenkaan<br />

kestäisi ja inhimillisesti ajatellen<br />

siltä varmasti vaikutti.<br />

-Tarja oli 16 vuotias lastenkodissa<br />

kasvanut uskovainen tyttö ja minä<br />

muutamaa vuotta vanhempi vankilakundi.<br />

Menimme naimisiin heti,<br />

kun Tarja täytti 18 ja saimme pian<br />

kolme lasta, jotka ovat kaikki uskossa.<br />

Olen saanut kirjoittaa 11<br />

kirjaa ja muutenkin nähdä ja kokea<br />

kaikenlaista. Hyvän elämän Jumala<br />

on antanut, vakuuttaa Kari Honkanen.<br />

Kirjallisten töiden lisäksi Kari on<br />

maalannut elämänsä aikana yli<br />

300 taulua, jotka ovat kaikki jossain<br />

maailmalla. Jo nuoresta lähtien<br />

harrastuksiin on kuulunut myös<br />

moottoripyöräily.<br />

Hallitukseen avoimena<br />

Viime keväänä Kan ry:n hallitukseen<br />

valittu Honkanen tunnustaa,<br />

ettei hän ole mikään perinteinen<br />

hallitushöylä, joka rakastaa taloushuolien<br />

ja muiden ongelmien<br />

kanssa painimista. Hänellä on<br />

kokemusta hallitustyöskentelystä<br />

Itävallasta. Kari Honkanen vastasi<br />

kuitenkin kutsuun ja lupasi katsella<br />

vuoden, nähdäkseen kuinka homma<br />

sujuu.<br />

Hän pitää suurimpina syinä hallitukseen<br />

tuloonsa sitä, että on ollut<br />

alusta lähtien mukana prosessissa,<br />

jolla yritetään saada Siilinjärvelle<br />

uusi Kan-koti ja sitä, että hänen<br />

sydämensä sykkii vahvasti uutta<br />

elämää etsivien ihmisten puolesta.<br />

-Kunnioitan suuresti vanhoja konkareita,<br />

jotka ovat jopa vuosikymmeniä<br />

jaksaneet tehdä raskasta<br />

hallitustyötä ja pitää systeemiä<br />

pystyssä. Uskoisin, että nyt ja tulevaisuudessa<br />

meidän täytyy uskaltaa<br />

katsoa ympärillemme ja verkostoitua.<br />

Meidän tulee nähdä nykyajan<br />

mahdollisuudet ja tapa työskennellä.<br />

Meidän täytyy olla avoimet joka<br />

suuntaan. Kan ry:llä on pitkä historia<br />

ja sillä on näyttöä. Nyt tarvitaan<br />

kuitenkin määrätietoista suhteiden<br />

luomista joka taholle. Meidän pitää<br />

tehdä työmme näkyväksi ympäröivän<br />

maailman silmissä ja ottaa<br />

rohkeasti vastaan uudet haasteet,<br />

päättää Kari Honkanen.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 23

Kuopion päihdeleiri on säilyttänyt suosionsa<br />

Jo toistakymmentä vuotta on Kuopion helluntaiseurakunta<br />

järjestänyt vuosittain päihdeleirejä, joissa<br />

viihdytään. Seurakunnan leirikeskukseen oli tänäkin<br />

vuonna kokoontunut sekalainen seurakunta viideksi<br />

päiväksi viihtymään.<br />

Keijo<br />

Laukkanen<br />

Leirin johtaja Keijo Laukkanen on<br />

ollut mukana leirien järjestämisessä<br />

jo pitkään. Hänen muistinsa mukaan<br />

nyt on menossa kymmenes<br />

leirikesä. Aivan alusta ei Keijo ole<br />

itse ollut mukana, sillä hän tuli uskoon<br />

ja raitistui yksitoista vuotta<br />

sitten.<br />

Aiempina vuosina leirejä järjestettiin<br />

keväällä ja syksyllä, mutta<br />

vähitellen kokemusten karttuessa<br />

tultiin siihen tulokseen, että järjestetään<br />

vuodessa vain yksi pitempi<br />

leiri. Tähän päädyttiin mm. siksi,<br />

että viiden päivän leiri sopii jo pienimuotoiseen<br />

kuntoutukseen ja katkaisuun.<br />

Laukkasen mukaan tämä<br />

konsepti on osoittautunut hyväksi ja<br />

joka vuosi leirille on tullut mukavasti<br />

väkeä. Yleensä leiriläisiä on 30-50.<br />

Tänä vuonna aloituspäivän iltakokouksessa<br />

oli mukana 44 henkilöä,<br />

mutta viikon myötä vahvuus on hiukan<br />

pienentynyt. Näin käy joka vuosi,<br />

kaikki eivät jaksa.<br />

Kaikessa autetaan<br />

Koska leiri kestää koko viikon<br />

maanantaista perjantaihin, siunaantuu<br />

monelle leiriläiselle monenmoisiten<br />

asioiden hoitoa. Kaikki asiat<br />

pyritään hoitamaan ja sitä varten<br />

leirillä on käytössä oma auto ja<br />

kuski, joten sekin puoli on reilassa.<br />

Valitettavasti monet asioilla käyvät<br />

jäävät sille tielle, varsinkin jos on<br />

sattunut olemaan rahapäivä.<br />

Keijo Laukkanen pitää tätä valitettavana,<br />

mutta toisaalta ymmärrettävänä.<br />

Leirillä olemiseen on<br />

tarkoitus sitoutua viideksi päiväksi,<br />

mutta koska leireilijät eivät kuulu<br />

kaikkein pitkänteisimpään porukkaan,<br />

ei mahda mitään ja ketään<br />

24 Lähimmäinen 3/2009<br />

hän ei voi pakottaa jäämään.<br />

Tällainen viikon leiri täydellä ylläpidolla<br />

maksaa melkoisesti, mutta<br />

se on osallistujille täysin ilmainen.<br />

Sillä ei myöskään rasiteta muita<br />

maksavia instansseja, vaan kaikki<br />

tulee Kuopin helluntaiseurakunnan<br />

katutyöltä. Rahat leiriin kootaan<br />

erilaisilla tempauksilla, pikku hommilla<br />

ja myyjäisillä.<br />

-Suurimman tuoton katutyö on<br />

jo pitkään saanut Kuopion joulumarkkinoilta.<br />

Me olemme mukana<br />

rakentamassa ja purkamassa<br />

markkinoita. Lisäksi saimme viime<br />

vuonna piikkipaikan myydä makkaraa<br />

koko markkinoiden ajan ja<br />

siitä tuli todella hyvä potti, kertoo<br />

Laukkanen<br />

Monet etsivät<br />

Sanaa<br />

Vuodesta vuoteen leirillä on mukana<br />

sama ydinporukka, joka tosin<br />

harvenee vuosi vuodelta. Laukkasen<br />

mukaan monet puhuvat leiristä<br />

jo pitkään ennen sen alkamista,<br />

eivätkä jäisi sieltä pois mistään<br />

hinnasta.<br />

Tällaisella päihdeleirillä on hengellinen<br />

sanoma vahvasti esillä ja<br />

kaikkien toivotaan osallistuvan eri<br />

tilaisuuksiin. Mitään pakkoa tai<br />

pakkosyöttöä ei ole. Laukkanen<br />

arvioi, että leirillä olevista muutaman<br />

voi sanoa olevan jollain tavalla<br />

Soppaa<br />

uskossa, mutta useimmat heistäkin<br />

kompuroivat melkoisesti. Olisi halua<br />

raitistua ja muuttaa elämä, mutta<br />

syystä tai toisesta se ei ota onnistuakseen.<br />

Tällaiset ihmiset tarvitsevat kärsivällistä<br />

rohkaisua ja rinnalla kulkemista<br />

ja sitten jokus aivan yllättäen joku<br />

onnistuu. Kuopiossa näitä kärsivällisiä<br />

rinnalla kulkijoita on Keijo Laukkasen<br />

lisäksi useita.<br />

Monipuolinen ohjelma<br />

Vaikka leiri on tarkoitettu niin hengen<br />

kuin ruumiin lepoon, ei ole<br />

tyydytty pelkkään löhöilyyn. Ohjelmassa<br />

on tekemistä aamusta iltaan<br />

ja kaikkein tärkeimmästä, eli syömisestä<br />

vastaa emäntäparvi ja ruokaa<br />

myös kuluu kiitettävästi. Nälkäisenä<br />

ei kenenkään tarvitse leirin aikana<br />

olla. Joku kehaisi syövänsä leirillä<br />

viikossa yhtä paljon kuin kotona<br />

kahdessa viikossa.<br />

Sauna on toinen tärkeä elementti<br />

leirillä ja se onkin lämpimänä aamusta<br />

iltaan. Koska leirillä on aika<br />

paljon myös liikuntarajoitteisia<br />

saunominen on vapaata. Kukin saa<br />

mennä milloin parhaiten sopii.<br />

Sanaa ja hengellistä musiikkia tar-

joillaan joka päivä ja iltapäisin on<br />

yleensä pidempi kokous. Iltaisin on<br />

mahdollisuus ottaa vastaan veraita<br />

ja koska leirille osallistuu väkeä<br />

useista lähikunnista on vierailut<br />

porrastettu.<br />

Kalavehkeet olivat koko leirin ajan<br />

ahkerassa käytössä ja taisi sieltä<br />

nousta jotain pataankin pantavaksi.<br />

Tämän kesän erikoisuutena<br />

oli mukana savitöiden tekeminen.<br />

Kaikilla halukkailla oli mahdollisuus<br />

tehdä omannäköisensä työ ja kaikki<br />

myös poltettiin valmiiksi asti.<br />

Tällaiset perinteiset köörileirit, joissa<br />

annetaan ihmisille tilaisuus viettää<br />

raittiita hetkiä hyvässä seurassa<br />

alkavat valitettavasti pian olla<br />

lähes katoavaa kansanperinnettä.<br />

Onneksi on sentää vielä tahoja,<br />

jotka vuodesta vuoteen jaksavat<br />

järjestää näitä leirejä. Tuljoita kyllä<br />

riittää ja usein leirin päättyessä<br />

ilmoittadutaan jo seuraavan kesän<br />

karkeloihin.<br />

Terapiatöitä<br />

Pekka<br />

Jos Herra antaa armonsa<br />

käydä<br />

Vaikka Samilla on elämää takanaan<br />

vasta reilu neljännesvuosisata, on<br />

hän ennättänyt viettää siitä toistakymmentä<br />

vuotta pää enemmän<br />

tai vähemmän sekaisin. Hän tuli<br />

päihdeleirille hakemaan vahvistusta<br />

uskolleen. Herran Sami kertoo jo<br />

löytäneensä, mutta nyt täytyy miettiä<br />

perimmäisiä kysymyksiä selvin<br />

päin.<br />

-Elämän viime vuodet ovat olleet<br />

kamppailua huumeiden kanssa.<br />

Olen ollut jonkin aikaa elävässä<br />

uskossa, mutta se ei ole saanut<br />

minua raitistumaan. Nyt haluaisin<br />

saada vahvistusta uskolle ja paremman<br />

yhteyden Jumalaan. Olen<br />

omilla tempuillani sotkenut tämän<br />

yhteyden ja tämän leirin aikana tahtoisin<br />

vahvistaa yhteyttä ja päästä<br />

elämässä vähän eteenpäin.<br />

Sami on niin pahassa huumekoukussa,<br />

ettei siitä hänen mukaansa<br />

ole mahdollisuutta päästä irti ilman<br />

vuosikausia kestävää korvaushoitoa.<br />

Hän oli leirin jälkeen menossa<br />

vaihtamaan korvaushoitolääkitystä<br />

vahvempaan. Edellinen lääkitys oli<br />

niin lievä, ettei sitä kestänyt ilman<br />

omia troppeja.<br />

Sami<br />

Sami kävi viime keväänä uskovien<br />

kasteella ja oli sen jälkeen ilman<br />

huumeita kolme kuukautta.-Koin<br />

tuona aikana suurta Pyhän Hengen<br />

kosketusta ja hyvää Herran yhteyttä.<br />

Jostain syystä tuo kaikki kuitenkin<br />

liukeni jonnekin ja nyt haluaisin<br />

päästä siihen takaisin täällä leirillä,<br />

sanoo Sami.<br />

Hän suhtautuu edessä olevaan pitkään<br />

korvaushoitoon tyynesti.<br />

-On se pitkä aika ja haluaisin kaikista<br />

aineista eroon vaikka heti, mutta<br />

käytännössä se onnistuu vain,<br />

jos Herra antaa armonsa käydä,<br />

päättää Sami<br />

Viinat ja kaljat unohtuvat<br />

edes hetkeksi<br />

Ulmasen Pekka tempaistiin mukaan<br />

leirille suoraan kadulta. Oli vielä rahaakin<br />

taskussa ja pankissa olisi ollut<br />

lisää. Vaikka mieli veti alun perin<br />

viinakauppaan, ei miestä muutaman<br />

leiripäivän jälkeen selvinpäin<br />

olo tunnu harmittavan, päinvastoin.<br />

-Minulla se juopottelu aina vaan jatkui,<br />

kun tuo piällikkö tuli hakemaan<br />

ja pyysi matkaan, ettei tartte juopotella,<br />

kiteyttää Pekka.<br />

Hän ei kadu valintaansa. Vaikka alla<br />

oli pitkä juomaputki alkoivat ruokahalut<br />

palata ja elämä voittaa jo<br />

parin päivän jälkeen. Viina ja kaljapullot<br />

eivät tullee edes mieleen,<br />

vaikka normaalissa arjessa ne näyttelevät<br />

pääosaa.<br />

-Kuule kyllä tää on tosissaan ollut<br />

tervehdyttävä leiri. Hienoja ihmisiä<br />

on. Ei ole kirosanaakaan mistään<br />

kuulunut, vaikka en kyllä ittekään<br />

kiroile. Kyllä tällä leirillä on ihmevaikutus<br />

ja on täällä niitä rukousjuttujakin,<br />

pohtii Pekka leirin menoa.<br />

Mies ei ole mikään viikonloppujuoppo<br />

vaan täysi ammattilainen, joka<br />

juo sanojensa mukaan kesät talvet.<br />

Jonkun kerran on mielessä käynyt<br />

lopettaminenkin, mutta toistaiseksi<br />

ei ole suurempaa yritystä ollut. Leirin<br />

jälkeen Pekka arveli menevänsä<br />

viinakauppaan, jos ei ihan heti niin<br />

viimeistään parin päivän sisällä.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 25

Hyvä Sanoma!<br />

HALUATKO<br />

levittää hyvää sanomaa,<br />

tukea evankelistoja, osallistua<br />

Koulu- ja Vammaispalvelun kehittämiseen<br />

sekä aktio- ja televisiotyöhön?<br />

LIITY<br />

Hyvä Sanoma ry:n kumppaniksi<br />

viidellä eurolla kuukaudessa.<br />

SAAT<br />

tietoa evankelioinnin haasteista,<br />

operaation etenemisestä sekä<br />

yhden Hyvä Sanoma -lehden<br />

vuositilauksen ystävälle,<br />

sukulaiselle tai naapurille<br />

VOIT<br />

laajentaa kumppanuutta viiden euron portaissa.<br />

Jokaisesta viiden euron kuukausittaisesta tuesta<br />

haluamasi ystävä saa Hyvä Sanoma<br />

-lehden kotiinsa.<br />

ILMOITTAUDU<br />

Internetissä www.hyvasanomapalvelut.fi<br />

tai soittamalla * HS-palvelujen toimisto 040 416 9400<br />

* Janne Lahti 0400 444 804 * Seppo Paldanius 040 845 5740<br />

* Pentti Walden 040 755 7654<br />

26 Lähimmäinen 3/2009

Suomen Helluntaikansa ry<br />

Kurssit ja tapahtumat Myllykummun Kurssikeskuksessa<br />

syyskaudella 2009 ja kevät- / kesäkaudella 2010<br />

Myllykummun Kurssikeskus, Nauriskoskentie 21, 20880 LEVÄSJOKI,<br />

puh. 02 552 7201 www.helluntaikansa.fi<br />

Elonkorjuujuhla 26.9. alkaen klo 10.00 ja<br />

päättyen noin klo 18.30.<br />

Raamattutunti<br />

(Altti Viljanen),<br />

Juhlakokous ja<br />

juhlapäivällinen.<br />

Vastaanotetaan<br />

maataloustuotteita<br />

ja muita<br />

elintarvikkeita<br />

Myllykummun<br />

kurssitoimintaa varten. Isäntänä Heikki Lahti puh.<br />

050 346 9408 tai 03 637 1358.<br />

Raamattukurssi 6.-17.10. alkaen tiistaina<br />

klo 12.00 ja päättyen seuraavan viikon la<br />

noin klo 13 (2 viikkoa).<br />

Kurssin aiheina ovat: ”Uustestamentillisen seurakunnan<br />

elämä, toiminta ja virat” (Juhani Karvinen).<br />

”Miten Raamattuni elää ja avautuu minulle ja miten<br />

löydän saarnatarpeita siitä” (Pauli Rahkonen). ”Herätyksen<br />

avaimet, evankelioimismenetelmät tänään<br />

ja miten syntyy elävä kokous” (Heikki Lahti). ”Jumalan<br />

antama työkutsu, Jumalan valinnat ja työhön<br />

valtuuttaminen” (Veikko Manninen). ”Kristuksen oppi<br />

ja sen käytäntöön soveltaminen” (Heikki Ahonen). Ilmoittautumiset<br />

Heikki Lahdelle 050 346 9408 tai 03<br />

637 1358.<br />

Naistenpäivät 29.-31.10. alkaen torstaina klo<br />

17.00 ja päättyen lauantaina noin klo 13.<br />

Yhdyshenkilö Annikki Salo. Ilmoittautumiset Annikille<br />

puh. 044 338 6772. Julistusvastuussa Irmeli Schüz,<br />

Annikki Salo ja Leena Tiirikainen.<br />

Marrasrukihiset 11.-15.11. alkaen ke tervetulokahvilla<br />

klo 17.00 ja päätös su noin<br />

klo 14.<br />

Opettajina Veikko Manninen ja Aki Miettinen. Isäntäparina<br />

Hannes ja Tyyne Vehviläinen. Ilmoittautumiset<br />

Vehviläisille puh. 040 751 6613.<br />

Opetus- ja sielunhoitopäivät 25.-28.11. alkaen<br />

ke klo 12.00 ja päättyen lauantaina.<br />

Mukana palvelemassa Jaakko Heinonen ja Erkki<br />

Laine. Isäntäparina Annikki ja Matti Salo. Ilmoittautumiset<br />

Annikille puh. 044 338 6772 tai 0500 128 090.<br />

Joulurauhaa Myllykummussa 23.-26.12.<br />

Joulurauha löytyy Kummusta. Myllykummussa on<br />

edullinen tapa viettää joulua. Joulupaketin hinta on<br />

120 €. Paikkavaraukset Airi Rusille puh. 040 513<br />

3672. Julistusvastuu Reino Komosella.<br />

Ykkösrukihiset 6.-10.1. alkaen ke klo<br />

12.00 ja päättyen su noin klo 13.<br />

Astutaan rukihisin eväin uuteen armon vuoteen.<br />

Opettajina Markku Kuokkanen ja Joel Porkka. Isäntäparina<br />

Joel ja Katri Porkka, ilmoittautumiset puh.<br />

0400 804 172.<br />

Esikuvat puhuvat VT:ssa 27.-31.1. alkaen<br />

ke klo 12.00 ja päättyen la noin klo 13.<br />

Aiheina: ”Jumalan määräämät uhritoimitukset esikuvina”<br />

(Juhani Karvinen) ja ”Ruutin kirjan värikäs<br />

aarrearkku” (Pauli Karppinen). Ilmoittautumiset<br />

Heikki Lahdelle puh. 050 3469408 tai 03 6371358.<br />

Muut kevätkauden 2010 kurssit.<br />

• Naistenpäivät 12.-14.2., yhdyshenkilöinä Eeva<br />

Kota-aho (puh. 050 330 7958) ja Pirkko Haapakallio<br />

• Miehet kutsutaan kokoon 26.-28.2., isäntänä Vesa<br />

Lehtinen (puh. 0400 014 540)..<br />

• Täyttykää Hengellä rukouspäivät 11.-14.3., isäntänä<br />

Heikki Lahti (puh. 050 346 9408).<br />

• Pääsiäis- ja ylösnousemusjuhla 1.-5.4., isäntäparna<br />

Joel ja Katri Porkka (puh. 0400 804 172).<br />

• Eläkeläisten kohtaamispäivä 24.4., isäntänä Heikki<br />

Lahti (puh. 050 346 9408).<br />

• Äiti ja isäleiri 18.-23.5., isäntäparina Annikki ja<br />

Matti Salo (puh. 044 3386772).<br />

• Kevättalkoot 24.-27.5., isäntänä Juhani Glade<br />

(puh. 050 402 8061).<br />

•Juhannusjuhlat<br />

25.-27.6., isäntäparina<br />

Simo ja Olga<br />

Sinervä (puh. 040<br />

758 8209).<br />

•”Elosalamat”-tapahtuma<br />

13.-15.8.,<br />

isäntänä Heikki<br />

Lahti (puh. 050 346<br />

9408).<br />

Muut tilaisuudet.<br />

• Syyskonferenssi 19.9.2009 alkaen klo 9 Iisalmessa<br />

Kirkonsalmen koululla (Koulutie 6).<br />

• Veljes- ja sisarpäivät 24.10.2009 alkaen klo 9<br />

Raahen Helluntaiseurakunnan rukoushuoneella<br />

(Reiponkatu 40). Keskusteluaiheet: ”Jumalan seurakunta<br />

nykyajassa” (Heikki Ahonen) ja ”Herätyksen<br />

avaimet” (Heikki Lahti).<br />

• Veljes- ja sisarpäivät 20.3.2010 Korpilahdella.<br />

• Kevätkonferenssi 13.5.2010 Hyvinkäällä.<br />

Katso tarkemmin kurssiohjelmavihkonen, Ristin<br />

Kansa ja www.helluntaikansa.fi<br />

Tervetuloa viettämään aikaa Jumalan<br />

muuttumattoman Sanan äärelle.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 27

Asiantuntija<br />

ymmärtää<br />

yksilölliset erot.<br />

Valitse pankki, joka on<br />

erikoistunut ihmisiin.<br />

Tule Kortesjärven Osuuspankkiin.<br />

Se kyllä kannattaa!<br />

Pääkonttori 06-488 0000<br />

Ylikylä 06-488 7545<br />

Evijärvi 06-769 6700<br />

www.kortesjarvenop.fi<br />

Millaiset juuret sinulla on?<br />

Tule ottamaan siitä selvää: rakennetaan taloudellesi<br />

perusta, jossa suunnitelmien on turvallista kasvaa talouden<br />

suhdanteista riippumatta!<br />

Tervetuloa pankkiin, jonka asiakkailla on juuret:<br />

Esitteet • Lomakkeet<br />

Käyntikortit • Kirjekuoret<br />

Lehdet • Käsiohjelmat • Kirjat<br />

Tarrat • Liput • Laput • Kutsut<br />

Julisteet • Tulosteet<br />

28 Lähimmäinen 3/2009<br />

Lönnrotinkatu 4<br />

87100 Kajaani<br />

Puh. (08) 6134 865<br />

Faksi (08) 6134 847<br />

Tuusniemi 017-615 0500, Kosula 017-633 155,<br />

Juankoski 017- 612 707, Niirala 017-368 8020,<br />

Petonen 017-288 2600<br />

www.tuusniemenop.fi

Samaria-päivät 10.10.2009<br />

SAMARIA 40-VUOTTA -<br />

”JUMALAN MAHDOLLISUUDET”<br />

Porvoon helluntaiseurakunnassa,<br />

Adlercreutzinkatu 31, 06100 Porvoo<br />

www.samaria.fi<br />

www.noark.fi<br />

www.samariayouth.fi<br />

Päivät ovat avoimet kaikille Samaria-työn ystäville.<br />

Ei osallistumismaksua!<br />

09.00 Aamukahvit<br />

09.30 Aamun avaus, Nils-Gustav Blom, musiikki Ida Bois<br />

10.00 Raamattutunti, Eero Lehtikangas<br />

11.15 Raamattutunti, Martti Suhonen<br />

12.00 - 13.30 Lounas<br />

13.30 Samaria 2009, Päivi ja Ismo Valkoniemi<br />

- yksiköiden, työn ja sisältöjen sekä työntekijöiden esittely<br />

Sillan varjossa<br />

15.00 Juhlaseminaari<br />

Historiasta nykypäivään, Krister Lindberg & avustajat<br />

- 40 vuotiaan Samarian taipaleen kohokohdat<br />

16.30 - 18.00 Juhlakahvitus<br />

17.00 - 18.00 Tervehdysten vastaanotto<br />

Pitkän linjan muusikkopariskunnan yhteisäänite puhuu Jumalan<br />

uskollisuudesta ja hoitavasta läheisyydestä. Äänitteellä soivat laulut,<br />

jotka ovat puhutelleet tai koskettaneet kuulijoita eniten lähes<br />

kaksikymmentä vuotta. Lisäksi kuullaan kolme ennen esittämätöntä laulua.<br />

Nimikkolaulu ”Sillan varjossa” sekä perheen nuorten Idan ja Joonaksen rehelliset ja<br />

kauniit balladit laajentavat matkakertomuksen seuraavaan sukupolveen.<br />

Levy on pariskunnan kolmas pitkäsoittolevy.<br />

18.00 Pääjuhlatilaisuus, Samaria rf 40 vuotta<br />

Kenneth Grönroos, Krister Lindberg, Päivi ja Ismo Valkoniemi, Ida Bois<br />

20.00 SamariaYouth night<br />

Anssi Tiittanen & bändi, Ida Bois, Simo Siren, Anders Krook<br />

Julkaisuvuosi: 2009<br />

Kappalelista:<br />

1. Täällä pohjantähden alla<br />

2. Puhdasta kultaa<br />

3. Sillan varjossa<br />

4. Tiellä via Dolorosan<br />

5. Minun ikäväni näyt<br />

6. Kuule rukouksen, Jeesus<br />

7. Tule, Jeesus, ja siunaa lastas<br />

8. Iltarukous<br />

9. Kuuntelisitko<br />

10. Meitä johdata<br />

11. Tammipuu<br />

12. Kinneret<br />

Tilaisuudet:<br />

4.10. Rauman Helluntaiseurakunta klo 11.00<br />

4.10. Hämeenlinna, Parolannummi<br />

Toimintakeskus Toimis klo 18.00<br />

10.10. Porvoo, Samaria-päivät, Helluntaiseurakunta<br />

Hinta 20 euroa. Saatavana kristillisistä kirja ja musiikkikaupoista ja<br />

seurakuntien kirjapisteistä sekä Samarian toimistolta puh. (019) 5230 318,<br />

samaria-center@samaria.fi:<br />

18.10. Hämeenlinna, Saalem-seurakunta klo 11.00<br />

4.11. Porvoo, Tuomiokirkko, konsertti klo 19.00<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 29

YHTEYSTIEDOT:<br />

YHDISTYKSEN TOIMISTO<br />

KAN ry, Jääkärintie 81<br />

62420 Kortesjärvi<br />

Puh. 020 155 1460<br />

Fax. 020 155 1469<br />

www.kan.fi<br />

info@kan.fi<br />

Pankki: POP 474310-29579<br />

Suorat numerot:<br />

Jukka Nieminen<br />

toiminnanjohtaja<br />

Puh. 0400 920 363<br />

jukka.nieminen@kan.fi<br />

Toiminnanjohtajan tiimi:<br />

Erja Tapaninen 050 541 8044<br />

Hannu Koivisto 0400 881 145<br />

Helena Korhonen 050 330 1164<br />

Irja Harju<br />

maksuliikenne<br />

Puh. 040 359 2571<br />

irja.harju@kan.fi<br />

Kaija Hirvonen<br />

kirjanpito<br />

Puh. 040 359 2570<br />

kaija.hirvonen@kan.fi<br />

Helena Korhonen<br />

aluekoordinaattori/<br />

hallintopäällikkö<br />

Puh. 050 330 1164<br />

helena.korhonen@kan.fi<br />

KIRPPUTORIT<br />

Lähimmäinen -kirpputori<br />

Linnankatu 7<br />

20100 Turku<br />

puh. (02) 251 3595<br />

040 357 5132<br />

VANKILAPROJEKTI<br />

Konnunsuon vankila<br />

Läykäntie 53<br />

54190 Konnunsuo<br />

Ari Rautavirta<br />

Puh. 010 3685 285<br />

Matkapuh. 040 535 4033,<br />

ari.rautavirta@kan.fi<br />

KAN-KODIT<br />

Hauhon Kan-koti<br />

Tampereentie 367<br />

14700 Hauho<br />

Puh. 050 442 2205<br />

hauho@kan.fi<br />

Parkanon Kan-koti<br />

Kivijärventie 14<br />

39620 Kovesjoki<br />

puh. (03) 442 3718<br />

fax. (03) 448 5431<br />

parkano@kan.fi<br />

Rovaniemen Kan-koti<br />

Saukkolantie 8<br />

97340 Meltaus<br />

045 111 6922<br />

rovaniemi@kan.fi<br />

Raision Kan-koti<br />

Kaanaanrannantie 12<br />

21120 Raisio<br />

puh. (02) 438 3768<br />

raisio@kan.fi<br />

Seinäjoen Kan-koti<br />

Pelttarinkatu 10<br />

60320 Seinäjoki<br />

puh. 040 556 0815<br />

seinajoki@kan.fi<br />

Jyväskylän Kan-koti<br />

Yläkoskentie 11 B 8<br />

40800 Vaajakoski<br />

Puh. 050 409 9179<br />

jyvaskyla@kan.fi<br />

HOITOKODIT<br />

Kortesjärven hoitokoti<br />

Fräntiläntie 174<br />

62430 Peltotupa<br />

puh. (06) 488 6127<br />

kortesjarvi@kan.fi<br />

Myllymäen hoitokoti<br />

Palkkikankaantie 1<br />

63900 Myllymäki<br />

puh. (06) 533 6194<br />

ahtari@kan.fi<br />

HOIDON JÄLKEEN<br />

Tuusniemen<br />

työkuntoutusyksikkö<br />

Kaasilansalmentie 299<br />

71200 Tuusniemi<br />

050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

AVOHOITO JA<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Tampereen Ankkuri<br />

Rimminkatu 7<br />

33250 Tampere<br />

Matkapuh. 040 574 1087<br />

tampere@kan.fi<br />

Espoon Ankkuri<br />

päiväkeskus ja avohoito<br />

Matinkartanontie 16B<br />

02230 Espoo<br />

puh. 045 131 3775<br />

espoo@kan.fi<br />

PÄIVÄKESKUKSET<br />

Kiuruveden helluntaiseurakunnan<br />

Kontaktitupa<br />

Nivankatu 3<br />

74700 Kiuruvesi<br />

Puh. 040 502 5599<br />

Tuusniemen rukouspiirin<br />

Toivontupa<br />

puh. 044 286 8888<br />

juhani.vartiainen@pp.inet.fi<br />

Lahden Kan-päiväkeskus<br />

Ryylynraitti 6<br />

15300 Lahti<br />

Puh. 0440 558 389<br />

lahti@kan.fi<br />

MOKU-projekti<br />

Hannu Koivisto<br />

puh. 0400 881 145<br />

hannu.koivisto@kan.fi<br />

KUOPION SEUDUN<br />

KATULÄHETYSTYÖ<br />

Keijo Laukkanen<br />

puh. 040 5711941<br />

30 Lähimmäinen 3/2009

Kan - hoitoyksiköt<br />

Kan ry hallitus<br />

Varsinaiset jäsenet<br />

Raimo Leppälä, pj.<br />

040 708 6260<br />

Pauli Särkkä, varapj.<br />

0400 916 720<br />

Toivo Pohjolainen, siht.<br />

0400 934 034<br />

Tomi Keinänen<br />

040 744 4262<br />

Kari Honkanen<br />

050 512 6377<br />

Varajäsenet<br />

Juhani Karvinen<br />

040 519 0569<br />

Erja Tapaninen<br />

050 541 8044<br />

Sinikka Kukkola<br />

0400 787 148<br />

Hannu Pirinen<br />

0400 693 552<br />

<strong>LÄHIMMÄINEN</strong><br />

Julkaisija<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Päätoimittaja: Jukka Nieminen<br />

toimittaja: Ilkka Partanen<br />

ilkka.partanen@kan.fi<br />

taittaja: Hannele Mathlin<br />

hannele,mathlin@gmail.com<br />

Toimituskunta:<br />

Jukka Nieminen<br />

Raimo Leppälä<br />

Ilkka Partanen<br />

Toivo Pohjolainen<br />

Pauli Särkkä<br />

Painopaikka KS Paino Oy<br />

Kajaani<br />

Painosmäärä 10 000 kpl<br />

Teksti: Ilkka Partanen<br />

Kuvat: Ilkka Partanen, Hannele Mathlin,<br />

Heikki Nordfors ja Petri Mäkeläinen<br />

Ilmoitushinnat:<br />

1/1 sivu 1000 €<br />

1/2 sivu 600 €<br />

1/4 sivu 300 €<br />

1/8 sivu 150 €<br />

hinnat sis.alv.<br />

Kuka on sinun lähimmäisesi 31

M<br />

Itella Oyj<br />

Tilaa Kan ry:n vanerituotteita<br />

Linnunpönttö on osista koottava<br />

avautuva malli, joka on helppo puhdistaa.<br />

Pöntöt myydään mieluiten isommissa erissä 7€<br />

kpl<br />

Lisää tuotteita osoitteessa www.kan.fi<br />

Tiedustelut ja tilaukset:<br />

puh 050 363 4636<br />

tuusniemi@kan.fi<br />

Kan-käyrän, eli terveyskoukun<br />

täysin uudistettu ja parannettu<br />

malli, joka kestää kovempaakin<br />

käyttöä.<br />

35€ kpl + toimituskulut<br />

Kristillinen alkoholisti- ja narkomaanityö ry<br />

Tule mukaan Kan -työhön<br />

Liity Kan ry:n kannattajajäseneksi<br />

Postimaksu<br />

maksettu<br />

Suomessa<br />

Täytä alla oleva lipuke, niin lähetämme sinulle jäsenkortin, jolla voit<br />

maksaa jäsenmaksun. Jäsenmaksu on 25 euroa/vuosi. Jäsenenä<br />

saat 4 kertaa vuodessa ilmestyvän Lähimmäinen -lehden.<br />

Jäseneksi voit liittyä kätevästi myös internetsivustolla www.kan.fi<br />

Yhteystietoni<br />

Nimi:<br />

Lähiosoite:<br />

Kristillinen alkoholistija<br />

narkomaanityö ry<br />

Tunnus 5004656<br />

62003 VASTAUSLÄHETYS<br />

Postiosoite:

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!