Kulttuuria perinnöksi, Suomen Tammi projektista - Opetushallitus
19.04.2015 • Views
Share Embed Flag

Kulttuuria perinnöksi, Suomen Tammi projektista - Opetushallitus

Kulttuuria perinnöksi, Suomen Tammi projektista - Opetushallitus

Kulttuuria perinnöksi, Suomen Tammi projektista - Opetushallitus

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
edu.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

<strong>Kulttuuria</strong> <strong>perinnöksi</strong><br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> – <strong>projektista</strong> verkostoksi

<strong>Kulttuuria</strong> <strong>perinnöksi</strong>

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> on Museoviraston,<br />

Opetushallituksen ja ympäristöministeriön<br />

yhteinen kulttuuriperinnön<br />

opetuksen kehittämisverkosto<br />

www.edu.fi/projektit/tammi<br />

MUSEOVIRASTO<br />

YMPÄRISTÖMINISTERIÖ

<strong>Kulttuuria</strong> <strong>perinnöksi</strong><br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> – <strong>projektista</strong> verkostoksi 1998-2004<br />

Raportti

<strong>Kulttuuria</strong> <strong>perinnöksi</strong><br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> <strong>projektista</strong> verkostoksi 1998-2004<br />

Raportti<br />

Toimituskunta: Pekka Elo, Heljä Järnefelt, Eero Kaila, Antti Lönnblad<br />

Ulkoasu: Tyko Elo<br />

Reproduktio: TykoGrafi<br />

© <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> ja kirjoittajat:<br />

Pekka Elo, ylitarkastaja, <strong>Opetushallitus</strong>; Inari Grönholm, ylitarkastaja, <strong>Opetushallitus</strong>;<br />

Heljä Järnefelt, suunnittelija, <strong>Opetushallitus</strong>; Eero Kaila, harjoittelija, <strong>Opetushallitus</strong>;<br />

Marjut Lamminen, tutkija, Museovirasto; Seija Linnanmäki, tutkija, Museovirasto;<br />

Antti Lönnblad, harjoittelija, <strong>Opetushallitus</strong>; Ilkka Niiniluoto, rehtori, Helsingin yliopisto;<br />

Minna Perähuhta, yliarkkitehti, ympäristöministeriö; Kaija Salmio, opetusneuvos, <strong>Opetushallitus</strong>;<br />

Marja-Liisa Visanti, ylitarkastaja, <strong>Opetushallitus</strong>; Mari Vuoriheimo, harjoittelija, <strong>Opetushallitus</strong>.<br />

Kuvat<br />

Jyrki Aikko: 66, 67; Per Båsk: 17, 128; Pekka Elo: 5, 6, 9, 10, 13, 91, 96, 113, 129<br />

Tyko Elo: kansi, 12, 15, 71, 73, 74, 76, 77, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 84, 85, 86, 89, 95, 102, 115, 117, 130, 137;<br />

Minna Hautio: 61; Heidi Hummelstedt: 59; Leena Järnfors: 64, 65; Inka Kivi: 54, 55;<br />

Kauko Kyynäräinen: 49; Marjut Lamminen: 52, 53, 100; Maria Lampinen: 58;<br />

Anna Louekari: 46, 47; Kirsti Merta: 48; Tero Pajukallio: 105;<br />

Mirja Ramstedt-Salonen: 60; Jaakko Rekola: 50, 51;<br />

Anne Rousku: 56, 57; Leena Thornberg: 62, 63<br />

Kirjaintyypit: Berthord Garamond ja Univers<br />

Paperi: Munken pure<br />

Painotyö: F.G. Lönnberg, Helsinki 2005<br />

ISBN 952-13-2755-3

Aluksi<br />

<strong>Kulttuuria</strong> <strong>perinnöksi</strong>, <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

–<strong>projektista</strong> verkostoksi kirja on arvio ja<br />

kuvaus vuosina 1998-2004 tehdystä kulttuuriperintöopetuksen<br />

kehittämistyöstä.<br />

Kirjan tavoite on olla enemmän kuin pelkkä raportti<br />

tai luettelo tehdystä työstä. Tavoite on<br />

kertoa ja jakaa se miten ja millaiseksi kulttuuriperintöopetus<br />

on kehittynyt. Toiveemme on, että<br />

se innostus ja voima, jolla projektia on viety<br />

eteenpäin, tarttuisi lukijaan. Kirjan esimerkit ja<br />

kuvaukset on tarkoitettu vapaasti käytettäväksi<br />

ja sovellettavaksi omiin tarpeisiin. Toimivimmat<br />

esimerkit löytyvät paikallisverkoston omista kuvauksista.<br />

Kirjassa on sekä luettelo mukana olleista<br />

osahankkeista, niin kuin ne on aikoinaan<br />

ilmoitettu, että yhteenvetoja aikaansaannoksista.<br />

Tämä kaikki on vaatinut valtavan määrän<br />

työtä, tietoa, taitoa ja sydämen mukana oloa.<br />

Monet ihmiset, eri tahoilta, ovat antaneet aikaansa<br />

ja asiantuntijuuttaan tämän kaiken toteuttamisessa<br />

ja onnistumisessa. Kiitokset kehitystyöstä<br />

kuuluvat juuri heille.<br />

Opetusneuvos Kaija Salmio, Opetushallituksen<br />

arviointiryhmästä on suorittanut ja koonnut<br />

projektin arvioinnin. Työ on merkittävää<br />

tulevaisuuden toimintaa ajatellen.<br />

Projektimme toimintavuosien aikana tietoisuus<br />

koulutuksen, kasvatuksen ja kulttuuriperintöalan<br />

yhteisistä velvoitteista ja tavoitteista<br />

on lisääntynyt. Kulttuuriperintöopetuksen merkityksen<br />

ymmärtämiseksi tulee kuitenkin vielä<br />

ponnistella.<br />

Tulevaisuuden rakentamisessa kouluopetus<br />

välittää kulttuuriperintöä sukupolvelta toiselle,<br />

kartuttaa tarvittavaa tietoa ja osaamista sekä lisätä<br />

tietoisuutta yhteiskunnan perustana olevista<br />

arvoista ja toimintatavoista. Tarkoituksena ei<br />

ole katsoa vain taaksepäin. Opetuksen tehtävänä<br />

on myös kehittää kykyä arvioida kriittisesti,<br />

luoda uutta kulttuuriperintöä sekä uudistaa ajattelu-<br />

ja toimintatapoja. Tällaisen opetuksen kehittämistyö<br />

jatkuu <strong>Suomen</strong> Tammen verkostossa.<br />

Kulttuuriperintömme katsoo tulevaisuuteen.<br />

Toimituskunta

Sisältö<br />

8<br />

12<br />

18<br />

45<br />

72<br />

77<br />

82<br />

84<br />

87<br />

91<br />

137<br />

Ilkka Niiniluoto<br />

Aika, muisti ja kulttuuriperintö<br />

Pekka Elo<br />

Hyvä verkko – toimiva tulos<br />

Hankkeet<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen hankkeet<br />

Inari Grönholm ja Mari Vuoriheimo<br />

Toimintamalleja<br />

Tuki<br />

Marja-Liisa Visanti<br />

Johtoryhmän mietteitä<br />

Pekka Elo ja Heljä Järnefelt<br />

Projektiryhmän työstä<br />

Minna Perähuhta<br />

Kulttuurisesti kestävää kehitystä<br />

Marjut Lamminen<br />

Museo-opetusta ajassa<br />

Seija Linnanmäki<br />

Rakennetun ympäristön näkökulma<br />

Arviointi<br />

Kaija Salmio<br />

Arviointiraportti<br />

Summary

Ilkka Niiniluoto<br />

Aika, muisti ja kulttuuriperintö<br />

Kulttuurityö ja ajan filosofia<br />

Kulttuurilla tarkoitetaan ihmisen harjoittamaa<br />

”hengen viljelyä” (cultura animi), luovaa toimintaa,<br />

jonka tuloksena syntyy aatteita ja ajattelua,<br />

tiedettä ja taidetta, kuvia ja kirjallisuutta,<br />

käyttöesineitä ja rakennuksia, tapoja ja sosiaalisia<br />

instituutioita. Kulttuuri on läpikotaisin aikaan<br />

sidottua, sillä sitä tuotetaan, ylläpidetään<br />

ja välitetään sukupolvien välisessä ketjussa.<br />

Ajan filosofian tärkeä kiistakysymys on se,<br />

missä mielessä aika on todellista. Ajan käsitteellä<br />

on fysikaalinen ulottuvuus, jossa se merkitsee<br />

ihmisestä riippumatonta maailman tapahtumien<br />

ja muutosten järjestystä. Tämän aikakäsityksen<br />

puitteissa voimme objektiivisesti puhua maailmankaikkeuden<br />

historiasta aina 15 miljardin vuoden<br />

päähän. Ajalla on myös subjektiivinen ulottuvuus,<br />

jossa se merkitsee ihmisen tapaa kokea ja<br />

jäsentää tapahtumia menneisiin, nykyisiin ja tuleviin.<br />

Aikakokemuksen keskeinen elementti on<br />

muisti, jonka avulla ihminen voi säilyttää oman<br />

elämänkaarensa tapahtumien jälkiä omassa mielessään<br />

- ja näin ymmärtää omaa itseään ja identiteettiään<br />

aikaan sidottuna ja muuttuvana kulttuuriolentona.<br />

Ajan filosofiassa kiistellään myös siitä, missä<br />

mielessä menneisyys on todellista. Tulevaisuuden<br />

osalta voimme olla jokseenkin yksimielisiä,<br />

että se ei vielä ole todellista, vaan avautuu<br />

eteemme erilaisten kehityspolkujen mahdollisuuksina.<br />

Presentismiksi kutsuttu oppi väittää,<br />

että vain nykyhetken asiat ovat todellisia. Tämä<br />

ajattelutapa sopii postmodernismiin, jolle on<br />

tyypillistä tarrautuminen ohikiitävään nykyhetkeen<br />

ilman kaihoa eiliseen ja vailla huolta huomisesta.<br />

Presentismiä vastaan voidaan kuitenkin<br />

esittää, että menneisyys on jo tapahtuneena objektiivisesti<br />

määräytynyt: vaikka voimme edelleen<br />

tutkia ja tulkita menneitä tapahtumia, emme<br />

voi enää vaikuttaa niiden kulkuun. Sen sijaan<br />

menneisyys jatkuvasti monin tavoin vaikuttaa<br />

omaan elämäämme. Vaikka me emme enää<br />

elä menneisyydessä, menneisyys on läsnä nykyhetkessä<br />

jättämiensä jälkien ja muistojen muodossa.<br />

Sivistyksen tuntomerkkinä onkin pidetty<br />

sen tunnustamista, että menneisyys elää meissä.<br />

Ihmisen muisti voi ulottua hänen oman elämänsä<br />

ensimmäisiin ikävuosiin saakka. Ihmiskunnan<br />

muistitieto voi myös ketjuna ulottua<br />

kauaksi esihistoriaan saakka, sillä meille voi säilyä<br />

ihmisen suunnittelemia ja rakentamia työkaluja<br />

ja käyttöesineitä. Vastaavasti perinneaineistot<br />

saattavat välittyä sukupolvelta toiselle<br />

yksilöiden mielissä säilyvinä kertomuksina, runoina<br />

ja tarinoina. Tämän kulttuurin välityksen<br />

muotona on puhekieli ja siihen perustuva oraalinen<br />

muistitraditio.<br />

Inhimillisen kulttuurin menestyksen avaimena<br />

on kuitenkin ollut se, että kulttuurityön tu-<br />

8

loksia on opittu tallentamaan ja välittämään<br />

julkisesti havaittavien merkkien muodossa. Esimerkkejä<br />

tästä ovat varhaiset työkalut, joiden<br />

käyttötavat siirtyivät perimätietona vanhemmilta<br />

lapsille tai mestareilta oppipojille. Varhain<br />

kehittynyt analoginen tiedonvälitys käytti<br />

hyväkseen kuvia. Tärkeä askel, josta on tapana<br />

aloittaa historiallisen ajan mittaaminen, on kirjoitustaidon<br />

keksiminen: kirjoitettu kieli teki<br />

kumouksellisella tavalla mahdolliseksi kulttuurin<br />

digitaalisen tallennuksen ja siirtämisen ylittämällä<br />

ajan, paikan ja yksilöllisen muistikyvyn<br />

rajoitukset. Ihmisen luoma kulttuuri ja tutkimuksen<br />

kautta syntynyt inhimillinen tieto voitiin<br />

näin kirjoittaa muistiin papyrus- ja pergamenttikääröihin,<br />

painaa kirjapainon avulla paperille,<br />

levittää painettuina kirjoina. Saman kehityskulun<br />

jatkoja ovat 1900-luvun lopun uudet<br />

elektroniset julkaisut, joiden alustoina ovat<br />

tietokoneiden muistien virtapiirit ja piisirut.<br />

Muistiorganisaatiot<br />

ja kulttuurin eroosio<br />

Museoita, arkistoja ja kirjastoja on tapana kutsua<br />

”muistiorganisaatioiksi”, jotka toimivat ”ihmiskunnan<br />

muistina”. Tämä ajattelutapa on<br />

9

osuva, kun otetaan huomioon edellä kuvattu<br />

kulttuurityön ja ajan suhde, sillä näiden laitosten<br />

tehtävänä on tallentaa, dokumentoida ja<br />

esitellä menneisyydessä luotuja kulttuurin tuloksia.<br />

Vanhat rakennukset, joiden kunnosta on<br />

pidetty huolta, toimivat jo sellaisenaan itsensä<br />

dokumentaatioina. Toisaalta museo, joka asettaa<br />

esille ja katseltavaksi vanhoja käyttöesineitä,<br />

ei tavallisesti anna hauraita kapineita ihmisten<br />

käsillä kosketeltaviksi. Arkisto voi tarjota lukijalle<br />

alkuperäisen historiallisen paperin sijasta<br />

mikrofilmatun ja tietokoneelle digitoidun dokumentin.<br />

Sama rajoitus koskee kirjastoja, joiden<br />

vanhat kirjakokoelmat kuluvat käytössä<br />

ja hapertuvat ajan myötä.<br />

Samalla kun kulttuuriesineiden<br />

tehtävä on toimia nykyisyydessä<br />

menneisyyden jälkinä, niitä uhkaa<br />

”eroosio” -kuluminen, rapautuminen<br />

ja tuhoutuminen.<br />

Karl Popperin termejä käyttäen kulttuurin<br />

tuotteille on luonteenomaista, että ne kuuluvat<br />

kolmeen maailmaan. Maailman 1 esineenä<br />

esimerkiksi kirja on fyysinen kappale, jolla on<br />

oma rakenne, muoto, kemiallinen koostumus,<br />

paino, lujuus, haju ja väri. Tähän todellisuuden<br />

tasoon kuuluvat myös kirjaan painetut kirjaimet<br />

ja kuvat. Bibliofiilille juuri vanhat alkuperäisteokset<br />

ovat intohimoisen harrastuksen,<br />

ihailun ja keräilyn kohteita. Luonnonlakien<br />

mukaisesti tällaisissa fyysisissä kappaleissa kuitenkin<br />

tapahtuu muutoksia. Ne voivat tuhoutua<br />

tulipalossa, haurastua ja homehtua, kellas-

tua tai menettää värinsä. Tämän vuoksi kirjojen,<br />

filmien, äänitallenteiden ja muiden dokumenttien<br />

konservointi ja entisöinti on tärkeä<br />

kirjastojen palvelutehtävä.<br />

Maailman 2 esineenä kirja elää yksilöjen<br />

mielissä. Eroosio tällä todellisuuden tasolla<br />

merkitsee sitä, että teokset vääristyvät ihmisten<br />

muistissa tai kokonaan unohtuvat. Kirjastojen<br />

uumenissa on valtavasti kätkeytynyttä aineistoa,<br />

jota ei enää muisteta tai osata sieltä<br />

etsiä. Tätä prosessia vastaan yliopistot ja niiden<br />

kirjastot voivat taistella ylläpitämällä aateja<br />

oppihistorian harjoitusta, tuomalla julkisuuteen<br />

kokoelmiensa aarteita näyttelyissä ja julkaisuissa<br />

sekä kehittämällä tehokkaita ja kattavia<br />

tiedonhaun järjestelmiä.<br />

Maailman 3 kulttuuriesineinä kirjoissa on<br />

olennaista niiden informaatiosisältö, jota koskeva<br />

tekijänoikeus kuuluu kirjoittajalle. Jo kirjapainotaito<br />

teki mahdolliseksi valmistaa suuria<br />

määriä kopioita ja erilaisia painoksia yhdestä<br />

ja samasta teoksesta. Nykyisin sama teos<br />

voidaan tallentaa ja julkaista useissa eri muodoissa:<br />

monisteena, painettuna kirjana, cdromppuna,<br />

sähkökirjana, elektronisena kirjana<br />

nettisivuilla. Tämä esitysmuotojen runsaus on<br />

samalla merkinnyt sitä, että kulttuuriteokset<br />

”informaatiopaketteina” elävät entistä enemmän<br />

riippumatonta elämäänsä virtuaalisessa<br />

todellisuudessa.<br />

Tieteellinen tieto maailmassa 3 on muuttuvaa,<br />

sillä sitä alati päivitetään ja uusitaan uuden<br />

tutkimuksen ja kritiikin kautta: raja tieteen<br />

historian ja tutkimuksen nykyrintaman välillä<br />

on jatkuvasti liikkeessä. Mutta myös eroosio<br />

voi koskea maailma 3:n olioita. Myös ne ovat<br />

aikaan sidottuja ja herkkiä muutoksille sikäli,<br />

että nekin voivat hävitä inhimillisen todellisuuden<br />

piiristä. Tämä voi tapahtua, jos jonkin<br />

teoksen kaikki dokumentaatiot maailmassa 1 tuhoutuvat<br />

tai kaikki teosta koskevat ajatukset ja<br />

muistot maailmassa 2 haihtuvat. Kulttuuriesineen<br />

häviämistä merkitsee myös tilanne, jossa<br />

esimerkiksi elektronisesti säilytettyä dokumenttia<br />

ei enää kyetä avaamaan ja rekonstruoimaan<br />

uusilla tekniikoilla tai tallentamisessa käytettyä<br />

kieltä ei enää kukaan kykene tulkitsemaan ja<br />

ymmärtämään.<br />

Kulttuuriperintö haasteena<br />

Kulttuuri tarkoittaa inhimillisen luovan työn<br />

tuloksia, jotka siirtyvät tallenteina sukupolvelta<br />

toiselle. Muistiorganisaatiot huolehtivat<br />

kulttuuriesineiden ja kirjojen säilymisestä ja<br />

esilläolosta niin, että ne eivät tuhoudu ja unohdu.<br />

Tämän toiminnan kautta museot ja kirjastot<br />

ehkäisevät ja estävät luovan kulttuurityön<br />

kääntöpuolena välttämättä esiintyvää<br />

kulttuurin eroosiota. Niiden kokoelmat tulevat<br />

tulevaisuudessakin sisältämään monimuotoisesti<br />

esineitä, painettuja teoksia ja sähköisiä<br />

aineistoja. Onnistuessaan tehtävissään museot<br />

ja kirjastot säilyttävät menneisyyden elävänä<br />

ja ylläpitävät kulttuurin ajallista jatkuvuutta.<br />

11

Pekka Elo<br />

Hyvä verkko – toimiva tulos<br />

Kulttuuriperintöopetuksen kehittämisverkko<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> on ollut avoin verkko. Sillä on<br />

haettu tasavartaista yhteistyötä ja mukanaolijoiden<br />

motivaatiota. Toisaalta niukka talous on ohjannut<br />

toimintaa paikallisiin ja alueellisiin hankkeisiin.<br />

Välttämättömyys voi olla myös hyve.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> ei kuitenkaan ole ainutlaatuinen<br />

suomalainen avoin opetuksen kehittämisverkko.<br />

Vuosina 1992-1998 Suomessa vaikutti<br />

niin sanottu Akvaariohanke. <strong>Suomen</strong> Tammeen<br />

sitä yhdistää ei ainoastaan avoin verkostoyhteistyö<br />

– tai ehkä siihen juuri vaikuttaen –<br />

se että kummankin vetäjä on ollut ylijohtaja<br />

Aslak Lindström. Akvaariohanketta on huolella<br />

tutkittu: rehtori, kasvatustieteen tohtori<br />

Martti Hellström väitteli vuonna 2004 aiheesta<br />

Muutosote – Akvaarioprojektin kehittämishankkeiden<br />

toteutustapa ja onnistuminen.<br />

Muutosotteiden moninaisuutta<br />

Millaisia muutosotteita sitten voisi olla olemassa?<br />

Hellström esittää nelikentän:<br />

Kehittämisprojektiin osallistuminen<br />

Huolellinen<br />

etukäteissuunnittelu ja<br />

toiminta sen mukaan<br />

Ei pyrkimystä<br />

osallistaa opetuksen subjekteja<br />

Autoritäärinen ote<br />

Pyrkimystä osallistaa<br />

opetuksen subjekteja<br />

Demokraattinen<br />

yhteistyöote<br />

Kehittämisprojektin<br />

suunnitelmallisuus<br />

12<br />

Ei tarkkaa<br />

etukäteissuunnittelua,<br />

prosessimaista toimintaa<br />

Mielijohdeote<br />

Hybridinen ote<br />

Systemaattinen<br />

ote

Autoritäärinen ote:<br />

Suunnittelu on johdon tehtävä ja opetuksen<br />

toimijat ovat ohjauksen kohteita. Muutos on<br />

yksinkertainen kohdasta y kohtaan q. Muutosta<br />

hallitaan strategisen, rationaalisen suunnittelun<br />

ja toiminnan avulla. Metafora olisi laivanrakentaminen.<br />

Hyvillä piirustuksilla ja asiantuntijaohjauksella<br />

puusepät tekevät laivan, vaikkei<br />

heillä jokaisella ole kokonaiskuvaa miksi eri<br />

työvaiheet ovat tarpeen.<br />

Demokraattinen yhteistyöote:<br />

Suunnittelu on yhteinen tehtävä. Kuten autoritäärisessä<br />

otteessa ollaan matkalla suhteellisen<br />

yksinkertaisesti kohteesta y kohtaan q. Edellä<br />

kuvattu laivanrakennus metafora toimii, mutta<br />

piirustukset on tehty yhdessä pyrkien ottaa<br />

huomioon toimijoiden asiantuntemus.<br />

Mielijohdeote:<br />

Muutoksen johtajilla on oikeus ja mahdollisuus<br />

improvisointiin. Tätä perustellaan muutoksen<br />

nopeudella ja monimutkaisuudella, joka vaatii<br />

reagointiherkkyyttä. Laivaa rakennetaan ulkomuistista;<br />

kaikki onnistuu, kunhan rakennusmestari<br />

on taitava ja valvoo työtä tarkasti.<br />

Hybridinen muutosote<br />

Tässä yhdistetään strategista suunnittelua ja itseohjautuvuutta.<br />

Päätöksenteko on jaksottaista<br />

ja lisäyksellistä päättämistä. Organisaatiossa<br />

luodaan suuntaviivoja, kun samalla varisnaiset<br />

toimijat ottavat kehittämisvastuun. Laiva rakennetaan<br />

kahdessa vaiheessa: perusrunko toimitetaan<br />

valmiina, mutta muuten rakentajat<br />

voivat toteuttaa omia näkemyksiään.<br />

Systemaattinen muutosote:<br />

Suunnittelu ja toimeenpano vuorottelevat. Kehittäminen<br />

ja kehittyminen ovat vuorovaikutuksessa<br />

toisiinsa. Opetuksen toteuttajat mukana<br />

muotoamassa hanketta. Laivaa rakennetaan<br />

merellä, siihen on varauduttu, mutta rakentamista<br />

ei voida hallita ennakkosuunnittelulla.<br />

13

Useiden tutkimusten mukaan koulu on jähmeä<br />

muuttumaan. Sanotaan, että innovaatiot<br />

tulevat ja menevät, mutta koulu säilyy. Lisäksi<br />

reformit liudentuvat vanhetessaan varjoiksi alkuperäisestä.<br />

Martti Hellström päättää väitöskirjansa<br />

toteamalla, että hänen tutkimuksensa<br />

tulokset puhuvat humaanin ja vuorovaikutteisen<br />

muutosotteen puolesta. Keskushallinnon,<br />

kuntien, koulujen ja opettajien sekä kansalaisjärjestöjen<br />

pitää kohdata. Hänen tutkimuksessaan<br />

Akvaarioprojektin koulukohtaiset hankkeet<br />

todettiin poikkeuksellisen onnistuneiksi.<br />

Rakenteellisesti Akvaarioprojekti muistutti läheisesti<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen avointa rakennetta:<br />

työ tehdään alueellisesti ja paikallisesti, mutta<br />

kansallisella tasolla tuotetaan, kohdataan ja pyritään<br />

levittämään tuloksia.<br />

Kehittämisprojektin onnistuminen<br />

Martti Hellström listaa tutkimuksensa tuloksena<br />

joukon onnistumisen ehtoja, tässä muutamia:<br />

Pohjustakaa hankettanne kehittämällä<br />

koulunne toimintaa tavoitteelliseksi ja<br />

suunnitelmalliseksi. Pitäkää huolta opettajien<br />

jaksamisesta ja vahvistakaa rehtorin<br />

pedagogista johtajuutta.<br />

Käynnistäkää hanke, jolla on hyvä<br />

aihe, sellainen, josta olette innostuneita<br />

ja josta teillä on asiantuntemusta.<br />

Harkitkaa, että koulunne – ja oppilaat –<br />

aidosti tarvitsevat hanketta.<br />

Tehkää päätös yhdessä.<br />

Muutosidean tulisi olla radikaali.<br />

Määritelkää tavoitteet konkreettisesti<br />

Suunnitelkaa hanketta yhdessä<br />

oppilaiden kanssa, tehkää aikataulu<br />

välitavoitteineen ja budjetti.<br />

Hanke tarvitsee vetäjän. Onnistuminen<br />

edellyttää yhteistyötä, toimikaa tiiminä ja<br />

etsikää yhteistyötahoja. Jokaisen tulee tietää<br />

omat tehtävänsä ja vastuualueensa.<br />

Varmistakaa, että muutosideanne<br />

toimii käytännössä ennen kuin<br />

laajennatte toimintaa.<br />

Varmistakaa, että havaitsette ongelmat ja<br />

tiedätte miten ratkotte ongelmia. Nähkää<br />

vaivaa hyvän ilmapiirin ja me-hengen eteen.<br />

Onnistuminen edellyttää ahkeraa ja kovaa<br />

työtä. Onnistuminen edellyttää tukea ja<br />

huomiota. Palkitkaa itseänne onnistumisista.<br />

Mutta mikä<br />

oikeasti on onnistuminen?<br />

Tuntuu selkeästi, että monet Martti Hellströmin<br />

erittämät onnistumisen neuvot sopivat<br />

erittäin hyvin <strong>Suomen</strong> Tammeen. Ei varmasti<br />

joka suhteessa, mutta kyllä monessa tapauksessa.<br />

Toisaalta hän on halunnut laajentaa hyvän<br />

hankkeen arviota arvoihin seuraillen Eero Ojasen<br />

ajatuksia. Onnistuneessa hankkeessa on<br />

14

neljä tasoa. Ensinnäkin se toimii. Tälle kustannustehokkuuden<br />

tasolle hakkeiden arviointi<br />

useimmiten jääkin. Toisena tasona on hankkeen<br />

tuottama kokemus: ovatko mukana olleet tyytyväisiä,<br />

onko työ tuottanut mielihyvää. Mutta<br />

sitten kolmannelle tasolla tuodaan kentällä arvojen<br />

voimaa. Joudumme pohtimaan ja vastaamaan<br />

siihen miten hankkeen tulokset ovat toteuttaneet<br />

todella syviä arvoja kuten oikeudenmukaisuutta<br />

ja tasa-arvoa.<br />

Syytä on aika-ajoin kysyä millainen arvo<br />

kulttuuriperintö on. Se palauttaa <strong>Suomen</strong> Tammen<br />

juurilleen. Neljäntenä – ehkäpä hiukan<br />

mystisenä – onnistumisen tasona voidaan ajatella<br />

sitoutumisen ja oikein tekemisen tunnetta.<br />

Ihmisen vain kuuluu tehdä niin.<br />

Lähde<br />

Martti Hellström: Muutosote - Akvaarioprojektin kehittämishankkeiden<br />

toteutustapa ja onnistuminen. Helsingin yliopiston<br />

soveltavan kasvatustieteen laitos. Tutkimuksia 249.<br />

Helsinki 2004.<br />

15

Hankkeet

<strong>Suomen</strong> Tammen hankkeet<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti oli avoin kaikille kulttuuriperintöopetusta kehittäville tahoille. Osaksi<br />

projektia ilmoittauduttiin vapaamuotoisella hankekuvauksella. Tämä luettelo perustuu niissä annettuihin<br />

aloitustietoihin. Sen jälkeen hankkeet ovat eläneet ja kasvaneet huomattavasti.<br />

Luettelo on aakkosjärjestyksessä<br />

järjestävän tahon nimen mukaan.<br />

Aboa Vetus&Ars Nova -museot,<br />

Juhana Herttuan lukio<br />

Framtionsvisioner - Vägval ! -projekti<br />

Projekti tutkii oppilaiden ja museoiden<br />

välisen yhteistyön kautta, miten kolme<br />

pohjoismaata ovat valinneet tulevaisuutensa<br />

historiallisessa käännekohdassa.<br />

Käännekohdat ovat: 1. 1100-1200 luku,<br />

1400 -luku, 1800/1900 -lukujentaite, tulevaisuus<br />

(2000). Käsiteltävänä: Kuinka<br />

tulevaisuus ja nykyisyys on koettu, mitä<br />

samanlaisuuksia ja eroja eri alueilla<br />

oli/on, kuinka pohjoismainen ajattelu on<br />

muuttunut vuosisatojen kuluessa, mentaliteettien<br />

eroavaisuus, vaihtelut aikojen<br />

kuluessa, onko olemassa pohjoismaista<br />

mentaliteettia, mitä se merkitsee tulevaisuuden<br />

suunnittelun kannalta?<br />

Aboa Vetus&Ars Nova -museot<br />

Lasten ja taiteilijoiden<br />

suora vuorovaikutus -sisältö<br />

Koulu-Museo-Teatteri -kolmikannan yhteistyö,<br />

jossa ala-asteen 3-luokka työstävät<br />

teatterin kanssa keskiaikaan perustuvan<br />

näytelmällisen esityksen nimeltä<br />

”Kuninkaan juhla”, joka esitetään Aboa<br />

Vetus tiloissa. näyttelijöiden kanssa oppilaat<br />

oppivat draaman ja itseilmaisun<br />

keinoja. Museo tehtävänä on luoda tunnelmakuvia<br />

ja tietoa keskiajasta ja tuolloin<br />

eläneistä ihmisistä. Museon tiloihin<br />

pystytetään pienoismalli näytelmän miljööstä<br />

ja tapahtumista.<br />

Aboa Vetus&Ars Nova-museot,<br />

Luolavuoren ala-aste<br />

Pienoismalli (6x3,6 m)<br />

Turun kaupungista<br />

Valmistetaan pienoismalli ennen viimeistä<br />

Turun paloa. Pohjana on käytetty v:n<br />

1743 karttaa. Työ tehdään vanerialustan<br />

päälle kanaverkosta ja liisteristä muotoillusta<br />

3-ulotteisesta alustasta ja talojen<br />

pienoismalleista. Työ asetetaan esille<br />

ABOAN -museoihin helmikuussa 2000.<br />

Pienoismallien lisäksi oppilaat tutustuvat<br />

Turun historiaan mm. tekemällä vierailuja<br />

kulttuurihistoriallisiin kohteisiin.<br />

Aboa Vetus & Ars Nova Museot<br />

Taiteilija -lapsi - vuorovaikutuksen<br />

vahvistamiseksi<br />

Koulun, museon ja nykytaiteilijoiden yhteistyö,<br />

joka pyrkii tutustuttamaan lapset<br />

(6-12 v.) nykytaiteilijoihin ja heidän tapaansa<br />

ilmaista itseään ja kommunikoida<br />

taiteillaan. Tavoitteena oli lähentää<br />

oppilaita ja taidemuseoinstituutioita.<br />

Yhteisessä projektissa taiteilijat vierailivat<br />

kouluilla ja päiväkodeissa heidän<br />

kanssaan toteutettiin 2 projektia joista<br />

tehtiin näyttelyt Aboa Vetus&Ars Nova<br />

museon tiloihin.<br />

Alvar Aalto - museo<br />

1) URBS - Arkkitehtuurityöpajat koululaisille,<br />

2) SILMÄNRÄPÄYS (IN ONE<br />

BREATH) - ympäristövaikutus, 4) ARKKI-<br />

TEHTUURIROISKEET - projekti, 5) OPE-<br />

TUSPAKETTI arkkitehtuurikasvatukseen<br />

1) URBS - Arkkitehtuurityöpajat koululaisille,<br />

2) KOULUPIHA- muotoilutyöpaja,<br />

3) SILMÄNRÄPÄYS (IN ONE BREATH) -<br />

ympäristövaikutus identiteettiin,<br />

4) ARKKITEHTUURIROISKEET -käynnistyy<br />

vuosina 1999 - 2001, 5) OPETUSPA-<br />

KETTI arkkitehtuurikasvatukseen valmistuu<br />

vuoden 2000 loppuun mennessä. Paketti<br />

sisältää diasarjan, verkko-ohjelman<br />

ja niihin liittyvät tehtävät.<br />

18

Amurinkoulu/Työväen keskusmuseo<br />

100 vuotta talon elämää<br />

Hirsitalon purun seuraaminen ja<br />

pienoismallin valmistaminen<br />

1900-luvun tyylipiirteitten mukaisesti.<br />

Amurin koulu<br />

Amurin koulun<br />

rakennusperintöpäivät 3<br />

Amurin koulun kulttuuriperintöopetus<br />

sisältää rakennusperintöpäivien vieton.<br />

Edelliset päivät ovat keskittyneet 50 - luvun<br />

koulurakentamiseen ja 50 - luvun<br />

sisustustekstiileihin. Opettajanhuone on<br />

entisöity 50 - luvun tyyliin oppilaiden,<br />

sisustusarkkitehtien ja tekstiilitaiteilijan<br />

avulla. Finlayson OY sponsoroinut hanketta.<br />

13.9.2002 vietettävään päivän<br />

teemana on hirsirakentaminen.<br />

Toimintaa on tarjolla luokille 1-9.<br />

Tarinateatteria Tampereen työläismuseokorttelissa<br />

ohjaajana opettaja toimii<br />

Kirsti Merta.<br />

Hirsirakennustyöpaja Tampereen työläismuseokorttelissa<br />

asiantuntijana toimii<br />

Marko Lahtinen.<br />

Puuvillasta putiikkiin -kävelykierros<br />

Tampereen keskustassa Työväen keskusmuseon,<br />

Werstaan järjestämänä.<br />

Maakuntamuseo Vapriikissa pysyvä<br />

näyttely ja luento arkeologin työstä<br />

5. luokkalaisille.<br />

Päivänavauksen vierailija arkkitehti Eija<br />

Teivas kertoo hirsirakentamisesta ja<br />

esittelee Pirkanmaan maisemakulttuuriopetuskansiota.<br />

Kuvataidetyöpajoja yläasteen oppilaille.<br />

Amurin koulu<br />

Dali -kertomuksia keskiajalta -kirja<br />

Oppilaat ovat julkaisseet kirjan keskiajasta<br />

5 - 6. luokan integroidun opetuksen<br />

perusteella<br />

Amurin koulu<br />

Kulttuuriperintöopetuksen<br />

Vaihto-projekti<br />

Kahden viime vuoden aikana syntyneen<br />

keskiaika- ja teollistumisaiheisen materiaalin<br />

pohjalle perustuva kulttuuriperinnön<br />

Vaihto-Projekti ranskalaisen koulun<br />

Albert Triboulet, Romans) ja sikäläisten<br />

museoiden kanssa. Opettajien ja<br />

museolehtoreiden yhteistyö on<br />

ensisijainen tavoite.<br />

Amurin koulu<br />

KULTTUURIPERINTÖVAIHTOPRO-<br />

JEKTI: teollistumisprojekti<br />

Kulttuuriperintövaihtoprojektiin kuuluvassa<br />

teollistumisprojektissa perehdytään<br />

Tampereen teollistumiseen ja erityisesti<br />

Finlaysonin tehtaaseen ja tehtaassa<br />

työskennelleiden ihmisten elämään.<br />

Tehtaan ja tehtaalaisten elämää opiskellaan<br />

työpajoissa, jotka luokanopettaja<br />

Kauko Kyynäräinen ja Työväen keskusmuseon<br />

museolehtori Hanna Yli-Hinkkala<br />

valmistelevat syksyllä 2003. Tarkoituksena<br />

on luoda tarinoita, joissa yhdistyvät<br />

fakta ja fiktio sekä luotujen tarinoiden<br />

vaihto ranskalaisten yhteistyötahojen<br />

kanssa.<br />

Antinkankaan koulu/Saloisten koulu<br />

Raahelaisen merenkulun historia<br />

Raahen merenkulusta 1600-luvulta nykyaikaan<br />

laaditaan oppimateriaali paperille<br />

ja internettiin.<br />

Arkkitehtuuri- ja ympäristökoulu<br />

LASTU<br />

Arkkitehtuurikasvatus<br />

Rakennettuun ympäristöön tutustuminen<br />

arkkitehtuurin keinoin<br />

Arktinen keskus, Lapin yliopisto<br />

Työpajatoiminnan luominen<br />

arktiseen keskukseen<br />

Tarkoituksena on jatkaa toimintaa viikinkinäyttelyn<br />

yhteydessä alkanutta toimintaa<br />

syksyllä 1998. Työpajan suunnittelu<br />

ja toteutus kuuluvat sivuaineopintoihin<br />

(15 ov) josta yhden ov:n kokonaisuus Didaktinen<br />

seikkailu suoritetaan Arktisessa<br />

tiedekeskuksessa. Toiminnalla on tarkoi-<br />

19

tus luoda oppilaille mahdollisuuksia tutustua<br />

näyttelyn eri aiheisiin kokemuksellisen<br />

oppimisen avulla. Oppilaat suunnittelevat<br />

lehtorin johdolla toiminnallisen<br />

työpajan Arktisen keskuksen perusja<br />

vaihtonäyttelyn aiheesta. Arktinen<br />

keskus antaa sisällöllisen johdatuksen,<br />

hankkii tarvittavan materiaalin ja varaa<br />

tilan työpajalle.<br />

Aronahteen ya & lukio /<br />

Rauman Taidemuseo<br />

Yhteiskoulusta<br />

Aronahteelle – 40 vuotta<br />

Kartoittaa koulusta valmistuneita<br />

(valmistuvia) kuvataiteilijoiksi<br />

päätyneitä oppilaita ja esitellä<br />

heidän tuotantoaan taidenäyttelyssä.<br />

Opettaja Arja Punkarin johdolla oppilaat<br />

kartoittavat näyttelyyn osallistuvat<br />

taiteilijat, suunnittelevat näyttelyn kokoonpanon,<br />

tiedotuksen, avajaiset sekä<br />

mahdollisen luettelon.<br />

Einari Junttila -Taidemuseo<br />

Taidemuseo (Taiteilijan kotimuseo)<br />

Taidekotimuseo oli taiteilijan koti ja työympäristö<br />

alkaen 1937. Museona toiminut<br />

yli 10-vuotta. Taidetta neljässä huoneessa.<br />

Kerron taulujen tarinat. Kerron<br />

taiteilijasta. Taidemuseossani olevat<br />

maalaukset kertovat vuosisadanvaihteen<br />

(alkukymmenien) rauhallisesta ja luonnonläheisestä<br />

elämänmenosta, joka rauhoittaa<br />

nykyajan kiireistä kulkijaa. Pysähdyttää<br />

mietityttää.<br />

Espoon kaupunginmuseo<br />

Keskiaika (kevät 1999), tonttuprojekti eli<br />

espoolainen uskomus- ja kertomusperinne,<br />

internet-opetuspaketit em. aiheista.<br />

Espoon kaupunki: Kaitaan koulu ja<br />

lukio, Tuomarilan koulu, Siuntion<br />

kunta: Päivärinteen koulu<br />

Viikinkiaika Suomessa<br />

Viikinkiaika Suomessa -projekti on opetussuunnitelmauudistuksen<br />

ja modernin<br />

teknologian mahdollisuuksien yhdistelemisen<br />

ja monipuolisia asiantuntijayhteyksiä<br />

sisältävän opetuksen kehittämisja<br />

pilottiprojekti.<br />

Projektissa mukana olevat 3 koulua Espoosta<br />

ja Siuntiosta toteuttavat osittain<br />

yhteisen/yhtäaikaisen oman projektin<br />

liittyen viikinkiaikaan Suomessa. Viikinkiaika<br />

Suomessa -projektin puitteissa<br />

koulujen mielenkiinto kohdistuu lähinnä<br />

niiden kotiseutu-näkökulman takia etelärannikon<br />

viikinkiajan elämään ja muinaisjäännöksiin.<br />

Tarkoituksenamme on pilottiprojektina<br />

toteuttaa sekä mallintaa ja dokumentoida<br />

historian perus- ja lukio-opetuksen<br />

projekti, joka tosiasiallisesti noudattaa<br />

uusien opetussuunnitelmien henkeä ja<br />

toimintatapoja. Yhtenä keskeisenä pyrkimyksenämme<br />

on laatia toiminnastamme<br />

konkreettinen selonteko, joka voisi olla<br />

apuna muille kouluille eri laajuisten historian<br />

opetukseen liittyvien teemojen toteuttamiseen<br />

ja laajaan integroimiseen<br />

muihin oppiaineisiin.<br />

Espoonlahden lukio<br />

Juuret -kurssi maahanmuuttajaopiskelijoille<br />

oman kielen- ja kulttuurituntemuksen<br />

vahvistamiseksi Espoonlahden lukiossa<br />

on paljon maahanmuuttajaopiskelijoita.<br />

Koemme heidän sopeutumisensa<br />

suomalaiseen lukioon ja koko yhteiskuntaan<br />

helpottuvan, jos heidän oman kulttuuritaustansa<br />

tunteminen vahvistuisi.<br />

Tällaista tuntemusta suomalainen opetussuunnitelma<br />

ei kuitenkaan huomioi.<br />

Kurssilla jokainen opiskelija tutustuu<br />

lähtömaansa historiaan ja kulttuuriin, kuten<br />

kirjallisuuteen, ja seuraa ja arvioi<br />

median välittämää kuvaa maastaan.<br />

Kurssilla työstetään tutkielma, jonka<br />

pohjalta laaditaan suullinen esitys. Kurssi<br />

tarjoaa mahdollisuuden valtakunnallisen<br />

kurssimateriaalin tekemiseen.<br />

20

Etelä-Kaarelan yläaste<br />

Ryijy-opetuspaketti kouluille<br />

Tutustuttaa koululaisia suomalaiseen<br />

käsityöperinteeseen ja suomalaisen ryijyn<br />

historiaan perinneryijystä moderneihin<br />

taideryijyihin. (Diat, teksti, ryijynäyttely)<br />

Suunnitellaan ja toteutetaan pieni<br />

ommeltu ryijy.<br />

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo<br />

Alastaipaleen kylä- ja koulumuseo<br />

Oppilaiden tutustuttaminen koulun, opinkäynnin<br />

ja kylän historiaan.<br />

Oppilaat ovat järjestäneet koulumuseon<br />

näyttelyn. Tarkoitus on luetteloida<br />

esineistö (atk, tietokanta), piirtää/valokuvata<br />

(kuvataide) ja koota tietoa<br />

(historia, äidinkieli).<br />

Tuote: Uusi näyttely<br />

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo<br />

Kauhajärven koulun hanke<br />

Mattojen kutominen Kauhajärvellä<br />

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo<br />

Kurikan Polvenkylän menneisyys<br />

Polvenkylän nuorisoseuran vaiheitten<br />

kautta tutustuminen kylän vaiheisiin.<br />

Haastattelut, arkiston etsiminen ja kokoaminen<br />

sekä mahdollisen valokuva- ja<br />

muun materiaalin kokoaminen.<br />

Tuote: näyttely<br />

Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo<br />

Täsmentämättä<br />

Kurikan Säntin koulun menneisyys. Vanhan<br />

koulurakennuksen yläkerran tiloihin<br />

vanhan luokkahuoneen sisustaminen.<br />

Etelä-Pohjanmaan museo<br />

Lappajärven lukion<br />

kotiseutuarkistokurssi<br />

Jonkun lappajärveläisen yhdistyksen arkiston<br />

järjestäminen yhdistysarkiston<br />

muotoon malliksi kotiseutuarkistoon sijoitettaville<br />

muille yhdistysarkistoille.<br />

Kurssilla opetetaan myös kotiarkiston /<br />

talonarkiston luominen.<br />

Tuote: Lappajärven kotiseutuarkisto<br />

Paikallisen arkiston järjestäminen ja<br />

käyttö paikallishistorian tutkimuksessa.<br />

Etu-Töölön lukio (yläaste)<br />

TAMMI -projekti<br />

Kivikauden esineistö ja kalliopiirrokset<br />

–tehty maalaamalla ja savesta esineitä<br />

ja asioita Annantalon näyttelyä varten.<br />

Teos on tilateos -SAVI.<br />

Näyttely Annantalolla 15.4.1999 jatko<br />

1999-2000<br />

Etu-Töölön yläaste<br />

Töölön helmet<br />

Perehdyttää oppilaat ja opiskelijat Töölön<br />

ainutlaatuiseen rakennettuun kulttuuriympäristöön,<br />

sen rakennuksiin, katuihin ja<br />

niiden nimiin, puistoihin ja veistoksiin sekä<br />

siellä eläneisiin kulttuuripersooniin ja<br />

heidän tuotantoonsa. Tarkoitus lisätä<br />

nuorten arvostusta itseään ja ympäristöään<br />

kohtaan. Tuote on kulttuuripolun tuottaminen,<br />

joka avataan 80-näyttelyssä.<br />

Aamunavaukset Töölön historiasta. 9-luokat<br />

tekee polkua esim. opo-tunnilla.<br />

Etu-Töölön yläaste<br />

Töölön helmi<br />

Töölön rakennustaidetta kotiseututuntemusta,<br />

yhteisöllisyyttä. ”Kauneutta kaupungissa”.<br />

Jatketaan kaupunginosaan<br />

tutustumista järjestämällä koko koulua<br />

koskeva kulttuurisisältöinen liikuntapäivä<br />

syyskauden alkajaisiksi.<br />

Filosofian ja elämänkatsomustiedon<br />

opettajat FETO ry<br />

Kulttuuriperinnön opetus elämänkatsomustiedossa<br />

ja filosofiassa<br />

* opetussuunnitelmien kehittäminen<br />

* tiedonvälitystä<br />

* koulutuksen järjestämistä opettajille<br />

Gallen-Kallelan museo<br />

Akselin kiertokulku<br />

Gallen-Kallelan museossa<br />

Perehdyttää oppilaat etukäteen valittuun,<br />

ryhmäkohtaisesti suunniteltuun ai-<br />

21

hekokonaisuuteen, joka pohjautuu näyttelyn<br />

sisältöön. Valittua teemaa (myös<br />

mahdollinen tuote) työstetään koulussa<br />

sekä museokäynnillä. Alkuvuodesta<br />

näyttely kertoo kansallistaiteilijan maailmasta<br />

sata vuotta sitten. Tärkeä osa<br />

näyttelystä muodostaa sen yhteyteen<br />

ideoitu ala-asteen koululaisille suunniteltu<br />

Akselin kiertokoulu, johon kuuluu<br />

museokäynti, museokäynti suunnitellaan<br />

yhteistyössä museon, ryhmän opettajan<br />

ja työpajan/museokäynnin vetäjän kanssa.<br />

Museokäynnillä tutustutaan näyttelyn<br />

tarjoamaan primääriaineistoon, kouluissa<br />

työstetään museossa nähtyä ja<br />

opittua. Lisämateriaalina tullaan käyttämään<br />

Gallen-Kallelan Museon ja Freenet/Dipolin<br />

Opetushallituksen tuella yhdessä<br />

julkaisemaa koululaisille suunniteltua<br />

internet-ohjelmaa Kultakausi.<br />

Gallen-Kallelan museo<br />

Kalevala-koululaistapahtuma, näyttely,<br />

tutustuminen Kalevalan teemoihin<br />

Eläköön Kalevala-koululaistapahtuma,<br />

Kalevalan juhlavuoden näyttelyn kautta<br />

tutustuminen Kalevalan teemoihin. Koululaisten<br />

tulkinnat kansalliseepoksesta.<br />

Hakarinteen koulu<br />

<strong>Tammi</strong>saaren Vanhakaupunki<br />

Hakarinteen koulun lukuvuosi on jaettu<br />

kuuteen jaksoon, joista yksi on ”<strong>Tammi</strong>saari<br />

– kotikaupunkini”. Jakso kestää 6<br />

viikkoa. Jakson tavoitteena on jokaisella<br />

luokka-asteella perehtyä monipuolisesti<br />

omaan lähiympäristöön, <strong>Tammi</strong>saareen.<br />

Koulun painopistealueet ovat<br />

ympäristö- ja kansainvälisyyskasvatus,<br />

joten työskentely painottuu erityisesti<br />

ympäristön tarkasteluun. <strong>Tammi</strong>saaren<br />

Vanhakaupunki on erityisen otollinen<br />

kohde rakennetun ympäristön tutkimiseen.<br />

Lukuvuonna 2001–02 Hakarinteen<br />

koulun 6. luokka on mukana Euroopan<br />

neuvoston kulttuurikomitean projektissa<br />

”Ympäristö- ja kulttuurikasvatus kouluissa”,<br />

jossa teemana on tutkia jotakin<br />

katua omassa kotikaupungissa. Hakarinteen<br />

koulu on valinnut projektikohteekseen<br />

Liinakankurinkadun <strong>Tammi</strong>saaren<br />

Vanhasta kaupungista.<br />

Halikon peruskoulu 9:nnet luokat<br />

Kartanoelämää ennen ja nyt<br />

Halikon peruskoulun yhdeksännen luokan<br />

oppilaat tutustuvat Halikon kartanoiden<br />

(Joensuu, Wiurila, Vuorentaka) elämään<br />

tekemällä tutkielmia ja postereita sekä<br />

valmistamalla tekstiilitöissä rengin ja<br />

piian puvut. Lisäksi kirjallisen aineiston<br />

ja haastattelujen avulla on tarkoitus tehdä<br />

pikkukuvaelmia kartanon työntekijöiden<br />

päivien kulusta.<br />

Haminan Ammattiopisto,<br />

Käsi- ja taideteollisuus<br />

Elämää 700-1800 luvulla<br />

linnoituskaupungeissa<br />

(Hamina,Ruotsinsalmi, Kotka)<br />

Esineiden hankkiminen, esineiden<br />

dokumentointi, Portfolio, tuotekehittely<br />

museon myyntituotteeksi<br />

Lyseonmäen lukio Heinolan lukio<br />

Heinolan kaupunkipuisto-, kierrätysja<br />

v.2004 asuntomessuhankkeet<br />

Yhteistyötä kaupungin toimijoiden kanssa<br />

Helsingin kaupunginmuseo<br />

Hesanet<br />

Saattaa Helsingin kaupunginmuseon kokoelmat<br />

koulujen ja opiskelijoiden tehokkaaseen<br />

käyttöön. Opetusviraston<br />

kanssa luodaan tietopankki digitoimalla<br />

kuva-arkiston materiaali ajaa informaatiota<br />

verkon avulla opetuskäyttöön. Koululaisten<br />

paikallishistorian tuntemuksen<br />

lisääminen.<br />

Kuvamateriaali siirretään Museon Maria-tietokantaan<br />

museon tutkijoiden luetteloitavaksi.<br />

Helsingin kaupunki,<br />

Roihuvuoren ala-aste<br />

Kulttuuriperintö teemaopetuksessa<br />

Koulun teemaopetuksen neljään teemaan<br />

22

sisällytetään aina kulttuuriperintöopetusta.<br />

Esim. lukuvuoden 02-03 teemat ovat<br />

Suomi, Keskiaika, Aika ja avaruus sekä<br />

Minä ja maailmana. Teemaopetus on sinällään<br />

kulttuuriperintöopetuksen tehostamisen<br />

hanke, jossa on haettu luontevaa<br />

tapaa liittää kulttuuriperintö osaksi koulun<br />

opetussuunnitelmaa. Teemaopetus<br />

tuottaa runsaasti oppilastöitä ja esityksiä,<br />

joista on rakennettu vuosittain neljä<br />

tapahtumaa tai näyttelyä. Teemaopetuksen<br />

tukena koulussa pyörii kv-tv, jossa kukin<br />

luokkatiimi vuorollaan tekee lyhyen videon<br />

jostakin kulttuuriaiheesta, joko suomalaisesta<br />

tai oppilaan kotimaahan liittyen.<br />

Videot näytetään koko koululle yhteisessä<br />

tilaisuudessa, jossa samalla kerrotaan<br />

lisää kyseisestä aiheesta mm. yhteislaulujen<br />

avulla. Kv-tv -vuoro kulkee<br />

viestihaasteena<br />

Helsingin kuvataidelukio<br />

Itämeren seudun<br />

maailmanperintöprojekti<br />

Tehdä tutuksi maailmanperintökohteita<br />

ja säilytettävää ympäristöä.<br />

Yhteistyötahojen kanssa kesken tallennetaan<br />

Itämeren seudun maailmanperintökohteita<br />

eri tavoin. Tutustutaan eri<br />

maiden kohteisiin. Järjestetään kiertävä<br />

taidenäyttely mahdollisuuksien mukaan<br />

sekä muuta yhteistoimintaa. Tutustutaan<br />

kohteiden historiaan ja mahdollisesti<br />

esitetään uusia kohteita.<br />

Helsingin kuvataidelukio<br />

Multimediaohjelmat Katajanokasta ja Tapiolasta,<br />

<strong>Suomen</strong> Rakennustaiteen museon<br />

perusnäyttelyn yhteyteen. <strong>Suomen</strong><br />

rakennustaiteen museoon pystytettävään<br />

perusnäyttelyyn kuvataidelukion multimedianopiskelijat<br />

ovat valmistamassa Katajanokasta<br />

ja Tapiolasta multimediaohjelmaa.<br />

Ryhmän jäsenet tehneet oman ehdotuksensa<br />

visuaaliseksi käyttöliittymäksi<br />

ja ehdotuksista on valittu ryhmästä sopivimmat<br />

työstettäviksi. Museo kuva-arkistosta<br />

valittu kuvamateriaalia, jota skannattu<br />

ja muokattu. Ohjelmointi ja testaus<br />

aloitettu, testattu QTVR-ohjelmaa, joka<br />

mahdollistaa 360-asteisen panoraaman<br />

yhdistämisen yksittäisistä kuvista.<br />

Helsingin käsi- ja taideteollisuus ry<br />

Merihenkiset kädentaitojen<br />

työpajat <strong>Suomen</strong>linnassa<br />

Meriperinteen, <strong>Suomen</strong> talonpoikaispurjehduksen<br />

ja niihin liittyvän käsityöperinteen<br />

pohjalta iloista oppimista ja<br />

itse tekemistä.<br />

Vuonna 2002: työpajoja peruskoululaisille<br />

päivittäin telakka-alueella <strong>Suomen</strong>linnassa<br />

3.-19.6. sekä 29.7.–9.8.<br />

2002. Viikonlopputyöpajoja 8.6.–11.8.<br />

2002 lapsille ja vanhemmille. Elo-lokakuun<br />

aikana koululaisryhmille työpajoja.<br />

Vuonna 2003: luokkaretket toukokuussa,<br />

kesällä käden taitojen työpajoja.<br />

Vuonna 2004–2005: luokkaretket<br />

toukokuussa, kesällä käden taitojen pajoja,<br />

syksyllä koululaisryhmille työpajoja,<br />

esittäytyminen World Skills Competition<br />

-tapahtumassa 2005<br />

Helsingin normaalilyseo<br />

TURNARIT 125 v. vuonna 2003<br />

Helsingin normaalilyseon urheiluseura<br />

TURNARIT täyttää kunnioitettavat 125<br />

v. vuonna 2003. Turnarit on vanhin suomenkielinen<br />

urheiluseura. Näin urheiluseurojen<br />

toimintahistoria liittyy keskeisesti<br />

kouluun, koululiikuntaan ja nykyiseen<br />

Helsingin normaalilyseoon. Tavoitteena<br />

on saada ko. ajankohtaan liittyen<br />

Turnareiden musiikkiliikuntaäänite, joka<br />

sisältäisi koulujen liikunnan opetuksen<br />

tarpeisiin kaksi helposti ohjattavaa kuntovoimisteluohjelmaa<br />

ja näytösvoimistelu-ohjelman.<br />

Turnareiden juhlavuoden<br />

merkeissä ko. äänite lähetettäisiin postimaksua<br />

vasten lahjaksi halukkaille<br />

koulujen opettajille.<br />

23

Helsingin yliopiston museo,<br />

Arppeanum<br />

Museokokoelmat tutuksi<br />

Tehdään tunnetuksi<br />

yliopistonmuseon kokoelmia ja toimintaa<br />

Hyrynsalmen lukio<br />

Aikamatka rakennus- ja kulttuuriperintöön<br />

- vanhat myllyt<br />

Projekti kuuluu Euroopan kulttuuri 2000 -<br />

hankkeeseen Promenade in time - a learning<br />

experience in architectural and cultural<br />

heritage. Tavoitteena on lisätä<br />

nuorten tietoa Euroopan arkkitehtuuri- ja<br />

kulttuuriperinnöstä. Hankkeen vetäjänä<br />

on Ateenassa sijaitseva ”Institute of the<br />

Hellenic Mills” ja mukana on Hyrynsalmen<br />

lukion ohella mm. kouluja Kreikasta,<br />

Espanjasta ja Ranskasta. Suomessa<br />

hankkeen vetäjänä on ollut <strong>Suomen</strong> ympäristökeskus.<br />

Koulukohtaisten projektien<br />

lisäksi tavoitteena on tuottaa mediatuote<br />

(CD-ROM + kirja) Euroopan koulujen<br />

käytettäväksi.<br />

Hämeenlinnan kaupungin<br />

historiallinen museo / Vankilamuseo<br />

Opetuspaketti vankilamuseosta<br />

Peruskoulun käyttöön valmistunut<br />

opetuspaketti<br />

Hämeenlinnan Taidemuseo<br />

– Aluetaidemuseo<br />

NYTKY - nykytaiteen taidekasvatusyhteistyö<br />

-hanke taidemuseon ja<br />

koulujen välillä<br />

Ensimmäinen vaihe 1.10.1998 -<br />

31.3.1999 ja - toinen vaihe Lahden taidemuseon<br />

alue museotoiminnassa syyslukukaudella<br />

1999, mukana ala-asteen 4<br />

luokkaa, - kolmas vaihe jatkoa NYTKYlle<br />

Hämeenlinnan seudulla joko Hml:n taidemuseon<br />

toimesta tai jos rahoitus järjestyy,<br />

laajempana yhteistyöhankkeena<br />

Ilmajoen museo<br />

Kulttuurireitti 2003<br />

Kulttuurireitti 2003-hankkeen tavoitteena<br />

on lisätä kuntalaisten, erityisesti lasten<br />

ja nuorten kotiseututietoutta ja kulttuuriperinnön<br />

tuntemusta. Hankkeen<br />

avulla tullaan lisäämään Ilmajoella toimivien<br />

museoiden ja muun kulttuuriväen<br />

sekä oppilaitosten yhteistyötä ja verkostoitumista.<br />

Hanke antaa museo-opetusta<br />

ja tuottaa internetsivut, joita koulut pystyvät<br />

hyödyntämään kotiseutu- ja kulttuuriperintöopetuksessaan.<br />

Hankkeen tavoitteena<br />

on myös suunnitella kulttuuritapahtumien<br />

sarja vuodeksi 2003, jolloin<br />

tulee kuluneeksi 200 vuotta maamme ensimmäisen<br />

maamiesseuran, Ilmajoen<br />

maamiesseuran perustamisesta. Juhlavuoden<br />

tapahtumissa tulee lapsilla ja<br />

nuorilla aktiivisina osallistujina olemaan<br />

keskeinen rooli.<br />

Ilomantsin lukio<br />

Draama<br />

Ilomantsin lukio<br />

KALAPERI (karjalainen lastenperinne)<br />

Kerätään lasten leikkiperinteeseen liittyvää<br />

aineistoa haastattelemalla ihmisiä ja<br />

lähettämällä tietoa lasten mukana koteihin.<br />

Saadusta materiaalista toimitetaan<br />

vihkossa (tietoa yl.käyttöön) suunnitellaan<br />

leikkipaikkoja ja museoon katseltavaa<br />

lapsille. Valmistetaan oppilaiden kanssa<br />

esityksiä koulua ja museoita varten.<br />

Inarin yläaste<br />

Museo opetussuunnitelmassa<br />

Saamelaisen kulttuuriperinnön tutkiminen<br />

Iston yläaste<br />

PETTU-projekti<br />

Toukokuussa 2003 Hyrynsalmen yläasteen<br />

luokat 7A, 7B ja 7C kaatoivat museonhoitaja<br />

Kalle Juntusen opastuksella<br />

kotiseutumuseon metsästä kolme mäntyä,<br />

joista irrotettiin ns. pettuliinat. Koululla<br />

liinat kaavittiin puhtaaksi pihkasta<br />

ja kuivattiin. Loppu pihka poltettiin pois<br />

leivinuunissa hiilien päällä. Syksyllä<br />

24

2003 oppilaat hienonsivat kuivatut liinat<br />

mahdollisimman pieniksi palasiksi, ja<br />

erään oppilaan isä otti tehtäväkseen petun<br />

jauhamisen Komulankönkään vesimyllyssä.<br />

Jauhaminen talletettiin CD-romille.<br />

Historian tunnilla teimme ryhmätöinä<br />

kuvasarjoja petun teon vaiheista<br />

seinätauluiksi. Tämän jälkeen oppilaat<br />

valmistivat kotitaloustunnilla lehtori Tuula<br />

Väisäsen johdolla leipää sekä puhtaasta<br />

petusta että ruisjauhoihin sekoitettuna.<br />

Oppilaat olivat oikein innostuneita<br />

ja ainakin voin kanssa petäjäleipä<br />

maistui oikein hyvältä. Paikallislehti Ylä-<br />

Kainuu teki <strong>projektista</strong>mme artikkelin.<br />

Jakobstads<br />

Museum-Pietarsaaren kaupu.museo<br />

K.H: Renlunds museum,<br />

Karleby(Paula Hyttinen)<br />

Barnevenemanget 1999: Kungstärgerna<br />

Barnevenemanget 2000 -<br />

Lastentapahtuma 1999; Kuningasvärit,<br />

valo ja väri<br />

Lastentapahtuma 2000; muoto ja väri<br />

Joensuun yliop. / Pielisjoen koulu /<br />

P-K Museo/ Maakuntam.Carelium<br />

Museopedagogiikkaa<br />

draaman keinoin<br />

Museon näyttelytiedon syventäminen kokemuksellisesti<br />

yksilöhistoriallisesta näkökulmasta.<br />

Oppilasryhmä tekee museovierailun.<br />

Museokäyntiin kytketään draamapedagogisia<br />

työtapoja, joiden avulla pyritään<br />

elävöittämään ja tekemään tiedollinen<br />

aineisto oppilasta koskettavaksi ja hänelle<br />

läheiseksi. Virikkeenä käytetään<br />

museon kuva-aineistoa, esineistöä, multimediaa<br />

ja dokumenttifilmejä. Oppilaat<br />

eläytyvät tarinoihin ja ihmiskohtaloihin,<br />

joita kulloisenkin näyttelyn aineisto tarjoaa.<br />

Vierailuun on mahdollista liittää<br />

orientoivia ja motivoivia ennakkotehtäviä<br />

sekä syventävää jälkityöskentelyä koulussa<br />

eri oppiaineissa.<br />

Juuan lukio<br />

Puu-Juuan historia, tarinaperinne<br />

Jyväskylän normaalikoulu /yläaste<br />

KULTTUURILUOKKAKOKEILU yläasteella<br />

”Kadun risteys” projekti<br />

Tekeillä on esim. ”Kadun risteys” projekti:<br />

yhteistyö etnologian laitoksen kanssa<br />

Jyväskylän keskustan kävelykadun ja<br />

kompassikeskuksen suunnittelemiseksi.<br />

Jyväskylän taidemuseo<br />

Elämäpeli - Jyväskylän taidemuseon<br />

nuoriso-ohjelma 1997–2000<br />

Hanke koostuu useasta osa<strong>projektista</strong>:<br />

Viikko elämästäni -dokumentointiprojekti<br />

työttömille nuorille; Paperiverstas-työpaja;<br />

Työelämään tutustumisharjoittelu taidemuseossa;<br />

Elämän reunalla -näyttely;<br />

Irti kehyksistä, koulujen ja museoiden<br />

opintoprojekti 1998–2000. Tavoitteena<br />

on tavoittaa sellaisia nuoria, jotka edustavat<br />

marginaalisia ryhmiä. Tarkoituksena<br />

on edistää elämänhallintaa ja taiteen<br />

harrastusta elämän rikastuttajana sekä<br />

lisätä ymmärrystä itseä, kulttuuria ja<br />

taidetta kohtaan.<br />

Jyväskylän yliopisto /<br />

Okl, Keski-<strong>Suomen</strong> museo<br />

World Heritage Education -projekti<br />

Perehdytään WHE -opetukseen ja integroituun<br />

pedagogiikkaan; luodaan uusia<br />

opetusmenetelmiä; ohjataan maailmanperinnön<br />

suojelemista; luodaan tietoverkko;<br />

kehitetään yhteistyöverkostoja;<br />

edistetään maailmanperintöasiaa; tutustutaan<br />

WHE -kohteisiin; suunnitellaan<br />

WHE -projekti yhdessä UNESCO -koulujen<br />

ja paikallisten asiantuntijoiden kanssa;<br />

tehdään näyttely, raportti ja ehkä<br />

www-sivut<br />

Jyväskylän yliopiston museo /<br />

kulttuurihist. osasto<br />

Museo tutuksi<br />

Yhteistyö opettajainkoulutuslaitoksen<br />

kanssa<br />

25

Jyväskylän yliopiston OKL, Normaalikoulun<br />

a-a, Yliopiston museo<br />

Meidän koulu<br />

Hanke antaa mahdollisuuden tarkastella<br />

ja pohtia koulun ja kasvatuksen tavoitteita,<br />

keinoja ja menetelmiä yhdessä lasten<br />

ja perheiden, koulu- ja yliopistoväen ja<br />

ylipäätään kansalaisten kesken. Meidän<br />

koulu hankkeessa normaalikoulun ala-asteen<br />

oppilaat syventävät ymmärrystään<br />

koulutyöstä vertaamalla nykyisen koulunsa<br />

toimintaa harjoittelukoulun historiaan.<br />

Opettajankoulutuslaitoksen ensimmäisen<br />

vuosikurssin opiskelijoiden toivotaan<br />

osallistuvan tähän hakkeeseen harjoittelun<br />

puitteissa, jolloin he toimisivat<br />

oman luokkansa oppaina tai muissa ohjaus-<br />

ja järjestelytehtävissä. Oppilaiden<br />

tutkimusten tuloksina dokumenteista<br />

kootaan näyttely keväällä monitoimipäivänä,<br />

jolloin se osaltaan täydentää Pinacothecassa<br />

olevaa yliopiston 100-vuotisnäyttelyä<br />

ja antaa oman säväyksensä<br />

kasvatuskeskusteluihin.<br />

Kaarilan lukio<br />

Kaarilan neito<br />

Tampereen museoissa olevien tyylihistoriallisten<br />

pukujen saaminen pedagogisesti<br />

käyttökelpoiseen muotoon sekä<br />

paikallishistorian tuntemuksen vahvistaminen.<br />

Hankkeeseen on valittu aluksi viisi<br />

pukua eri aikakausilta ottaen huomioon<br />

oppilaiden omat lähtökohdat ja museon<br />

tavoitteet. Puvuille laaditaan kertojan<br />

muodossa oleva Tampereen historiaan<br />

liittyvä kehyskertomus, joka liitetään<br />

www-sivuille.<br />

Kainuun museo<br />

RIHMA-projekti<br />

Karjalaisen tekstiiliperinteen keruu<br />

Kaitaan koulu ja lukio<br />

Kadonneet laivat<br />

Merihistorian tutkiminen, aiheena majakat.<br />

Tuotetaan maalauksia, keramiikkatöitä<br />

ja runokirjoja.<br />

Kaitaan koulu<br />

Lappeenrannan linnoitus<br />

– multimediakioski<br />

Multimediakioski, joka tulee sijaitsemaan<br />

Etelä-Karjalan museossa. Sisältää kuvaa,<br />

tekstiä, ääntä, animaatioita, videodippejä.<br />

Esityksessä voi edetä oman mielenkiinnon<br />

mukaan tutustuen kaupungin perustamiseen,<br />

rakennuksiin, taisteluihin,<br />

merkkihenkilöihin ym. 2) esitellään linnoituksen<br />

nykyisyyttä. 3) tutustumistapa on<br />

”diashow” opastettu kiertokäynti linnoituksessa.<br />

Tuote CD-rom syksyllä -99.<br />

Kallahden peruskoulu<br />

Vuosaari vuonna 1000<br />

Teemapäivä 10.5. koko koulua koskevana.<br />

1) Draamatuokioita Vuosaaren rannassa:<br />

viikinkien ja hämäläisten kohtaaminen.<br />

2) Näyttely koulun tiloissa: v.1000 esineistöä,<br />

pukeutuminen, ruoka, elinkeinot<br />

3) Teematyöskentelyä luokissa<br />

Kannelmäen ala-aste<br />

Kulttuuriperintöprojektin jatko<br />

Lasten perehdyttäminen omiin juuriinsa<br />

sekä kotiseutuhistorian tuntemuksen lisääminen.<br />

Projektin lähtökohtana Kannelmäen<br />

alueelta löydetty 5000 vuotta<br />

vanha keramiikkaruukku. Kansallismuseossa<br />

käynti ja asiantuntijoiden avulla<br />

tutustuttu menneiden aikojen mm. kankaankudontaan<br />

ja ruukunvalaminen.<br />

Kannelmäen ala-aste<br />

”Elämää viikinkiajalla”<br />

– Kirjoitelmia, näytelmiä, musiikkia, kuvaamataitoa<br />

(kuvataide), käsitöitä<br />

– Merimuseolta saadun tiedon, kirjastoja<br />

internetlähteiden pohjalta työskentelyä<br />

– Aikakautena viikinkiaika<br />

– Mahdollinen tuote viikinkilaiva siihen<br />

liittyvine asioineen<br />

26

Karan koulu<br />

LASIASIA<br />

Motto ”Lasi on läheinen aihe riihimäkeläisille,<br />

tehdään se tutuksi myös nuorisolle”<br />

Lasinpuhalluksen ja reliefien kautta yritämme<br />

herättää mielenkiinnon lasiin,<br />

niin historiaan kuin nykymuotoiluunkin.<br />

Karinaisten koulu, Riihikosken koulu,<br />

Isonperän koulu,<br />

Asemanseudun koulu<br />

Kulttuuriympäristöohjelmat koulujen<br />

ympäristökasvatuksessa<br />

Pöytyän, Mellilän ja Karinaisten kulttuuriympäristöohjelmat<br />

valmistuivat syksyllä<br />

2001. Jatkohankkeen tavoitteena on<br />

tutkia, miten ohjelmia voidaan käyttää<br />

1-6. luokkien ympäristökasvatuksessa.<br />

Hankkeeseen osallistuu 5 koulua em.<br />

kunnista. Oman kunnan kulttuuriympäristöön<br />

tutustutaan eri oppiaineiden yhteydessä<br />

kulttuuriympäristöohjelman internet-sivujen<br />

kautta (www.lpv.fi/lsk) ja<br />

tehtävien avulla. Opetellaan arvottamaan<br />

kulttuuriympäristöä ja pohditaan<br />

sen tulevaisuutta. Työryhmässä, johon<br />

kuuluu opettajia 5 koulusta ja hankkeen<br />

vetäjänä kulttuuriympäristö ohjelman<br />

laatimiseen osallistunut arkkitehti, valmistellaan<br />

retki paikalliseen arvokohteeseen,<br />

vanhaan pihapiiriin. Tarkoituksena<br />

on kehittää opetusjaksosta vuosittain<br />

toistuva perinne. Arkkitehti laatii hankkeesta<br />

arvioivan raportin ympäristöministeriölle<br />

joka on hankkeen rahoittaja.<br />

Kartanon yläaste<br />

Järvenpää 50 vuotta 2001<br />

Kartanon koulun näkökulmasta<br />

Järvenpään paikallishistoria tutuksi<br />

Karviaistien koulu<br />

Kadonneet laivat<br />

Pienimuotoinen musiikkiprokkis (Meri-aiheisia<br />

lauluja)<br />

Esitys toukokuun näyttelyn yhteydessä<br />

Kempeleen lukio<br />

Kempeleen perinteinen rakennuskulttuuri<br />

www:lle eri oppiaineiden integraationa<br />

Keravan museo<br />

Arkeologian menetelmiä<br />

Koululaiset tutkivat ympäristöä arkeologisin<br />

menetelmin<br />

Keravan museo<br />

Päiväkirjoista kirjaksi<br />

– Museo oppimiskeskuksena<br />

Hankeen tarkoituksena on että oppilaat<br />

pitävät ns. museopäiväkirjaa, johon<br />

kirjataan kaikki museo- ja kulttuurikohdekäynnit<br />

+ pajatyöskentely.<br />

Tavoitteena on julkaisu.<br />

Keski-<strong>Suomen</strong><br />

käsi- ja taideteollisuusoppilaitos<br />

Vinkkeli - huopakeskus ja residenssi<br />

Keskisuomalaisesta perinteestä ja<br />

osaamisesta kehitetään uutta käsi- ja<br />

taideteollisuus alan koulutusta erikoistuen<br />

huopaan. Koska Keski-Suomessa<br />

sijaitsevat maamme ainoat huopatehtaat<br />

oppilaitoksen erikoisosaaminen perustuu<br />

maakunnan perinteeseen ja sen<br />

hyödyntämiseen. Lähtökohtana keskisuomalaisen<br />

huopaperinteen tunteminen<br />

ja tallentaminen. Vahvojen verkostojen<br />

luominen alkutuotannosta markkinointiin<br />

koulutusta ja kulttuuria painottaen,<br />

minkä pohjalta voidaan kehittää<br />

kansainvälistä koulutusta tulevaisuutta<br />

ennakoiden. Kansainvälisen yhteistyön<br />

tukemiseksi on perustettu Huopakeskus<br />

ja taiteilijaresidenssi, jossa alan huiput<br />

voivat tutustua paikalliseen perinteeseen<br />

ja osaamiseen. Residenssivieraat<br />

kartuttavat huopakeskuksen kokoelmia<br />

ja osaamista työskennellessään ja kouluttaessaan.<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> museo<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> historia<br />

Museon ja koulujen<br />

yhteistyön kehittäminen<br />

27

Kestilän koulutoimi /<br />

Hyvölänrannan ala-aste<br />

Kestilän kotiseutumuseon<br />

perustaminen.<br />

Museoesineiden luettelointi, kartoitus ja<br />

osittain myös kuvaus. Kuvattujen vanhojen<br />

työkalujen ja työmenetelmien siirtäminen<br />

joiltakin osin internetin kautta<br />

verkkoihin. Näyttelyiden ja työnäytösten<br />

järjestäminen yhdessä koulun kanssa.<br />

Hyvölänrannan tietotupa, joka on ko.<br />

ala-asteella.<br />

Kilens Hembygdsgård i Sideby<br />

Pettuleivän valmistus ja<br />

vanhat käsityötaidot<br />

Kielikylpy sivutuote SU-RU<br />

Tutustuminen käytännössä vanhoihin<br />

käsityötaitoihin, pettuleivän valmistukseen<br />

sekä keväisen petun keräämiseen.<br />

Erilaiset taideleirit nuorille kesäisin, jotka<br />

toimivat kaksikielisenä kielikylpynä<br />

ja auttavat kielirajojen madaltumiseen<br />

nuorten keskuudessa. Viedä perinteitä<br />

eteenpäin nuorille sukupolville. Siis<br />

käytännön toimet ja kaksikielisyys.<br />

Kilon koulu<br />

Lillklobbin tila ja<br />

sen lähiympäristö opetuskohteeksi<br />

Luoda työtapoja ja opetusmateriaalia<br />

lähiympäristön ja kulttuuriperinnön opetusta<br />

varten oppimiskohteena Lillklobbin<br />

tilan ympäristö rakennuksineen koulun<br />

läheisyydessä. Nyt menossa suunnitteluja<br />

kokeiluvaihe. Kilon koulun lukuvuoden<br />

1999-2000 on salainen puutarha, jonka<br />

puitteissa käynnistyvät eri hallintokuntien<br />

yhteistyöprojekti ”Lillklobb kilolaisten<br />

yhteiseksi puistoksi”.<br />

Kirkonkylän koulu<br />

Kotipaikkakunnan Kulttuuriperinnön<br />

ja perinteen siirtäminen<br />

1) Kotipaikkakunnan arvokkaan kulttuuri<br />

perinnön ja perinteen siirtäminen<br />

osaksi koulun opetussuunnitelmaa ja<br />

oppiainesisältöä<br />

2) Tuottaa, koota ja julkaista maailmanperintöopetuksen<br />

materiaalia<br />

3) Saattaa yhteistyökoulut vireään yhteistoimintaan<br />

Kulttuurien museo<br />

Aasia.net<br />

– Virtuaalimatkaaja Keski-Aasiassa<br />

Aasia.net on osa Mannerheim Keski-Aasiassa<br />

1906-98 -näyttelyn ympärille syntyvää<br />

koululaistoimintaa. Aasia.net tulee<br />

välittämään internetin kautta jatkuvasti<br />

päivitettävää, mm. maantiedon, historian,<br />

uskonnon, musiikin ja kuvaamataidon<br />

opetukseen soveltuvaa tietoa.<br />

Kulttuurien museo / Museovirasto<br />

Siperia Taigan ja tundran<br />

kansojen näyttely<br />

Kulttuurien museon näyttely esittelee<br />

Siperian alkuperäiskansojen kulttuureita<br />

museon esinekokoelmien valossa.<br />

Ekologisten kysymysten käsitteleminen<br />

eli ajankohtaisuus nousee esille<br />

DVD-aineistossa<br />

Kulttuurien museo<br />

Näyttely ”Volgan mutka. Kielisukulaistemme<br />

elämää ennen ja nyt”<br />

Näyttelyssä esitellään suomalais-ugrilaista<br />

kieltä puhuvien marien perinteistä<br />

kulttuuria ja nykyisyyttä. Venäjällä<br />

vähemmistönä asuvien marilaisten kulttuuri<br />

on hyvä esimerkki erikielisten kansojen<br />

kulttuurien kohtaamisesta. Näyttely<br />

esittelee marilaiskylän arkea ja<br />

juhlaa suomalaisten tutkimusmatkailijoiden<br />

silmin. V. 1884 suomalainen taiteilija<br />

Agathon Reinholm on tallentanut<br />

kylän elämää piirustuksin ja akvarellein.<br />

Kansantieteellisiä tutkimusmatkoja<br />

on tehty alueelle v. 1987-98 välisenä<br />

aikana ja dokumentoitu kansanpukuja<br />

ja kansanomaista arkkitehtuuria. Teollistuminen<br />

ja etenkin öljyteollisuus on<br />

vaikuttamassa marilaisten elämään, miten<br />

käy marinkielen?<br />

28

Kuninkaanhaan yläaste<br />

Porin kauppahalli v. 1951<br />

Saada oppilaat kiinnostumaan eräästä<br />

Porin keskeisestä rakennuksesta ja siihen<br />

liittyvästä toiminnasta. Kohde soveltuu<br />

useille oppiaineille, ajankohta<br />

yhdistää sen museon Toivo-korttelitoiminta<br />

projektiin.<br />

Kuninkaantie 2000- Kulttuuriprojekti<br />

Kuninkaantie 2000-<br />

kulttuuriperintöprojekti<br />

Koulut keräävät historiallista ja perinneaineistoa<br />

oman paikkakuntansa kulttuuriperintöön<br />

liittyen, Tästä tuotetaan oppimateriaalia<br />

www-sivut, CD-rom, kirja<br />

yms. joka linkitetään nykyisyyteen. Opitaan<br />

tieto- ja viestintäteknologian mielekästä<br />

käyttöä ja kommunikointia vieraalla<br />

kielellä. Aineisto tuotetaan myös ruotsiksi<br />

ja englanniksi.<br />

Kuokkalan koulu<br />

Kirkkomatka<br />

UNESCOn maailmanperintö: Petäjäveden<br />

vanhasta kirkosta Pietarin Eremitaasiin;<br />

matkailullinen ja hyvätapainen verkkolehtiprojekti<br />

Kurkelan koulu/Keravan museo<br />

Keravan museo<br />

– tekeminen ja kokeminen esim. esineiden<br />

valmistus, ruuan laitto, vanhan käsityöperinteen<br />

ja osaamisen vaaliminen.<br />

– ”eletään” tiettyä aikakautta<br />

– valmistetaan museopedagogista aineistoa<br />

yhdessä museon kanssa.<br />

Kuulammen koulu (Tyrvänän yläaste)<br />

Vanhat kansakoulurakennukset<br />

arvoiseensa kuntoon<br />

Koulun pihapiirissä (ja koulukäytössä) olevien<br />

koulurakennusten (Tyrvänän ensimmäinen<br />

kansakoulu v. 1876 ja kirkonkylän<br />

koulun laajennusrakennus v. 1922) kunnostaminen<br />

vastaamaan paikallishistoriallista<br />

arvoa. Pihapiirien kehittäminen ja kaunistaminen<br />

sekä toimiva tilan rajaus.<br />

Kypärämäen koulu /<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> museo<br />

Kypärämäen <strong>Tammi</strong><br />

–kaupunkilähiön juuret<br />

Tavoitteena on luoda uusi malli kaupunginosaperinteen<br />

opettamiselle ja perehdyttää<br />

koululaiset ja opettajat oman asuinalueensa<br />

vanhaan ja uuteen kulttuuriperintöön.<br />

Verkoston rakentaminen ja eri osapuolien<br />

tutustuminen on tärkeä lähtökohta hankkeelle.<br />

Hanke toteutetaan teemallisina<br />

museokäynteinä sekä verkkonäyttelynä.<br />

Lamminpään koulu<br />

Elämää seitsemällä vuosikymmenellä<br />

Luokan ensitehtävänä oli tutustua vuosikymmeneensä,<br />

sen rakennus-, sisustus- ja<br />

vaatetustyyleihin. Tiedonhankinnan jälkeen<br />

rakennettiin koulun perustamisajalta<br />

1930 nykyhetken kautta kaukaiseen tulevaisuuteen<br />

jokaiselle vuosikymmenelle<br />

nukkekoti. Kukin luokka laati omasta vuosikymmenestään<br />

valokopioita, kuvia rakennustyyleistä,<br />

huonekaluista, vaatteista,<br />

kampauksista, nuorisokulttuurista, Kuvat<br />

toimivat suunnittelun malleina. Jokaiseen<br />

taloon neuvoteltiin luokan kesken perhe<br />

asukkaineen ja kussakin kodissa oli oppilaita<br />

sen aikaisesta Lamminpään koulusta.<br />

Lapin yliopisto /<br />

Kasvatustieteiden tiedekunta<br />

Museo-opetus Museo osana opiskelua<br />

Lappeenrannan kaupunki<br />

Etelä-Karjalan esihistoria tutuksi,<br />

Kauskilan arvoitus (Oppimispeli)<br />

Lappeenrannan koulutoimi on tuottanut<br />

yhdessä museon kanssa oppimispelin,<br />

jonka teemana on esihistorian tutkiminen.<br />

Pelissä kuvataan Lappeenrannan<br />

Kauskilan historiaa ja materiaalina ja<br />

tietolähteenä ovat olleet muun muassa<br />

Kauskilassa viime vuosina tehdyt arkeologiset<br />

tutkimukset ja löydöt.<br />

29

Liedon Vanhalinna<br />

Internetradiotekniikalla<br />

toteutettava opetusmateriaali<br />

Liedon Vanhalinnasta<br />

Turun normaalikoulun opettajat, opetusharjoittelijat<br />

ja oppilaat tekevät vanhalinnan<br />

museo-, arkistoaineiden ja luonnonympäristön<br />

perustuksia oppilastöistä,<br />

joista työstetään (oppilastöinä) radio-ohjelmia<br />

YLEN opintoradioon. Nettisivut<br />

(opetusain. ääni).<br />

Liedon Vanhalinna<br />

Vanhalinnan Museon ja Linnavuoren<br />

hyödyntäminen kouluopetuksessa<br />

Valmistunut Varsinais-<strong>Suomen</strong><br />

esihistoriaa käsittelevä<br />

opetuspaketti ala-asteelle.<br />

Suunnitteilla lukiolaiskurssi, kansantieteen<br />

opetuspaketti<br />

Limingan yläaste<br />

Koulun museoyhteistyö<br />

Etsitään uusia sisältöjä opetukseen<br />

Leader projektet<br />

”Upptäck museer i Åboland”<br />

Inom projektet är vi intresserade av att<br />

öka samarbetet skola-museum. Detta<br />

uppnås genom att särskilda arbetsblad<br />

utvecklas samt genom att en Åboländsk<br />

skolbok kommer att ges ut.<br />

Lemin koulukeskus<br />

Lemiläisestä kulttuuri<br />

perinnöstä maailmanperintöön<br />

Lenin-museo<br />

<strong>Suomen</strong> ja Venäjän<br />

kulttuurisuhteiden historia<br />

Venäläisen kulttuurin<br />

tunnetuksi tekeminen<br />

Lottamuseo<br />

Lottamuseon historiantunti<br />

Tarjoamme lukioluokille ilmaisen sisäänpääsyn<br />

+ historiantunnin Suomalaisesta<br />

sota- ja naishistoriasta. Projektin<br />

tarkoituksena on kohentaa lukiolaisten<br />

tietoja vuosina 1921–1944 toimineesta<br />

Lotta Svärd -järjestöstä ja naisten<br />

osuudesta <strong>Suomen</strong> itsenäisyyden<br />

säilyttämisessä.<br />

Lukkarin koulu<br />

Lammas -projekti<br />

Lammas on Suomessa kulttuurillisesti<br />

merkittävä eläin. Haluan kuvailla sitä oppilaille<br />

mahdollisimman monipuolisesti.<br />

Luontotalo Arkki<br />

Luontotalo Arkki<br />

Kulttuuri- ja luontoperintö satakuntalaisessa<br />

ympäristössä näyttelyn keinoin<br />

Lusto-<strong>Suomen</strong><br />

metsämuseo ja metsätietokeskus<br />

Vanhemmat, opettajat ja oppilaat tekevät<br />

Luston lähialueille kolme reittiä (polut<br />

maastossa valmiita) joille opasvihkoset/tehtävämonistepohjat.<br />

Länsirannan koulu / Kuortaneen<br />

Talomuseo / Klemettimuseo<br />

Kehittää malleja museoiden ja<br />

koulujen yhteistyölle yms.<br />

Tehdä museoiden tarjonta tutuksi<br />

opettajille ja oppilaille yms.<br />

Matinkylän koulu<br />

1800 -luvun lopun maalaishäät<br />

(maaliskuu 2000)<br />

–historialliset, espoolaiset henkilöhahmot<br />

–hääpuku + muut tekstiilit (kapiot, morsiusryijy<br />

ym,) Tekstiilityö<br />

–ruokatarjoilu - Kotitalous<br />

–hääseremonia - Uskonto + Seurakunta<br />

–1800 - luvun lopun elämää - Historia<br />

Martinlaakson lukio<br />

Juuri ja juuri<br />

Juuri ja juuri alkoi vuonna 2000, jolloin<br />

rakennettiin koulun pihalle kivetty taideteos<br />

”haltijahaavan” ympärille.<br />

Lukuvuosi 2003-04 on nimetty jälleen<br />

”juuri ja juuri” -teemavuodeksi, jonka<br />

30

tarkoituksena on ollut tutustua suomalaisiin<br />

juuriimme, alkuperään sekä suomalaisiin<br />

tapoihin kautta aikojen.<br />

Martin koulu<br />

Kuvataide-<br />

Valokuvaus ja Kulttuuriperintöopetus<br />

Ideana Aurajoen keskeinen merkitys kaupunkimme<br />

maisemoijana sekä uudet patsaat<br />

jokemme varrella. Joki-patsas -teema<br />

Elävöittää kuvataide- (valokuvaus painopistealueena)<br />

ja kulttuuriperintöopetusta<br />

nykyisten kolmasluokkalaisten työsuunnitelmassa<br />

2000-2001 aikana. Toimintaideaan<br />

kuuluu kiinteän yhteistyön jatkaminen<br />

Wäinö Aaltosen museon kanssa ja uuden<br />

ja ennakkoluulottoman museovieras joukon<br />

kasvattaminen. Valokuvat kootaan<br />

maisemamosaiikiksi ja sijoitetaan koulun<br />

ruokalan seinälle Turku-aiheisen teoksen<br />

rinnalle. Koko projektin ajan lapset dokumentoivat<br />

omaa työtään kuvataidetunneilla.<br />

<strong>Tammi</strong>kuussa avattavaan taidenäyttelyyn<br />

käymme tutustumassa oppaan avulla.<br />

Lapset harjoittelevat portfolion käyttöä.<br />

Merikosken yläaste /<br />

Pohjois-Pohjanmaan museo<br />

Saamelaisuus ja / tai<br />

maataloustuotanto ennen vanhaan<br />

Talonpoikaisperinteeseen ja saamelaiselinkeinoihin<br />

tutustuminen<br />

Motorcykelmuseet och<br />

Båtmotormuseet i Jakobstad<br />

Finlands enda MC museum -150 st<br />

mc mycket populärt skolmuseum.<br />

Båtmotormuseet med 250 motorer är<br />

ense populärt<br />

Murtovaaran Talomuseo<br />

Koululaisten tutustuminen Museoon on<br />

haastava ja tarkoitus on tehdä koululaisille<br />

oma tehtävävihko museostamme.<br />

Museoprojekti / Ylivieskan ja<br />

Nivala-Haapajärven kotiseutuja<br />

erikoismuseo<br />

Museoprojekti<br />

Kartoittaa museoiden perustyöt. Suunnitellaan<br />

museoille erikoistumisen mukaiset<br />

perusnäyttelyt ja kierrätettävät vaihtuvat<br />

näyttelyt. Kouluja varten suunnitellaan<br />

opetuspaketteja. Laaditaan teemallisia<br />

kulttuurimatkailun reittejä. Reiteistä<br />

suunnitellaan yhteisesitteitä ja valmispakettimatkoja.<br />

Tiedottamisessa ja markkinoinnissa pyritään<br />

yhteistyöhön sidosryhmien kanssa.<br />

Museovirasto, arkeologian osasto<br />

Kulttuurimaisema kuvissa -näyttely<br />

Oppilaat valokuvaavat ja dokumentoivat<br />

omaa kulttuurimaisemaa. Jokainen tuottaa<br />

ainakin yhden kuvan näyttelyyn, jonka<br />

avajaiset ovat 7.11.2001 Laitilan kaupungintalolla.<br />

Kulttuurimaisema kuvissa<br />

-näyttely on osa EU-projektia European<br />

Pathways to Cultural Landscapes. Niin<br />

projektissa kuin näyttelyssäkin pohditaan<br />

mikä tekee maisemasta kulttuurimaiseman,<br />

mikä on eurooppalainen<br />

kulttuurimaisema jne.<br />

Museovirasto, arkeologian osasto<br />

Menneisyyden jäljillä<br />

–arkeologian päivät<br />

Päivien tavoitteena oli tehdä arkeologiaa<br />

ja arkeologian työtä tunnetuksi. Tapahtumia<br />

(muinaisjäännösesittelyitä, retkiä,<br />

esitelmiä ja lapsille askartelua) oli yli<br />

20 paikkakunnalla. Tapahtumiin osallistui<br />

ainakin 6000 ihmistä.<br />

Museovirasto,<br />

rakennushistorian osasto<br />

Tapettinäyttely<br />

Näyttely kuuluu laajempaan tapettiprojektiin<br />

johon kuuluu mm. uuden suomalaisen<br />

tapettimalliston luominen yhdessä<br />

eri tehtaiden kanssa, postikorttisarja aiheesta,<br />

tapettifragmenttien tallentaminen<br />

ja niiden tietojen ajoituksineen vieminen<br />

sähköiseen muotoon. Työhön liittyy<br />

runsaasti yhteistyötä maalariammattikoulujen<br />

kanssa.<br />

31

Muuramen peruskoulu ja lukio<br />

Rakennustaide / sovellukset<br />

kuvataiteen opetuksessa ja<br />

Alvar Aallon arkkitehtuuri<br />

Keski-Suomessa / projektiopetus<br />

Rakennusperinnön tutkiminen<br />

paikallisten esimerkkien avulla<br />

Myllyharjun lukio, Loviisa<br />

Loviisan kaupungin merkitys linnoituskaupunkina<br />

<strong>Suomen</strong> historiassa.<br />

Svartholman linnoitus kulttuurihistoriallisena<br />

muistomerkkinä. Pronssikauden lopun<br />

hautalöydöt.<br />

Naantalin museo<br />

Lelut ja leikkiperinne<br />

Suopellon koulun 8. luokan oppilaat ja<br />

lukion oppilaista koottu ryhmä toteuttavat<br />

yhdessä museon kanssa kesäksi<br />

1999 näyttelyn ”Lelut ja leikkiperinne”.<br />

Tutkimus, tiedonkeruu ja suunnittelu<br />

toteutetaan historian tunneilla, museo<br />

vastaa esineistöstä.<br />

Nelimarkka-museo,<br />

Etelä-Pohjanmaan<br />

aluetaidemuseo<br />

Löydä Nelimarkka<br />

Projekti antaa tietoa Eero Nelimarkasta<br />

sekä käytännön kokemusta museotyöstä.<br />

Projektilla on samalla myös konkreettista<br />

hyötyä museolle, muistitiedon keruutyö<br />

pitäisi saada tehtyä mahd. pian.<br />

Nummelan koulu<br />

Arkkitehtuurin kansalaiskasvatus<br />

Tarkoituksenamme on kehittää arkkitehtuurin<br />

kansalaiskasvatusta osaksi<br />

koulun normaalia työtä<br />

Nummen koulu<br />

Tavoitteena on tuottaa kirja(nen) Nummenpakasta,<br />

koulun sijaintialueesta<br />

lasten tekemien projektien pohjalta,<br />

eri luokka-asteet osallistuvat<br />

Nuorisokeskus Marttinen /<br />

Perinnekylä<br />

Virtain perinnekylä<br />

Virtain perinnekylän monipuoliseen museokokonaisuuden<br />

hyödyntäminen entistä<br />

paremmin Nuorisokeskus Marttisen<br />

leirikoulu ym. toiminnassa.<br />

Perinne- ja historiasisältöisten<br />

ohjelma- ja opetuspakettien suunnittelu<br />

ja toteutus.<br />

Oulun kaupunki /<br />

Pohjois-Pohjanmaan museo<br />

Acerbi-projekti<br />

Tutustuttaa oppilaita 1799 vierailleen<br />

italialaisen Cuiseppi Acerbin aikaiseen<br />

oululaiseen talous- ja kulttuurielämään,<br />

seuratapoihin, musiikkiin ja asuihin. Lähdetietojen<br />

avulla valmistellaan näyttely<br />

teksteineen, suunnitelmineen ja kuvien<br />

valintoineen. Näyttelyn tiedottamisesta<br />

vastaavat oppilaat itse.<br />

Oulun kulttuurin ja<br />

tekniikan oppilaitos<br />

Suolamakasiini<br />

restaurointialan oppimiskohteena<br />

Oulun kulttuurin ja tekniikan oppilaitoksen<br />

Pikisaaren toimipisteen tontilla sijaitsevan<br />

1800-1900 luvun vaihteessa<br />

rakennetun makasiinirakennuksen hyödyntäminen<br />

oppilaitoksen käyttöön<br />

opetus- ja oppilastyömyymälätiloiksi<br />

pääosittain oppilastyönä. Oppilaitoksessa<br />

toimiva käsi- ja taideteollisuusalan<br />

restaurointilinja sekä tekniikan ja<br />

liikenteen alan rakennus sekä lvi- ja<br />

sähköosastot toimisivat kohteen korjaajina<br />

työssäoppimisen jaksoilla.<br />

Hankkeen kokemuksista raportoidaan<br />

myös muita vastaavia oppilaitoksia<br />

hyödyttävä kertomus. Pikisaari ja suolamakasiini<br />

edustavat oululaista varhaista<br />

teollisuuden historiaa sekä puurakennusperinnettä.<br />

Kohde sijaitsee<br />

Oulun arvokkaaksi luokittelemalla, suojelulla<br />

Pikisaaren puukaupunkialueella<br />

sekä maisemallisesti arvokkaalla Oulujoen<br />

alueella.<br />

32

Oulun normaalikoulun ala-aste<br />

Esihistoria<br />

Esihistoriaan tutustuminen<br />

tekemällä oppimisen menetelmällä<br />

Oulun normaalikoulun perusaste 0-6<br />

Kulttuuriperintömme<br />

Paikallinen kulttuuriperintö ja sen merkitys.<br />

Eri luokkatasoille tutustutaan paikalliseen<br />

kulttuuriperintöön opetussuunnitelman<br />

mukaisesti.<br />

Vuosittaiset teemat (lukuv. 2001–2002<br />

Esineet elävät -teema)<br />

Oulun Taidemuseo<br />

Runo taidemuseolle<br />

Koululaiset kirjoittavat runomuotoon ajatuksiaan<br />

taidemuseosta tai jopa nimenomaan<br />

Oulun taidemuseosta. Runojen<br />

muoto ja mitta ovat vapaat.<br />

Kisassa on kolme sarjaa, joiden voittajat<br />

palkitaan. Ala-aste: taidekirja sekä<br />

vuosikortti, jolla on ilmainen sisäänpääsy<br />

vuodeksi voittajalle ja hänen perheelleen.<br />

Yläaste ja lukio: lahjakortti (200<br />

mk) taideliikkeeseen sekä vuosikortti.<br />

Outokummun teatteri /<br />

teatteritoimisto<br />

Opetustyö draaman keinoin<br />

Kulttuuriperinnön käsitteleminen opetuksessa<br />

draaman menetelmin<br />

Paimion sähkömuseo, August Pyölniitun<br />

museo, Nautelankosken museo<br />

Historiaa ja sähköä joen varrella<br />

Yläaste ja lukioikäisten nuorten saaminen<br />

museoon ja kiinnostumaan luonnontieteestä,<br />

jolla on myös historiansa. Hanke<br />

yhdistää voimavaroja Paimion ja Liedon<br />

välillä. Sähkön tuotannon ja sähkön<br />

historiaa yhdistettynä luonnontieteilijän<br />

elämään Pyölniitun museossa. Samalla<br />

lisätään teknillistä tietämystä ja museoiden<br />

tunnettavuutta nuorisoikäisten keskuudessa.<br />

Pajalan koulu<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

Paikallisen opetussuunnitelman kehittäminen<br />

kulttuurikasvatuksen osalta<br />

Pernon koulu<br />

Jouluperinne Turussa<br />

1700 -luvun ja 1800 -luvun joulunviettoa<br />

Turussa -kytketty 7. luokan historian, äidinkielen,<br />

kirjallisuuden, kotitalouden ja<br />

ruotsin opiskeluun. Projekti toteutetaan<br />

yhdessä Turun Maakuntamuseon ja sen<br />

alaisten yksiköiden kanssa.<br />

Petäjäveden kirkonkylän koulu<br />

Petäjäveden seurakunta/ Vanha kirkko<br />

Unescon maailmanperintökohteiden hyödyntämisestä<br />

kouluopetuksesta ja kyseessä<br />

olevien kohteiden lähistöllä<br />

olevien koulujen yhteistyöstä.<br />

Petäjäveden Vanhan Kirkon Säätiö<br />

Historiallinen näytelmä<br />

Petäjävedestä ja vanhasta Kirkosta<br />

Työstetään ammattilaisen johdolla paikkakuntalaisten<br />

kanssa historiallinen kuvaus<br />

Petäjävedestä ja Unesco-kirkosta<br />

Esim. historialliset vaatteet paikallinen<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> Käsi- ja Taideteollisuus<br />

Oppilaitos (vaatetus-osasto), lavasteet<br />

(puu- ja metalliosasto), tarinat (Tarinakilpailu<br />

-03 satoa) ym.. yhteistyötahoja<br />

Pielisjoen koulu, P-K Maakuntamuseo,<br />

Joensuun yliopisto<br />

Museopedagogiikkaa draaman keinoin<br />

Oppilasryhmä tekee museovierailun. Museokäyntiin<br />

kytketään draama- pedagogisia<br />

työtapoja, joiden avulla pyritään elävöittämään<br />

ja tekemään tiedollinen aineisto<br />

oppilasta koskettavaksi ja hänelle<br />

läheiseksi. Draamatyöskentelyssä käytetään<br />

virikkeenä museon kuva-aineistoa,<br />

esineistöä, multimediaa ja dokumenttifilmejä.<br />

Oppilaat eläytyvät tarinoihin<br />

ja ihmiskohtaloihin, joita kulloisenkin<br />

näyttelyn aineisto tarjoaa. Vierailuun<br />

on mahdollista liittää orientoivia ja<br />

motivoivia ennakkotehtäviä sekä syventävää<br />

jälkityöskentelyä koulussa eri op-<br />

33

piaineissa. Tavoitteena on museon näyttelytiedon<br />

syventäminen kokemuksellisesti<br />

yksilöhistoriallisesta näkökulmasta.<br />

Piispanmäen yläaste<br />

Elämän tarina,<br />

Pontes osaprojekti (vrt. Taidelukio)<br />

Tulla tietoiseksi kulttuurisesta identiteetistään<br />

vertailemalla omaa ja toista kulttuuria.<br />

Tavoitteena oppia näkemään,<br />

kuinka jokainen aikakausi ja sen ihmiset<br />

jättävät oman jälkensä kaupunkikuvaan.<br />

Projektiin osallistuville oppilaille tarjotaan<br />

valinnaiskurssina yhteistyössä historian<br />

kanssa ”Ìtalian historia ja kuvataide”.<br />

(Leirikouluviikko Italiassa)<br />

Piispanmäen yläaste<br />

Aika matka-projekti<br />

Projektin pääpaino tulee olemaan elämyksellisessä<br />

oppimisessa. Pyrimme toimimaan<br />

mahdollisimman paljon koulurakennuksen<br />

ulkopuolella.<br />

Projektin ajaksi oppilaat jakaantuvat<br />

työpajoihin mm. Kuvataidetyöpajat, tekstityöpajat,<br />

teatterityöpaja, käsityöpaja,<br />

ruokapaja, tanssityöpaja. Tutustutaan<br />

Savonlinnan historiaan ja kulttuuriperintöön<br />

vuosina 1895–1912.<br />

Pirkanmaan maakuntamuseo /<br />

Vapriikki<br />

Pirkanmaan maiseman viesti<br />

Pirkanmaan maiseman viesti on kulttuuriympäristökasvatukseen<br />

tarkoitettu opetuspaketti.<br />

Siihen kuuluvat opettajan ohjeet,<br />

kalvosarja, laaja ja monipuolinen<br />

tehtävämateriaali sekä ohjeet kulttuuriympäristön<br />

muutoksia havainnollistavan pienoismallin<br />

rakentamiseen Opetuspaketti<br />

perustuu koulujen opetussuunnitelmiin.<br />

Pitkäpään ala-aste,<br />

Emil Cedercreuzin museo<br />

Taidemetsä<br />

Tarkoituksena on tutustuttaa pienet oppilaat<br />

monilla eri tavoilla suomalaiseen<br />

kulttuuriperintöön. Hankkeeseen kuuluvat<br />

mm. Muumi-näyttely, Ex libris -näyttely,<br />

Kyökin haltijat, Vanhan Maahengentemppelin<br />

joulu, tilkkutöitä, taideretki,<br />

taideleikkejä Merstolan poikien eli pappojen<br />

ohjaamina.<br />

Pohjanmaan museo<br />

Ukkosen Jumalan aika<br />

Multimediateos Pohjanmaan<br />

esihistorialliset esineet.<br />

Pohjanmaan taidetoimikunta<br />

Tarinat kiertoon<br />

Tarinat kiertoon projektin tarkoituksena<br />

on pyrkiä elvyttämään ja tallentamaan rikasta<br />

pohjalaista tarinaperinnettä keräämällä<br />

paikallishistoriaan liittyviä tarinoita,<br />

kehittelemällä uusia yhteistyömuotoja<br />

koulujen, paikallisten kulttuuri-ihmisten<br />

ja museoväen välille sekä innostamalla<br />

uuden tuottamiseen paikallistuntemuksen<br />

pohjalta. Koulujen ja museoiden<br />

yhteistyötä pyritään virittelemään siten,<br />

että siitä saataisiin aikaan pohja pitkäaikaiselle<br />

yhteistyölle. Tarinoita voi hyödyntää<br />

kouluissa monilla eri tavoilla kuten<br />

esimerkiksi monitaiteellisesti toimivana<br />

opetusmateriaalina tai kalendaaristen<br />

juhlien innoittajana. Lapset voivat<br />

kerätä tarinaperintöä myös vanhemmiltaan<br />

ja isovanhemmiltaan, ja siten koulujen<br />

ja kotien välistä yhteistyötä voidaan<br />

lisätä. Museoiden kanssa tehtävä<br />

yhteistyö puolestaan tarjoaa mahdollisuuden<br />

oppilastöiden näytteille asettamiseen<br />

ja antaa lapsille myönteisiä mielikuvia<br />

museoista.<br />

Pohjois-Karjalan museo<br />

Kulttuuriympäristö osaksi<br />

matematiikan opetusta<br />

Kulttuuriympäristön piirteisiin tutustumi-<br />

34

nen ja matematiikan suhde ympäristöön<br />

– mihin matematiikkaa tarvitaan, missä<br />

sitä käytetään ja miten se näkyy kulttuuriympäristössä.<br />

Pohjois-Savon taidetoimikunta<br />

Valoa latoon -taidekasvatushanke<br />

Pohjois-Savon taidetoimikunta on käynnistänyt<br />

Valoa latoon -kulttuurihankkeen,<br />

joka tarjoaa kulttuurikursseja kahdeksannen<br />

luokan oppilaille syyslukukauden<br />

2003 aikana. Kurssit edustavat eri taiteen<br />

aloja ja ovat pituudeltaan 12 ja<br />

38 tuntia. Jokainen kurssi sisältää taiteilijan<br />

vetämän työpajajakson sekä vierailukäyntejä<br />

taide- ja kulttuurilaitoksiin.<br />

Mukaan pilottihankkeeseen on valittu<br />

kahdeksan koululuokkaa ympäri Pohjois-<br />

Savoa. Hanke toteutetaan Taiteen keskustoimikunnan<br />

tuella ja sitä koordinoi<br />

esittävien alojen läänintaiteilija Johanna<br />

Sorjonen.<br />

Porin kaupungin koulutuslaitos /<br />

Mäntyluodon koulu<br />

Kuvanveistoprojekti<br />

Mäntyluodon koulun viidennen<br />

luokan kuvanveistoprojekti<br />

Porin lyseo<br />

Porin Lyseon 170-vuotisnäyttely Satakunnan<br />

museossa. Yhdysopettajien kouluttaminen<br />

museokäynteihin. Oppilasnäkökulma<br />

museon perusnäyttelyn uusimiseen.<br />

Porin taidemuseo<br />

Taidetta Ympäri ja Ämpäri – Ympäristötaide<br />

ja -kasvatusprojekti<br />

Oman elinympäristön havainnointi ja tutkiminen<br />

taiteen tekemisen avulla. Ympäristötaiteen<br />

keinoin koululaisilla on tilaisuus<br />

näkyä ympäristössä ja tehdä ympäristöä<br />

näkyväksi. Toiminnassa korostuu<br />

yhteisöllisyys, tekeminen ja kokeminen<br />

yhdessä. Taiteilijavieraat ovat keskeinen<br />

osa toimintaa ja kaikki poikkitaiteelliset<br />

tapahtumat ovat mahdollisia.<br />

Porvoon kaupunki / kulttuuritoimi<br />

Porvoon kulttuurikoulu<br />

– Borgå kulturskola<br />

Visio: Porvoolaisen kulttuurin tunteminen<br />

ja sen monimuotoisuuden oivaltaminen<br />

jokaisen lapsen ja nuoren<br />

omaisuudeksi<br />

– kulttuurikoulussa tutustutaan kulttuuriin<br />

yleisesti ja paikalliskulttuuriin erityisesti<br />

– kulttuurikoulu antaa tavoitteellista tasolta<br />

toiselle etenevää taide- ja kulttuuriopetusta<br />

– kulttuurikoulun/kulttuurikasvatuksen<br />

liittäminen osaksi kunnallista opetussuunnitelmaa<br />

– kulttuurikasvatuksellisen opetusmateriaalin<br />

tuottaminen muotoon, joka laajemmin<br />

palvelee koko peruskouluikäluokkaa<br />

– kulttuurikoulu korostaa poikkitaiteellisuutta<br />

ja erityisesti kuvataiteen ja musiikin<br />

yhdistämistä sanaan ja museopedagogiikan<br />

samassa hankkeessa<br />

Punkaharjun kunta /<br />

perusopetus ja lukio, Lusto<br />

Punkaharju 1000 v -75<br />

– yhteistyöprojektina toteutettava teemapäivä,<br />

jossa asiantuntijaluentoja ja draaman<br />

keinoja (oppilaitosten yhteistyönä)<br />

Päiväkoti Ratamo<br />

Leikkiprojekti<br />

Monikulttuurisen päiväkodin kaikille lapsille<br />

yhteisten mielikuvien ja roolileikkien<br />

kehittäminen suomenkielistä leikkisanastoa<br />

kasvattaen ja aktivoiden mm.<br />

Lelut ja leikkiperinne-näyttelyssä, yhteisten<br />

retkien ja kokemusten, draamaleikin,<br />

lasten leikkiin ja vanhempien lapsuuden<br />

leikkeihin liittyvien haastattelujen, lasten<br />

oman Leikkiprojekti -näyttelyn rakentamisen<br />

yms. tekemisen välityksellä.<br />

Päiväkoti Runo<br />

Kirjasto tutuksi, kirja ystäväksi<br />

Dysfaattisten ja kielellisissä vaikeuksissa<br />

tukea tarvitsevien ja muiden esiopetusikäisten<br />

lasten iloinen ja elämykselli-<br />

35

nen sukellus kirjojen ja kirjallisuuden virtaan<br />

näkemään, kokemaan ja nauttimaan<br />

sanojen luomista mielikuvista ja toisista<br />

todellisuuksista esiin nostettuna arkisten,<br />

rahisevien kirjojen sivuilta, kansien<br />

sisältä ja kirjastojen uumenissa. Kirjojen<br />

mielikuvistusta rikastuttava ja kirjastojen<br />

kulttuurinen merkitys kaikkien lasten<br />

ulottuville moniaistillisena kokemuksena.<br />

Uteliaan kiinnostuneen ja arvostavan<br />

asenteen luominen, kirjaston aktiiviseksi<br />

ja vastuulliseksi käyttäjäksi kasvaminen.<br />

Raahen koulutoimi / Raahen museo<br />

Rakennusperintö opetuksessa<br />

Kulttuuriperinnön vaaliminen<br />

Rajakylän koulu<br />

Kadonneet Laivat<br />

Merihistoria tutkiminen aiheena merimieselämä<br />

ja ruokailu laivoilla.<br />

Rajamäen koulu<br />

Perinnekerho Krottimollikat<br />

Kerran viikossa kokoontuvat kerholaiset<br />

(5.-6. lk) olivat mukana perustamassa<br />

koulun omaa museota. Koulun vanhat<br />

valokuvat, kirjat ja huonekalut kerättiin<br />

ja luetteloitiin. Syntyi räsynuket (krottimollikat),<br />

iskettiin nauhaa ja tutustuttiin<br />

perinteisiin.<br />

Rajamäen koulu<br />

Rajamäen koulu, Kalevala-tunnelmissa<br />

* Eliaksen radiolähetykset<br />

* Lönnrotin runoreppua täydennetään<br />

oppilaiden omilla Kalevala-mitan runoilla<br />

tehdyillä runoilla<br />

* Kalevalassa tanssitaan kansantansseja<br />

*Elämää Kalevalassa (äidinkieli, kuvataide,<br />

askartelu)<br />

*Aikamatka rautakauteen(museoviraston<br />

ja Mikkelin museon www-sivut)<br />

*Euran muinaispuku, muinaiskorut valetaan<br />

tinasta kaloja Antrean verkkoon...<br />

juhlat 28.2.2003<br />

Rakennuskulttuuritalo Toivo /<br />

Satakunnan museo<br />

Korsmanin talo. Perinteinen<br />

porilainen puutalokiinteistö<br />

osana kulttuuriperintöä<br />

Suunnitella miten Korsmanin taloa ja Rakennuskulttuuritalo<br />

Toivoa voisi hyödyntää<br />

eri oppiaineiden opetuksessa. Liittyisi<br />

historian ja kuvataiteen opetukseen<br />

samoin kotitalouden ja käsityön opetukseen.<br />

Projektin aikana tarkoitus luoda<br />

toimivat käytännöt jatkuvaan yhteistyöhön.<br />

Projektivaiheen aikana toiminnot<br />

suunnitellaan ja testataan.<br />

Rauman Lyseon (yläaste) peruskoulu<br />

Museot eläviksi<br />

UNESCOn <strong>Suomen</strong> maailmanperintökohteiden<br />

läheisten koulujen yhteistyö.<br />

Projektimme tavoitteena saada ”Museot<br />

eläviksi” eli antaa oppilaille Vanhan<br />

Rauman eri kohteissa elämyksellinen<br />

tuntuma, siitä millaista elämä on<br />

ollut Raumalla eri vuosisatoina. Materiaali<br />

eli tutkielmat, valokuvat, tehtävät<br />

yms. tuotetaan kirjallisesti mutta myös<br />

internetin avulla.<br />

Rauman normaalikoulu<br />

Museo-opetuksesta multimediaan -<br />

multimediaesitys oppilaiden historian<br />

opiskelussa<br />

Tarkoituksena on työstää ja oppia ymmärtämään<br />

museohavaintoja tietotekniikan<br />

avulla ja opiskella paikkakunnan<br />

historian tuella yleistä historiaa. Tutkimusympäristönä<br />

laivanvarustajan koti<br />

Marela. Pohjustuksena on kartoitettu<br />

lasten omia mielikuvia. Oman tiedonkeruun<br />

jälkeen tutkimustulokset on koottu<br />

tietokonetyöskentelyllä koosteeksi, jonka<br />

pohjalta opiskellaan. Hanketta voi<br />

laajentaa esimerkiksi Turun linnan ja<br />

tuomiokirkon opiskeluun.<br />

36

Rauman normaalikoulu<br />

Museo-opetuskokeilu Marelassa<br />

Tarkoituksena on tutustuttaa lapset vuosisadan<br />

vaihteen elämään Raumalla.<br />

Keskeinen tutkimuskohde luokalla on<br />

Marela, laivanvarustajan koti. Hanke toteutetaan<br />

Outi Kokkosen teemaharjoittelun<br />

ja pro gradu -työn yhteydessä.<br />

Rauman Taidemuseo<br />

(Aronahteen ya & lukio)<br />

Yhteiskoulusta Aronahteelle - 40 vuotta<br />

Kartoittaa koulusta valmistuneita (valmistuvia)<br />

kuvataitelijoiksi päätyneitä oppilaita<br />

ja esitellä heidän tuotantoaan taidenäyttelyssä.<br />

Rovaniemen Taidemuseo<br />

Taidekasvatusprojekti<br />

lukuvuonna 1999-2000<br />

Syksyllä 1999 alkaa Rovaniemen kuvataidepainotteisten<br />

koulujen, Rovaniemen<br />

taidemuseon ja Lapin yliopiston yhteinen<br />

museopedagoginen taidekasvatusprojekti.<br />

Yhteistyö on tiivistä lukuvuoden ajan.<br />

Koulujen opettajat ja yliopisto-opiskelijat<br />

suunnittelevat projektin teemoja ja oppilaiden<br />

työskentelyä., jonka lähtökohtana<br />

ovat Rovaniemen taidemuseon/Wihuri<br />

rahaston kokoelmista valitut taideteokset.<br />

Museon laajasta kokoelmasta valitaan<br />

tarkastelun kohteeksi vuosituhannen<br />

vaihteen eli 1990-luvun taidetta.<br />

Projektissa mukana olevat luokat vierailevat<br />

museolla ja tapaavat taiteilijoita.<br />

Oppilaat työstävät teemoja syksyn ja alkukevään<br />

ajan. Yliopiston ko. kurssin<br />

opiskelijat antavat työpanoksensa projektille<br />

ja ovat mukana koulutyöskentelyssä.<br />

Yhteistyössä valmistellaan näyttely,<br />

oppilastyöt ja lisäksi teokset jotka<br />

ovat olleet työskentelyn pohjana.<br />

Rusutjärven koulu<br />

Kadonneet laivat -projekti<br />

Tutustuttaa oppilaat menneen ajan merenkulkuun<br />

ja tähän päivään. Antaa elämyksiä.<br />

Ohjata oppilaita pohtimaan merenkulun<br />

merkitystä Suomessa. Helmikuussa<br />

alustetaan Kadonneet laivat teemaa<br />

kertomuksien, tietopaketin ja satujen<br />

avulla + musiikin. Vieraillaan Merimuseossa.<br />

Tehdään tehtäviä ja kiinnitämme<br />

erityishuomion valittuun aiheeseen.<br />

Helmikuun lopulla–maaliskuun<br />

alussa valmistamme näyttelyn tuotteet<br />

eli animaatiokertomuksia ja rakentelutöitä,<br />

jotka käsittelevät karttoja.<br />

Ruukin koulu<br />

Koulun ja kulttuurin yhteistyökokeilu<br />

Kulttuuriperinnön opetus opetussuunnitelmaan.<br />

Opetushallituksen ja kuntien<br />

yhteishanke. Tuotteena tavoitteen mukainen<br />

opetussuunnitelma.<br />

Sammatin koulu<br />

Osallistuminen<br />

Arkkitehtuuripoliittisen ohjelmaan<br />

– Osallistuminen Arkkitehtuuripoliittisen<br />

ohjelman kansalaiskasvatukseen<br />

– Osallistuminen kulttuuri - ja ympäristökasvatuskeskus<br />

Lohilammen toimintaan<br />

– Osallistuminen lasten ja nuorten kulttuurikasvatukseen<br />

Lönnrot 2002 -juhlavuoden<br />

muodossa<br />

Sagalundin museo<br />

Mamman ja papan lapsuudessa<br />

Kemiöläistä laulu- ja leikkiperinnettä<br />

Mamman ja papan lapsuudessa -hanke<br />

haluaa elvyttää ja dokumentoida kemiöläistä<br />

laulu- ja leikkiperinnettä sekä aktivoida<br />

paikkakuntalaiset yhteisiin harrastuksiin<br />

laulun ja leikin merkeissä. Tähän<br />

mennessä hankkeessa on toteutettu koulupäivät<br />

Sagalundin museossa syksyllä<br />

2001. Koulupäivien otsikkona oli ”Torpan<br />

kakarat ja kartanon pikkuväki”. Koululaiset<br />

saivat tutustua köyhien ja rikkaiden<br />

lasten elämään maaseudulla 1900-luvun<br />

alussa. Lokakuussa hankkeen puitteissa<br />

järjestettiin Kivi-juhla, jolloin laulettiin ja<br />

37

tanssittiin. Joulukuussa 2001 Sagalundin<br />

museossa vietettiin Oskarinmarkkinoita,<br />

teemana joululeikit ja piirileikit sekä<br />

avattiin myös näyttely ”Minun lapsuuteni”,<br />

joka kertoo neljän kemiöläisen lapsuudesta<br />

1950-luvulta 1970-luvulle. seuraavaksi<br />

hankkeessa on tarkoitus haastatella<br />

vanhoja kemiöläisiä, työstää esite<br />

leikeistä ja loruista sekä viettää elokuussa<br />

2002 hankkeen päätösjuhla Sagalundin<br />

museossa. Silloin ilakoidaan kyläkeinulla<br />

ja pidetään lystiä. Hanke alkoi arjesta<br />

ja päättyy juhlaan.<br />

Sagalunds museum<br />

– Sagalundin museo<br />

Sagalundin elämysverstas.<br />

Historia eläväksi.<br />

Sagalunds upplevelseverkstad.<br />

En levande historia.<br />

Sagalundin elämysverstas avataan valtakunnallisella<br />

museoviikolla<br />

13.–19.5.2002. Sagalundin elämysverstaassa<br />

kouluryhmät saavat tavata historiallisia<br />

roolihenkilöitä, tehdä aikamatkoja<br />

Kemiönsaaren historiaan ja samalla<br />

kokeilla erilaisia käden taitoja. Elämysverstaassa<br />

voi esim. karstata, kehrätä,<br />

leikata varjokuvia, sitoa kirjoja, tehdä<br />

ikioman herbaarion tai tavata seppä<br />

Bruskin takomassa sepän pajassa. Keväällä<br />

2002 keskitytään perinteisiin naisten<br />

töihin ja syksyllä 2002 miesten töihin.<br />

Elämysverstaassa oppilaat myös<br />

saavat ottaa selville erilaisia asioita ja<br />

verrata niitä nykypäivään. Elämysverstas<br />

tulee myös toimimaan kielikylpynä.<br />

Toiset ihmiset puhuvat ruotsia toiset<br />

suomea. Elämysverstas sopii myös esikouluikäisille.<br />

Salon Taidemuseo<br />

Laurin lukio oppilaat kommentaattoreina<br />

Salon taidemuseossa = ohjelma<br />

paikallis-TV:ssä<br />

Laurin lukiolaiset kertovat ja kommentoivat<br />

taidemuseoon näyttelyitä paikallis-TV:ssä.<br />

Ryhmä joka kommentoi taidemuseon<br />

näyttelyitä on ns. lehtiryhmä.<br />

Ryhmää ohjaa äidinkielen opettaja Paula<br />

Halme. Näin oppilaat pääsevät hankkeen<br />

myötä tutustumaan toimittajan<br />

työhön sekä TV -työhön ja saavat esiintymiskokemusta.<br />

Sámi Musea - Saamelaismuseo<br />

Museo yhtenä mukana<br />

opetussuunnitelmassa<br />

Museo mukana opetussuunnitelmassa<br />

luokille 1 - 9; myöhemmin myös luokalle<br />

7, jakson kestävä kulttuurikokonaisuus;<br />

ehkä myös kulttuuripainotteinen<br />

valinnaisaine<br />

Satakunnan museo<br />

Korsmanin talo /<br />

Rakennuskulttuuritalo Toivo<br />

Toimivan yhteistyön kehittäminen Satakunnan<br />

museon hallinnassa olevan perinteisen<br />

puutalotontin hyödyntämiseksi<br />

varhaiskasvatuksessa, kouluopetuksessa<br />

ja ammatillisessa koulutuksessa.<br />

Korsmannin asunnon aikatasoksi valittiin<br />

vuosi 1951.<br />

Museotiloissa olevaan Korsmannin rakennuksessa<br />

oppilaat voivat tulla elämään<br />

muutamaksi tunniksi porilaislapsen<br />

elämää ”ennen vanhaan”. Asunto sisustettiin<br />

ja kalustettiin niin, että kaikkia<br />

huonekaluja ja tavaroita saa käyttää.<br />

Savonlinnan maakuntamuseo<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> / Nojanmaan koulun<br />

ja museon yhteistyön aiheeksi valittiin<br />

puu.<br />

Luokat ovat tutustuneet museotyöhön tekemällä<br />

sitä itse. Näin koululaisille selviää<br />

miten esineet tulevat museoon, miten<br />

ne konservoidaan, luetteloidaan ja<br />

säilytetään. Näyttelyn rakentaminen,<br />

museolehden teko, tervan poltto, ruuhen<br />

rakentaminen ja museotyöskentelyä.<br />

Savonlinnan maakuntamuseo<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> / Savonlinnan<br />

normaalikoulun ja Savonlinnan<br />

maakuntamuseon yhteinen aihe<br />

38

on rakennettu kulttuuriympäristö.<br />

Laaditaan yhteistyössä vanhoja elokorjuutapoja<br />

esittelevä verkkokokonaisuus.<br />

1998 syksyllä aloitettu tutustuminen Savonlinnan<br />

vanhimman kadun, Linnankadun<br />

rakennuksiin ja historiaan. Linkki<br />

koululaisten laatimille sivuille löytyy museon<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>-sivulta.<br />

Savonlinnan Taidelukio<br />

Savut saarilla - väet vesien varsilla<br />

Tuottaa näyttely ”vesien varsien” elämästä<br />

Maakuntamuseon perusnäyttelyn oheistuotteeksi,<br />

toukokuussa 2000 on avajaiset<br />

Seinäjoen Historiallinen Yhdistys ry<br />

Rakennusperintö tutuksi<br />

Projekti on osa kulttuuriympäristöopetusta<br />

ja se perehdyttää koululaiset kotipaikkakunnan<br />

perinteiseen rakennuskulttuuriin.<br />

Talonpoikaistalojen pihapiirejä tutkitaan<br />

ryhmätyönä, joka sisltää rakennusinvestointia,<br />

valokuvausta ja haastatteluja<br />

ja rakennusten ja tilan historiasta.<br />

Kukin luokka tekee maastokäynnin jälkeen<br />

yhteenvedon kohteestaan.<br />

Seinäjoen historiallinen yhdistys<br />

Terva leivän antajana<br />

Oppilaat tutustutetaan tervanpolton historiaan<br />

ja merkitykseen Seinäjoen seudulla.<br />

Maastossa tutkitaan aitoja tervahautoja,<br />

jotka mitataan, piirretään ja<br />

valokuvataan. Tervan valmistuksesta<br />

ja käytöstä keskustellaan oppilaiden<br />

kanssa ennalta annetun kirjallisen<br />

materiaalin pohjalta.<br />

Seinäjoen lyseo<br />

Perinteikkään Lyseon Remontti<br />

Etsiä tallennettavat esineet, ja toimintatavat<br />

ja löytää niille arvokas säilytystapa<br />

tulevassa remontissa. Tarkoitus on oppilastyönä<br />

kartoittaa kaikki ne osat esineympäristössä,<br />

jotka tahdotaan säilyttää<br />

remontissa. Osa näistä valokuvataan ja<br />

kaikki otetaan remontin aikana talteen.<br />

Suunnittelutyössä huomioidaan, kuinka<br />

nämä säilytetään ja remontin jälkeen<br />

niillä on arvoisensa paikka myös perinteitä<br />

ja toimintatapoja kartoitetaan, jotta<br />

ne saadaan säilymään.<br />

Selänpään koulu<br />

Verlan tehdasmuseoalue<br />

Maailmanperintöopetuksen kehittäminen<br />

Sepän koulu<br />

<strong>Suomen</strong> kansankulttuuri<br />

www-sivujen teko aiheesta <strong>Suomen</strong> kansankulttuuri.<br />

Oppilaat tutustuvat kansankulttuuriin<br />

museovierailun ja kirjallisuuden<br />

välityksellä ja tuottavat www-sivuja.<br />

Seurasaaren ulkomuseo<br />

Kansankulttuuria koululaisille<br />

Tarkoituksena on kehittää Seurasaaren<br />

ulkomuseon museo-opetusta ja aktivoida<br />

koululaiset museokäynnillä pohtimaan<br />

osallistumaan ja keskustelemaan. Oppilaiden<br />

tulisi pystyä käyttämään ulkomuseon<br />

esineitä ja kansarakennuksia historiallisen<br />

ajattelunsa lähteinä, tulkita niitä<br />

ja siirtyä konkreettisesta havainnosta<br />

abstraktin ajattelun tasolle. Tavoitteena<br />

on lisätä oppilaiden ja oppaan välistä<br />

vuorovaikutusta, tukea kansankulttuurin<br />

tiedollista oppimista ja kehittää opastamisen<br />

tekniikkaa. Hanke sisältää oppilaita<br />

aktivoivia tehtäväkortteja eri luokkaasteille,<br />

museon oppaiden koulutusta ja<br />

kertaustehtäviä oppitunnille. Lisäksi<br />

hankkeeseen sisältyy ulkomuseon koululaistehtävien<br />

uudistaminen ja siirtäminen<br />

internetjakeluun.<br />

Sinebrychoffin taidemuseo<br />

Garderobi<br />

Garderobi-projektissa on mukana eri kieliryhmiä<br />

ja oppilaitoksia, joiden tavoitteena<br />

on museon avulla tutustua monikulttuuriseen<br />

Pohjolaan projektiensa välityksellä.<br />

Oppilaitokset ovat valinneet<br />

omat syventymiskohteensa osittain paikallisten<br />

kulttuurikohteiden mukaan,<br />

osittain työskentelytapoja ovat viitoitta-<br />

39

neet aikakausiin ja sisältöihin liittyvät<br />

kulttuurikohteet (Sinebrychoffin taidemuseo,<br />

<strong>Suomen</strong>linna, Brinkhall, Tuusulan<br />

Rantatie, Helsingin empirekeskusta).<br />

Sinebrychoffin taidemuseon ja oppilaitosten<br />

näyttely toimii pilottihankkeena,<br />

jota laajennetaan muihin Pohjoismaihin<br />

ja kouluihin.<br />

Sorkan koulu<br />

Perinteen korostaminen opetussuunnitelmassa:<br />

perinnekäsityöt, perinnekasvien<br />

viljely, maatiaiskanojen kasvatus.<br />

Sundom Lägstadium<br />

Uppbyggnad av fortidna fiskeplatser.<br />

Skolsbalken vid skolan med<br />

stenålder, bronsålder, järnålder<br />

– Höjder från 5 M.Ö.H. till 45 M.O.H<br />

inom 2 km från skolan.<br />

Suomalais-venäläinen koulu<br />

Pietari Unescon maailmanperintökohteena<br />

Hankkeen tavoitteena on jatkaa Unescon<br />

maailmanperintökohteiden tutkimusta.<br />

Tavoitteena on: 1) tutustua Pietarin historiallisessa<br />

keskustassa oleviin maailmaperintökohteisiin<br />

(rakentamisaika,<br />

faktatietoa ja historiaa)<br />

2) tehdä matka paikan päälle ja tutustua<br />

kohteisiin (pieni opiskelijaryhmä)<br />

3) tehdä yhteistyötä projektin puitteissa<br />

jonkun pietarilaisen koulun kanssa.<br />

<strong>Suomen</strong> kansallismuseo<br />

Valtakunnallisiin arkeologian päiviin<br />

<strong>Suomen</strong> kansallismuseon opetusohjelma<br />

ja siihen liittyvä verkkosovellutus<br />

koulujen ja museoiden käyttöön.<br />

1. *Pohjautuu osittain vuoden 1998 arkeologian<br />

päivien ohjelmaan <strong>Suomen</strong> kansallismuseossa.<br />

2. Valtakunnallisena arkeologian päivän<br />

1999 tarjoamme koululuokille workshoptyöskentelyä<br />

esihistoriallisten metallien ja<br />

tekstiilien ympäriltä sekä tutustutetaan<br />

oppilaat laboratiiviseen arkeologiaan.<br />

”Arkeologinen kaivaus” toteutettaneen<br />

myös tänä vuonna suuren suosion vuoksi.<br />

<strong>Suomen</strong> merimuseo<br />

Kadonneet laivat<br />

Tutustuttaa oppilaat merenkulun historiaan<br />

ja auttaa hahmottamaan ja etsimään<br />

uusia näkökulmia merenkulun merkityksestä<br />

suomalaisessa yhteiskunnassa eri<br />

aikakausina. Miten meri vaikuttaa ihmisten<br />

elämään, lisätä tietoa ja auttaa ymmärtämään<br />

merenkulun historiaan kuuluvaan<br />

kulttuuriperinnön sisältöä, tutkimusta<br />

ja suojelua.<br />

<strong>Suomen</strong>linnan ala-asteen koulu<br />

Kadonneet laivat<br />

Kerätä tietoa merenkulusta, köysistä ja<br />

solmuista. Tutustuminen lisäksi <strong>Suomen</strong><br />

merimuseoon. Rakennamme yökoulun<br />

29 -30.11 teeman ympärille. Perjantaina<br />

keskitymme köysiin, solmuihin ja kaarnalaivojen<br />

valmistukseen. Lauantaina tehdään<br />

matka purjevene Amiraalilla Hylkysaarelle<br />

ja Merimuseolle. Lukuvuoden<br />

aikana huomioimme teeman lisäksi kädentaidon<br />

aineissa.<br />

<strong>Suomen</strong> rakennustaiteen museo<br />

Arkkitehtuuri ja rakennusperintö<br />

Museo järjestää koululaisille<br />

tarkoitetun näyttelyn<br />

<strong>Suomen</strong> UNESCOn maailmanperintökohteiden<br />

läheiset koulut<br />

<strong>Suomen</strong> UNESCOn maailmanperintökohteiden<br />

läheisten koulujen yhteistyö<br />

Tavoitteena on kotipaikkakunnan arvokkaan<br />

kulttuuriperinnön ja -perinteen arvostaminen<br />

ja huomioiminen opetustyössä.<br />

Toteutus: opettaja- ja oppilaskontaktit,<br />

näyttelyt, luokkaretket, leirikoulut, konserttikontaktit<br />

ja opetussuunnitelmatyöt.<br />

<strong>Suomen</strong> Valimomuseo<br />

Valimotyö tutuksi<br />

Teollisuusperintö tutuksi koululaisille<br />

40

<strong>Suomen</strong> valokuvataiteen museo<br />

Kiinnostuneet yleisesti<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -hankkeesta<br />

Svenska österbottens förbund<br />

för utbildning och kultur<br />

Österbottniskt 1900-tal<br />

Österbottniskt 1900-tal är en satsning på<br />

1900-talshistoria och samtidsdokumentation.<br />

12 lågstadier, 4 högstadier och<br />

ett gymnasium i Svenska Österbotten<br />

medverkar i projektet, som förverkligas<br />

läsåret 2001-2001. Skolorna arbetar<br />

kring olika teman som t.ex. boende och<br />

vardagsliv - näringar - kulturlandskapets<br />

omvandling. Dokumentationen förverkligas<br />

bland annat genom intervjuer, arkivforskning<br />

och fotografering. Elevernas<br />

arbeten ställs under senvåren ut på Österbottens<br />

museum i Vasa. Utställningen<br />

”Pampas på mammas och pappas tid” är<br />

öppen den 13 - 31 maj. Materialet kommer<br />

senare att uppbevaras vid Österbottens<br />

Traditionsarkiv. På basen av delprojekten<br />

i skolorna utarbetar Svenska Österbottens<br />

förbund ett tipsmaterial kring<br />

temat närhistoria. Två tipshäften ges ut,<br />

ett riktat till lågstadielärare och ett till<br />

högstadielärare. Tipsmaterialet utarbetas<br />

i samarbete med bl.a. Svenskfinlands<br />

läromedelscenter vid Österbottens<br />

högskola, och utkommer förhoppningsvis<br />

hösten 2002.<br />

Sydkustens Landskapsförbund RF<br />

Tidsmaskinen<br />

Parantaa lasten tietoa omasta lähiseudustaan<br />

ja herättää heidän kiinnostusta<br />

lähiseudun historiasta ja kulttuurista.<br />

Hanke on avoin Etelä-<strong>Suomen</strong> ruotsikielisille<br />

ala-asteille ja päiväkodeille. Tarkoitus<br />

on, että koulut/päiväkodit valitsevat<br />

jonkun aiheen ja työstävät sitä jossain<br />

muodossa (teemaviikko, lukukausihanke,<br />

vierailu jne.).Sydkustens landskapsförbund<br />

auttaa kontakteissa, verkoston<br />

luomisessa ja antaa tietoa ja vinkkejä<br />

toteutuksesta, kurssihenkilöistä, kirjallisuudesta<br />

jne. Lopputuote on Aikakone<br />

(www-sivu) jossa on koulujen/päiväkotien<br />

”tuotteet” sekä vinkkejä muille.<br />

Sydkustens Landskapsförbund RF<br />

Tidsmaskinen<br />

Tidsmaskinen år ett projekt för daghem<br />

och lågstadieskolor i södra Finland. Målet<br />

är att aktivera barn att ta reda på om<br />

sin egen hembygd och att stärka deras<br />

lokala identitet. Daghemmen och skolorna<br />

har fria händer att förverkliga vad de<br />

tycker att passar dem bäst. Sydkustens<br />

landskapsförbund som koordinerar projektet<br />

ordnar lokala träffar, ger tips om<br />

innehåll och kontaktpersoner samt utarbetar<br />

ett material, både på internet och<br />

som pappersversion, som skall kunna användas<br />

av skolor och daghem. Huvudidén<br />

är att barnen utforskar i sin hembygd/<br />

närmiljö och lär sig om dess historia och<br />

traditioner. Projektet har fått understöd<br />

från Svenska kulturfonden.<br />

Sylvään yläaste<br />

Tyrvääläistä kulttuuriperintöä, rautakautista<br />

kalmistoista Pyhän Olavin<br />

kirkon jälleenrakennukseen<br />

Vammalan seudun paikallishistoriaan tutustuminen<br />

toiminnan kautta.<br />

Lukuvuoden 2002–2003 tuotokset on<br />

tarkoitus koota opetusmateriaaliksi Vammalan<br />

kouluille. Päätämme projektimme<br />

sen aikana tehtyjä töitä esittelevään taidenäyttelyyn.<br />

Tavoitteena on oppia havaitsemaan<br />

ympärillä olevia kulttuurikohteita<br />

sekä samalla ymmärtää paikallista historian<br />

kulkua osana <strong>Suomen</strong> historiaa.<br />

Säntin koulu<br />

Säntin koulun menneisyys<br />

Koulun vanhojen opetusmateriaalien<br />

(esim. kuvataulut) luettelointi ja näyttelyiden<br />

kokoaminen. Vanhan koulurakennuksen<br />

yläkerran tiloihin vanhan luokkahuoneen<br />

sisustaminen.<br />

2002/Kurikan Säntin kylän koulun vintille<br />

koulun käytössä olleista esineistä<br />

järjestetty pieni ” koulumuseo”. koulu on<br />

rakennettu 1920-luvulla ja esineistöä on<br />

41

säilynyt koko toiminta-ajalta.<br />

Erikoisuutena ja ylpeytenä kaksi aitoa<br />

kivikautista kivitalttaa, jotka on 1930-luvulla<br />

löydetty koulupiirin alueelta ja jätetty<br />

koululle säilytettäväksi.<br />

Taideteollisuusmuseo / Designmuseo<br />

Suomalainen ryijy (työnimi)<br />

<strong>Suomen</strong> Käsityön Ystävät<br />

Perinteiseen suomalaiseen tekstiiliin ja<br />

sen historiaan tutustuminen, tekniikan<br />

oppiminen (ommeltu) ja sen integrointi<br />

ryijyn suunnitteluun.<br />

Liite / Ryijy opetuspakettina, 2) Kouluryijy<br />

- tehdään yhdessä kouluryijy.<br />

Talonpojanmuseo<br />

Kiinnostus yhteistyöprojektiin<br />

koulujen kanssa<br />

Tampereen museot ja<br />

Amurin kansainvälinen koulu<br />

Back to Prehistory -<br />

Rebuilding family life in Tampere<br />

Elävöittää ja itse kokemisen kautta tuoda<br />

pronssi- ja rautakauden elämäntapa<br />

ja ihmisen läheinen suhde ympäristöön<br />

tutuksi. Innostaa muinaisuuteen rakentuvien<br />

tarinoiden kehittämiseen ja esihistoriallisten<br />

kädentaitojen hallintaan.<br />

Maastoretki Reuharinniemen kaivauksille<br />

kesäkuun alussa. Esihistorian elämäntapoihin<br />

perehdyttävä opetusjakso ja<br />

työpajat kouluissa ja käsityökoulu Näpsän<br />

tiloissa Verkarannassa 1-15.9.99.<br />

Eletään kahden päivän aikana lapsiryhmien<br />

ja ohjaajien mukana pronssi/rautakauden<br />

taitteen perheen elämää.<br />

Tampereen museot<br />

Esineen voima<br />

Tavoitteena on harjaannuttaa esinemaailmaan<br />

liittyviä taitoja nyky-yhteiskunnassa<br />

ja antaa empiiristä tietoa<br />

museotoiminnan kehittämiseen. Esineellisen<br />

kulttuuriperinnön opettamisessa<br />

siirrytään vähitellen fyysisestä<br />

havainnoinnista tietotasolle, ja esine<br />

liitetään suurempaan kontekstiin dokumentin<br />

tekemisen kautta.<br />

Tampereen normaalikoulu<br />

Kulttuuriperintöopetus<br />

Projekteja opettajien kouluttamiseksi<br />

kulttuuriperintöopetukseen<br />

Turun Suomalainen Yhteiskoulu<br />

Sotavuodet Turussa -elokuvan<br />

valmistaminen<br />

Talvisota 60v. 30.11.1999 Turku 770 v.<br />

Projektin tavoitteena toteuttaa eri oppiaineita<br />

integroiden elokuva, jossa esitellään<br />

mm- pulakauden ruokahuolto, sotaajan<br />

muoti, kaupungin pommitukset ja<br />

pommisuojat, sota-ajan leikit ja huvit,<br />

koulut, lehdistön rooli.<br />

Hankkeen huipennus 30.11.1999 filmin<br />

esitys ym., hernerokka-ruokailu koulun<br />

pihassa armeijan teltassa<br />

Tuusniemen yläaste<br />

Talonpojan tapaan<br />

-talonpoikaiskulttuuriprojekti<br />

Oppitunneilla käsitellään lukuvuoden aikana<br />

talonpoikaisia aiheita ja aihepiirejä.<br />

Juhlia vietetään kansanperinteen ja<br />

koulun perinteiden mukaan.<br />

Syksyllä vietetään kekriä ja perinteistä<br />

kuusijuhlaa, keväällä laskiaista, pääsiäistä<br />

ja kevätjuhlaa. Ruokailut ovat<br />

näinä päivinä perinteiden mukaiset.<br />

Liikunta- ja ulkoilupäivinä pelejä, sisäja<br />

ulkokilpailuja. Mahdollisesti osallistuminen<br />

talkoohengessä talon töihin.<br />

Kerhossa joka toimii vanhempainyhdistyksen<br />

rahoittamana(Itä-<strong>Suomen</strong> lääninhallitukselta<br />

avustus koululaisten iltapäivätoimintaan)<br />

syksyllä rakennetaan<br />

kanteleita, tehdään oljesta ja muista<br />

luonnon materiaaleista joulukoristeita.<br />

Keväällä tehdään tuohitöitä, huovutetaan<br />

villaa, valmistetaan videoita ja valokuvia<br />

teemaviikon näyttelyyn. Suunnitteilla<br />

4H-yhdistyksen kanssa kerho.<br />

Retki Riuttalan talonpoikaismuseoon<br />

Karttulaan. Seurattiin rukiinleikkuun<br />

42

SM-kilpailuja. Oppilaat tekivät tehtäviä<br />

porfoliokansioonsa. Retki Tuusjärven Fin<br />

Taimi Oy:n tarhalle ja sen ympäristöön.<br />

Keväällä 2004 on retki Kaaviin.<br />

Työtehoseuran Lönnrot opisto<br />

Osallistuminen Arkkitehtuuripoliittiseen<br />

ohjelmaan<br />

– Osallistuminen Arkkitehtuuripoliittisen<br />

ohjelman kansalaiskasvatukseen<br />

– Osallistuminen kulttuuri- ja ympäristökasvatuskeskus<br />

Lohilammen toimintaan<br />

– Osallistuminen lasten ja nuorten kulttuurikasvatukseen<br />

Lönnrot 2002 juhlavuoden<br />

muodossa<br />

Törnävän koulu<br />

Törnävän kartano -cd rom<br />

Projektin lähtökohtana oli esitellä Törnävän<br />

koulun välittömässä läheisyydessä<br />

sijaitsevaa kulttuurihistoriallisesti merkittävää<br />

Törnävän kartanoa. Samalla oppilaat<br />

(5–6 -luokkalaiset) oppivat multimedian<br />

julkaisu taitoja. Cd-rom esittelee<br />

kartanon alueella sijaitsevia kohteita kuvin<br />

ja tietotekstein. Kohteista (rakennuksia,<br />

veistoksia ja vanhoja esineitä) on cdromilla<br />

yli sata kuvaa. Tallenteessa on<br />

haastatteluja alueella asuneiden ihmisten<br />

kokemuksista. Omaa tietämystään<br />

voi testata tietovisalla. CD on kokonaan<br />

oppilaiden työstämä.<br />

Törnävän koulu<br />

Multimediatyö<br />

Multimediatyö (Törnävän alueella<br />

olevasta) Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseosta<br />

Utbilbningsverket<br />

Utvecklandet av musikpedagogik<br />

i Vasa och i samverkan över<br />

Kvarken med Västerbotten.<br />

Verlan tehdasmuseo<br />

Maailmanperintökohde Verla<br />

Teollisuusperintöön tutustuminen<br />

Veturitalli<br />

Salon kaupungin Taidemuseo<br />

Näyttely<br />

Halikon käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen<br />

(HAKTO:n) kevätnäyttely= tekstiiliala,<br />

vaatetusala, puuala. Samanaikaisesti<br />

Muurlan evankelisen Oppilaitoksen<br />

valokuvauslinjan valokuvanäyttely.<br />

Veturitalli<br />

– Salon kaupungin taidemuseo<br />

Salolaiseen ja salonseutulaiseen kulttuuriperintöön<br />

liittyvän tiedon hankinta<br />

ja tallennus; erityisesti kuvataide, taideteollisuus<br />

ja rakennustaide. Perustetaan<br />

tietopankki, kiertäviä näyttelyitä, kuvalainaustoimintaa,<br />

ja pidetään yllä yhteyksiä<br />

Salon seudun koululaisiin ja oppilaitoksiin.<br />

Vuosaaren yläasteen koulu<br />

Tekstiilihistorian ryijy-projekti<br />

Tekstiilihistorian opetusta käsitellään<br />

osittain myös muussa opetuksessa.<br />

Väinö Aaltosen koulu /Aboa Vetus<br />

ars Nova / Kuralan kylämäki<br />

Käsityön keinoin toteutettuna 1400-luvun<br />

merkkihenkilöitä ja metsästysaseita<br />

Opetusministeriön ja Koulun Kerhokeskuksen<br />

3-vuotisen käsityön ja historiallisen<br />

projektin loppuunsaattaminen, josta<br />

1400-luku puuttuu<br />

Yliskylän ala-aste<br />

Elämä ja kuolema (Oppiaineita integroiva<br />

projekti)<br />

Syksyn 2000 aikana työskennellään verkkoympäristössä<br />

(Helsingin verkkokoulu<br />

Mauri) opiskellen aiheeseen liittyviä<br />

asioita eri oppiaineita integroiden<br />

– miten elämä sai alkunsa<br />

– miten ihminen syntyi<br />

– onko elämällä tarkoitus?<br />

Ympäristö-luonnontieteessä tutkitaan<br />

elämän kehittymistä maapallolla. Tutkitaan<br />

/ opiskellaan ihmisen esihistoriaa.<br />

Uskonnossa puhumme kristinuskon käsityksestä<br />

elämästä ja kuolemasta.<br />

43

Inari Grönholm ja Mari Vuoriheimo<br />

Toimintamalleja<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti on vahvistanut kouluissa kulttuuriperinnön<br />

opettamista. Hyvän itsetunnon kehittymisen edellytyksiä on<br />

omien juurien tunteminen, ymmärrys siitä mistä minä tulen ja kuka<br />

olen. Maailman kulttuuriperintö on ollut opiskelun kohteena<br />

Unescon ASP kouluverkostossa Suomessa jo 1998 lähtien. Meneillään<br />

olevan The Great Volga River –projektin tavoitteena on ollut<br />

yhdistää maita ja kouluja Itämeren, Mustan meren ja Kaspian meren<br />

alueilta ja rakentaa yhteistä kestävää tulevaisuutta. Kolmas vuosittain<br />

toteutettava Opetushallituksen ohjelma, jossa yhdistyvät myös<br />

sekä kulttuuriperintö että kestävän tulevaisuuden keskeiset periaatteet<br />

on Euroopan neuvoston maiden hanke, Eurooppa koulussa –kilpailu.<br />

Nämä kaikki kolme hanketta tukevat myös uusien opetussuunnitelman<br />

perusteissa määriteltyjen aihekokonaisuuksien toteuttamista<br />

kouluissa.<br />

<strong>Suomen</strong> kouluissa on tehty paljon hyvää työtä, josta haluttiin<br />

välittää tietoa. Välineeksi valittiin kiertonäyttely. Näyttely koostuu<br />

20 paneelista. Niissä kuvataan kutakin kolmea hanketta kuvin ja<br />

sanoin. Seuraavassa on poimintoja näyttelyn kuvista ja teksteistä.<br />

45

Kulttuuriperintöä tuodaan<br />

myös ammatilliseen koulutukseen<br />

www.osao.fi/pikisaari pikisaari@osao.fi<br />

Vanhastaan kulttuuriperinnön opetuksella on<br />

ollut niukasti sijaa ammatillisten oppilaitosten<br />

käytännönläheisessä koulutuksessa. Tulevien<br />

osaajien on kuitenkin tärkeää tuntea oman<br />

alansa käsityöperinne ja paikalliset traditiot sekä<br />

näiden laajemmat kulttuuriset kontekstit.<br />

Oulun Pikisaaren kulttuurin ja tekniikan oppilaitoksessa<br />

kehiteltiin uudenlaista, paikallisuuteen<br />

pohjautuvaa kulttuuriperinnön opetusta<br />

lukuvuonna 2003 - 2004. Kaikille opintoaloille<br />

yhteisessä taide ja kulttuuri -oppiaineessa syvennyttiin<br />

pikisaarelaiseen rakennusperintöön<br />

prosessidraaman ja kokemuksellisen oppimisen<br />

metodein. Opetusmallia pääsivät kokeilemaan<br />

tekstiili- ja vaatetusalan, puu- ja restaurointialan<br />

sekä audiovisuaalisen alan opiskelijat.<br />

Tutustuminen Pikisaaren rakennettuun ympäristöön aloitettiin raamittamalla<br />

kurkistusluukuin mieleenpainuvia näkymiä ja analysoimalla niitä.<br />

Rakennusrestauroinnin linjalla on voitu oppia oman työn kautta Pikisaaren ainutlaatuisessa<br />

perinneympäristössä. Perinteisten työtapojen oppitunnilla<br />

koottiin uuteen paikkaan vanhaa hirsiaittaa.<br />

Tavoitteet<br />

toteuttaa kulttuuriperintöopetusta ja ympäristökasvatusta<br />

Pikisaaren omaleimaisen teollisuushistorian<br />

ja puukaupunkiperinteen valossa<br />

antaa vaihtoehtoinen esimerkki rakennettuun<br />

kulttuuriympäristöön tutustumisesta sellaisiin<br />

koulutusohjelmiin, joihin aihepiiri ei<br />

muutoin kuulu<br />

ottaa kaupunki historiallisen, sosiaalisen ja<br />

fyysisen tutkimuksen kohteeksi ja auttaa opiskelijoita<br />

tätä kautta ymmärtämään kulttuuriympäristön<br />

arvoja ja muutoksia sekä niiden vaikutuksia<br />

identiteetin kokemiseen<br />

46

Rakennuskulttuurin oppitunnilla dokumentoitiin Pikisaaren historiallista rakennuskantaa ja tehtiin siitä pienoismalleja.<br />

Metodit ja toimintatavat<br />

prosessidraaman metodilla eläydyttiin Pikisaaren<br />

historiaan tekemällä improvisaatiota<br />

esim. 1700-luvun ruukinrengin tai kehrääjätytön<br />

elämästä<br />

historiallisista tapahtumista koostettiin uutisia<br />

ja otettiin kantaa mielipidekirjoituksin<br />

koulutusohjelmakohtaisen yksilötyön kohde<br />

oli täsmällisemmin oma ala, esim. käsityöperinne<br />

käsi- ja taideteollisella alalla tai draaman<br />

rakenteet viestintäalalla<br />

tekemällä oppimisen metodia käytettiin rakennusrestauroinnin<br />

linjalla, jossa painopiste<br />

oli puurakentamisessa ja perinteisissä työtavoissa<br />

Tulokset<br />

lähiympäristön tutkiminen ja ammattityön<br />

kulttuuriseen taustaan perehtyminen on vahvistanut<br />

sekä paikallisuuteen liittyvää identiteettiä<br />

että omaa ammatti-identiteettiä<br />

opetuskokemuksista laadittiin CD-muotoinen<br />

Pohjois-Pohjanmaan kulttuuripolut – rakennusperinnön<br />

opetusmalli ammatillisten oppilaitosten<br />

kulttuuriperinnön opetukseen<br />

opetusmallin yleissivistävä osa on tarkoitettu<br />

kaikkien koulutusalojen taide- ja kulttuuri -oppiaineeseen<br />

ja syventävä osa rakennusrestauroinnin<br />

alalle<br />

Käsityön ammattilaiset ovat<br />

kulttuuriperinteemme viestinviejiä<br />

47

Kulttuuripolku johdattaa läpi peruskoulun<br />

www.info.tampere.fi/a/amuri<br />

Kulttuuriperintö on laaja kokonaisuus, joka kouluopetuksessa<br />

usein pirstaloituu hajanaisesti eri<br />

aineisiin. Amurin koulussa Tampereella näitä<br />

pirstaleita on koottu yhteen ottamalla kulttuuriperintö<br />

kaiken opetuksen läpi kulkevaksi teemaksi,<br />

eräänlaiseksi punaiseksi langaksi. Kussakin<br />

oppiaineessa toistuu kulttuuriperinnön näkökulma,<br />

jolloin aiemmin toisessa aineessa opittua<br />

käytetään hyväksi muualla. Näin eri aineiden<br />

ja luokka-asteiden väliset jyrkät siirtymät<br />

hälvenevät, ja oppilaan henkilökohtaiseen oppimispolku<br />

yhtenäistyy. Innovatiiviset opetustavat,<br />

yhteistyö ulkopuolipuolisten asiantuntijoiden<br />

kanssa ja kansainvälinen kanssakäyminen<br />

laajentavat kulttuuriperinnön sisältöä.<br />

Koulun vakituiseen työpajatoimintaan kuuluu kirjansidonta, joka liittyy useisiin<br />

oppiaineisiin. Oppilaat ovat tehneet kirjankansia niin innokkaasti, että<br />

niitä on riittänyt myytäväksikin. Kukin oppilas on myös tehnyt kauniit kannet<br />

omaan portfolioonsa, johon kootaan kulttuuriperintöopetukseen liittyviä töitä.<br />

Tavoitteet<br />

saada oppilaat tunnistamaan ja arvostamaan<br />

omaa kulttuuriperintöään, mutta totuttaa heidät<br />

toimimaan myös muissa kulttuureissa harrastamalla<br />

kansainvälistä kulttuuriperinnön<br />

vaihtoa<br />

vahvistaa lasten identiteettiä painottamalla<br />

kotiseudun kulttuurista ominaislatua, joka<br />

mahdollistuu yhteistyössä paikallisten museoiden<br />

ja yritysten kanssa esim. teollisuus- ja rakennusperinnön<br />

osalta<br />

luoda eri aineiden opettajien ja luokanopettajien<br />

välisen yhteistyön kautta kulttuuriperintökasvatuksen<br />

jatkumo läpi koko peruskoulun<br />

Opintomatkalla Verlan Urheiluopistoon tutustuttiin urheilun historiaan ja<br />

etenkin eri aikojen liikunnanopetukseen, jonka kautta voidaan tarkastella<br />

laajemmin kulloistakin arvomaailmaa ja yhteiskunnallista ilmapiiriä. Elämykselliseen<br />

opiskeluun kuului myös liikuntaa, kun oppilaat osallistuivat entisajan<br />

tyylillä toteutettuun voimistelutuntiin.

Metodit ja toimintatavat<br />

monipuoliseen metodivalikoimaan kuuluvat<br />

eläytyvä oppiminen (esim. draama), itse tekeminen<br />

taiteen ja käsityön kautta, tutkiva oppiminen<br />

ja oman työn laaja dokumentointi<br />

kulttuuripolun perusrunkona ovat teemaviikot,<br />

esim. rakennusperintö- ympäristö- ja kansainvälisyysviikot,<br />

joiden sisällöt yhdistävät eri<br />

oppiaineita<br />

museoiden asiantuntijat avustavat koulun<br />

työpajoissa, projekteissa ja opintomatkoilla<br />

kulttuurinvaihto-hankkeissa oppilaat valmistautuvat<br />

ennakolta kertomaan omasta maastaan<br />

ja vierailevat kohteeksi valitussa maassa<br />

Tampereella on pitkät perinteet teollisuuskaupunkina. Oppilaiden rakentamassa<br />

pienoismallissa näkyy mm. Finlaysonin tekstiilitehdas ja Amurin koulu.<br />

Teos liittyy kansainväliseen projektiin, jossa vertailtiin kotiseudun ja englantilaisen<br />

teollisuuspaikkakunnan fyysistä ja sosiaalista ympäristöä ennen ja nyt.<br />

Kulttuuriperintö on<br />

mutkikas sana arkisille asioille<br />

Tulokset<br />

verkostoituminen kulttuurialojen toimijoiden<br />

ja yritysmaailman kanssa on tuonut uusia<br />

mahdollisuuksia opetuksen sisältöön, metodeihin<br />

ja rahoitukseen<br />

yhteistyö opettajien välillä sekä eri ikäisten<br />

oppilaiden kesken on lisääntynyt<br />

opettajien omat harrastautuneisuudet ovat<br />

voineet rikastuttaa koko työyhteisöä<br />

Amurin koulu on saanut vahvan aseman<br />

metodiikan edelläkävijänä: koulun kulttuuriperintöopetus<br />

palkittiin Vuoden opetusmenetelmänä<br />

2004, ja sitä on esitelty kansainvälisillä<br />

koulutusmessuilla<br />

49

Esihistoria herää eloon<br />

www.sommelo.hai.fi https://norssiportti.oulu.fi/docs www.rnk.utu.fi<br />

Ajallisesti esihistoria on meistä kaukana, mutta sen<br />

voi helposti tuoda lähelle, aivan käsin kosketeltavaksi.<br />

Koulut ja museot ovat innovatiivisilla tavoilla<br />

käyttäneet esihistorian opetuksessa kokemusperäistä<br />

ja eläytyvää oppimista. Kaikenikäiset oppilaat<br />

ovat ihastuneet näihin uusiin, mielikuvitusta<br />

kiehtoviin metodeihin. Opetuksessa voidaan hyödyntää<br />

myös kotiseudun maastoa ja esihistoriallisia<br />

jäänteitä. Paikallishistorian näkökulma on ollut keskeinen<br />

esihistorian opetuksessa Rauman ja Oulun<br />

normaalikouluissa ja monen tahon yhteisessä Viikinkiaika<br />

Suomessa –projektissa.<br />

Tavoitteet<br />

opetusmenetelmien kehittäminen oppilaita<br />

innostavaan suuntaan<br />

historian, kansanperinteen ja luonnontieteen<br />

opetuksen yhdistäminen<br />

kädentaitojen ja ilmaisutaidon edistäminen<br />

itsenäiseen ja kriittiseen tiedonhankintaan<br />

harjaantuminen tutkivan oppimisen kautta<br />

Retki Helsingin Pukkisaaren Rautakauden Kauppakylään tarjoaa monenlaista nähtävää ja koettavaa.

Metodit ja toimintatavat<br />

korostetaan havainnollista ja toiminnallista<br />

opetusta: käyntejä museoissa ja esihistoriallisissa<br />

kohteissa, asiantuntijavierailuita, leirikouluja,<br />

retki- ja teemapäiviä<br />

eläytyvä oppiminen mahdollistuu aidossa tai<br />

rekonstruoidussa historiallisessa miljöössä, jossa<br />

nähdään, koetaan ja tutkitaan itse<br />

myös roolileikkejä voidaan käyttää opetuksessa<br />

käsillä tekeminen on keskeistä sekä vierailuilla<br />

että teemaan liittyvässä oppituntityöskentelyssä<br />

Muinaisiin elinkeinoihin, kuten jousella metsästykseen tutustutaan<br />

Kivikauden kylässä Kierikkikeskuksessa Yli-Iissä.<br />

Tulokset<br />

projektien tuotokset esitellään esitelminä,<br />

tutkimusraportteina, julisteina, www-sivuina,<br />

videoesityksinä tai taidenäyttelyinä<br />

yhteistyökumppaneita on löytynyt esim. yliopistoista,<br />

museoista, yhdistyksistä ja matkailuyrityksistä<br />

kokemusperäistä opetusta on voitu integroida<br />

osana opetussuunnitelmaa eri aineisiin: historiaan,<br />

käsityöhön, kuvaamataitoon, ilmaisutaitoon<br />

ja musiikkiin<br />

Sotureiden kaksintaistelu on osa aikamatkaa viikinkiaikaan.<br />

Mielikuvituksen siivin matkaa<br />

menneisyydestä nykyisyyteen on vain silmänräpäys<br />

51

Kaikki tiet vievät Kansallismuseoon<br />

www.kansallismuseo.fi<br />

Kansallismuseo on tuttu vierailukohde paitsi<br />

helsinkiläislapsille, myös kaikille pääkaupungissa<br />

vieraileville koululuokille. Laajoine kokoelmineen<br />

se on maan tärkein historiallinen museo,<br />

jonka toiminnalla on vahva pedagoginen<br />

perusta. Huomiota kiinnitetään sekä lasten opetukseen<br />

että opettajien koulutukseen. <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> -hankkeen osana tehty suunnittelu- ja<br />

kokeilutyö ovat tänä päivänä tärkeä osa Kansallismuseon<br />

opetustoimintaa. Tässä projektissa<br />

kehitettiin esihistorian opetusta.<br />

Tavoitteet<br />

museon opetustoiminnan suunnittelu,<br />

uusien toimintatapojen löytäminen<br />

oppimateriaalin tuottaminen valtakunnalliseen<br />

käyttöön, jotta työpajatoiminta olisi<br />

mahdollista paikkakunnasta riippumatta.<br />

koulujen kanssa tehtävän yhteistyön<br />

edistäminen<br />

koulujen opetuksen tukeminen<br />

Vuosittain järjestettävänä Arkeologian päivänä Kansallismuseon pihalle luodaan<br />

suosittu ”arkeologinen kaivaus”. Oppilaat etsivät innokkaasti maahan<br />

kätkettyjä ruukunsirpaleita ja kivi-iskoksia.<br />

52

Metodit ja toimintatavat<br />

itse tekemiseen perustuvaa opetusta<br />

testattiin muutamien koeluokkien avulla<br />

testiluokille järjestettiin arkeologinen<br />

kaivaus, näyttely ja työpajoja, joissa oli<br />

mm. saviastioiden ja iskunauhan tekoa<br />

sekä rahan lyömistä<br />

<strong>projektista</strong> tehtiin palautekysely,<br />

jonka tulos oli varsin myönteinen<br />

Tulokset<br />

museon www-sivuille luotiin<br />

esihistorian verkkotyöpaja koulujen<br />

ja museoiden käyttöön.<br />

suunniteltiin opetusohjelmaa Valtakunnallisille<br />

arkeologian päiville<br />

museo sai palautetta opetustoiminnasta<br />

suoraan ”kentältä”, projektiin osallistuneilta<br />

oppilailta ja opettajilta<br />

Oppilaiden taidonnäytteitä museon arkeologisesta työpajasta.<br />

Kansallisaarteita eivät ole vain<br />

arvokkaat museoesineet, vaan myös niihin liittyvät tarinat<br />

53

Kirjasta tulee ystävä<br />

inka.kivi@hel.fi vallilan_kirjasto@hel.fi pk.runo@hel.fi<br />

Lasten kannustaminen kirjallisten harrastusten<br />

pariin on yksi kulttuuriperintöopetuksen tärkeimmistä<br />

tehtävistä. Suomessa on kattava julkisten<br />

kirjastojen verkko, jonka tarjontaa lapset<br />

kannattaa pienestä pitäen opettaa käyttämään.<br />

Kirjoihin tutustuminen voidaan aloittaa jo ennen<br />

kouluikää, sillä se ei edellytä lukutaitoa.<br />

Päiväkoti-ikäisillä kiinnostus kirjoihin on suuri<br />

ja oppimishalu loputon, kunhan vain valitaan<br />

heidän ikäryhmälleen sopivat opetusmetodit.<br />

Helsinkiläinen Päiväkoti Runo ja Vallilan<br />

kirjasto kehittivät yhdessä esikoululaisille<br />

(n. 6-vuotiaille) tarkoitetun Kirjasto tutuksi, kirja<br />

ystäväksi -projektin, jossa kirjallisuuden maailma<br />

avautuu leikin avulla.<br />

Tavoitteet<br />

herättää lapsissa kiinnostusta kirjoihin ja tutustuttaa<br />

heidät monipuolisesti kirjallisuuden<br />

eri lajeihin: satuihin, runouteen, näytelmiin,<br />

proosa- ja tietokirjoihin<br />

perehdyttää lapset lähikirjaston toimintaan<br />

ja opettaa heistä aktiivisia ja vastuullisia kirjaston<br />

käyttäjiä<br />

lisätä lasten ymmärrystä kirjallisuuden ja<br />

kirjastolaitoksen kulttuurisesta merkityksestä<br />

aktivoida lasten mielikuvitusta, antaa virikkeitä<br />

luovalle ajattelulle ja tekemiselle<br />

<strong>Suomen</strong> kansalliseepoksen Kalevalan muistopäivää vietettiin erikoisella tavalla.<br />

Eepoksessa valmistetaan perinnesoitin kannel hauen leukaluusta, joten<br />

päiväkodissa keitettiin hauki ja tehtiin samoin. Kannelta soitettiin ja luotiin<br />

performanssia soiton tuomista mielikuvista. Lapset esittävät mm. suuren<br />

suurta hauenruotoa.

Metodit ja toimintatavat<br />

toiminnan rungon muodostivat lähikirjastossa<br />

käynnit, jotka yhdistyivät jatkumona<br />

päiväkodissa työskentelyyn<br />

kirjastossa tutustuttiin sen toimintaan pienryhmissä<br />

keskustellen, kokeiltiin kirjan korjaamista<br />

ja lainaamista tietokoneella, osallistuttiin<br />

satutuntiin ja leikittiin kirjasuunnistusta<br />

päiväkodissa purettiin kirjastovierailujen<br />

antia: leikittiin kirjastoleikkiä, luettiin yhdessä<br />

lainattuja kirjoja ja työstettiin kirjojen sisältöä<br />

kuvataiteen, draaman ja leikin keinoin<br />

kalenterivuoden juhlia vietettiin<br />

kirjallisin teemoin<br />

jokainen lapsi sai kirjastokortin omia<br />

lainoja varten<br />

Ystävänpäivänä lapset ”lukivat” hyvälle ystävälleen kirjan, jonka aikuinen oli<br />

ensin lukenut heille. Kuvassa Sanna lukee leikisti Miljalle ja Maijulle.<br />

Tulokset<br />

kirjastoon rakennettiin yhdessä näyttely<br />

<strong>projektista</strong>, jonka saama julkisuus teki<br />

toiminnasta paikallisesti tunnettua<br />

lapset innostuivat kirjaston käytöstä ja<br />

uusista kirjallisuuden lajeista (esim. runoista)<br />

ja innostivat perheensäkin lukuharrastuksiin<br />

lapset oppivat tunnistamaan ympäristönsä<br />

kulttuurisia merkkejä, esim. taiteen kirjallisia<br />

lähtökohtia<br />

samanlaiset projektit koulun ja päiväkodin<br />

välillä jatkuvat edelleen<br />

Kirjaston satutunnin draamaleikissä lapset arvailivat, mitä satua aikuiset kulloinkin<br />

esittivät. Päiväkodissa leikki jatkui, mutta nyt esiintyivät lapset. Tässä<br />

näytellään suosikkiklassikkoa, Prinsessa Ruususta.<br />

Kirjasto on ihmisiä, ei kirjoja varten<br />

55

Koko vuosi kulttuuriperintöä<br />

http://koulut.etela-karjala.fi/lemkes<br />

Kulttuuriperintöä voidaan tutkia kokonaisvaltaisesti,<br />

kaikkiin oppiaineisiin ulottuvan teemavuoden<br />

avulla. Näin tehtiin Lemin koulussa lukuvuonna<br />

2003 – 2004 otsikolla Lemiläisestä<br />

kulttuuriperinnöstä maailmanperintöön. Vuoden<br />

mittaan toteutettujen projektien näkökulmana<br />

oli oppilaiden oma, kotoinen perspektiivi: lähiympäristö<br />

opetus- ja yhteistyömahdollisuuksineen<br />

ja rikas, eteläkarjalainen paikallishistoria.<br />

Kaikki luokka-asteet 1-9 ja koulun koko henkilökunta<br />

osallistuvat toimintaan; mukana olivat<br />

myös paikallinen museo, seurakunta ja kotiseutuyhdistys.<br />

56<br />

Muinaishistorian teemapäivänä tehtiin omaa muinaistaidetta punajuuriliemellä<br />

lumihankeen Ruominkapian kalliomaalausten juurella.

Antiikkipäivä järjestettiin television suositun antiikkiohjelman mallin mukaan.<br />

Oppilaat saivat tuoda arvioitaviksi sukunsa vanhoja esineitä.<br />

Tavoitteet<br />

lisätä oppilaiden tietoutta omista juuristaan<br />

ja ympäröivästä kulttuuriperinnöstä, sekä<br />

oppia sitä myös arvostamaan<br />

tutustua maailmanperinnön käsitteeseen<br />

sekä kriteereihin, joilla maailmanperintökohteet<br />

valitaan<br />

ylittää ikä- ja oppiainerajat tekemällä<br />

yhteistyötä eri luokka-asteiden ja eri<br />

oppiaineiden välillä<br />

Metodit ja toimintatavat<br />

menetelminä käytettiin tutkivaa ja<br />

elämyksellistä oppimista - itse tekemistä<br />

ja kokemista<br />

projekteissa tutkittiin mm. oman suvun<br />

historiaa, paikallista rakennusperintöä ja<br />

maailmanperintökohteita<br />

teemapäiviä järjestettiin mm. kotiseudun<br />

muinaishistoriasta ja perinneruoista<br />

vierailukäynneillä tutustuttiin mm.<br />

alueen teolliseen ja kirkolliseen historiaan<br />

Tulokset<br />

paikallishistorian ja maailmanperintökohteiden<br />

tuntemus lisääntyi<br />

yhdessä toimiminen vahvisti<br />

koulun henkeä ja yhtenäiskouluajatusta<br />

ympäristössä syntyi toimivia yhteistyömuotoja<br />

ja uusia yhteistyökumppaneita löytyi.<br />

Kulttuuriperintöä on kaikkialla<br />

lähiympäristössämme – se pitää vain huomata<br />

57

Muistot talteen sanoin ja kuvin<br />

www.svof.fi/kulturosterbotten www.taidepohjanmaa.fi<br />

Pohjanmaa on omaleimainen maakunta Länsi-<br />

Suomessa. Historia on osoittanut pohjalaiset<br />

oman tiensä kulkijoiksi - tämä pitää paikkansa<br />

myös kahdessa alueella toteutetussa kulttuuriperintöhankkeessa.<br />

Enemmistöltään ruotsinkielisellä<br />

rannikkoseudulla vaikuttava Svenska Österbottens<br />

Kulturförbud kartoitti koululaisten<br />

”tulevaisuuden muistoja”. Sisämaan suomenkielisellä<br />

alueella Pohjanmaan taidetoimikunta<br />

puolestaan pyysi lapsia kokoamaan ja keksimään<br />

tarinoita. Projektit käänsivät päälaelleen<br />

yleisen käsityksen siitä, että muistelu ja tarinointi<br />

liittyisivät vain menneisyyteen ja olisivat<br />

vanhojen ihmisten asioita.<br />

Seinäjoen taidehallin näyttely oli osa Tarinat kiertoon -projektia. Se koostui<br />

12 – 18 -vuotiaiden eteläpohjanmaalaisten taiteenharrastajien töistä, joiden<br />

aiheina olivat vanhempien tai isovanhempien kertomat tarinat. Näyttelyssä<br />

oli myös lapsille tarinatyöpajoja.<br />

Tavoitteet<br />

tallentaa paikallista kulttuurihistoriaa<br />

”tulevaisuuden muistojen”, oman kotiseudun<br />

ja sukupolven symboleiksi miellettyjen<br />

paikkojen kautta<br />

elvyttää rikasta pohjalaista tarinaperinnettä<br />

keräämällä sitä talteen ja kannustamalla<br />

lapsia luomaan uutta vanhan pohjalta<br />

kehittää uusia yhteistyömuotoja<br />

koulujen, paikallisten kulttuuriyhdistysten<br />

ja museoiden välille.<br />

Valokuvanäyttelyn yhteydessä järjestetyssä työpajassa<br />

valmistui tulevaisuuden muistoja pienoiskoossa<br />

58

Metodit ja toimintatavat<br />

Framtidsminne-projektissa kyseltiin<br />

peruskoululaisilta heille tärkeistä<br />

paikoista, joita ammattikoulun<br />

valokuvauksen opiskelijat ikuistivat<br />

valokuvista kootun näyttelyn yhteydessä<br />

toteutettiin työpajoja: koululaiset tutkivat<br />

omaa ympäristöään kuvien ja kokemustensa<br />

kautta ja rakensivat pienoismalleja<br />

Tarinat Kiertoon -projektissa lapset<br />

keräsivät satuja, loruja ja tarinoita ikätovereilta,<br />

vanhemmilta ja isovanhemmilta,<br />

sekä sepittivät niitä itse.<br />

Tulokset<br />

molemmista projekteista kootut<br />

näyttelyt ovat olleet esillä useissa museoissa<br />

Framtidsminne-kohteista valmistuu myös<br />

DVD ja siihen liittyvä käyttöopas koulujen<br />

kulttuuriperinnön opetusta varten<br />

lasten tarinoista julkaistiin Tarinat Kiertoon -<br />

kirjanen, jota voidaan kouluissa käyttää monitaiteellisesti<br />

toimivana opetusmateriaalina tai<br />

kalendaaristen juhlien innoittajana<br />

kouluissa muistojen keruu jatkuu:<br />

paikalliskohteiden historiaa ja mytologiaa<br />

tutkitaan, niitä kuvataan, maalataan (oppaineet:<br />

kuvataide, äidinkieli, historia jne.)<br />

aktiivinen kiinnostus paikallisperinnettä<br />

kohtaan sai piristysruiskeen.<br />

Koululaisten ”tulevaisuuden muistoja” kertyi yli 3000, ja näistä Svenska Yrkeshögskolanin<br />

valokuvalinjan opiskelijat kuvasivat 80 vanhoja puutaloja, kirkontorneja,<br />

huoltoasemia jne. Kuvissa Kristiinankaupungin myllykallio Toni<br />

Hakkolan ja Jarno Pellisen kuvaamana sekä Jessica Lindgrenin, Jennie Nystedtin<br />

ja Anna Rönnqvistin kuvaama GSM-masto Vöyrillä.<br />

Tämän päivän arkisimmat esineet ja tapahtumat<br />

ovat huomisen arvokkaita muistoja<br />

59

Lapset ovat nykytaiteen mestareita<br />

www.aboavetusarsnova.fi www.poriartmuseum.fi<br />

Tuttu arkiympäristömme voidaan nähdä uusin<br />

silmin nykytaiteen avulla. Tässä tarvitaan vain<br />

hieman mielikuvitusta ja ennakkoluulottomuutta,<br />

joita molempia löytyy erityisesti lapsilta.<br />

Monissa nykytaiteen museoissa taidetta luodaankin<br />

yhdessä lasten kanssa. Turussa sijaitsevassa<br />

ainutlaatuinen Aboa Vetus & Ars Nova -<br />

kaksoismuseo käsittää sekä arkeologis-historiallisen<br />

että nykytaidetta esittelevän puolen. Tämä<br />

tarjoaa mainiot puitteet kulttuuriperinnön<br />

ja luovan ilmaisun yhdistämiselle museopedagogiikassa.<br />

Toimintaan on otettu mukaan myös<br />

erityislapset ja maahanmuuttajat. Porin taidemuseossa<br />

on tutkittu erityisesti alle kouluikäisten<br />

lasten taidekasvatuksen mahdollisuuksia<br />

ympäristötaiteen alalla.<br />

Värikkäitä venetsialaisia juhlanaamioita valmistettiin Porin taidemuseon työpajassa.<br />

Ne laitettiin lastiksi veneeseen, joka alun perin oli suomalainen soutuvene<br />

mutta sai lasten käsissä venetsialaisen muodon. Työpajaa johtanut<br />

taiteilijavieras oli Jan-Erik Andersson.<br />

Lasten luoma ympäristötaideteos, venetsialainen vene, parkkeerattiin museon<br />

pysäköintialueelle kaupunkilaisten hämmästeltäväksi. Teemana ollut<br />

venetsialaisuus liittyy museorakennuksen arkkitehtuuriin, jonka syntysijat<br />

ovat juuri Venetsiassa.<br />

Tavoitteet<br />

kulttuuri-, taide- ja ympäristökasvatuksen<br />

yhdistäminen ja niiden muotojen<br />

kehittäminen<br />

luovuuden, kulttuurin lukutaidon ja<br />

suvaitsevaisuuden lisääminen<br />

lasten totuttaminen aktiivisiksi nykytaiteen<br />

kuluttajiksi ja tuottajiksi, jotka tuntevat<br />

osallisuutta ympäristöönsä<br />

mahdollisimman kattavan osan<br />

lapsi-ikäluokista saaminen museoiden<br />

toiminnan piiriin<br />

myönteisen museokuvan vahvistaminen<br />

60

Metodit ja toimintatavat<br />

luova työskentely on kaikkea<br />

toimintaa ohjaava metodi<br />

Porin taidemuseon Taidetta ympäri ja ämpäri<br />

-projektissa lapset tekevät ympäristötaideteoksia<br />

nimekkäiden taiteilijavieraiden ohjauksella<br />

Aboa Vetus & Ars Nova -museon<br />

toimintaan kuuluvat pienten lasten seikkailukierrokset,<br />

joilla etsitään aarretta museosta,<br />

sekä koululaisten Museoklubi ja Kesäkoulu,<br />

joissa luodaan kuvataidetta ja draamaa,<br />

vieraillaan museoissa jne.<br />

molemmat museot ylläpitävät vakituisia<br />

lasten taidetyöpajoja kulloistenkin näyttelyiden<br />

teemoista<br />

www-sivuillaan museot tarjoavat lapsille<br />

taiteeseen liittyviä tehtäviä, pelejä ja tietoa;<br />

opettajille on mm. keskustelupalstoja ja<br />

opetusmateriaalia<br />

Tytöt tekevät reliefejä kaakelityöpajassa, joka liittyi historiaa, muotoilua ja kuvataidetta<br />

yhdistävään koululaisprojektiin Aboa Vetus & Ars Nova -museossa.<br />

Tulokset<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen kanssa<br />

toteutetuista projekteista on<br />

versonut vakituista toimintaa museoissa<br />

toiminta on tukenut kouluopetusta,<br />

mutta tarjonnut lapsille mielekästä<br />

tekemistä myös loma-aikoina sekä<br />

auttanut kotouttamaan maahanmuuttajia<br />

omien töiden saaminen esille museossa,<br />

internetissä ja ympäristössä on lapsille ilon<br />

ja ylpeyden tuoja sekä itsetunnon kohottaja<br />

median huomion myötä toiminnasta on<br />

tullut näkyvä osa paikallista lastenkulttuuria<br />

Luovuus ei edellytä taitoja, ainoastaan<br />

avointa mieltä<br />

61

Pohjoisen kulttuuriperinnön lähettiläät<br />

www.ulapland.fi www.arktikum.fi/index_eng.html<br />

Lapin yliopisto Rovaniemellä on <strong>Suomen</strong> ja<br />

koko Euroopan Unionin pohjoisin yliopisto.<br />

Siellä annetaan myös pohjoisinta opettajainkoulutusta.<br />

Usein oppilaat valmistumisensa jälkeen<br />

sijoittuvat Lappiin, joten pohjoisen kulttuurin<br />

ominaislaatu painottuu heidän koulutuksessaan.<br />

Viiden vuoden ajan ovat Lapin yliopiston<br />

Arktisen keskuksen tiedekeskus ja Lapin<br />

maakuntamuseo yhdessä kasvatustieteellisen<br />

tiedekunnan käsityön didaktikkojen ja erikoistumisopiskelijoiden<br />

kanssa toteuttaneet<br />

työpajatoimintaa lapsille. Se on suunnattu Rovaniemen<br />

ympäristön koulujen viides- ja kuudesluokkalaisille.<br />

Arktikumin näyttelyssä rovaniemeläiset kuudesluokkalaiset keskustelivat oppaan<br />

kanssa toisen maailmansodan pula-ajasta Lapissa ja Suomessa. Tämän<br />

jälkeen työpajassa opeteltiin eräitä tuon ajan selviytymiskeinoja, parsimista<br />

ja paperinarun käyttöä<br />

Tavoitteet<br />

korostaa koululaisille heidän oman, pohjoisen<br />

kulttuuriperintönsä merkitystä ja opettaa<br />

siihen liittyviä perinteisiä tietoja ja kädentaitoja<br />

antaa tuleville opettajille käytännön kokemusta<br />

opastamisesta ja opettamisesta museossa<br />

tehdä museo oppimisympäristönä tutuksi<br />

myös koululaisille, ja painottaa tässä aktiivisen<br />

toiminnan kautta oppimista<br />

62

työpajoissa opitaan itse tekemällä mm.<br />

lautanauhan valmistusta, sapluunamaalausta,<br />

puuliitoksia, kylmältä suojautumisen keinoja<br />

ja lumenmittausta<br />

Lapin karun kaunis luonto on osa pohjoisen asukkaiden mielenmaisemaa.<br />

Se on kaiken toiminnan tausta, toimeentulon lähde ja kulttuurin kehto.<br />

Metodit ja toimintatavat<br />

kasvatustieteiden opiskelijat suunnittelevat<br />

ja toteuttavat yhdessä koululaisten kanssa<br />

vuosittain työpajan, joka liittyy Arktikumin<br />

kulloiseenkin näyttelyyn<br />

näyttelyyn tutustuttaessa käytetään sekä<br />

keskustelevaa opastusta että ongelmanratkaisu-<br />

ja roolitehtäviä<br />

Tulokset<br />

projektin aikana on kehittynyt jatkuva yhteistyömuoto<br />

museon, tiedekeskuksen, kasvatustieteiden<br />

tiedekunnan ja koulujen välille<br />

toiminta on kirjattu osaksi<br />

opiskelijoiden opinto-ohjelmaa<br />

palautekeskustelussa opiskelijat<br />

luonnehtivat toimintaa uudenlaiseksi<br />

ja antoisaksi, mutta vaativaksi<br />

Hirsinurkkatyöpajassa jokainen koululainen sai<br />

tehdä yhden nurkan pienoishirsitaloon.<br />

Perinteisen rakentamisen näyttelyn yhteydessä olleessa työpajassa käytettiin<br />

vanhaa sapluunatekniikkaa uudella tavalla.<br />

Joulupukki ei ole ainoa Lapin asukas,<br />

jolla on lahjoja!<br />

63

Myönteisiä kohtaamisia kulttuurien välillä<br />

www.edu.kerava.fi/kurkela www.kerava.fi/palvelut_museo.asp<br />

Oppilaat etsivät kirjoista tietoa romaneiden historiasta pienoistutkimustaan varten.<br />

Suomalaisiin vähemmistökulttuureihin tutustuminen<br />

on Kurkelan koulun ja Keravan museon<br />

yhteishanke vuosina 2004 - 2006. Tarkoituksena<br />

on oppia tuntemaan romanien, saamelaisten ja<br />

toisen kotimaisen kieliryhmän suomenruotsalaisten<br />

kulttuuria sekä paikallisella että kansallisella<br />

tasolla. Ensimmäisenä teemana olivat romanit.<br />

Suomessa romaneita on noin 10 000 ja<br />

he kuuluvat tärkeimpiin vähemmistökulttuureihimme.<br />

Alkuaan Intiasta peräisin olevia romaneita<br />

on asunut Suomessa jo 500 vuoden ajan.<br />

Heillä on oma kieli, oma historia ja erikoislaatuinen<br />

tapaperinne. Opetushallituksessa on romaniyksikkö,<br />

joka mm. tuottaa oppimateriaalia<br />

romanilapsille kotikielen opiskeluun.<br />

Koululle saapunut romani Fanny Granfors oli pukeutunut upeaan pukuunsa,<br />

joka näin loisteliaana on vain <strong>Suomen</strong> romanien käyttämä. Jos romaninainen<br />

täysi-ikäiseksi tullessaan päättää ryhtyä käyttämään pukua, hän pukee sen ylleen<br />

joka päivä koko elämänsä ajan. Lapset saivat myös kosketella Fannyn<br />

vaatteita ja koruja. ”Ihan kuin prinsessa”, huokaisivat tytöt.<br />

Tavoitteet<br />

tutustuttaa oppilaat suomalaiseen<br />

kulttuuriperintöönsä ja vähemmistökulttuureihin<br />

osana sitä<br />

tukea Kurkelan koulun painopistealueeksi<br />

valittua kansainvälisyyskasvatusta, jonka lähtökohtana<br />

on oppia kohtaamaan muiden<br />

kulttuurien edustajat tasa-arvoisina<br />

ehkäistä rasismia käytännön tasolla hälventämällä<br />

ennakkoluuloja, joita monilla suomalaisilla<br />

valitettavasti on romaneja kohtaan<br />

64

Metodit ja toimintatavat<br />

pedagogisena menetelmänä olivat havainnollinen<br />

opetus ja itsenäinen tiedonhankinta<br />

vierailijoiksi koululle tuli syntyperäisiä romaneja<br />

kertomaan kulttuuristaan<br />

Museovirastosta lainattiin kouluun valokuvanäyttely,<br />

jossa oppilaat toimivat oppaina<br />

romanikulttuuria käsiteltiin eri oppiaineiden<br />

puitteissa kullekin luokka-asteelle sopivilla<br />

tavoilla: kuunneltiin romanimusiikkia, luettiin<br />

romanisatuja, kirjoitettiin aineita, luotiin<br />

kuvataidetta ja tehtiin pienoistutkimuksia etsimällä<br />

itse tietoa internetistä ja kirjoista<br />

Tulokset<br />

projektin tuotoksista tullaan kokoamaan<br />

näyttely Keravan museoon<br />

aineistoa käytetään museon kirjallisissa julkaisuissa<br />

ja sitä pyritään saamaan myös internetiin,<br />

jotta muissa kouluissa ja museoissa voitaisiin<br />

hyödyntää saatuja kokemuksia<br />

tärkein päämäärä, askel kohti erilaisuuden<br />

hyväksyntää, saavutettiin hienosti: oppilaat olivat<br />

innostuneita hankkeesta ja saivat paljon tietoa,<br />

joka vähentää kielteisiä ennakkokuvitelmia<br />

Koululle lainattiin romaniaiheinen valokuvanäyttely, jota tässä tutkitaan tarkkaan.<br />

Taustalla oleva kuva esittää näyttelyn kokoajaa, taiteilija Kiba Lumbergia<br />

vanhempineen ja sisaruksineen. Näyttely kertoo hänen perheensä elämästä<br />

1950-luvulta 1990-luvulle.<br />

Yksi myönteinen kokemus murtaa<br />

sata ennakkoluuloa<br />

65

Kanala ja kasvimaa koulun pihalla<br />

www.peda.net/veraja/rauma/sorkka sorkan.koulu@rauma.fi<br />

Kun alkutuotannon osuus maaseudun elinkeinoista<br />

vähenee, siihen liittyvä perinteinen tietotaito<br />

ei enää siirry entiseen tapaan sukupolvelta<br />

toiselle. Pienessä Sorkan kyläkoulussa<br />

Raumalla ryhdyttiin tietoisesti elvyttämään perinteisiä<br />

elinkeinoja: koulun pihalle perustettiin<br />

kasvimaa ja kanala. Mukaan toimintaan värvättiin<br />

oppilaiden lisäksi koko kylä, mikä entisestään<br />

vilkastutti aktiivista kyläyhdistystoimintaa.<br />

Koulun lähiympäristön hyödyntäminen viljelykseen<br />

onnistuu tietysti parhaiten maalaiskouluissa,<br />

mutta myös kaupunkilaisserkut voivat<br />

mainiosti raivata palasen koulunsa asfalttipihasta<br />

opetuspuutarhaksi tai rakentaa pienen<br />

eläinsuojan. Sisätiloissa pienoiskasvihuone syntyy<br />

vaikka luokan ikkunalaudalle.<br />

Koulun kasvimaalla sipulit, salaatti, herneet, porkkanat ja yrtit kasvavat siisteissä<br />

riveissä. Viljelysten hoidosta ovat vastanneet oppilaat ja kyläläiset yhteisvoimin.<br />

Taustalla puiden alla on herukkapensaita.<br />

Tavoitteet<br />

tuoda esille oman, ainutlaatuisen perinneympäristön<br />

arvokkuutta ja edesauttaa sen toimintojen<br />

säilymistä<br />

opettaa oppilaille maaseudun perinteisiä<br />

elinkeinoja ja ekologista ajattelua käytännön<br />

työn avulla<br />

totuttaa lapset ottamaan vastuuta töistä ja<br />

elävistä luontokappaleista<br />

tukea kylän yhteishenkeä ja elvyttää maaseudun<br />

vanhaa talkooperinnettä ottamalla<br />

mukaan toimintaan kaikki halukkaat kyläläiset<br />

66

Koulun pihalla sijainnutta kanalaa hoitaessaan oppilaat näkivät elämän luonnollisen<br />

kiertokulun. Kanalassa tuotettiin kananmunia, joista osa haudottiin<br />

tipuiksi. Kanoja myös teurastettiin ja syötiin.<br />

Koulun kasvihuoneessa kukoistavat mm. tomaatit ja salaatti.<br />

Metodit ja toimintatavat<br />

pedagogisena menetelmänä on ollut oppiminen<br />

omin käsin tekemällä ja toisaalta yhteistoiminnallinen<br />

opetus, jossa painottuu aikuisten<br />

ja lasten vuorovaikutus<br />

perunamaata, kasvimaata ja kasvihuonetta<br />

on ylläpidetty koulun pihalla<br />

kanalassa on kasvatettu tipuja ja tuotettu<br />

kananmunia<br />

viljelytuotteiden jatkojalostusta ja käyttöä<br />

on harjoiteltu, mm. pellavan käsittelyä ja vihannesten<br />

säilömistä<br />

Tulokset<br />

kylän ja koulun aktiivinen yhteistyö on<br />

edistänyt lakkautusuhan alla olleen kyläkoulun<br />

säilyttämiseen tähtääviä pyrkimyksiä<br />

toiminta on saanut runsaasti myönteistä<br />

julkisuutta mediassa<br />

materiaalinen hyöty on ollut huomattava:<br />

viljelytuotteita on käytetty kouluruokailussa<br />

ja myyty<br />

lapset ovat saaneet elämänsä eväiksi maanläheisiä<br />

käytännön taitoja, joita teknillistyvän<br />

yhteiskuntamme nuorilta monesti puuttuu<br />

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa<br />

(Suomalainen sanalasku)<br />

67

Projektet Framtidsminnen<br />

www.svof.fi/framtidsminnen<br />

Projektet Framtidsminnen pågick åren<br />

2003‒2005. Temat var den byggda kulturmiljön.<br />

Vilka pusselbitar består vår egen kulturmiljö av?<br />

Vilka minnen och tankar kring kulturmiljön vill<br />

vi förmedla vidare till framtiden? För den uppväxande<br />

generationen symboliseras hembygden<br />

såväl av det nya köpcentret som av rödmyllade<br />

bondgårdar.<br />

Insamlingskampanj<br />

Det första skedet av projektet förverkligades i<br />

form av KulturÖsterbottens insamlingskampanj<br />

Finn ett framtidsminne under perioden<br />

september – november 2003. I samarbete med<br />

kultur- och fritidssektorerna i kommunerna i<br />

Svenska Österbotten samlade vi in förslag på<br />

framtidsminnen. De två huvudfrågorna inom<br />

kampanjen var:<br />

Vilken byggnad symboliserar Din by, Din<br />

nejd?<br />

Vilken mötesplats väljer Du att gå till för att<br />

träffa Dina vänner?<br />

Vi riktade frågorna i presens till dagens unga,<br />

medan äldre föreningsaktiva fick ge svar från<br />

den tid när de själva var unga. På det sättet strävade<br />

vi efter att få in ett jämförelsematerial som<br />

speglar olika tidsperioder. Sammanlagt fick vi<br />

in omkring 3200 svar från hela Svenska Österbotten.<br />

Vad har vi gjort med det<br />

insamlade materialet?<br />

Databas<br />

En databas över svenskösterbottningars framtidsminnen<br />

förr och nu har utarbetats av KulturÖsterbotten<br />

tillsammans med Österbottens<br />

museum.<br />

Arkiv<br />

Alla svar från insamlingen Finn ett framtidsminne<br />

hösten 2003 har arkiverats i Österbottens<br />

Traditionsarkiv i Vasa. Sammanlagt nämns<br />

många hundra platser i materialet, och många<br />

framtidsminnen har förstås inte kunnat dokumenteras<br />

mera ingående under projekttiden<br />

2003‒2005. Den som vill läsa motiveringarna<br />

till varför en byggnad valts till framtidsminne,<br />

och fördjupa sig närmare i materialet kan ta<br />

kontakt med Traditionsarkivet.<br />

68

Intervjuer<br />

Österbottens Traditionsarkiv har också genomfört<br />

ett intervjuprojekt kring tonåringars mötesplatser<br />

i samarbete med KulturÖsterbotten.<br />

Ett urval mötesplatser i Svenska Österbotten<br />

under perioden 1930‒1980 har belysts<br />

i 23 längre intervjuer. Intervjuerna<br />

är upptagna på band och<br />

finns tillgängliga för forskningsändamål.<br />

Fotoutställning<br />

Ett annat resultat är<br />

den fotoutställning<br />

som producerades av<br />

Svenska Yrkeshögskolans<br />

fotolinje år<br />

2004 och som år 2005<br />

turnerade i landskapet.<br />

Fotolinjen dokumenterade<br />

inalles 80 framtidsminnen,<br />

fem i varje kommun i<br />

Svenska Österbotten. Idag hänger<br />

bilderna i offentliga lokaler runtom i regionen,<br />

och är en del av KulturÖsterbottens<br />

konstsamling.<br />

Bildspel på dvd<br />

Bilderna finns också i form av ett dvd-bildspel<br />

med över 120 fotografier av de 80 framtidsminnena.<br />

Också bildspelet fungerar väl som underlag<br />

för diskussion kring såväl kulturmiljö som<br />

bildspråk. Bildspelet kan kostnadsfritt lånas<br />

från KulturÖsterbotten bl.a. för skolbruk.<br />

Kortfilmer på dvd<br />

Under åren 2004 och 2005 producerades<br />

ett trettiotal kortfilmer om<br />

olika framtidsminnen i<br />

Svenska Österbotten.<br />

Bakom filmerna står elever<br />

vid Svenska Yrkeshögskolans<br />

filmlinje.<br />

Alla kortfilmerna<br />

finns på en dvd som<br />

distribuerats till de<br />

svenska grundskolorna<br />

i Österbotten. Till<br />

dvd:n hör också en lärarhandledning<br />

som<br />

omfattar bl.a. filmanalys.<br />

Webbplats<br />

Webbplatsen www.svof.fi/framtidsminnen<br />

presenterar ett axplock av populära<br />

mötesplatser i regionen vid mitten av 1900-talet.<br />

Webbplatsen bygger på svar från äldre personer i<br />

insamlingen Finn ett framtidsminne år 2003.<br />

Också webbplatsen är tänkt att fungera som avstamp<br />

för undervisningen i hembygdskunskap i<br />

årskurserna 5-9, med särskilt fokus på mötesplatser<br />

och kulturlandskapets förändring.<br />

69

Tuki

Marja-Liisa Visanti<br />

Johtoryhmän mietteitä<br />

Johtoryhmän haastattelu<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen johtoryhmän ja projektiryhmän<br />

jäseniä pyydettiin osallistumaan Tammen<br />

arviointiprosessiin ja vastaamaan kuuteen sähköpostikysymykseen.<br />

Tausta-aineistoksi lähetettiin<br />

Tammen käsillä oleva arviointiraportti. Tammen<br />

ohjaukseen osallistuneiden tahojen toivottiin<br />

tuovan esiin omia lisäyksiään ja näkemyksiään<br />

työn onnistumisesta ja kehittämisestä.<br />

Vastauksia saatiin noin puolelta johtoryhmän<br />

ja projektiryhmän jäseneltä. Näistä ⅔ oli<br />

Opetushallituksen yhteistyökumppaneilta ja ⅓<br />

Opetushallituksesta.<br />

Seuraavassa on yhteenveto vastauksista kysymyksittäin<br />

1-6. Vastaajat on ryhmitelty Opetushallituksen<br />

ulkoisiin ja sisäisiin tahoihin.<br />

Vastaajien taustayhteisö on mainittu, mutta ilman<br />

vastaajan nimeä.<br />

Useimmat vastaajat pitivät <strong>Suomen</strong> Tammen<br />

arviointiraportin tuloksia oikeaan osuvina, jo<br />

tiedossa olevina ja vastaajien omia näkemyksiä<br />

myötäilevinä. Tammea pidettiin tavoitteiltaan<br />

onnistuneena ja tuloksia hyvinä suhteessa pieniin<br />

määrärahoihin. Monipuolinen ja toimiva<br />

kulttuuriopetuksen yhteistyöverkosto oli nopeasti<br />

saatu aikaan. Kulttuuriperintöopetuksen<br />

arvostuksen nähtiin myös nousseen. Kiitosta<br />

saivat Tammen julkaisut, lehdet ja opetustyötä<br />

tukeva aineisto. Tammen jatkotyötä ja syventämistä<br />

pidettiin tarpeellisena.<br />

Tammen parasta antia<br />

Kysymys 1. Mikä oli parasta<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>+ -projektissa yhteisönne<br />

tavoitteiden näkökulmasta? (verkostot, ideat,<br />

osahankkeet, tilaisuudet, toimintamallit jne.)<br />

Museoviraston mielestä merkittävintä oli museoiden<br />

ja koulujen konkreettisen yhteistyön<br />

käynnistyminen laajalla rintamalla sekä yhteisten<br />

toimintamallien luominen. <strong>Tammi</strong> antoi<br />

toiminnalle erinomaisen kasvupohjan, koska<br />

sekä museolaitos että koululaitos sitoutuivat<br />

hankkeeseen ja rohkaisivat omaa kenttäänsä<br />

osallistumaan siihen. Yhteisissä tilaisuuksissa<br />

opettajat ja museoammattilaiset tutustuivat toisiinsa<br />

ja hankkeissa syntyi pysyviä yhteistyösuhteita.<br />

Ehkä parasta pitkällä tähtäyksellä oli<br />

kulttuuriperintö- ja kulttuuriympäristökasvatuksen<br />

aseman vahvistuminen kaikessa aineellisen<br />

kulttuuriperinnön vaalimiseen ja esittelemiseen<br />

liittyvässä työssä.<br />

Lisäksi Museoviraston mukaan projektissa oli<br />

monia hyviä puolia, joista tärkeimpiä ovat verkostojen<br />

syntyminen sekä ulkopuolisten tahojen<br />

kanssa että oman työyhteisön sisällä. Tammen<br />

aikana museo-opetukseen syntyi uusia pysyviä<br />

toimintamalleja. Tässä oli myös hyvä oppimisprosessi<br />

museon henkilökunnalle ja niille, jotka<br />

ovat harvoin tekemisissä oppilaiden kanssa.<br />

<strong>Tammi</strong> lisäsi koulujen ja museoiden ymmärrystä<br />

72

toistensa toimintatavoista sekä kulttuuriperintöopetuksen<br />

arvoa ja merkitystä.<br />

Museoliiton mielestä projektin parasta antia<br />

olivat tilaisuuksien järjestäminen eri puolilla<br />

maata sekä toimivat verkostot koulujen ja museoiden<br />

välillä. Vastaavanlainen palaute saatiin<br />

myös ympäristöministeriön taholta.<br />

Myös ympäristöministeriössä Tammen verkostomalli<br />

oli parantanut sisäistä yhteistyötä ja<br />

lisännyt suoria kontakteja kouluihin. Lisäksi<br />

alueelliset tapaamiset olivat haastaneet sektoriasiantuntijoita.<br />

Kytkentä opetussuunnitelmiin<br />

ja Aikapolku-julkaisu olivat edistäneet hyvin<br />

ympäristökasvatuksen tavoitteita.<br />

Kulttuuriperintösäätiön mielestä parasta<br />

Tammessa on ollut innostavuus<br />

sekä uudet verkottumisideat ja yhteistyötahot.<br />

Opetushallituksen edustajien<br />

mukaan parasta oli kulttuuriyhteistyön<br />

käynnistyminen sekä<br />

kansallisella että paikallisella tasolla.<br />

Opittiin tekemään yhteistyötä<br />

eri ammattikuntien<br />

kesken ja tutkimaan ja havainnoimaan<br />

omaa elinympäristöä.<br />

Oppimisympäristö<br />

laajeni koulurakennuksen<br />

ulkopuolelle.<br />

Ammatillisen koulutuksen<br />

näkökulmasta<br />

parhaina nähtiin<br />

tilaisuudet, toimintamallit ja oheiskirjat, joilla<br />

on vielä pitkään käyttöä ammattiopetuksessa.<br />

Ammatillisen koulutuksen tutkinnot – kuten<br />

rakennusrestaurointi - tulivat tutuiksi alan muillekin<br />

toimijoille.<br />

Saavutettuja hyötyjä<br />

Kysymys 2. Pääsivätkö yhteisönne sisältöalueet<br />

ja tavoitteet riittävästi esiin ja olivatko<br />

tulokset riittäviä suhteessa panostukseenne?<br />

Museoviraston mielestä museoiden sisältöalueet<br />

ja tavoitteet pääsivät erittäin hyvin esille ja<br />

tulokset olivat erinomaisia suhteessa panostuksiin<br />

ja resursseihin. Museot osallistuivat hankkeisiin<br />

ja koulutustilaisuuksiin aktiivisesti. Toiminta<br />

vaatii kuitenkin pitkäjänteistä otetta,<br />

koska taloudelliset resurssit ovat<br />

pienet.<br />

Tammen toiminnan<br />

suhteesta<br />

taidemuseoihin<br />

saatiin<br />

joitakin kommentteja.<br />

Taidemuseokentän<br />

kiinteämpi<br />

yhteistyö kulttuurihistoriallisten<br />

museoiden<br />

kanssa lisäisi monipuolisuutta<br />

työtapoihin.<br />

Opetushallituksen edustajien<br />

mielestä hankkeet ja<br />

niiden sisällöt olivat moni-<br />

73

puolisia. Tuloksia pidettiin panostukseen<br />

nähden hyvinä. Yhteistyön katsottiin<br />

jatkuvan edelleen hyvin paikallisella<br />

tasolla. Ammatillisen koulutuksen osalta<br />

vauhtiin oli päästy omien sisältöjen ja tavoitteiden<br />

osalta vasta projektin loppuvaiheessa.<br />

Onneksi hyvin käynnistynyt<br />

toiminta voi jatkua Lähde-projektissa.<br />

Arviointia täydentävää<br />

Kysymys 3. Vastasivatko oheisessa<br />

arviointiraportissa esitetyt tulokset omia<br />

näkemyksiänne projektin onnistumisesta?<br />

Kuvaile eriävät näkemykset<br />

Useimmat vastaajat totesivat Tammen arviointiraportin<br />

tulosten vastaavan hyvin heidän<br />

omia kokemuksiaan ja mielipiteitään. Tulokset<br />

tai havainnot eivät olleet yllätyksellisiä tai<br />

uusia. Eriäviä näkemyksiä raportin suhteen ei<br />

noussut esiin.<br />

Resurssien hyödyntämisestä<br />

Kysymys 4. Miten mielestänne projektiin sijoitetut<br />

taloudelliset resurssit ovat hyödyntyneet?<br />

Useimpien vastaajien mielestä projektiin sijoitetut<br />

taloudelliset resurssit olivat hyödyntyneet<br />

hyvin, kun otetaan huomioon miten suuren joukon<br />

opettajia, oppilaita, oppilaiden vanhempia,<br />

museoammattilaisia ja ympäristöhallinnon edustajia<br />

projekti tavoitti. Monet hankkeet ja tapahtumat<br />

olivat saaneet myönteistä huomiota tiedotusvälineissä.<br />

Museohallinnon mielestä taloudellisten<br />

resurssien pienuus oli pakottanut kehittämään<br />

omaa virkatyötä. Oli syntynyt uusia<br />

toimintamalleja ja hyödyllisiä verkostoja.<br />

Myös kuntapuolen mielestä Tammeen satsatut<br />

varat oli osattu hyödyntää hyvin. Yllättävän<br />

pienin varoin oli aikaansaatu paljon hyvää toimintaa.<br />

Erityisen myönteisenä pidettiin sitä, että<br />

verkosto oli toiminut ilman suuria byrokraattisia<br />

rakenteita.<br />

Opetushallituksen edustajien mukaan Tammen<br />

julkaisujen ja lehtien vaikutukset leviävät<br />

laajasti hankeverkoston ulkopuolellekin. Opetusmateriaalin<br />

tuottamiseen sijoitettujen varojen<br />

katsottiin hyödyntyneen erityisen hyvin.<br />

74

Onnistumista<br />

edistävää ja ehkäisevää<br />

Kysymys 5. Mitkä tekijät edesauttoivat tai haittasivat<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>+ -projektin etenemistä?<br />

Museoviraston mielestä projektia edisti parhaiten<br />

osallistujien innostus ja sitoutuneisuus sekä<br />

toiminnan avoin, hyväksyvä ja kannustava ilmapiiri.<br />

Opetushallituksen lanseeraamat toimintamuodot<br />

(tiedotuslehti, julkaisutoiminta,<br />

alue- ja koulutustilaisuudet) saattoivat yhteen<br />

eri alojen asiantuntijoita ja loivat otollisen ilmapiirin<br />

uusien ideoiden syntymiselle. Toimintaa<br />

edisti asiantunteva ja osaava yhteistyöverkosto<br />

sekä julkaisutoiminta toimintamallien levittämiseksi.<br />

Kirjallisesta aineistosta oli suurta<br />

tukea työympäristöissä, joissa saattoi olla muita<br />

kilpailevia painotuksia. Esteenä oli ehkä se, että<br />

tieto tavoitti parhaiten ne, jotka muutoinkin<br />

olivat <strong>Tammi</strong>-myönteisiä.<br />

Museoliiton mielestä edistävänä tekijänä oli<br />

hankkeen valtakunnallisuus, jolloin mukaan<br />

saatiin aktiivisia opettajia pääkaupunkiseudun<br />

ulkopuoleltakin. Myös ympäristöministeriön<br />

mukaantulo antoi hankkeelle uuden piristysruiskeen<br />

ja laajensi näkökulmaa.<br />

Ympäristöministeriön piirissä eräänä esteenä<br />

on ollut se, että ympäristökasvatus on viime<br />

aikoina ollut monien kehittämismuutosten<br />

alaisena.<br />

Opetushallituksen edustajien mukaan kokopäiväinen<br />

koordinaattori oli keskeinen voimavara<br />

hankkeen onnistumisessa. Koordinaattori<br />

järjesti koulutukset, tapaamiset, julkaisujen<br />

suunnittelun jne. Ammatillinen koulutus olisi<br />

voinut olla vahvemmin esillä parempien tulosten<br />

saamiseksi. Silti täältäkin saatiin hyviä esimerkkejä<br />

kuten esim. kirjoitukset <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

– lehteen Petäjäveden huopa<strong>projektista</strong> ja<br />

Oulun Pikisaaresta.<br />

Kehittämisehdotuksia<br />

Kysymys 6. Mitä seikkoja tulisi kehittää<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen jatkotyössä ja kulttuuriperintöopetuksen<br />

edistämisessä? (enemmän,<br />

paremmin, toisella tavalla, pois jättäen jne.)<br />

Museoviraston mielestä toimintaa kannattaa<br />

jatkaa Tammen hyviksi havaituilla osa-alueilla.<br />

Kulttuuriperintö- ja kulttuurikasvatuksen saaminen<br />

pysyväksi osaksi kansalaiskasvatusta<br />

edellyttää, että kouluopetuksessa kiinnitetään<br />

huomiota kansallisen ja kansainvälisen kulttuuriperinnön<br />

merkitykseen. Konkreettisena<br />

toimenpiteenä on museoiden opettajille suunnitteleman<br />

koulutustoiminnan tehostaminen.<br />

Ympäristöministeriön toiveena on, että ympäristöhallinnon<br />

tavoitteet saisivat jatkossa<br />

osakseen enemmän tilaa. Ympäristökasvatus tulisi<br />

nähdä mahdollisimman laveasti. Teemavuosi-tyyppinen<br />

toimintatapa on edistänyt heidän<br />

tavoitteitaan.<br />

Opetushallituksen edustajien mielestä hankkeissa<br />

tulisi jatkossa keskittyä uusien koulujen ja<br />

uusien tahojen rekrytointiin verkoston laajentamiseksi.<br />

Entiset tahot osaavat jo toimia. Toimin-<br />

75

tamallia pitäisi ylläpitää ja kehittää sekä saada<br />

uusia kouluja sitä hyödyntämään. Yleisesti kulttuuriperinnön<br />

merkityksen ymmärtämistä tulisi<br />

vahvistaa eri oppiaineissa. Hyvin käynnistyneiden<br />

projektien toivottiin jatkuvan ja tuovan ammatillista<br />

koulutusta vahvemmin esiin.<br />

Parikin vastaajaa esitti, että taidemuseot tulisi<br />

saada jatkossa vahvemmin mukaan toimintaan.<br />

Lisäksi monessa yhteydessä painotettiin<br />

sitä, että Tammen toiminnan tehostaminen vaatisi<br />

taloudellisten ja henkilöstöresurssien reipasta<br />

lisäämistä.<br />

SUOMEN TAMMEN JOHTORYHMÄ 1998-2000<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen johtoryhmään kuuluvat:<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Tiina Eerikäinen, opetusministeriö<br />

Marja Hollo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Merja Isotalo, <strong>Suomen</strong> UNESCO-toimikunta<br />

Marjatta Levanto, Ateneumin taidemuseo<br />

Kirsti Melanko, Museovirasto<br />

Ismo Porna, <strong>Suomen</strong> Kuntaliitto<br />

Paula Purhonen, Museovirasto<br />

Kati Saukkonen, <strong>Suomen</strong> aineopettajaliitto<br />

Pentti Takala, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Markku Tanner, <strong>Suomen</strong> Kotiseutuliitto<br />

Leena Tokila, <strong>Suomen</strong> museoliitto<br />

Liisa Tarjanne, ympäristöministeriö<br />

Elisa Torvinen, Luokanopettajaliitto<br />

SUOMEN TAMMI plus JOHTORYHMÄ 2001-2004<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Olavi Arra, opetusalan ammattiliitto OAJ<br />

Ari Anteroinen, historian- ja yhteiskuntaopinopettajienliitto<br />

Marja Hollo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Merja Isotalo, <strong>Suomen</strong> UNESCO -toimikunta<br />

Jorma Kauppinen, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Heikki Kukkonen, <strong>Suomen</strong> Kotiseutuliitto<br />

Petri Kääriäinen, Luokanopettajaliitto<br />

Marjatta Levanto, Valtion taidemuseo<br />

Seija Linnanmäki, Museovirasto<br />

Marja-Leena Loukola, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Maisa Lovio, <strong>Suomen</strong> Kuntaliitto<br />

Minna Matinlauri, Aineopettajaliitto<br />

Mikael von Nandelstadh, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Esko Nikander, Opettajankoulutuslaitokset<br />

Petteri Pitkänen, <strong>Suomen</strong> Kulttuuriperinnön Säätiö<br />

Marja-Liisa Pohjanvirta, <strong>Suomen</strong> museoliitto<br />

Paula Purhonen, Museovirasto, vpj.<br />

Päivi Salonen, opetusministeriö<br />

Pirkko Sihvo, Museovirasto<br />

Sirpa Sivonen, Pohjois-Savon ympäristökeskus<br />

Matti Vatilo, ympäristöministeriö, vpj.<br />

76

Pekka Elo ja Heljä Järnefelt<br />

Projektiryhmän työstä<br />

Keskinäisessä luottamuksessa,<br />

vapaamuotoisessa yhteistyössä ja monivuotisessa<br />

prosessissa onnistumisen salaisuus<br />

Projektiryhmä on ollut hallinnollinen toimija.<br />

Sen tehtävänä on ollut<br />

toimia sekä virranlähteenä<br />

että taajuusmuuntajana.<br />

Useissa<br />

poliittisissa asiakirjoissa<br />

ilmaistaan yhteinen<br />

tahto kulttuuriperinnön<br />

ja kulttuuriympäristön<br />

tunnetuksi tekemiseen,<br />

vaalimiseen<br />

ja kehittämiseen. Projektiryhmä<br />

on toteuttanut<br />

tätä tahtoa.<br />

Ryhmän jäsenet ovat<br />

edustaneet omaa taustatahoaan<br />

ja sen kantaa<br />

kulttuuriperintöopetukseen<br />

kasvatuksen<br />

kentällä. Osahankkeet<br />

ovat pitäneet<br />

tukea tärkeänä<br />

omalle toiminnalleen.<br />

Projektiryhmän kautta<br />

tieto koulutuksen mahdollisuuksista osallistua<br />

kulttuuriperintöopetuksen antamiseen on kulkeutunut<br />

päättäjille asti.<br />

Projektiryhmää ei ole koottu hierarkiapohjaisesti<br />

vaan kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta.<br />

Puheenjohtaja ja kaksi varapuheenjohtajaa<br />

ovat taanneet henkilösidonnaisuudesta riippumattoman<br />

asioiden<br />

käsittelymahdollisuuden.<br />

Yhteyshenkilöiden<br />

avulla osahankkeet<br />

ovat hoitaneet<br />

asioitaan eteenpäin.<br />

Hyödyksi on ollut<br />

projektiryhmäläisten<br />

yhteydet muihin verkostoihin,<br />

kuten ympäristö-,<br />

taide- ja kansainvälisyyskasvatuksen<br />

toimijat.<br />

Projektiryhmän kokouksia<br />

on pidetty<br />

kuuden vuoden aikana<br />

21 kpl, lisäksi puhelin-<br />

ja sähköpostineuvotteluja.<br />

Kokouksia<br />

on pidetty kunkin toimijatahon<br />

tiloissa, toimijoiden<br />

kotona, torikahviloissa<br />

ja osahankkeiden<br />

tiloissa. Kokouksissa on ollut keskusteleva<br />

toimintatapa.. Teemat on päätetty<br />

projektiryhmässä johtoryhmän toiveitten poh-<br />

77

jalta. Ryhmään täydentämään on<br />

kutsuttu aina tarvittaessa teeman<br />

mukaisia asiantuntijoita. Teematyöskentely<br />

on tapahtunut kalenterivuoden<br />

mukaisissa jaksoissa. Toimijoiden<br />

korkeakouluharjoittelijat ovat<br />

osallistuneet kokouksiin ja tehtävien<br />

toimeenpanoon. Projektiryhmäläiset<br />

ovat osallistuneet eri puolilla olevien<br />

seminaarien ja tilaisuuksien ohjelmiin.<br />

Projektiryhmän tehtävät on hoidettu<br />

muun työn ohessa virkatyönä. Henkilötyökuukausia<br />

on arvioitu kuuden vuoden<br />

aikana käytetyn lähes 100. Tehtäviä on<br />

hoidettu tilanteeseen sopivasti kunkin organisaation<br />

parhaan käytännön mukaan.<br />

Se on mahdollistanut nopean ja joustavan<br />

toiminnan. Projektin kotipesä on sijainnut<br />

Opetushallituksessa, jossa julkaisujen toimituskunnat<br />

ovat kokoontuneet ja julkaisut on<br />

varastoitu sekä toimitettu eteenpäin. Myös<br />

hankerekisteriä ja -osoitteistoja sekä internetsivuja<br />

ja muuta tiedotusta on hoidettu Opetushallituksessa.<br />

Johtoryhmä<br />

on koettu tukijaksi, ei valvojaksi<br />

Johtoryhmän laaja-alainen asiantuntijuus on ollut<br />

se verkosto, joka on mahdollistanut vankan<br />

pohjan laaja-alaiselle työlle. Maamme olosuhteissa<br />

uuden ideologisen aihepiirin muotoutuminen<br />

opetustarkoitukseen on vaatinut kaikkia<br />

tämän verkoston<br />

näkökulmia. Kokousten ilmapiiri on<br />

ollut rakentava. Projektiryhmän jäsenet ovat<br />

osallistuneet johtoryhmän kokouksiin joten<br />

molemminpuolinen tiedonkulku on ollut ongelmatonta.<br />

Päätösten toimeenpanoa on helpottanut<br />

se, että projektiryhmällä ja johtoryhmällä<br />

on ollut sama puheenjohtaja ja sihteeri.<br />

Johtoryhmän päätösten toimeenpanossa ovat<br />

olleet mukana kaikki projektiryhmän jäsenet.<br />

Vastuuta on otettu - joskus on oltu hyvin varovaisia<br />

ja joskus luovasti rohkeita. Aikaansaannoksia<br />

on runsaasti.<br />

78

Aikaansaannokset<br />

Kansallisella tasolla hallintokuntien välinen yhteistyö<br />

on ollut tehokasta.<br />

<strong>Opetushallitus</strong>, Museovirasto, ympäristöministeriö<br />

ovat yhteisvastuullisesti tuottaneet tukimateriaalia<br />

kulttuuriperintöopetuksen eri aihealueisiin.<br />

Yhteensä 10 kirjaa: Oma Koulu,<br />

Esine elää, Kulttuuriperinnön kauneus, hyvyys<br />

ja totuus, Kulttuuriympäristö, Maailmanperintö,<br />

Elävää kulttuuriperintöä, Kulttuuri- ja luonnonperintö,<br />

Rakennettu kestämään, Museo oppimisympäristönä<br />

ja Aikapolku –tehtävänä<br />

kulttuuriperintö. Myös digitaalista<br />

materiaalia on<br />

tuotettu: yksi CD ja internet -aineistot rakennusperinnöstä,<br />

esineperinnöstä, merihistoriasta<br />

ja kulttuurikasveista. Julkaisuja on käytetty<br />

opettajien kulttuuriperintökoulutuksessa sekä<br />

jaettu hankkeille kirjeitse, sekä erilaisissa tilaisuuksissa.<br />

Tiedostusta hankkeitten välillä ja <strong>projektista</strong><br />

kiinnostuneille on hoidettu kymmenen<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> –lehden ja internetsivujen<br />

www.edu.fi/projektit/tammi avulla, sekä yhteyshenkilöille<br />

lähetetyillä kirjeillä. Projektilla<br />

on esite kuudella kielellä.<br />

Projekti ei ole rahoittanut yksittäisiä hankkeita,<br />

mutta konsultointia hankkeitten kehittämiseksi<br />

on järjestetty. Opettajien lisä- ja täydennyskoulutusta<br />

on edistetty sisältöjen suunnittelulla<br />

ja tuettu antamalla asiantuntijuutta<br />

kouluttajina ja luennoitsijoina.<br />

Yhteistyössä opetusalan koulutuskeskus<br />

Opekon kanssa toteutettuihin pitkäkestoisiin<br />

koulutuksiin on vuosien 1998 -2004 aikana<br />

osallistunut sekä luokan-, aineen- että ammatinopettajia<br />

yhteensä noin 1200 henkilöä. Tammen<br />

Kesä -niminen koulutus on toteutettu Opetusalan<br />

koulutuskeskuksen kanssa joka toinen vuosi<br />

Heinolassa. <strong>Opetushallitus</strong> on järjestänyt 8 eri<br />

aiheista koulutusta teemasta Kulttuuriperintö<br />

osaksi opetusta. Alueseminaareja on järjestetty<br />

55 tilaisuutta, joissa osallistujia on ollut yhteensä<br />

1850 henkilöä. Opettajankoulutuslaitosten kanssa<br />

yhteistyössä on järjestetty 4 seminaaria, joissa<br />

on etsitty mallia kulttuuriperintökasvatuksen<br />

opiskelumahdollisuuksiin.<br />

79

Pekka Elo<br />

Projektin sihteeri 1998-2000<br />

Projekti alkoi hyvin, sillä filosofin näkökulmasta<br />

se oli jännittävää ja uutta: Positiivinen yhteen<br />

hiileen puhaltaminen asioiden parissa, jotka<br />

ovat olleet sydäntä lähellä, mutta myös syvällisiä<br />

pohdinnan aiheita, on antanut pontta<br />

yhteistyöverkon rakentumiselle - laajentuminen,<br />

joka on kerännyt liike-energiaa hiljalleen,<br />

mutta jatkuu edelleen voitokkaana. Mielenkiintoisia<br />

alustuksia pidettiin monelta taholta, jotka<br />

osaltaan toivat uutta virtaa <strong>Tammi</strong>-projektiin.<br />

Kaiken tämän kiteyttää oivasti Kirsti Melankon<br />

kanssa löytynyt motto: ”Tutki ja opi!”<br />

Eurooppa koulussa -kilpailussa on toteutettu<br />

kulttuuriperintöön sidottuja tehtävänasetteluja.<br />

Projektia on hoidettuvirkatyönä Opetushallituksessa,<br />

Museovirastossa ja ympäristöministeriössä.<br />

Projektimuotoisen toiminnan huonoksi puoleksi<br />

mainitaan usein sen lyhytjänteisyys. Juuri<br />

kun koneisto on saatu käyntiin, se pysäytetään.<br />

Yksi <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>-projektin voimista on ollut<br />

sen pitkäikäisyys. Vuonna 1997 hankesuunnitelmaa<br />

tehdessä ei varmaankaan vielä osattu<br />

aavistaa, että yhteiskunnallinen tilaus hankkeelle<br />

on niin voimakas, että <strong>projektista</strong> tulee<br />

kuuden vuoden mittainen ja että projekti synnyttää<br />

toimintaverkoston joka jää elämään projektin<br />

päätyttyä.<br />

SUOMEN TAMMEN PROJEKTIRYHMÄ 1998-2000<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen projektiryhmään kuuluvat:<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Pekka Elo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Inari Grönholm, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Heljä Järnefelt, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Seija Linnanmäki, Museovirasto<br />

Kirsti Melanko, Museovirasto, vpj.<br />

Leena Tokila, <strong>Suomen</strong> museoliitto<br />

80

Heljä Järnefelt<br />

Projektin sihteeri 2001-2004<br />

Myönteisessä ilmapiirissä on ollut helppo toimia.<br />

Työtoveruus on ollut ystävyyttä. Kirjojen,<br />

lehtien koulutusten ja internetaineistojen kokoamisessa<br />

on ollut paljon työtä, mutta se on<br />

ollut mahdollisuuksien rajoissa, koska sopimuksista<br />

on pidetty kiinni ja jokainen on ”pitänyt<br />

paikkansa työn ketjussa”. Yli 3000 ihmisen<br />

kohtaaminen on kasvattanut näkemystä<br />

kulttuuriperintöopetuksesta.<br />

Tunnen olevani etuoikeutettu. Olen saanut<br />

tehdä työtä, josta nautin. Olen päässyt kokemaan<br />

<strong>Suomen</strong> parhaita paikkoja, mahtavia<br />

maisemia, kauneimpia taideteoksia, arvokkaimpia<br />

yhteisiä aarteita ja ennen kaikkea tavannut<br />

paljon innostuneita ja taitavia ihmisiä – suurta<br />

halua vaikuttaa oppimisen laadun ja sivistyksen<br />

puolesta. Olen kokenut, että todellista<br />

tulevaisuusvastuun ottamista on olemassa.<br />

Kaiken ikäisten ihmisten identiteettiä halutaan<br />

vahvistaa. Kestävän kehityksen periaatteita<br />

noudatetaan niin kouluissa kuin<br />

museoissa ja ympäristöhallinnon alalla.<br />

SUOMEN TAMMI plus PROJEKTIRYHMÄ<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Pekka Elo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Inari Grönholm, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Heljä Järnefelt, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Minna Perähuhta, ympäristöministeriö, vpj, yhteyshenkilö<br />

Marjut Lamminen, Museovirasto, vpj<br />

Seija Linnanmäki/Marja Sahlberg, Museovirasto, yhteyshenkilö<br />

Silja Suominen, ympäristöministeriö<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti päättyi, mutta<br />

kulttuuriperintöopetuksen kehittämistyö<br />

jatkuu <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -verkostossa,<br />

jonka koordinaatioryhmän ensimmäinen<br />

puheenjohtaja on opetusneuvos<br />

Jorma Kauppinen.<br />

81

Minna Perähuhta ympäristöministeriö<br />

Kulttuurisesti kestävää kehitystä<br />

Kulttuuriperinnön eri puolet, kuten tapakulttuuri,<br />

ihmisen toiminta vuorovaikutuksessa<br />

luonnon kanssa tai vaikkapa rakennusperintö,<br />

valottavat hyvin kestävän kehityksen kaikkia<br />

ulottuvuuksia, niin taloutta ja ekologiaa kuin sosiaalista<br />

ja kulttuuristakin kestävyyttä. <strong>Suomen</strong><br />

Tammen kulttuuriperintöopetuksen kehittämishanke<br />

on alusta asti määrätietoisesti sitoutunut<br />

kestävän kehityksen toteuttamiseen sekä luonut<br />

sisältöjä tälle monesti hyvin abstraktiksi jäävälle<br />

käsitteelle. Samalla <strong>Suomen</strong> Tammen sisällöt ja<br />

aiheen käsittelytapa ovat täydentäneet sitä, miten<br />

tämä ympäristöhallinnon toimintaa keskeisesti<br />

ohjaava periaate ymmärretään.<br />

Ympäristökasvatus on koko ympäristöhallinnon<br />

olemassaoloajan kuulunut sen<br />

tehtäväkenttään, tosin painotukset ja toiminnan<br />

aktiivisuus ovat vaihdelleet tekijöiden<br />

kiinnostuksen ja kulloistenkin resurssien<br />

mukaan. Ympäristöhallinnon tulo mukaan<br />

kulttuuriperintöopetuksen kehittämiseen ja<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -hankkeeseen lähti yksittäisten<br />

toimijoiden aktiivisuudesta ja omista yhteistyöverkostoista<br />

– samalla aiempi ympäristökasvatustyö<br />

sai uutta sisältöä. Kulttuuriperintö ja sen<br />

ympäristöhallinnolle läheisin osa, kulttuuriympäristö,<br />

ovatkin luontevia yhteistyön kenttiä,<br />

onhan niissä kysymys niin yksilötason arvostuksista<br />

ja valinnoista kuin yhteisöjen ja yhteiskunnan<br />

toiminnasta ja säännöstöistä. Samalla<br />

kulttuuriympäristön hoidossa yhdistyy monen<br />

hallinnonalan asiantuntijuus. Kulttuuriperintö<br />

ja -ympäristö ovat todellakin kaikkien asia.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> on nivoutunut tärkeäksi<br />

osaksi rakennusperintöalan voimistunutta yhteistyötä<br />

ja valtioneuvoston vuonna 2001 hyväksymän<br />

Rakennusperintöstrategian toimeenpanoa.<br />

Samalla kaksi yhteistyömuotoa, Euroopan<br />

rakennusperintöpäivien järjestäminen ja<br />

kulttuuriperintöopetus ovat vahvistaneet toisiaan.<br />

Monissa kouluissa Rakennusperintöpäivien<br />

vietto on jo vakiin-<br />

82

tunut osa toimintaa. <strong>Suomen</strong> Tammen kautta<br />

monet hauskat ja mieleenpainuvat Rakennusperintöpäivien<br />

toteutukset ovat välittyneet takaisin<br />

myös meille.<br />

Tammen vuosittain vaihtuvat painotukset<br />

kulttuuriperinnön eri aloihin ovat lähentäneet<br />

eri toimijoita ympäristöhallinnon sisällä. Esimerkiksi<br />

Elävää kulttuuriperintöä -teema nosti<br />

esiin ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksen eri<br />

aikoina; samalla Metsähallituksen alueyksiköt<br />

opastuskeskuksineen ja perinnetiloineen olivat<br />

aktiivisesti mukana ja yhteistyö tiivistyi luonnon-<br />

ja kulttuurimaiseman asiantuntijoiden välillä.<br />

Alueellisten koulutustilaisuuksien järjestämisessä<br />

myös ympäristökeskusten kulttuuriympäristövastaavien<br />

asiantuntemus on ollut tarpeen<br />

ja ne ovatkin ottaneet Tammen omakseen.<br />

Ympäristöhallinnossa luonnonympäristön<br />

suojeluun tai ympäristövastuulliseen kuluttamiseen<br />

ohjaava sekä toisaalta rakennettuun kulttuuriympäristöön<br />

painottunut ympäristökasvatus<br />

ovat pitkään kulkeneet omia, erillisiä teitään.<br />

Viime aikoina on tapahtunut muutoksia, jotka<br />

ovat onnellisesti lähentäneet näitä polkuja ja<br />

joissa <strong>Suomen</strong> Tammen toimintamalleja ja hyviä<br />

kokemuksia on voitu hyödyntää. Tällaisia<br />

muutoksia ovat mm. ympäristöhallinnossa toteutettu<br />

ympäristökasvatusasioiden alueellistaminen<br />

Keski-<strong>Suomen</strong> ympäristökeskukseen,<br />

opetusministeriön ja ympäristöministeriön lisääntynyt<br />

yhteistyö nuorison ympäristökasvatuksen<br />

saralla ja ympäristöhallinnossa valmistellut<br />

linjaukset omaan ympäristökasvatustyöhön.<br />

Nämä muutokset ovat haastaneet meidät<br />

ympäristöhallinnon eri puolilla toimivat etsimään<br />

ja jakamaan hyviä kokemuksia ympäristökasvatuksen<br />

toimintamalleista sekä luomaan<br />

yhteistä näkemystä ympäristökasvatuksen sisällöistä.<br />

Tässä <strong>Suomen</strong> Tammen kautta saatu yhteys<br />

suoraan koulumaailmaan ja sen vaihteleviin<br />

opetustilanteisiin sekä opettajien kohtaaminen<br />

opetuspäivillä ja heiltä saatu palaute ovat<br />

olleet hyvin arvokasta perustaa oman toiminnan<br />

ja aineistotuotannon suuntaamiseen sekä<br />

vahva motivaation tuoja meille hallinnossa väistämättä<br />

melko kaukana arkipäivän koulutyöstä<br />

toimiville ympäristökasvatuksen edistäjille.<br />

83

Marjut Lamminen Museovirasto<br />

Museo-opetusta ajassa<br />

Nopeasti muuttuvassa maailmassa myös museon<br />

opetustoiminta on muuttunut paljon viimeisen<br />

vuosikymmenen aikana. Tänä päivänä<br />

museo-opetus ja sen kehittäminen yhteistyössä<br />

eri alojen asiantuntijoiden kanssa on osa museotyön<br />

arkea. Sidosryhmäyhteistyön muotoja<br />

ovat mm. monet erilaiset opetukseen liittyvät<br />

projektit, koulutustilaisuudet, työharjoittelu sekä<br />

esim. opinnäytetöihin liittyvä yhteistyö. Yhteistyötä<br />

on tehty ja tehdään monien sidosryhmien<br />

kanssa esim. koulut, ammatilliset oppilaitokset,<br />

ammattikorkeakoulut ja yliopistot, tutkijat,<br />

järjestöt, muut museot ja kulttuurilaitokset<br />

sekä kansainvälisenä yhteistyönä. <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> on ollut ja on yhä yksi tärkeimpiä yhteistyökumppaneita<br />

kulttuuriperintöopetusta<br />

kehitettäessä. Se on toiminut katalysaattorina<br />

museo- ja koulumaailman välillä, ennakkoluulojen<br />

ja raja-aitojen murtajana,<br />

luontevien kontaktien luojana ja sen<br />

kautta on voitu edistää museon käyttöä<br />

monipuolisesti oppiaineita ylittävänä<br />

oppimisympäristönä.<br />

Kansallismuseo on ollut mukana<br />

<strong>Suomen</strong> Tammessa alusta alkaen.<br />

Opetushallituksen ja Museoviraston<br />

aloittamasta yhteistyöstä museoiden<br />

ja koulujen välisen yhteistyön<br />

tehostamiseksi ei voida puhua<br />

mainitsematta hankkeeseen vahvasti<br />

vaikuttanutta <strong>Suomen</strong> kansallismuseon<br />

edesmennyttä museolehtoria Kirsti Melankoa<br />

(1941-2002). Itse tulin mukaan <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektiryhmään vuonna 2002, jolloin<br />

yhteistyökumppanina oli jo myös ympäristöministeriö.<br />

Konkreettinen yhteistyö <strong>Suomen</strong> Tammen<br />

puitteissa alkoi osaltani kuitenkin jo aiemmin,<br />

Kansallismuseon <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

–hankkeen kautta.<br />

84

Museossa tapahtuvaa oppimista kehitetään<br />

tänä päivänä monipuolisesti ottaen huomioon<br />

sen laaja käyttäjäkunta, ja lisäksi yritetään löytää<br />

tapoja uusien kävijäryhmien tavoittamiseksi.<br />

Erityisesti lapset ja nuoret ovat tärkeässä osassa<br />

ja siksi koulut ovat luonteva yhteistyökumppani.<br />

Museoesineet ja niihin liittyvät tarinat liittävät<br />

meidät osaksi menneisyyttä ja samalla antavat<br />

meille mahdollisuuden uusiin tulkintoihin.<br />

Lapset ja nuoret etsivät vielä omaa minuuttaan<br />

ja nopeasti muuttuvassa maailmassa<br />

museo voi ja sen tulee tarjota sekä tietoa<br />

että tunnetasolla vaikuttavia elämyksiä,<br />

jotka parhaassa tapauksessa auttavat oman<br />

identiteetin muotoutumisessa ja antavat<br />

työvälineitä tulevaisuuteen. Museon ja koulun<br />

yhteistyön kautta löydetään onnistuneita<br />

tapoja saavuttaa suurempi osa nuoria.<br />

Kansallismuseon kohdalla hyvä esimerkki<br />

onnistuneesta, suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä<br />

yhteistyöstä on Päivä arkeologina –työpaja,<br />

joka on tänä päivänä tärkeä <strong>Suomen</strong> esihistorian<br />

opetusmuoto. Se alkoi <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

–hankkeena, verkkosivuille tehtynä opetuspakettina,<br />

jatkui valtakunnallisille Arkeologian<br />

päiville suunnitelluilla ohjelmilla ja muokkautui<br />

vähitellen museon pihalla toteutettavaksi<br />

työpajaksi. Lisäksi projektin aikana syntyi uusia<br />

tapoja perinteisen museo-opastuksen kehittämisessä<br />

vuorovaikutteisemmaksi, erilaisista<br />

osioista esim. opetuskokoelmien käytöstä ja käsillä<br />

tekemisestä koostuviksi kokonaisuuksiksi.<br />

Museon verkkosivuja uudistettiin, jotta ne paremmin<br />

palvelisivat museon käyttäjiä ja erityisesti<br />

kouluille suunnatun opetustoiminnan tiedottaminen<br />

ja markkinointi on muuttunut aktiivisemmaksi.<br />

Yhteistyökumppaneita on matkan<br />

varrella ollut paljon, useita luokkia ja opettajia,<br />

tutkijoita, arkeologeja, konservaattoreita,<br />

oppaita, korkeakouluharjoittelijoita jne. Opittua<br />

on myös testattu monissa Opetushallituksen<br />

kanssa yhteistyössä tehdyissä opettajien ja<br />

muiden sidosryhmien koulutustilaisuuksissa.<br />

85

Kouluyhteistyössä niin kuin muussakin sidosryhmäyhteistyössä<br />

oppijoina ovat kaikki,<br />

museon henkilökunta, oppilaat, opettajat ja parhaassa<br />

tapauksessa koko koulu. Kaikki oppivat<br />

jotain uutta, myös omasta työstään ja sen merkityksestä,<br />

löydetään uusia tapoja ajatella, nähdä,<br />

käsitellä ja kyseenalaistaa asioita. Tässä yhteistyössä<br />

kaikki osapuolet ovat asiantuntijoita,<br />

myös ja erityisesti oppilaat. Hankkeiden edetessä<br />

tehdyt kyselyt ja niistä saatu palaute edesauttavat<br />

hyvän toimintamallin kehittämisessä. On<br />

tärkeää, että museo tuntee yleisönsä, ja innostuneet<br />

oppilaat ovat tuoneet koulun, vanhemmat<br />

ja museon lähemmäksi toisiaan. Museosta on<br />

tullut kaikille helpommin saavutettava.<br />

Museon henkilöstöresurssit ovat rajalliset ja<br />

siksi hyviksi todettujen erilaisille asiakasryhmille<br />

muokattavissa olevien toimintamallien ja<br />

käytäntöjen syntyminen on yksi onnistuneen<br />

yhteistyön tärkeimpiä tuloksia. Yhteistyöhanke<br />

voi olla myös pieni, tietylle kohderyhmälle<br />

suunniteltu, mutta silloinkin se antaa museon<br />

henkilökunnalle uutta erityisosaamista, josta on<br />

aina hyötyä tulevaisuudessa. Museovirasto on<br />

organisaationa suuri ja tehtäviensä kautta niin<br />

monialainen, että monissa tapauksissa myös viraston<br />

eri osastojen, museoiden ja yksiköiden<br />

välinen yhteistyö opetuksen kehittämisessä voidaan<br />

mielestäni nähdä sidosryhmäyhteistyönä.<br />

Sidosryhmäyhteistyö on myös tärkeä verkostoitumisen<br />

väline. Projektien lisääntyessä<br />

ja monipuolistuessa on löydettävä asiantuntevat<br />

yhteistyökumppanit. Se on myös oppimisprosessi,<br />

jonka aikana opitaan yhteistyön<br />

tekoa, aikataulutukset, suunnittelun tärkeys,<br />

opitaan paremmin ymmärtämään eri organisaatioiden<br />

toimintatapoja, ja se myös vaikuttaa<br />

oman toiminnan suunnitteluun ja kehittämiseen.<br />

Yhteistyö on välillä hikistä ja tahmeaa,<br />

mitään ei tapahdu, inspiraatio ja yhteistyökumppani<br />

ovat kateissa, mutta parhaimmillaan<br />

se on innostavaa, kannustavaa ja uutta<br />

luovaa työtä kulttuurinperinnön saavutettavuuden<br />

ja arvostuksen lisäämiseksi.<br />

86

Seija Linnanmäki Museovirasto<br />

Rakennetun ympäristön näkökulma<br />

Ensimmäinen muistoni <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> –<strong>projektista</strong><br />

liittyy jousiammuntaan turkulaisen talomuseon<br />

pellolla. En ollut koskaan kuullut<br />

puhuttavan integroidusta opetuksesta – tai kulttuuriperinnön<br />

integroimisesta opetussuunnitelman<br />

mukaisiin oppiaineisiin. Kesällä 1997 Kuralan<br />

Kylämäessä Turussa järjestetyssä seminaarissa<br />

kulttuuriperinnön opetus avautui yhtäkkiä<br />

aivan uusin silmin. Yksi seminaarin työpajoista<br />

oli näet Kylämäessä, jossa katselimme miten<br />

paikallisen yläasteen oppilaat harjoittelivat liikuntatunnilla<br />

jousiammuntaa. Jousipyssyt oli<br />

rakennettu teknisen työn tunneilla turkulaisen<br />

historiallisen ajan arkeologin ohjeiden alkuperäisen<br />

keskiaikaisen mallin mukaan.<br />

Ammattialojen<br />

välisestä yhteistyöstä<br />

Toisin kuin museoissa, rakennusperinnön alalla<br />

ei Suomessa ole pedagogisen koulutuksen saaneita<br />

toimijoita. Museovirastossa rakennushistorian<br />

osaston erityisalueena on kulttuuriympäristö,<br />

jonka osa-alueet ovat rakennusperintö, restaurointi<br />

ja kulttuurimaisema. Rakennushistorian<br />

osastolla, maakuntamuseoissa ja alueellisissa<br />

ympäristökeskuksissa toimii joukko taidehistorioitsijoita,<br />

insinöörejä, arkkitehteja, historioitsijoita,<br />

kansatieteilijöitä ja kivi- ja puurakentamiseen<br />

perehtyneitä konservaattoreita. Osaamista<br />

siis löytyy monilta rakentamisen ja tekniikan<br />

alueilta, mutta systemaattista ohjelmaa kulttuuriperintökasvatuksen<br />

toteuttamiseen ei ole ollut.<br />

Lasten ja nuorten kanssa toimimiseen ei käytännön<br />

tasolla ole kokemusta, vaikka yksittäiset tutkijat<br />

ovat saattaneet olla kiinnostuneita ympäristökasvatuksesta.<br />

Museoviraston rakennushistorian<br />

osaston osallistuminen <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -<br />

projektiin olikin aluksi hapuilevaa ja kokeilevaa.<br />

Lopputuloksena voi todeta, että ainakin me itse<br />

olemme oppineet paljon.<br />

Itse koin <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> –projektissa voimakkaasti<br />

olleeni välittäjä eri ammattikuntien<br />

ja eri virastojen välillä. Varhaisessa vaiheessa kävi<br />

selväksi, että yksin emme kykene hoitamaan<br />

rakennetun kulttuuriympäristön opetustehtävästä<br />

kuin aineisto- ja sisältötuotantoa, ja muussa<br />

meidän on luotettava kasvatus- ja opetusalan<br />

ammattilaisten apuun. Jo pelkästään määrällinen<br />

epäsuhta resurssien ja tarpeiden välillä huimaa.<br />

Suomessa on yli 100 000 opettajaa, oppilaita<br />

on yli puoli miljoonaa ja ikäjakauma ja<br />

taitotaso ulottuvat esikoulusta ammatilliseen<br />

opetukseen! <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> projektin suurimpia<br />

etuja rakennushistorian osastolle on ollut<br />

se, että olemme saaneet kulttuuriperintöopetuksen<br />

käyttöön osaamista oman viraston ammattialojen<br />

ulkopuolelta. Maakuntamuseoissa<br />

on rakennustutkijoita koko maassa yhteensä parisen<br />

kymmentä, mutta he ovat tiukasti sidotut<br />

rakennussuojelualan virkatehtäviinsä. Tässä ti-<br />

87

lanteessa oli selvää, että ympäristöministeriön<br />

mukaan tulo tehosti yhteistyötämme alueellisten<br />

ympäristökeskusten kulttuuriympäristövastaavien<br />

kanssa. Muodostuneista verkostoista on<br />

hyötyä myös tulevaisuudessa.<br />

Toinen puoli välittäjän tehtävääni olikin selkeästi<br />

oman viraston sisällä Museoviraston eri<br />

osastojen ja oman yksikön työntekijöiden välillä.<br />

Kuten <strong>Suomen</strong> Kansallismuseon tutkija<br />

Marjut Lamminenkin toisaalla tässä julkaisussa<br />

toteaa, <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin aikainen yhteistyö<br />

on parantanut myös viraston sisäistä<br />

verkostoitumista, muiden yksiköiden ammattialojen<br />

ja osaamisen parempaa tuntemista ja sen<br />

arvostamista. Opetushallituksen ylivertainen tehokkuus<br />

esimerkiksi julkaisujen tuottamisessa<br />

on herättänyt vertailemaan virastokulttuureja ja<br />

pohtimaan, kenties muuttamaankin omia vanhoja<br />

tapoja ja käsityksiä.<br />

Kulttuuriperintöopetuksen<br />

tavoitteista<br />

Rakennetun ympäristön osalta kasvatuksen tavoitteena<br />

on antaa keinoja ja välineitä aluksi<br />

ympäristön havainnointiin niin, että kansalaiset<br />

myöhemmin voivat puuttua ympäristössään<br />

havaitsemiin epäkohtiin ja omalta osaltaan tehokkaasti<br />

ja tuloksekkaasti huolehtia asuin- ja<br />

työympäristöstään. <strong>Suomen</strong> Tammen alueellisten<br />

ja kansainvälisten tapahtumien kohteina on<br />

käytetty mm. kaikkia <strong>Suomen</strong> viittä maailmanperintökohdetta<br />

<strong>Suomen</strong>linnan merilinnoitusta,<br />

Rauman puukaupunkia, Verlan puuhiomotehdasta,<br />

Petäjäveden puukirkkoa ja Sammallahdenmäen<br />

pronssikautisia kiviröykkiöitä.<br />

Joustavuutta ja uskallusta positiiviseen rajojen<br />

rikkomiseen on edellytetty yhteistyön kaikilta<br />

osapuolilta. Kulttuuriperinnöllä on kaikki elämän<br />

alueet kattava, poikkitieteellinen luonne.<br />

Kouluissa se vaatii oppiainerajat ylittävää otetta<br />

– yläasteella ja lukiossa käytännössä siis myös<br />

yhteistyötä eri oppiaineiden opettajien kesken.<br />

On ollut palkitsevaa nähdä se into, millä koko<br />

luokka tai jopa koko koulu kaikkine opettajineen<br />

ja vanhempineen on paneutunut näiden<br />

alueiden historiaan ja kulttuurisanomaan oppituntirajoituksista<br />

piittaamatta. Museovirasto on<br />

tarjonnut projektin käyttöön myös omia museoitaan<br />

ja kohteitaan. <strong>Suomen</strong> Tammen työpajoissa<br />

on innolla keitetty punamultaa ja perehdytty<br />

1800-luvun puutarhataiteen saavutusten<br />

suomalaisiin ilmentymiin vaikkapa Urajärven<br />

kartanolla. Me virkamiehetkin olemme saaneet<br />

vierailla mielenkiintoisissa kohteissa, joissa ei<br />

virkatyön puitteissa olisi tullut käydyksi.<br />

Rakennushistorian osaston yhteistyö matkailualan<br />

kanssa on saanut kouluyhteistyöstä<br />

uuden sisällön. Yhdistämällä museo- ja opetusalan<br />

ammattilaisten voimavarat voimme tehostaa<br />

kulttuurikohteiden toimintaa pitämällä<br />

kulttuurikohteissa koulutunteja talvikautena,<br />

jolloin matkailu Suomessa muutoin on vähäistä<br />

ja kohteissa hiljaista. Ohjatut, opetussuunnitelman<br />

oppiaineita tukevat koulutunnit kult-<br />

88

tuurikohteessa varsinaisen matkailukauden ulkopuolella,<br />

syksyllä ja kevättalvella vähentävät<br />

kohdetta kuluttavaa käyttöä. Oppailla ja museolehtoreilla<br />

on aikaa palvella kouluja paremmin<br />

ja osallistua opettajan kanssa oppituntien<br />

suunnitteluun ja aineistojen laatimiseen siten,<br />

että ne mahdollisimman hyvin vastaavat opetussuunnitelman<br />

vaatimuksia. Näin menetellen<br />

voidaan toukokuiset luokkaretket pyhittää<br />

rentoutumiselle ja yhdessäololle ruuhkaisissa<br />

museoissa vietettyjen stressaavien opastuskierrosten<br />

sijaan.<br />

Kansainvälinen<br />

sidosryhmäyhteistyö<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> –projektin kansainväliset yhteydet<br />

tuottivat kiinteän yhteyden English Heritage<br />

Educationiin, jonka aineistot ovat olleet<br />

esikuvinamme. Projektin myötä karttunut tietämys<br />

kulttuuriperintöopetuksesta sai uutta sisältöä<br />

vuorotteluvapaavuoteni aikana Iso-Britanniassa.<br />

Erityisen mielenkiintoista oli tutustua<br />

Historic Scotland Education –osaston laatimaan<br />

Investing Scotland’s Schools. Information<br />

and ideas for teachers opetusaineistoon,<br />

joka oli laadittu samaan aikaan, kun <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> –projekti julkaisi Oma koulu –nimisessä<br />

kirjassa koulurakennusten havainnointiin tarkoitetun<br />

inventointiaineiston.<br />

Sidosryhmäyhteistyön henkilökohtaisena antina<br />

näen mm. <strong>Suomen</strong> Tammen kesäpäivät<br />

Heinolassa, joilla saimme itsekin kokeilla paitsi<br />

luentojen pitämistä, myös työpajojen vetämistä.<br />

Oman toimenkuvan laajentaminen alueille,<br />

joita ei ennestään tarkasti tuntenut, on antanut<br />

uutta sisältöä ja puhtia virkatyöhönkin. Vilpittömän<br />

kiitokseni <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> –projektissa<br />

toimimisesta haluan osoittaa sijaiselleni arkkitehti<br />

Marja Sahlbergille, joka innokkaasti ja<br />

osaavasti otti projektin rakennusperintöosuuden<br />

haltuunsa vuorotteluvapaani aikana 2000-<br />

2001. Marja suhtautui innostavasti ja tehokkaasti<br />

työpajojen valmisteluun ravistellen ennakkoluulottomasti<br />

rakennushistorian osaston<br />

totuttuja toimintatapoja.<br />

89

Arviointi

96<br />

100<br />

SUOMEN <strong>Tammi</strong> plus -PROJEKTIN TAUSTA<br />

Projektin tavoitteet<br />

Projektiin osallistujat ja toteutus<br />

ARVIOINNIN TAVOITE JA TEHTÄVÄ<br />

104<br />

108<br />

114<br />

126<br />

ARVIOINTIAINEISTO<br />

SUOMEN <strong>Tammi</strong> plus -PROJEKTIN ORGANISOINTI JA TOTEUTUS<br />

Projektin asema organisaatioiden virallisissa asiakirjoissa<br />

Yhteistyö eri tahojen kanssa<br />

KESKEISET TOIMINTATAVAT<br />

Toimintakulttuuri<br />

Toimintatavat<br />

Oppimateriaalin tuottaminen ja esineiden valmistaminen<br />

KESKEISET SISÄLLÖLLISET TULOKSET<br />

Kulttuuriperintöhankkeet<br />

Maailmanperintöhankkeet<br />

Ympäristöhankkeet<br />

Esimerkkejä toteutuneista hankkeista<br />

Oppilaiden piirustusten ja kirjoitusten arviointi<br />

JOHTOPÄÄTÖKSIÄ JA POHDINTAA<br />

Eri tahojen välisen yhteistyön toteutuminen projektissa<br />

Tulosten käyttö<br />

Jatkoehdotuksia<br />

LÄHTEET<br />

LIITTEET

Esipuhe<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin arviointiraportti<br />

kertoo projektin toteutumisesta vuosina<br />

1998–2004. Projekti oli ensimmäinen, jossa aktiivisina<br />

toimijoina oli Museovirasto ja joukko<br />

museoita, ympäristöministeriö ja joukko ympäristöhallinnon<br />

toimipaikkoja, opetuksen ja<br />

koulutuksen järjestäjiä, muita tahoja sekä <strong>Opetushallitus</strong><br />

ja kouluja sekä oppilaitoksia, kyläja<br />

vanhempainyhdistyksiä, vanhempia, tiedotusvälineiden<br />

edustajia, taiteilijoita, käsityöläisiä<br />

ja monia muita asiantuntijoita sekä yhteistyökumppaneita.<br />

Näin laajan joukon vapaamuotoisessa yhteistyössä<br />

ja monivuotisessa prosessissa kasvoi<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti. Se tunki vahvat<br />

juurensa suomalaiseen maaperään sekä menneisyyteen<br />

ja nosti niistä ravinteita latvuksensa<br />

kasvattamiseen. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> ulotti vaikutuksensa<br />

koulujen ulkopuolelle ja synnytti yhteistyötä<br />

eri tahojen välillä. Se lisäsi kulttuurintuntemusta<br />

ja lisäsi osallistujien itsetuntemusta.<br />

Arvioinnin tavoitteena oli saada selville, miten<br />

asetetut tavoitteet toteutuivat, mitä tuloksia<br />

saatiin, millaisia vaikutuksia projektilla oli ja<br />

miten niitä voidaan hyödyntää myöhemmin arkipäivän<br />

koulutyössä ja myös muissa projekteissa.<br />

Arviointiraportti on opas tulevaan toimintaan;<br />

se sisältää hyviksi havaittuja käytänteitä<br />

ja ideoita kehittämiseen.<br />

Arvioinnin suunnitteluvaiheessa sain arvokasta<br />

apua tutkija Marjut Lammiselta Kansallismuseosta,<br />

tutkija Seija Linnanmäeltä Museoviraston<br />

Rakennushistorian osastolta ja yliarkkitehti<br />

Minna Perähuhdalta ympäristöministeriön<br />

Alueiden käytön osastolta. Ylitarkastaja<br />

Pekka Elo, ylitarkastaja Inari Grönholm ja<br />

suunnittelija Heljä Järnefelt Opetushallituksesta<br />

perehdyttivät minut <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin<br />

monimuotoiseen prosessiin. Kyselylomakkeen<br />

laadintaan osallistui erikoistutkija Jari<br />

Metsämuuronen. Projektisuunnittelija Paula<br />

Mäkihalvari suoritti aineiston määrällisen käsittelyn.<br />

Opetusneuvos Hannu-Pekka Lappalainen<br />

arvioi oppilaiden kirjoitustehtäviä. Opetusneuvos<br />

Pentti Yrjölä luki käsikirjoituksen ja kommentoi<br />

sitä. Esitän kaikille edellä mainituille<br />

asiantuntijoille parhaat kiitokseni.<br />

Lämpimät kiitokset osoitan myös kaikille<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin osallistuneille<br />

opettajille, rehtoreille, museoiden ja ympäristöhallinnon<br />

asiantuntijoille, paikallishallinnon<br />

edustajille, kaikille yhteistyökumppaneille sekä<br />

myös vanhemmille ja oppilaille. Heidän varassaan<br />

<strong>Suomen</strong> Tammesta kasvoi vankka ja monihaarainen.<br />

Helsingissä 30.12.2004<br />

Kaija Salmio

Kaija Salmio<br />

Arviointiraportti<br />

Kenpä siitä oksan otti, se otti, ikuisen onnen;<br />

kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;<br />

kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.<br />

Kalevala 2. runo<br />

Tiivistelmä<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> ja <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektit<br />

toteutettiin Opetushallituksen, Museoviraston<br />

ja Ympäristöministeriön yhteistyönä vuosina<br />

1998–2004. Mukana olevien kuntien sekä koulujen<br />

ja oppilaitosten määrä vaihteli ajankohdasta<br />

ja hankkeesta riippuen ollen laajimmillaan<br />

60 opetuksen tai koulutuksen järjestäjää ja 216<br />

hanketta. Koulut ja oppilaitokset toimivat omien<br />

tavoitteidensa ja aikataulujensa mukaan. Raportointivelvoitetta<br />

Opetushallitukseen ei ollut.<br />

Molempien projektien, joista tässä raportissa<br />

käytetään yhteistä nimitystä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projekti, ulkoinen arviointi suoritettiin<br />

vuonna 2004. Aineisto kerättiin kyselylomakkeella<br />

keväällä 2004. Sama kyselylomake<br />

lähetettiin yhteensä 442 osallistujataholle, eli<br />

koulun edustajille, opetuksen järjestäjän edustajille,<br />

museon edustajille, ympäristöhallinnon<br />

edustajille ja muille tahoille. Uusintakyselystä<br />

huolimatta vastausprosentti oli 23,5 %. Arviointi<br />

toteutettiin osittain laadullisena ja osittain<br />

määrällisenä syksyllä 2004. Laadullisten<br />

kysymysten osalta arviointimenetelmänä käytettiin<br />

sisällönanalyysiä ja määrällisten kysymysten<br />

osalta SPSS-ohjelmalla.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa saavutettuihin<br />

tuloksiin voidaan olla hyvin tyytyväisiä,<br />

sillä osa hankkeista toteutui hyvin, mutta osa<br />

hankkeista hiipui innostuneen alun jälkeen.<br />

Kulttuuriperintöopetus lisääntyi ja sai uusia<br />

muotoja. Kulttuuri opittiin käsittämään laajasti.<br />

Oppilaat kiinnostuivat omasta kotiseudustaan<br />

ja omasta suvustaan. Vanhoja ihmisiä ja heidän<br />

tekemäänsä työtä opittiin arvostamaan. Myös<br />

kansainvälisyys sai luontevia muotoja, erityisesti<br />

maailmanperintöhankkeisiin osallistuvissa<br />

kouluissa ja oppilaitoksissa. Oppilaiden aktiivinen<br />

osallistuminen projektin kaikkiin vaiheisiin<br />

antoi uutta tietoa, mikä innosti oppimaan lisää.<br />

Omakohtaiset myönteiset elämykset ja kokemukset<br />

motivoivat sekä oppilaita että opettajia<br />

työskentelemään hankkeissa ja tukivat oppimista.<br />

Näkemykset laajenivat.<br />

Koulut ja oppilaitokset oppivat tekemään yhteistyötä<br />

museoiden, ympäristöhallinnon, Opetushallituksen<br />

ja muiden tahojen kanssa. Projektin<br />

aikana syntyi kouluissa monenlaisia käyttökelpoisia<br />

yhteistyö- ja toimintatapoja museoiden<br />

ja ympäristöhallinnon kanssa. Näyttelyihin tutustuminen<br />

ja myös niiden tekeminen, retket sekä<br />

työpajatyöskentely olivat keskeistä toimintaa.<br />

94

Myös museot, ympäristöhallinto ja muut tahot<br />

oppivat työskentelemään koulujen kanssa. Erityisesti<br />

museopedagogiikka kehittyi toiminnalliseen<br />

suuntaan. Museoiden henkilökunta oppi<br />

tuntemaan ja sai uutta asiakaskuntaa. Verkostoituminen<br />

toteutui myönteisellä tavalla.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti saavutti hyväksytyn<br />

aseman useilla vastaajatahoilla ja se<br />

kirjattiin virallisiin asiakirjoihin monissa kouluissa,<br />

kunnissa ja museoissa. Monet oppimisedellytyksiä<br />

tukevat piirteet lisääntyivät projektin<br />

aikana, mm. integratiivinen ja eheyttävä<br />

ote lisääntyivät opiskelussa. Opittiin käsittelemään<br />

kokonaisuuksia ja ratkaisemaan ongelmia.<br />

Projektin myötä opittiin käyttämään osallistujien<br />

erityisiä osaamisalueita hyväksi ja ottamaan<br />

vastaan asiantuntija- ja muuta apua<br />

toisilta ihmisiltä.<br />

Asiasanat: kulttuuri, kulttuuriperintö, esihistoria,<br />

maailmanperintöhankkeet, lähihistoria, suku,<br />

museo, näyttely, työpaja, ympäristöhallinto,<br />

ympäristö, ympäristökasvatus, kokemukset<br />

95

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin tausta<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>- ja <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektit<br />

olivat Opetushallituksen, Museoviraston<br />

ja ympäristöministeriön yhteisiä kulttuuriperintöopetuksen<br />

kehittämisprojekteja. Projektin<br />

ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 1998 ja<br />

päättyi vuoden 2000 lopussa. Toinen vaihe jatkui<br />

vuoden 2004 loppuun. Unescon maailmanperintöopetus<br />

kuului projektin molempiin vaiheisiin.<br />

Myöhemmin tässä tekstissä projekteista<br />

käytetään yhteistä nimeä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus<br />

-projekti, sillä aineistosta ei aina käy ilmi, kummasta<br />

vaiheesta on kyse.<br />

Ympäristöministeriö tuli mukaan projektin<br />

toiseen vaiheeseen. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin<br />

voivat osallistua kaikki koulut, museot<br />

ympäristökeskukset ja järjestöt, joiden toimintaan<br />

kulttuuriperintöopetus kuluu. Uusia osallistujia<br />

otettiin mukaan jatkuvasti.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin filosofian, tehtävän<br />

ja merkityksen kiteytti Henrik Lilius (1998),<br />

Museoviraston silloinen pääjohtaja:<br />

”Aineellisen kulttuuriperinnön suojeluun liittyy<br />

syvä ihmisenä olemisen motivaatio. Kulttuuriperintö<br />

on erittäin tärkeä tekijä, kun pyritään rakentamaan<br />

hyvää elämää. Kulttuuriperinnön vaaliminen<br />

koskettaa meitä kaikkia. Se on osa meitä jokaista.<br />

Oikeus kulttuuriperintöön merkitsee myös oikeutta<br />

tietoon. Museoilla ja koululaitoksella on suuri<br />

haaste edessään. Niiden on opetettava kansalaisille<br />

tietoa kulttuuriperinnöstämme”.<br />

Projektin tavoitteet<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin yleistavoitteena<br />

oli lisätä suomalaisten tietoutta omasta kulttuuriperinnöstä<br />

ja ohjata oppilaita arvostamaan<br />

kulttuuriympäristöä sekä vaalimaan kulttuuriperintöä.<br />

Käytännöllisenä tavoitteena oli kehittää<br />

yhteistyömalleja kulttuuriympäristön ja<br />

koulujen välille, tukea koulujen ja ympäristöhallinnon<br />

välistä yhteistyötä kulttuuriperintöopetuksessa<br />

sekä opettaa kulttuuriympäristöön<br />

suuntautuvia vaikuttamisen keinoja.<br />

96

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin<br />

tavoitteet määriteltiin seuraavasti:<br />

lisätä olennaisesti suomalaisten tietoutta<br />

omasta kulttuuriperinnöstään mukaan luettuna<br />

ammattiperinne<br />

kehittää malleja museoiden ja koulujen yhteistyölle<br />

sekä tukea yhteistyön toteuttamista<br />

tehdä laajan museoverkon ja erilaatuisten<br />

museoiden tarjonta tutuksi opettajille ja oppilaille<br />

ja näin lisätä museoiden käyttöä opetuksessa<br />

sekä tehdä museossa käyminen luontevaksi<br />

tavaksi etsiä tietoa ja saada virikkeitä<br />

ohjata arvostamaan kulttuuriympäristöä ja<br />

muuta kulttuuriperintöä sekä opettaa aktiivisesti<br />

vaalimaan sitä ja hahmottamaan itsensä<br />

osana kulttuurista jatkumoa<br />

antaa aineksia tutkiville kulttuuriperintöön<br />

liittyville työmuodoille useampien oppiaineiden<br />

yhteistyönä sekä yleensä vahvistaa kulttuuriperinnön<br />

asemaa opetuksessa<br />

tutustuttaa<br />

ammattitaitoperinteeseen<br />

ja<br />

sitä kautta antaa työkaluja<br />

kulttuuriperinnön<br />

säilyttämiseen<br />

ja hoitamiseen<br />

sekä yleensä tehostaa<br />

erikoismuseoiden<br />

hyödyntämistä<br />

ammatillisessa koulutuksessa<br />

Projektiin osallistujat ja toteutus<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin kuului koko<br />

maa, joka oli jaettu Pohjois-<strong>Suomen</strong>, Länsi-<br />

<strong>Suomen</strong>, Itä-<strong>Suomen</strong> sekä Etelä- ja Keski-<strong>Suomen</strong><br />

alueisiin. Toiminta eri alueilla oli alue- ja<br />

paikkakuntakohtaista ja hyvin vapaamuotoista.<br />

Projektiin osallistuvien kuntien ja koulujen<br />

määrä vaihteli hankekohtaisesti. www.oph.fi/<br />

hankkeet. 17.12.2004 Suurin osa osallistujista<br />

lähti <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin mukaan<br />

omasta aloitteestaan (taulukko 1). Vain ympäristöhallinnon<br />

edustajat lähtivät hankkeeseen<br />

muista syistä, joita ei yksilöity vastauksissa.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus-projekti poikkesi useimmista<br />

Opetushallituksen johtamista projekteista<br />

mm. siinä, että projektiin osallistui yleissivistävien<br />

koulujen, ammatillisten oppilaitosten<br />

ja paikallistason opetustoimen lisäksi toisten<br />

hallinnonalojen edustajia, nimittäin ym-<br />

TAULUKKO 1<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin osallistumisen syyt vastaajatahoittain<br />

oma ulkopuolinen muu<br />

mielenkiinto % kehotus % syy %<br />

museo (N=27) 89 4 15<br />

ympäristöhallinto (N=2) - - 100<br />

koulu (N=51) 92 10 16<br />

opetuksen (N=12) järjestäjä 50 - 25<br />

muu taho (N=5) 40 - 60<br />

97

päristöministeriö, Museovirasto,<br />

museoita ja ympäristöhallinnon<br />

toimipisteitä. Projektilla<br />

oli johtoryhmä, jonka tehtäviin<br />

kuului toiminnan suuntaaminen.<br />

Johtoryhmä koostui<br />

kulttuuriperintöopetusta lähellä<br />

olevista tahoista. Opetushallituksen,<br />

Museoviraston ja<br />

ympäristöministeriön edustajista<br />

muodostettiin projektiryhmä,<br />

joka huolehti käytännön toimenpiteistä<br />

projektin aikana. Liitteestä 1 käyvät ilmi<br />

kummankin ryhmän jäsenet taustayhteisöineen.<br />

Koulut ja oppilaitokset saattoivat liittyä<br />

projektiin oma-aloitteisesti ottamalla yhteyttä<br />

edellä mainittuihin johtoryhmän tahoihin ja<br />

lähettämällä hankekuvauksensa Opetushallitukseen.<br />

Opetushallituksella on tieto ainoastaan<br />

aiotuista hankekuvauksista, mutta ei tarkkaa<br />

tietoa toteutuneista, sillä projektin osanottajilla<br />

ei ollut raportoimisvelvoitetta Opetushallitukselle.<br />

Projekti toimi vapaamuotoisesti<br />

osanottajien tarpeiden ja aikataulun mukaisesti.<br />

Opetuksen ja koulutuksen järjestäjiä<br />

oli laajimmillaan mukana 60. Projektin erillisen<br />

hankkeita on ilmoitettu (www.oph.fi/<br />

hankkeet 27.12.2004) taulukon 2 mukaan.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa järjestettiin<br />

runsaasti opettajien lisä- ja täydennyskoulutusta,<br />

jolla pyrittiin edistämään hankkeiden sisältöjen<br />

suunnittelua ja lisäämään osanottajien<br />

TAULUKKO 2<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin<br />

hankkeiden lukumäärä vuosittain<br />

vuosi hankkeiden lukumäärä<br />

1999 119<br />

2000 144<br />

2001 163<br />

2002 184<br />

2003 201<br />

2004 216<br />

asiantuntijuutta. Koulutusta<br />

järjestettiin sekä Opetushallituksen<br />

maksullisena lisäkoulutuksena<br />

että opetusministeriön<br />

tukemana monimuoto-opiskeluna,<br />

joka<br />

toteutettiin pitkäkestoisena<br />

täydennyskoulutuksena.<br />

Koulutuksiin osallistui vuosien<br />

1998–2004 aikana luokan-,<br />

aineen- ja ammatinopettajia<br />

yhteensä 1200 henkilöä. <strong>Suomen</strong> Tammen<br />

Kesä -niminen koulutus toteutettiin Heinolassa<br />

Opetusalan koulutuskeskuksen kanssa<br />

joka toinen vuosi. <strong>Opetushallitus</strong> järjesti myös<br />

kahdeksan eriaiheista koulutusta teemasta<br />

”Kulttuuriperintö osaksi opetusta” ja 55 alueseminaaria,<br />

joissa oli yhteensä 1850 osallistujaa.<br />

Neljässä seminaarissa, jotka järjestettiin yhteistyössä<br />

opettajankoulutuslaitosten kanssa, etsittiin<br />

mallia kulttuuriperintökasvatuksen opiskeluun.<br />

Esimerkkeinä sisällöistä mainittakoon<br />

Verkkoympäristöt taiteen ja kulttuurin opetuskäytössä<br />

esiasteella ja alkuopetuksessa, Merenkulku<br />

yhdistää, Urajärven kartanomuseossa,<br />

Heinolan vanhat rakennukset, Lelut ja leikkiperinne<br />

sekä Kulttuuriperinnön pohjoinen<br />

ulottuvuus.<br />

Kulttuuriperintöopetuksesta tehtiin perustutkimusta<br />

useissa eri yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa.<br />

Museopedagogiikasta on julkaistu<br />

yksi väitöskirja.<br />

98

TAULUKKO 3<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin toimintamäärärahat järjestäjätahoittain.<br />

Lyhenteet MV = Museovirasto, OPH = <strong>Opetushallitus</strong>,<br />

YM = ympäristöministeriö, Unesco-t. = <strong>Suomen</strong> kansallinen Unesco-toimikunta,<br />

OpeKo = Opetusalan koulutuskeskus<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin osallistuvat tahot<br />

esittivät omat arviointitarpeensa. Museoviraston<br />

tavoitteena oli saada selville, mitä hyötyä<br />

projekti on tuonut museoille, miten museot<br />

ovat hyödyntäneet tuloksia museo-opetuksen<br />

kehittämisessä ja minkälaista toimintaa opettajat<br />

haluavat museoiden järjestävän. Arvioinnin<br />

tuloksia aiotaan käyttää museo-opetuksen toimintamallin<br />

kehittämiseen.<br />

Ympäristöministeriön tavoitteena oli selvittää,<br />

miten <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa yhteis-<br />

toimintamääräraha<br />

markkoina vuodet 1998–2001 ja euroina vuodet 2002–2004<br />

vuosi yhteensä MV OPH YM Unesco-t OpeKo<br />

1998 200 000 mk 100 000 100 000<br />

1999 480 000 mk 100 000 340 000 1) 40 000<br />

2000 290 000 mk 200 000 90 000<br />

2001 130 000 mk 20 000 80 000 15 000 22 000 10 000<br />

2002 71 466 e 8 000 48 266 13 000 10 000<br />

2 200<br />

2003 34 282 e 8 037 11 800 9 845 4 600<br />

2004 40 260 e 9060 18 00 8700 9000<br />

1) Summaan sisältyy Opetushallituksen täydennyskoulutusraha 260 000 mk.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin rahoituksesta<br />

huolehtivat <strong>Opetushallitus</strong>, Museovirasto, ympäristöministeriö,<br />

<strong>Suomen</strong> Unesco-toimikunta<br />

ja Opetusalan koulutuskeskus. Projektiin on<br />

käytetty toimintamäärärahaa seuraavasti<br />

(taulukko 3):<br />

Yhteensä vuonna 2004 <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<br />

projektiin käytettiin 23 henkilötyökuukautta.<br />

Museovirastossa projektiin käytettiin 3 henkilötyökuukautta<br />

ja ympäristöministeriössä 1 henkilötyökuukausi.<br />

Opetushallituksessa projektiin<br />

käytettiin 11 henkilötyökuukautta virkatyönä,<br />

4 henkilötyökuukautta harjoittelutyönä sekä<br />

4 henkilötyökuukautta ostopalveluna. Opetushallituksessa<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa<br />

työskenteli kolme henkilöä, jotka osallistuivat<br />

samanaikaisesti myös muihin tehtäviin. <strong>Opetushallitus</strong><br />

ei antanut kouluille ja oppilaitoksille<br />

välitöntä taloudellista tukea.<br />

99

Arvioinnin<br />

tavoite ja tehtävä<br />

<strong>Suomen</strong> Tammen Kesä oli joka toinen vuosi toistuva<br />

opettajien täydennyskoulutus Heinolan Opekossa.<br />

työ on sujunut ja mitä ympäristöministeriön ja<br />

ympäristökeskusten odotetaan tekevän toiminnan<br />

kehittämiseksi. Ympäristöministeriö tarvitsee<br />

omaan strategiatyöhönsä aineksia tästä <strong>projektista</strong>.<br />

Se on kiinnostunut myös käytetyistä<br />

menetelmistä sekä saamaan tietoa siitä, miten<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> suhtautuu muihin hankkeisiin.<br />

Opetushallituksen tavoitteena oli arvioida<br />

projektin vaikuttavuutta, mm. kulttuuriperintötietouden<br />

lisääntymistä, työtapojen monipuolistumista,<br />

kuvanlukutaitoa sekä koulujen ja oppilaitosten<br />

arvoja. Lisäksi haluttiin saada selville,<br />

mitä muutoksia on tapahtunut työmenetelmissä,<br />

toimintaympäristöissä ja -tavoissa. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektissa toiminta muotoutui vapaasti<br />

paikallisten ihmisten kesken, ja siksi haluttiin<br />

tietää, miten projektia on hoidettu organisatorisesti,<br />

toiminnallisesti ja menetelmällisesti.<br />

Unescon maailmanperintöopetus on osa <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> -projektia ja siitä syystä selvitetään,<br />

miten maailmanperintöopetus toteutui.<br />

Tämä on ensimmäinen <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus<br />

-projektien ulkoinen arviointi. Arvioinnin suunnittelu<br />

käynnistettiin Opetushallituksessa helmikuussa<br />

2004. Museoviraston ja ympäristöministeriön<br />

edustajat osallistuivat suunnitteluun. Arviointi<br />

kohdennettiin projektiin osallistuneille<br />

opettajille, oppilaille, opetuksen ja koulutuksen<br />

järjestäjille, museoille, ympäristöhallinnolle ja<br />

muille osallistujatahoille. Kaikki tahot vastasivat<br />

samoihin kysymyksiin, jotta eri ryhmien tuloksia<br />

voidaan verrata keskenään. Kyselyyn voitiin vastata<br />

joko sähköisesti tai paperilla.<br />

Arviointiaineisto saatiin lähettämällä kyselylomake<br />

huhtikuussa 2004 yhteensä 442 taholle,<br />

jotka olivat osallistuneet tavalla tai toisella projektiin,<br />

esimerkiksi johonkin hankkeeseen, koulutustilaisuuteen<br />

tai materiaalin tuottamiseen.<br />

Vähäisen palautusmäärän takia kyselylomake<br />

postitettiin syyskuun alussa uudestaan niille tahoille,<br />

jotka eivät keväällä vastanneet siihen.<br />

Kaiken kaikkiaan kyselylomakkeen palautti tai<br />

sähköisen tai suullisen tiedon välitti yhteensä<br />

104 tahoa. Koulut ja museot palauttivat enemmän<br />

kyselylomakkeita kuin muut tahot. Vain<br />

kaksi ympäristöhallinnon edustajaa palautti lomakkeen,<br />

mikä on syytä ottaa huomioon vastauksia<br />

tulkittaessa ja johtopäätöksiä tehtäessä.<br />

Seitsemän kappaletta vastauksista tuli yhteisvastauksina<br />

kahdelta taholta. Tätä vaihtoehtoa käytti<br />

kolme ryhmää: koulu ja opetuksen järjestäjä,<br />

100

opetuksen järjestäjä ja museo sekä koulu ja museo.<br />

Vastausprosentti oli 23,5 %. Vastausprosenttia<br />

laskee hieman se, että kaksi tai jopa kolme<br />

kyselylomaketta postitettiin samalle taholle eri<br />

koodeilla, mutta saatiin vain yksi vastaus.<br />

Arviointi toteutettiin osittain laadullisena ja<br />

osittain määrällisenä kyselynä (Liite 2). Laadullisten<br />

kysymysten osalta arviointimenetelmänä<br />

käytettiin sisällönanalyysiä ja määrällisten kysymysten<br />

osalta SPSS-ohjelmalla. Laadullinen<br />

arviointiote puoltaa paikkaansa, sillä projekti<br />

oli monimuotoinen ja sisälsi erilaisia hankkeita<br />

yhteistyökumppaneineen. Kahta arviointiotetta<br />

käyttäen hankkeet voitiin kuvata varsin monipuolisesti.<br />

Määrällinen tutkimusote antoi perustiedot<br />

ja se tuki laadullista osuutta. Laadullisessa<br />

tutkimuksessa minkään menetelmän puhdas<br />

käyttö ei ole olennaista, vaan se, että saadaan<br />

relevanttia tietoa (Salmio 2004, 194). Parannettua<br />

käsitekarttamenetelmää (Åhlberg<br />

1993, 117–119) käytettiin selvittämään <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin suhdetta vastaajatahoihin<br />

ja toimintoihin.<br />

Laadullinen osuus aineistosta käytiin läpi siten,<br />

että vastaustekstit luettiin ensin läpi kysymyksittäin<br />

ja vastauksista poimittiin kaikki<br />

vaihtoehdot, kunnes saturaatiopiste saavutettiin.<br />

Samoja sisältöjä ja hankkeita oli kuvattu<br />

monien eri kysymyksien kohdalla, joten kysymyskohtaisesta<br />

luokittelusta luovuttiin ja luokitteluasteikkoa<br />

harvennettiin. Luokittelu tehtiin<br />

sekä sisällön että toimintatapojen mukaan.<br />

Vastauksia palautettiin vastaajaryhmittäin<br />

taulukko 4) seuraavasti.<br />

Oppilaiden piirustusten ja<br />

kirjoitusten arviointi<br />

Oppilaat osallistuivat vapaaehtoisesti <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin arviointiin projektin arviointiin<br />

kirjoittamalla tai piirtämällä. Opetushallituksessa<br />

laadittiin piirustus- ja kirjoitusaiheet.<br />

Eri-ikäisille oppilaille tehtiin omat sarjansa.<br />

(Liite 3). Piirustuksia saatiin yhteensä 9 kappaletta<br />

ja kirjoituksia 15 kappaletta. Pieneen<br />

osallistujamäärään saattoi olla syynä se, että<br />

tehtäväksianto tuli kouluihin myöhään kevääl-<br />

TAULUKKO 4<br />

Vastausten lukumäärä ja prosenttimäärä vastaajatahoittain kaikista vastanneista.<br />

vastausten lukumäärä vastausten prosenttimäärä %<br />

koulun edustaja(t) 51 49<br />

opetuksen järjestäjän edustaja(t) 12 12<br />

museon edustaja(t) 27 26<br />

ympäristöhallinnon edustaja(t) 2 2<br />

muut tahot 5 5<br />

koulu + järjestäjä 5 5<br />

järjestäjä + museo 1 1<br />

koulu + museo 1 1<br />

101

Arvioinnin toteutus<br />

lä, jolloin asiaan ei ehditty paneutua.<br />

Piirustusten ja kirjoitusten aiheet valittiin<br />

Opetushallituksessa. Mitään tarkempia ohjeita<br />

ei annettu kirjoitusten sisällöistä eikä piirustusten<br />

tekniikasta, väreistä tai paperin koosta.<br />

Myöskään opettajille ei annettu ohjeita työn<br />

ohjaamisesta. Tarkastelun kohteena olivat töiden<br />

sisällöt eikä niinkään työn laatu (Eloranta<br />

2004b). Kun piirustukset otettiin osaksi arviointia,<br />

tavoitteena oli saada oppilaiden henkilökohtaisia<br />

kokemuksia ja mielikuvia <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin kulttuuriperintöopetuksesta,<br />

johon he olivat kouluissaan osallistuneet.<br />

Eloranta (2004a) perustelee piirustusten käyttöä<br />

mm. sillä, että lapset piirtävät mielellään eivätkä<br />

jännitä silloin. Piage´n (1969) mukaan on<br />

olemassa johdonmukaisuus lapsen älyllisen kehittymisen<br />

ja piirrosten kehittymisen välillä.<br />

Eloranta (2004a ja b) lähtee tutkimuksessaan<br />

siitä, että sellainen maisema, jonka henkilö haluaa<br />

säilyttää, on hänelle tavalla tai toisella merkityksellinen<br />

ja arvokas. Lapsuuden elinympäristö<br />

tuo vahvoja elämyksiä maisemakuvaamme.<br />

Projektin asema organisaatioiden<br />

virallisissa asiakirjoissa<br />

Sekä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti, kulttuuriperintökasvatus<br />

että ympäristökasvatus ovat vakiinnuttaneet<br />

asemaansa, sillä ne on mainittu<br />

virallisissa asiakirjoissa, vuotuisissa toiminta- tai<br />

lukuvuosisuunnitelmissa. Muutamia mainintoja<br />

on myös organisaatioiden pidempiaikaisissa<br />

strategioissa ja opetussuunnitelmissa. <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus , ympäristökasvatus ja kulttuuriperintökasvatus<br />

on mainittu vastaajatahojen virallisissa<br />

asiakirjoissa (taulukko 5).<br />

TAULUKKO 5<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin, kulttuuriperintökasvatuksen ja ympäristökasvatuksen<br />

%-osuudet mukana olevien organisaatioiden virallisissa asiakirjoissa.<br />

virallisissa asiakirjoissa mainittu<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> + kulttuuriperintökasvatus ympäristökasvatus<br />

museo 67 % 41 % 22 %<br />

ympäristöhallinto * – 50 % 100 %<br />

koulu 56,9 % 69 % 73 %<br />

opetuksen<br />

järjestäjä 42 % 33 % 50 %<br />

muu taho 80 % 60 % 60 %<br />

Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

102

Yhteistyö eri tahojen kanssa<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa vastaajatahot<br />

tekivät yhteistyötä monin tavoin. Vastaajatahot<br />

olivat tyytyväisiä yhteistyöhön taulukon<br />

6 osoittamalla tavalla. Opetushallituksen antamaan<br />

tukeen oltiin tyytyväisimpiä. Ympäristöhallinnon<br />

eri toimipisteet eivät saaneet tukea<br />

muilta vastaajatahoilta eivätkä opetuksen järjestäjät<br />

saaneet tukea ympäristöhallinnolta. Yleensä<br />

vaikuttaa siltä, että yhteistyötä olisi mahdollista<br />

lisätä muissakin kouluissa ja muilla tahoilla.<br />

Verkostoituminen osoittautui hyväksi toimintatavaksi,<br />

joka tuotti hyötyä kaikille osallistujille<br />

sekä lisäsi tietoa ja osaamisen astetta. Verkostoituneina<br />

museot, viranomaiset, järjestöt,<br />

seurat ja yhdistykset kehittivät yhdessä kulttuuriperintöopetusta<br />

mm. järjestämällä perinnetapahtumia<br />

ja erilaisia kulttuuritilaisuuksia.<br />

TAULUKKO 6<br />

Vastaajatahojen saama tuki<br />

Museovirastolta, Opetushallitukselta ja<br />

ympäristöhallinnolta <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<br />

projektissa.<br />

MV OPH YM<br />

museo 44 % 63 % 15 %<br />

ympäristöhallinto - - -<br />

koulu 37 % 55 % 22 %<br />

opetuksen järjestäjä 25 % 58 % -<br />

muu taho 20 % 60 % 20 %<br />

Maakuntamuseoiden ympärille on kehittynyt<br />

alueellisia kulttuuriperintökeskuksia, joissa<br />

asiantuntijat ovat hoitaneet paikallishankkeiden<br />

kehittämistä ja tuottaneet oppimateriaalia.<br />

Näissä hankkeissa on usein tehty yhteistyötä<br />

myös paikkakunnalla olevan opettajankoulutuslaitoksen<br />

ja normaalikoulun kesken. Kaikki<br />

vastaajatahot tekivät yhteistyötä eniten koulujen<br />

kanssa (taulukko 7).<br />

TAULUKKO 7<br />

Vastaajatahojen yhteistyökumppanit ja yhteistyön määrä prosentteina<br />

opetuksen muut ympäristövastaajataho<br />

koulut järjestäjät museot tahot hallinto<br />

museo 85 37 30 - 11<br />

ympäristöhallinto<br />

* 100 100 50 50 100<br />

koulu 47 45 73 31 28<br />

opetuksen<br />

järjestäjä 75 25 58 17 17<br />

muu taho 80 60 80 40 20<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

103

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin<br />

organisointi ja toteutus<br />

Organisaatioiden välinen yhteistyö oli runsasta<br />

ja erittäin hyvää tai kohtuullista taulukon 8<br />

osoittamalla tavalla. Se sujui <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektissa hyvin tai kohtuullisesti oman<br />

organisaation ja seuraavien organisaatioiden välillä.<br />

Yhteistyössä toimittiin omien tarpeiden ja<br />

aikataulujen mukaan. Yhteistyö liittyi erillisiin<br />

hankkeisiin, joita toteutettiin sovittuina aikoina.<br />

Hankkeiden pituudet vaihtelivat osapäivästä<br />

viikkoon ja lukukauteen. Osa yhteistyökumppaneista<br />

vaihtui hankkeiden myötä, osa<br />

pysyi samoina. Yhteistyö on kirjattu parhaiten<br />

sisältöjen eli hankkeiden osalta. Yhteisen ajan<br />

löytyminen organisaatioiden välillä osoittautui<br />

joskus hankalaksi.<br />

TAULUKKO 8<br />

Yhteistyön laatu eri vastaajatahojen välillä (E = erittäin hyvä, K = kohtuullinen)<br />

opetuksen muut metsä- ympäristökoulut<br />

järjestäjät museot tahot hallitus hallinto<br />

E K E K E K E K E K E K<br />

museo 70 22 37 19 26 15 19 - 7 4 11 7<br />

*<br />

ympäristöhallinto 50 50 50 50 50 - - - - - - 50<br />

koulu 37 22 33 18 53 - 37 12 12 2 14 20<br />

opetuksen järjestäjät 42 25 17 25 42 8 - 17 - 8 8 8<br />

muu taho 40 20 60 40 60 - 20 20 - 20 - 40<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

104<br />

Yhteistyö koulujen kanssa<br />

Koulujen (N=51) yhteistyö oli runsainta museoiden<br />

kanssa (73 %) taulukossa 7. Omassa organisaatiossa<br />

yhteistyö liittyi yhteisten projektien<br />

suunnitteluun, teemapäivien järjestämiseen<br />

ja oppiaineiden väliseen integrointiin. Yhteistyöhön<br />

osallistui monia oppiaineita, kuten kuvataide,<br />

historia, kotitalous, biologia, musiikki,<br />

kaupalliset aineet ja tietotekniikka. Yhteistyötä<br />

tehtiin myös erityisopetuksen kanssa, mistä saatiin<br />

hyviä kokemuksia. Toisen asteen ammatillisessa<br />

koulutuksessa <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti<br />

liitettiin mm. liikuntahistorian opetukseen.<br />

Rehtori on koulussaan yhteistyön mahdollistaja.<br />

Monissa kouluissa rehtoria pidettiin tietoisesti<br />

ajan tasalla projektin etenemisessä ja rehtoreiden<br />

antamaa tukea arvostettiin. Kuitenkin<br />

osassa kouluja näytti olevan vielä tarvetta saada<br />

rehtori entistä tiiviimmin projektiin mukaan.<br />

Opettajat osallistuivat yhteiseen keskusteluun<br />

hankkeen tavoitteista ja toteuttamisesta. Oppilaiden<br />

roolia projektissa aktivoitiin mm. siten,<br />

että muutamissa kouluissa tukioppilaille määriteltiin<br />

oma vastuullinen roolinsa. Tukioppilaita<br />

käytettiin apuna mm.<br />

materiaalin tuottamisessa<br />

koulun verkkosivuille ja<br />

monenlaisissa järjestelytehtävissä.<br />

Yhteistyötä lisättiin<br />

mm. koulun sisäistä tiedottamista<br />

parantamalla.<br />

Projektin näkymisestä

huolehdittiin mm. siten, että sen asioita tuotiin<br />

säännöllisesti esille opettajien kokouksissa. Projektin<br />

etenemistä esiteltiin myös koulujen omilla<br />

www-sivuilla. Eräässä koulussa työjako oli toteutettu<br />

siten, että 8. luokkien luokanvalvojaryhmä<br />

suunnitteli työpajoja ja yhteistyön toteuttamista.<br />

Opettajat suunnittelivat myös omia työpajoja.<br />

Yhteistyön vähyyttä perusteltiin kouluissa<br />

mm. sillä, että jaksoluku ei antanut riittäviä<br />

mahdollisuuksia yhteistyön toteuttamiseen. Jos<br />

oppiaineiden kurssit eivät olleet samassa jaksossa,<br />

oli lähes mahdotonta integroida ja työstää<br />

yhdessä yhteistä aikaa vaativia projekteja.<br />

Useimmiten lähikoulut tai saman kunnan<br />

koulut toimivat keskinäisinä verkostoina oman<br />

valintansa mukaan kiinteämmin tai löyhemmin.<br />

Näissä verkostoissa koulut kehittelivät vapaasti<br />

omia toimintamallejaan. Yhteistyötä tehtiin<br />

muutamilla paikkakunnilla myös normaalikoulujen,<br />

opettajankoulutuslaitosten ja opetusharjoittelijoiden<br />

kanssa. Erään kunnan ainoa kuvaamataidon<br />

opettaja teki yhteistyössä luokanopettajien<br />

kanssa yhdessä kuvaamataidon opetussuunnitelman<br />

1-9 luokille. Yhteistyötä opetuksen<br />

järjestäjien suuntaan oli kohtuullisesti. Niissäkin<br />

kunnissa, joissa yhteistyötä oli, se ei ollut yleensä<br />

säännöllistä kuin muutamassa kunnassa. Ainoastaan<br />

pari koulua raportoi opetuksen järjestäjälle<br />

vuosittain projektin etenemisestä.<br />

Hyvin monissa kouluissa rikottiin tietoisesti<br />

totuttu rooli- ja tehtäväjako. Tapahtumia ja teemapäiviä<br />

suunniteltiin työryhmissä ja myös koko<br />

henkilökunnan voimin. Oppiainerajat<br />

unohdettiin ja kaikki aikuiset toimivat vastuullisina<br />

ohjaajina ja valvojina. Yhdessä koulussa<br />

projektin puitteissa toteutunut uusi alue oli se,<br />

että erityisopetuksen kanssa tehtiin saumatonta<br />

yhteistyötä. Ongelmaksi varsin monissa kouluissa<br />

osoittautui se, että projekti oli liian paljon<br />

yhden opettajan vastuulla. Kun hän vaihtoi<br />

koulua tai jäi vaikkapa äitiyslomalle, projekti<br />

hiipui, sillä toiset eivät tienneet, mitä oli tehty<br />

eivätkä olleet kiinnostuneita <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektin jatkamisesta.<br />

Useimmiten ja parhaiten koulujen yhteistyö<br />

toteutui paikallisten ja alueellisten museoiden<br />

kanssa. Museot ottivat kiitettävästi huomioon<br />

koulujen toiveet. Paljon tehtiin yhteistyötä<br />

105

myös kotien, vanhempainyhdistysten, kyläläisten,<br />

kyläyhdistysten ja eläkeläisopettajien kanssa.<br />

Monissa kouluissa oppilailla oli mahdollisuus<br />

tutustua omaan sukuunsa. Merkittäväksi<br />

kasvun paikaksi osoittautui monelle oppilaalle<br />

se, että he oppivat ymmärtämään vanhojen ihmisten<br />

arvon ja kiinnittymään heidän avullaan<br />

omaan kotiseutuunsa. Useat paikallislehdet julkaisivat<br />

artikkeleita ja kuvauksia projektin etenemisestä<br />

sekä ottivat mielellään vastaan myös<br />

oppilaiden ja opettajien kirjoituksia. Myös Museoviraston<br />

www-sivuja käytettiin tietolähteinä.<br />

Kunnan tekniseen toimeen oltiin useissa kouluissa<br />

yhteydessä ja saatiin sieltä apua.<br />

Yhteistyö museoiden kanssa<br />

Museoiden yhteistyö oli runsainta koulujen<br />

kanssa (85,2 %) taulukon 6 mukaisesti. Monissa<br />

museoissa sisäistä yhteistyötä tehtiin tutkijoiden,<br />

amanuenssien ja opasvalvojien kanssa, mutta ei<br />

kaikissa museoissa, tai ainakaan sitä ei raportoitu.<br />

Eräässä museossa hankkeella oli johtoryhmä,<br />

jonka työskentelyyn osallistuttiin, pidettiin luentoja<br />

ja suunniteltiin yhteistyötä. Yhteistyö jatkui<br />

suunnittelusta testaukseen ja toteuttamiseen.<br />

Museot palkkasivat ulkopuolisia asiantuntijoita,<br />

kuten taiteilijoita, psykologeja ja käsityöläisiä<br />

hankkeiden suunnitteluun ja toteuttamiseen.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti tuotiin esille myös museoiden<br />

toimittamissa julkaisuissa.<br />

Myös muut tahot vastaajina pitivät museoita<br />

hyvinä yhteistyökumppaneina. Museot tekivät<br />

yhteistyötä koulujen kanssa runsaasti, mutta<br />

yhteistyötä tehtiin myös toisten museoiden<br />

kanssa. Lähes kaikissa tapauksissa museoiden<br />

tekemä yhteistyö koettiin positiiviseksi ja opettavaksi.<br />

Kun eri alojen asiantuntijat tuovat<br />

oman osaamisensa yhteen, oppimista tapahtuu<br />

ja asiat etenevät, oli yleinen toteamus museoiden<br />

vastauksissa. Yhteistyö sisälsi kaikki vaiheet<br />

hankkeen suunnittelusta ja testauksesta tiedotukseen<br />

ja toteutukseen. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus<br />

-projekti on saanut muodollisen ja vankan aseman<br />

siinä museossa, jossa se on liitetty museon<br />

vuotuiseen tulossopimukseen.<br />

Yhteistyö toi mukaan uusia yhteistyömuotoja,<br />

kuten julkiset tiedotusvälineet ja myös paikalliset<br />

kulttuurivaikuttajat, kuten musiikkiryhmät.<br />

Toimittaminen ja TV-työhön tutustuminen<br />

käynnistivät uusien mahdollisuuksien pohdinnan<br />

ja niiden käyttöönoton museoissa. Museopedagogiikkaan<br />

saatiin uutta sisältöä ja<br />

uusia toimintamalleja, mikä oli tavoitteenakin,<br />

esimerkiksi eräässä kunnassa <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projekti liitettiin Euroopan rakennusperintöpäiviin.<br />

Muutamassa museossa oli yliopistojen<br />

ja ammattikorkeakoulujen opiskelijoita ja<br />

tutkijoita suunnittelemassa ja ohjaamassa oppilaiden<br />

kanssa tehtäviä hankkeita.<br />

Museoiden henkilökunta osallistui <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin koulutustilaisuuksiin ja<br />

kouluille suunnattujen ohjelmien toteuttamiseen.<br />

Useissa museoissa järjestettiin eri teemoihin<br />

liittyviä työpajoja, jotka olivat suosittuja op-<br />

106

pilaiden keskuudessa. Työpajat liittyivät usein<br />

johonkin näyttelyyn. Ensin tutustuttiin näyttelyyn<br />

ja sen jälkeen työpajassa oppilaat tekivät aiheeseen<br />

liittyviä töitä. Työ perustui usein soveltamiseen<br />

ja ongelmanratkaisuun. Useita työmenetelmiä<br />

otettiin käyttöön, mm. draamapedagogiikka,<br />

joka oli uusi monelle toimijalle.<br />

Yhteistyö opetuksen järjestäjien kanssa<br />

Opetuksen järjestäjät tekivät eniten yhteistyötä<br />

koulujen kanssa (75,0 %) taulukon 7 mukaan.<br />

Opetuksen järjestäjä -termi ei ollut tuttu kaikille<br />

vastaajille. Varsin monissa vastauksissa koulut<br />

pitivät itseään opetuksen järjestäjinä, vaikka<br />

opetuksen järjestäjä -termillä tarkoitetaan perusopetuksesta<br />

puhuttaessa useimmiten kuntaa.<br />

Opetuksen järjestäjät eivät raportoineet juuri<br />

lainkaan organisaation sisäisestä yhteistyöstä.<br />

Opetuksen järjestäjät tekivät eniten yhteistyötä<br />

koulujen ja museoiden kanssa. Ainakin<br />

kolmen opetuksen järjestäjän välillä oli yhteistyötä.<br />

Opetuksen järjestäjien ja koulujen välinen<br />

normaali yhteistyö ei ilmeisesti muuttunut,<br />

koska muutoksesta ei raportoitu erikseen. Vastauksista<br />

kävi ilmi, että kaikki opetuksen järjestäjät<br />

eivät edes tienneet, että heidän kouluissaan<br />

oli käynnissä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti.<br />

Muutama opetuksen järjestäjä oli tietoinen,<br />

että projekti on olemassa, mutta ilmoitti,<br />

että kouluvirasto ei osallistu projektiin.<br />

Syynä opetuksen järjestäjien vähäiseen aktiivisuuteen<br />

tässä asiassa saattaa olla ainakin<br />

se, että koulut voivat aloittaa projektin suoraan<br />

Opetushallituksen kanssa, ilman että opetuksen<br />

järjestäjä teki päätöksen osallistumisesta.<br />

Tästä huolimatta monissa kunnissa yhteistyö<br />

sai hyviä konkreettisia toteuttamismuotoja<br />

ja kouluvirastot tukivat taloudellisesti monia<br />

hankkeita <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa.<br />

Virastot antoivat kouluille tukensa ja hyvät<br />

mahdollisuudet suunnitella omia toimintamalleja,<br />

esimerkiksi koulumuseota ja digitaalikuva-aineiston<br />

käsittelyä ja sijoitusta. Pari mainintaa<br />

oli opettajien toimista pedagogisina yhdyshenkilöinä<br />

kouluvirastoissa, millä tarkoitettiin<br />

koulujen ja kouluviraston välistä suunnittelu-<br />

ja kehittämistyötä, jota joku opettaja<br />

teki oman työnsä ohella. Esimerkiksi koulun<br />

kulttuuriperintöopetus luettiin kunnan opetusviraston<br />

historianopetuksen yhteyshenkilön<br />

tehtäviin koulujen ja opettajien täydennyskoulutuksen<br />

osalta.<br />

Yhteistyö ympäristöhallinnon kanssa<br />

Ympäristöhallinnosta oli vain kaksi osanottajaa,<br />

jotka eivät raportoineet sisäisestä yhteistyöstä,<br />

mutta he tekivät yhteistyötä muiden<br />

vastaajatahojen kanssa. Yhteistyö ympäristöhallinnon<br />

kanssa jäi määrällisesti vähäiseksi,<br />

mutta se yhteistyö, mitä tehtiin, oli laadukasta.<br />

Syynä yhteistyökumppaneiden vähyyteen saattaa<br />

olla ainakin se, että ympäristöhallinto tuli<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin mukaan vasta<br />

toisessa vaiheessa.<br />

107

Keskeiset toimintatavat<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa monipuoliset<br />

toimintatavat ovat lisänneet paljon kulttuuriperinnön<br />

ymmärtämistä sekä kaikilla vastaajatahoilla<br />

että laajemmaltikin. Hyvä esimerkki<br />

toiminnasta on mm. se, että projekti vaikutti<br />

vastaajien arvioin mukaan myönteisesti ainakin<br />

yhden kunnan imagoon.<br />

Toimintakulttuuri<br />

Toimintakulttuuri muuttui vastaajien omissa<br />

työskentelytavoissa ja omissa toimintaympäristöissä.<br />

Muutos havaittiin kouluissa mm. siten,<br />

että opettajien ammattiosaaminen lisääntyi.<br />

Myönteisenä koettiin se, että koulun omaksuma<br />

peruslinja julkistettiin ja se ikään kuin ”virallistui”.<br />

Enää ei pelätty ulkopuolisia reaktioita<br />

tai negatiivisia asenteita, sillä tietoisuus omasta<br />

itsestä ja itsetunto paranivat. Projektin hankkeet<br />

rohkaisivat monissa kunnissa toimimaan uudella<br />

ja erilaisella tavalla. Esimerkiksi elämyksellistä<br />

oppimista opittiin käyttämään hyväksi.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektilla oli vaikutusta<br />

myös koulujen opetussuunnitelmien kehittämiseen,<br />

sillä esimerkiksi opintokäynnit tulivat<br />

useimmissa kouluissa säännöllisiksi joko<br />

tietyille luokka-asteille tai ainakin käyntien<br />

määrät lisääntyivät. Myös museokäynnit, rakennusperintöpäivä<br />

ja muut vastaavanlaiset tapahtumat<br />

muuttuivat koulujen opetussuunnitelmiin<br />

kirjattaviksi pysyviksi tehtäviksi.<br />

Eettiset kysymykset korostuivat monissa<br />

hankkeissa, esimerkkinä oman kulttuurin ja ympäristön<br />

arvostus. Omasta lähiympäristöstä<br />

opittiin olemaan ylpeitä. Sen arvostus ja perinteiden<br />

vaaliminen lisääntyivät. Menneisyys ja<br />

perinteet rupesivat kiinnostamaan opettajia ja<br />

oppilaita. Projektin puitteissa opettajille suunnattu<br />

täydennyskoulutus koettiin hyödylliseksi.<br />

Maailmanperintökohteet otettiin aikaisempaa<br />

paremmin opetukseen.<br />

Koulujen työskentely lisääntyi eniten museoiden<br />

kanssa ja se sai uusia muotoja. Myös muiden<br />

projektiin osallistuneiden tahojen kanssa<br />

tehty yhteistyö tiivistyi ja sai konkreettisia uusia<br />

muotoja lukuisissa kouluissa. Museolehtoreiden<br />

luennot olivat poikkeuksetta hyviä, antoivat lisätietoa<br />

ja veivät kulttuuriperinnön asiaa eteenpäin.<br />

Yhteistyö lisääntyi myös muiden ulkopuolisten<br />

tahojen kanssa. Merkittävä uusi oppimisen<br />

kohde oli se, että kouluissa opittiin tekemään<br />

oikeaoppisesti projektityötä, suunnittelemaan<br />

hyvin, resursoimaan riittävästi ja käsittelemään<br />

tuloksia. Monissa kouluissa opittiin integroimaan;<br />

löydettiin sekä siihen sopivia menetelmiä<br />

että sopivaa ainesta. Asioita opittiin viemään<br />

lähemmäksi oppilaiden kokemusmaailmaa.<br />

Kouluissa entistä useampia opettajia houkuteltiin<br />

mukaan projektiin. Yleinen havainto<br />

oli se, että oman työn arvostus koheni.<br />

Museoiden edustajat kertoivat omien toimintakulttuuriensa<br />

muuttumisesta, että museoiden<br />

ja koulumaailman välinen yhteistyö jäntevöityi<br />

ja tuli suunnitelmallisemmaksi. Yhteiset<br />

suunnitelupalaverit koettiin rakentaviksi ja<br />

108

niistä saatiin paljon ideoita työhön. Kulttuuriperintöopetuksen<br />

merkitys korostui positiivisten<br />

kokemusten myötä. Museo-opetus kehittyi<br />

projektin ansiosta. Yhteisöllisyys ja yhteistyö lisääntyivät<br />

koulujen kanssa, kuten koulujenkin<br />

kohdalla mainittiin. Opittiin tuntemaan koulujen<br />

opettajia ja oppilaita. Yhteistyö vahvisti taidekasvatuksen<br />

mahdollisuuksia, mutta myös<br />

tunteiden ja opetussuunnitelman perusteissa<br />

mainittuja laajempia aihekokonaisuuksia. Yhteistyötä<br />

opittiin tekemään myös muiden tahojen<br />

kuin koulujen kanssa. Se avasi neuvottelumahdollisuuksia<br />

ja antoi ideoita uudenlaiseen<br />

yhteistyöhön tulevaisuudessa.<br />

Museoissa lisääntyivät oppilaskeskeiset työtavat.<br />

Siellä käytettiin paljon tekemällä oppimista,<br />

jota toteutettiin useimmiten teemakohtaisissa<br />

työpajoissa. Oleellista oli, että oppilaat<br />

työskentelivät niissä itse. Työpajoissa oli mukana<br />

asiantuntijoita, kuten arkkitehtejä, taiteilijoita<br />

ja tutkijoita, ohjaamassa työskentelyä. Heidän<br />

osuuksiaan pidettiin yleensä hyvinä. Opetusta<br />

opittiin kohdentamaan kunkin oppilasryhmän<br />

taitojen ja tilanteen mukaan. Havaittiin,<br />

että monesti oppilaat kykenivät ottamaan<br />

vastuuta enemmän kuin oli ajateltu ja tekemään<br />

huomattavasti vaikeampia tehtäviä kuin aluksi<br />

ajateltiin. Yhtä lailla kuin kouluissa myös museoissa<br />

opittiin työstämään projekteja ja niiden<br />

ajankäyttöä. Opittiin myös raportoimaan tehdystä<br />

työstä. Oppilaat kokivat työpajat aktivoivina<br />

työympäristöinä, kun niissä työskenneltiin<br />

itse. Niissä opeteltiin tuntemaan taidetta ja yhtä<br />

lailla suoriutumaan vanhoista arkipäivän taidoista,<br />

kuten värttinällä kehräämisestä sekä räsynukkejen<br />

tekemisestä ja vaatettamisesta.<br />

Draamaa käytettiin monissa hankkeissa työmenetelmänä<br />

ja sitä pidettiin hyvänä ratkaisuna.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti ja sen hankkeet<br />

kasvattivat oppilaista pitkäjänteisempiä,<br />

laatutietoisempia sekä kulttuuri- ja ympäristötietoisempia<br />

yksilöitä. Oppilaat osoittautuivat<br />

tarkoiksi havaintojen tekijöiksi. Sekä oppilaiden<br />

että opettajien järjestelytaidot karttuivat projektin<br />

edetessä. Eheyttävä oppiminen toteutui monissa<br />

hankkeissa. Prosessinomainen eteneminen<br />

opetti sekä opettajia että oppilaita sietämään<br />

erilaisia tilanteita. He oppivat arvostamaan kokemuksiaan<br />

sekä kalliomaalausten ääressä että<br />

museoiden tuoksussa.<br />

Museoiden arvio <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<strong>projektista</strong><br />

on, että koulut suhtautuivat sen avulla<br />

aikaisempaa myönteisemmin kulttuuriin. Tuloksia<br />

hyödynnettiin opetus- ja yleisötoiminnassa<br />

sekä henkilökunnan koulutuksessa. Koululaisten<br />

tekemiä raportteja julkaistiin yhdistyksen<br />

julkaisuissa. Osa museoista oli jo aikaisemmin<br />

tehnyt säännöllistä yhteistyötä koulujen<br />

kanssa, joten projekti ei tuonut tässä suhteessa<br />

mitään muutosta. Yleisesti arvioituna<br />

avarakatseinen ajattelu lisääntyi kaikilla osapuolilla<br />

projektin ansiosta. Koulu-museoyhdysopettajan<br />

tehtävän saaminen kuntaan asetettiin<br />

tavoitteeksi.<br />

109

Ympäristöhallinnon edustajat vastasivat yhteistyökysymykseen<br />

niukasti. Projekti ei vaikuttanut<br />

heidän toimintakulttuuriinsa juuri mitenkään.<br />

Yhdessä vastauksessa mainittiin yhteistyö<br />

museoiden kanssa ja kouluille tehtävän<br />

oppimateriaalin valmistaminen.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti ei muuttanut<br />

sanottavasti opetuksen järjestäjien toimintakulttuuria.<br />

Ainakin yhdessä kunnassa koulujen<br />

ja museoiden välinen yhteistyö kirjattiin käytänteeksi<br />

uuteen kuntaopetussuunnitelmaan.<br />

Muut tahot ilmoittivat toimintakulttuurinsa<br />

muuttuneen mm. sillä tavalla, että oltiin yhteydessä<br />

paikallisiin toimijoihin ja asukkaisiin. Yhteistyö<br />

helpotti perehtymistä kulttuuriperintöasioihin.<br />

Kulttuuriperintöopetus otettiin yhdeksi<br />

Museoviraston toiminnan painoalueeksi.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin toimintaa<br />

kuvataan käsitekartan avulla kuviossa 1. Käsitekartta<br />

osoittaa, että koulut ja oppilaitokset ovat<br />

olleet toiminnan keskipisteessä, mutta että mikään<br />

vastaajataho ei jäänyt työskentelemään yksin.<br />

Yhteistyö sai erilaisia muotoja paikallisten<br />

tavoitteiden mukaan.<br />

110

Toimintatavat<br />

Vastaajatahot voivat toteuttaa projektin haluamallaan<br />

tavalla. Hankkeiden toimintatavat jaoteltiin<br />

seuraavasti:<br />

Museo-, ym. käynnit niihin<br />

liittyvine toimintoineen<br />

Aineistojen tuottaminen ja<br />

esineiden valmistaminen<br />

Monipuolisten opetusmenetelmien käyttö<br />

Yhteistyö kotimaassa ja ulkomailla<br />

Projektin aikana syntyi kouluissa monenlaisia<br />

käyttökelpoisia yhteistyö- ja toimintatapoja museoiden<br />

ja ympäristöhallinnon kanssa. Näyttelyihin<br />

tutustuminen ja myös niiden tekeminen<br />

oli keskeistä toimintaa <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<br />

projektin kouluissa. Vierailukohteissa saatiin<br />

sellaista opastusta ja erityisasiantuntemusta, jota<br />

kouluista usein puuttuu. Museot tarjosivat<br />

tilan ja osan opetuksesta, kun oppilaat tulivat<br />

tutustumaan museoon. Sieltä annettiin myös<br />

kuvamateriaalia. Jotkut museot esittelivät tulevia<br />

näyttelyjä koulujen yhdysopettajille ja käyttivät<br />

opettajien asiantuntemusta hyödykseen,<br />

sillä jotkut opettajat osallistuivat myös perusnäyttelyjen<br />

suunnitteluun.<br />

Useimmissa kouluissa järjestettiin itse näyttelyjä<br />

omissa tiloissa ja myös muissa julkisissa<br />

tiloissa kuten kunnantaloilla, alue- ja paikallismuseoissa,<br />

Kaapelitehtaalla ja Taideteollisen<br />

korkeakoulun taidekasvatuksen osastolla. Oppilastöiden<br />

asettaminen näyttelyihin oli motivoivaa<br />

ja kiinnostavaa. Kuntalaisiakin pyrittiin<br />

aktivoimaan, kun taidenäyttelyn yhteydessä järjestettiin<br />

yleisökilpailu.<br />

Retkiä tehtiin usein koulun lähiympäristöön,<br />

mutta myös kauemmaksi aina ulkomaita<br />

myöten. Yhden koulun läheisyyteen rakennettiin<br />

ns. koulumetsä, johon tehtiin kota, pitkospuut<br />

ja lintutorni. Retkillä osoittautui olevan<br />

paitsi opettava myös virkistävä funktio<br />

niin oppilaille kuin opettajillekin, kun opiskeluympäristö<br />

vaihtui.<br />

Opetuksen järjestäjät eivät esittäneet juuri<br />

lainkaan käyttökelpoisia yhteistyö- ja toimintatapoja<br />

koulujen, museoiden ja ympäristöhallinnon<br />

välisessä yhteistyössä. Muutamat opetusvirastot<br />

olivat tässä projektissa eräänlaisessa välittäjän<br />

roolissa, mutta vastauksissa todettiin kuitenkin,<br />

että suora kontakti koulun kanssa toimi<br />

parhaiten. Yhteistyö- ja toimintatavoissa mikään<br />

ei ollut sellaista, mikä ei olisi tullut esille koulujen,<br />

museoiden tai ympäristöhallinnon vastauksissa.<br />

Opetuksen järjestäjiltä saatiin vain 22 vastausta,<br />

joista 9 ei vastannut mitään yhteistyö- ja<br />

toimintatapakysymykseen. Opetuksen järjestäjien<br />

vastauksista kävi ilmi, että vain pieni osa<br />

opetuksen järjestäjistä tiesi, mitä kouluissa <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin puitteissa tapahtuu,<br />

suurin osa ei tiennyt <strong>projektista</strong> juuri mitään.<br />

Yhteistyö- ja toimintakysymykseen vastasi 31<br />

museota. Museoiden henkilökunta oppi tuntemaan<br />

tulevaa 13–18-vuotiasta asiakaskuntaa aivan<br />

uudesta näkökulmasta. Osasta oppilaita tu-<br />

111

li museoiden aktiivisia kävijöitä. He löysivät<br />

aivan uudenlaisen mielenkiintoisen maailman.<br />

Toimintatavat riippuvat ajasta ja rahasta. Ulkopuoliset<br />

asiantuntijat, kuten arkkitehdit, tutkijat<br />

ja yliopistojen edustajat osoittautuivat hyväksi<br />

sijoitukseksi yhteistyön parantamisessa. Monia<br />

uusia työmenetelmiä, kuten draamaopetusta<br />

opittiin käyttämään. Myös yliopisto-opettajia ja<br />

-opiskelijoita käytettiin apuna museo-opetuksessa.<br />

Opettajille suunnattiin infopäivät tai<br />

muunlaista tiedotusta.<br />

Ympäristöhallinnon edustajat vastasivat erittäin<br />

niukasti tähän yhteistyö- ja toimintatapakysymykseen.<br />

Yksi ympäristökeskus järjesti julistekilpailun<br />

yhteistyössä museoiden kanssa.<br />

Sama ympäristökeskus teki kouluille materiaalia,<br />

mitä on tarkoitus jatkaa samoin kuin kilpailuja.<br />

Myös ympäristöhallinnon taholta todettiin,<br />

että muodostuneet yhteydet ovat heikentyneet<br />

ajan kanssa. Kiire oli yhtenä syynä yhteyksien<br />

heikkenemiseen.<br />

Muiden tahojen tekemä yhteistyö oli syvällistä<br />

ja asiallisesti korkeatasoista, kuten roomalaiseen<br />

rautakauteen liittyvä yhteistyö Arkeologiakeskus<br />

Untamalassa sekä jääkauteen ja paleoliittiseen<br />

kivikauteen liittyvä hanke, jossa arkeologit<br />

esittelivät Susiluola-asuinpaikkaa. Niistä saivat<br />

elämyksiä sekä opettajat että oppilaat. Eräs taho<br />

painotti juuri jatkuvaa yhteyttä koulujen, opettajien<br />

ja arkistojen kanssa. Kummiluokat osoittautuivat<br />

hyväksi toimintatavaksi.<br />

Oppimateriaalin tuottaminen<br />

ja esineiden valmistaminen<br />

<strong>Opetushallitus</strong>, Museovirasto ja ympäristöministeriö<br />

ovat yhteisvastuullisesti tuottaneet tukimateriaalia<br />

kulttuuriperintöopetuksen. Ne tekivät<br />

yhteensä kymmenen kirjaa eri aihealueilta.<br />

Lisäksi tuotettiin digitaalista kulttuuriperintöopetuksen<br />

materiaalia sekä järjestäjien että<br />

koulujen ja oppilaitosten toimesta.<br />

Tuotettiin mm. opetusmalli ”Pohjois-Pohjanmaan<br />

kulttuuripolut CD”, joka on sähköisessä<br />

muodossa jaettavissa myös muille oppilaitoksille.<br />

Digitaalista kulttuuriperinnön opetukseen<br />

liittyvää materiaalia on sijoitettu <strong>Suomen</strong><br />

Tammen internetsivuille ja CD-levylle.<br />

Projektissa on julkaistu kahdeksan <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> -lehteä, jotka ovat toimineet sekä tiedotuskanavana<br />

että uuden tiedon välittäjänä osanottajien<br />

ja asiasta kiinnostuneiden tahojen välillä.<br />

Projekti on tuottanut esitteet kuudella kielellä.<br />

Museoliiton kanssa on julkaistu kirja

”Museo oppimisympäristönä”. <strong>Opetushallitus</strong><br />

piti yllä www-sivuja www.edu.fi/projektit/tammi. sekä<br />

tuki kouluja ja oppilaitoksia tarvittaessa.<br />

Museovirasto laati monia eriaiheisia opetuspaketteja<br />

peruskouluille ja lukioille, mm. seuraavista<br />

aiheista:<br />

<strong>Suomen</strong> esihistoria -opetuspaketti<br />

<strong>Suomen</strong> esihistorian verkkotyöpajojen työskentelyohjeet<br />

Kivikauden talo -kysymyspaketti<br />

Väylien varsilta – <strong>Suomen</strong> historialliset merimerkit<br />

ja luotsipaikat<br />

Puukausi – <strong>Suomen</strong> puurakentamisen esittely<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin koulukohtaisissa<br />

hankkeissa tuotettiin runsaasti erilaista<br />

oppi- ja virike materiaalia sekä esineitä, kuten<br />

joulukoristeita, vaatteita, räsynukkeja ja työkaluja.<br />

Osallistujat valmistivat omissa hankkeissaan<br />

opetuskäyttöön sopivia aineistoja ja<br />

tekivät mm. oppikirjoja sekä opettajien että<br />

oppilaiden käyttöön. Julisteita tehtiin mm.<br />

kulttuuriympäristöstä ja niitä laitettiin esille<br />

kouluihin ja myös muihin julkisiin tiloihin.<br />

Monissa yhteyksissä ja erilaisin teemoin toteutettiin<br />

ympäristökulttuuriperintöpäiviä ja<br />

projekteja. Eräässä muuttovoittoisessa kunnassa<br />

laadittiin kunnan rakennuskohteita esittelevä<br />

moniste opettajien käyttöön. Perustettiinpa<br />

erääseen kouluun oma koulumuseo,<br />

mihin paikallisen museon henkilöstöltä saatiin<br />

asiantuntevaa apua.<br />

113

Keskeiset sisällölliset tulokset<br />

Projektissa pyrittiin siirtämään kansallisen kulttuurin<br />

erityispiirteitä ja lähihistoriaa oppilaiden<br />

tietoisuuteen ja käyttöön. Tärkeänä pidettiin <strong>Suomen</strong><br />

ainutlaatuisen maantieteellisen aseman ymmärtämistä<br />

ja oikeanlaatuisen ylpeyden suomalaisuudesta<br />

istuttamista oppilaiden mieliin. Oppilaat<br />

haluttiin tehdä tietoisiksi siitä, miten ainutlaatuisessa<br />

ympäristössä he asuvat ja käyvät<br />

koulua. Osallistujatahot arvioivat oppilaiden mielipiteiden<br />

kulttuuriperinnöstä muuttuneen projektin<br />

aikana myönteisiksi seuraavalla tavalla.<br />

Kansallisen kulttuurin erityispiirteitä pystyttiin<br />

siirtämään oppilaille pääasiassa hyvin tai kiitettävästi<br />

taulukon 9 osoittamalla tavalla, kun käytetään<br />

perusopetusasetuksen (20.11.1998/852) mukaista<br />

numeroarvostelua. Hyvää tulosta voidaan<br />

perustella ainakin sillä, että useimmat osanottajat<br />

(86 %) osallistuivat projektiin omasta halustaan.<br />

Kulttuuriperintöhankkeet<br />

Suomalaista kulttuuria tehtiin tunnetuksi monissa<br />

kouluissa useiden teemojen avulla. Tässä<br />

suhteessa vanhojen ihmisten tieto, taito ja kokemus<br />

osoittautuivat arvokkaaksi pääomaksi.<br />

Ukit, mummot, vanhat ihmiset ja entiset opettajat<br />

osoittautuivat aarteiksi, kun haluttiin tietoja<br />

perinteisistä juhlista, leikeistä, paikallishistoriasta,<br />

kalastus- ja metsästysmenetelmistä tai jostakin<br />

muusta käsiteltävästä kulttuuriaiheesta. Yhteisissä<br />

tapaamisissa asenteet vanhoihin ihmisiin<br />

muuttuivat positiivisemmiksi. Oppilaita tutustutettiin<br />

hankkeissa myös elinkeinoelämään. Siitä<br />

esimerkkinä mainittakoon meren ja tervan<br />

merkitys oululaisille, mikä antoi oppilaille hyvän<br />

kuvan omasta lähiympäristöstä ja paikallisesta<br />

kulttuurista. Tampere puolestaan opittiin<br />

tuntemaan työläiskaupunkina, siellä tutustuttiin<br />

Finlaysonin alueen historiaan ja teollistamiseen.<br />

Samanlaatuisiin kansallisen kulttuurin erityispiirteisiin<br />

kiinnitettiin huomiota myös museoissa.<br />

Oppilaiden oman lähihistorian tuntemusta<br />

parannettiin ja tutustuttiin alueella eläneisiin<br />

ihmisiin. Museoiden ratkaisuissa on havaittavissa<br />

enemmän erityispiirteiden kohdistamista<br />

lapsiin ja heille sopiviin sisältöihin ja toimintatapoihin<br />

kuin muilla tahoilla. Esimerkiksi<br />

opeteltiin vanhoja kotimaisia sisä- ja ulkoleikkejä,<br />

seurattiin kuusivuotiaan Elli-tytön elämää<br />

1920-luvulla pukujen ja leikkien myötä sekä tutustuttiin<br />

1940-luvun koulunkäyntiin. Kalevala<br />

onnistuttiin saamaan oppilaita kiehtovaksi teemaksi<br />

monessa museossa.<br />

TAULUKKO 9<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin erityispiirteiden<br />

siirtäminen oppilaille vastaajatahoittain<br />

kouluarvosanoilla mitattuna.<br />

arvosanojen määrät %<br />

4 5 6 7 8 9 10<br />

museo - - - 4 41 30 4<br />

*ympäristöhallinto - - - 50 - - -<br />

koulu - - 2 10 35 26 8<br />

opetuksen järjestäjä - - - 17 17 33 -<br />

muu taho - - - - - 20 20<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

114

Myös paikalliseen kulttuuriympäristöön,<br />

teollistumiseen ja yhteiskunnan kehittymiseen<br />

kiinnitettiin museoiden hankkeiden sisällöissä<br />

huomiota. Konkreettisia hankkeita olivat museoissa<br />

mm. uunien kehitysvaiheisiin tutustuminen,<br />

ruukkihistoria ja raudanvalmistus.<br />

Ympäristöhallinnon edustajista vain toinen<br />

vastasi tähän kysymykseen. Vastaajatahot osallistuivat<br />

kansallisen kulttuurin erityispiirteiden<br />

tunnetuksi tekemiseen esittelemällä<br />

vesiliikenteen vaiheita ja sen<br />

merkitystä.<br />

Projektiin osallistuneet muut<br />

tahot vahvistivat kansallisen<br />

kulttuurin erityispiirteitä kertomalla<br />

mm. paikallisista tavoista<br />

ja työmenetelmistä, entisajan<br />

rangaistustavoista ja<br />

kirkossakäyntikulttuurista. <strong>Suomen</strong>ruotsalaisissa<br />

paikallishistorian<br />

projekteissa korostettiin suomenruotsalaista<br />

profiilia, esimerkiksi<br />

Helsingissä ruotsinkielisen kielikylpyluokan<br />

kanssa käytiin silakkamarkkinoilla ja<br />

tutustuttiin kalastus- ja saaristolaiskulttuuriin.<br />

Opetuksen järjestäjät tukivat kansallisen<br />

kulttuurin erityispiirteiden siirtämistä oppilaille<br />

omilla keinoillaan ja edistivät vuorovaikutusta,<br />

mutta he eivät puuttuneet sisältöihin eivätkä<br />

toimintatapoihin. Vain pieni osa opetuksen järjestäjistä<br />

oli tietoinen <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<br />

projektin sisällöistä ja yhteistyökumppaneista.<br />

Maailmanperintöhankkeet<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -arvioinnissa Unescon<br />

maailmanperintöopetusta käsitteli kaksi kysymystä.<br />

Noin puolet tämän aineiston kouluista<br />

toteutti maailmanperintöopetusta taulukossa 10<br />

seuraavasti:<br />

Maailmanperintöopetus liitettiin vastanneissa<br />

kouluissa useisiin oppiaineisiin: historiaan,<br />

elämänkatsomustietoon,<br />

kuvaamataitoon, ympäristö-<br />

ja luonnontietoon,<br />

biologiaan, maantietoon<br />

ja tietotekniikkaan.<br />

Esimerkiksi<br />

tietotekniikan grafiikkakurssin<br />

opetukseen<br />

sisällytettiin<br />

kohdemaiden maailmanperintökohteiden<br />

tarkastelu. Yhdessä<br />

koulussa perehdyttiin<br />

liikuntahistorian opetuksessa<br />

Olympia-aatteeseen ja<br />

TAULUKKO 10<br />

Maailmanperintöopetusta toteuttaneet vastaajatahot.<br />

toteutti maailman ei toteuttanut maailman<br />

perintöopetusta % perintö-opetusta %<br />

koulut 55 45<br />

opetuksen järjestäjät 8 58<br />

museot 15 78<br />

*ympäristöhallinto - 100<br />

muu taho 20 60<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

115

tutustuttiin tässä viitekehyksessä mm.<br />

Delfoihin ja Roomaan.<br />

Maailmanperintöopetus sisällytettiin muutamissa<br />

kouluissa uuteen opetussuunnitelmaprosessiin.<br />

Yhdessä koulussa se ei toistaiseksi liity<br />

opetusohjelmaan, mutta vireillä on asiaa käsittelevä<br />

projekti matkailuvirkailijoiksi opiskelevien<br />

oppilaiden kanssa.<br />

Muutamissa kouluissa suoritettiin maailmankansalaisen<br />

kypsyyskoe. Kouluissa toimii kerhoja,<br />

joissa työskennellään ryhmissä yhdessä sovittujen<br />

maailmanperintöopetukseen liittyvien teemojen<br />

puitteissa. Nämä koulut tuottivat kirjoitelmia<br />

ja kuvataidetöitä omasta kouluympäristöstään<br />

ja -rakennuksista sekä työskentelystä. Internet<br />

osoittautui hyväksi avuksi opiskelussa.<br />

Retket ja matkat ovat oleellinen osa maailmanperintöopetusta.<br />

Oppilaat ovat tutustuneet<br />

lähiseudun kulttuurikohteisiin ja <strong>Suomen</strong> maailmanperintökohteet<br />

on esitelty. Moniin suomalaisiin<br />

maailmanperintökohteisiin on tutustuttukin,<br />

kuten Vanhaan Raumaan, <strong>Suomen</strong>linnaan,<br />

Petäjäveden vanhaan kirkkoon, Verlan tehdasmiljööseen<br />

ja Sammallahden mäkeen. Petäjäveden<br />

vanha kirkko oli suosituin retkikohde. Useiden<br />

aiheiden käsittelyyn liittyi suojelun ja säilyttämisen<br />

periaatteiden tunnistamista.<br />

Maailmanperintöopetukseen liittyy monenlaista<br />

yhteistyötä kotimaassa ja ulkomailla, tapaamisia,<br />

matkoja ja opettajien vaihtoa. Kulttuurimatkoja<br />

tehtiin myös ulkomaille, esimerkiksi<br />

Puolaan, Viroon ja Venäjälle. Maailmanperintöopetuksesta<br />

on järjestetty muutamia<br />

taidenäyttelyjä. Yhdessä koulussa taidenäyttelystä<br />

seurasi, että kuvataiteen lukiodiplomin<br />

suorittajista 40 % valitsi Unescon maailmaperintötehtävän<br />

ja perusopetuksen 9. luokan oppilaista<br />

20 % sivusi lopputyössään maailmanperintökohteita.<br />

Opettajat ovat esitelleet maailmanperintöopetusta<br />

ja sen kohteita paitsi oppilaille myös<br />

kollegoilleen. Pari opettajakuntaa on yhdessä<br />

vieraillut maailmanperintökohteissa. Yhdestä<br />

kunnasta raportoidaan kulttuuriperintöopetuksen<br />

vastuuhenkilöstä.<br />

Ympäristöhankkeet<br />

Kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien samanaikaista<br />

toteutumista tarkasteltiin <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektin koulukohtaisissa hankkeissa.<br />

Kestävän kehityksen kulttuurinen, ekologinen,<br />

sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus<br />

eivät olleet tuttuja käsitteitä ja niiden välisiä yhteyksiä<br />

ei ymmärretty. Eri ulottuvuuksien sisällöt<br />

ja tulokset esiteltiin joko hyvin yleisellä tasolla<br />

tai niitä ei esitelty lainkaan. Kestävän kehityksen<br />

sisällöt ja tavoitteet toteutuivat niukasti.<br />

Kulttuurisesti kestävän kehityksen säilyttäminen<br />

tuli esille parhaiten, mm. lähiympäristön<br />

säilyttämiseen liittyvinä projekteina ja museokäynteinä.<br />

Ympäristö käsitettiin <strong>Suomen</strong><br />

<strong>Tammi</strong> plus -projektissa voittopuolisesti rakennetuksi<br />

ympäristöksi ja rakennetun kulttuuriperinnön<br />

suojeluksi. Painopiste oli rakennetun<br />

116

ympäristön säilyttämisessä.<br />

Kouluissa ja oppilaitoksissa<br />

järjestettiin mm. rakennusperintöviikkoja<br />

ja ympäristöviikkoja tai -päiviä. Vanhoja<br />

rakennuksia opittiin arvostamaan. Laadittiin remonttisuunnitelmia<br />

ja toteutettiin niitä.<br />

Luonnonympäristöön ja ekologisesti kestävään<br />

kehitykseen viitattiin aika usein, mutta vain<br />

harvoin esitettiin konkreettisia hankkeita tai kuvailtiin<br />

niitä. Konkreettisista hankkeista mainittakoon<br />

yhdessä koulussa järjestetty Metsän oppimispolkutoimintapäivä<br />

paikallisen riistanhoitoyhdistyksen,<br />

metsäkeskuksen, ammatti-instituutin<br />

sekä paikallisten metsä- ja puualan yritysten<br />

kanssa. Päivän aikana tutustuttiin metsän- ja<br />

riistanhoitoon. Muutamissa kouluissa tehtiin<br />

tutkimusmatkoja ja toteutettiin ympäristötaidetyöpajoja<br />

luonnon ehdoilla. Opeteltiin myös<br />

ekologisesti kestävää ravintotuotantoa ja energian<br />

säästämistä. Ekologisesti kestävän kehityksen<br />

tekijöiden arvoa korostettiin myös ihmisen<br />

viihtyvyyden ja hyvinvoinnin kannalta.<br />

Kestävän kehityksen taloudellinen ja kulttuurinen<br />

ulottuvuus näkyivät implisiittisesti esimerkiksi<br />

niissä hankkeissa, joissa tutustuttiin<br />

korttelimuseon kokoelmiin ja havaittiin, että<br />

ihmisen elämäntavat ja kulttuuriset harrastukset<br />

ovat sidoksissa heidän taloudelliseen asemaansa.<br />

Elämäntavat tulivat esille myös uunien kehitystä,<br />

tervanpolttoa sekä tehtaita ja tehdasalueita<br />

tarkasteltaessa. Monissa hankkeissa opeteltiin<br />

vanhoja suomalaisia työmenetelmiä ja<br />

käsityötaitoja, mm. valmistamalla vanhojen<br />

mallien mukaan esineitä ja vaatteita.<br />

Sosiaalisesti kestävä kehitys näkyi esimerkiksi<br />

perinteiden opiskelussa. Vanhojen suomalaisten<br />

perinneleikkien opettelu tuli esille muutamissa<br />

hankkeissa. Niitä opeteltiin ja ne nähtiin<br />

kansallista kulttuuria edistävinä tekijöinä.<br />

Kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys toteutui<br />

myös liikunnan hankkeissa.<br />

Esimerkkejä<br />

toteutuneista hankkeista<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin oleellisimpia<br />

toteuttamistapoja olivat erilliset ja erilaiset<br />

hankkeet, joita toteutettiin tämän aineiston<br />

mukaan 155. Kaikki vastaajat eivät maininneet<br />

117

erillisiä hankkeita, vaikka vastauksista kävi ilmi,<br />

että projektissa on tehty työtä ja pyritty itse asetettuihin<br />

tavoitteisiin. Useissa kouluissa oli<br />

useampia kuin yksi hanke. Hankkeet kestivät<br />

eripituisia aikoja, jopa koko lukuvuoden. Hankkeet<br />

ryhmiteltiin sisältöjen perusteella. Kustakin<br />

ryhmästä mainitaan muutama konkreettinen<br />

esimerkki:<br />

Arkeologiset hankkeet<br />

Arkeologian opetuskaivausprojekti, jossa perehdyttiin<br />

arkeologiseen tutkimusmenetelmään<br />

ja hankittiin uutta tietoa alueen esihistoriasta.<br />

Museot toimivat hankkeen johtajina.<br />

Kivikauden kylä ja keskiajan kylä -hankkeissa<br />

konkretisoitiin ja dramatisoitiin vanhojen kylien<br />

elämää.<br />

Muinaishaudat-hanke, jossa tutustuttiin hautojen<br />

sijaintiin ja kuntoon. Hankkeesta tehtiin<br />

valokuvamateriaalia ja tutkielma.<br />

Kulttuuriperintöhankkeet<br />

Perinteet<br />

Tutustuttiin vanhoihin peleihin ja leikkeihin<br />

kuten ”Oma rotta pelastettu” sekä elvytettiin<br />

niiden käyttöä liikunnassa.<br />

Esineiden tunnistustehtävä -hanke, jossa<br />

opittiin tuntemaan vanhoja esineitä. Hanke toteutettiin<br />

yhdessä vanhempien kanssa.<br />

Kadonneet -projekti, jossa laadittiin näyttely<br />

merimiesperinteestä ja tutkittiin sitä.<br />

Taidekasvatus<br />

Nykytaiteen taidekasvatusyhteistyöhanke (NYT-<br />

KY), jossa kehitettiin omaa ilmaisua, tutustuttiin<br />

nykytaiteeseen ja kehitettiin yhteistyötä.<br />

Lukiolaiset kommentoivat taidemuseon<br />

näyttelyjä paikallistelevisiossa. Tavoitteena oli<br />

tuoda esille nuorten mielipiteitä näyttelystä ja<br />

saada esiintymiskokemusta.<br />

Kulttuuri<br />

Viikinkiprojekti, jonka tavoitteena oli tuoda<br />

esille sen aikakauden käden taitoja ja tuottaa<br />

käsityötuotoksia.<br />

Etsi ja löydä ja näe kadonnut kaupunki -hanke,<br />

jossa laadittiin kaupunkihistorian oppimateriaalia.<br />

Lyfta fram nya metoder i kulturmiljöundervisningen<br />

enligt svensk modell.<br />

Opetus ja koulu<br />

Koulun menneisyys -huone, jonne tehtiin vanhojen<br />

opetusmateriaalien esittely- ja näyttelytila<br />

Koulun valokuvien arkistointi. Tavoitteena<br />

on kuvien avulla säilyttää tietoa vanhasta. Oppilaat<br />

ottivat kuvia.<br />

Oppilaiden tutustuttaminen entisajan kouluun.<br />

Toimittiin vanhassa koulussa vanhoin menetelmin.<br />

Rakennusperintöhankkeet<br />

Suunnittelukilpailu koulupihan ja – alueen<br />

viihtyisyyden parantamiseksi ja osittain alkupe-<br />

118

äiseen asuun palauttamiseksi. Oppilaat tekivät<br />

suunnitelmia, jotka koulun johto ja kaupungin<br />

teknisen toimialan edustajat kävivät läpi. Parhaat<br />

suunnitelmat palkittiin ja toteutettiin. Projekti<br />

dokumentoitiin.<br />

Suurkarttaprojekti toteutettiin kaupunginarkkitehdin<br />

opastuksella. Siinä opittiin ymmärtämään<br />

kaupungin kaavoitusta ja rakentamista.<br />

Paikallishistoriahankkeet<br />

Terva leivän antajana –hanke, jossa perehdyttiin<br />

tervanpolton historiaan ja sen merkitykseen<br />

kotiseudulla.<br />

RAJIS-projekti, jossa tutustuttiin koulun ja<br />

kylän historiaan.<br />

Stärka närhistoriens (det sena 1900-talets roll<br />

i hembygdsundervisningen), gemensamma utställningar.<br />

Maailmanperintöhankkeet<br />

Tutustuminen Verlan ruukkiin, rakennuksiin,<br />

toimintaan ja pahvin valmistukseen.<br />

Opintoretki Pietariin. Vieraan kaupungin ja<br />

maailmanperinnön tunteminen. Vierailut kouluihin<br />

ja Eremitaasin taidemuseoon.<br />

Ympäristöhankkeet<br />

Ilmari Kiannon ympäristökohteen tutkimus ja<br />

ymmärrys sekä oman ympäristösuhteen tutkiminen<br />

ja tutustuminen siihen.<br />

Kaikki kuusesta -projekti, jossa hankittiin<br />

monipuolista tietoa koko koululle. Toteutettiin<br />

13 työpajaa.<br />

Pellavaprojektissa opeteltiin käyttämään perinteisiä<br />

työtapoja, kun pellavaa kasvatettiin ja<br />

valmistettiin sekä pidettiin aiheesta näyttely.<br />

Hankkeille oli asetettu yleensä selkeät tavoitteet,<br />

jotka saavutettiin kohtuullisen hyvin. Hankkeiden<br />

toteuttamistapoja esiteltiin vastauksissa suhteellisen<br />

vähän. Hyvinä tuloksina pidettiin hyviä<br />

yhteistyötaitoja ja asiantuntija-apua, jota saatiin<br />

kumppaneilta. Oppilaat osallistuivat hankkeisiin<br />

aktiivisesti, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena.<br />

Samaa korostivat vastaajatkin.<br />

Hankkeiden hyvää toteutumista estivät ajanpuute<br />

ja joidenkin opettajien sitoutumattomuus,<br />

mikä häiritsi muutamien hankkeiden toteutumista.<br />

Ymmärrettiin ja hyväksyttiin se, että<br />

kaikki henkilöt eivät voi innostua samoista<br />

asioista, mutta toisaalta havaittiin, että innostus<br />

tarttui. Työrauhaa toivottiin parissa vastuksessa.<br />

Määrärahojen puute haittasi työskentelyssä materiaalien<br />

hankintaa ja erityisesti sellaisia opintokäyntejä,<br />

jotka edellyttivät matkustamista.<br />

Elämykset ja kokemukset<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektia voitiin toteuttaa<br />

vapaasti koulujen ja oppilaitosten sekä museoiden<br />

ja ympäristöhallinnon suunnitelmien mukaan.<br />

Myös aikataulut olivat vapaasti sovittavissa.<br />

Projekti antoi paljon mahdollisuuksia yk-<br />

119

silö- ja ryhmäkohtaisiin kokemuksiin. Kokemuksia<br />

saatiin museoista, rakennetusta ja luonnon<br />

ympäristöstä sekä sosiaalisista ja kulttuurisista<br />

tapahtumista. Oppilaat kokivat miellyttävinä<br />

osallisuuden omaan kotiseutuun ja liittymisen<br />

sen historiaan. Myös yhteiset retket, matkat<br />

ja leikit lisäsivät myönteisten kokemusten<br />

määrää. Ne koettiin poikkeuksetta positiivisina.<br />

Esimerkiksi yhteisten kahvikutsujen järjestäminen<br />

ja valokuvanäyttelyn pystyttäminen torikeskuksessa<br />

opettivat paljon. Ne lisäsivät yhteisöllisyyden<br />

tunnetta osallistujien kesken.<br />

Elämyksellisyys koettiin hyvänä motivointikeinona<br />

kansallisen kulttuuriperinnön siirtämisessä.<br />

Esille otettiin sekä luonnon että rakennettu<br />

ympäristö alkaen kalliomaalauksista ja vanhoista<br />

rakennuksista. Elämyksellisyys tuli esille vanhojen<br />

tapojen, rakennus-, ruoka- ja käsityöperinteiden<br />

opiskelun yhteydessä. Vanhojen työtapojen<br />

tuntemusta siirrettiin nuoremmille sukupolville.<br />

Rakennusten esteettisyys ja viihtyisyys sekä paikallinen<br />

rakennuskulttuuri nostettiin esille varsin<br />

monessa hankkeessa. Myös vanhoja koulunkäyntitapoja,<br />

tappeluja, jälki-istuntoja ja reputtamisia<br />

käsiteltiin yhdessä. Projektin yhteiset tilaisuudet<br />

koettiin myönteisinä ja kannustavina, esimerkiksi<br />

viikinkien urheilulajien esittely.<br />

Yhteisöllisyys ja yhteistoiminnallinen oppiminen<br />

lisääntyivät. Opittiin entistä paremmin<br />

keskustelemaan. Monista hankkeista saatiin vahvaa<br />

onnistumisen tunnetta ja luottamusta siihen,<br />

että omilla teoilla pystyy vaikuttamaan asioihin.<br />

Oppilaat pitivät tärkeänä sitä, että heihin tutustuttiin<br />

ja heidän kanssaan käsiteltiin oikeita aikuisten<br />

asioita. He kokivat myönteisenä myös<br />

sen, että he voivat itse valita hankkeiden teemoja<br />

ja suunnitella niiden toteuttamista. Osa oppilaista<br />

oppi parhaiten itse tekemällä. Projektin aikana<br />

opittiin tuntemaan ylpeyttä omasta lähiöstä<br />

ja omasta ympäristöstä sekä kaupungissa että<br />

maaseudulla, mikä on varsin tärkeä asia sekä oppilaan<br />

että koulun kannalta. Paikallisen kulttuurin<br />

arvostus nousi monissa kouluissa, mutta<br />

myös ulkopuolisten mielenkiinto ja arvostus<br />

kouluopetusta kohtaan kasvoi.<br />

Opettajat kokivat, että he pääsevät käyttämään<br />

omia erityisosaamisen alueitaan muiden<br />

hyväksi. Työskentely toisten opettajien kanssa<br />

lisäsi ammattitaitoa. Onnistuneet esiintymiskokemukset<br />

tuovat kaikille ihmisille myönteisiä<br />

kokemuksia ja itseluottamusta, niin myös opettajille.<br />

Ne toivat virkistystä. Luokanopettajat ja<br />

aineenopettajat kehittyivät yhdessä. Oppilailta<br />

saatu myönteinen palaute kannusti opettajia<br />

jatkamaan työssä ja se lisäsi myös oppilaantuntemusta.<br />

Opettajat saivat <strong>projektista</strong> ideoita valinnaiskurssien<br />

järjestämiseen.<br />

Yhteistyö museoiden kanssa toimi hyvin, mikä<br />

lisäsi innostusta. Esimerkiksi näyttelyissä tunnepitoiset<br />

avajaiset saivat omaisetkin iloitsemaan<br />

tehdystä työstä. Taiteilijat ja muut asiantuntijat<br />

lisäsivät ammattitaidoillaan onnistumisen kokemuksia.<br />

Elämys oli joka kerran sekin, kun päästiin<br />

alueuutisiin tai paikallislehtiin.<br />

120

TAULUKKO 11<br />

Vastaajatahojen mielipiteiden muutos <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa.<br />

mielipiteet muuttuivat mielipiteet muuttuivat ei<br />

positiivisiksi % negatiivisiksi % vastausta %<br />

koulut 75 10 16<br />

opetuksen järjestäjät 58 8 33<br />

museot 74 4 4<br />

*ympäristöhallinto - - 100<br />

muu taho 80 - 20<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

Ympäristöhallinnolta vastauksia saatiin erittäin<br />

vähän. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<strong>projektista</strong><br />

myönteisiä elämyksiä ja kokemuksia ei raportoitu<br />

Yhdellä taholla luotiin kyllä yhteyksiä,<br />

mutta ne heikkenivät ajan kuluessa. Yhteyksien<br />

heikentymistä perusteltiin kiireellä ja sillä, että<br />

koko ajan tulee uusia asioita hoidettavaksi.<br />

Opetuksen järjestäjät vastasivat niukasti tähän<br />

kysymykseen. Myönteiset kokemukset liittyivät<br />

yleisten opiskeluvalmiuksien hankkimiseen.<br />

Opetuksen järjestäjien saamat elämykset ja kokemukset<br />

liittyivät yhteistyön, suvaitsevuuden,<br />

vuorovaikutustaitojen ja moniammatillisen yhteistyön<br />

lisääntymiseen. Henkilökohtaisia tunnetasolla<br />

olevia elämyksiä tai omakohtaisia kokemuksia<br />

ei mainittu opetuksen järjestäjien vastauksissa<br />

kertaakaan. Opetuksen järjestäjät pitivät<br />

tärkeänä sitä, että oppilaat kiinnostuvat suvustaan<br />

ja omasta menneisyydestään.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin julkaisemia<br />

kirjoja arvioitiin kaikilla vastaajatahoilla positiivisesti.<br />

Tutustumista muihin tahoihin, jotka<br />

ovat kiinnostuneita samanlaisista asioista, pidettiin<br />

tärkeänä. Projektin aikana on vaikutettu<br />

syvällisesti tuhansien ihmisten tapaan ymmärtää<br />

ja hahmottaa pitkän ajan kuluessa muotoutunutta<br />

kulttuuriperinnettä ja kulttuuriympäristöä.<br />

Projektin voimana pidettiin sitä, että sillä<br />

oli konkreettisia tavoitteita eikä vain teoreettisia.<br />

Konkreettinen tavoite auttoi opettajia motivoitumaan<br />

ja työskentelemään.<br />

Projektin aikaansaamat muutokset<br />

Oppilaiden mielipiteet kulttuuriperinnöstä<br />

muuttuivat projektin aikana selvästi positiivisiksi<br />

(taulukko 11), mutta osa kouluista, museoista,<br />

opetuksen järjestäjistä ja muista tahoista<br />

ei ilmoittanut kantaansa. Ympäristöhallinnon<br />

edustajat eivät vastanneet tähän kysymykseen.<br />

Konkreettisia muutoksia käsitelevässä kysymyksessä<br />

haluttiin tietää muutoksista, joita seurasi<br />

tämän projektin hankkeista. Muutokset liittyivät<br />

pääasiassa asenteisiin ja yleisesti hyväksyttyihin<br />

arvoihin ja arvostuksiin. Asenteet paranivat<br />

ja arvot saivat kohteita. Kiinnostus<br />

omaan kulttuuriperintöön<br />

ja omiin juuriin heräsi<br />

projektin aikana monissa<br />

kouluissa. Omakohtaiset<br />

kokemukset tekivät<br />

kulttuuriperintöprojektin<br />

sisällöistä tuttuja ja läheisiä,<br />

mutta samalla myös<br />

arvokkaita. Kokemukset<br />

121

Rosa-Maria Tuisku, Haukiputaan lukion kuvataidekurssi<br />

opettivat oppilaita arvostamaan omaa taustaansa<br />

ja omaa kulttuuriperintöään. Oppilailla näytti<br />

olleen ennakkoluuloja kaikkeen vanhaan,<br />

mutta kun asioita katsottiin eri puolilta ja tutustuttiin<br />

niihin paremmin, moni asia muuttui<br />

oppilaiden mielissä. Esimerkiksi suhteet vanhoihin<br />

ihmisiin paranivat. Vanhemmilta ja isovanhemmilta<br />

kyseltiin lähihistoriasta. Menneiden<br />

sukupolvien työtä opittiin arvostamaan.<br />

Monet koulut arvioivat, että ympäristön lukutaito<br />

ja oman kotiseudun havainnointitaidot<br />

nousivat esille ja paranivat. Oppilaat oppivat ymmärtämään,<br />

että he ovat osa oman kotipaikkansa<br />

kulttuurihistoriaa. Oman paikkakunnan rakennukset,<br />

rakennettu ympäristö, perinne, murre alkoivat<br />

kiinnostaa monien koulujen oppilaita.<br />

Paitsi lähihistoria myös kiinnostus esihistoriaa<br />

kohtaan lisääntyi. Tunne tuli voimakkaana uutena<br />

elementtinä mukaan kulttuuriperintökasvatukseen,<br />

mikä koettiin rakentavana voimana kulttuuriperinnön<br />

opiskelussa ja kasvussa.<br />

Oppilaat joutuivat havaitsemaan, että kaikki<br />

asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä, vaan niiden<br />

eteen täytyy ponnistella. Esimerkiksi käynti Verlan<br />

tehdasmiljöössä nosti esille pohdiskelun<br />

naisen asemasta ja sen muutoksesta. Opittiin<br />

122

TAULUKKO 12<br />

Vastaajatahojen arviointi projektin<br />

onnistumisesta kouluarvosanoilla mitattuna.<br />

arvosanojen määrät %<br />

4 5 6 7 8 9 10<br />

museo - - - 4 48 30 7<br />

*ympäristöhallinto - - -100 - - -<br />

koulu - 2 - 14 28 33 6<br />

opetuksen järjestäjä - 8 - 8 42 8 -<br />

muu taho - - - - 20 60 -<br />

* Ympäristöhallinnosta vain kaksi yksikköä vastasi kyselyyn.<br />

talkoohengen käsite. Oppilaiden suhtautuminen<br />

esimerkiksi vanhoihin esineisiin muuttui<br />

aiempaa analyyttisemmäksi. Varsinkin oman suvun<br />

tai perheen vanhat esineet kiehtoivat.<br />

Osa <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin aikaansaamista<br />

muutoksista liittyi konkreettisiin toimiin<br />

kuten museoissa käynteihin. Moni oppilas<br />

ei ollut käynyt koskaan museossa ja siksi museokäynnit<br />

olivat elämyksiä. Käynnit olivat<br />

myös opettavia. Ennakkoluulot museota kohtaan<br />

karisivat sekä opettajilla että oppilailla. Oppilaat<br />

pitivät myös opiskeluympäristön ja tehtävien<br />

vaihtelusta. Kouluissa järjestettiin omia<br />

näyttelyitä mm. kuvataidetöistä, pienoismalleista<br />

ja vanhoista oppimateriaaleista. Sekä näyttelyt<br />

että juhlat herättivät kiinnostusta, sillä ne<br />

olivat muutosta monen koulun aikaisempiin<br />

toimiin nähden. Osanottajilta kysyttiin arviota<br />

projektin onnistumisesta kouluarvosanoilla mitattuna.<br />

Osanottajat arvioivat projektin onnistuneen<br />

hyvin tai kiitettävästi (taulukko 12).<br />

Muutamissa kouluissa arvioitiin omaa työtä<br />

jokaisen vaiheen jälkeen, mistä saatiin uutta intoa<br />

kehittämiseen ja suunnitteluun, mutta<br />

useimmissa kouluista ei raportoitu välivaiheita.<br />

Integrointi oppiaineiden ja opettajien kesken lisääntyi<br />

projektin aikana. Opittiin suunnittelemaan<br />

ja järjestämään opintokokonaisuuksia entistä<br />

paremmin. Yhdessä ammatillisessa oppilaitoksessa<br />

käynnistyi uusi perustutkinto ja uusi<br />

ammatti- ja erikoisammattitutkinto on tulossa.<br />

Oppilaiden piirustusten<br />

ja kirjoitusten arviointi<br />

Oppilaat voivat valita kuvataidetehtävistä joko<br />

sarjakuvan paikkakuntasi kulttuuritapahtumasta<br />

tai juhlasta tai kuvan paikkakuntasi merkittävästä<br />

rakennuksesta, rakennusryhmästä tai maisemasta<br />

(Liite 3).<br />

Jokaisesta sarjasta saatiin vähintään yksi työ,<br />

yhteensä kuusi. Rakennettu ympäristö korostui<br />

oppilaiden valinnoissa, joista neljässä oli kuvattu<br />

kirkko. Yksi kirkkoa esittävä työ oli tehty<br />

tietokoneella. Tämä ryhmätyö kuului IV sarjaan<br />

ja edusti hyviä graafisia taitoja. Ilmeisesti vanhat<br />

kirkot kiinnostivat oppilaita, ainakin ne<br />

edustivat paikkakunnan merkittäviä rakennuksia.<br />

Perinteinen suomalainen navetta oli piirretty<br />

kerran ja samoin iso vanha asuinrakennus.<br />

Kahdessa työssä oli ihminen mukana. Toisessa<br />

niistä ihminen oli vain pienenä osana, iso<br />

järvi tai joki sekä muutamat puut olivat pääasia.<br />

Toinen oli toiseen sarjaan kuuluva sarjakuva<br />

”Taidekassi”, jossa esiteltiin ikäluokalle<br />

123

Ilona Räipiö, Haukiputaan lukion kuvataidekurssi<br />

tyypillisiä konkreettisia asioita hauskalla tavalla.<br />

Yhdessä piirustuksessa käsiteltiin luontoa, tulvaa,<br />

joka oli vienyt valtavalla voimallaan sillan<br />

mennessään. Vaikka painopiste oli luonnossa,<br />

kuvassa näkyi myös rakennetun ympäristön<br />

merkki.<br />

Kotiseudun kokemukset ovat arvojen syntymiselle<br />

tärkeitä. Piirustuksia tarkasteltiin Elorannan<br />

(2004a ja 2004b) esittämällä tavalla niin,<br />

että töistä etsittiin säännönmukaisuuksia, tunnistettiin<br />

elementtejä ja kartoitettiin niiden välisiä<br />

suhteita. Työt jaettiin kolmeen luokkaan:<br />

luonnonympäristöä, rakennettua ympäristöä ja<br />

sosiaalista ympäristöä kuvaavat työt. Viimeksi<br />

mainittuun luokkaan sisällytettiin ihmisen jäljet.<br />

Maisemat kuvasivat tämän aineiston piirustuksissa<br />

vain kesää, niin myös Elorannan tuloksissa.<br />

Rakennetun ympäristön töissä rakennukset<br />

olivat pääasia. Luonnonympäristön vallitsevat<br />

elementit olivat puut, metsä ja vesi. Rakennettua<br />

ympäristöä kuvasivat eniten rakennukset<br />

ja silta. Kaikki elementit olivat lapsille<br />

tuttuja elementtejä.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus-projektin piirustuksissa<br />

saatiin sama tulos kuin minkä Eloranta<br />

(2004a ja b) sai. Tulokset osoittivat, että lapselle<br />

tärkeä elinympäristö on lähellä, tässä ja nyt, rakennetussa<br />

ja turvallisessa ympäristössä. Eloranta<br />

osoitti myös, että ympäristöarvot näkyvät<br />

jo lapsilla samansuuntaisina kuin aikuisilla. Niiden<br />

siirtäminen ja säilyminen sukupolvelta toiselle<br />

säilyy vanhempien antamissa viitekehyksissä,<br />

mihin tässä projektissa pyrittiinkin.<br />

Eloranta (2004a) tarkentaa ihmiskeskeistä<br />

luontosuhdetta jakamalla sen utilismiin, humanismiin<br />

ja mystismiin. Mystisismissä luonto<br />

edustaa pyhyyttä ja on luonteeltaan henkinen.<br />

Humanismi ottaa huomioon luonnon esteettiset<br />

ja eettiset arvot, korostuu ihmisen henkinen<br />

kehitys ja vastuu luonnosta. Utilismi luottaa<br />

tieteeseen ja tekniikkaan. <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plusprojektin<br />

piirustuksissa näkyi sekä utilismi että<br />

humanismi, mutta ei mystisismiä.<br />

124

Oppilaat voivat valita toisen seuraavista<br />

vaihtoehtoisista kirjoitustehtävistä: ”Oma kulttuuriperintöni<br />

-perheeni juuret tai ”Mitä vanhat<br />

esineet kertovat”. Vastauksena saatiin 20 oppilaan<br />

kirjoitukset, joita oli kaikista sarjoista.<br />

Kaikissa kirjoituksissa ihminen henkilönä on<br />

jollain tavoin mukana. Enin osa kirjoituksista,<br />

yhteensä 16, käsittelee vanhoja esineitä, kun<br />

taas omasta kulttuuriperinnöstä ja oman perheen<br />

juurista on kirjoitettu suhteellisen vähän.<br />

Kaksi kirjoitusta liittyi omiin sukuihin, yksi museoon<br />

ja yksi koulussa toteutettuun hankkeeseen.<br />

Nuorimpien kirjoittajien tekstit olivat<br />

konkreettisia, mutta niihin sisältyi sekä asiaa että<br />

mielikuvitusta.<br />

Vanhoja esineitä käsittelevissä kuvauksissa<br />

esitellään esimerkiksi perinteistä puuhellaa,<br />

kahvimyllyä tai hammaspihtejä. Jossakin kuvauksessa<br />

ovat mukana ovennuppi ja tiimalasi.<br />

Monissa kirjoituksissa mainitaan kuvaillun<br />

esineen edustavan sukupolvien läpi<br />

kulkenutta tavaraa, ja esineisiin liittyy<br />

toisinaan inhimillisiä tarinoita. Toisaalta<br />

vanhoja esineitä käsittelevissä kirjoituksissa<br />

on myös välillä sadun aineksia,<br />

jolloin omakohtaisempi käsitys<br />

esineen merkityksestä jää vähemmälle<br />

huomiolle. Opintojensa<br />

loppuvaiheisiin ennättäneet kirjoittajat<br />

ovat käsitelleet kirjoituksissaan<br />

mm. sitä, miten käden<br />

ja työn jälki näkyy huonekaluissa<br />

ja arkipäivän käyttöesineissä. Näissä<br />

kirjoituksissa tulee esille myös näkemys siitä,<br />

että vanhat esineet auttavat tekemään päätelmiä<br />

historiasta ja menneiden aikojen elämästä.<br />

Perheen juuria ja omaa kulttuuriperintöä käsittelevissä<br />

teksteissä tulee esille omakohtaisia<br />

havaintoja mm. suvun perinteistä ja sukupuusta<br />

sekä kiinnostavia selvityksiä sukunimen vaiheista.<br />

Sukuhistorian esittelyn rinnalla on saatettu<br />

tarkastella myös sukutilan ja<br />

asumusten vaiheita.<br />

125

Johtopäätöksiä ja pohdintaa<br />

<strong>Opetushallitus</strong> on järjestänyt <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektin kaltaisia, yleissivistävään koulutukseen<br />

ja vapaaehtoiseen kehittämiseen painottuvia<br />

projekteja kerran aikaisemmin. Akvaario-projektissa,<br />

joka järjestettiin 1990-luvun<br />

puolivälissä, oli kouluilla, oppilaitoksilla ja<br />

paikallisella kouluhallinnolla mahdollisuus kehittää<br />

toimintaansa haluamallaan tavalla verkostomaisesti<br />

yhdellä tai useammalla sisällön<br />

tai toiminnan alueella.<br />

Johtopäätöksiä<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti toimi paikallisen<br />

aloitteellisuuden varassa. Siitä johtuen virallista<br />

ohjausvelvoitetta ei ollut Museovirastolla,<br />

Opetushallituksella eikä ympäristöministeriöllä.<br />

Edelläkävijänä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projekti toimi mm. siinä suhteessa, että<br />

Museovirasto ja ympäristöministeriö osallistuivat<br />

aktiivisesti projektin johtoon ja toteutukseen.<br />

Arvioinnissa kävi ilmi, että vaikka<br />

uusia toimintatapoja ja sisältöjä opittiin sekä<br />

yhteyksiä luotiin, jatkuvuus ja yhteys arkityöhön<br />

pyrittiin turvaamaan sopivilla tavoilla. Vapaaehtoinen<br />

yhteydenpito eri hallinnon tasojen<br />

ja koulujen välillä ei kuitenkaan riitä, vaan<br />

tarvitaan sellaista johtamista ja seurantaa, joka<br />

tukisi vakiintuneiden käytänteiden muodostumista.<br />

Näin paranisi projektin vaikuttavuus, johon<br />

sisältyy mm. asetettujen tavoitteiden saavuttaminen,<br />

oppimaanoppimis- ja kommunikaatiovalmiuksien<br />

sekä itsensäkehittämishalukkuuden<br />

lisääminen. Samalla saataisiin tietoa<br />

myös määrällisestä vaikuttavuudesta.<br />

Laajassa ja monipuolisessa <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>+ -<br />

projektissa haettiin koulun mahdollisuuksia, rajapintoja,<br />

löydettiin niitä ja opittiin käyttämään<br />

niitä hyväksi. Näitä rajapintoja olivat mm. museoiden,<br />

ympäristöhallinnon ja muiden tahojen<br />

kanssa työskentely, yhteistyökumppaneiden<br />

asiantuntemuksen käyttö ja siitä oppiminen.<br />

Projektissa tuli esille myös tulevaisuuden koulun<br />

elementtejä, globaaleja valmiuksia sekä<br />

oman kulttuuriperinnön oppimista ja käyttöä.<br />

Integratiivinen ote lisääntyi koulujen työskentelyssä<br />

monien hankkeiden myötä. Vähäistä<br />

yhteistyötä koulun sisällä perusteltiin muutamissa<br />

vastauksissa hallinnollisilla ratkaisuilla,<br />

mm. sillä, että integratiivisuutta ei voitu aina<br />

toteuttaa, jos eri aineiden oppitunnit eivät sattuneet<br />

samaan jaksoon. Vastauksissa oltiin sitä<br />

mieltä, että jaksojärjestelmä ei tue eheyttävää<br />

opetusta. Ainakin jaksojärjestelmän toteuttamisessa<br />

työjärjestyksen tekijän tulee olla tietoinen<br />

koulussa käynnissä olevista projekteista ja ottaa<br />

niiden vaatimukset mahdollisuuksien mukaan<br />

huomioon.<br />

Hyvä tulos <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>+ -projektissa oli<br />

se, että oppilaat olivat aktiivisesti hankkeissa<br />

mukana ja osallistuivat kaikkiin vaiheisiin. Näin<br />

he oppivat monia tarpeellisia toimintavalmiuksia,<br />

kuten mm. ongelmanratkaisutaitoja.<br />

Monet hankkeet vaikuttivat koulukohtaisiin<br />

opetussuunnitelmiin, ja joiden toteuttaminen<br />

126

näkyi <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektissa. Liittyminen<br />

opetussuunnitelmaan tuli esille myös siinä,<br />

että projekti tuotti opetussuunnitelman perusteiden<br />

mukaisia tuloksia, kuten arvoihin ja<br />

asenteisiin liittyviä parannuksia. Myös opiskeluja<br />

toimintavalmiuksien parantumista havaittiin.<br />

Projekti vei koulujen ja oppilaitosten työtä askelen<br />

kokonaisopetuksen suuntaan ja vahvisti<br />

koulukohtaisia opetussuunnitelmia. Vaikka<br />

hankkeiden sisällöistä kerrottiinkin runsaasti,<br />

saattaa olla, että toimenpiteistä ei raportoitu,<br />

jos ne olivat toimineet hyvin jo aikaisemmin.<br />

Näin voidaan päätellä aineistosta, kun verrataan<br />

eri kysymysten avovastauksia toisiinsa,<br />

esim. muutoksia kuvaavia kysymyksiä.<br />

Joitakin puutteita havaittiin <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus projektissa. Projekti olisi pitänyt käynnistää<br />

yhdessä opetuksen ja koulutuksen järjestäjien<br />

kanssa. Jatkuva yhteys opetuksen järjestäjiin<br />

olisi tehostanut työskentelyä ja osanottajat<br />

olisivat saaneet paremmin resursseja ja tukea<br />

opetuksen järjestäjältä. Aineistosta kävi ilmi, että<br />

kaikissa kouluissa ei tiedetty, mitä opetuksen<br />

järjestäjä -termi tarkoittaa. Se kävi ilmi kyselylomakkeista,<br />

jotka oli lähetetty kouluihin, mutta<br />

joissa vastaajaksi oli laitettu opetuksen järjestäjä.<br />

Vastaajaksi oli saatettu merkitä myös koulu-<br />

ja opetuksen järjestäjä - kohdat, vaikka lomakkeista<br />

kävi ilmi, että vastaajat olivat kouluja,<br />

jotka eivät lähettäneet yhteistä vastausta<br />

minkään muun vastaajatahon kanssa.<br />

Ulkoisesta arvioinnista olisi pitänyt sopia arvioinnin<br />

käynnistämisen yhteydessä, jolloin<br />

hankkeet olisi voitu dokumentoida säännöllisesti<br />

arviointia varten. Nyt saatiin vain lyhyitä<br />

vastauksia, joista osa oli kirjoitettu yleisesti ja<br />

varsin lyhyesti. Lyhyiden vastausten tulkinnassa<br />

on yksi tämän arvioinnin virhelähde. Projektin<br />

aikana tehtiin itsearviointia, mutta sen tuloksia<br />

ei tässä arvioinnissa voitu hyödyntää.<br />

Projektin puutteena voidaan pitää monissa<br />

kouluissa myös sitä, että monissa kouluissa projekti<br />

oli yhden opettajan varassa. Projekti oli liian<br />

haavoittuvainen, jos se oli yhden, vaikkakin<br />

innokkaan opettajan varassa. Kun tämä opettaja<br />

siirtyi muualle, koulussa ei tunnettu enää<br />

kiinnostusta projektiin ja se lopahti. Perusteluna<br />

esitettiin, että uusilla opettajilla aika ei riittänyt<br />

ylimääräisiin tehtäviin. Parantamiskohteena<br />

voidaan pitää myös siitä, että jokaisessa<br />

työyhteisössä pitäisi saada useampi kuin yksi<br />

opettaja mukaan. Siksi jokaisen projektin olisi<br />

oltava koko koulun yhteinen. Ainakin rehtorin<br />

ja muiden opettajien tulisi olla tietoisia koulun<br />

kaikista projekteista.<br />

Projektista saatu hyöty<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<strong>projektista</strong> saadut hyödyt<br />

voidaan jakaa yleisiin, henkisiin ja konkreettisiin<br />

hyötyihin. Yleisiä saavutettuja hyötyjä olivat<br />

esimerkiksi projektityöskentelyn oppiminen<br />

ja yhteistyötaitojen paraneminen. Henkisiä<br />

hyötynäkökohtia ovat mm. oman lähihistorian<br />

ja oman lähiympäristön arvostaminen ja arvo-<br />

127

jen ymmärtäminen. Myös myönteisten elämysten<br />

ja kokemusten käyttö opiskelussa koettiin<br />

hyödyllisenä ja oppimista tukevana toimintana,<br />

hyvänä esimerkkinä museolaivapurjehdus.<br />

Konkreettisia hyötynäkökohtia olivat mm.<br />

projektin tuottama oppimateriaali ja toimivat<br />

yhteistyöverkostot. Projektissa tuli esille hyvänä<br />

piirteenä myös se, että sekä oppilailta että opettajilta<br />

löytyi uusia erikoisosaamisen alueita;<br />

opettajilla ne olivat muita kuin opetettavat oppiaineet.<br />

Erikoisosaamista opittiin hyödyntämään<br />

arjen työskentelyssä. Hyödyntäminen näkyi<br />

asiantuntemuksen ja tiedottamisen lisääntymisenä<br />

sekä vastaajatahojen sisällä että niiden<br />

välillä, esim. valtakunnallisissa ja alueellisissa<br />

tiedotusvälineissä. Julkisuus ja asioiden entistä<br />

parempi hallinta lisäsivät innostusta kulttuuriperintöopetuksen<br />

kehittämiseen kouluissa.<br />

Hyödyntämistä pitää vielä opetella kaikilla<br />

vastaajatahoilla, sillä se on osa oman toiminnan<br />

arviointia. Hankkeiden toteutumisen pitkäaikaisia<br />

vaikutuksia ei voida päätellä tästä aineistosta.<br />

Kuitenkin niiden sisältöjen ja tulosten avulla<br />

voidaan päätellä se, että eheyttävä oppiminen lisääntyi<br />

kouluissa ja oppilaitoksissa lyhyellä aikavälillä.<br />

Muuta koulutuksen vaikuttavuutta ei<br />

arvioitu riittävästi. Kävi ilmi, että läheskään kaikilla<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin hankkeilla<br />

ei ollut riittävää jatkuvuutta, vaikka niistä saatiin<br />

paljon uusia ideoita. Jatkuvuuteen liittyy<br />

myös esille tullut ongelma, nimittäin se, että parissa<br />

koulussa projekti koettiin ylimääräiseksi<br />

työksi. Jokainen projekti pitäisi saada liitetyksi<br />

normaaliin päivätyöhön, jotta työ koettaisiin tarpeellisena<br />

ja hyvänä ratkaisuna. Tuloksina saadut<br />

ideat on vain harvoin mainittu suoraan nimeltä.<br />

Useimmiten oli mainittu www-sivujen ja<br />

muun digitaaliaineistojen käyttö.<br />

Eniten <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -<strong>projektista</strong> hyötyivät<br />

koulut ja museot. Museot saivat runsaas-

ti aineksia museopedagogiikkansa kehittämiseen.<br />

Kun oppilaiden museovierailut lisääntyivät,<br />

koulujen hyöty museoiden asiantuntemuksesta<br />

kasvoi. Syntyneet yhteistyöverkostot ja<br />

muut yhteydet toimivat projektin loputtua,<br />

mutta osa niistä on laimentunut ajan myötä.<br />

Yhteistyössä tarvitaan yhteistä suunnitteluaikaa<br />

ja yhteisiä tavoitteita, jotta hanke hyödyttäisi<br />

kaikkia osapuolia. Ajanpuute osoittautui yhdeksi<br />

yhteistyötä haittaavaksi tekijäksi.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti lisäsi erilaisten,<br />

mm. toiminnallisten ja vuorovaikutteisten<br />

työtapojen käyttöä kouluissa. Oppilaiden osaamisen<br />

taso opittiin ottamaan työpajoissa huomioon.<br />

Tuleva asiakaskunta tuli tutuksi museoiden<br />

henkilökunnalle ja tulevat asiakkaat löysivät<br />

museoista uuden alueen, jonka mielenkiinto<br />

lisääntyi tiedon lisääntyessä. Museot saivat<br />

uusia yhteistyökumppaneita koulujen lisäksi<br />

yliopistoista, taitelijoista, käsityöläisistä ja virkamiehistä.<br />

Ympäristöhallinnon osalta osallistumisprosentti<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektiin oli alhainen,<br />

sillä ympäristöhallinto tuli mukaan<br />

myöhemmin kuin muut tahot, vasta projektin<br />

toisessa vaiheessa. Vain kaksi ympäristöhallinnon<br />

tahoa vastasi kyselyyn, minkä perusteella ei<br />

voida tehdä merkittäviä johtopäätöksiä. Ympäristökysymyksissä<br />

keskityttiin rakennetun ympäristön<br />

erityispiirteiden tunnistamiseen ja niiden<br />

säilyttämiseen. Mukaan mahtui kuitenkin<br />

myös muutamia luonnon- ja talousympäristön<br />

hankkeita. Tässä projektissa ei juurikaan tiedostettu<br />

kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien samanaikaisen<br />

toteutumisen merkitystä eikä jokaisen<br />

henkilökohtaista vastuuta ympäristöstä.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti keskittyi selkeästi<br />

rakennetun ympäristön säilyttämiseen, mutta<br />

olisi aihetta ottaa huomioon myös ihmisen<br />

suhde luonnon ympäristöön.<br />

Koulut oppivat arvostamaan omaa työtään,<br />

mutta samalla ottamaan vastaan asiantuntijaapua<br />

museoilta, ympäristöhallinnolta, kunnan<br />

virkamiehiltä, lähiympäristön asukkailta ja vanhoilta<br />

ihmisiltä sekä myös oman työyhteisönsä<br />

opettaja- ja oppilasjäseniltä. Se on tärkeä taito<br />

verkostoituneen työskentelyn toteuttamisessa.<br />

Verkostoituminen toteutui <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

plus -projektissa hyvin. Siinä muodostui eri alojen<br />

osaajista toimiva verkosto, jossa erilaiset<br />

osaamisen alueet tuotiin yhteen ja niistä muodostui<br />

uutta osaamista, jota käytettiin kaikkien<br />

asianosaisten hyödyksi. Tässä projektissa ei ol-<br />

129

lut voittajia ja häviäjiä, vaan kaikki osapuolet<br />

olivat voittajia jollakin tavalla tai osa-alueella.<br />

Monet vastaajat oppivat mm. projektityön tekemisen<br />

taidon: ajoituksen, suunnittelun ja toteutuksen.<br />

Opittiin käyttämään erilaisia oppimisympäristöjä.<br />

Osanottajat oppivat tunnustamaan<br />

toistensa erityiset osaamisalueet ja käyttämään<br />

niitä hyväkseen. Myönteinen piirre oli<br />

sekin, että tuloksia levitettiin laajalti kirjallisesti<br />

ja sähköisesti sekä suullisesti mm. opettajien<br />

koulutuksessa. Tässä viitekehyksessä kulttuuriperintöopetus<br />

toteutui hyvin.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin arviointiaineisto<br />

oli hyvin pieni. Vaikka monissa yksittäisissä<br />

hankkeissa onnistuttiin hyvin, on aineiston<br />

perusteella vaikea sanoa, millaisia ja miten pysyviä<br />

muutoksia kouluissa ja oppilaitoksissa tapahtui.<br />

On myös aihetta korostaa sitä, että opetuksen<br />

ja koulutuksen järjestäjillä sekä kouluilla<br />

ja oppilaitoksilla on valinnanvapaus omien kehittämishankkeiden<br />

ja -alueiden suhteen.<br />

Tulosten käyttö<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektin tuottamat julkaisut<br />

osoittautuivat hyvin käyttökelpoiseksi<br />

oppimateriaaliksi kaikille, sekä opettajille että<br />

oppilaille. Eniten käytettiin <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>lehtiä,<br />

noin 17 % Opetushallituksen julkaisemasta<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -materiaalista. Museoiden,<br />

ympäristöhallinnon ja koulujen www-sivuilta<br />

sekä niiden julkaisuista saatiin paljon hyviä<br />

ideoita, toteuttamismalleja ja ajantasaista<br />

tietoa. Internetin käyttö avasi uuden ulottuvuuden<br />

kulttuuriperintöopetukseen.<br />

Varsin monet koulut laativat myös omaa oppimateriaalia,<br />

jota on myöhemminkin käytetty<br />

opetuksessa ja projektin ulkopuolisessa työskentelyssä.<br />

Kouluissa tehtiin oppikirjoja, mm. ”Maiseman<br />

viesti I ja II”. Kaksi koulua toteutti yhdessä<br />

oppikirjan nimeltä ”Koulun ympäristö”<br />

niin, että oppilaat osallistuivat sen tekemiseen.<br />

Sekä julkaistuja materiaaleja että omia kokemuksia<br />

on käytetty opetussuunnitelmien laadinnassa<br />

hyväksi. Erityisesti historia mainitaan oppiaineena,<br />

jossa projektin tuloksia on hyödynnetty.<br />

Kulttuuriperintöopetus otettiin monissa<br />

kouluissa koulujen opetussuunnitelmiin omaksi<br />

teemakseen. Ansiokas oivallus oli eräältä taholta<br />

se, että hyväksi koettuja asioita voidaan tehdä<br />

uudestaan ja kehittää niitä vielä paremmiksi. Tuloksia<br />

on myös hyödynnetty tiedottamalla niistä<br />

kuntalaisille, esimerkiksi näyttelyistä mm. paikallislehdistön,<br />

radion ja television kautta.

Jatkoehdotuksia<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projekti koettiin myönteisenä<br />

ja se vaikutti toimintojen kehittämiseen<br />

ja yhteistyöhön lähes kaikilla osallistujatahoilla.<br />

Yhteys opetuksen järjestäjiin on tarpeen<br />

käynnistää jo projektia suunniteltaessa.<br />

Tästä aineistosta ei käynyt riittävästi ilmi, miten<br />

yhteys koulun muuhun työskentelyyn toimi<br />

ja miten projekti vaikutti siihen. Yhteyden<br />

toimivuus tulisi varmentaa kouluille sopivilla<br />

tavoilla. Mukaan tulisi saada useita opettajia<br />

jokaisesta koulusta ja useita virkamiehiä muiden<br />

osanottajien joukosta, jolloin toiminnan<br />

jatkuvuutta voitaisiin parantaa.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> plus -projektille asetetut tavoitteet<br />

saavutettiin tyydyttävästi ja kulttuuriperintöopetus<br />

lisääntyi. Kouluissa opittiin tekemään<br />

yhteistyötä ja kunnioittamaan omaa<br />

kotiseutua ja omaa menneisyyttä. Jokaisen ihmisen<br />

on tärkeä kuulua johonkin, omistaa juuret<br />

– yhtä vankat kuin tammella. Taitojen – yhtä<br />

laajojen kuin tammen latvuston – avulla jokaisella<br />

ihmisellä on hyvät mahdollisuudet selviytyä<br />

myös tulevaisuudessa. Hyvän elämän rakentaminen<br />

kulttuuriperinnön ja kansallisten<br />

arvojen avulla eteni tämän projektin avulla.<br />

Lähteet<br />

Eloranta, V. 2004a. Sukupuoli, kasvatus ja ympäristöarvot.<br />

Kasvatustieteen päivät 2004. Joensuu. Turun yliopisto.<br />

Eloranta, V. 2004b. Maisema, jonka haluaisin säilyttää<br />

–suomalaisten ja venäläisten lasten ja nuorten piirrosten<br />

analyysi. AD-SYMP. 2004. Eurooppalainen ulottuvuus.<br />

Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen.<br />

4. painos. Jyväskylä: Gummerus.<br />

Lilius, H. 1998. Esipuhe 1plus <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> den Finska<br />

Eken –lehdessä.<br />

Perusopetusasetus. 20.11.1998/852.<br />

Piaget, J. 1969. The Child´s Conception of the World. London:<br />

Kegan Paul.<br />

Salmio, K. 2004. Esimerkkejä peruskoulun valtakunnallisista<br />

arviointihankkeista kestävän kehityksen didaktiikan<br />

näkökulmasta. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja<br />

98.<br />

Åhlberg, M. 1993. Opettaja oman työnsä tutkijana ja kehittäjänä:<br />

kolme uutta työvälinettä. Teoksessa S. Ojanen<br />

(toim.) Tutkiva opettaja. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus-<br />

ja koulutuskeskus, 117–124.<br />

131

Liite 1.<br />

Liite 2.<br />

SUOMEN TAMMI+ JOHTORYHMÄ<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Olavi Arra, opetusalan ammattiliitto OAJ<br />

Christiane Jukka, historian- ja yhteiskuntaopinopettajienliitto<br />

Marja Hollo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Merja-Hannele Isotalo, <strong>Suomen</strong> UNESCO -toimikunta<br />

Jorma Kauppinen, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Heikki Kukkonen, <strong>Suomen</strong> Kotiseutuliitto<br />

Petri Kääriäinen, Luokanopettajaliitto<br />

Marjatta Levanto, Valtion taidemuseo<br />

Seija Linnanmäki, Museovirasto<br />

Marja-Leena Loukola, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Ditte Stürmer, <strong>Suomen</strong> Kuntaliitto<br />

Minna Matinlauri, Aineopettajaliitto<br />

Mikael von Nandelstadh, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Esko Nikander, Opettajankoulutuslaitokset<br />

Pekka Kärki, <strong>Suomen</strong> Kulttuuriperinnön Säätiö<br />

Marja-Liisa Pohjanvirta, <strong>Suomen</strong> museoliitto<br />

Paula Purhonen, Museovirasto, vpj.<br />

Päivi Salonen, opetusministeriö<br />

Pirkko Sihvo, Museovirasto<br />

Sirpa Sivonen, Pohjois-Savon ympäristökeskus<br />

Matti Vatilo, ympäristöministeriö, vpj.<br />

SUOMEN TAMMI+ PROJEKTIRYHMÄ<br />

Aslak Lindström, <strong>Opetushallitus</strong>, pj.<br />

Pekka Elo, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Inari Grönholm, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Heljä Järnefelt, <strong>Opetushallitus</strong><br />

Minna Perähuhta, ympäristöministeriö, vpj, yhteyshenkilö<br />

Marjut Lamminen, Museovirasto, vpj<br />

Seija Linnanmäki/Marja Sahlberg, Museovirasto, yhteyshenkilö<br />

Silja Suominen, ympäristöministeriö<br />

SUOMEN TAMMI PROJEKTIN ARVIOINTI 2004<br />

<strong>Opetushallitus</strong> arvioi <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin keväällä<br />

2004. Arviointiin osallistuvat projektiin osallistuneet koulut/oppilaitokset,<br />

opetuksen/koulutuksen järjestäjät, museoiden,<br />

ympäristöhallinnon ja mahdollisten muiden tahojen<br />

edustajat. Museoviraston ja Ympäristöministeriön<br />

yhteyshenkilöt ovat osallistuneet arvioinnin suunnitteluun<br />

ja kommentoineet kyselylomaketta.<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektiin osallistuvien organisaatioiden/toimijoiden<br />

osalta arviointi toteutetaan vastaamalla<br />

tämän kirjeen liitteenä olevaan kyselyyn. Oppilaiden toivotaan<br />

osallistuvan <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin arviointiin<br />

kirjoittamalla tai piirtämällä koulujen/oppilaitosten valinnan<br />

mukaisesti. Liitteessä ovat myös ohjeet oppilaiden<br />

suorittamasta arvioinnista.<br />

Pyydämme Teitä ystävällisesi täyttämään kyselylomakkeen<br />

ja palauttamaan lomakkeen sekä oppilaiden piirrokset<br />

ja kirjoitukset Opetushallitukseen 15.5.2004 mennessä.<br />

Lisätietoja antavat arvioinnin osalta Kaija Salmio puh.<br />

(09) 7747 7235, sähköposti kaija.salmio@oph.fi ja projektin<br />

sisällön osalta Heljä Järnefelt puh. (09) 7747 7456,<br />

sähköposti helja.jarnefelt@oph.fi<br />

Kiitämme Teitä etukäteen arviointiin osallistumisesta!<br />

Pääjohtaja Kirsi Lindroos<br />

Opetusneuvos Eero K. Niemi<br />

LIITE<br />

Kyselylomake ja ohjeet arvioinnin suorittajille<br />

JOHTORYHMÄN JA<br />

PROJEKTIRYHMÄN SIHTEERI<br />

Heljä Järnefelt, <strong>Opetushallitus</strong><br />

132

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin arviointi<br />

Vastaaja(t) on(ovat)<br />

❑ koulun edustaja(t)<br />

❑ opetuksen järjestäjän edustaja(t)<br />

❑ museon edustaja(t)<br />

❑ ympäristöhallinnon edustaja(t)<br />

❑ muu taho, mikä ______________________<br />

Kunta/alue ____________________________<br />

Projektin hankkeiden paikallinen organisointi<br />

Miksi lähditte mukaan<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>-projektiin?<br />

❑ oma mielenkiinto<br />

❑ ulkopuolinen kehotus<br />

❑ muu, mikä ___________________________<br />

Minkä tahojen kanssa<br />

työskentelitte projektissa?<br />

❑ opetuksen järjestäjän<br />

❑ museon<br />

❑ ympäristöhallinnon<br />

❑ koulun<br />

❑ muun tahon, minkä ___________________<br />

Onko <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong>-projekti<br />

mainittu organisaation työsuunnitelmassa<br />

tai muussa virallisessa asiakirjassa?<br />

Projekti on mainittu nimeltä<br />

❑ ei ❑ kyllä<br />

Kulttuuriperintökasvatus on mainittu<br />

❑ ei ❑ kyllä<br />

Ympäristökasvatus on mainittu<br />

❑ ei ❑ kyllä<br />

Muuta _________________________________<br />

Hankkeen toteutus<br />

Miten yhteistyö hankkeessanne<br />

sujui oman organisaationne ja<br />

seuraavien organisaatioiden välillä?<br />

erittäin kohtuul- heikosti ei yhteishyvin<br />

lisesti työtä<br />

museo ❑ ❑ ❑ ❑<br />

ympäristöhallinto ❑ ❑ ❑ ❑<br />

koulu ❑ ❑ ❑ ❑<br />

opetuksen järjestäjä ❑ ❑ ❑ ❑<br />

metsähallitus ❑ ❑ ❑ ❑<br />

muu taho ❑ ❑ ❑ ❑<br />

Oletteko tyytyväisiä Museoviraston,<br />

Opetushallituksen ja ympäristöhallinnon<br />

antamaan tukeen <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektissa?<br />

erittäin jokseenkin ei kovin<br />

tyytyväisiä tyytyväisiä tyytyväisiä<br />

Museovirasto ❑ ❑ ❑<br />

<strong>Opetushallitus</strong> ❑ ❑ ❑<br />

Ympäristöhallinto ❑ ❑ ❑

Kuvailkaa, millä tavalla<br />

teitte yhteistyötä omassa organisaatiossanne?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Oletteko toteuttaneet<br />

Unescon maailmanperintöopetusta?<br />

❑ ei ❑ kyllä<br />

Jos olette, kuvailkaa<br />

Unescon maailmanperintöopetuksen<br />

sisältöä ja toteutumista osaltanne?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Tulokset<br />

Miten hankkeissa toteutui kestävän kehityksen<br />

kulttuurisen, ekologisen, sosiaalisen ja<br />

taloudellisen ulottuvuuden välinen yhteys?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Miten mielestänne oppilaiden<br />

mielipiteet kulttuuriperinnöstä<br />

muuttuivat projektin aikana?<br />

❑ muuttuivat positiivisiksi<br />

❑ muuttuivat negatiivisiksi<br />

❑ ei muutosta<br />

Jos haluatte, kertokaa esimerkkejä muutoksista.<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Millaisia elämyksiä ja<br />

kokemuksia saitte hankkeesta?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Kuvailkaa, mikä muuttui <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong><br />

-projektin aikana omissa työskentelytavoissanne/toimintakulttuurissanne?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Arvioikaa kouluarvosanoilla (4–10) mitaten,<br />

kuinka hyvin <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektissa<br />

kansallisen kulttuurin erikoispiirteitä<br />

pystyttiin siirtämään oppilaille?<br />

4 5 6 7 8 9 10<br />

Kertokaa yksi esimerkki,<br />

millaisia kansallisen kulttuurin<br />

erityispiirteitä pyrittiin siirtämään oppilaille?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

134

Kuvailkaa, millaisia käyttökelpoisia<br />

yhteistyö- ja toimintatapoja<br />

syntyi koulujen, museoiden ja/tai<br />

ympäristöhallinnon välisessä yhteistyössä?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

Kun ajattelet <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektia<br />

kokonaisuutena, miten arvioit sen<br />

onnistumista omalta osaltanne<br />

kouluarvosanoilla (4–10) mitattuna?<br />

4 5 6 7 8 9 10<br />

Projektin toteutus<br />

Tulosten käyttö<br />

Kuvailkaa, miten olette hyödyntäneet<br />

tuloksia omassa organisaatiossanne?<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projekti on osa<br />

kulttuuriperintökasvatusta/kulttuuriympäristökasvatusta.<br />

Aiotteko jatkaa kulttuuriperintökasvatusta<br />

projektin jälkeenkin?<br />

❑ ei ❑ kyllä<br />

Mitä <strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin tuottamia<br />

julkaisuja olette käyttäneet? Nimeä ne.<br />

_______________________________________<br />

_______________________________________<br />

1. Luettele, mitä hankkeita projektissa on toteutettu?<br />

Nimi Tavoite Toteuttamistapa Arvio tavoitteiden Arvio hankkeen<br />

saavuttamisesta hyödyllisyydestä (4-10)<br />

2. Pohtikaa, mitkä tekijät edesauttoivat tai haittasivat projektin/hankkeiden etenemistä?<br />

__________________________________________________________________________________<br />

__________________________________________________________________________________<br />

Palautus Opetushallitukseen 15.5.2004 mennessä osoitteella<br />

Kaija Salmio, PL 380, 00531 Helsinki<br />

135

Liite 3.<br />

Oppilaiden osallistuminen<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin arviointiin<br />

Toivomme, että oppilaat voisivat osallistua<br />

<strong>Suomen</strong> <strong>Tammi</strong> -projektin arviointiin joko<br />

piirtämällä tai kirjoittamalla seuraavien<br />

ohjeiden mukaisesti.<br />

1. Oppilaat voivat valita toisen seuraavista<br />

vaihtoehtoisista kuvataidetehtävistä:<br />

a) Tee sarjakuva osallistumisestasi paikkakuntasi<br />

kulttuuritapahtumaan tai juhlaan.<br />

b)Kerro kuvan avulla paikkakuntasi merkittävästä<br />

rakennuksesta, rakennusryhmästä<br />

tai maisemasta.<br />

Kuvat tehdään A3-kokoiselle paperille.<br />

Kuvat pyydetään palauttamaan osoitteella<br />

Kaija Salmio, <strong>Opetushallitus</strong>,<br />

PL 380, 00531 Helsinki.<br />

2. Oppilaat voivat valita toisen seuraavista vaihtoehtoisista<br />

kirjoitustehtävistä:<br />

a) Kirjoita aiheesta ”Oma kulttuuriperintöni<br />

-perheeni juuret”<br />

b)Kirjoita aiheesta ”Mitä vanhat esineet kertovat”<br />

Kirjoitusten pituus voi olla 1-2 liuskaa.<br />

Jokaisesta koulusta pyydetään lähettämään 1 kuva<br />

ja 1 kirjoitus jokaisesta sarjasta Opetushallitukseen.<br />

Oppilaan teokseen merkitään kunta, koulu, oppilaan<br />

nimi, ikä ja sarja.<br />

I sarja 1–3 -luokkalaisille oppilaille<br />

II sarja 4–6 -luokkalaisille oppilaille<br />

III sarja 7–9 -luokkalaisille oppilaille<br />

IV sarja toisen asteen opiskelijoille<br />

Aikataulu<br />

Alustavat tulokset ovat saatavissa 30.11.2004.<br />

Kyselylomake ja kirjoitukset palautetaan<br />

Opetushallitukseen 15.5.2004 mennessä joko<br />

sähköpostilla kaija.salmio@oph.fi tai osoitteella<br />

Kaija Salmio,<br />

<strong>Opetushallitus</strong>,<br />

PL 380, 00531 Helsinki.<br />

136

–The Oak of Finland<br />

As a party to the World Heritage Convention,<br />

Finland is committed to cherishing the world<br />

heritage and to strengthening the understanding<br />

and respect of cultural heritage. This book<br />

tells the story of the project Oak of Finland<br />

(1998-2004), which established a network for the<br />

development of cultural heritage education in<br />

Finland. The book aims to be more than a<br />

mere report or catalogue of the work which has<br />

been done. We hope to describe the paths of<br />

development in Finnish cultural heritage education<br />

and to inspire the reader with the drive<br />

and excitement which has invigorated the project.<br />

The examples and descriptions in the project<br />

are intended to be freely borrowed and applied<br />

to new contexts. Countless people from<br />

the participating organisations have contributed<br />

vast amounts of work, know-how and<br />

enthusiasm to bring all this about. Thanks are<br />

due to them for all the actual improvements.<br />

Central concepts<br />

behind the Oak of Finland<br />

Messages of everyday objects<br />

Objects are crucial for shaping one’s worldview.<br />

Every object carries within a message<br />

from its makers, users, owners and its surrounding<br />

society as a whole. Old objects not<br />

only tell us stories about the everyday life of<br />

our predecessors, but they also represent the<br />

values and cultural atmosphere of the past society.<br />

Collections of old objects in our museums<br />

are part of our collective memory, from<br />

which a variety of skills and knowledge can be<br />

drawn. Cultural heritage education encourages<br />

getting familiar with this resource.<br />

137

Buildings around us<br />

Buildings have always offered people much<br />

more than just a shelter against the natural elements.<br />

Buildings also act as a scene for human<br />

activity. Different architectural styles reflect the<br />

social situation and the values of a given period.<br />

Many old buildings are beautiful and have been<br />

built to last, with skills that are no longer available<br />

to us. The Oak of Finland Plus instructs to<br />

study the history of the buildings, to take care<br />

and to cherish our buildings today, and to work<br />

for a high quality built environment.<br />

The Essence of the environment<br />

The cultural environment as a whole includes<br />

buildings and the man-shaped scenery. For<br />

thousands of years people have been shaping<br />

their surroundings according to their needs –<br />

cutting down forests, clearing ground for fields<br />

and trails, and building communities. Our prehistorical<br />

heritage includes ancient dwelling<br />

sites, burial grounds and strongholds. Our ancestors<br />

have left their traces, which can be seen<br />

in the temporal layers in scenery and buildings.<br />

We leave our traces too. The growth milieu has<br />

a great influence on children and youth. That<br />

environment also helps us to comprehend and<br />

determine who we are.<br />

Cultural identity<br />

The shared basic values of our society are<br />

strongly attached to our culture. Our culture<br />

changes constantly and tomorrow’s cultural<br />

heritage is made of today’s goals and shaped<br />

by our present way of life. Cultural heritage education<br />

aims at supporting the development of<br />

a favourable cultural identity, which connects<br />

us to our local surroundings, to our country<br />

and to humankind. There is no conflict between<br />

having a strong local identity and being<br />

globally aware; on the contrary, opening up<br />

your mind requires a firm sense of your own<br />

cultural identity.<br />

Cultural heritage<br />

Culture includes a combination of values, customs<br />

and common goals of a given society.<br />

Cultural heritage is a collection of the cultures<br />

of generations preceding us. Cultural literacy is<br />

an integral part of the arts of living. In the middle<br />

of the ever-changing world this skill may<br />

weaken critically. To link everyday life, objects<br />

and architecture to cultural continuity requires<br />

the recognition of the historical aspects. To be<br />

familiar with one’s own cultural heritage is a<br />

necessary precondition for both creating an<br />

honest self-portrait and comprehending the importance<br />

of sustainable development in preserving<br />

our cultural heritage.<br />

138

World heritage<br />

UNESCO Convention Concerning the Protection<br />

of the World Cultural and Natural Heritage<br />

is a significant tool for preserving the<br />

world’s most valuable cultural and natural sites.<br />

Ensuring their preservation is both an international<br />

and a national cooperative project. Contracting<br />

countries have promised to take care<br />

of their heritage sites and to increase the appreciation<br />

and understanding of them by<br />

means of education.<br />

The Oak of Finland is a network of co-operation<br />

hosted by the National Board of Antiquities,<br />

the Finnish National Board of Education<br />

and the Ministry of the Environment for the development<br />

of cultural heritage education. The<br />

network includes but is not limited to the following<br />

institutions and organisations: The Association<br />

for Teachers of History and Social<br />

Studies in Finland, Association of Finnish Local<br />

and Regional Authorities, The Association of<br />

Class Teachers in Finland, The Association of<br />

Subject Teachers in Finland, The Finnish Association<br />

for Local Culture and Heritage, Finnish<br />

Cultural Heritage Foundation, Finnish Museums<br />

Association, Finnish National Gallery, Ministry<br />

of Education, Ministry of the Environment,<br />

National Board of Antiquities, Finnish<br />

National Board of Education, teacher educators,<br />

The Finnish National Commission for UN-<br />

ESCO, The North Savo Regional Environment<br />

Centre, Trade Union of Education in Finland.<br />

Goals of the network<br />

to make Finns substantially more aware of<br />

their own cultural heritage and to reinforce<br />

the role of heritage in education<br />

to teach students to respect their cultural<br />

environment and other cultural heritage, and<br />

to perceive themselves as part of the continuous<br />

cultural heritage<br />

to develop students’ skills in fostering and<br />

enlivening the cultural heritage<br />

to develop models of cooperation between<br />

the schools and the experts of material heritage<br />

and cultural environment<br />

to inform teachers and students of the<br />

many and versatile services our museums provide<br />

for seeking knowledge and stimulation<br />

to support cooperation between the schools<br />

and the regional environment centres as part<br />

of the cultural heritage education<br />

to teach means of influence on matters<br />

concerning cultural heritage<br />

to produce multidisciplinary teaching materials<br />

on the cultural heritage and to support<br />

learning by inquiry<br />

to guide teachers and students to use and<br />

develop vocational heritage in their own work<br />

You can find updated<br />

information on the network at:<br />

www.edu.fi/projektit/tammi<br />

139

Kenpä siitä oksan otti, se otti, ikuisen onnen;<br />

kenpä siitä latvan taittoi, se taittoi ikuisen taian;<br />

kenpä lehvän leikkaeli, se leikkoi ikuisen lemmen.<br />

Kalevala 2. runo<br />

ISBN 952-13-2755-3

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!