jtiili.pdf, 1797 kB

28
Kuva 19.4: Neljä solmukohtaa.
Kuva 19.5: Viisi solmukohtaa.
Kuva 19.6: Kuusi solmukohtaa.
Solmukohtien määrä lisääntyi yhdellä aina siirryttäessä seuraavaan ominaistaajuuteen.
Huomioitavaa on, että nyt resonanssitaajuudet eivät esiinny matalimman
resonanssitaajuuden 4,5 Hz moninkertoina. Ominaistaajuudet esiintyvät kuitenkin
säännöllisesti n. 3 Hz:n välein. Kiinnityssysteemi aiheuttaa sen, että perusvärähtely
siirtyy korkeammalle taajuudelle. Tämä näkyy myös kuvasta 19.1, jossa jousen vasen
pää ei selvästikään ole kupukohdassa. Muuten molemmista päistä vapaan värähtelevän
“kielen” käyttäytymisen ei pitäisi erota molemmista päistä kiinnitetyn
kielen käyttäytymisestä. Ominaistaajuuksien tulisi olla ensimmäisen ominaistaajuuden
moninkertoja. [10 s.136 - 138]
Kytkemällä jousen toinen pää kiinteästi ripustusleukoihin saadaan järjesteltyä
tilanne, jossa kielen toinen pää on kiinnitetty ja toinen pää saa värähdellä vapaasti.
Jousta jännitetään siten, että sen pituus on 200 cm. Kuvat näistä ominaisvärähtelyistä
on kuvissa 20.1 - 20.6.
Kuva 20.1: Ei solmukohtia.
Kuva 20.2: Yksi solmukohta.
Kuva 20.3: Kaksi solmukohtaa.
Kuva 20.4: Kolme solmukohtaa.