jtiili.pdf, 1797 kB

25
ensimmäistä kerrannaistaajuutta korkeammilla ominaistaajuuksilla solmun muodostuminen
värähtelijän kohdalle on jo silmin havaittavissa. Värähtelijä oli 3,0 cm:n
etäisyydellä kielen päästä. Tästä johtuen kielet käyttäytyvät kuin ne olisivat 3,0 cm
lyhyempiä. Tästä eteenpäin puhuttaessa kielen pituudesta tarkoitetaan tällä kielen
pituutta väkipyörästä värähtelijään, todellisen värähtelevän osan pituutta. Tästä
syystä värähtelijä tulisi aina liittää mahdollisimman lähelle kielen paikalleen kiinnitettyä
päätä. Värähtelijän liittäminen keskelle kieltä aiheuttaa myös kielen irtoamisen
värähtelijästä.
Nyt on saatu määritetyksi yksinkertainen pelkistetty laki jännitetyn kielen
ominaisvärähtelyille. Tarkoituksena on nyt selvittää tarkemmin miten jännitetyn
kielen ominaisvärähtelyt riippuvat kielen ominaisuuksista.
6.2.4. Kielen pituuden vaikutus ominaisvärähtelyihin
Tutkittiin kielen pituuden vaikutusta kielen ominaisvärähtelyihin. Käytettiin
kielisarjan [3] keltaista kieltä. Kielen värähtelevän osan pituutta muutettiin statiiviin
kiinnitetyn teräväkulmaisen statiiviliittimen avulla. Statiiviliitin oli hieman korkeampi
kuin kielen kiinnikkeen korkeus pöydän pinnasta. Tällöin kieli painautui liittimen
terävää särmää vasten ja käyttäytyi kuin sen pituus olisi ollut vain väkipyörästä
statiiviliittimeen. Värähtelijää siirrettiin raudan mukana siten, että kielen värähtelevän
osan pituus lyheni, kuva16.
Kuva 16: Kielen pituuden variointi, koejärjestely.
Värähtelijä pidettiin mahdollisimman lähellä kieltä tukevaa rautaa. Säätämällä
värähtelijään syötettävän signaalin taajuutta etsittiin kullekin kielen pituudelle
ominaistaajuudet. Havaittiin kielen resonanssitaajuuksien siirtyvän korkeammille
taajuuksille kun kielen pituutta lyhennetään. Mitatut kielen pituudet ja niitä vastaavat
1. harmoniset kerrannaistaajuudet ovat taulukossa 3.
Taulukko3: Kielen pituus ja sitä vastaava 1. harmoninen kerrannaistaajuus
Pituus l/ cm 120 140 160 176 192
Taajuus f/Hz 52,5 44,5 37,5 35,0 32,0