Mauno Niskanen KALLIOPIIRROSTEN KERTOMAA

Mauno Niskanen
KALLIOPIIRROSTEN
KERTOMAA

Kalliopiirrosten kertomaa
© Mauno Niskanen
Kuvat: Kirsi Haapamäki
Taitto: R. Penttinen
Kustantaja: Mediapinta, 2009
ISBN 978-952-235-113-5
Print-On-Demand

Kalliopiirrosten maailma
Muutin asumaan Muurameen, Hautalahden pohjukkaan 1970-
luvun lopulla. Muuramen harjun kupeeseen tehdyn urheilukentän
reunalta löytyi kyltti, joka kertoi kivikautisesta asuinpaikasta.
Peruskarttoja tutkiessani huomasin, että Ristiselän
eteläreunalla, rappukalliota vastapäätä, oli merkitty kaksi
muinaishautaa. Ne ovat noin 15 metriä nykyistä vedenpintaa
korkeammalla ja niistä avautuu nykyisinkin mahtavat näköalat
Päijänteelle, kaikkiin ilmansuuntiin.
Samoihin aikoihin, vuonna 1981 ilmestyi Eero Aution kirja
”Karjalan kalliopiirrokset” Otavan kustantamana. Se sai
mielikuvitukseni liikkeelle: Jospa Ristiselän reunoiltakin löytyisi
kalliopiirroksia.
Jossakin vaiheessa elämä vei minut Pietariin ja siellä Eremitaasiin.
Petroglyyfit, Äänisen kalliopiirrokset, löytyivät
alimmasta kerroksesta muinaistaiteen osastolta. Siellä oli suuri
punertava graniittilaatta, joka oli täynnä uurroksia. Se teki
silloin minuun lähtemättömän vaikutuksen. Piirrokset elivät.
Keskustelin museon oppaan kanssa piirroksista ja kun hänen
silmänsä vältti, sivelin kädellä kuvia. Ne näyttivät nousevan
kivestä ylös, mutta kosketus osoitti niiden olevan puolen sentin
syvyisiä uurroksia kallion pinnassa.
Myöhemmin kalareissujen yhteydessä Pohjois-Norjassa törmäsin
Altan kalliopiirroksiin, jotka löydettiin vuonna 1972.
Niiden tapa kuvata ihmisiä, eläimiä, työvälineitä ja toimintaa
oli hyvin samanlaista kuin Karjalassa Äänisen ja Vienanlahden
rannoilla.
5

Kun myöhemmin katselin kaikkialta Pohjois-Norjan vuonojen
rannoilta löydettyjä kalliopiirroksia ja luin norjalaisten
tutkijoiden tekstejä, en voinut välttyä ajatukselta, että kyseessä
on ollut koko jäämeren rannikon käsittävä suhteellisen yhtenäinen
kulttuuri. Myös Kuolan niemimaalta on lehtitietojen
mukaan löytynyt kalliopiirroksia
Nämä kokemukset veivät minut kalliopiirrosten maailmaan.
Tieteellisen mielenkiinnon kohteeksi joutuivat ensin Äänisjärven
kalliopiirrokset, joista akateemikko K.Grewingk julkaisi
artikkelin vuonna 1850. Artikkeli herätti venäläisten,
saksalaisten, englantilaisten ja suomalaistenkin mielenkiinnon
kalliopiirroksiin. Mielenkiintoa lisäsi erityisesti se, että
myös Vienanmeren rannalta Uikujoelta löytyi huomattava
kalliopiirrosesiintymä. Kuitenkin vasta 1930 luvulla niitä
alettiin tulkita ja tutkia laajemmin. Tuolloin niitä ei osattu yhdistää
muualta Skandinavian rannoilta löydettyihin kalliopiirroksiin.
Äänisen rannoilta on löydetty noin 900 ja Uikujoelta
noin 2000 kuvaa.
Kiinnostus kalliopiirrosten tutkimiseen Etelä- ja Keski Norjassa
alkoi 1900-luvun alussa. Erityisesti Altan kalliopiirrosten
löytyminen vuonna 1972 lisäsi niihin kohdistunutta mielenkiintoa.
Altan kuvakenttiä tunnetaan nykyisin noin 60. Ne
esiintyvät neljällä eri alueella ja niissä on ainakin 4000 kuvaa.
Altan kalliopiirrokset hyväksyttiin UNESCO:n maailmanperintökohteeksi
vuonna 1985.
Äänisen, Uikujoen ja Altan kalliopiirroskentät ovat nykyisin
parhaiten tutkittuja ja kuvattuja. On mahdollista ja todennäköistäkin,
että kalliopiirroksia löytyy lisää erityisesti Venäjältä,
Kuolasta ja Vienanmeren rannoilta.
6

Suomesta kalliopiirroksia ei ainakaan toistaiseksi ole löytynyt.
Kalliomaalauksiahan Suomessa on useillakin paikkakunnilla.
Niiden valmistustekniikka poikkeaa kuitenkin täysin
kalliopiirrosten uurtamistavasta. On hyvin todennäköistä,
että kalliopiirrosten tekijät kuuluivat eri kulttuuriin ja kansaan
kuin kalliomaalausten tekijät.
Ikivanhoja kuvia
Altan kalliopiirroksia tutkinut norjalainen Knut Helskog
ajoittaa ne vuosille 4200–500 ennen ajanlaskumme alkua.
Myös muut Norjasta löydetyt piirrokset sijoittuvat nuoremmalle
kivikaudelle. Helskog luokittaa piirrokset merenpinnan
vaihtelun ja piirrosten muotojen mukaan neljään kauteen:
4200–3600 ennen ajanlaskumme alkua, 3600–2700 eaa.,
2700–1700 eaa. ja 1700–500 eaa.
Karjalan kalliopiirroksista erinomaisen teoksen laatinut Eero
Autio viittaa neuvostoliittolaisiin tutkijoihin Savvatejevin,
Dejatovan ja Livjan selvityksiin ja sijoittaa Uikujoen piirrokset
aikakaudelle 3100–1200 eaa.. Äänisten piirrosten iästä ei
Aution mukaan ole varmuutta, mutta ne ovat todennäköisesti
Uikujoen piirroksia nuorempia, ehkä kaudelta 1500 eaa.
Rautakauden alkaessa noin 500 eaa. ei kalliopiirroksia tutkimusten
mukaan enää tehty.
Kalliopiirrosten aikakausi Pohjoisen jäämeren rannoilla
kesti yli kolmetuhatta vuotta.
7

Mistä kalliopiirrokset kertovat?
Kalliopiirrosten kuvaamat asiat ovat hyvin samankaltaisia
sekä Karjalassa että Norjan rannikolla. Ne esittävät ihmisiä
ja ihmisryhmiä, eläimiä ja teknistä esineistöä. Piirroksista voi
hahmottaa hirviä, peuroja, karhuja, lintuja, valaita ja suuria
kaloja, veneitä, keihäitä ja jousia sekä esineitä, joiden käyttötarkoitusta
voi vain arvailla.
Piirroksissa kuvattujen asioiden määrä ja laatu vaihtelevat
niiden iän ja sijaintipaikan mukaan. Suuria nisäkkäitä on
esiintyy kaikkialla ja kaikkina aikoina. Lintuja, kaloja ja merinisäkkäitä
kuvaavat piirrokset vaihtelevat alueittain. Altan
alueella valaat, hylkeet, ruijanpallas ja lohi sekä merilinnut
ovat eniten piirrettyjä aiheita. Myös Uikujoella on paljon valaita,
merilintuja ja hanhia. Äänisen alueella joutsenten suuri
lukumäärä kiinnittää huomiota.
Teknisestä välineistöstä veneitä on eniten. Mitä lähemmäs
nykyaikaa tullaan, sitä enemmän veneitä esiintyy piirroksissa.
Erityisen runsaasti niitä on Uikujoella. Myös veneiden koossa
tapahtuu ajan kuluessa muutoksia. Varhaisemmissa kuvissa
veneet ovat pienehköjä, mutta ajan mittaan niiden koko on
kasvanut. Suurimmissa veneissä on yli kolmekymmentäkin
ihmistä. Kaikilla alueilla monen veneen keulaan on piirretty
hirven pää.
Sisällöllisesti mielenkiintoisia ovat ne piirrokset, joihin on
kuvattu jokin merkittävä tapahtuma. Erityisesti Uikujoen piirroksissa
valaanpyynti usealla veneellä on kiehtova. Samoin
usean metsästäjän suorittaman hirvenhiihdon kiveen kuvattua
taktiikkaa voi nykyajankin hirvenmetsästäjä pitää erinomaisena.
Altan piirroksissa on esitetty elävästi peuran metsäs-
8

Belomorsk, Uikujoki
tystä peura-aidan avulla ja ruijanpallaksen onkimista turskan
juksaamista vastaavalla tekniikalla. Nykyajan kalastajalle tai
metsästäjälle piirrokset antavat vihjeitä pyyntiretkille.
Myös ihmiskuvausten laatu muuttuu mitä lähemmäksi nykyaikaa
tullaan. Varhemmista tikku-ukoista siirrytään ihmishahmoihin,
joilla selkeästi on vartalo, kasvot ja sormet
kuvattuina.
Ihmisten joukkokohtauksia on kuvattu sekä Altan että Uikujoen
piirroksissa. Niissä ihmiset kulkevat peräkkäin tai jonossa.
Ne tuovat väkisinkin mieleen jonkinmoisen tanssin tai
yhteisöllisen rituaalin.
9

Voiko kalliopiirroksia tulkita?
Ihminen hahmottaa ympäröivää maailmaa havaintoihin pohjaavien
tulkintojensa avulla. Hän tekee ympäristönsä faktoista
eri aistien avulla havaintoja. Niihin pohjaavat tulkinnat
heijastavat aina sitä kulttuuria, missä ihminen on elänyt. Tulkintoihin
vaikuttaa lisäksi kunkin yksilön oma henkilökohtainen
elämänpolku ja kokemukset sekä elämykset.
Tämä tekeekin kalliopiirrosten tulkinnan äärimmäisen
vaikeaksi. Jotta ymmärtäisimme, mitä kallioihin piirretyillä
kuvilla on haluttu sanoa, tulisi meidän olla hyvin perillä siitä
kulttuurista, missä kuvan tekijä on elänyt ja kasvanut. Lisäksi
meidän pitäisi ymmärtää, mitä piirroksentekijän mielessä on
liikkunut ja pystyä kuvittelemaan hänen ajattelutapaansa ja
sitä, miten hän on hahmottanut maailmaansa. Niinpä on todennäköistä,
että kalliopiirroksia ei koskaan pystytä tulkitsemaan
”oikein”.
Tulkintayrityksiä on tehty paljonkin. Neuvostoliittolaisista
tutkijoista monet yhdistivät kalliopiirrokset Kalevalan maailmaan.
He näkivät niissä Väinämöisen, Lemminkäisen, Hiiden
ja Pohjan akan. Virolaiset tutkijat puolestaan vielä 1980-luvulla
yhdistivät kuvat vepsäläiseen ”vesilintukansaan”.
Kyseisiin tulkintoihin lienee vaikuttanut myös se, ettei tutkijoilla
tuolloin ollut riittävästi tietoa muualla Skandinaviassa
löydetyistä kalliopiirroksista. Tulkinnan lähtökohtana oli se,
että piirrokset oli tehnyt joku suomalais-ugrilainen ihmisryhmä
ja ne heijastelivat näiden ihmisten kulttuuria. Se on säilynyt
meille kansanrunouden muodossa Kalevalassa ja muissa
kansalliseepoksissa.
Kuten edellä on kerrottu, kalliopiirroksia on löydetty
vyöhykkeeltä, joka ulottuu lännestä, Oslon seudulta Barentsin
meren kautta Ääniselle. On siis epätodennäköistä, että
10

Belomorsk, Uikujoki
piirrokset olisivat pelkästään suomalais-ugrilaisten kansojen
tuottamia ja heijastaisivat pelkästään tuota kulttuuria ja kansanperinnettä.
Toisaalta Kalevi Wiikin esittämät ajatukset voisivat tukea
edellä mainittua tulkintaa. Niiden mukaan Fennoskandian
jääkauden jälkeinen neoliittinen kulttuuri olisi peräisin Iberian
ja Ukrainan kulttuurien yhteensulautumisesta ja kieleltään
esisuomalaista.
Mitä piirroksista voi päätellä?
Jotakin kalliopiirroksista voi kuitenkin päätellä. Ne ovat hyvin
samankaltaisia koko Fennoskandian alueella ja ajan kuluessa
piirrokset ovat muuttuneet samalla tavoin. Esimerkkeinä
muutoksista ovat veneen koon kasvu ja ihmiskuvien
muuttuminen. On siis todennäköistä, että piirroksia tekevät
ihmisryhmät muodostivat suhteellisen yhtenäisen kulttuurin
usean tuhannen vuoden ajan. Samoin voi olettaa, että näillä
ryhmillä oli runsasta vuorovaikutusta keskenään.
11

Kuvat kertovat ihmisistä, jotka elivät meren rannalla ja saivat
elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta. Kuvat on piirretty
niin taitavasti, että riistan ja sen elintapojen tuntemus on ollut
hyvin tarkkaa. Piirrokset ja löydetyt asumusjäänteet sijaitsevat
isohkojen jokien lähettyvillä, paikoilla, joihin kesäiseen
aikaan merestä nousi paljon lohta. Lohen perässä tuli, kuten
nykyisinkin hylkeitä ja valaita. Lisäksi lähellä aukeni syvä
meri, jossa oli runsaasti turskaa ja seitiä sekä pallasta. Kala
on ollut keskeinen ravinto tuohon aikaan.
Helskogin mukaan löydetyt Altan asumisjäänteet kertovat,
ettei alueella ole asuttu pysyvästi. Sen ymmärtää, kun käy
piirrosten sijaintipaikalla. Tuuli pääsee puhaltamaan pohjoisesta
mereltä suoraan kallioille ja siellä on pakkasella taatusti
kylmää. On todennäköistä, että Altan kalliot muodostivat
eräänlaisen ”kesäpaikan”. Sinne tultiin kesällä pyytämään
kalaa, hylkeitä ja valaita ja talveksi vetäydyttiin sisämaahan
Alta- tai Eibyjoen laaksoihin, missä oli suojaisempaa asua ja
riistaa runsaasti saatavilla. Äänisellä on puolestaan viitteitä
pysyvämmästä asumisesta, mutta todennäköistä on, että sielläkin
vaellettiin riistan ja kalan perässä.
Miksi kuvia hakattiin kallioon?
Siihen on varmuudella mahdoton vastata. Tutkimuksissa esitetyt
tulkinnat ovat usein uskonnollispohjaisia. Tulkintoja ja selityksiä
piirroksille on haettu saamelaisten tai muiden pohjoisten
kansojen mytologiasta. Piirroksia on tulkittu riistanhaltioiden
lepyttelemisrituaaleiksi tai anteeksipyynnöiksi karhun hengeltä.
Esineitä, joiden käyttötarkoitusta ei tunneta, on pidetty rituaalivälineinä
tai auringon ja kuun palvontavälineinä.
12

Voisi myös ajatella niin, että kuvat kertovat todellisten tapahtumien
tallentamisesta. Kun saatiin kaadettua iso karhu,
siitä piirrettiin kuva kallioon tai kun onnistuttiin pyytämään
monta peuraa yhtä aikaa, niin saaliit ja tapahtumat hakattiin
kallioon myöhempiä tarinoita varten. Äänisen piirroksissa
kuvattu suuri monni oli varmasti harvinaisuus, samoin Altan
useita satoja kiloja painava pallas. Ne oli ikuistettava kallioon.
Niinhän nykyinenkin metsästäjä tai kalastaja usein tekee.
Hän ottaa tukun valokuvia saaliistaan ja kirjoittaa jutun
erälehteensä.
Todennäköisintä on, että kalliot olivat kesäisiä rituaalipaikkoja,
joiden tehtävänä oli vahvistaa heimon tai suvun yhteenkuuluvaisuutta.
Eri ryhmillä paikat sijaitsivat eri jokien
suistoissa. Kuvat kertoivat ryhmän merkittävistä henkilöistä,
tapahtumista ja onnistumisista. Ne olivat eräänlainen suvun
tai heimon päiväkirja. Kuvien avulla menneet tapahtumat säilyivät
muistissa ja niihin liittyviä kertomuksia ja opetuksia
voitiin myöhemmin hyödyntää.
Oma tarinani
Kun minulla oli kalliopiirroksiin liittyvää aineistoa mielestäni
riittävästi, soitin nimeltä tuntemalleni arkeologille ja kyselin
hänen tietojaan Päijänteen muinaisasutuksesta ja mahdollisista
kalliopiirroksista. Myös Eero Aution kirjan kalliopiirrosten
tulkinnoista kyselin tiedemiehen kantoja. Vastaukset olivat
mielestäni tylyjä: ei Päijänteen rannoilla ole kalliopiirroksia
eikä niitä kukaan pysty tulkitsemaan. Nyt ymmärrän hyvin
hänen kantansa, mutta silloin se tuotti minulle suuren pettymyksen.
13

Alta, Jiebmaluokta
Tuosta pettymyksen tunteesta syntyi ajatus tulkita itse, mitä
kalliopiirrokset kertovat. Jos ei arkeologi, niin sitten psykologi.
Minunhan pitäisi tietää miten ihmiset tuntevat, ajattelevat
ja toimivat, toisin kuin kivikasoja tonkivan arkeologin.
Ajattelen niin, etteivät kivikauden ihmiset järin paljon poikenneet
nykyihmisestä. Geenit ovat suunnilleen samoja ja
aivojen rakenne sama. Tietysti osa ympäristöstä ja ravinnon
hankinta ja tavatkin poikkeavat meidän vastaavista. Ihmisenä
oleminen ei kuitenkaan ole ollut oleellisesti erilaista kuin
nykyihmisellä.
Olen kuvannut ryhmän elämää ”vieraan”, muualta tulleen
ihmisen silmin. Tämä ”vieras” on Uikujoen suurin kalliopiirros,
yli kaksi metriä pitkä ihmistä kuvaava teos. Sen on täytynyt
olla suurimerkityksellinen hahmo tuon ajan ihmisille.
Myöhemmin munkit, jotka näkivät piirroksen, nimittivät sitä
”piesaksi – piruksi” ja hakkasivat varmuuden vuoksi ortodoksisen
ristin sen päälle. Tuo vieras eli samaan aikaan, mutta tuli
eri kulttuurista. Myös itse olen tulkitsijana piirroksiin nähden
vieras; elän eri aikaa ja erilaisessa kulttuurissa.
14

Päällikön suulla kuvaan niitä tuntoja,
joita vastuunkantajalla on ollut kaikkina
aikoina; tehtävien vaativuutta, sosiaalisia
taitoja, yksinäisyyttä
Perämies puolestaan edustaa shamanismia,
yhteisön uskonnollista puolta. Hän pitää
yhteyttä vainajiin ja piirtää tapahtumia
kallioon.
Naisen ajatukset ovat niin tuon ajan,
kuin nykyajan naisenkin ajatuksia.
Vieras sulautuu vähitellen löytämäänsä
yhteisöön. Samoin omat ajatukseni ja tuon
yhteisön ajatukset elämisestä sulautuvat
yhdeksi yhteiseksi kokemukseksi siitä, mitä
elämä on.
Olen pyrkinyt mahdollisimman yksinkertaiseen
kieleen. Lukija voi kuitenkin etsiä
rivien välistä yhteyksiä historiaan, antropologiaan
tai kansanrunouteen.
Minun tulkintani tuon kivikautisen yhteisön
elämästä on nyt edessänne.
Kirjan kuvat ovat Kirsi Haapamäen käsialaa.
Kuvat eivät ole täysin identtisiä alkuperäisten
kalliopiirrosten kanssa, mutta
muodot on pyritty säilyttämään kuvissa
alkuperäisen kaltaisina. Kalliopiirroksia on
saatettu värittää, kuten Altan alueen löydetyille
piirroksille on tehty. Varmuutta tästä ei tietenkään ole.
Kuvien löytöpaikat on mainittu kuvien yhteydessä. Nimilehden
kuvassa näkyvät tämänhetkiset kalliopiirroslöydökset.
Alta, Jiebmaluokta
15

Lähteet:
Autio, Eero: Karjalan kalliopiirrokset, Otava 1981
Helskog, Knut: Helleristningene i Alta, 1988
Huurre, Matti: Kivikauden Suomi, Otava 1998
Savvatejav, Juri: Karelische felsbilder, Leipzig 1984
Mauno Niskasen kuva-arkistot
Marko Niskasen kuva-arkistot
Muuramessa 10.8.2009
Mauno Niskanen
16

Ennen kallioita
Arkeologi
Se soittaa ja kysyy
minulta, tiedemieheltä
mitä ne rauniot Ristiselän kupeessa ovat
ja löytyykö kalliopiirustuksia Rappukallioista.
Ovatko Otavan miehen tulkinnat oikeita,
kun se mietti Äänisen ihmisen ajatuksia.
Ja minä, arkeologi, vastasin,
ettei niitä kivikasoja kukaan ole ehtinyt avaamaan,
tutkimaan,
eikä rahaakaan ole ollut.
Eikä niistä piirustuksista kukaan tiedä
ei niitä kukaan pysty tulkitsemaan
ei varsinkaan se Otavan mies.
Ei tieteellä niihin ole asiaa,
kiveen hakattuihin kuviin.
Ei menneitten ihmisten ajatuksia kukaan pysty lukemaan,
ei ainakaan tiede.
Ei tiede ole sellaista.
Pettyneeltä se kuulosti puhelimessa,
kun sille sen sanoin.
17

Kertoja
Minä soitan sille ja kysyn,
mitä se kalliopiirroksista ajattelee
arkeologi ja tutkija,
ja löytyykö niitä Rappukalliolta
ja muinaishaudoilta Päijänteen rannoilta.
ja miten ihmiset silloin ajattelivat.
Se on tiedemies, tutkija.
puhuu kuin typerys:
ei niiden ajatuksia voi tutkia
piirrokset ovat vain kuvia
ei tiede niitä halua tulkita.
Minä tiedän, että se on väärässä.
Kyllä minä niitä ymmärrän
ja Eremitaasin opas.
Niiden tarina on niissä kuvissa, väreissä ja maisemassa.
niitä pitää ymmärtää.
ei tutkia.
18