P U M P U L I P I L V E T
P U M P U L I P I L V E T
P U M P U L I P I L V E T
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
T U O M O K . S I L A S T E<br />
P U M P U L I P I L V E T<br />
Runoja
TUOMO K. SILASTE<br />
Teokset:<br />
Matka, romaani; 2007<br />
Rakkaani kosketa minua, runoja; 2007<br />
Apolloperhonen, runoja; 2008<br />
Rakastettu leskirouva Gold, novelleja; 2009<br />
Salaisuuden vartija, runoja; 2009<br />
Filosofi, novelleja; 2009<br />
Kersantti Rama, seikkailuromaani; 2010<br />
Kersantti Rama ja Isä Iraklin aarre, romaani; 2010<br />
Pumpulipilvet, runoja; 2011<br />
Pumpulipilvet<br />
© Tuomo K. Silaste<br />
Kannen piirros: T. K. Silaste<br />
Ulkoasu: R. Penttinen<br />
Kustantaja: Mediapinta, 2011<br />
ISBN 978-952-235-308-5
LUKIJALLE<br />
Tämän 4. runokokoelmani, P u m p u l i p i l v e t runot ovat<br />
uusia, ennen julkaisemattomia. Kokoelmaan on otettu myös<br />
parhaat runot aikaisemmin julkaistuista kokoelmista: R a k -<br />
kaani kosketa minua (2007 ), Apolloperhon<br />
e n (2008) ja S a l a i s u u d e n v a r t i j a (2009). Runoissa<br />
pohdiskellaan elämän merkitystä – nuoruutta ja vanhenemista.<br />
– Miksi ihmisen elämä on niin lyhyt, ei lähellekään sataa<br />
vuotta? Mikä on rakkauden merkitys? Voiko vielä vanhana<br />
rakastaa toista? Suru, hallitsematon voima! Surun kohtaaminen<br />
on aina suuri murros. Suurin kaikista kuitenkin on rakkaus.<br />
Siinä muutamia keskeisiä teemoja elämästä. Runojen<br />
lisäksi tässä kokoelmassa on muutamia kertomuksia. Runot<br />
ja lorut on ryhmitelty kahdeksaan osioon: A–H. Uudet runot<br />
tähän kokoelmaan on valinnut lehtori K a i j a V ä n n i .<br />
Tuomo K. Silaste<br />
5
A<br />
Pumpulipilvet<br />
Seitsemän joutsenta<br />
Satoi pehmeätä lunta<br />
Runo<br />
Synopsis<br />
Retrospektiivinen elämäni<br />
Itsepetosta kaikki<br />
Hullu kesä<br />
Minäkö Sepesusi<br />
7
PUMPULIPILVET<br />
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.<br />
Aika on pysähtynyt. Alkava päivä nukkuu vielä.<br />
Herään.<br />
On raukea olo,<br />
ei kiirettä,<br />
ei aikaa,<br />
on loma.<br />
Venyttelen jalkoja, käsiä, suin tukkaa.<br />
Katson ikkunasta ulos. Taivaalla sinivalkoiset,<br />
paksut pumpulipilvet odottavat tuulta, päästäkseen<br />
matkaan.<br />
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.<br />
Pumpulipilvet tuovat viestejä kaukaa,<br />
lapsuudestani,<br />
nuoruudestani, mutta tulevaisuuteen<br />
ne matkaa.<br />
Odotan tulevia pilvien viestejä.<br />
On heleä, varhainen heinäkuun aamu.<br />
9
SEITSEMÄN JOUTSENTA<br />
Seitsemän lasijoutsenta lensi sieluuni<br />
kaukaa. Yksi niistä oli torso, kaula katki,<br />
kuollut.<br />
Mutta se kertoi olevansa vain osittain kuollut.<br />
Pitäisikö uskoa, kuollut mikä kuollut?<br />
Ei voi olla osittain kuollut vai voiko?<br />
Se saattaa olla mahdollista joutsenten valtakunnassa.<br />
Seitsemän joutsenta, muistoineen.<br />
Yksi niistä oli torso, kaula poikki – kuollut.<br />
10
SATOI PEHMEÄTÄ LUNTA<br />
Muistatko rakkaani, kun teimme pihallemme suuren lumiukon.<br />
Pyöritin kaksi suurta lumipalloa ja sinä teit pienen pään.<br />
Nostin pallot päällekkäin. Hymyilit minulle kauniisti.<br />
Lumiukko seisoi pihalla, hetken aikaa alastomana, ennen<br />
kuin laitoit sille hiilisilmät ja suun sekä porkkananenän. Minä<br />
taas tökkäsin sen oikeaan käteen talon vanhan varsiluudan.<br />
Kiedoit pitkän, punaisen kaulaliinasi lumiukon kaulaan ja<br />
painoin sen päähän piponi. Pidimme toisiamme kädestä ja<br />
nauroimme ukolle makeasti.<br />
Satoi pehmeätä lunta.<br />
Siitä on kulunut vuosia monta ja lapset ovat jo maailmalla.<br />
Nyt kun kuljemme molemmat rollaattoreilla, niin talvisin<br />
usein puheeksi tulee, tuo tekemämme lumiukko. Sen hiilisilmät<br />
ja suu sekä porkkananenä, kädessä vanha varsiluuta. Keväällä<br />
ikioma lumiukkomme suli hiljaa pois, paikalle jäi vain<br />
punainen kaulaliinasi, musta pipo ja talon vanha varsiluuta.<br />
Satoi pehmeätä lunta.<br />
11
RUNO<br />
Runo ei ole salattu, rivien väliin<br />
kätketty muisto.<br />
Ei!<br />
Runo on sisäinen tunne, tuska.<br />
Sen on päästävä ulos kuolemattomuuteen.<br />
Runo on nuoruusmuiston sisäinen huuto –<br />
älä pakene minua, rakkaani, tule takaisin<br />
kauniina muistoina.<br />
Asu minussa, niin kuin nuorena teimme.<br />
Runo ei ole salattu muisto, vaan jälkeen<br />
jäävä rakkauden loistava kukkapuisto.<br />
12
SYNOPSIS<br />
Annan synopsiksen<br />
perikunnalle, kaikista<br />
elinvuosistani.<br />
Luettuaan tiivistelmän, he<br />
joko nauravat tai itkevät<br />
itsensä hengiltä.<br />
Kannattaa harkita!<br />
13
RETROSPEKTIIVINEN ELÄMÄNI<br />
Ateljeessani kaaos!<br />
Kaikki työni sekaisin: öljy, – vesiväri-, akryyli- ja sekatekniikkatyöt.<br />
Niiden kehykset paksun, harmaan pölyn peitossa.<br />
Työt vuosilta 1955 – 2010.<br />
Kukahan järjestäisi ne takaisin hyllyihin?<br />
Kuten silloin, kun muusani vielä eli.<br />
Se oli loistoaikaa, joka ei palaa.<br />
Juotiin samppanjaa joka taululle.<br />
Kaikki nuo työni, harmaan pölyn peitossa, koko<br />
retrospektiivinen elämäni, ihana muisto menneeltä<br />
ajalta: taiteilijasta ja hänen muusastaan.<br />
Paluu tuohon aikaan on vaikeaa, jos<br />
se onnistunee koskaan.<br />
Aika ei palaa.<br />
14
ITSEPETOSTA KAIKKI<br />
Aurinko paistaa.<br />
Makaan beachilla, kuluneella<br />
laverilla suuren aurinkovarjon alla.<br />
Olen onnellinen.<br />
Sinisenä kiiltelevä Välimeri pyrkii<br />
sieluuni.<br />
Itsepetosta kaikki.<br />
Rahalla ostettu rantaloma.<br />
15
HULLU KESÄ<br />
Minä rakastin sinua. Suutelin sinut<br />
kesään. Istuit sylissäni – lämmin<br />
kosketus ihollani, nuoruuteen.<br />
Täysillä eletyt vuodet. Mielettömän<br />
hauskaa kahlata rantavedessä, kumisaappaiden<br />
täyttyessä vedellä.<br />
Hullu kesä.<br />
Keräsimme kukkivia suopursuja ja<br />
humalluimme niiden pistävästä tuoksusta.<br />
Hullu kesä.<br />
Puhalsimme niiden valkoiset höytyvät<br />
rakkaudeksi maailmalle.<br />
Todella hullu kesä.<br />
16
MINÄKÖ SEPESUSI<br />
Miksi kieltäisin surun arvet ruumiissani,<br />
ne ovat osa elettyä elämääni.<br />
Oi, kuinka hyvin muistan rakkautemme hullut<br />
onnelliset vuodet.<br />
Minäkö Sepesusi!<br />
Hissisuudelmat.<br />
Nauroimme niille. Ne olivat salaisuutemme.<br />
En huomannut, kuinka nopeasti nuo rakkautemme<br />
hullut vuodet kulkivat ohitsemme.<br />
On vain muistojen onnellinen suru.<br />
Riitan muistolle hautajaisissa 11.12.10<br />
17