Kuljetus & Logistiikka 2 / 2015

Kansanedustaja Antti Kaikkonen:
Tieverkon
korjaamiseksi
ratkaisuja
Viimeistään nyt kevään tullen jokainen
autoilija huomaa, missä
kunnossa tieverkkomme alkaa
olla. Huonommassa kuin miesmuistiin.
Tikittävä tieverkon korjausvelka näkyy
nyt kaikkialla Suomessa. Tilanne pahenee
vuosi vuodelta. Näin ei voi jatkaa.
Tieverkon ylläpidon rahoitus on laskenut
selvästi kymmenessä vuodessa.
Erityisesti alaspäin on menty muutaman
viime vuoden aikana. Taustalla ovat poliittiset
päätökset, joita myös säästöiksi
kutsutaan. Mutta säästöjen nimissä tehdyt
leikkaukset eivät itse korjaustarvetta
hävitä minnekään. Se on edessä, eikä
se eteenpäin lykkäämällä halvemmaksi
muutu.
Uudenmaan ELY-keskuksen mukaan
peruskorjaustarpeessa olevia teitä on
tällä hetkellä Uudellamaalla, Kanta- ja
Päijät-Hämeessä yhteensä 600 kilometriä.
Määrä kasvaa nopeasti. Kymmenen
vuoden kuluttua niitä on jo 2 000 kilometriä,
jos lisärahoitusta ei saada. Kehitys
on sama myös muualla Suomessa.
Korjaustarve kasvaa myös esimerkiksi
rampeissa ja silloissa, ja sorateiden kelirikko-ongelmat
lisääntyvät. Maaseudulla
on yhä vaikeampi liikkua, erityisesti raskaammalla
kalustolla.
Teiden heikko kunto on yhä suurempi
ongelma myös liikenneturvallisuudelle.
Yhä useamman onnettomuuden syynä
lähitulevaisuudessa on tien heikko kunto.
Tästä koituu myös kustannuksensa,
niin inhimilliset kuin taloudelliset.
Elinkeinoelämä kärsii tilanteesta koko
ajan. Kuljetukset hidastuvat ja niiden
ennakoitavuus heikkenee. Tieverkko
voi yllättää ikävällä tavalla hankalaan
aikaan. Tätä tapahtuu jo nyt jatkuvasti.
Tämän asian kustannuksia on vaikea arvioida,
mutta kuljetusyrittäjillä on siitä
varmasti oma näppituntumansa.
Oma riskinsä on myös liikennevalvonnan
heikkeneminen. Äskettäin juttelin
mäntsäläläisen kuljetusalan yrittäjän
kanssa, joka kertoi liikkuvan poliisin lakkauttamisen
näkyvän selvänä liikennevalvonnan
heikkenemisenä. Käski välittää
tästä terveiset ministeri Räsäsellekin.
Välitin terveiset.
Liikennevalvontaa tarvitaan. Varsinkin
ulkomaista kalustoa liikkuu teillämme
aika kirjavassa kunnossa, ja valitettavan
iso osa siitä ei kestä lähempää
tarkastelua. Tämä on väärin myös kotimaisten
yrittäjiemme kannalta.
Viime aikoina on käytetty paljon aikaa
erilaisiin pohdiskeluihin tietullien käyttöön
otoksi Suomessa. Vaihtoehtoisesti
on esitetty GPS-paikannukseen perustuvia
tienkäyttömaksuja. Täytyy sanoa, että
henkilökohtaisesti en isommin innostu
kummastakaan näistä. Molempien järjestelmien
perustaminen olisi kallis pieti,
ja myös ylläpito maksaa. Vaikka teknologia
kehittyy, tietullit tuovat liikenteeseen
jäykkyyttä. GPS-paikannus puolestaan
tuntuu ajatuksena vieraalta. Valtio valvoisi
jokaisen meistä liikehdintää. Onko
se todella valtion tehtävä?
Yksinkertaisempi tapa olisi tehdä
polttoaineveroon määräaikainen korotus
nyt, kun öljyn maailmanmarkkinahinnat
ovat aikaisempaa kohtuullisemmalla tasolla.
Saatava verotuotto osoitettaisiin
lyhentämättömänä tieverkon parantamiseen.
Korotus olisi syytä kompensoida
verotuksessa ammattiautoilijoille.
Jos maailmanmarkkinahinnat nousevat,
korotus voidaan siinä vaiheessa perua.
Esimerkiksi viiden sentin korotuksella
saataisiin noin 150 miljoonaa euroa vuodessa
perustienpitoon. Sillä olisi jo merkitystä.
Vaikka veronkorotuksista harva
tykkää, uskon, että moni tienkäyttäjä olisi
tällaiseen ratkaisuun valmis. Syntyisi
siinä samalla pari tuhatta työpaikkaakin
tienkorjauksen merkeissä.
Muitakin vaihtoehtoja on. Pisara-radan
hinnalla päästäisiin eroon koko tieverkkomme
tämänhetkisestä korjausvelasta.
Kummastakohan olisi maallemme
enemmän hyötyä?
Itse asiassa juuri nyt olisi monellakin
tapaa hyvä aika panostaa tieverkkoon.
Rakennusala on laskusuhdanteessa.
Alalla on vapaata työvoimaa ja urakkahinnat
ovat aikaisempaa kohtuullisempia.
Nyt olisi hyvä aika rakentaa. Myös
välillisiä hyötyjä tulisi. Tieverkon korjaus
olisi myös kansantaloudellisesti elvyttävä
piristysruiske. Sellaista tarvittaisiin
juuri nyt. •
Antti Kaikkonen, kansanedustaja (kesk)
Eduskunnan talousvaliokunnan jäsen
Tuusula
Kuljetus & Logistiikka 37