Muistion LIITE - Fingrid

LIITE 7
Fingridin verkkotoimikunnan kokous 13.5.2011, vapaita kommentteja kantaverkon määritelmästä ja rajauksesta
Fingrid/Parviainen,
Kantaverkkoa on rengaskäyttöinen, maan kattava tuotanto- ja kulutuskeskittymät yhdistävä suurjänniteverkko,
sekä valtion rajat ylittävät kantaverkkoyhtiöiden väliset yhteydet. Kantaverkon laajuutta
ja rakennetta ohjaavat käyttövarmuus, tasapuolisuus/syrjimättömyys ja maankattavuus.
Fingrid on pääpiirteissään Sima -työryhmän raportin kanssa yhteisillä linjoilla. FG on vahvasti eri
mieltä raportin toteamuksesta, että yli 110 kV suurta kulutuskeskittymää syöttävän jakeluverkon ja
kantaverkon yhdistävän säteettäisen voimajohdon tulisi olla kantaverkkoa. Tällainen yksittäinen
säteettäinen johto on asiakkaan liittymisjohto, mikäli tätä johtoa tukeva ja rinnankäyttöinen verkko
ei ole FG:n omistamaa kantaverkkoa.
Helen Sähköverkko/Markku Hyvärinen
Sima-työryhmän raportissa todetaan, että kantaverkon rajaus on historian saatossa muotoutunut
niin, että tänä päivänä rajauksessa on erilaisia käytäntöjä eri puolilla Suomea. Kantaverkon tasahinnoittelu
yhdessä vaihtelevan rajauskäytännön kanssa johtaa loppuasiakkaiden kannalta epätasapuoliseen
hinnoitteluun. Tilanne olisi korjattava joko luopumalla tasahinnoittelusta tai siirtämällä
rajaus kaikkialla samalle sähkönsiirtoketjun tasolle.
Sima-työryhmä päätyi kannattamaan jälkimmäistä linjausta, mikä käytännössä tarkoittaisi, että kantaverkon
laajuus nykyisestä pikemminkin kasvaa kuin supistuu. Tämä merkitsisi myös 110 kV verkon
statuksen muuttamista sitä mukaa kuin uusia 400/110 kV muuntoja rakennetaan. Muunnot
rakennetaan luonnollisesti aina kuormituskeskittymiin. Kysymys on sitten miten näiden muuntojen
ja niitä syöttävien ja 110 kV puolella niitä yhdistävien johtojen kustannukset kohdennetaan. Kantaverkon
määritelmän tulee myös mahdollistaa kantaverkon laajeneminen ja sitä sima-työryhmä on
ajanut takaa, vaikkakin työryhmän mietinnön muotoilut (esim. ”yksittäinen säteittäinen johto”) ovatkin
varsin kömpelöitä ja jopa harhaanjohtavia.
Fingridin tulkitseman rajausperiaatteen mukaan yksittäisen jakeluverkkoyhtiön aluetta palvelevan
uuden muunnon toteutusvastuu ja kustannukset kohdentuvat tälle jakeluverkkoyhtiölle, mikä tuntuu
lähtökohtaisesti luonnolliselta. Kustannusten jakamisen analysointia voidaan kuitenkin jatkaa: jos
vastaava muunto johtoyhteyksineen rakennetaan palvelemaan viittä asiakasta, ovatko 95 muuta
asiakasta valmiita jakamaan kustannuksen kollektiivisesti? Jos luvusta yksi tehdään erikoistapaus,
silloin ainoa looginen ratkaisu on siirtyä pois tasahinnoittelusta, koska periaatteen täytyy toteutua
myös käänteisesti: kukin asiakas/alue maksaa oman/omat muuntonsa eivätkä osallistu muiden
asiakkaiden/alueiden kustannuksiin. Tämä periaate toimisi myös teollisuusasiakkaiden liittymien
kohdalla nykyistä tasahinnoittelua paremmin. Mutta tämä ei ollut siis sima-työryhmän linjaus.
Fingrid ei ole mielestämme riittävän analyyttisesti perustellut nykyistä rajauksen ja hinnoittelun kokonaisuutta
ja sen vaihtoehtoja sekä vaikutuksia erityyppisille asiakkaille. Verkkoyhtiöissä olemme
tottuneet kustannuksia ja hinnoitteluja laskemaan per MWh, ja energiaperusteisesti kan

taverkkomaksukin jakeluverkkoyhtiöille lähes täysin määräytyy. Monopoliasemassa olevan kantaverkkoyhtiön
pitäisi pystyä läpinäkyvästi esittämään miten asiakkaiden välinen tasapuolisuus toteutuu
hinnoittelua vastaavilla oikeilla yksikkökustannuksilla.
Outokumpu Stainless /Esa Kalla
Nykyinen kantaverkon rakenne on yhdistelmä kriteereitä ja historiaa.
Jatkossa tulisi pyrkiä yhä selkeään kantaverkkopalvelun rajaukseen, siten että kriteerit, kuten rengasmaisuus,
alueellinen kattavuus, on selkeästi määritelty ja näitä pyritään noudattamaan. Esitettyä
”suuria kulutuskeskittymiä syöttävien säteittäisverkkojen” erityiskohtelusta emme kannata, vaan
mielestämme Fingridin kanta asiassa on oikea. Mikäli toisaalta halutaan kantaverkon koskevan
myös yllämainittuja säteittäisverkkoja, tulee niihin lukea myös teollisuutta palvelevat säteittäisverkot,
sillä niihin kohdistuu myös normaalista poikkeavia vaatimuksia ja niiden kehittäminen on kansantaloudellisesti
tärkeää.
Liityntäjohdon määrittelyssä jäi mielestämme epäselväksi tilanne jossa kulutusta palvelevan liityntäjohdon
päähän liittyy, mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa, tuotantoa (esim. tuulivoimaa). On
varmistettava ettei tämä aiheuta liityntäjohdolle lisähaittaa.
Mielestämme nykyinen kantaverkkopalvelun hinnoittelumalli, jossa sähkön kuluttajat maksavat
valtaosan kantaverkon kustannuksista, on kestämätön ja rasittaa niin teollisuutta kuin kuluttajiakin.
Valtaosa tulevaisuuden kantaverkkoinvestoinneista palvelee sähkön tuotantohankkeita, osan hyödystä
siirtyessä rajojemme ulkopuolelle rajajohtojen kautta.
Kantaverkkohinnoittelua tulee kehittää niin että kustannukset jaetaan tasan kulutuksen ja voimantuotannon
kesken.
Vattenfall Verkko Oy/ Jarkko Kohtala
Näkemyksemme mukaan kantaverkon periaatteet: käyttövarmuus, syrjimättömyys ja valtakunnallinen
kattavuus ovat hyvin perusteltavissa. Kantaverkon rajauksissa tulee varmistua siitä, että määrittelyt
luovat pohjan kannattavalle liiketoiminnalle ja turvaavat kantaverkon kehittämiseen tarvittavat
investoinnit myös jatkossa.
Kantaverkon rajauksen yhteydessä on nostettu esille käsitteet liityntäjohdot ja liityntäverkko, jotka
eivät olisi osa kantaverkkoa ja joihin tulisi lisäksi soveltaa erillistä tariffia. Erityisesti tulisi kiinnittää
huomiota siihen, miten ja millaisissa tilanteissa nykyisestä kantaverkon osasta muodostuu ns. liityntäverkko.
Mahdollisten liityntäverkkojen hinnoitteluperiaatteita tulisi tarkastella suhteessa sähköverkkotoiminnan
valvonnassa käytettyihin vakiintuneisiin Energiamarkkinaviraston vahvistamiin
malleihin ja käytäntöihin.
Pidämme tärkeänä, että nykyinen kantaverkon korkea käyttövarmuuden taso varmistetaan myös
jatkossa. Kantaverkon niin sanotun n-1 -mitoitusperiaatteen mukaan tulee joka hetki kestää yksittäinen
vika niin, ettei se johda vaikutusalueen laajenemiseen tai laajaan suurhäiriöön.

Näkemyksemme mukaan nykyisen kantaverkon määrittelyn tai rajauksen muutokselle ei ole nähtävissä
perusteltua tarvetta.
Fortum Sähkönsiirto/ Eero Vauhkala
Liityntäjohdot ja liityntäverkot:
Liittymisjohdon laajentamista liittymisverkoiksi joilla useampi sähköntuotantolaitos liitetään verkkoon
on meidän näkemyksen mukaan ongelmallinen. Näemme että ensisijainen verkoston rakentaja
kuuluisi olla alueen jakeluverkonhaltija, koska verkonhaltijalla on suurempi motiivi katsoa alueen
kehittämistä kokonaisuuden kannalta. Tällöin vältytään osaoptimoinnilta ja saavutetaan alueen
sähkönsiirron osalta vakaampi ja yhteiskunnallisesti järkevämpi kehitys
Kantaverkon rajaus ja suurjännitteinen jakeluverkko:
Suurjännitteisen jakeluverkon määritelmään ei tule sisällyttää keinotekoista teknistä ylärajaa jakeluverkossa
käytettävästä suurimmasta sallitusta jännitetasosta, jota suuremman jakelujännitteen
käyttäminen automaattisesti tarkoittaisi myös kyseisen johdon tai verkko-osan siirtymistä osaksi
kantaverkkoa. Ratkaisevana tekijänä pitäisi olla verkon käyttötarkoitus ja merkittävyys. Mikäli verkon
osalla on valtakunnallinen merkitys se kuuluisi luontevasti kantaverkkoon, kun taas pääsääntöisesti
paikallisia tarpeita palveleva verkko olisi suurjännitteistä jakeluverkkoa. Näemme korkeampien
jännitetasojen ja rengaskäyttöisyyden olevan merkittävässä roolissa kehittäessämme kustannustehokkaita
ja toimitusvarmuutta lisääviä siirtopalveluita asiakkaillemme.
Työryhmän ehdottama kantaverkon määritelmä on liian väljä sekä liian tulkinnanvarainen. Esitetty
kantaverkon määritelmä mahdollistaa useat eri käytännön tulkinnat kantaverkon todellisesta laajuudesta.
Verkon rengaskäyttöisyys ei voi automaattisesti toimia määrittävänä tekijänä kantaverkon
ja jakeluverkon rajauksen suhteen. Olennaista onkin muuttaa ja täsmentää Fingridin ehdotusta
sellaiseen muotoon, jossa kantaverkko sisältää ainoastaan ne (rengaskäyttöisen) verkon osat,
jotka vaaditaan koko valtakunnan alueella toimivan kantaverkon N-1 käyttövarmuustason saavuttamiseen
(käytännössä siis 400 kV, 220 kV sekä tärkeimpien nykyisen kantaverkon 110 kV sähköasemien
korvattavuuden vuoksi vaadittavat johtoyhteydet jännitetasosta riippumatta).
Järvi-Suomen Energia/Arto Pajunen
Esa Kalla on tiivistänyt muistiossaan hyvin keskeiset asiat. Varsinkin muistion lopussa oleva toteamus
tuotannon osuuden kasvattamisesta maksuista on tärkeä. Tuotantohan on jatkossa tuomassa
merkittävää lisäkustannusta koko sähkönsiirtoketjulle jo alue- ja jakeluverkoista lähtien.
Lisäisin vielä huomioitavana näkökohtana, että sähkönsiirtoketjun kustannus tulisi minimoida loppuasiakkaiden
kannalta ja kanta- ja aluevrkkojen rajauksen tulisi myös tukea tätä.