JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI
05.03.2015 • Views
Share Embed Flag

JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI

JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI

JA VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN MENETELMIEN UUTISLEHTI

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
toimisait.com

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Julkaisijana RATKES ry. 15.12.1998<br />

RATKES 4/ 1998<br />

1<br />

RATKAISU- <strong>JA</strong> <strong>VOIMAVARASUUNTAUTUNEIDEN</strong> <strong>MENETELMIEN</strong> <strong>UUTISLEHTI</strong>

RATKES -lehti 4/98<br />

N:o 4 / 98 (15.12.1998)<br />

Julkaisija<br />

RATKES - ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden menetelmien<br />

edistämisyhdistys (ry.)<br />

Päätoimittaja<br />

Merja Iso-Aho<br />

Toimitusneuvosto<br />

Ben Furman, Lauri Heikkilä, Anneli Litovaara<br />

Taitto<br />

Timo Rytkönen<br />

sähköposti: trytkone@nettilinja.fi puh: 09-27 88280 tai 7773750<br />

Ratkesin postiosoite: Paula Romula/ PL 56, 00101 Helsinki<br />

Internetissä Ratkesin kotisivu:<br />

www.ratkes.fi<br />

Ratkesin kotisivua ylläpitää: webmaster Lasse Salmi<br />

Ratkes-lehden artikkeleita saa vapaasti kopioida<br />

Yksityiset ja yritykset voivat tilata Ratkes-lehteä liittymättä jäseneksi<br />

hintaan 100mk/vuosi<br />

ilmestyy neljänä numerona v. 1999<br />

Seuraava numero, tammi-helmikuu 1999<br />

HUOM! JOS HALUAT TIETOA RATKESISTA, TILATA LEHDEN YM.<br />

Paula Romula puh/fax: 09-458 0122 yleinen informaatio, tiedotus<br />

Kirsi-Marja Järvinen puh: 0400- 872 474, fax: 019- 339 396 jäsenrekisteri,<br />

jäseneksi liittymiset,osoitteenmuutokset, jäsenmaksut.<br />

RATKESIN postiosoitteeseen PL 56, 00101 HKI<br />

Jäseneksi voit liittyä myös kotisivultamme: www.ratkes.fi<br />

RATKES 4/ 1998<br />

( Ensi vuonna lehden ulkoasu muuttuu ja ilmoitushintoja ei vielä päätetty.<br />

Ota yhteyttä ilmoituksista Timo Rytköseen puh: 27 88280 tai 7773750)<br />

Painopaikka: Yliopistopaino, Helsinki 1998<br />

2

SISÄLTÖ<br />

PÄÄTOIMITTA<strong>JA</strong>N KYNÄSTÄ ................................................................... 5<br />

RATKESIN ALUEELLINEN TOIMINTA........................................................ 7<br />

JUTTUKEPPI KIERTÄMÄSSÄ ................................................................. 9<br />

Marja Vuorinen<br />

PERHOSIA, MÖRKÖJÄ <strong>JA</strong> VOIMAMIEHIÄ ........................................... 15<br />

Hilkka Keistinen<br />

VAHVEMPAAN VANHEMMUUTEEN VOIMAVARASUUNTAUTUNEIN<br />

KEINOIN .................................................................................................... 19<br />

Irene Pirinen, Jaana Vaittinen ja Tuija Aalto-Sallinen<br />

JOULUPUKKI -IHMEKYSYMYKSEN MESTARI! ........................................ 25<br />

“EI KOSKAAN VOI TIETÄÄ, MITÄ ON MUTKAN TAKANA” ..................... 31<br />

Arja Kettunen ja Erja Vanhala-Koivula<br />

Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta .................................. 35<br />

Antti Mattila<br />

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen työotteen kehittäminen Vantaalla 51<br />

Elsa Kesti ja Tuula Heinonen<br />

Ratkaisukeskeisyyden juuret syvällä perustyössä Vantaalla .............. 55<br />

Patrick Silfverberg<br />

ULKOLAISET KOULUTTA<strong>JA</strong>VIERAAT SUOMESSA VUONNA 1999........ 57<br />

RATKESIN KUULUMISIA ...................................................................... 58<br />

RATKES 4/ 1998<br />

3

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄ<br />

ILMESTYNYT SUOMEKSI MIELI-KIR<strong>JA</strong>T sarjassa!<br />

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisten menetelmien perusteos<br />

Jay Haleyn kirjoittama Milton H. Ericksonin terapiaa käsittelevä<br />

klassikko (Uncommon therapy ) Lyhytterapian lähteillä<br />

Kustantaja: Lyhytterapia-instituutti<br />

Suomennos: Riitta Bergroth<br />

Sivuja 309 , sidottu<br />

Ovh. 160 mk<br />

ISBN 952-5174-00X<br />

Milton H. Erickson ( † 1980 ), lääkäri, psykiatri ja hypnotisti<br />

on yksi psykoterapian merkittävimmistä uranuurtajista. Hän<br />

on legenda, jonka kehittämä kokonaan uudenlainen<br />

psykoterapeuttinen ajattelutapa on ollut pohjana modernin<br />

lyhytterapian ja perheterapian kehittymiselle. Voidaan<br />

hyvällä syyllä sanoa, että Erickson on lyhytterapialle sitä<br />

mitä Freud oli psykoanalyysille.<br />

LYHYTTERAPIAN LÄHTEILLÄ<br />

on teos, joka ei ole vain yhden lukuelämyksen kirja. Se<br />

on sekä perusoppikirja terapia- ja auttamistyötä tekeville<br />

että vankka lähdeteos, johon voi yhä uudestaan<br />

taitojaan syventäen tutustua. Kirjan syvällisin anti on<br />

vahva asia-kaslähtöisen työn filosofia, joka oli<br />

Ericksonille tunnusomaista: johdonmukainen humanismi<br />

ja syvä usko ihmisen kykyyn oppia ja muuttua.<br />

"Ihminen tietää ongelmansa ratkaisun -hän ei vain tiedä että hän tietää",<br />

oli yksi Ericksonin kuuluisista mietelauseista.<br />

RATKESIN LUKIJOILLE ERIKOISTARJOUS!<br />

RATKESIN TARJOUS!<br />

Tilaan suoraan kustantajalta ____ kpl kirjaa "Lyhytterapian lähteillä"<br />

Erikoishintaan 125 mk ( sisältää postikulut)<br />

Tilaaja:__________________________________________ Puh:______________<br />

RATKES 4/ 1998<br />

Osoite:______________________________Postino/pkka:____________________<br />

Päiväys:_______________ Allekirjoitus:______________________________<br />

POSTITA TAI FAKSAA: RATKES-yhdistys<br />

PL 56, 00101 Helsinki FAX: 09-458 0122<br />

4

PÄÄTOIMITTA<strong>JA</strong>N KYNÄSTÄ<br />

On aamu.Ulkona on yön mittaan<br />

satanut puhtaat lumikinokset. Vuosi<br />

lähestyy jälleen loppuaan joulun<br />

odotuksen myötä. Työni päätoimittajana<br />

on myös viime metreillä. Tapio<br />

Malinen Porvoosta jatkaa työtä.<br />

Ratkes-yhdistys ja Ratkes-lehti syntyivät<br />

ratkaisukeskeisestä työstä<br />

kiinnostuneiden ja koulutusta saaneiden<br />

ihmisten tarpeesta pitää yhteyttä<br />

ja saada tietoa ratkaisukeskeisen<br />

ajattelun ja työtavan eteenpäin<br />

menosta. Yhdistys on nyt toiminut<br />

kolme ja puoli vuotta. Tänä aikana on<br />

yhdistyksen jäsenmäärä ja lehden<br />

lukijakunta koko ajan kasvanut. Toki<br />

valtaosa ratkaisukeskeisestä työstä,<br />

koulutuksesta ja tutkimustyöstä on<br />

saanut ideansa ja kanavoituu aivan<br />

muita reittejä kuin yhdistyksen kautta.<br />

Yhdistyksellä on kuitenkin oma painoarvonsa<br />

muiden, aktiivisesti ratkaisukeskeistä<br />

näkökulmaa eri ihmissuhdetyön<br />

sektoreilla ajavien,<br />

yksityishenkilöiden ja organisaatioiden<br />

rinnalla. Ratkes-päivät ovat koonneet<br />

ihmisiä yhteen ja pohjoismaiset ratkaisukeskeiset<br />

tapaamiset ovat osaltaan<br />

avanneet kansainvälisiä yhteyksiä.<br />

Koska ratkaisukeskeisen työn<br />

kenttä on laaja, toivomme, että jäsenet<br />

ja lukijat aktiivisesti muistavat<br />

lehteä informaatiolla, uutisilla ja jutuilla<br />

uusista ideoista, projekteista,<br />

tutkimustyöstä, työtavoista, keksinnöistä,<br />

koulutuksista jne. Näin saamme<br />

kaikki uutta tietoa ja yhdessä vietyä<br />

tätä mainiota toimintatapaa eteenpäin<br />

mahdollisimman tehokkaasti. Kiitos<br />

kaikille kirjoittajille, jotka vuosien<br />

varrella olette antaneet aikaanne,<br />

työtänne ja ajatuksianne lehden käyttöön.<br />

Olemme Ratkes-lehdessä kiinnostuneita<br />

lukijoiden omista kokemuksista<br />

ratkaisukeskeisen ajattelun ja<br />

työtavan käytössä ja toivomme, että<br />

kynnys kirjoittaa lehteen olisi mahdollisimman<br />

matala. Meillä on jokaisella<br />

omat vahvuutemme, joillekin<br />

kirjoittaminen on verissä ja tuntuu<br />

tulevan kevyesti, joillekin se on kovaa<br />

puurtamista. Mikäli kirjoittaminen<br />

tuntuu kovin vaikealta, pyydä toimitusta<br />

haastattelemaan itseäsi! Ihastuneita<br />

olemme tietysti, kun välillä saamme<br />

hyppysiimme pitkälle työstettyä artikkeleita<br />

tai käännöksiä ulkomaisista<br />

julkaisuista. Liian juhlallisesti emme<br />

kuitenkaan ole halunneet ottaa lehden<br />

toimittamista, vaan pitää lehteä “ruohonjuuritasolla”.<br />

Tapiolla ja taittajallamme<br />

Timolla taitaa myös olla<br />

monenlaista uuttakin mielessä lehden<br />

tulevaisuutta ajatellen.<br />

Oma syksyni on mennyt arkityön<br />

kiireisessä vierinässä, missä on se<br />

hyvä puoli, ettei ehdi sammaloitumaan,<br />

koko ajan hioutuu kaikilta<br />

kanteilta. Viime joulun lehdessä kirjoitin<br />

perheeseemme tulleista kahdesta<br />

kissanpennusta. Nyt ne ovat<br />

aikamoisia lötjösiä molemmat. Tietokone<br />

natisee uhkaavasti, kun viisi<br />

kiloa kissaa hyppää päälle. Nytkin<br />

RATKES 4/ 1998<br />

5

RATKES 4/ 1998<br />

saan työntää kissan peräpäätä syrjään<br />

näppäimistön päältä, että voin kirjoittaa.<br />

Karvat vain pölisevät.<br />

Lomailin marraskuun alussa Roomassa.<br />

Matkalta jäi mukavia muistoja.<br />

Kissoja sieltä olisi vanhan Rooman<br />

raunioilta voinut tuoda vaikka matkalaukullisen.<br />

Niitä oli joka väriä ja<br />

näköä.<br />

Roomassa riittää myös kirkkoja.<br />

Erityisesti jotkut varhaisten vuosisatojen<br />

kirkot olivat kauniita yksinkertaisuudessaan.<br />

Aamuisin saattoi<br />

nähdä ihmisiä työmatkalla poikkeamassa<br />

kirkkoon hetkeksi hiljentymään.<br />

Sellainen rauhallinen päivän<br />

aloitus jossain muodossa olisi varmaan<br />

hyväksi monille. Italiassa muutenkin<br />

elämisen rytmi on erilainen.<br />

Aamuisin ei ole työhön niin kiire, monet<br />

tapaavat ohimennen tuttujaan ja<br />

työtovereitaan jo työmatkalla piipahtaessaan<br />

aamukahville lähibaariin.<br />

Päivällä vietetään lunkisti kunnon<br />

ruokatauko ja iltaisin vaikka ihmiset<br />

olivat esim. liikkeissä myöhään työssä,<br />

perheenjäsenet ja monet sukupolvetkin<br />

saattoivat työskennellä yhdessä<br />

ja ystävät poikkesivat rupatteleman työn<br />

lomassa. Julkinen tila oli enemmän<br />

yhteinen olohuone kuin Suomessa.<br />

6<br />

Erikoinen ja puhutteleva paikka oli<br />

myös kapusiinimunkkien krypta. Vuonna<br />

1631 he muuttivat luostarinsa<br />

uuteen paikkaan ja toivat mukanaan<br />

aiemmin kuolleiden munkkiveljien<br />

luurangot vanhan luostarinsa hautausmaalta.<br />

Vuosien saatossa he<br />

loivat luostarikirkkonsa alle kryptan,<br />

jonka he koristivat kuolleiden luista<br />

rakennetuilla veistoksilla ja ornamenteilla,<br />

jotka kuvaavat kristiuskon<br />

sanomaa. Siellä on myös joitakin<br />

luurankoja puettuna kapusiinimunkkien<br />

hupulliseen kaapuun lepäämässä<br />

hiljaisina ja juhlallisina luupieluksilla.<br />

Tänne munkit kokoontuivat<br />

joka ilta rukoilemaan ja mietiskelemään<br />

ennen levolle menoa. Voisi<br />

ajatella, että tällainen paikka on<br />

hyvinkin korni. Munkit halusivat kuitenkin<br />

näin kunnioittaa kuolleitaan ja<br />

samalla muistuttaa itseään elämän<br />

katoavaisuudesta. “Sellaisia kuin te<br />

olette, me olimme kerran. Sellaiseksi<br />

kuin me nyt olemme, olette tekin kerran<br />

tuleva.”<br />

Joka kirkossa oli mahdollisuus rippiin.<br />

Mietin, että rippituoli voi hyvinkin olla<br />

“ruohonjuuritason helpotuspaikka”<br />

katolisissa maissa monille. Voisi olla<br />

hyvä, jos meillä olisi nykyistä runsaammin<br />

samanlaisia arkisia, helposti<br />

tavoitettavia, paikkoja, jossa<br />

ihminen voisi tavoittaa kuuntelijan.<br />

Katolisessa ripissä on tietysti vielä se<br />

hyvä puoli, että jos todella uskoo ripin<br />

jälkeisen sovitustyön hyvittävän pahat<br />

teot, on se varmaan hyvin vapauttavaa<br />

eikä ihmisen tarvitse kantaa syyllisyyden<br />

taakkoja. Varmasti ratkaisukeskeisessä<br />

työssä myös käytetty<br />

hyvityksen idea toimii samalla tavoin.<br />

Hyvää jatkoa Ratkes-lehdelle Tapion<br />

luotsauksessa. Suuret kiitokset jälleen<br />

kerran Timo Rytköselle lehden taitosta<br />

ja kuvituksesta.<br />

Hyvää Joulun Aikaa ja Uutta Vuotta<br />

kaikille!<br />

Merja Iso-Aho

RATKESIN<br />

ALUEELLINEN TOIMINTA<br />

Etsiessäsi kontakteja alueesi muihin ratkaisukeskeisiä työtapoja<br />

käyttäviin ihmisiin, ota yhteyttä ja tule tilaisuuksiin:<br />

PORIN - RAUMAN SEUTU<br />

yhteyshenkilö: Teija Saine<br />

puh (k): 02-822 6919<br />

(t) 02-834 3358 tai 02-834 3384<br />

OULUN ALUE<br />

lastenpsykiatri Hilkka Keistinen<br />

puh: 0400-687857 ja rehtori Tarja<br />

Vitikka, Iin kansalaisopisto<br />

puh 08-8198386!<br />

KOUVOLAN ALUE<br />

Eija Vanhala-Koivula<br />

puh: 0400-485 827 tai p: 05 84021<br />

(Kuusankosken al.sair./keskus)<br />

ETELÄINEN KYMENLAAKSO<br />

Kotkan perheneuvola, Irene Pirinen,<br />

Jaana Vaittinen tai Lotte Soini<br />

puh. 05-2347950.Ratkaisuhenkisiä<br />

ihmisiä on kokoontunut jo kesästä<br />

lähtien. Seuraava kokoontuminen:<br />

9.3. klo 18.30 Vanhempi - lapsikeskuksessa,<br />

os. Eräpolku 8,Kotka<br />

TURKU<br />

Turun nuorten turvatalon työntekijöiden<br />

kautta. Osoite on Kärsämäentie 48,<br />

20360 Turku. Puh 02-2539667,<br />

fax 2539950.<br />

JYVÄSKYLÄN-ÄÄNEKOSKEN<br />

SEUTU<br />

Erkki Tourunen, Härkäkorventie 184,<br />

44160 Huutomäki p: 014-582426.<br />

HELSINGIN ALUE<br />

Helsingissä ota yhteyttä RATKESin<br />

hallituksen jäseniin.Ks. Ratkesin<br />

kuulumisia -palstalta yhteystiedot.<br />

PORVOO<br />

Anita Björkestam puh 040-526 2835<br />

TAMPEREEN ALUE<br />

Lasse Salmi puh 03-211 0205<br />

tai 0400-701 442.tai Kirsi Koponen,<br />

Metsolan perhetukikeskus puh<br />

03-3584 622. Lisäksi sähköpostisoite:<br />

lassesalmi@vip.fi<br />

VANTAAN ALUE<br />

Vantaalla on aloittanut ratkaisukeskeinen<br />

ryhmä, yhteyshenkilö Merja<br />

Taipale, Viertolan vastaanottokoti<br />

p: 09- 839 4209<br />

ETELÄ-POH<strong>JA</strong>NMAAN ALUE<br />

Tommi Hautaniemi<br />

puh: 06 -415 4182 fax: 06-2165540<br />

Esa Nordling puh: 06-415 4183<br />

JOENSUU ALUE<br />

Joensuun alueelle on saatu uusi<br />

yhdyshenkilö:<br />

Arto Kyllönen<br />

Kalevankatu 10 D 36<br />

80110 Joensuu<br />

puh(k) 013-129 997,(t) 013-267 5719<br />

RATKES 4/ 1998<br />

7

RATKES 4/ 1998<br />

8

JUTTUKEPPI<br />

KIERTÄMÄSSÄ<br />

- kokemuksia vertaistoiminnasta mielenterveystyössä<br />

Marja Vuorinen<br />

Kehittämispäällikkö, Mielenterveyden Keskusliitto<br />

Kerrotaan, että kun intiaanit entisinä<br />

aikoina kokoontuivat leiritulien<br />

ääreen kertomaan tarinoita ja jakamaan<br />

kokemuksia, heillä oli<br />

käytössään juttukeppi puheenvuorojen<br />

jakamista varten. Juttukeppi oli<br />

puukapula, joka kiersi nuotion<br />

ympärillä istujien kädestä käteen.<br />

Se, jolla oli keppi, sai puhua niin<br />

kauan kuin tarvetta oli. Muiden oli<br />

oltava hiljaa, kunnes vuoro ja<br />

juttukeppi siirtyi seuraavalle.<br />

Oma-apuryhmät ovat nuotiotulia, joille<br />

ihmiset tulevat taipaleiden takaa.<br />

Nuotiotulilla voi kuulla tarinoita niiltä<br />

poluilta, jotka ovat nuotiolle johtaneet<br />

ja niistä kumppaneista, joita matkanvarrella<br />

on tullut vastaan. Jonkun<br />

varoitukset suonsilmäkkeistä ovat<br />

avuksi toiselle. Joku, joka luuli maastoa<br />

ylitsepääsemättömäksi, voi kuulla,<br />

mistäpäin polkuja saattaisi löytyä. Joku<br />

matkakumppanikin, ainakin osaksi<br />

matkaa, voi nuotiolta lähteä mukaan.<br />

näyttäneet melkein kokoilta, mutta<br />

pienemmilläkin hiilloksilla on kerrottu<br />

tarinoita, joista on ollut evästä matkan<br />

varrelle.<br />

Mielenterveyden Keskusliitto ry. käynnisti<br />

mielenterveyskuntoutujien omaapuprojektin<br />

vuonna 1994. Tarkoituksena<br />

on oma-aputoiminnan ja<br />

muiden oman elämänsä asiantuntijuuden<br />

hengessä toimivien työ- ja<br />

toimintamuotojen kehittäminen ja<br />

edellytysten luominen toiminnalle mm.<br />

tiedotuksella, koulutuksella ja julkaisuilla.<br />

Ensimmäisenä ja tärkeimpänä<br />

tavoitteena oli perustaa mielenterveysongelmia<br />

kokeneiden itsensä<br />

vetämiä omaehtoisia pienryhmiä.<br />

Ryhmien toiminta-ajatus perustuu<br />

mahdollisuuteen jakaa kokemuksia ja<br />

oppia selviytymiskeinoja sellaisten<br />

ihmisten kanssa, joilla on omaa<br />

kokemusta mielenterveysongelmista<br />

kuntoutumisesta.<br />

Maasto on nuotioiden ympärillä vielä<br />

paljolti kartoittamatonta, mutta metsänkävijät<br />

tietävät, että kokeneiden<br />

kulkijoiden kertomukset ovat vanhentuneita<br />

karttoja luotettavampia.<br />

Nuotiotulia on syntynyt viime vuosina<br />

useita. Toiset niistä ovat kauempaa<br />

Projekti on vuoteen 1997 mennessä<br />

huomattavasti laajentunut alkuperäisestä<br />

ja synnyttänyt erilaisia alahankkeita.<br />

Liiton jäsenyhdistyksissä<br />

toimivissa oma-apuryhmissä toimii<br />

nyt useita satoja ihmisiä eri puolilla<br />

maata.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

9

KENSINGTON CONSULTATION CENTRE, LONDON<br />

& SUNDERLAND UNIVERSITY<br />

SYSTEMIC MANAGEMENT<br />

II Finnish Course<br />

Koulutusohjelma esimiehille, henkilöstön kehittäjille<br />

ja konsulteille käynnistyy maaliskuussa 1999.<br />

Kouluttajina Christine Oliver ja Graham Brittain/KCC<br />

ja työskentelykielenä on englanti.<br />

Systeemistä ajattelua ja menetelmiä sovelletaan<br />

organisaatioiden ja työyhteisöjen johtamisessa ja<br />

kehittämisessä.<br />

Infotilaisuus Helsingissä 12.1.1999<br />

Ilmoittautumiset ja lisätietoja<br />

Odeco, Väinönkatu 11 A, 40100 Jyväskylä<br />

puh. 014 – 611 292, fax 014 – 611 546<br />

email: marjo.matsinen@odeco.fi tai<br />

iiris.perala@odeco.fi<br />

RATKES 4/ 1998<br />

10

MITÄ ON VERTAISTUKI?<br />

Vertaistuki on toimintaa, jossa samassa<br />

elämäntilanteessa elävät tai samoja<br />

elämänkohtaloita läpikäyneet<br />

tukevat toisiaan. Vertaistuen voi sanoa<br />

olevan “omaehtoista, yhteisöllistä<br />

tukea sellaisten ihmisten kesken, joita<br />

yhdistää jokin sosiaalisen tuen tarvetta<br />

lisäävä, yhteiskunnan poikkeavaksi<br />

määrittelemä kohtalonyhteys”.<br />

Oma-apuryhmät ovat vapaamuotoisia,<br />

tavoitteellisia keskusteluryhmiä, joissa<br />

on keskimäärin 5-8 jäsentä ja joissa<br />

käsitellään ryhmäläisille yhteisiä<br />

aiheita. Ryhmät ovat maksuttomia ja<br />

niiden vetäjät ovat vapaaehtoisia,<br />

Ryhmien toiminta perustuu tasavertaisuuteen<br />

ja luottamuksellisuuteen.<br />

Niihin osallistuminen ei edellytä<br />

lääkärin lähetettä tai diagnoosia,<br />

ryhmään tulon syyksi riittää oma<br />

subjektiivinen kokemus mielenterveyden<br />

ongelmista.<br />

Oma-aputoiminta eroaa perinteisestä<br />

auttamistyöstä, sekä vapaaehtoisesta<br />

että viranomaisavusta siinä, että<br />

oma-aputoiminnassa ei ole auttajia ja<br />

autettavia.. Oma-aputoiminta ja vapaaehtoistyö<br />

eroavat myös siinä, että<br />

vapaaehtoisauttajan roolin määrittelee<br />

aina joku ryhmän ulkopuolinen,<br />

kun taas oma-aputoiminta syntyy ryhmästä<br />

itsestään käsin ja saa käyttövoimansa<br />

ryhmän sisältä.<br />

”...tällainen ryhmä, jossa ei ole hoitajia<br />

lainkaan sopii paremmin minulle.<br />

Ryhmäläiset avautuvat paljon paremmin<br />

ja puhuvat henkilökohtaisemmista<br />

asioista, kun on pelkkiä<br />

kohtalotovereita. Kehtaa puhua sellaisistakin<br />

asioista, joista ei puhuta<br />

edes omalle terapeutille.”<br />

MIKÄ OMA-APURYHMÄSSÄ<br />

AUTTAA?<br />

Mielenterveyden Keskusliiton omaaputoiminnasta<br />

on tehty tutkimuksia ja<br />

selvityksiä ja laajempia tutkimuksia on<br />

työn alla. Oma-aputoiminnassa ihmiset<br />

kokeneet itseään auttaviksi ainakin<br />

kolme asiaa: kokemuksen siitä<br />

ettei ole kysymystensä kanssa yksin,<br />

tasavertaisuuden kokemuksen muiden<br />

kanssa sekä mahdollisuuden<br />

auttaa itse muita.<br />

Terävästi vertaisryhmän hyödyn kiteytti<br />

ryhmäläinen, joka perusteli epäuskoiselle<br />

vaimolleen, miksi masentuneiden<br />

ryhmään osallistuminen<br />

auttaa masennukseen: ”... no se on se<br />

synergiaetu...”<br />

RATKAISUKESKEISEN TYÖSKEN-<br />

TELYN OPETTELU KOULUTUK-<br />

SEN PERUSTANA<br />

Oma-aputoiminnnalle on luotu koulutusohjelma,<br />

joka koostuu perus- ja<br />

jatkokursseista sekä erilaisista tapaamisista..<br />

Koulutuksen sisällöllisen rungon<br />

muodostavat myönteisen ajattelun ja<br />

ratkaisukeskeisten työ- ja ryhmänvetomenetelmien<br />

opettelu. Ns. ratkaisu-<br />

ja voimavarakeskeinen ajattelu<br />

on osoittautunut toimivaksi työkaluksi<br />

ryhmien vetämisessä. Kouluttajina<br />

toimi aluksi pelkästään alan ammattikouluttajia.<br />

Ryhmistä saadun<br />

kokemuksen myötä on kouluttajarenkaaseen<br />

liittynyt itse mielenter-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

11

RATKES 4/ 1998<br />

veysongelmia kokeneita ja niistä<br />

kuntoutuneita ihmisiä.<br />

Ratkaisukeskeisten työmenetelmien<br />

opiskelu on innostanut jatkuvasti<br />

kursseille tulijoita. Perusasioita on<br />

suhteellisen helppo opettaa eivätkä ne<br />

vaadi erityistä pohjakoulutusta. Kursseilla<br />

on myös käytetty paljon käytännön<br />

harjoittelua ratkaisuhenkisestä<br />

asiakastyöstä ja ryhmän ohjauksesta.<br />

Ryhmätoiminnassa syntyneiden kokemusten<br />

ja kansainvälisten julkaisujen<br />

pohjalta on julkaistu omaapuryhmän<br />

perustajan opas ”Hyvä<br />

juttu - perustamme oma-apuryhmän”<br />

sekä ”Yhdessä eteenpäin - omaaputoiminnan<br />

työkirja”, joka sisältää<br />

ratkaisukeskeisiä vinkkejä, tehtäviä ja<br />

harjoituksia ryhmien toimintaan ja<br />

muuhunkin vapaaehtoiseen työhön.<br />

Oma-aputoiminnan keskeisimpiä<br />

yhteistyötahoja ovat olleet avohoidon<br />

yksiköt, joille on tiedotettu ryhmien<br />

käynnistymisestä ja toiminnasta ja<br />

joiden tehtävä on ollut ohjata mielenterveyskuntoutujia<br />

ryhmiin. Julkisen<br />

mielenterveystoimen kiinnostus<br />

toimintaa kohtaan on kasvanut koko<br />

ajan. Kun ryhmiä aluksi käynnistettiin<br />

pelkästään paikallisyhdistysten sisällä,<br />

ovat viimeaikoina aloitteentekijänä<br />

olleet usein myös julkiset<br />

toimijat, jotka ovat halunneet luoda<br />

mahdollisuuksia oma-aputoiminnalle<br />

myös julkisen tuen turvin.<br />

12<br />

Yhteistyö on ollut erilaista eri paikkakunnilla.<br />

Jossain mielenterveystoimi<br />

suhtautuu potilastoimintaan edelleen<br />

varauksellisesti, jopa epäillen, toisaalla<br />

taas ryhmään tullaan avohoidon<br />

työntekijän kehoituksesta, miltei<br />

“lähetteellä”.<br />

Oma-aputoiminnan kehittämishankkeen<br />

myötä perustettiin vuonna 1996<br />

myös liiton piirissä toimiva Suomen<br />

Moniääniset –yhdistys, jonka ääniryhmiä<br />

toimii eri puolilla maata, lisäksi<br />

erikoissairaanhoidon yksiköt ovat<br />

viime aikoina perustaneet työntekijöiden<br />

vetämiä ääniä kuulevien ryhmiä<br />

omiin toimipisteisiinsä.<br />

Eniten kiinnostusta herättävät tällä<br />

hetkellä Mieli maasta –ryhmät, joita<br />

toimii tällä hetkellä n. 15:lla paikkakunnalla.<br />

Mieli maasta –toimintaa<br />

organisoi Mielenterveyden Keskusliitto<br />

sekä sen yhteydessä toimiva Mieli<br />

maasta –yhdistys, jonka tehtävä on<br />

mm. tarjota vertaistukea masennuksen<br />

kanssa kamppaileville.<br />

VERTAISTOIMINNAN HAASTEET<br />

Keskustelu mielenterveydestä on<br />

vähitellen muuttamassa muotoaan.<br />

Kun aiemmin puheenaiheita olivat<br />

mm. palvelujen riittävyys tai alueellinen<br />

kattavuus sekä erilaisten hoitotyön<br />

mallien paremmuus, ovat kaikki mielenterveystyön<br />

ulottuvuudet ja lähtökohdat<br />

nyt joutumassa uudelleenarvioinnin<br />

kohteeksi .<br />

Oma-apuryhmissä käyvien ihmisten<br />

säännöllisesti esittämät kuvaukset<br />

siitä, mikä oma-aputoiminnassa<br />

auttaa, sisältävät viestin koko hoitoideologiasta.<br />

“Saa olla oma itsensä”,<br />

“Ei tarvitse esittää mitään” ja “tuntee<br />

olevansa arvokas ihminen” sisältävät<br />

myös kritiikin julkisia mielenterveyspalveluja<br />

kohtaan Kyse on toiminnan

arvoperustasta, asiakkuudesta ja<br />

toiminnan lähtökohdista. Esimerkiksi<br />

Eero Riikosen mukaan lääketieteelliseen<br />

viitekehykseen keskittyvän<br />

hoitoideologian rinnalle tarvitaan ja<br />

lieneekin jo kehittymässä jokin laajempi<br />

kehys, esim. kuntoutuksellinen<br />

tai elämänhallinnan tukemiseen pohjaava<br />

toimintatapa, jonka lähtökohdat<br />

ovat toisenlaiset kuin perinteisen<br />

terveydenhuollon ydinmallin, joka<br />

perustuu lääkäri-potilassuhteeseen ja<br />

hoito-ohjeiden noudattamiseen.<br />

Julkinen mielenterveystyö suhtautuu<br />

tällä hetkellä vertaistoimintaan kahtiajakoisesti:<br />

toiset epäilevät, toiset<br />

tukevat toimintaa kaikin tavoin ja<br />

näkevät sen mahdollisuudet. Omaapuryhmistä<br />

saatu palaute viestii<br />

kuitenkin siitä, että ihmisten omat<br />

voimavarat ovat oletettua suuremmat<br />

Mielenterveystyön ammattilaiset ovat<br />

tervetulleita oma-aputoiminnan tukijoiksi<br />

ja mahdollistajiksi. Kansalaisten<br />

omaehtoinen toiminta kysyy ammattilaisilta<br />

kuitenkin myös jonkin verran<br />

epävarmuuden sietokykyä, sillä ihmisten<br />

omaehtoinen toiminta on<br />

erilaista kuin ammattilaisten ohjaama<br />

toiminta.<br />

Lisätietoja Mieli maasta –toiminnasta,<br />

ääniä kuulevien oma-apuryhmistä<br />

sekä muusta vertaistoiminnasta saa<br />

Mielenterveyden Keskusliitosta<br />

puh. 09 – 351 600<br />

sekä nettisivuilta www.mtkl.fi.<br />

KIR<strong>JA</strong>LLISUUTTA<br />

Helasti K. (1997) Hyvä juttu! Perustamme<br />

oma-apuryhmän. MTKL,<br />

Printway Oy, Vantaa.<br />

Kiikkala I. (1997) Oma-apuryhmät<br />

mieltä maasta nostamassa. Stakes,<br />

Dialogi 7, 32-33.<br />

Riikonen E. (1997): Psykosynkistelystä<br />

elämänilon etsimiseen. Liikunta ja<br />

tiede 5 / 97.<br />

Vuorinen M, Helasti K (1997)<br />

Juttukeppi kiertämään. Kokemuksia<br />

oma-aputoiminnasta vuosilta 1994 –<br />

1997, Mielenterveyden Keskusliitto.<br />

Vuorinen M., Ojansuu M-L. (1996)<br />

Yhdessä eteenpäin.<br />

Oma-aputoiminnan työkirja. MTKL.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

13

RATKES 4/ 1998<br />

14

PERHOSIA, MÖRKÖJÄ<br />

<strong>JA</strong> VOIMAMIEHIÄ<br />

-kuviomagneetit apuna ongelmien ratkaisuissa<br />

Hilkka Keistinen<br />

Lastenpsykiatri , Oulun koulutus- ja terapiapalvelu oy puh 0400-687857<br />

Mitä ihmeen kuviomagneetteja?<br />

Tämän kysymyksen kuulen usein,<br />

kun kerron käyttäväni kuviomagneetteja<br />

pulmatilanteiden havainnollistamiseen.<br />

Ne ovat perinteisiä eri<br />

hahmoja omaavia ”jääkaappimagneetteja”.<br />

Kun asiakkaan tilanne<br />

rakennetaan metallialustalle kuvioiden<br />

avulla, on mahdollista<br />

tarkastella rakentunutta kokonaisuutta<br />

ulkopuolelta ja eri näkökulmista<br />

käsin.<br />

Tällöin voidaan huomata asioita, jotka<br />

ovat oleellisia etsittäessä ratkaisuvaihtoehtoja.<br />

Esim. äiti, joka rakennettuaan<br />

perhetilanteensa huomasi<br />

olevansa lasten ja miehen<br />

juoksutettavana: ”enhän minä siihen<br />

kuulu, näinhän tämän pitää olla”. Hän<br />

vaihtoi kuvioiden paikkaa ja mietimme<br />

miten hän saa toivomansa aseman<br />

perheessä, mitä voimavaroja hän<br />

löytää itsestään ja mitä hän erityisesti<br />

juuri tässä tilanteessa tarvitsee.<br />

Nämä voimavaratkin voidaan kuvata<br />

kuvioiden avulla valitsemalla symboleita,<br />

jotka kuvaavat niitä ominaisuuksia,<br />

joita erityisesti tarvitaan<br />

lähdettäessä ratkaisemaan ongelmaa.<br />

Kuvioiden kanssa työskennellessä<br />

tulee hyvin hyödynnetyksi sekä visuaalinen<br />

että auditiivinen aistikanava<br />

asioiden käsittelyssä. Lisäksi kuvioihin<br />

liittyy paljon tunnetta herättäviä<br />

asioita. Kuvioita siirrellään työskentelyn<br />

aikana, jolloin myös kinesteettinen<br />

puoli tulee vahvasti<br />

mukaan. Usein työskentely on hyvin<br />

kokonaisvaltaista ja tunteita herättävää<br />

ja yleensä kuva asiakkaan kokemasta<br />

tilanteesta kirkastuu selvästi.<br />

Ratkaisukeskeinen työskentely sopii<br />

erittäin hyvin tähän tapaan tehdä töitä.<br />

Mietimme yhdesä, mikä on asia, josta<br />

voisimme lähteä liikkeelle, mitä<br />

voimavaroja tarvitaan, ketkä voivat olla<br />

avuksi, mitä tapahtuu tilanteen helpottaessa<br />

jne. Joskus vaikeistakin<br />

asioista voi puhua helpommin, kun<br />

pelkkä hyvin tilannetta kuvaavan symbolin<br />

valitseminen riittää: ”alkoholiongelma”<br />

– pieni pullo, ”asosiaalisuus”<br />

– rikollishahmo tai ”olen<br />

umpikujassa” – lintu pullossa.<br />

Kuvioiden avulla myös ongelman<br />

ulkoistaminen mahdollistuu hyvin<br />

esim. tilanteessa, jossa perhe miettii<br />

lapsen kiukuttelua. Kun Känkkäränkkä<br />

vierailee lapsen luona, siirtyy se<br />

helposti sisaruksiin ja vanhempiin,<br />

kunnes kaikki ovat känkkäränkän vallassa.<br />

On helppoa ottaa yhteiseksi<br />

tavoitteeksi känkkäränkän vierailujen<br />

vähentäminen ja hahmottaa tilannetta<br />

kuvioiden avulla.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

15

RATKAISUKESKEINEN<br />

NLP-MASTERPRACTITIONER KOULUTUS<br />

KEVÄÄLLÄ 1999<br />

Koulutuksen järjestää<br />

SPR NUORTEN TURVATALO TAMPERE<br />

Koulutus on Suomen NLP-yhdistyksen suositusten mukainen ja se on erityisesti<br />

räätälöity ihmissuhde- ja terapiatyötä tekeville. Koulutuspaikka Tampereen<br />

keskustassa ja koulutuksen hinta on 6500mk.<br />

SISÄLTÖ:<br />

18-20. 3. 1999 I. <strong>JA</strong>KSO<br />

Arvot, arvohierarkiat ja ydinarvot / Mielen, organisaatioiden ja kulttuurien perusmetaforat<br />

/ Luovuuden rakenteet / Tutkijan asenne ja mallittamisen perusteet<br />

8-10. 4. 1999 II <strong>JA</strong>KSO<br />

Deduktiivinen päättely / Mallittamisen ulottuvuudet / T.O.T.E / Transsin mallittaminen<br />

22-24.4. 1999 III <strong>JA</strong>KSO<br />

Kielimallit / Eettinen ja arvostava kommunikaatio / Rentoutuksen rakenteet /<br />

Rentoutuksen kirjoittaminen / Monitasoiset tarinat / Esiintymisen elementit<br />

6-8. 5. 1999 IV. <strong>JA</strong>KSO<br />

Neuvottelu- ja myyntitaidot / Esiintymistaidot* / Kehittynyt mallitusstrategia/<br />

Erottelutyylien soveltaminen / Ratkaisukeskeinen lähestymistapa suunnittelussa ja<br />

organisaatioissa<br />

20-22. 5. 1999 V. <strong>JA</strong>KSO<br />

Ajan ulottuvuudet / Monitasoinen kommunikaatio / Loogiset tasot ja mallittaminen /<br />

NLP:n soveltaminen ryhmiin<br />

3-5. 6. 1999 VI. <strong>JA</strong>KSO<br />

Mallin kirjoittaminen / Narratiivinen lähestymistapa / Kurssin integrointi<br />

RATKES 4/ 1998<br />

Pääkouluttajana toimii NLP-trainer Lauri Heikkilä ja muina kouluttajina toimivat<br />

master practitioner Anneli Litovaara ja NLP-trainer Risto Pietiläinen. Esiintymistaitoja<br />

kouluttaa masterpractitioner Ava Numminen.<br />

Ilmoittautumiset ja tiedustelut:<br />

SPR Nuorten Turvatalo puh/fax. 03-2110205 e-mail: turvatalo.tre@spr.inet.fi<br />

16

Kuviomagneettien käytön opin Turussa<br />

psykodraamakurssilla ja olen<br />

hyödyntänyt niitä työskentelyssä sekä<br />

yksilöiden että ryhmien kanssa. Niiden<br />

toimivuus monissa tilanteissa on tullut<br />

selkeästi esille, kun kuvan rakentaminen<br />

mahdollistaa tilanteen tarkastelun<br />

kokonaisuutena.<br />

Usein tulee esille aika yllättäviäkin asioita,<br />

joihin myönteisesti vaikuttamalla<br />

voidaan helpottaa kokonaistilannetta.<br />

Yleensä asiakkaat ovat suhtautuneet<br />

kuvioihin hyvin positiivisesti ja muistavat<br />

vielä pitkien aikojenkin kuluttua<br />

valintojaan. joissakin tilanteissa<br />

saatan käyttää magneetteja hyvinkin<br />

aktiivisesti ja asiakas on kokenut tämän<br />

tavan työskennellä itselleen<br />

hyödyllisenä. Joskus ne ovat vain<br />

apuväline tai tapa päästä työskentelyssä<br />

alkuun. Tärkeintä on, että joustavuus<br />

työskentelyssä säilyy.<br />

Minulle itselleni omat magneettini<br />

kertovat monia tarinoita ja asiakkaiden<br />

tuomien mielikuvien myötä oma näkökulmani<br />

niihin on laajentunut. Tärkeää<br />

ja keskeistä magneettien käyttämisessä<br />

on se, etteivät ne ole<br />

testejä, vaan pelkästään apuväline<br />

hahmotettaessa asiakkaan tilannetta.<br />

Oman kokoelmani erilaisia kuviomagnetteja<br />

olen kerännyt pikkuhiljaa<br />

ajatellen, että kuvion pitää puhutella<br />

ihmisiä tavalla tai toisella. Osa on<br />

ostettu valmiina, osa on muutoin<br />

kerättyjä pikkuesineitä, joihin on<br />

liimattu magneetti myöhemmin.<br />

Magneetit sopivat sekä asiakastyöhön<br />

että työnohjaukseen erinomaisesti,<br />

mutta niitä käytettäessä täytyy tietää,<br />

mitä tekee, koska ne saattavat aiheuttaa<br />

joskus yllättävänkin voimakkaita<br />

reaktioita. Toisaalta positiivisten<br />

ja voimavaroihin liittyvien asioiden<br />

kanssa ne saattavat todella vahvistaa<br />

selviytymisprosessia tuodessaan<br />

vahvan visuaalisen kuvan toivotusta<br />

tilanteesta.<br />

Huomasin tätä kirjoittaessani, että<br />

paperille tämän asian saaminen oli<br />

yllättävän vaikeaa, koska näiden käytön<br />

oppii parhaiten tekemällä. Puhuminen<br />

ja näyttäminen ovat luontaisin<br />

tapa esitellä tätä työskentelymuotoa.<br />

Tämä ei ole tapa, joka ratkaisee kaikki<br />

ongelmat, vaan vain yksi mahdollisuus<br />

muiden joukossa havainnollistaa<br />

tilannetta ja saada aito kosketus toisen<br />

ihmisen maailmaan.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

17

RATKES 4/ 1998<br />

18

VAHVEMPAAN VANHEMMUUTEEN<br />

VOIMAVARASUUNTAUTUNEIN KEINOIN<br />

Irene Pirinen, Jaana Vaittinen ja Tuija Aalto-Sallinen<br />

Irene Pirinen ja Jaana Vaittinen ovat<br />

sosiaalityöntekijöinä Kotkan perheneuvolassa<br />

ja toimivat Vanhempilapsikeskuksessa.<br />

Tuija Aalto-Sallinen<br />

on sosiaalikasvattaja ja toimii<br />

Kotkan päivähoidossa ja Vanhempilapsikeskuksessa.Tässä<br />

artikkelissaan<br />

he kertovat uudesta<br />

toimintamuodosta, jota he ovat olleet<br />

kehittämässä Kotkassa. Toiminta<br />

sijoittuu avo- ja laitoshoidon välimaastoon<br />

ja on tarkoitettu lähinnä<br />

lastensuojelun asiakkaille. Asiakkaiksi<br />

voivat tulla muutkin perheet,<br />

joille muut avohoidon palvelut eivät<br />

tunnu olevan avuksi. Toiminta<br />

kulkee Vanhempi- lapsikeskuksen<br />

nimellä ja sitä ylläpitää Kymenlaakson<br />

Ensi- ja turvakotiyhdistys ry.<br />

Vanhempi- lapsikeskus on syntynyt<br />

kahdesta eri juonteesta:<br />

Ensiksikin perheneuvolan sosiaalityöntekijät<br />

miettivät joitakin vuosia<br />

sitten toimintansa kehittämisen painopistealueita.<br />

Tällöin määriteltiin<br />

yhdeksi kehittämiskohteeksi työ ns.<br />

moniongelmaperheiden tai sinnittelijäperheiden<br />

kanssa. Kotkassa on<br />

kautta vuosien ollut paljon yhteistyötä<br />

sosiaalitoimen ja perheneuvolan välillä<br />

ja toisaalta kotipalvelun ja päivähoidon<br />

sekä perheneuvolan välillä. Näin<br />

perheneuvolassa on ollut paljon<br />

näiden tahojen lähettämiä asiakkaita.<br />

Joidenkin asiakkaiden kanssa on<br />

muodostunut hyvä yhteistyösuhde ja<br />

he ovat saaneet apua perheneuvolakäynneistä.<br />

Aina perheneuvolassa on<br />

kuitenkin käynyt myös asiakkaita,<br />

joista yhteistyökumppanit ovat kovin<br />

huolissaan, mutta joiden kanssa ei ole<br />

syntynyt hyvää asiakassuhdetta tai<br />

asiakassuhdetta ollenkaan. Myöskään<br />

muut tarjolla olleet palvelut kuten<br />

kotipalvelun tehostettu perhetyö tai<br />

sosiaalisista ja kasvatuksellisista<br />

syistä saatu päivähoitopaikka ei ole<br />

heitä auttanut. Joskus olemme kuulleet<br />

näistä perheistä konsultaatioiden<br />

yhteydessä. Heitä ei ole saatu ohjatuksi<br />

minkään tarjolla olevan avun piiriin.<br />

MISTÄ KAIKKI SAI ALKUNSA?<br />

Näiden perheiden kanssa tehtävää<br />

työtä kehittämään kutsuimme työryhmän,<br />

johon tuli edustajat turvakodista,<br />

mobilesta, neuvolasta ja<br />

sosiaalitoimistosta. Työryhmä järjesti<br />

joitakin koulutustilaisuuksia, joihin<br />

kutsuttiin Kotkan ulkopuolelta asiantuntijoita<br />

luennoimaan ja joihin osallistui<br />

laajalti yhteistyökumppaneitamme.<br />

Kaksi vuotta sitten syksyllä<br />

paikallisen Ensi- ja turvakotiyhdistyksen<br />

toiminnanjohtaja ja alvarityöntekijä<br />

(tehostetun perhetyön tekijä)<br />

osallistuivat koulutukseen, jossa<br />

RATKES 4/ 1998<br />

19

RATKES 4/ 1998<br />

kerrottiin Newbin–keskuksista, joita on<br />

perustettu eri puolille Englantia. Siitä<br />

innostuimme kehittelemään ajatusta<br />

vastaavasta toiminnasta Kotkassa.<br />

Teimme alustavan suunnitelman ja<br />

lähdimme esittelemään sitä osastopäälliköillemme,<br />

jotka suhtautuivat<br />

asiaan myönteisesti. Pian kuitenkin<br />

ilmeni, ettei kaupungilla ole varaa lähteä<br />

toiminnan kokeiluun.<br />

Toinen juonne toimintamme pohjana<br />

on työryhmä, joka oli syntynyt päivähoidon<br />

piirissä. Siellä oli erityisesti<br />

mietitty, miten tukea vanhempia silloin,<br />

kun lapsi on saanut päivähoitopaikan<br />

kasvatuksellisista ja/tai sosiaalisista<br />

syistä. Joillakin paikkakunnilla Suomessa<br />

on kokeiltu vanhempien ja<br />

lasten yhteisiä ryhmiä, jotka ovat<br />

toimineet päiväkodeissa. On pyritty<br />

lastenhoidon ja viriketoiminnan lisäksi<br />

tukemaan myös vanhemmuutta ja<br />

lasten ja vanhempien vuorovaikutussuhteita.<br />

Kotkassa olivat kolme<br />

päivähoidon työntekijää suunnitelleet<br />

tällaista toimintaa, mutta tämäkin<br />

hanke kaatui resurssipulaan.<br />

Tässä vaiheessa työryhmämme yhdistyivät.<br />

Päätimme terästää suunnitelmia<br />

ja lähettää avustusanomuksen<br />

Kymenlaakson Ensi- ja turvakotiyhdistyksen<br />

nimissä Raha-automaattiyhdistykseen.<br />

Suunnitteluvaiheessa kävimme tutustumassa<br />

Ensi- ja turvakotiliiton<br />

alueellisen perhekuntoutuksen yksiköihin<br />

Lahdessa ja Helsingissä.<br />

Sieltä saimme arvokasta käytännönläheistä<br />

tietoa samantyyppisestä<br />

toiminnasta kuin mitä olimme itse<br />

suunnittelemassa.<br />

20<br />

Rahoituspäätös Raha-automaattiyhdistykseltä<br />

saatiin helmikuussa 1998.<br />

Elokuun alussa tulimme me työntekijät<br />

töihin Vanhempi- lapsikeskukseen ja<br />

7.9.1998 tulivat ensimmäiset asiakkaamme.<br />

TOIMINTAMME PUITTEET<br />

Keskuksemme henkilökuntaan kuuluvat<br />

kokopäiväinen sosiaalikasvattaja<br />

Tuija, sosiaalityöntekijät Jaana ja<br />

Irene (2,5 päivää/viikko) ja keittäjä<br />

Maritta (työllistetty). Toimitilaksemme<br />

saimme päivähoidon käytössä olleen<br />

60-luvun lopussa rakennetun tilavan ja<br />

hyväkuntoisen omakotitalon.<br />

Asiakasperheet tulevat Vanhempilapsikeskukseen<br />

esim. lastensuojelun,<br />

päivähoidon tai kotipalvelun<br />

ohjaamina. Ohjaus räätälöidään kunkin<br />

perheen kohdalla erikseen. Ohjaava<br />

työntekijä voi tulla yhdessä perheen<br />

kanssa tutustumaan keskukseen ja/<br />

tai me keskuksen työntekijät voimme<br />

käydä tapaamassa perhettä kotona ja<br />

kertomassa toiminnastamme. Ohjausvaiheessa<br />

tehdään usein työtä<br />

pitkäänkin.<br />

Asiakkaita voimme ottaa enimmillään<br />

kuusi vanhempaa lapsineen. Asiakaskuntaa<br />

olemme rajanneet siten,<br />

että perheessä pitää olla ainakin yksi<br />

alle 4-vuotias lapsi, jonka kanssa<br />

vanhempi tulee asiakkaaksi. Jos<br />

perheessä on kaksi vanhempaa,<br />

osallistuu vain toinen viikottaiseen<br />

säännölliseen toimintaan. Muut perheenjäsenet<br />

tai tapaava vanhempi on<br />

mukana osassa toimintaa. Perheen<br />

tulee sitoutua osallistumaan toimintaamme<br />

4 – 5 kuukauden toiminta-

jakson ajaksi. Tarpeen mukaan voi<br />

jatkaa vielä toisen jakson.<br />

Vanhemmat ja lapset tulevat keskukseen<br />

tiistaisin, keskiviikkoisin ja<br />

torstaisin klo 9.30 – 14.30 väliseksi<br />

ajaksi. Puitteita päiville antavat ruokailut<br />

ja lepotauko: aamukahvit/aamiainen<br />

heti tultua, lounas klo 12 ja päiväkahvit/<br />

välipala klo 14 sekä lasten päivälepo<br />

-kuten yleensäkin pienten lasten<br />

kanssa elettäessä.<br />

Tänä syksynä on asiakkaanamme<br />

toistaiseksi ollut neljä perhettä, joista<br />

viikottaiseen toimintaan ovat osallistuneet<br />

: isä ja 3-vuotias poika, äiti ja<br />

3-vuotias tytär, äiti ja 1 v. 10 kk ikäinen<br />

poika sekä äiti 1-vuotiaan pojan ja 5-<br />

vuotiaan tyttären kanssa. Työntekijäneuvotteluja,<br />

kotikäyntejä ja asiakkaiden<br />

tutustumiskäyntejä on ollut<br />

lisäksi joitakin, mutta niistä ei ole vielä<br />

tässä vaiheessa syntynyt asiakassuhteita.<br />

TOIMINNAN SISÄLTÖNÄ VOIMA-<br />

VARASUUNTAUTUNEISUUS<br />

Myönteisen, kannustavan ja sallivan<br />

ilmapiirin luominen on meidän työntekijöiden<br />

tärkein tavoite. Tähän tavoitteeseen<br />

haastamme myös asiakkaita<br />

puhumalla siitä, että jokaisen<br />

viihtyminen on tärkeää. Toivomme<br />

kaikkien kokevan aina päivän jälkeen<br />

saaneensa jotakin itselleen: virkistystä,<br />

iloa, uusia ideoita ja ajatuksia<br />

siitä, miten toimia lasten kanssa tai<br />

muissa ihmissuhteissa. Pidämme<br />

tärkeänä, että niin työntekijät kuin<br />

asiakkaatkin, ovat vastuussa siitä, että<br />

jokainen lapsi ja vanhempi voi hyötyä<br />

keskuksessa oloajasta. Näistä asioista<br />

puhumme alkuvaiheessa niin<br />

kahvipöydässä, kuin vanhempiryhmien<br />

toimintaperiaatteista sovittaessa.<br />

Voimavarasuuntautuneisuus näkyy<br />

toiminnassamme monin tavoin. Hyvin<br />

konkreettisena se näkyy haastaessamme<br />

vanhempia käyttämään omia<br />

taitojaan ja kykyjään keskuksen hyväksi:<br />

oli se sitten puun pilkkomista<br />

saunapuiksi, hyllykön kokoamista,<br />

ruokalistan suunnittelua, eestin tai<br />

venäjän kielen osaamista, tai vaikka<br />

laulutaitoa. Suunnitelmissa ja jo puheissakin<br />

on tavoitteena, että vanhemmista<br />

voisi myöhemmin tulla<br />

uusien keskukseemme tulevien vanhempien<br />

tukihenkilöitä.<br />

Toisaalta voimavarasuuntautuneisuus<br />

näkyy asenteissamme. Emme keskity<br />

miettimään asiakkaidemme heikkouksia<br />

tai patologiaa, vaan näemme<br />

heidät osaavina ja kykenevinä ihmisinä.<br />

Tarjoamme heille mahdollisuuksia<br />

kasvaa, kehittyä ja muuttua<br />

omien tavoitteidensa suuntaisesti.<br />

Kirjaamme ylös heidän tavoitteitaan ja<br />

edistysaskeleitaan. Olemme myös<br />

kirjanneet ylös heiltä haastattelemamme<br />

kuvauksen vaikeimmista vaiheista,<br />

ongelmista elämässä ennen keskukseen<br />

tuloa projektimme raportointia<br />

varten.<br />

Tavoitteita muotoillessa kysymme,<br />

mikä on muuttunut heidän elämässään;<br />

millaista heidän elämänsä on<br />

puolen vuoden kuluttua, jos keskuksessa<br />

olojaksosta on ollut heille<br />

hyötyä. Voimme tässä käyttää myös<br />

esimerkiksi ihmekysymyksiä ja asteikkoja.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

21

Päivi Ahtiala, Kaisa Ruohonen<br />

SE OLI SITÄ KOKO ELÄMÄ<br />

-kokemuksia ja näkemyksiä huumeriippuvuudesta<br />

“ MTH ja terveydenhoitaja Kaisa Ruohonen sekä yhteiskuntatieteiden<br />

maisteri, toimittaja ja sosiaalityöntekijä Päivi Ahtiala ovat tehneet varsin<br />

kattavan teoksen huumeriippuvuudesta haastatellen entisiä narkomaaneja.<br />

Kirja antaa hyvän käsityksen narkomaanin “urakehityksestä”: miten<br />

siirrytään aineesta toiseen, kun pyrkimyksenä on säilyttää hyvä olotila,<br />

missä vaiheessa herää ajatus hoitoonhakeutumisesta sekä syntyy<br />

päätös käytön lopettamisesta.<br />

Kirjan teksti on asiallista ja tietoa antavaa vailla turhaa dramatisointia ja<br />

silti säilyttää kuitenkin koko ajan empaattisen ja lämpimän lähestymistavan<br />

käyttäjiin.<br />

Kirja soveltuu hyvin myös tietoteokseksi Suomessa käytettävistä<br />

huumeista, niiden vaikutuksista ja on hyödyllinen teos kaikille, jotka ovat<br />

läheisissä tekemisissä narkomaanin kanssa: oli sitten kyse<br />

perheenjäsenestä tai hoitohenkilökunnasta. “<br />

Raija Lahti, päihdeohjaaja<br />

RATKES 4/ 1998<br />

22

Joka aamu aamiaisen jälkeen meillä<br />

on pieni toimintatuokio yhdessä koko<br />

henkilökunnan, vanhempien ja lasten<br />

kanssa. Olemme leikkineet laululeikkejä,<br />

askarrelleet ja tehneet retkiä<br />

lähimetsään. Nämä ovat tärkeitä<br />

vuorovaikutuksen, yhdessä tekemisen<br />

ja yhteisen ilon hetkiä. Oma vanhempi<br />

laulaa tai leikkii ja askartelee lapsensa<br />

kanssa. Meillä on ollut myös koko<br />

porukan yhteisiä leivontapäiviä, saunapäiviä<br />

jne.<br />

Tiistaisin ja torstaisin on vanhemmille<br />

ryhmäkokoontumiset reilun 1,5 tunnin<br />

ajan lasten päivälevon aikaan. Tiistaisin<br />

käsittelemme vanhemmuuteen<br />

ja lasten kasvatukseen liittyviä asioita.<br />

Torstaisin teemana ovat vanhempien<br />

”persoonalliseen kasvuun” liittyvät<br />

asiat. Tällöin käytämme toiminnallisia,<br />

luovia menetelmiä kuten maalaamista,<br />

tanssia, savitöitä, rentoutusta ja<br />

mielikuvamatkoja. Vanhemmat ovat<br />

lähteneet mutkattomasti ja innostuneina<br />

mukaan niin keskusteluihin<br />

kuin luoviin töihinkin.<br />

Lasten kanssa toimittaessa kiinnitetään<br />

huomiota jokaisen yksilöllisiin<br />

ikä- ja kehitystason mukaisiin tarpeisiin.<br />

Ohjattu toiminta sisältää<br />

askartelua, piirtämistä, maalaamista,<br />

muovailua, satuja, lauluja ja leikkejä.<br />

Päivittäin on tilaa myös vapaalle leikille.<br />

Vanhempien ja lasten välisen vuorovaikutuksen<br />

ohjaamisen välineenä<br />

käytämme video-ohjausta. Menetelmä<br />

on hyvin voimavarasuuntautunut:<br />

vanhemmat määrittelevät itse tilanteet,<br />

joihin toivovat muutosta. Kuvaustilanteet<br />

suunnitellaan heidän kanssaan.<br />

Palautteessa huomiota kiinnitetään<br />

hyvin sujuneisiin tilanteisiin ja<br />

annetaan myönteinen, kannustava<br />

palaute, jonka he saavat myös kirjallisena.<br />

Ensimmäiset kokemuksemme<br />

menetelmän käytöstä ovat<br />

olleet rohkaisevia.<br />

Kerran puolivuotiskaudessa lähdemme<br />

vanhempien ja lasten kanssa<br />

Ensi- ja turvakotiliiton koulutus- ja<br />

perhekuntoutuskeskukseen Sopukkaan,<br />

Sipooseen viiden päivän jaksolle.<br />

Tämän jakson vetää Sopukan<br />

kursseista vastaava henkilökunta.<br />

Kaikki tällä hetkellä asiakkaana olevat<br />

perheet ovat lastensuojelun asiakkaita.<br />

Heidän huoltosuunnitelmapalaverinsa<br />

on pidetty keskuksessamme<br />

ja joku meistä työntekijöistä<br />

on osallistunut niihin. Asiakkaamme<br />

ovat kokeneet tämän myönteisenä.<br />

Toimintamme on siis uutta ja kokemuksia<br />

meillä on vielä vähän.<br />

Asiakkaamme näyttävät kuitenkin<br />

edistyvän tavoitteissaan ja kertovat<br />

myös itse myönteisistä muutoksista<br />

elämässään. He käyvät keskuksessamme<br />

mielellään, vaikka alun alkujaan<br />

tulivat enemmän tai vähemmän<br />

suostuteltuina. Meille työntekijöille työ<br />

on uudenlaista ja innostavaa.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

23

RATKES 4/ 1998<br />

24

JOULUPUKKI<br />

-IHMEKYSYMYKSEN MESTARI!<br />

haastatteli Tiitu Tonttu<br />

Näin joulun alla on syytä haastatella<br />

joulupukkia. Mitä tuo valkopartaherra<br />

miettii yhdistystämme liikuttavista<br />

asioista. Tavallaan,<br />

niinkuin hän itsekin vaatimattomasti<br />

haastattelussaan toteaa, on hän<br />

myös jonkunmoinen lyhytterapian<br />

mestari: pieni, lyhyt visiitti illalla eri<br />

koteihin ja siihen tuokioon mahtuu<br />

paljon tulevaisuuteen suuntaavaa<br />

toimintaa. Mitä joulupukki miettii<br />

omasta terapeutin roolistaan, sitä<br />

lähdimme kysymään Korvatunturilta<br />

asti.<br />

Saapuessani joulupukin kotiin, on<br />

joulupukin Muori jossain tonttujen<br />

yhdistyksessä kokousta pitämässä.<br />

Pukki tekee kotiaskareita tohvelit<br />

jalassaan ja itsekseen hyräillen. Pukki<br />

ottaa avosylin vastaan kaukaisen<br />

tulijan, istuttaa sohvalle ja alkaa kaataa<br />

kahvia kuppeihin. Punakkojen poskien<br />

yllä tuikkivat silmät näyttävät rekisteröivän<br />

jokaisen ilmeen ja eleen<br />

haastattelijasta. Jostain syystä tämä<br />

tuttu ja turvallinen hahmo aiheuttaa<br />

myös jatkuvan epävarmuuden olon:<br />

osaankohan kysyä, mitähän sille sopii<br />

sanoa, ettei vain aattona jäisi ilman...<br />

Mutta antaa joulupukin itse puhua.<br />

Olen jättänyt kysymykseni pois, jotta<br />

joulupukin oma tajunnanvirtapuhe<br />

pääsisi paremmin oikeuksiinsa.<br />

RISU-PUKISTA LAH<strong>JA</strong>KONTTIIN<br />

“Jos oikein ymmärsin änkytyksestäsi,<br />

älä nyt punastu, hienosti formuloit<br />

kysymyksen ja siinä oli paljon sivistyssanoja,<br />

hyvä toimittaja olet! Mutta jos<br />

oikein ymmärsin kysymyksesi, niin<br />

historiallinen kehitykseni on tosiaan<br />

ollut aika polveileva. Vuosisadan<br />

alussahan julkisuuskuvani sen aikaisessa<br />

mediassa oli aikamoisen<br />

pelottavakin lapsia ajatellen. Silloin<br />

kasvatuksesta tuli päivän sana ja<br />

uskottiin, että pelottelulla, kurilla, risujen<br />

esilläpidolla saadaan hyviä<br />

ihmisiä kasvatetuksi. Minuakin kuvattiin<br />

jonkinlaisena risujen ja selkäsaunan<br />

jakajana. Tämä juonne on<br />

edelleenkin olemassa: uskotaan, että<br />

kansalaiskasvatuksella ja pelottelulla<br />

saadaan parempi maailma aikaan.<br />

Ehkä silloin jouluakin lähestyttiin<br />

vahvasti ongelmakeskeisesti. Joulupukki<br />

oli auktoriteetti ja mitään vuoropuhelua<br />

ei voinut synnyttää jouluaattona:jaettiin<br />

risut ja pelattiin uhkakuvilla.<br />

Itse koin tuon ajan raskaana.<br />

Oli se rauhan juhlan ajatuskin mukana,<br />

mutta läsnä oli myös pelko ja synkistely.<br />

Päätin lähteä viiraamaan<br />

kurssia enemmän tavoitekeskeisempään<br />

suuntaan. Nostattamaan esille<br />

Joulun aitoja voimavaroja: kiltteyttä,<br />

rauhaa, hyvää tahtoa, antamisen iloa.<br />

Jos vuosisadan alussa jaoin kon-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

25

RATKES 4/ 1998<br />

tistani enemmän risuja, nyt jaan lahjoja,ansioita!<br />

ERITTÄIN HYVIN MUOTOILTU<br />

TAVOITE<br />

Jouluaaton valmistautumisessa otin<br />

käyttöön Hyvin Muotoiltu Tavoite -<br />

ohjelman, josta ratkaisukeskeiset<br />

ihmiset ovat napanneet suoraan<br />

mallin omiin juttuihinsa. Mitä muutakaan<br />

on joulukalenteri: enää 12<br />

päivää jouluun, enää 5 päivää jouluun.<br />

Tavoite pilkotaan osatavoitteiksi, kiihdytetään<br />

motivaatiota! Kalenteriluukkujen<br />

avaaminen ikäänkuin virittää<br />

odotusta. Samalla avataan henkisiä<br />

luukkuja joulun sanomalle, viritytään<br />

jouluiseen tilaan, kunnes koittaa se<br />

suuri päivä: jouluaatto!<br />

Hohohoh-hoo! Kyllähän se pistää<br />

ylimääräistäkin värinää ja stressiäkin<br />

liikkeelle. Mutta sitähän ihmisenä<br />

oleminen on. Kun tavoittelet hyvää,<br />

pistää se sinussa kaikenlaiset litkut<br />

liikenteeseen. Jos joulu tulisi ihan vain<br />

tuosta noin lipsahtaen helposti, osaisimmeko<br />

sitä edes arvostaa? Jännistys,<br />

värinä, hermoilu, tuskailu,<br />

ilonsekainen odotus, nehän ovat<br />

joulunodotuksen tunteita kaikki.<br />

MIKÄ ON JOULUN IHME?<br />

Hoh-hoh-hoo! Tämä se on paras<br />

kikka, minkä jouluun olen keksinyt.<br />

Ennen kysyin tentaten: kuinka kilttejä<br />

lapset ovat olleet ja keräsin niin lapsilta<br />

kuin vanhemmilta syyllistäviä faktoja.<br />

Oliko Pekka kiroillut ja Maija kiukutellut?<br />

Voi sitä nuorta minua! Kyllähän minä<br />

siinä yritin pelotella lapsia kiltteyteen.<br />

Se kävi itsellenikin raskaaksi. Mutta<br />

26<br />

apu oli lähellä. Keksin tämän Ihmekysymyksen.<br />

Senkin on joku lainannut<br />

konsepteihinsa terapiamaailmassa.<br />

Katsos, kun tulen koteihin aattona<br />

lähden kussakin kodissa ns asiakaslähtöisesti<br />

liikenteeseen. Ensin<br />

virittelen muutamalla mielikuvaharjoituksella<br />

tunnelmaa, ehkä lauletaan<br />

yhdessä joku laulu, ehkä kerron ,tätä<br />

narratiivisuuttakin harrastan paljon,<br />

jonkin mieltä ylentävän tarinan. Viritysosa<br />

on aina vähän erilainen joka<br />

perheessä. Tutkailen mieleni kärhillä,<br />

mikä on juuri tämän perheen juju ja<br />

millaiset heidän voimavaransa ovat.<br />

Kun hetki on sopiva, pamautan ihmekysymyksen<br />

pöytään! Se kuuluu: onko<br />

kilttejä lapsia? Sitä en esitä oikeana<br />

kysymyksenä. Se on retorinen kysymys.<br />

Virittelyjakso aiheuttaa sen, että<br />

lapset ja aikuiset pamahtavat suoraan<br />

tavoitetilaan! Kelaavat voimavarojaan<br />

ja alkavat käyttäytyä kuin ihme( kilttinä<br />

oleminen) olisi jo tapahtunut Mitä tuo<br />

kiltteys on, sehän on jokaiselle yksilöllinen<br />

juttu. Tähän suuntaan motivoitumisessa<br />

toki auttaa se, että<br />

kaikkien katse ei ole "irti jostakin" ,vaan<br />

"kohti jotakin", nimittäin pukinkonttiin.<br />

Ja ihmekysymyksen jälkeen seuraa<br />

tietysti Ansioiden eli lahjojen jako! Hohhoh-hoo!<br />

Minä olen päässyt paljosta<br />

työstä, kun olen jättänyt ihmisten<br />

itsensä määriteltäväksi oman kiltteytensä.<br />

Ei tarvitse olla jalustalla,<br />

ylimpänä asiantuntijana puhkumassa<br />

ihmisille kiltteydestä ja opettamassa<br />

heille kiltteyttä. Nyt pistän ihmiset itse<br />

töihin. hehän he ovat oman kiltteytensä<br />

asiantuntijoita! Hoho-hoh-hoo! Ikäkin<br />

aiheuttaa sen, etten viitsi hirveesti<br />

huhkia. Ja onhan meillä jokaisella

omat aivot ja sydän, joita käyttää! Ne<br />

minä pistän joulunakin töihin. Hoh-hohhoo....<br />

JOULUPUKIN AIKAPARADOKSI<br />

Hohoh-hohoh-hoo. Että miten on<br />

mahdollista olla muutamana tuntina<br />

jouluaattona ja yönä miljoonissa<br />

kodeissa? Jos ajattelet fysiikanlakien<br />

mukaan,enemmän kuin lievää paradoksiahan<br />

siinä on! Mutta vastaus<br />

riippuu vähän siitä, missä konteksissa<br />

asiaa tarkastellaan. Teoreettisen<br />

fysiikan puolelta voisin sanoa...( tässä<br />

vaiheessa alkoi tulla käsittämätöntä<br />

teoretisointia. Vilahteli sanoja:mustaaukko,<br />

avaruus ei ole ainoastaan<br />

kaareva, vaan poimuuntunut, avaruuden<br />

madonreiät, 5. ulottuvuus<br />

yhtenäisteorian pohjalta mahdollistaa<br />

jotakin, aikakin on suhteellista eikä<br />

vakio, thermodynamiikan toinen laki<br />

osoittaa energiasta sen,että jouluakin<br />

voi ajatella energiana,jolla on tietty<br />

suhteellinen aika, mutta ei massaa<br />

sen tavallisessa merkityksessä, jolloin<br />

rinnakkaisavaruuksissa tapahtuvat<br />

samanaikaiset eksistenssit ovat<br />

mahdollisia, joulun dimenssio on<br />

valon nopeus kertaa ihmetilan neliö<br />

jaettuna 24:llä jne.) Ja sen voin lisäksi<br />

vakuuttaa, että minua ei ole kloonattu!<br />

Joka kodissa käyn tavalla tai toisella.<br />

Filosofisena kysymyksenä ja sielullisena<br />

asiana joulu ilmiönä avautuukin<br />

paremmin. Joulun logiikka ei<br />

ole fysiikan tai tieteen logiikkaa.<br />

Tällainen insinööriajattelu on hyvä, kun<br />

rakennetaan siltoja, tehdään tietokoneohjelmia<br />

sun muuta, mutta takana on<br />

aina asian hallitsemisen logiikka. Miksi<br />

joulua pitäisi pystyä selittämään<br />

puhki? Miksi joulua pitäisi hallita ja<br />

kyetä ohjailemaan? Joulu on ennen<br />

kaikkea tunne, ihmetila. Riittää, kun se<br />

on. Se on henkinen ulottuvuus. Ei<br />

lapsikaan kysy ja syyseuraile, miksi<br />

olen iloinen:hän on iloinen. Ei jouluakaan<br />

voi selittää, kuten ei voi hyvää<br />

vitsiä tai runoakaan. Se täytyy kokea!<br />

JOULUPUKKI <strong>JA</strong> FEMINISMI<br />

No nyt sinä kysymyksen lykkäsit! Miksi<br />

joulupukki on mies! Voisin irvileukailla<br />

sinulle ja kysyä, missäs olit biologian<br />

tunneillasi? Nämä Y- ja X-kromosomit<br />

katsot, mutta antaa olla. Toki joulupukki<br />

voisi olla joulumuorikin. Kova hinku<br />

hänellä on ollutkin lähteä aattona<br />

minun sijasta retkille. Eikä siinä<br />

mitään. En minä osaa vastata sinulle<br />

varmastikaan tyhjentävästi. Historiallisesti<br />

joulu on vain rakentunut siten, että<br />

aattona koteihin tulee miessukupuolta<br />

edustava pukki. Jokainen aika tuottaa<br />

oman näköisensä pukin, enkä pitäisi<br />

ihmeenä, että jossakin tulevaisuudessa<br />

pukki olisikin muori, joka tulee<br />

koteihin. Joulussa vain kuvastuu<br />

meidän eletty historia. Joulu on muiston<br />

ja muistojen tekemisen juhla.<br />

Voimavarojahan me haemme itsellemme<br />

muistelemalla aikuisena lapsuuden<br />

jouluja. Toki joulu on tietty<br />

konservatiivinen elementti,jotain säilyttävää<br />

ihmisen elämässä. Paljon on<br />

piireitä vanhasta perherakenteesta<br />

joulunvietossa. Tässä yhteydessä<br />

korostaisin ennen kaikkea joulun<br />

sisältöä. Sen voi nähdä kiireen ja<br />

uuden etsimisen täyteisen vuoden<br />

keskellä hiljentymisen ja rauhan<br />

saarekkeena. Jonkinlaisena turvasatamana.<br />

Traditioitahan me tarvitsemme<br />

RATKES 4/ 1998<br />

27

RATKES 4/ 1998<br />

28

myös. Joulun traditio on kerrostunut:<br />

siinä on aikojen alusta tullutta valon ja<br />

tulevan sadon juhlaa, siinä on itämaan<br />

tietäjien lahjojen jakamista jeesuslapselle,<br />

siinä on meidän metsästä<br />

tulleiden ihmisten tärkeimmän toteemin,<br />

Kuusipuun, ikiaikaista magiaa.<br />

Miksei myös ripaus patriarkaalista<br />

perhekäsitystäkin. Minun mielestäni on<br />

vain asioita, joita ei voi yksipuolisesti<br />

päivänpolitiikan näkökumasta tarkastella<br />

ja alkaa jaotella ilmiöitä hyviksi tai<br />

huonoiksi. Historiamme tuotoksia me<br />

kaikki olemme ja myös historiamme<br />

on voimavaraamme. Traditiot ovat<br />

siltoja ,jotka kantavat meitä uuteen. Se<br />

on myös joulun sanoma. Sitäpaitsi<br />

joulun sanoma on vahva tasa-arvon<br />

sanoma myös: luo köyhän niinkuin<br />

rikkaankin, kuten laulussa sanotaan.<br />

JOULU <strong>JA</strong> KAUPALLISUUS<br />

Noh, kovin synkkiä kysymyksiä esität!<br />

Hukkuuko joulun sanoma kaupallisuuteen?<br />

Jokajouluinen kysymys ja<br />

hyvä niin. Ensinnäkin, niin kauan kun<br />

tämä kysymys esitetään, en ole huolissani.<br />

Sitten vasta, kun sitä ei enää<br />

joka jouluisena traditiona,tätäkin,<br />

esitetä, silloin alan huolestua ihan<br />

oikeasti. Minä uskon, että joulun<br />

sanoma kantaa historiasta tulevaisuuteen.<br />

Toki muotoaan vaihtaen,<br />

mutta sisältönä samana: rauhan<br />

juhlana, hiljentymisen hetkenä, antamisen<br />

ja yhteisen ilon juhlana.<br />

Sotia on ollut ja valitettavasti niitä on<br />

edelleenkin. Ahneutta ja maailman<br />

mielettömyyttä on ollut ja on edelleenkin.<br />

Valitettavasti, kuten istuva<br />

presidenttinne kuulema toteaa. Tässä<br />

mediaksi kutsutun tiedotuksen ai-<br />

kakautena tuntuu, että maailman<br />

täyttää vain uutiskynnyksen helpommin<br />

ylittävät pahat asiat: sodat, rikokset,<br />

kauheudet, riidat, romahdukset.<br />

Inhimillinen kärsimys näyttää<br />

myyvän paremmin kuin inhimillinen<br />

onni. Mutta se ei saa minua pessimistiksi.<br />

Olen minä tämän nähnyt<br />

ennenkin. Vaikka historiankirjoitus<br />

nostaa esiin sodat ja valloitukset, olen<br />

nähnyt, että todellinen eteenpäinmeno<br />

on tapahtunut ihmisten välisessä<br />

kanssakäymisessä, ajatusten, kokemusten<br />

ja tavaroiden vaihdossa. Nyt<br />

jo uusin historian tutkimus ihmettelee<br />

sitä, että miten on mahdollista sen ja<br />

sen aikuisen ja tietyn kulttuurin tavaran<br />

olla jossakin hyvin kaukaisessa paikassa.<br />

Ihmiset ovat enemmän liikkuneet<br />

uteliaana ja kättä toiselle<br />

ojentaen, kuin marssien ja aseita<br />

kalistellen. Jälkimmäinen on näyttävää,<br />

paraatitodellisuutta. Mutta<br />

paraatitodellisuuden takana ne tavalliset<br />

ihmiset elävät ja unelmoivat<br />

ajasta paikasta riippumatta. Niin syttyi<br />

Pommerin metsässä jouluna pieni<br />

lepattava kynttilä tuntemattoman sotilaan<br />

korsussa kuin helsinkiläisessä,<br />

rauhallisessa kauppiaan kodissa, ja<br />

niin syttyy tänäkin jouluna Bosniassa<br />

jossain pommitusten jälkeen tilkityssä<br />

talossa kynttilä joulun kunniaksi,<br />

vaikka lahjoja ei ehkä runsaasti<br />

olekaan jaettavaksi. Ja tuo valo synnyttää<br />

pieniä unelmia, joista aina joku<br />

toteutuu. Ja samalla lailla meilläkin,<br />

kaiken kiireen ja markkinahälyn keskellä,<br />

taas syttyvät kynttilät ja ihmiset<br />

hiljentyvät ehkä purkamaan menneisyyttä<br />

ja samalla unelmoimaan.<br />

Joulu on tavoitetila ja tavoite on rauhaa<br />

päälle maan ja jokaisen ihmisen<br />

sydämeen!<br />

RATKES 4/ 1998<br />

29

RATKES 4/ 1998<br />

30

“EI KOSKAAN VOI TIETÄÄ, MITÄ ON MUTKAN<br />

TAKANA” (Leena 8 v.)<br />

Arja Kettunen, psykologi<br />

Erja Vanhala-Koivula, esh<br />

Keväällä 1997 Kuusankosken kaupungissa<br />

kolmensadan oppilaan alaasteella<br />

toteutettiin kokeiluprojekti,<br />

jossa koulutoimi, oppilaiden vanhemmat,<br />

oppilashuolto, sosiaalitoimi,<br />

Mannaerheimin Lastensuojeluliitto,<br />

A-klinikka ja perheneuvola<br />

yhdistivät voimavaransa. Tuloksena<br />

syntyi kimppakerho -terapiaryhmä<br />

vuorovaikutusvaikeuksista kärsiville<br />

ja päihdeperheissä eläville lapsille.<br />

Kimppakerho toimi osana muuta<br />

koulun kerhotoimintaa koulupäivän<br />

päätteeksi koululla. Vetäjinä olivat<br />

perheneuvolan psykologi ja MLL:n<br />

nuorisosihteeri.<br />

Kimppakerho oli kokeiluprojekti,<br />

joka elää tänä päivänäkin hyvin<br />

onnistuneena ideana eteenpäin<br />

rahoitusta itselleen etsien. Kokeilu<br />

loi uskoa “ihan oikeasta” verkostoitumisesta,<br />

joka toimi käytännönkin<br />

tasolla.<br />

KIMPPAKERHON ELÄMÄÄ<br />

Tekemisen meininki, välittömyys ja<br />

luovuus voisivat olla hyviä sanoja<br />

kuvailemaan ryhmän toimintaa. Ryhmän<br />

kymmenen lasta valittiin ryhmään<br />

isommasta joukosta: moni eri tavoin<br />

esim koulussa oireileva lapsi jäi<br />

ulkopuolelle. Lapset olivat noin 10-<br />

vuotiaita ja ryhmä kokoontui 10 kertaa.<br />

Ryhmän ensimmäinen kokoontuminen<br />

oli varovaista ja arkaa tutustumista:<br />

aluksi esittäydyttiin puolin ja<br />

toisin; käytiin läpi erilaiset elementit,<br />

jotka meillä oli kokoontumisissa<br />

käytössä. Tila rakennettiin joka kokoontumiskerta<br />

erikseen kuvaamataidon<br />

luokkaan: tunteiden tunneli värikkäine<br />

kankaineen, patjat jokaiselle,<br />

pehmolelu sylistä syliin kiertämään ja<br />

musiikkia.<br />

Jokainen ryhmäkerta aloitettiin samalla<br />

lailla. Lapset ja ohjaajat kertoivat<br />

päivän kuulumiset ilmekortteja apuna<br />

käyttäen: naurava naama, “puolioloinen”<br />

ja surullinen naama antoivat<br />

mahdollisuuden kertoa tunnelmistaan<br />

ilman sanojakin.<br />

Ilmekortit toimivat läpi ryhmän erinomaisesti.<br />

Ahdistuneimmat lapset<br />

toivat surua, huolta ja alakulon tunnelmaa<br />

esille näiden korttien avulla.<br />

Jollekin kortin valitseminen oli ylivoimaisen<br />

vaikeaa ja näin päästiin<br />

puhumaan tästä oman olon tunnistamisen<br />

vaikeudesta. Myöhemmillä<br />

kerroilla kaikki lapset toivat juuri<br />

näiden yksinkertaisten kuvien kautta<br />

ryhmään monenlaisia huoliaan: lemmikkieläimen<br />

kuolema, äidin sairaus,<br />

vanhempien poissaolo, ystävän me-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

31

RATKES 4/ 1998<br />

netys tai turvallisen isoäidin kuolema.<br />

Usein aluksi tunnelman vapauttamiseksi<br />

kontattiin musiikin kaikuessa<br />

yhdessä läpi tunteiden tunnelin, josta<br />

lapset joka kerta innostuivat. Purkutilanteissa<br />

sitten käytiin läpi tärkeitä<br />

tunteita: hämmästystä, pelkoa, iloa ja<br />

luottamusta.<br />

Tyytymättömyys omaan itseen ja lähipiiriin<br />

tuli tarkastelun alaiseksi<br />

erityisesti “omat rajat” -kuvan piirtämisessä.<br />

Sillä kerralla puhutiin<br />

yhdessä juuri niistä asioista, joita<br />

itsekukin haluaisi omassa arkipäivässään<br />

muuttaa. Lapset olivat avoimia<br />

omien kokemustensa suhteen -<br />

jokainen rohkaisi omalla käyttäytymisellään<br />

toista ja niinpä kukaan ei<br />

suhtautunut toisen tärkeisiin asioihin<br />

väheksyvästi tai pilkallisesti:olivathan<br />

peruskokemukset kaikille varsin yhteisiä.<br />

Sadut tarinat, maalaaminen, piirtäminen,<br />

roolileikit, musiikkiliikunta ja<br />

majojen rakentaminen olivat tavalla tai<br />

toisella läsnä lähes joka kerta. Kokoontumiskertoja<br />

(olleita ja jäljelläolevia)<br />

konkretisoitiin isoilla silkkisillä<br />

auringonkukilla, joita oli kukkavaasissa<br />

aina juuri se määrä, mitä<br />

kokoontumiskertoja oli jäljellä.<br />

Ryhmän sääntöjen laadinta oli aloitukseen<br />

liittyvä asia. Jokainen kirjoitti<br />

omat näkemyksensä isolle paperille,<br />

kuka reippaammin, toisen taas ollessa<br />

epävarmempi. Ohjaajina pidimme<br />

huolen siitä, että jokainen tuli kuulluksi<br />

tässä ryhmässä olipa koulupihan<br />

nokkimisjärjestys mikä tahansa.<br />

32<br />

Jo ensimmäinen kokoontumiskerta<br />

päättyi rentoutukseen musiikin mukana<br />

kankaiden alla. Lapset etsivät<br />

omimman tavan olla musiikin keskellä:<br />

yksi kietoutui kankaaseen, toinen<br />

piiloutui pöydän alle ja kolmas käpertyi<br />

sykkyrään patjalleen. Kokoontumiskertojen<br />

edetessä lopetuksen musiikkivalinnat<br />

muuttuivat aina vaan rauhoittavimmiksi<br />

ja mukaan tuli joidenkin<br />

lasten halu tulla peitellyksi, silitettäväksi<br />

ja paijattavaksi osana lopetusrituaalia.<br />

VAARALLINEN MATKA<br />

Tove Janssonin sadut “Vaarallinen<br />

matka”, “Kuinkas sitten kävikään” ja<br />

“Kuka lohduttaisi Nyytiä” olivat eräänlaisena<br />

verbaalisena runkona ryhmän<br />

elämässä. Vaelluskertomus, yksinäisyyden<br />

kokemukset ja oivallus asioiden<br />

jakamisesta toisten kanssa<br />

välittyivät aluksi sadun, fantasian ja<br />

mielikuvamaailman keinoin. Ryhmässäkin<br />

eletyt kaaosvaiheet saivat sadussa<br />

muodon, jossa kaikki järjestyksen<br />

saavuttamiseksi tarvittavat<br />

elementit olivat läsnä, mutta epäjärjestyksessä.<br />

Satujen vahva toivon<br />

ilmapiiri ja eheyden läsnäolo tulivat<br />

ryhmään mukaan.<br />

Vaarallinen matka siivitti keskustelua<br />

peloista ja epävarmuudesta. Lasten<br />

arkipäivän pelot menivät jakoon ja<br />

kiertoon: nukkumaanmenon vaikeus,<br />

kun äiti on sairaalassa ja isällä on<br />

aikaa vain pikkusiskolle, yksin jäämisen<br />

pelko ja pelkoa yksinolemisesta,<br />

kun vain vanhemmat sisarukset<br />

ovat turvana.<br />

Perhepiirustus kerta oli lasten tuottamien<br />

asioiden kannalta pelkojen ja

ahdistusten ytimeen osumista. Kuvan<br />

teko oli monille vaikeaa. Ohjaajana tuli<br />

tunne siitä, että perheiden kaaos siirtyi<br />

ryhmään. Lapset itse keksivät ratkaisun<br />

tähän kaaokseen: lapset alkoivat<br />

rakentaa majoja, jokainen<br />

rakensi itselleen turvallisen “pesän”.<br />

Eri väristen kankaiden valinta aina<br />

kulloiseenkin tarpeeseen oli tarkkaa ja<br />

tärkeää puuhaa: väreillä oli todella<br />

erilaisia merkityksiä lapsille.<br />

Yhdessä mietittiin, missä kotona oli<br />

oma turvallinen paikka, minne voi<br />

mennä silloin, kun aikuisten kanssa<br />

tai muuten, on vaikeaa. Oli ilo huomata,<br />

että näitä turvapaikkoja oli jo<br />

olemassa. Myös koulupihan turvallisista<br />

paikoista juteltiin ja siitä, että<br />

kaveri voi olla turvana. Ryhmässä kaksi<br />

aiemmin yksinäistä poikaa löysivät<br />

toisensa kavereina.<br />

“ MÄ MIELIKUVITTELEN VÄHÄN”<br />

( Timo 9 v.)<br />

Kahdeksannella kerralla alettiin puhua<br />

ryhmässä ohjaajien taholta aktiivisemmin<br />

siitä, että kerhokerrat alkavat<br />

olla vähissä. Mietittiin porukalla, mitä<br />

itsekukin tekee sitten tahollaan, kun<br />

ryhmää ei enää ole. Lapset toivat<br />

sponttaanisti esille toistensa tapaamisia<br />

koulunpihalla.<br />

Draamaleikki teatterilta lainatuilla<br />

hatuilla sai lapset todella innostumaan.<br />

Ryhmän hiljaisinkin tyttö<br />

vapautui ja lapset halusivat vain leikkiä<br />

ja leikkiä prinsessan kruunulla, poliisin-,<br />

palomiehen- ja monilla muilla<br />

päähineillä. Pienet tilanteesta syntyneet<br />

näytelmät saivat roolihahmoista<br />

huolimatta hyvinkin henkilökohtaisen<br />

kokemuksen luonnetta.: tarinat<br />

kertoivat mm. aikuisten toilailuista ja<br />

siitä, miltä humalainen aikuinen<br />

näyttää lapsen silmissä. Hattuleikkikerta<br />

oli intensiivinen ja sillä kertaa<br />

kerhosta lähteminen sovitun ajan<br />

sisällä tuntui erityisen vaikealta: osa<br />

lapsista halusi jäädä ohjaajien kanssa<br />

siivoamaan luokkaa.<br />

Kahdella viimeisellä kerralla lopetustyöskentelyn<br />

tuntu oli vahvasti<br />

mukana. Mietittiin kenelle murheita voi<br />

kertoa. Eräs poika “esitteli” muille<br />

mielikuvituskaverin, toinen lapsi selvitti<br />

suhdettaan lemmikkieläimiin ja joku<br />

kertoi mummostaan. Viimeisellä<br />

kerralla juhlittiin kera herkkujen: limsaa,sipsejä<br />

ja juhlallisesti jokainen<br />

vastaanotti oman, juuri hänelle tehdyn<br />

käyntikortin. Käyntikortti piti sisällään<br />

sen myönteisen roolin, josta muut<br />

tunnistivat hänet ryhmässä: esim.<br />

Hienotunteinen Heikki tai Tarmokas<br />

Taneli. Ohjaajat huolehtivat siitä, että<br />

nimet ja määrittely säilyttivät positiivisen<br />

palautteen jokaiselle. Toisaalta<br />

jokaiselta tuntuikin olevan tarve tuoda<br />

kaveriaan esille myönteisesti -sillä<br />

tavalla itsellekin tullut palaute säilyi<br />

positiivisena.<br />

Viimeisen kerran musiikkivalinnat,<br />

mm Kaija Koon haikeat balladinomaiset<br />

sävelet, jäivät muistoina<br />

mieleen ohjaajillekin. Todettiin, että<br />

maailma on pieni ja Kuusankoski vielä<br />

pienempi. Kun jossakin toisiamme<br />

tapaamme, olipa se sitten koulussa<br />

tai isommassa maailmassa, niin aina<br />

ollaan samassa Kimpassa.<br />

Lähteinä mm: Aho S. Lapsen minäkäsitys<br />

ja itsetunto, 1996<br />

Ayalon&Flasher: Ketjureaktio, 1997<br />

Karjula, W. : Opetusmonisteet, Luovat<br />

terapiat koulutusohjelma, 1994-1997<br />

RATKES 4/ 1998<br />

33

RATKES 4/ 1998<br />

34

Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta<br />

Antti Mattila<br />

LL,tutkijalääkäri<br />

Ratkaisukeskeisen terapian kehittäjät<br />

Steve de Shazer ja Insoo Kim<br />

Berg myöntävät Journal of Family<br />

Therapy lehdessä (de Shazer &<br />

Berg, 1997), että tätä terapeuttista<br />

lähestymistapaa on tutkittu hyvin<br />

vähän. Alusta alkaen de Shazeria ja<br />

Bergiä kiinnosti kysymys ”Mikä<br />

terapiassa toimii?”, ja he kiinnittivät<br />

erityistä huomiota epäonnistuneisiin<br />

tapauksiin. Alkuvaiheen kysymys<br />

”Mitkä terapeutin interventiot ovat<br />

hyödyllisiä?” vaihtui myöhemmin<br />

kysymykseen ”Mitkä asiakkaiden ja<br />

terapeutin yhdessä tekemät asiat<br />

ovat hyödyllisiä?” (s. 122). He<br />

kuvaavat omaa työtään Lincolnin ja<br />

Cuban (1985) mukaan ”naturalistiseksi<br />

tutkimukseksi” ja korostavat,<br />

että ryhmien vertailuun perustuva<br />

tuloksellisuustutkimus<br />

kadottaa helposti näkyvistä yksittäisen<br />

asiakkaan, hänen tavoitteensa<br />

ja hänen oman arvionsa<br />

terapian onnistumisesta ja omasta<br />

elämästään - nämä asiat ovat<br />

keskeisellä sijalla ratkaisukeskeisessä<br />

terapiassa (s. 123).<br />

Mitä sitten voidaan sanoa ratkaisu- ja<br />

voimavarakeskeisen lyhytterapian<br />

tehokkuudesta? Saavatko asiakkaat<br />

apua? Onko lyhytterapia hyödyllistä?<br />

35<br />

Tarkastelen tässä artikkelissa ratkaisu-<br />

ja voimavarakeskeisestä lyhytterapiasta<br />

tehtyjen tuloksellisuustutkimuksien<br />

tuloksia. Tämä tutkimus on<br />

vasta viime vuosina ollut lisääntymässä.<br />

Ensinnä tarkastelen joitakin<br />

yleisiä tuloksia lyhytterapioiden tuloksellisuuteen<br />

liittyen. Toiseksi esittelen<br />

nimenomaan ratkaisukeskeisen<br />

lähestymistavan tuloksellisuutta selvittäneitä<br />

tutkimuksia ja koetan lopuksi<br />

muodostaa yleiskuvan koko artikkelin<br />

sisällöstä.<br />

Lyhytterapian tuloksellisuudesta<br />

yleisesti<br />

Laajassa lyhytterapian vaikutuksia<br />

käsittelevässä kirjallisuuskatsauksessaan<br />

Steenbarker (1992) päätyy<br />

käsitykseen, että lyhytterapia on yhtä<br />

tehokasta kuin pitkät terapiat. Kaikissa<br />

terapiamuodoissa pääosa muutoksista<br />

tapahtuu terapian alkuvaiheessa,<br />

kymmenen ensimmäisen istunnon<br />

aikana.<br />

Useimmissa tutkimuksissa lyhytterapialla<br />

saavutetut muutokset ovat myös<br />

säilyneet varsin hyvin vielä vuoden<br />

kuluttua käyntien päättymisestä (s.<br />

414). Steenbarker viittaa myös useisiin<br />

tutkimuksiin, joissa masennus- ja<br />

paniikkihäiriöpotilaiden lyhytterapia on<br />

ollut tehokkaampaa ja tuottanut vähemmän<br />

relapseja kuin lääkehoito (s.<br />

RATKES 4/ 1998

RATKES 4/ 1998<br />

415). Esim. laajassa NIMH:n (National<br />

Institute of Mental Health, USA) vertailussa<br />

masennusta hoidettiin lääkehoidolla<br />

tai kognitiivisella lyhytterapialla.<br />

Hoidot tehosivat yhtä hyvin,<br />

mutta vuoden kuluttua seurannassa<br />

lyhytterapiaa saaneilla potilailla oli<br />

vähiten relapseja (Shea ym., 1992)<br />

Garfield ja Bergin (1994) ovat jo pitkään<br />

koonneet psykoterapian tuloksellisuustutkimusten<br />

tietoja. Heidän mukaansa<br />

tilanne näyttää nykyisin varsin<br />

erilaiselta kuin vuonna 1952, jolloin<br />

psykologi Hans Eysenck julkaisi arvion<br />

24:stä psykoterapiatutkimuksesta.<br />

Eysenckin mukaan psykoterapian<br />

tehosta ei ollut mitään tutkimuksellista<br />

näyttöä. Garfield ja Bergin (1994)<br />

katsovat useimpien vuoden 1952<br />

jälkeen tehtyjen tutkimusten tukevan<br />

käsitystä, että psykoterapiasta on apua<br />

(s. 4). Heidän mukaansa lyhyet terapiat<br />

ovat jatkuvasti lisänneet suosiotaan ja<br />

tämä kehitys jatkuu edelleen (s. 9). He<br />

määrittelevät lyhytterapian tyypilliseksi<br />

kestoksi 15-30 käyntiä.<br />

Psykoterapia on parempaa kuin<br />

ilman hoitoa jääminen<br />

Lambert ja Bergin (1994) tarkastelevat<br />

useita tutkimuksia psykoterapian<br />

tehokkuudesta. Johtopäätöksinä he<br />

toteavat, että terapialla on positiivisia<br />

vaikutuksia, mutta kaikki asiakkaat<br />

eivät hyödy riittävästi. Viiden metaanalyysin<br />

pohjalta, jotka on tehty depression<br />

hoidosta, he toteavat että<br />

psykoterapia oli kaikissa tapauksissa<br />

tehokkaampaa kuin ilman hoitoa<br />

jääminen tai jonotuslistalla oleminen.<br />

36<br />

Psykoterapia oli näissä tutkimuksissa<br />

yhtä tehokasta tai tehokkaampaa kuin<br />

antidepressiivinen lääkehoito. Vastaavasti<br />

kymmenen meta-analyysin<br />

perusteella, jotka on tehty ahdistus<br />

oireyhtymien hoidosta, Lambert ja<br />

Bergin toteavat että psykoterapiat ovat<br />

selvästi tehokkaampia kuin odotuslistalla<br />

oleminen tai ilman hoitoa<br />

jääminen.<br />

Myös paniikkihäiriöiden hoidossa<br />

psykoterapia oli yhtä tehokasta tai<br />

tehokkaampaa kuin lääkehoito. Erityisesti<br />

relapseja hoidon jälkeen<br />

ilmenee selvästi enemmän lääkehoitoa<br />

saaneilla (s.143-146).<br />

Psykoterapia on tehokkaampaa<br />

kuin plasebo-hoito<br />

Lambert ja Bergin (1994) tarkastelevat<br />

myös tutkimuksia, jotka vertaavat<br />

psykoterapiaa erilaisiin plasebohoitoihin.<br />

Tämä tutkimus on tuottanut<br />

ristiriitaisia ja kiistanalaisia tuloksia.<br />

Plasebo tutkimusten malli on otettu<br />

lääketieteestä ja sen soveltaminen<br />

psykoterapian alueelle on ongelmallista,<br />

koska on vaikea kehittää<br />

psykoterapeuttista keskustelua matkivaa<br />

plasebo-keskustelua, joka ei<br />

vaikuta asiakkaaseen. Monet tutkijat<br />

ovatkin täysin hylänneet plasebo<br />

asetelman käytön tässä yhteydessä.<br />

Lambertin ja Berginin arvio näistä<br />

plasebo-tutkimuksista on, että psykoterapia<br />

tuottaa selvästi suuremmat<br />

muutokset kuin plasebo. He suosittelevat<br />

kuitenkin teoreettisen epäselvyyden<br />

vuoksi plasebo-tutkimuksista<br />

luopumista psykoterapia-tutkimuksessa<br />

(s.149-150).

Kokemattomien terapeuttien<br />

ongelma<br />

Psykoterapiapiirejä ovat hämmentäneet<br />

ristiriitaiset tulokset tutkimuksista,<br />

joissa on verrattu kokeneiden ja<br />

täysin kokemattomien terapeuttien työn<br />

tuloksia. Joissakin tutkimuksissa<br />

kokeneet terapeutit ovat olleet tehokkaampia,<br />

mutta monissa muissa<br />

tutkimuksissa ei ole saatu esiin selviä<br />

eroja. Uudemmissa, tiukemmin kriteerein<br />

tehdyissä meta-analyyseissä<br />

1980-luvulta ovat johtopäätökset säilyneet<br />

samoina: kokemattomat terapeutit<br />

pääsivät yhtä hyviin tuloksiin<br />

kuin kokeneet.<br />

Lambert ja Bergin toteavat, että useissa<br />

näissä tutkimuksissa ”kokemattomat”<br />

terapeutit olivat kuitenkin kokeneiden<br />

terapeuttien valitsemia, kouluttamia, ja<br />

ohjaamia. He huomauttavat myös, että<br />

koulutetut terapeutit saivat parempia<br />

tuloksia esim. lyhytterapioissa ja alle<br />

21 vuotiaiden asiakkaiden hoidossa<br />

(Lambert & Bergin, 1994, s. 170-171).<br />

Lyhytterapia on yleensä suositeltavin<br />

hoitomuoto<br />

Koss ja Shiang (1994) luovat katsauksen<br />

lyhytterapiasta tehtyyn tutkimukseen.<br />

Heidän mukaansa lyhytterapian<br />

merkitys on jatkuvasti kasvamassa<br />

ja se on nykyisin ”treatment<br />

of choice”, ts. suositeltavin hoitomuoto<br />

useimmille mielenterveysongelmista<br />

kärsiville potilaille. He luettelevat useita<br />

tekijöitä, jotka ovat johtaneet tähän<br />

näkemykseen.<br />

Ensinnäkin useimmat asiakkaat toivovat<br />

psykologisen hoidon olevan<br />

ajankohtaisten ongelmien ratkaisuun<br />

pyrkivää. Monien tutkimusten mukaan<br />

75 % asiakkaista, jotka hyötyvät terapiasta,<br />

saavat tuon hyödyn ensimmäisten<br />

kuuden kuukauden aikana.<br />

Toiseksi, lyhytterapia-menetelmät,<br />

joita aiemmin pidettiin sopivina vain<br />

lieviin ongelmiin, näyttävät monissa<br />

tutkimuksissa tehokkailta monenlaisiin<br />

psykologisiin ja terveyteen liittyviin<br />

ongelmiin, mukaan lukien vaikeat ja<br />

krooniset ongelmat.<br />

Kolmanneksi, lyhytterapioilla saavutetaan<br />

tutkimusten mukaan yhtä<br />

hyvät tulokset kuin pidempään kestävillä<br />

hoidoilla.<br />

Neljänneksi, taloudelliset realiteetit<br />

erityisesti Yhdysvalloissa ovat ohjaamassa<br />

hoitosuosituksia lyhyterapian<br />

suuntaan (Koss & Shiang, 1994,<br />

s. 664). Koss ja Shiang katsovat että<br />

lyhytterapia soveltuu mm. työperäisen<br />

stressin, ihmissuhdeongelmien, ahdistuksen,<br />

masennuksen, paniikkihäiriöiden<br />

ja jossain määrin myös<br />

persoonallisuushäiriöiden hoitoon (s.<br />

676).<br />

McKeel (1996) arvioi edelleen, että 50<br />

vuotta tuloksellisuustutkimusta psykoterapian<br />

alalta ei ole tuonut esiin<br />

eroja eri psykoterapiamuotojen tuloksellisuudessa.<br />

Lyhytterapian puolesta<br />

puhuu paitsi taloudellisuus, myös<br />

se että monien selvitysten mukaan yli<br />

70 % asiakkaista odottaa terapian<br />

kestävän kymmenen tai vähemmän<br />

kertaa. Toteutuneiden terapioiden<br />

mediaanipituus on ollut 4-8 tapaamis-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

37

Kuntoutussäätiö järjestää seminaarin<br />

Filosofinen näkökulma<br />

kuntoutukseen<br />

19.1.1999<br />

AIHEET:<br />

* Filosofinen keskustelu asiakastyössä<br />

Psykiatri Antti Mattila, Kuntoutussäätiö, Voimavarasuuntautuneen<br />

asiakastyön kehittämiskeskus<br />

* Yhteisö ja terveys<br />

Valt.lis. (väit.) Marjaana Kopperi<br />

* Kommunikaatio ja non-kommunikaatio<br />

Dosentti Kari Vesala, Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian<br />

laitos<br />

Seminaarin johtaja: toimitusjohtaja Ilpo Vilkkumaa, Kuntoutussäätiö<br />

Osallistumismaksu: 700 mk (ei arvonlisäveroa)<br />

Paikka: Kuntoutussäätiö, Helsinki<br />

RATKES 4/ 1998<br />

Tiedustelut ja ilmoittautumiset: Kuntoutussäätiö, PL 39, 00411<br />

Helsinki, faksi (09) 566 3038, puh. (09) 530 41/Liisa Nyman<br />

Sähköposti: Liisa.Nyman@kuntoutussaatio.fi<br />

38

ta. Bergin ja Garfield (1994) toteavat<br />

amerikkalaisen terveydenhuoltojärjestelmän<br />

näkökulmasta, että ”lähes<br />

kaikki psykoterapia on lyhyttä”.<br />

Lyhytterapia masennuksen hoidossa<br />

Prince ja Jacobson (1995) tarkastelevat<br />

katsauksessaan tutkimuksia,<br />

joissa on mitattu perhe- ja pariterapian<br />

tehoa masennuksen hoidossa. He<br />

vertaavat perhe- ja pariterapian tuloksia<br />

National Institute of Mental<br />

Health:in (NIMH) raportoimiin unipolaarisen<br />

depression hoitotuloksiin.<br />

NIMH:n tutkimuksen mukaan masennuksesta<br />

toipui 57% lääkehoitoryhmässä,<br />

55% interpersonaalisella<br />

psykoterapialla hoidetussa ryhmässä,<br />

ja 51% kognitiivis-behavioraalisella<br />

psykoterapialla hoidetussa ryhmässä.<br />

Plasebo-hoidossa onnistumisluku oli<br />

29% (Elkin ym. 1989). Masennus<br />

uusiutui 18 kk myöhemmin tehdyn<br />

seurantatutkimuksen mukaan 36 - 50<br />

%:lla. Seurannassa terveenä pysyneitä<br />

oli 19 - 30 % kaikissa hoitomuodoissa.<br />

Prince ja Jacobson katsovat, että<br />

yksilökeskeinen lähestymistapa masennukseen<br />

ei ole riittävä, ja että<br />

runsas tutkimuksellinen evidenssi<br />

tukee sosiaalisten tekijöiden keskeistä<br />

merkitystä masennuksessa.<br />

Kirjoittajat arvelevat sosiaalisen vuorovaikutuksen<br />

huomiotta jättämisen<br />

olevan keskeinen syy yksilökeskeisten<br />

hoitomuotojen suuriin relapsilukuihin<br />

masennuksen hoidossa (s.<br />

383).<br />

Mynors-Wallis ym. (1995) vertasivat<br />

satunnaistetussa ja kontrolloidussa<br />

tutkimuksessa ongelmanratkaisuun<br />

tähtäävän lyhytterapian, amitriptyliini<br />

lääkehoidon ja placebo-hoidon tehoa<br />

masennuksen hoidossa (kaikissa 6<br />

käyntiä 12 viikon aikana). Asiakkaina<br />

oli 91 perusterveydenhuollon asiakasta<br />

Englannissa, joilla oli vaikea<br />

depressio (major depression) - diagnosoituna<br />

sekä oireiden perusteella,<br />

että Hamiltonin masennusasteikolla<br />

(13 tai enemmän pistettä 17:sta).<br />

Hamiltonin depressio-asteikolla mitattuna<br />

todettiin lyhytterapia selvästi ja<br />

tilastollisesti merkitsevästi tehokkaammaksi<br />

kuin plasebo-hoito sekä<br />

6 että 12 viikkoa hoidon jälkeen.<br />

Lyhytterapia ja lääkehoito olivat yhtä<br />

tehokkaita. Parantuneiksi arvioitiin 12<br />

viikon kuluttua hoidon päättymisestä<br />

(Hamiltonin asteikolla 7 tai alle)<br />

lyhytterapia-asiakkaista 60% (18/30),<br />

lääkehoitoa saaneista 52% (16/31) ja<br />

plasebohoitoa saaneista 27% (8/30).<br />

Kaikki lyhytterapian läpikäyneet asiakkaat<br />

(28/30) pitivät sitä hyödyllisenä tai<br />

hyvin hyödyllisenä, kun taas lääkehoitoryhmässä<br />

vastaava luku oli hieman<br />

pienempi (21/25) mm. erilaisten<br />

lääkityksen sivuoireiden takia.<br />

Tämä tutkimus on yksi parhaiten<br />

perinteisen lääketieteellisen hoitotutkimuksen<br />

kriteerit täyttävistä psykoterapia<br />

tutkimuksista tähän asti.<br />

Seuranta-aika oli kuitenkin liian lyhyt.<br />

Yllä kuvatun NIMH:n depressiotutkimuksen<br />

perusteella seurannan tulisi<br />

masennuspotilailla tapahtua 12 - 18<br />

kk hoidon jälkeen, jotta saadaan<br />

käsitys relapsien määrästä.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

39

RATKES 4/ 1998<br />

”Consumer Reports” -lehden<br />

lukijakysely<br />

Maailman laajin psykoterapian vaikutuksia<br />

selvittävä aineisto on ollut<br />

yhdysvaltalaisen kuluttajalehden Consumer<br />

Reports’in vuonna 1995 tekemä<br />

lukijakysely. Vuosittainen lukijakysely<br />

postitettiin 180 000:lle<br />

lukijalle, ja heistä noin 7000 vastasi<br />

mielenterveyttä koskeviin kysymyksiin.<br />

Viimeisen kolmen vuoden aikana oli<br />

mielenterveysalan ammattilaisten<br />

hoidossa ollut n. 2900 vastaaja.<br />

Vastaajaryhmä oli varsin valikoitunut,<br />

he olivat pääosin korkeasti koulutettuja,<br />

keskiluokkaan kuuluvia<br />

amerikkalaisia.<br />

Kyselyssä selvitettiin terapian tuloksellisuutta<br />

mm. mittarilla, joka perustui<br />

kolmeen kysymykseen, joista kustakin<br />

laskettiin pisteitä asteikolla 0-100:<br />

1) ”Paljonko terapia auttoi sen ongelman<br />

suhteen, jonka takia hakeuduitte<br />

terapiaan?”;<br />

2) ”Kuinka tyytyväinen olette siihen,<br />

miten terapeutti hoiti ongelmianne?”;<br />

3) Kolmas kysymys liittyi vastaajan<br />

”emotionaaliseen kokonaistilanteeseen”<br />

ja vaihtoehtoiset vastaukset<br />

olivat ”Oloni on erittäin huono”, ”melko<br />

huono”, ”niin ja näin”, ”melko hyvä’ tai<br />

”erittäin hyvä’”. Näistä vastauksista<br />

saatiin mittarin lukemat 0-300, eikä eri<br />

kysymysten osuutta eritelty. Näin ollen<br />

on mahdotonta arvioida mittaako tämä<br />

mittari hoidon tehoa vai asiakkaan<br />

tyytyväisyyttä saamaansa palveluun,<br />

jotka ovat kaksi eri asiaa.<br />

40<br />

Kyselyn tulokset raportoitiin Consumer<br />

Reports - lehdessä varsin suppeassa<br />

muodossa, mutta tutkimuksen konsultti<br />

Martin Seligman (1995) on<br />

kuvannut tuloksia tarkemmin ”American<br />

Psychologist” lehdessä. Keskeisiä<br />

tuloksia olivat mm.<br />

- Kaikkien mielenterveyden ammattilaisten<br />

työ auttoi ihmisiä - psykiatrit,<br />

psykologit ja sosiaalityöntekijät suoriutuivat<br />

yhtä hyvin, avioliittoneuvojat<br />

hieman huonommin.<br />

- Pelkän psykoterapian tulokset olivat<br />

yhtä hyviä kuin psykoterapian, jota<br />

täydennettiin lääkehoidolla.<br />

- Kaikki psykoterapiamuodot olivat yhtä<br />

tehokkaita.<br />

- Yli puoli vuotta kestävä hoito tuotti<br />

paremman tuloksen kuin alle puoli<br />

vuotta kestävä. Tätä mitattiin mm.<br />

edistymisenä tulosyynä olleen ongelman<br />

suhteen, edistymisenä työasioissa<br />

ja sosiaalisissa suhteissa<br />

sekä henkilökohtaisissa asioissa.<br />

Kaksi muuta tulosta ovat sen sijaan<br />

herättäneet runsaasti keskustelua ja<br />

nostaneet esiin tällaisen kyselyn<br />

virhelähteitä. Ensinnäkin AA-liikkeen<br />

jäsenet kuvasivat kaikkein suurimmat<br />

edistymisluvut, selvästi paremmat kuin<br />

mielenterveyspalvelujen käyttäjät.<br />

Seligman (1995) arvioi tässä aineistossa<br />

tapahtuneen huomattavaa<br />

valikoitumista (sampling bias). Ts.<br />

aineistossa olisivat yliedustettuina<br />

hoidossa menestyneet alkoholistit ja<br />

hoidossa epäonnistuneet eivät ehkä<br />

kuuluisi lehden lukijakuntaan.<br />

Toiseksi tutkijat raportoivat, että mitä<br />

pidempään terapia on kestänyt sitä<br />

korkeammat onnistumismittarin lukemat<br />

olivat. Asteikolla 0-300 pääsivät<br />

alle 1kk terapiassa olleet keskimäärin<br />

lukemaan 201, terapian kestettyä 1-2kk<br />

lukemaan 207, lukemaan 217 päästiin

3-6kk terapialla. Kun terapia oli kestänyt<br />

7-11kk, lukema oli 224, ja 1-2<br />

vuoden terapian jälkeen 226. Yli 2<br />

vuotta terapiassa olleiden lukema oli<br />

241. Pääosa edistymisestä tapahtuu<br />

siis ensimmäisen vuoden aikana ja<br />

sen jälkeen tapahtuu enää vain pientä<br />

edistymistä (224:stä 241:een, mikä<br />

olisi 0-10 asteikolle suhteutettuna<br />

edistyminen 7,5:stä 8,0:aan). Tähän<br />

tulokseen liittyy kuitenkin suuria ongelmia.<br />

Ensimmäinen ongelma liittyy<br />

aineiston valikoitumiseen.<br />

Saattaa olla, että ne jotka viihtyvät<br />

terapiassa yli kaksi vuotta ovat jo varsin<br />

valikoitunutta joukkoa. Ne jotka<br />

eivät hyötyneet, ovat jo jättäneet leikin<br />

kesken aiemmin. Lisäksi ne jotka ovat<br />

olleet viimeisestä kolmesta vuodesta<br />

yli kaksi vuotta terapiassa saattavat<br />

lukea useampia asioita terapian<br />

ansioksi kuin vähemmän aikaa terapiassa<br />

olleet. Lisäksi tämän tutkimuksen<br />

asiakkaat olivat itse valinneet<br />

hoitomuodon, johon osallistuivat<br />

ja suhtautuivat siihen siksi jo<br />

alunperin myönteisesti. Mitään satunnaistettuja<br />

hoitoonohjausasetelmia<br />

ei ollut, ei myöskään vertailuryhmiä.<br />

Ratkaisukeskeisen terapian<br />

tuloksellisuus<br />

Useimmat ratkaisukeskeistä terapiaa<br />

arvioivat kyselytutkimukset on tehty<br />

Mental Research Institute’ssa, Kaliforniassa<br />

(MRI) (Weakland, Fisch,<br />

Watzlawick & Bodin, 1974) tehdyn<br />

asiakaskyselyn mallia seuraten. Haastattelija,<br />

joka ei osallistunut ko. asiakkaan<br />

hoitoon, kysyi MRI:n entisiltä<br />

asiakkailta a) olivatko he saavuttaneet<br />

terapialle asetetut tavoitteet, b) mikä<br />

tilanne oli nyt tärkeimmän ongelman<br />

suhteen, c) olivatko he hakeneet<br />

käyntien päätyttyä apua tuohon ongelmaan<br />

muualta, d) oliko edistymistä<br />

tapahtunut muissa asioissa, e) oliko<br />

ilmaantunut uusia ongelmia. (Weakland<br />

ym., 1974, s. 294)<br />

MRI:n asiakkaiden käynneille oli<br />

etukäteen asetettu 10 käynnin raja. He<br />

kävivät keskimäärin 7,0 kertaa. Ongelmina<br />

olivat mm. koulu- ja työongelmat,<br />

identiteettikriisit, perhe- ja<br />

pariongelmat, alkoholi ja syömisongelmat,<br />

ahdistus, depressio ja<br />

skitsofrenia (Weakland ym.,1974, s.<br />

275). Käyntien lopussa tehtyyn kyselyyn<br />

vastanneesta 97 henkilöstä ongelma<br />

oli ratkennut 40%:lla, ongelman suhteen<br />

oli tapahtunut merkittävää edistystä<br />

32%:lla, ja epäonnistuneita<br />

tapauksia (vain vähän tai ei lainkaan<br />

edistystä) oli 28%.<br />

Englantilainen psykiatri Alasdair J.<br />

Macdonald (1994) on tutkinut lyhytterapian<br />

vaikutusta aikuispsykiatrisessa<br />

avohoitoyksikössä. Macdonaldin<br />

työryhmä käytti MRI:ssa<br />

kehitettyä lyhytterapiamallia (Fisch et<br />

al., 1982). Kolmen vuoden aikana<br />

työryhmä otti vastaan 44 perhettä.<br />

Tärkeimmät ongelmaryhmät olivat<br />

ahdistus- ja jännitystilat (16 tapausta),<br />

ihmissuhdeongelmat (11 tapausta) ja<br />

syömishäiriöt (5 tapausta). Vuoden<br />

kuluttua terapian lopettamisesta lähetetyn<br />

kyselylomakkeen palautti 26<br />

perhettä (63 %). Perhelääkäreille<br />

lähetetyn lomakkeen palautti 37 lääkäriä<br />

(90 %). Potilaiden ikä vaihteli 20<br />

ja 70 vuoden välillä. Kontaktin pituus<br />

oli 1 - 15 kuukautta (keskiarvo 3,5<br />

RATKES 4/ 1998<br />

41

Voimavarat, ratkaisut ja tarinat<br />

Monipuolinen lukupaketti voimavarakeskeisestä asiakastyöstä<br />

Ratkaisu- ja voimavarakeskeiset asiakastyön menetelmät ovat lisänneet voimakkaasti<br />

suosiotaan 1990-luvun Suomessa. Tämä lähestymistapa kehitettiin Brief<br />

Family Therapy Centerissä Milwaukeessa Yhdysvalloissa -80-luvulla. Se pohjautuu<br />

Kaliforniassa -60 ja -70 -luvuilla kehitettyyn perhe- ja lyhytterapiaan sekä<br />

erityisesti psykiatri Milton H. Ericksonin terapeuttisiin menetelmiin.<br />

Voimavarasuuntautunut työote asiakastyössä tarkoittaa paneutumista asiakkaiden<br />

omiin tavoitteisiin, voimavaroihin, selviytymiskeinoihin ja resursseihin.<br />

Tähän toukokuussa -98 ilmestyneeseen kirjaan on koottu v. -94 toimintansa<br />

aloituttaneen Kuntoutussäätiön VAK-projektin (Voimavarakeskeisen Asiakastyön<br />

Kehittämisprojekti) piirissä syntyneitä artikkeleita. Kaikki kirjoittajat ovat toimineet<br />

VAK-projektissa tutkijoina tai terapeutteina.<br />

Esipuheen on kirjoittanut Kuntoutusäätiön tutkimusjohtaja Aila Järvikoski. Kirjan<br />

ensimmäisessä jaksossa esitellään VAK-projektin toimintaa ja työtapaa. Projektin<br />

palvelutoiminnasta vastaava lääkäri Sara Vataja esittelee aluksi VAKprojektia<br />

ja sen lähtökohtia Projektin kehittämispäällikkö Eero Riikonen luo<br />

yleiskatsauksen voimavarakeskeisen haastattelun periaatteisiin.<br />

Toinen jakso sisältää tapausselostuksia, joista saa hyvän käsityksen siitä,<br />

millaista voimavarakeskeinen asiakastyö on käytännössä.<br />

Kolmanteen jaksoon on koottu artikkeleita, joissa esitellään VAK-projektin piirissä<br />

tehtyä tutkimusta. MM. Sara Vataja, Anne Vierros ja Antti Mattila esittelevät VAKkeskuksen<br />

asiakkaille tehdyn kyselyn tuloksia.<br />

Lopuksi Eero Riikonen ja Sara Vataja pohtivat psykoterapeuttisen keskustelun<br />

ja tavallisen arkikeskustelun välistä rajanvetoa.<br />

Voimavarat, ratkaisut ja tarinat<br />

RATKES 4/ 1998<br />

Toimittanut Antti Mattila. Kuntoutussäätiön työselosteita 16/1998<br />

Kirjan voi tilata Kuntoutussäätiön julkaisumyynnistä.<br />

Puh 09-530 41, fax 09-566 3038,<br />

sähköposti: Pirjo.Kuoppala@kuntoutussaatio.fi<br />

Hinta 130 mk + lähetyskulut 30 mk.<br />

42

kuukautta). Istuntojen määrä oli 1 - 13<br />

käyntiä (keskiarvo 3,7 käyntiä). ”Hyvä<br />

tulos” saavutettiin mikäli asiakas tai<br />

perhelääkäri ilmoitti, että ongelma oli<br />

ratkennut. Tähän ylsi 29 tapausta (70<br />

%), tilanne huononi 4 tapauksessa (10<br />

%).<br />

Asiakaskyselyt Brief Family<br />

Therapy Center’issä<br />

David Kiser (1988) on tutkinut ratkaisukeskeisen<br />

menetelmän kehittäneessä<br />

Brief Family Therapy<br />

Centerissä (BFTC) 164:n asiakkaan<br />

selviytymistä 6, 12, ja 18 kuukautta<br />

terapian loppumisen jälkeen. De-<br />

Shazer (1991) on tulkinnut tulokset<br />

erinomaisiksi: hänen mukaansa<br />

onnistumisprosentti oli 80,4 % (65,6<br />

% asiakkaista saavutti tavoitteensa ja<br />

sen lisäksi vielä 14,7 % edistyi merkittävästi)<br />

keskimääräisen 4.6 istunnon<br />

aikana. Onnistumisprosentti oli kasvanut<br />

18 kuukauden seurannassa 86<br />

%:iin.<br />

Mutta jos lukee alkuperäistä tutkimusta<br />

(Kiser,1988), on pakko sanoa että de<br />

Shazer on tulkinnut tekstiä varsin<br />

löyhästi. Kyselyyn vastasi 164 asiakasta<br />

229:stä, jolloin vastausprosentiksi<br />

tuli 72 %. Kysyttäessä oliko<br />

vastaaja ollut BFTC-käyntien aikana<br />

myös muussa hoidossa, 33,5 %<br />

vastasi myöntävästi. Terapian lopussa<br />

tavoitteensa oli saavuttanut 65,6 %<br />

vastaajista (107/164). Näistä oli seurannassa<br />

edelleen tavoitteensa saavuttanut<br />

58,9 % (63/163). Lisäksi<br />

seurannassa ongelma ei ollut enää<br />

ongelma 12:lle muista ryhmistä (”vähän<br />

edistystä” ja ”ei edistystä” ryhmissä).<br />

Ongelma koettiin siis seurantahetkellä<br />

ratkenneeksi 75:ltä asiakkaalta (75/<br />

163), mikä on 45,7 % vastanneista.<br />

Hieman edistyneiden laskeminen<br />

”onnistuneiksi” tapauksiksi, kuten de<br />

Shazer (1991) tekee, on varsin kyseenalaista<br />

- silloin pienikin liikahdus<br />

hyvään suuntaan merkitsisi ”onnistumista”.<br />

Kiserin ja Nunnallyn (1990) julkaisematon<br />

käsikirjoitus arvioi uudelleen<br />

samaa BFTC:n aineistoa kuin Kiser<br />

(1988). He toteavat, että vastanneista<br />

4 - 10 kertaa käyneet olivat saavuttaneet<br />

terapian tavoitteensa merkitsevästi<br />

useammin kuin 1 - 3 kertaa<br />

käyneet.<br />

Peter De Jong ja Larry Hopwood (1996)<br />

raportoivat toisen BFTC:ssä tehdyn<br />

asiakaskyselyn tuloksista. Tutkimusaineiston<br />

muodostivat 275 asiakasta,<br />

jotka hakeutuivat BFTC:hen marraskuun<br />

1992 ja elokuun 1993 välisenä<br />

aikana. Kaikki terapeutit työskentelivät<br />

ratkaisukeskeisen mallin<br />

mukaan. Asiakkaista oli 57 % afrikanamerikkalaisia,<br />

5 % latinoja, 3 %<br />

intiaaneja ja 36 % valkoisia. Ensimmäisen<br />

tapaamisen aikaan 43 %<br />

asiakkaista oli työttömiä, 57 % kävi<br />

töissä. Naisia oli 60 %, miehiä 40 %.<br />

Kolmasosassa tapauksista oli identifioitu<br />

asiakas alle 13-vuotias lapsi,<br />

nuorisoikäisiä (13-18 vuotiaita) oli 15<br />

%. Alle 46 -vuotiaita oli 93 % asiakkaista.<br />

Näillä asiakkailla (N=275) oli<br />

ollut keskimäärin 2,9 tapaamista. Neljä<br />

tai vähemmän tapaamisia oli yli 80<br />

%:lla. Asiakkaille soitettiin 7-9 kuukauden<br />

kuluttua viimeisestä tapaamisesta<br />

ja kysyttiin mielipiteitä käynneistä<br />

BFTC:ssä. Puhelimitse tavoitet-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

43

RATKES 4/ 1998<br />

tiin 50 % asiakkaista.<br />

Asiakkailta kysyttiin BFTC-tapaamisten<br />

alussa ja lopussa, miten he itse<br />

arvioivat tilanteensa asteikolla 0-10<br />

(tulosyynä olleiden ongelmien suhteen).<br />

Hoidon tulosta arvioitiin yksinkertaisesti<br />

lopputilanteen ja alkutilanteen<br />

arviolukujen erotuksena, intermediate<br />

outcome” -lukuna (IO-luku).<br />

Se kuvaa siis asiakkaan omaa käsitystä<br />

edistymisestään terapian aikana.<br />

Puutteellisten merkintöjen ja vain<br />

yhden kerran käyneiden (72 tapausta)<br />

takia IO-luku saatiin laskettua vain<br />

141:lle asiakkaalle. IO-luvun lukemat<br />

vaihtelivat -3:sta +8:aan. Tämä aineisto<br />

voidaan vielä ryhmitellä kolmeen<br />

ryhmään:<br />

Edistyminen Prosenttiosuus<br />

Ei edistystä (IO-luku: -3:sta 0:aan)<br />

26 %<br />

Kohtalainen edistys (IO-luku: 1:stä<br />

3:een) 49 %<br />

Merkittävä edistys (IO-luku: 4:stä 8:aan)<br />

25 %<br />

BFTC:n asiakkaiden tilannearvion<br />

keskiarvo oli edistymisasteikolla<br />

ensimmäisessä istunnossa 3,4 ,<br />

viimeisessä istunnossa 5,5 , ja seurannassa<br />

5,8.<br />

Tilannearvio (asteikolla 1-10)<br />

Keskiarvo<br />

Ensimmäinen tapaaminen 3,4<br />

Viimeinen tapaaminen 5,5<br />

Seuranta 5,8<br />

Asiakkailta kysyttiin ensimmäisellä<br />

käynnillä ovatko he työssä vai työttömiä.<br />

Seurantakyselyssä voitiin todeta,<br />

että ei - edistyneiden määrä oli<br />

44<br />

samaa luokkaa molemmissa ryhmissä<br />

(22 % ja 23 %), mutta tavoitteen<br />

oli saavuttanut työssä olleista 50 %,<br />

mutta työttömistä vain 37 %. Asiakkaan<br />

sukupuolella tai rotu- ja kulttuuritaustalla<br />

ei todettu olevan vaikutusta<br />

ratkaisukeskeisen terapian tuloksiin.<br />

Nais- ja miesterapeutit olivat yhtä<br />

tehokkaita nais- ja miesasiakkaiden<br />

hoidossa. Lisäksi valkoihoisten terapeuttien<br />

todettiin työskentelevän yhtä<br />

tehokkaasti eri rotuja edustavien<br />

asiakkaiden kanssa.<br />

Ensi käynnillä BFTC:n asiakkaille<br />

annettiin ongelmia kartoittava kyselylomake,<br />

jonka avulla kartoitettiin<br />

terapian tehon riippuvuutta ongelmatyypistä.<br />

Tutkijat päätyvät johtopäätökseen,<br />

että onnistumisluvut<br />

(saavutti tavoitteensa tai edistyi) olivat<br />

yli 70 % kaikissa tutkituissa ongelmaryhmissä,<br />

paitsi paniikkikohtauksissa<br />

ja terveysongelmissa (50 % ja<br />

60 %). Myös asiakkaiden tyytyväisyyttä<br />

mitattiin seurannassa. Tyytyväisiä oli<br />

77 %, ei tyytyväisiä eikä tyytymättömiä<br />

18 % ja tyytymättömiä 8 % (vain 74<br />

asiakasta vastasi tähän kysymykseen).<br />

Niistä, jotka arvioivat viimeisessä<br />

istunnossa tilanteensa (asteikolla<br />

1-10) olevan 7 tai parempi, oli<br />

seurannassa tyytyväisiä peräti 94 %.<br />

Niistä taas, jotka arvioivat olevansa<br />

viimeisessä istunnossa asteikolla<br />

6:ssa tai huonommassa tilanteessa,<br />

oli tyytyväisiä seurannassa vain 65 %.<br />

Lambert ja Bergin (1994) totesivat, että<br />

keskimäärin 66 % terapiaa saaneista<br />

edistyvät, kun taas vain 34 % terapiaa<br />

vaille jääneistä edistyy. BFTC:n terapiaa<br />

saaneista 74 % edistyi terapian<br />

aikana, seurannassa 77 %. Tällaisia

lukuja on kuitenkin mahdotonta verrata<br />

toisiinsa, koska käytetyt mittarit eroavat<br />

toistaan.<br />

Tässä kuvattuja tuloksia on kuitenkin<br />

kiinnostavaa verrata BFTC:stä aiemmin<br />

saatuihin tuloksiin. Kiserin(1988)<br />

aineistossa 66 % totesi saavuttaneensa<br />

hoidolle asettamansa tavoitteet,<br />

kun taas DeJongin ja Hopwoodin<br />

aineistosta 45 %. Tätä eroa<br />

selitetään BFTC:ssä asiakasrakenteen<br />

muutoksella. BFTC:n asiakkaista<br />

on viime vuosina yhä suurempi osa<br />

ollut työttömiä ja alempiin sosiaaliryhmiin<br />

kuuluvia. Myös käyntien<br />

määrän vähentymisellä (keskimääräisestä<br />

4,6:sta 3,0:aan) selitetään<br />

onnistumislukujen huonontumista.<br />

DeJongin ja Hopwoodin aineistossa<br />

neljä tai useampia tapaamisia käyttäneistä<br />

asiakkaista 52 % saavutti<br />

tavoitteensa, kun taas vain kolme tai<br />

vähemmän kertoja käyneistä vain 41<br />

% saavutti tavoitteensa.<br />

käynneille mukaan. Puoli vuotta valitun<br />

ajanjakson päättymisen jälkeen lähetettiin<br />

kyselylomakkeita 53:lle perheelle.<br />

Lomakkeen palautti 34 perhettä,<br />

joten vastausprosentiksi muodostui<br />

64%. Lomakkeen palauttaneiden<br />

ryhmää (34 perhettä) verrattiin<br />

sitten lomakkeen palauttamatta jättäneiden<br />

ryhmään (19 perhettä) kysymällä<br />

ao. terapeutin näkemystä<br />

terapian onnistumisesta. Ryhmät eivät<br />

eronneet toisistaan tilastollisesti<br />

merkitsevästi. Lomakkeen palauttaneilla<br />

oli ollut keskimäärin 4 käyntiä<br />

(vaihteluväli 1-10 käyntiä) ja lomakkeen<br />

palauttamatta jättäneillä keskimäärin<br />

3 käyntiä. Käyntien jälkeen uudelleen<br />

hoitoon hakeutumista oli miettinyt 6<br />

perhettä, mutta yksikään ei ollut sitä<br />

tehnyt. Kaikkiaan 27 perhettä (82 %) ei<br />

tarvinnut muuta hoitoa. Asiakkaista 26<br />

(77 %) katsoi edistyneensä ongelman<br />

suhteen, samanlaisena oli tilanne<br />

pysynyt 7:llä, ja vain yhden kohdalla oli<br />

tilanne huonontunut.<br />

Muita ratkaisukeskeisen terapian<br />

asiakaskyselyitä<br />

Saksalainen Burr (1993) raportoi<br />

tuloksia Schleswig-Holsteinin osavaltiossa<br />

Saksassa sijaitsevassa<br />

lasten- ja nuortenpsykiatrisessa avohoitoyksikössä<br />

tehdystä ratkaisukeskeisestä<br />

terapiasta. Käytetty terapiamalli<br />

oli de Shazerin kirjoituksissaan<br />

kuvaileman mallin mukainen.<br />

Terapeutit toimivat ilman taustaryhmää.<br />

Tutkimusryhmän muodostivat lastenja<br />

nuorisopsykiatrisessa avohoitoyksikössä<br />

vuoden aikana asiakkaina<br />

olleet perheet. Mahdollisimman monta<br />

perheenjäsentä pyrittiin saamaan<br />

Tanskalainen Bøttcher’in (1995) työryhmä<br />

julkaisi vuonna 1995 tuloksia<br />

asiakkaiden seurantakyselystä. Stolpegårdin<br />

sairaalan osasto A:lla hoidetaan<br />

n. 2500 potilasta vuosittain<br />

käyttäen de Shazerin ym. mallin mukaista<br />

ratkaisukeskeistä terapiaa.<br />

Potilaat olivat neuroottisista ja muista<br />

ei-psykoottisista ongelmista, kuten<br />

persoonallisuushäiriöistä, rajatilahäiriöistä,<br />

kriiseistä, insestistä, bulimiasta,<br />

yms. kärsineitä. Käyntimäärät<br />

ovat pari- ja perheterapiassa 5 - 10<br />

kertaa. Kyselylomakkeita lähetettiin<br />

neljä kuukautta käyntien päättymisen<br />

jälkeen. Lähettämistä jatkettiin kahden<br />

vuoden ajan. Kaikkiaan lähetettiin 781<br />

lomaketta ja niitä palautettiin 359. Näin<br />

RATKES 4/ 1998<br />

45

RATKES 4/ 1998<br />

ollen vastausprosentti oli 46 %.<br />

Vastanneista 71 % katsoi että terapian<br />

loppuessa he olivat ratkaisseet ongelmansa<br />

joko kokonaan tai osittain,<br />

22 %:lla tilanne oli muuttumaton ja 5<br />

%:lla huonontunut. Kyselyn ajankohtana<br />

(4 kuukautta hoidon jälkeen)<br />

70 % asiakkaista katsoi että ongelma<br />

oli ratkennut osittain tai kokonaan, 21<br />

%:lla tilanne oli muuttumaton ja 7 %:lla<br />

pahentunut. Vastanneista 69 % oli<br />

valmis tulevaisuudessakin hakeutumaan<br />

samaan hoitopisteeseen.<br />

Macdonald (1997) raportoi seurantatuloksia<br />

36 asiakkaan ratkaisukeskeisestä<br />

hoidosta psykiatrisessa<br />

avohoitoyksikössä Britanniassa. Työryhmä<br />

noudatti de Shazerin (1994)<br />

kuvaamaa työskentelymallia. Yksikössä<br />

kävi kolmen vuoden aikana 39<br />

asiakasta, ja seurantatietoja saatiin<br />

36:n asiakkaan osalta (20 asiakkaalta<br />

itseltään (56 %) ja 34 asiakkaan<br />

omalta lääkäriltä (94 %)). Kuukauden<br />

välein tapahtuneita tapaamisia oli 1 -<br />

12 (keskiarvo 3,3) asiakasta kohden.<br />

Vuoden kuluttua käyntien päättymisestä<br />

tehdyn kyselyn mukaan 23 (64<br />

%) asiakasta oli kokenut tilanteensa<br />

paremmaksi, 3 huonommaksi ja<br />

kymmenen koki tilanteensa pysyneen<br />

ennallaan.<br />

Suomalaisia seurantakyselyitä<br />

Peter Sundman (1993) työryhmineen<br />

on kartoittanut Helsingin kaupungin<br />

sosiaaliviraston avioliitto- ja perheneuvonnassa<br />

käyneiden asiakkaiden<br />

tilannetta 1½-2 vuotta käyntien<br />

jälkeen. Puhelinkyselyssä tavoitettiin<br />

78 % kahden vuoden aikana käyntinsä<br />

46<br />

lopettaneista asiakkaista (192/246).<br />

Valtaosa asiakkaista oli tullut parisuhdeongelmien<br />

vuoksi. Parikäyntejä<br />

oli keskimäärin 3 kpl. Hoitosuhteen<br />

alkaessa asetetun tavoitteen saavutti<br />

runsas kolmannes vastanneista (70/<br />

192). Kaikkiaan 110 vastaajaa (57,3 %)<br />

katsoi, että käynneistä oli apua. Vastaajista<br />

162 (79 %) oli myös valmis<br />

tarvittaessa hakeutumaan uudelleen<br />

samaan hoitopisteeseen.<br />

Vatajan (1996) julkaisemattomassa<br />

raportissa ”Mannerheimin Lastensuojeluliiton<br />

ratkaisukeskeisen asiakastyön<br />

kokeilu 1990-1993” kuvataan<br />

tulokset kolmivuotisesta kokeiluprojektista.<br />

MLL:n konsultaatiokeskuksessa<br />

noudatettiin de Shazerin ym. kuvaamaa<br />

ratkaisukeskeistä työotetta. Raportin<br />

lähtökohta-aineistona oli 195 asiakasta,<br />

joiden käynnit korvattiin KELA:n<br />

kuntoutuksena ja joille oli lähetetty<br />

seurantakyselylomake. Vastaajien<br />

määrä vaihteli kysymyskohtaisesti<br />

117:sta 64:een (vastausprosentit<br />

vaihtelivat siis 60,0 %:sta 32,8 %:iin).<br />

Asiakkaiden kolme tärkeintä ongelmaryhmää<br />

olivat perhe- tai aviokriisit,<br />

masentuneisuus ja paniikkihäiriöoireet.<br />

Käyntejä oli keskimäärin 6<br />

asiakasta kohden. Asiakkaiden oma<br />

arvio nykytilanteestaan oli käyntien<br />

alussa keskimäärin 3,7 (asteikolla 1-<br />

10), lopussa keskimäärin 7,4 ja seurannassa<br />

6,7. Kysyttäessä montako<br />

riittävän hyvää päivää asiakkailla oli<br />

ollut kuluneen viikon aikana, niitä oli<br />

alussa keskimäärin 2,2, lopussa 5,1<br />

ja seurannassa 4,7.<br />

Kysyttäessä oliko tilanne helpottunut<br />

riittävästi, arvioi terapiajakson lopussa

87,2 % vastanneista ja seurannassa<br />

62,7 % vastanneista, että tulos oli ollut<br />

riittävä. Työntekijöiden loppulausuntojen<br />

mukaan hoidon tulos arvioitiin<br />

riittäväksi 77,9 %:lla asiakkaista.<br />

Pohdintaa<br />

Tässä artikkelissa tarkasteltujen tutkimusraporttien<br />

ja kirjallisuuskatsausten<br />

perusteella on järkevää uskoa:<br />

a) Lyhytterapioista yleisesti:<br />

1.Lyhytterapia on tehokkaampaa kuin<br />

placebo-hoito.<br />

2.Kaikissa terapioissa pääosa muutoksista<br />

tapahtuu ensimmäisten 6<br />

kuukauden aikana.<br />

3.Lyhytterapiat ovat useimmissa ongelmissa<br />

yhtä tehokkaita kuin muutkin<br />

psykiatriset hoitomuodot.<br />

4.On olemassa viitteitä siitä, että lyhytterapiasta<br />

on apua mm. ihmissuhdeongelmien,<br />

työperäisen stressin,<br />

masennuksen, ahdistusoireiden,<br />

fobioiden, pakko-oireiden, paniikkioireiden,<br />

posttraumaattisen stressioireyhtymän,<br />

bulimian ja persoonallisuushäiriöiden<br />

hoidossa (Koss &<br />

Shiang, 1994, s. 676). Tieteellisesti<br />

vedenpitävä näyttö kuitenkin puuttuu.<br />

5.Kaikki lyhytterapia ei ole yhtä tehokasta.<br />

”Ultralyhyt” lyhytterapia (vain<br />

muutama käynti) saattaa yksittäistapauksissa<br />

olla tehokasta, mutta<br />

keskimäärin arvioiden hoitoon olisi<br />

parempi paneutua ainakin kuusi<br />

kuukautta. Garfield & Bergin (1994, s.9)<br />

määrittelevät lyhytterapiaksi tavallisimmin<br />

15-30 käyntiä kestävät terapiat.<br />

6.Lyhytterapiassa saavutetut muutokset<br />

säilyvät varsin hyvin (vuoden<br />

seuranta-aikana).<br />

7.Lyhytterapialla saavutettavat muutokset<br />

ovat paitsi oireiden lievittymistä<br />

ja ongelmien ratkeamista, myös mm.<br />

itsetunnon kohoamista ja sosiaalista<br />

kypsymistä (Steenbarker, 1992, s. 416).<br />

8.Useimmat asiakkaat toivovat psykoterapian<br />

olevan lyhytkestoista ja ongelmien<br />

ratkaisuun keskittyvää.<br />

9.Terapioita rahoittavat tahot suosivat<br />

lyhytterapiaa.<br />

b)Ratkaisukeskeisistä lyhytterapioista:<br />

1.Keskimääräiset käyntimäärät ovat<br />

vaihdelleet 3:n ja 7:n välillä. Siten<br />

voimavarakeskeinen terapia on yleensä<br />

lyhyempää kuin muut lyhytterapiat,<br />

joissa on tavallisesti 15-30 käyntiä<br />

(Garfield & Bergin, 1994, s. 9). Tätä voi<br />

verrata esimerkiksi siihen, että psykoanalyysin<br />

kestoksi on arvoitu keskimäärin<br />

835 käyntiä (Garfield & Bergin,<br />

1994, s. 9).<br />

2. Kyselyiden vastausprosentit ovat<br />

vaihdelleet 46 %:in ja 94 %:n välillä.<br />

3. Terapialle asetetun tavoitteen oli<br />

saavuttanut 40 - 70 % asiakkaista.<br />

4. Terapialle asetetun tavoitteen oli<br />

saavuttanut joko kokonaan tai osittain<br />

71 - 86 % vastaajista<br />

5. Jos edellisen kohdan tulosta ver-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

47

RATKES 4/ 1998<br />

rataan Lambertin ja Berginin (1994)<br />

toteamukseen, että terapiaa saaneista<br />

keskimäärin 66 %, näyttävät ratkaisukeskeisen<br />

terapian tulokset varsin<br />

vertailukelpoisilta muihin terapioihin<br />

verrattuna. (Koska samassa tutkimuksessa<br />

ja samoin mittarein tehtyjä<br />

vertailuja muihin hoitomuotoihin ei ole<br />

tehty, emme voi luotettavasti verrata<br />

ratkaisukeskeisen terapian tehokkuutta<br />

niihin).<br />

6. Niiden osuus, jotka eivät edistyneet<br />

terapiassa vaihteli 10 %:sta 36 %:iin<br />

Tämä vastaa muissakin terapioissa<br />

todettuja lukuja, jotka vaihtelevat 15<br />

%:sta 30 %:iin (Lambert & Bergin,<br />

1994, s. 154).<br />

Voitaisiin sanoa, että nämä tutkimukset<br />

antavat selviä viitteitä siitä, että ratkaisukeskeinen<br />

terapia auttaa ihmisiä.<br />

Mutta kuten McKeel (1996:253) toteaa,<br />

tieteellisesti vedenpitävä näyttö puuttuu.<br />

Erityisen vaikeaa on antaa suosituksia<br />

hoidon pituudesta, sillä asiakkaiden<br />

ongelmatilanteet ovat ainutkertaisia<br />

ja ongelmien vaikeusaste<br />

vaihtelee.<br />

Tähän asti tehdyissä tutkimuksissa on<br />

monia puutteita. Esimerkiksi otokset<br />

ovat usein olleet kovin pieniä, tuloksellisuusmittarit<br />

ovat olleet epätäsmällisiä,<br />

kontrolliryhmä yleensä<br />

puuttuu, vastausprosentti seurannassa<br />

jää usein pieneksi ja vastauksia on<br />

tulkittu usein kovin optimistisesti.<br />

Uusia tutkimuksia lyhytterapioista<br />

ilmestyy kuitenkin jatkuvasti, erityisesti<br />

Yhdysvalloissa, jossa taloudelliset<br />

paineet ovat lisänneet tällaisen tutkimuksellisen<br />

näytön tarvetta viime<br />

vuosina.<br />

48<br />

Lähteet:<br />

Lyhytterapia ja tuloksellisuustutkimus:<br />

yleistä Consumer Reports, (1995). Does<br />

therapy help?, Consumer Reports, November,<br />

734-739.<br />

Elkin,I.; Shea,T.; Watkins,J.T.; Imber,S. C.;<br />

Satsky,S. M.; Collins,J.F.; Glass,D.R.;<br />

Pilkonis,P.A.; Leber,W.R.; Fiester,S. J.<br />

Docherty, J. & Parloff,M.B. (1989). NIMH<br />

treatment of depression collaborative research<br />

program, Archives of General Psychiatry,<br />

46, 971-982.<br />

Garfield,S. L. & Bergin,A.E. (1994). Introduction<br />

and historical overview Teoksessa<br />

Bergin,A.E. & Garfield,S. L. (toim.). Handbook<br />

of psychotherapy and behavior<br />

change (4th ed.) (pp.3-18). New York: Wiley.<br />

Jacobson,N.S. & Addis,M.E. (1993). Research<br />

on couples and couple therapy: What<br />

do we know? Where are we going? Journal<br />

of Consulting and Clinical Psychology,<br />

61: 855-893.<br />

Koss,M.P. & Shiang,J. (1994). Research on<br />

brief psychotherapy. Teoksessa Bergin,A.E.<br />

& Garfield,S. L. (toim.) Handbook of psychotherapy<br />

and behavior change (4th ed.)<br />

(pp.664-700). New York: Wiley.<br />

Lambert,M.J. & Bergin,A.E. (1994). The effectiveness<br />

of psychotherapy. Teoksessa<br />

Bergin,A.E. & Garfield,S. L. (toim.) Handbook<br />

of psychotherapy and behavior<br />

change. (4th ed.) (pp.143-189). New York:<br />

Wiley.<br />

Lincoln,Y.S. & Cuba,E.G. (1985) Naturalistic<br />

Inquiry, Beverly Hills: Sage.<br />

Mynors-Wallis,L.M.; Gath,D.H.; Lloyd-<br />

Thomas.A.R. & Tomlinson,D. (1995).<br />

Randomized controlled trial comparing problem<br />

solving treatment with amitriptyline and<br />

placebo for major depression in primary<br />

care, British Medical Journal, Vol. 310, 441-<br />

445.<br />

Prince,S. E. & Jacobson,N.S. (1995). A review<br />

and evaluation of marital and family<br />

therapies for affective disorders. Journal<br />

of Marital and Family Therapy, Vol. 21, No.4,<br />

377-401.<br />

Seligman,M.E.P.(1995). The effectiveness of<br />

psychotherapy: The Consumer Reports

study. American Psychologist, 50, 965-974.<br />

Shadis,W.R.; Montgomery,L.M.; Wilson,P.;<br />

Wilson,M.R.; Bright,I. &Okwumabua,T. Effects<br />

of family and marital psychotherapies:<br />

A meta-analysis. Journal of Consulting and<br />

Clinical Psychology, 61: 992-1002.<br />

Shea,M.T.; Elkin,I.; Imber,S. D.; Sotsky,S. M.;<br />

Watkins,J.T.; Collins,J.F.; Pilkonis,P.A.;<br />

Beckham,E.; Glass,D.R.; Dolan,R.T. &<br />

Parloff,M.B. (1992) Course of depressive<br />

symptoms over follow-up: Findings from the<br />

National Institute of Mental Health treatment<br />

of depression collaborative research program,<br />

Archives of General Psychiatry, 49:<br />

782-787.<br />

Weakland,J.H.; Fisch,R.; Watzlawick,P. &<br />

Bodin,A. (1974) Brief therapy: Focused<br />

problem resolution. Family Process, 13,359-<br />

363.<br />

Ratkaisukeskeisen terapian tuloksellisuudesta:<br />

Adams,J.F.; Piercy,F.P. &Jurich.J.A. (1991).<br />

Effects of solution-focused therapy´s “formula<br />

first session task” on compliance and<br />

outcome in family therapy. Journal of Marital<br />

and Family Therapy, 17: 277-290.<br />

Burr,W. (1993).Evaluation der anvendung<br />

lösungsorientierter kurztherapie in einer<br />

kinder- und jugend-psychiatrischen praxis.<br />

Familiendynamik, 18: 11-21.<br />

Bøttcher,L; Holme,M.; Joergensen,B. &<br />

Weltzer,K. (1995). Evaluering af systemisk<br />

korttidsterapi. Fokus på Familien, 1:19-32.<br />

De Jong,P. & Hopwood,L. (1996). Outcome<br />

research on treatment conducted at the Brief<br />

Family Therapy Center, 1992-1993. Teoksessa<br />

Miller,S. D.; Hubble,M.A. & Duncan,B.L.<br />

(toim.) Handbook of solution-focused<br />

brief therapy. (pp.272-298) San Francisco:<br />

Jossey-Bass.<br />

DeShazer,S. (1985). Keys to solution in brief<br />

therapy. New York: Norton.<br />

DeShazer,S. (1991) Putting differrence to<br />

work. New York: Norton.<br />

DeShazer,S. (1994) Words Were Originally<br />

Magic. New York: Norton.<br />

DeShazer,S. & Berg,I.K.(1997) What<br />

works? Remarks on research aspects of<br />

Solution-Focused Therapy, Journal of Family<br />

Therapy, Vol.19, No.2, 121-124.<br />

Kiser,D. (1988).A follow-up study conducted<br />

at the Brief Family Therapy Center<br />

of Milwaukee. University of Wisconsin-<br />

Milwaukee. Julkaisematon käsikirjoitus.<br />

Kiser,D. & Nunnally,E.(1990). The relationship<br />

between treatment length and goal<br />

achievement in solution-focused therapy.<br />

Julkaisematon käsikirjoitus.<br />

Macdonald,A.J. (1994). Brief therapy in adult<br />

psychiatry. Journal of Family Therapy, 16:<br />

415-426.<br />

McKeel,A.J. (1996).A clinician´s guide to<br />

research on solution-focused brief therapy.<br />

Teoksessa Miller,S. D.; Hubble,M.A. &<br />

Duncan,B.L. (toim.) Handbook of solutionfocused<br />

brief therapy. (pp.251-271). San<br />

Francisco: Jossey-Bass.<br />

Miller,S. D.; Hubble,M.A. & Duncan,B.L<br />

(1995). No more bells and whistles. Family<br />

Therapy Networker, 19 (2), 52-63.<br />

Steenbarker,B.N. (1992). Toward sciencepractice<br />

integration in brief counselling and<br />

therapy. The Counselling Psychologist, 20<br />

(3): 403-450.<br />

Sundman,P. (1993) Avioliitto- ja perheneuvonnan<br />

vaikuttavuus Helsinki: Helsingin<br />

kaupungin sosiaaliviraston julkaisusarja A,<br />

N:ro 7.<br />

Vataja,S. (1996) Mannerheimin Lastensuojeluliiton<br />

ratkaisukeskeisen asiakastyön<br />

kokeilu. Raportti vuosilta 1990-1993.<br />

Julkaisematon.<br />

Weakland,J.H.; Fisch,R.; Watzlawick,P. &<br />

Bodin,A.M.(1977). Brief Therapy: Focused<br />

Problem Resolution, Teoksessa Watzlawick,P.<br />

& Weakland,J.H. (toim.) The Interactional<br />

View. New York: Norton.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

49

RATKES 4/ 1998<br />

50

Ratkaisu- ja voimavarakeskeisen työotteen<br />

kehittäminen Vantaalla<br />

koulutussuunnittelijat Elsa Kesti ja Tuula Heinonen<br />

Vantaan kaupungin sosiaali- ja terveysvirasto<br />

Vantaan sosiaali- ja terveysvirastossa<br />

käynnistyi vuonna -92<br />

kolmivuotinen koulutus: “Ratkaisuja<br />

voimavarakeskeisyys lastensuojelun<br />

asiakastyössä.” Ratkaisukeskeistä<br />

työotetta oli jo aiemminkin<br />

käytetty lastensuojelun asiakastyössä,<br />

mutta selvästi oli tullut esille<br />

se, että tarvitaan riittävän perusteellinen<br />

ja käytännönläheinen<br />

koulutus ja paljon harjoittelua, jotta<br />

tieto todella siirtyisi käyttötaidoksi.<br />

Näistä syistä päädyttiin järjestämään<br />

kaupungin lastensuojelun työntekijöille<br />

koulutus, jonka tarkoitus oli:<br />

antaa koulutettaville perusteelliset<br />

tiedot ratkaisukeskeisestä menetelmästä,<br />

sen periaatteista ja käytöstä<br />

oppia soveltamaan menetelmää<br />

jokapäiväisessä asiakastyössä<br />

antaa riittävät tiedot, taidot ja<br />

uskallus ohjata ja olla apuna muille<br />

työntekijöille ratkaisukeskeisyyden<br />

soveltamisessa asiakastyössä.<br />

Koulutukseen osallistui Alueellisista<br />

sosiaali- ja terveyskeskuksista ja<br />

yhteispalveluista 38 työntekijää.<br />

Koulutuksen päättyessä vuonna -95<br />

kaikissa palautteissa toivottiin jatkokoulutusta,<br />

useimmiten melko<br />

tiivistä työnohjauspainotteista jatkoa<br />

siten, että omakohtainen kokemus<br />

lisääntyy. Myös esimiehet toivoivat<br />

jatkoa koulutukselle ja ja erityisen<br />

huomion kiinnittämistä opitun saamiseksi<br />

koko työyhteisön käyttöön.<br />

Tältä pohjalta järjestettiin vuoden<br />

mittainen jatkokoulutus 18 kiinnostuneelle<br />

lastensuojelun työntekijälle.<br />

Koulutuksen pääpaino oli asiakastapaamisissa,<br />

jotka toteutettiin vertaisryhmätyöskentelynä<br />

siten, että<br />

jatkokoulutuksessa olleet olivat mukana<br />

samanaikaisesti toteutettavan<br />

uuden peruskoulutusryhmän työnohjausryhmissä<br />

ohjaten niiden asiakastapaamisia.<br />

Tällä tavoin koulutettavat saivat runsaasti<br />

kokemusta sekä voimavarakeskeisestä<br />

asiakastyöstä, että<br />

muiden ohjaamisesta sen käytössä.<br />

Peruskoulutusryhmien tavoitteena oli<br />

nyt saada lastensuojelun pitkän koulutuksen<br />

käyneiden lisäksi jokaiseen<br />

alueelliseen sosiaali- ja terveyskeskukseen<br />

yksi moniammatillinen<br />

kahdenkymmenen työntekijän ryhmä,<br />

joka on saanut ratkaisu- ja voimavarakeskeisestä<br />

työtavasta peruskoulutuksen.<br />

Tavoite toteutui hyvin, ryhmissä oli<br />

mukana työntekijöitä laidasta laitaan<br />

sosiaali- ja terveydenhuollon eri<br />

ammattiryhmistä. Tällä hetkellä perus-<br />

RATKES 4/ 1998<br />

51

RATKES 4/ 1998<br />

Kuva: Osmo Nissinen "Ilta Suvannolla" (1991) Vanhusten turvakotiyhdistys ry SUVANNON<br />

julkaisema postikortti<br />

52

koulutusta annetaan kuntoutustyöryhmien<br />

jäsenille.<br />

Koulutuksen tavoite oli antaa perustiedot<br />

ratkaisukeskeisestä menetelmästä,<br />

sen periaatteista ja käytöstä<br />

ja opettaa soveltamaan menetelmää<br />

jokapäiväisessä asiakastyössä.<br />

Sen keskeisenä sisältönä<br />

olivat:<br />

1) ratkaisukeskeisen työtavan periaatteet<br />

ja käytäntö<br />

2) työntekijän asenteet ja käsitykset<br />

haastattelu ja tietojen kerääminen<br />

3) ongelmien hahmottaminen ja ratkaisujen<br />

hakeminen<br />

Koulutus koostui alkuinfosta, neljästä<br />

seminaaripäivästä, yhdestä arviointiiltapäivästä<br />

sekä päivien välillä tapahtuneista<br />

ryhmämuotoisista työnohjauksista<br />

5-7 kertaa.Sekä seminaaripäiviin<br />

että työnohjauksiin kutsuttiin<br />

asiakkaita, joiden tapauksia<br />

käsiteltiin yhdessä.<br />

Seminaaripäivien kouluttajina toimivat<br />

Tapani Ahola ja Ben Furman. Työnohjaajina<br />

olivat sosiaali- ja terveystoimen<br />

omat pitkän ratkaisukeskeisen<br />

koulutuksen saaneet työntekijät ja<br />

Keijo Tahkokallio. Koulutukseen osallistujat<br />

organisoituivat pienempiin<br />

moniammatillisiin työnohjausryhmiin.<br />

Palautteet koulutuksista:<br />

- syventänyt sosiaali- ja terveystoimen<br />

yhteistyötä<br />

- lähestymistapa asiakkaisiin on<br />

muuttunut<br />

-asiakkaan aito kuunteleminen ja<br />

huomioon ottaminen lisääntynyt<br />

- tavoitteet tulleet asiakkailta<br />

-luovuus ja rohkeus tullut mukaan<br />

asiakastyöhön<br />

-vastuu muutoksesta siirretty asiakkaille<br />

-pohdiskelu omista työtavoista on<br />

käynnistynyt<br />

-on tullut luottamus omiin tapoihin<br />

ratkaista ongelmia voimavarakeskeisesti<br />

moniammatillisuuden hyväksikäyttö:<br />

- moniammatilliset pienryhmät ovat<br />

laajentaneet näkökulmia tehdä työtä<br />

uudella työotteella.<br />

- omaan elämään ja työhön uusia<br />

käytäntöjä<br />

-koulutuksesta tavoitesuuntautuneisuus<br />

ja myönteisyys ovat saaneet<br />

jalansijaa- vaihtoehtojen näkeminen.<br />

Vaihdetaan suuntaa, jos joku ei toimi.<br />

- tulevaisuussuuntautuneisuus on<br />

lisääntynyt<br />

- ajattelutavan muuttaminen vaatii<br />

aikaa, prosessia<br />

- syiden etsiminen on vähentynyt<br />

- työyhteisössä on käyty keskusteluja<br />

- vertaisryhmätyöskentely muuttaa<br />

käytännössä parhaiten työskentelytapoja<br />

(asiakkaat mukana)<br />

RATKES 4/ 1998<br />

53

RATKES 4/ 1998<br />

54

Ratkaisukeskeisyyden juuret syvällä<br />

perustyössä Vantaalla<br />

Patrick Silfverberg<br />

(kirjoittaja Patrcik Silfverberg oli yksi<br />

edellisessä artikkelissa esitetyn koulutuksen<br />

osallistujista ja hän kuuluu<br />

ryhmään, joka järjestää keskusteluapua,<br />

työnohjausta ja koulutusta<br />

Vantaan alueella ratkaisukeskeisestä<br />

työtavasta. Yhteystiedot<br />

artikkelin lopussa )<br />

Yhdeksänkymmentäluvun alussa<br />

työskentelin sosiaalityöntekijänä Vantaan<br />

sosiaalivirastossa. Toimistossamme<br />

olimme vuotta aiemmin ottaneet<br />

käyttöön ns. yhdennetyn sosiaalityön<br />

mallin. Sama työntekijä<br />

hoitaa päihdehuollon, toimeentulotuen<br />

ja lastensuojelutyön omalla alueellaan.<br />

Teimme myös tiiviisti parityötä<br />

juuri lastensuojelun alalla.<br />

Sanna ja Jari olivat halukkaita hoitamaan<br />

päihdeongelmansa kuntoon,<br />

jotta saisivat tyttärensä kotiin. Konsultoimme<br />

huumeasiantuntijoita ja<br />

yhdessä heidän kanssaan teimme<br />

tiukan ja pitkäaikaisen suunnitelman<br />

siitä, kuinka heidän tulisi hoitaa<br />

asiansa, jotta saisivat tytön kotiin.<br />

Aluksi kaikki näytti menevän hyvin. Jari<br />

ja Sanna sitoutuivat pitkäaikaiseen<br />

laitoshoitoon. Muutama kuukausi<br />

laitoshoidossa sujui hyvin, mutta<br />

ongelmat alkoivat avohoitoon siirtymisen<br />

myötä.<br />

Hoitosuunnitelmaan kuului virtsanäytteiden<br />

antaminen, avohoidossa<br />

käyminen ja yhteyden pitäminen<br />

tyttäreen, joka asui lastenkodissa. Alkoi<br />

eipäs-juupas -vaihe. Pariskunta esiintyi<br />

meidän ja lastenkodin työntekijöiden<br />

mielestä päihtyneenä, vaikka virtsakokeet<br />

olivat puhtaita.<br />

Meillä oli työtoverinini kanssa asiakkaana<br />

pariskunta (nimittäkäämme<br />

heitä vaikka Sannaksi ja Jariksi), joilla<br />

molemmilla oli vaikea päihdeongelma.<br />

He muuttivat alueellemme Sannan<br />

raskauden loppuvaiheessa. Hän<br />

synnytti terveen tytön, mutta verikokeissa<br />

ilmeni, että hän oli käyttänyt<br />

monia huumeita ennen synnytystä.<br />

Jouduimme ottamaan lapsen huostaan<br />

suoraan synnytyslaitokselta.<br />

Minut kutsuttiin konsultaatioon lastenkotiin.<br />

Lastenkodin johtaja ilmoitti,<br />

että paikalla on myös Tapani Ahola. En<br />

ollut tavannut Tapania aiemmin, mutta<br />

minulla oli epämääräinen tunne siitä,<br />

että tulossa saattaisi olla jotain aivan<br />

uutta. Siihen mennessä olimme<br />

luottaneet erittäin tiukkaan hoitosuunnitelmaan,<br />

ja kun eipäs-juupas -<br />

vaihe alkoi, pyrimme loogisesti tiukentamaan<br />

kontrollia. Konsultaatiossa<br />

kaikki meni uusiksi! Tapani selitti, ettei<br />

ole työntekijän asia osoittaa, että<br />

päihteiden käyttö jatkuu, vaan asiakkaiden<br />

tulisi osoittaa, että he ovat<br />

RATKES 4/ 1998<br />

55

RATKES 4/ 1998<br />

raittiina. Hän esitti, että virtsatesteistä<br />

luovutaan, samoin “pakkohoidosta”.<br />

Jarin ja Sannan oli tarkoitus osoittaa<br />

olevansa raittiita käymällä hoitamassa<br />

tytärtään lastenkodissa säännöllisesti.<br />

Siinä koko suunnitelma yksinkertaisuudessaan.<br />

Tapani esitti myös seuraavan jutun: Voi<br />

huijata VR:ää ostamalla lipun Helsingistä<br />

Lahteen ja jäämällä pois junasta<br />

jo Keravan asemalla. Kesti monta<br />

viikkoa, ennen kuin ymmärsin Tapanin<br />

ajatustavan. Tajusin kuitenkin, että<br />

kyseessä oli aivan uusi tapa toimia ja<br />

että se erosi siitä ongelmakeskeisestä<br />

sosiaalityön tavasta, jonka mukaan<br />

olimme aiemmin toimineet.<br />

Kuin tilauksesta Vantaan sosiaali- ja<br />

terveysvirasto aloitti kolmivuotisen<br />

ratkaisukeskeisen koulutuksen yhdessä<br />

Lyhytterapiainstituutin kanssa.<br />

Tästä se ratkaisukeskeinen ajattelutapa<br />

Vantaalla alkoi monen muunkin<br />

kohdalla! Kouluttajina olivat Tapani<br />

Ahola ja Ben Furman. Työnohjaajina<br />

toimivat Keijo Tahkokallio, Teijo Kurki<br />

ja Heikki Hertell. Koulutuksen johtajana<br />

kaupungin puolelta toimi Jaakko<br />

Huuhka.<br />

Uutta minulle oli asiakkaiden osallistuminen<br />

seminaaripäivien aikana.<br />

Koulutus oli riittävän pitkä, jotta se<br />

myös vaikutti käytännön työskentelyyn<br />

omien asiakkaiden kanssa. Luulen,<br />

että ensimmäinen vuosi meni ihmetellessä<br />

sitä, mistä kouluttajat<br />

keksivät kaikki ideat. Pikkuhiljaa<br />

huomasin, että ratkaisukeskeistä<br />

ajattelua todella voi oppia.<br />

56<br />

Ensimmäisen kolmevuotisen koulutuksen<br />

jälkeen seurasi vuoden<br />

jatkokoulutus. Jatkokoulutuksessa<br />

uusi moniammatillinen ryhmä opiskeli<br />

perusjaksolla ja jatkokoulutusjaksolla<br />

olevat työntekijät toimivat<br />

työnohjaajina pienryhmissä. Näiden<br />

koulutusten jälkeenkin yhteistyö Vantaan<br />

kaupungin ja Lyhytterapiainstituutin<br />

kanssa on jatkunut. Tällä<br />

hetkellä noin 10 hengen porukka antaa<br />

työnohjausta kuntoutustyöryhmien<br />

jäsenille, jotka opiskelevat ratkaisukeskeistä<br />

työotetta.<br />

Olemme tämän joukon kanssa kokoontuneet<br />

Viertolan vastaanottokodin<br />

avotyön tiloissa Tikkurilassa säännöllisen<br />

epäsäännöllisesti. Joukkoon<br />

on saatu joitakin uusia ihmisiä, mutta<br />

enemmänkin mahtuu mukaan! Keskustelujen<br />

lisäksi voimme tarjota<br />

ratkaisukeskeistä työnohjausta. Tulevaisuudessa<br />

yritämme järjestää<br />

ratkaisukeskeistä koulutusta Vantaalla.<br />

Yhteyshenkilömme on Merja Taipale<br />

puh: 09-839 4209<br />

e-mail: merja_taipale@hotmail.com<br />

Pidetään yhteyttä!<br />

Vantaan ratkes-ryhmän puolesta<br />

Patrik Silfverberg

ULKOLAISET KOULUTTA<strong>JA</strong>VIERAAT<br />

SUOMESSA VUONNA 1999<br />

RATKES- yhdistys, Helsingin kesäyliopisto ja A-klinikkasäätiö kutsuvat<br />

yhteistyössä kansainvälisesti tunnettuja asiakastyön kouluttajia, jotka<br />

edustavat ratkaisu- ja voimavarakeskeisiä sekä sosiaalikonstruktivistisia<br />

suuntauksia:<br />

JOHN FRYKMAN, psykologian tri, Ross<br />

Hospital, Kalifornia, USA, on päihteitten<br />

käyttäjien hoitoon erikoistunut<br />

hoitotyön veteraani, joka on useita<br />

kertoja vieraillut Suomessa ja toi tänne<br />

1970- luvun alussa ongelmanratkontatekniikan.<br />

KOULUTUSPÄIVÄ HELSINGISSÄ<br />

28.4.1999<br />

* * *<br />

SALLYANN ROTH, sos.työn lisensiaatti,<br />

Boston, USA, perheterapeutti<br />

ja Cambridgen Narratiivisten Terapioiden<br />

Perheinstituutin apulaisjohtaja,<br />

sosiaalityön lehtori Smith Colleges<br />

School os Sosial Work, psykologian<br />

lehtori Harvardin lääketieteellisessä<br />

tiedekunnassa, “Julkisen keskusteluprojektin”<br />

perustajajäsen. Kyseinen<br />

projekti hakee keinoja yleisten konfliktien<br />

ratkaisemiseksi dialogin keinoin.<br />

KAHDEN PÄIVÄN MITTAINEN KOU-<br />

LUTUS HELSINGISSÄ JUHAN-<br />

NUKSEN JÄLKEISELLÄ VIIKOLLA<br />

1999<br />

* * *<br />

PETER LANG, kansainvälinen kouluttaja,<br />

systeeminen terapeutti, Kensingtonin<br />

konsultaatiokeskuksen<br />

toinen perustaja ja johtaja, Lontoo, Iso-<br />

Britannia. Kehittänyt työryhmineen<br />

useita metodeja voimakkaan muutoksen<br />

aikaansaamiseksi luovassa<br />

yhteistyössä yksilöiden, ryhmien ja<br />

perheiden kanssa. Soveltaa metodejaan<br />

Afrikan sorrettujen ja kidutettujen<br />

työntekijöiden ja asukkaiden<br />

parissa. Organisoinut usean vuoden<br />

ajan hoito-ohjelmia Bosniassa.<br />

ELSBETH McADAM, lapsi-. ja nuorisopsykiatri,<br />

Bethel Hospital, Lontoo,<br />

systeeminen terapeutti. Kehittänyt<br />

arvostavaa ja tulevaisuuteen tähtäävää<br />

keskustelutaitoa perheiden kaoottiseissa<br />

ja monimutkaisissa hoitotilanteissa.<br />

Kehittänyt yhdessä Peter<br />

Langin kanssa ennaltaehkäisevään<br />

työhön uudenlaisia lähetymistapoja<br />

sovittamalla yhteen yhdyskuntatyön ja<br />

terapeuttisen käytännön menetelmiä.<br />

ELSBETH McADAMS <strong>JA</strong> PETER<br />

LANG TULEVAT TYÖPARINA<br />

LOKAKUUSSA 1999 <strong>JA</strong> PITÄVÄT<br />

KAHDEN PÄIVÄN KOULUTUKSEN<br />

HELSINGISSÄ.<br />

TARKAT A<strong>JA</strong>NKOHDAT, KOULUTUSPAIKAT <strong>JA</strong> KUSTANNUKSET<br />

TÄSMENTYVÄT MYÖHEMMIN<br />

Ritva Saarelainen ja Anneli Litovaara<br />

RATKES 4/ 1998<br />

57

RATKESIN<br />

KUULUMISIA<br />

Hallitus tiedottaa:<br />

Ratkes-yhdistys iloitsee siitä, että jäsenmäärä on jatkuvassa kasvussa ja<br />

yhdistykseen kuuluvat sekä muut ratkeshenkiset ovat monessa mukana. Yhdistyksen<br />

hallitus haluaa kuitenkin muistuttaa, että yhdistyksen nimeä saa erilaisten<br />

tilaisuuksien yhteydessä käyttää ja yhdistyksen edustajana toimia vain hallituksen<br />

valtuutuksen kautta.<br />

Jos saatte tietoonne kiinnostavia koulutuksia tai järjestätte itse niitä, ilmoittakaa<br />

niistä:<br />

Auli Kimiki puh: 019-347 264<br />

voimme panna tiedon lehteen, mikäli lehti sopivasti ilmestyy tai internet-sivuillemme.<br />

Käykää internetissä Ratkesin kotisivulla. Uusinta uutta on mm. keskustelusivu ja<br />

kotisivumme löytyy osoitteesta: www.ratkes.fi<br />

Hallituksen jäsenet ja varajäsenet ovat:<br />

RATKES 4/ 1998<br />

Harri Helle - puheenjohtaja<br />

puh ( työ) 040-500 0643<br />

Ben Furman -1. varapuheenjohtaja,<br />

puh 09-436 2556<br />

varajäsen Tiina Tarkkanen<br />

puh 09-477 3484<br />

Auli Kiminki, 2. varapuheenjohtaja,<br />

puh 019-347 264<br />

vj. Marja Vuorinen, p. 09-351 600<br />

Paula Romula yhdistyksen sihteeri,<br />

puh/fax: 4580122<br />

vj. Riitta Kotilainen, p. 09-477 1640<br />

Lauri Heikkilä, p.040-541 5893<br />

vj . Aapo Pääkkö, p. 050-330 1451<br />

Anneli Litovaara, p. 0500-439 457<br />

58<br />

vj. Erja Vanhala-Koivula, p. 0400- 485<br />

827<br />

Anna Laitinen, p. 09-871 4043<br />

vj. Jarmo Heino, p. 03-628 8207<br />

Lasse Salmi, p. 0400-701 442<br />

vj. Kirsi Koponen, p. 03- 358 4622<br />

Raija Lahti, p. 09-863 1364<br />

vj. Liisa Tuovinen, p. 09-228 704<br />

Hallitus kutsui yhdistyksen rahastonhoitajaksi,<br />

jäsenrekisterin ylläpitäjäksi<br />

ja jäsenasioiden hoitajaksi<br />

Kirsi- Marja Järvisen.<br />

Kirsi-Marjan osoite on: Oksasenkatu<br />

5, 08150 Lohja<br />

puh. nro: 0400- 872 474

Ratkes!<br />

rakentavaa<br />

vuorovaikutusta<br />

Ratkaisukeskeinen ajattelu- ja<br />

työtapa on maanläheinen ja<br />

myönteinen tapa kohdata erilaisia<br />

inhimillisen elämän<br />

haasteita ja pulmatilanteita.<br />

Ratkes-yhdistyksessä haluamme<br />

innostaa kehittämään<br />

niihin luovia ratkaisuja korostamalla<br />

toiveikkuutta, voimavaroja,<br />

edistystä ja yhteistyötä.<br />

Ratkaisukeskeinen työtapa<br />

valtaa alaa etenkin ihmissuhdealoilla<br />

toimivien keskuudessa.<br />

Tule kansamme kehittämään<br />

monipuolista toimintaamme!<br />

Ratkaisu- ja voimavarasuuntautuneiden<br />

työmenetelmien<br />

kehittämisyhdistys<br />

Työkaluja ihmissuhdetyöhön,<br />

terapiaan, koulutukseen,<br />

työyhteisöjen kehittämiseen<br />

Kaikille asiasta kiinnostuneille<br />

Järjestää tapaamisia ja<br />

koulutustilaisuuksia<br />

sekä julkaisee omaa lehteä<br />

Liity jäseneksi! Postita tai faksaa tämä osa<br />

Puh/fax 09- 458 0122<br />

RATKES-yhdistys, PL 56, 00101 Helsinki<br />

Haluan liittyä Ratkes-yhdistykseen<br />

(tekstaa selvästi)<br />

Nimi : ..................................................................................................................<br />

Ammatti/ toimiala: .........................................................................................<br />

Osoite: ...........................................................................................................<br />

Puhelinnumero: ..............................................................................................<br />

59<br />

RATKES 4/ 1998

Hyvää Joulua<br />

kaikille lukijoille<br />

toivoo: toimituksen tontut ja Ratkes ry.<br />

RATKES 4/ 1998<br />

60<br />

Helsinki 1998 Yliopistopaino Pikapaino

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!