Lataa PDF - Sitra

jatkuessa laski markan kellumaan syyskuussa 1992 (Hulkko & Pöysä 1998, 331- 352;
Kiander & Vartia 1998, 192-252). Tämä kriisissä tehty ”pakkodevalvaatio” ja kellutus
noudattelivat vanhaa devalvaatioille perustunutta poliittista linjaa. Kriisin jälkeen
lähdettiin yhä päättäväisemmin pyrkimään irti kansallisesta valuuttapolitiikasta.
Kelluvan kurssin kausi päättyi, kun markka liitettiin EU:n valuuttakurssimekanismiin
ERM:iin lokakuussa 1996 (Kiander & Vartia 1998, 214). Samalla Suomi luopui
kansallisten devalvaatioiden politiikasta ja astui länsieurooppalaisen
valuuttajärjestelmän piiriin, mitä voidaan pitää tärkeänä askeleena kohti yhteistä
länsieurooppalaista valuuttaa euroa.
2.2 Pankkikriisi ja lama
1990-luvun alussa Suomi ajautui toisen maailmansodan jälkeisen historiansa
vakavimpaan talouskriisin. Suomen talouskriisiä voidaan tarkastella kansainvälisesti
erityisesti pääomien vapauttamiseen liittyvänä pankkikriisinä (Honkapohja & Koskela
1999; Hämäläinen 1996; Llewellyn 1996).
1980-luvulta lähtien kansainvälisellä areenalla on esiintynyt voimakkaita pyrkimyksiä
vapaakaupan, tavaroiden, palvelujen ja työvoiman liikkuvuuden lisäämiseksi. Näiden
pyrkimysten rinnalla myös pääomien liikkumista vapautettiin ja valtiot poistivat
vähitellen erityisesti 1980-luvulta lähtien pääoman liikkuvuutta estäviä säännöksiä.
(Kosonen 2001, 162).
Myös Suomen Pankki aloitti ulkomaisten rahavirtojen vapauttamisen jo 1980-luvun
alussa pääasiassa laajentamalla hallinnollisin päätöksin vähitellen sitä joukkoa, joka
sai vapaasti ottaa lainaa maan rajojen ulkopuolelta. (Hulkko & Pöysä 1998, 139, 186-
187.) Pankit ryhtyivät ottamaan halpakorkoista lainaa ulkomailta ja rahan määrä
kansantaloudessa alkoi kasvaa ilman, että Suomen Pankki pystyi puuttumaan asiaan.
Lainoja alettiin antaa kohteisiin, joiden tuotto-odotukset olivat epävarmoja ja
osoittautuivat lopulta katteettomiksi. (Aaltonen & Aurikko 1989, 11-20; Hämäläinen
1996, 63-70, 76.)
18