Lataa PDF - Sitra

ulkomaalaisomistus on omalta osaltaan kasvattanut yritysten tehokkuutta (Huolman
ym. 2000, 64-65). Ulkomaista omistusta voidaankin pitää yhtenä keskeisenä tekijänä,
joka on muuttanut suomalaista liiketoimintajärjestelmää (Tainio 2003; Tainio ym.
2003).
Suomalaiset yritykset ovat kansainvälistäneet myös tutkimus- ja kehitystoimiaan
varsin voimakkaasti. Vuonna 1998 ulkomaisten tutkimus- ja kehitysmenojen osuus oli
26 % ja vuonna 2001 sen arveltiin nousevan jo 36 %:iin. Suurimmissa yrityksissä
tutkimus- ja kehitystoiminnan kansainvälisyys oli kyselyjen mukaan jo 44 %. (Lovio
2002.)
Yritykset perustavat uusia tutkimusyksiköitä tai saavat jo olemassa olevia
yritysfuusioiden kautta. Suomessa lähinnä Nokia on vastannut uusien
yksiköiden perustamisesta. Muille yrityksille ulkomainen tutkimustoiminta on
tullut enimmäkseen fuusioiden kautta. Ulkomainen tutkimus- ja kehitystoiminta
on myös keskittynyt voimakkaasti pieneen joukkoon suuryrityksiä. Nokian
osuus suomalaisten yritysten ulkomaisesta tutkimuspanoksesta on 75 prosenttia.
Loput 25 % keskittyvät voimakkaasti niin, että noin 16 suurinta yritystä vastaa
95 %:sta Suomen ulkomaisista tutkimuspanoksista. (Emt. 2-3.)
2.1 Hallittu rakennemuutos
Teknologiset muutokset heijastuivat Suomessa myös politiikkaan, kun Holkerin
sinipunahallitus otti vuonna 1987 tunnuslauseekseen ”hallitun rakennemuutoksen”.
Hallituksen tavoitteena oli suomalaisen yhteiskunnan hallittu rakennemuutos
maatalous- ja teollisuusvaltaisesta yhteiskunnasta kohti palveluihin ja aineettomiin
hyödykkeisiin nojaavaa tietoyhteiskuntaa. Hallitus riitautui kansallisten pääomien
kanssa ja pudotti maa- ja metsätaloussektoria edustaneen Keskustan oppositioon ja
pyrki ohjelmallaan ”hallittuun rakennemuutokseen” sekä vakaaseen valuutan arvoon
ja irtautumaan kansallisesta devalvaatiosta (Kortteinen 1987, 6-18).
Rahapolitiikassa käytiinkin 1990-luvun alussa laman aikana ankara taistelu
devalvaatiosta. Suomi devalvoi markan loppusyksystä 1991 ja kriisin edelleen
17