Lataa PDF - Sitra

verojärjestelmän, yritysten, energiansaannin, maakunta- ja aluekeskusten ja
merenkulun kilpailukyvystä. Jäätteenmäen hallitus käyttää kilpailukyvyn käsitettä
vielä edeltäjiänsä selvästi enemmän. Kilpailukyky on keskeinen käsite ja toiminnan
perusta, jonka kautta eri politiikat lohkot perustelevat olemassaoloansa.
Lipposen ensimmäinen ja toinen hallitus ovat joissakin suhteissa lähellä Holkerin
ohjelmaa korostaessaan rakenteellisten muutosten tarvetta ja teknologian ja talouden
merkitystä. Ne tekevät sen kuitenkin vielä paljon voimakkaammin kuin Holkeri 1980-
luvulla. Kun Holkerin hallituksessa esimerkiksi teknologia on omassa osiossaan
teknologiapolitiikan alla, Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa teknologiasta
puhutaan useissa yhteyksissä niin, että teknologiausko näyttää olevan yksi ohjelman
keskeinen periaate. Teknologioihin liittyy myös puhe innovaatioista ja kansallisista
innovaatiojärjestelmistä, joita pidetään kansallisina menestystekijöinä. Jäätteenmäen
hallitus jatkaa tätä samaa puhetta. Teknologioista puhutaan Lipposen hallituksia
enemmän ja monipuolisemmin, innovaatioista taas vähemmän, mutta niiden tilalle
nousee osaamisen käsite, joka on Jäätteenmäen ohjelman runsaimmin viljeltyjä sanoja
erilaisine johdannaisineen.
Kaiken kaikkiaan voidaankin sanoa, että 1990-luvun puolivälistä eteenpäin
hallituksissa korostuu aktiivisesti rakennettu taloudellis-tekninen ajattelu
huomattavasti selkeämmin kuin sitä edeltäneissä hallituksissa. Tässä ajattelussa on
mukana myös voimakas kansallinen ohjauspuhe. Puhe Suomesta ja kansallisesta eivät
hallitusohjelmista katoa. Teknologiat, innovatiivisuus ja osaaminen kytketään osaksi
kansallista ohjelmaa, jota pyritään toteuttamaan kokonaisuutena.
Myös hyvinvoinnin käsite on hallitusohjelmissa esillä kiinnostavasti. 1980-luvulla sitä
käytetään hyvin satunnaisesti. Hallituksissa halutaan vetää selvää eroa esimerkiksi
pohjoismaiseen hyvinvointimalliin ja erityisesti hyvinvointivaltioon, jota ei mainita
lainkaan. Hyvinvointi on pitkään yksittäisten ja irrallisten mainintojen varassa, kunnes
Lipposen ensimmäinen hallitus ryhtyy puhumaan kansalaisten hyvinvoinnista.
Samalla mainitaan ensimmäisen kerran hyvinvointiyhteiskunnan ydin: sosiaali- ja
terveyspalvelut, joita ehkä hieman paradoksaalisesti ryhdytään turvaamaan sosiaali- ja
terveysmenoja karsimalla. Lipposen toinen hallitus mainitsee myös pohjoismaisen
hyvinvointiyhteiskunnan, jotka halutaan säilyttää uusimalla etuuksia niin, että työn
vastaanottaminen tulee kannattavammaksi. Lipposen hallitukset pyrkivätkin ottamaan
5