Lataa PDF - Sitra

Hallitusten strategisen puheen muutoksia
Toisena tarkasteltavana aineistona ovat Suomen hallitusten hallitusohjelmat vuosilta
1979-2003 ja niissä esiintyvä strateginen puhe. Analysoitavana olevat hallitukset ovat
Koivisto II , 1979-1982; Sorsa III, 1982-1983; Sorsa IV, 1983-1987; Holkeri, 1987-
1991; Aho, 1991-1995; Lipponen, 1995-1999, Lipponen II, 1999-2003 sekä
Jäätteenmäki, 2003.
1980- ja 1990-lukujen hallitusohjelmissa voidaan nähdä selkeä suuntaus, jossa
siirrytään kansallisesta turvallisuuspolitiikasta kohti tietoon ja osaamiseen nojaavaa
taloudellista ohjelmaa. Kehityksen käännepisteenä on Harri Holkerin ”hallitun
rakennemuutoksen” ohjelma, jossa talouden rakennemuutos esitellään uutena
käsitteenä ja turvallisuuspolitiikka ja yya-sopimus siirretään ensimmäisen kerran
tärkeysjärjestyksessä toiseksi.
Ahon hallitus palaa osin aikaan ennen Holkerin hallitusta nostamalla
turvallisuuspolitiikan taas hallitusohjelman alkuun. Ahon hallituksen aikana päälle
vyöryvä lama merkitsee niin suuria taloudellisia vaikeuksia, että talouspolitiikka on
väistämättä keskeisessä roolissa vaatien välittömiä ja rakenteisiin meneviä
toimenpiteitä. Ahon hallitus käyttää myös entistä enemmän joustavuuden käsitettä,
jonka Holkerin hallitus on jo tuonut esille.
Laman aikana muodostunut suurtyöttömyys vaikuttaa siihen, että Lipposen
ensimmäisen hallituksen päätavoitteena on työttömyyden puolittaminen. Laman
hoidon ohella Lipposen hallituksissa korostuvat myös aktiiviset taloudelliset
ohjauskeinot. Tästä selkeä esimerkki on kannustavuuden korostaminen. Politiikan
tavoitteena on yhä selkeämmin taloudelliseen ihmiskuvaan nojaavien kannustavien
ohjausjärjestelmien rakentaminen.
Selkeä esimerkki taloudellisen ajattelun korostumisesta on myös kilpailukyvyn
käsitteen käyttö. 1980-luvun alussa kilpailukyky merkitsee ennen muuta
hintakilpailukykyä, mutta Ahon hallituksen myötä 1990-luvulla käsite leviää ja
yleistyy niin, että Ahon ja Lipposen hallitusohjelmissa puhutaan esimerkiksi
4