Lataa PDF - Sitra

35
lyhykäisesti toteamalla, että samalla, kun hallinnolliset tehtävät siirretään pois
(kehittämiskeskukseksi muuttuvalta) sosiaali- ja terveyshallitukselta, ehdotetaan sen
”sitova norminantovalta siirrettäväksi sosiaali- ja terveysministeriölle” (mt. 7).
Kyseisessä esityksessä tehtävien ja valtasuhteiden selkiyttämistä perustellaan myös
vetoamalla kokemukseen vasta vuoden toimineesta sosiaali- ja terveyshallituksesta.
Ministeriön ja keskushallituksen välinen tehtäväjako ei ole kaikilta osin muodostunut
selväksi, ja sekä tutkimus- ja kehittämistehtävien että valvontatehtävien sijoittaminen
samaan organisaatioon on ”koettu kehittämistyön kannalta ongelmalliseksi”. Samassa
yhteydessä viitataan myös siihen, että tulosohjaukseen siirtyminen edellyttää
ministeriön ja sen alaisen organisaation vastuusuhteiden tarkistamista. (Mt. 6.)
Hallintorakenteiden uudistamisen perusteluissa nojattiin siis pääasiallisesti jo
edellisiltä vuosikymmeniltä periytyneisiin ihanteisiin. Esimerkiksi Valtion
keskushallintokomitean II osamietinnössä (KM 1978:22, 128-135) hallinnon
kehittämisen tavoitteiksi määriteltiin keskushallinnon kansanvaltaisuus, oikeusturva,
suunnitelmallisuus, tasa-arvo, tehokkuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus.
Hajauttamiskomitea nosti nämä samat periaatteet esille omien ehdotustensa
perusteluina, ja hallituksen esitys valtionhallinnon kehittämiskeskuksesta toistaa ne
sellaisinaan edelleen ajankohtaisina kehittämistavoitteina (HE 135/1986, 4).
Perusteluina vedottiin siis tuttuihin, hallinnon kehittämisessä kauan sitten
hyväksyttyihin lähtökohtiin. Uudet ainekset, kuten viittaukset siihen, että
tulosohjaukseen siirtyminen erityisesti edellyttää vastuusuhteiden tarkistamista,
tulevat tekstiin kuin puolivahingossa. Hajauttamiskomitean mietinnössä esiintyy kyllä
korostus, jonka mukaan vanhanaikaisen käskyvalta- ja valvontahengen tilalle tulee
luoda palveluhenkisyyttä ja palveluajattelua. Niiden voidaan ajatella korostavan
samaa asiakaskeskeisyyttä, joka 1980-luvun julkisuudessa muutenkin alkoi saada
enenevää huomiota. Mietinnössä palveluhenkisyyden tavoitteeseen ei kuitenkaan
esitetä pyrittäväksi esimerkiksi julkisen palvelutuotannon liikelaitostamisella tai
yhtiöittämisellä, vaan keinoiksi esitetään palvelujen tarvitsijoiden näkemysten
huomioon ottaminen sekä tiedonkulun järjestäminen hallinnon ja kansalaisten välillä.