Lataa PDF - Sitra

31
tehtiin ”mahdollisimman paljon työehtosopimusneuvotteluja muistuttava”. Puhuttiin
tuottajahintojen välityksellä tuotantomääriin sidotusta ”maataloustulosta”
palkkatuloon rinnastettuna tulomuotona, mikä antoi ymmärtää, että maataloudesta
elantonsa saavat ovat ammatinharjoittajia, jotka solmivat vuosittaisen palkka- tai
yrittäjätulosopimuksen muiden työmarkkinaosapuolten kanssa vapaan
markkinatalouden ehdoilla. Suoraan tulotukeen ja alhaisempiin tuottajahintoihin
siirtyminen merkitsi symbolisesti aivan toisenlaista tilannetta. Maatalouden harjoittaja
saisi tietyn määrän tuloja työstään, kun taas loppu tulisi ”suorana tukena” valtiolta.
Lisäksi 1990-luvulla nostettiin esille ajatus, jonka mukaan maassa voidaan sallia vain
tietyn ”kokoinen” maatalous. Maatalouden harjoittajia ei pidetty enää luonnollisena
kansakunnan osana, vaan tukea tarvitsevana väestöryhmänä, jonka kokoa haluttiin
pienentää. Yhtenä reaktiona muutoksiin oli uuden yrittäjäidentiteetin rakentuminen:
maatalousyrittäjien toimeentulo riippuu siitä, miten kannattaviksi he saavat
yrityksensä.
Kilpailutalouden puhetavat ja ammatti-identiteettien rakentaminen
Esimerkit yhtäältä sairaanhoitajien ja sosiaalityöntekijöiden, toisaalta
maanviljelijöiden tavoista omassa piirissään määritellä itseään ja paikkaansa
yhteiskunnassa tuovat hyvin esille sen ”järjen viekkauden”, joka kulttuuristen kausien
muutoksiin liittyy. Sen enempää julkisen sektorin palveluksessa olleiden hoivatyön
ammattilaisten kuin maanviljelijöidenkään ei voida väittää omaksuneen
kilpailutalouden uusia puhetapoja kritiikittömästi. Pikemminkin molempien
ammattiryhmien haasteeksi tuli vastata heihin uudessa puheavaruudessa kohdistuvaan
kritiikkiin ja torjua niitä uhkia, jotka heitä muuttuneissa olosuhteissa kohtaavat.
Puhuakseen muiden kanssa samaa kieltä ja vastatakseen haasteisiin näiden
ammattiryhmien tuli viitata samoihin lähtökohtiin ja periaatteisiin, joiden varaan uusi
puheavaruus rakentui. Lisäksi tarkastelu osoittaa, etteivät nämä ryhmät vain
maininneet kyseisiä periaatteita, vaan pyrkivät osoittamaan että heidän paikkansa
yhteiskunnassa perustuu juuri niiden kunnioittamiseen. Siten sairaanhoitajat ja
sosiaalityöntekijät alkoivat korostaa asiakaslähtöisyyttä ja maanviljelijät puhua
itsestään yrittäjinä. Tällainen ammattiryhmien identiteettityö lisäsi ja laajensi
kilpailutalouden diskurssien käyttöä julkisissa keskusteluissa. Jos uudet puhetavat