Lataa PDF - Sitra

30
korostamalla, että sillä olisi välillisiä työllistäviä vaikutuksia esimerkiksi kotimaiseen
elintarviketeollisuuteen. Siten se olisi eräänlainen työllistämistuen muoto.
Toimittajat ovat luoneet harhakuvan, jonka mukaan kansalaisten kaikkinainen
hyvinvointi lisääntyy, kunhan saadaan kotimainen elintarviketuotanto loppumaan.
Nyt on kuitenkin käymässä päinvastoin. Mitä enemmän maataloutta ja viljelijäväestöä
lyödään, sitä kurjempaan kuntoon maan talous ajelehtii.
Itse asiassa maataloustuki onkin yhteiskunnalle edullisin työllistämistuki. Niin monia
miljoonia rattaita maatalous pyörittää.
(Pellervo 92, N:o 13, 1991, 5)
Myönteisenä seikkana liittymisessä Euroopan Unioniin nostettiin esille se, että ruuan
hinta ehkä laskisi ja maatalouden arvostelu sen myötä vähenisi. Maataloustuottajat
voisivat myös nähdä itsensä yrittäjinä ja tasavertaisina kilpailijoina
yleiseurooppalaisilla markkinoilla, kunhan epäedulliset pohjoiset olosuhteet jotenkin
kompensoitaisiin.
Jos ruuan hinta asettuu samaksi koko Euroopassa, mitä tosin sopii epäillä, loppuisi
sekin jäkätys ja maatalouden sättiminen. Ainakin henkisesti se olisi helpotus.
Jos maatalous saisi lannoitteet, kasvinsuojeluaineet, koneet ja muut tuotantopanokset
yleiseurooppalaisella hinnalla, olisihan se tietysti mukavaa, joskaan ei korvaisi
tuotteiden hinnanlaskua, eikä poistaisi pohjoisen sijaintimme aiheuttamaa heikompaa
satotasoa.
(Pellervo 92, N:o 17, 1991, 7)
Kaiken kaikkiaan EU:n liittymisneuvottelut eivät paljonkaan muuttaneet niitä
puheavaruuksia, joiden puitteissa maataloutta 1960- ja 1970-lukujen taitteen suuren
murroksen jälkeen käsiteltiin ja jotka maatalouden harjoittajilla oli identiteettinsä
rakennustyössä käytettävissään. Suurin muutos on ehkä se, että maatalouden asema
kansantalouden ”kakunjaon” luonnollisena osapuolena kyseenalaistettiin entistä
useammin. Jo yksistään se muoto, jolla maatalouden harjoittajien toimeentulo
turvattiin, oli symbolisesti tärkeä. Tulopolitiikan kaudella neuvottelumekanismista