Lataa PDF - Sitra

29
Suunnittelutalouden kaudella vakiintuneilla, kotimaisen maatalouden säilyttämistä
perustelleilla lähtökohdilla ei välttämättä ollut samaa painavuutta, kun maan
poliittinen johto neuvotteli Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, mutta juuri niihin
viljelijäväestö pyrki turvautumaan.
Joka tapauksessa ammattitaitoinen maataloustuotanto Suomessa jatkuu. Se on
henkivakuutuksemme maailman melskeissä. Pitkä vakiintunut kausi houkutteli
uskomaan, että tämä maailmankolkka olisi tervaamista vaille valmis.
Näin ei todellakaan ollut. Amatöörien vallankumous idässä saattaa saada pätevämpiä
seuraajia, sillä varsinkaan sotilaat eivät suostu elintasonsa romahtamiseen.
(Pellervo 92, N:o 13, 1991, 5)
Maatalous ei tästä maasta lopu, se on varmaa. Eikä tule sellaista pääministeriä ja
hallitusta, joka jättäisi kansan tuontiruuan varaan.
(Pellervo 92, N:o 17, 1991, 7)
Myös käsitystä kotimaisen maatalouden kalleudesta valtiontaloudelle pyrittiin
horjuttamaan selittämällä sitä sen hetkisillä valuuttakursseilla tai vertailuilla siihen,
mikä on ruokamenojen osuus palkoista eri maissa.
Kauppatase, vaihtotase ja bruttokansantuote ovat vaikeita asioita ja kaukana
äänestäjästä. Ruuan hinta on helppo käsittää. Se on kalliimpaa kuin muissa maissa.
Kun sopivasti unohtaa mainita, että kalleus johtuu markan yliarvostuksesta ja
ruokamenojen osuus palkoista on Suomessa varsin kohtuullinen, katsoo moni päättäjä
tehneensä osuutensa yhteisissä taloustalkoissa.
(Pellervo 92, N:o 12, 1991, 5)
Toisaalta EU:n liittymissopimuksen neuvotteluasetelmat rakentuivat riittävän
maataloustuen ympärille, ja sikäli tuen tarpeen tunnustaminen oli välttämätön
lähtökohta. Oman etunsa vuoksi maatalouden edustajien oli vaadittava tarpeeksi suuri
”maatalouden tukipaketti”, vaikka se murensikin kaikki vanhat käsitykset itsenäisistä
talonpojista. Valtion tukea nauttivaa maataloutta puolustettiin muun muassa