Lataa PDF - Sitra

63
Useimmat selvitykset koulutuksen tuotoksista mittaavat enemmänkin sitä, miten
koulu on vastannut menneen maailman osaamistarpeisiin. Perinteiset tavat määritellä
osaamista eivät sinänsä ole menettäneet merkitystään, mutta ne ovat käyneet
riittämättömiksi. Kouluopetuksen sisältöjen ja työskentelytapojen analysointi osoittaa,
että institutionaalisen koulutuksen virallinen opetus elää edelleen osittain irrallaan
koulun ympäristössä tapahtuneesta muutoksesta. Esimerkiksi teknologian käytössä
koulussa tietokoneet ja verkot tulkitaan oppimisen kohteiksi ja opetusvälineiksi, mutta
koululle on ollut vaikeaa ottaa aidosti käyttöön teknologian avaamat mahdollisuudet
uudenlaisiin verkostoituneisiin käytäntöihin ja tiedon luomisen yhteisöjen
muodostamiseen.
Suositukset:
1. Koululla on tulevaisuudessakin keskeinen merkitys koko maan
lahjakkuuspotentiaalin maksimaalisesta kehittämisestä ja käyttöönotosta. Aikaiseen
valikointiin ja ulkoisiin tekijöihin perustuvat koulutukseen osallistumista estävät
tekijät ovat tässä suhteessa ongelmallisia. Perinteisen tasa-arvoa korostavan
koulutuspolitiikan keinoin ei kuitenkaan enää kyetä varmistamaan tavoitteiden
toteuttamista, vaan tarvitaan uudenlaisia joustavia ratkaisuja koulutukseen
osallistumiseksi. Erityisesti peruskoulun loppuvaihe ja keskiasteen opintoihin
siirtyminen edellyttävät rakenteellista uudelleen järjestämistä ja vaihtoehtoisten
koulutusurien avaamista syrjäytyneille tai syrjäytymisuhassa olevilla nuorille.
2. Koulutuksellinen syrjäytyminen näyttää olevan yhä selkeämmin osa yleistä
epäedullisten sosiaalisten, taloudellisten ja alueellisten tekijöiden kasautumista. Tähän
kehään voidaan vaikuttaa vain rajoitetusti koulun keinoin. Tarvitaan entistä
vahvempia systeemisiä interventioita syrjäytymisen kehien pysäyttämiseen, joissa
koulutuksen keinojen lisäksi käytetään sosiaalipolitiikan keinoja.
3. Koulujen profiloitumisen ja keskinäisen kilpailun negatiiviset vaikutukset ovat niin
ilmeisiä, että tasa-arvoa ylläpitävä koulun alkuvaihe on syytä pitää niin yhtenäisenä
kuin mahdollista. Tämä johtaa kuitenkin sellaiseen koulutusmalliin, jossa on vähän
systemaattisia mahdollisuuksia erityislahjakkuuksien tukemiseen. Koulun varsinaisen
opetuksen kautta voidaan vastata vain rajoitetusti yksilöllisiin tarpeisiin ja antaa