Lataa PDF - Sitra

61
Huoli oppimisen laadusta ja kansainvälisestä tilanteesta saadut kokemukset johtivat
1980-luvulla aktiiviseen keskusteluun koulun käytäntöjen taustalla vallitsevista
oppimis- ja tietokäsityksistä. Tämä alkoi 1990-luvulla vähitellen heijastua
opetussuunnitelmiin, oppimateriaaleihin sekä opettajien pedagogiseen ajatteluun.
Ainakin tavoitteiden tasolla alettiin korostaa laajempia tietorakenteita ja niiden
ymmärtämistä sekä oppimaan oppimisen kehittymistä. Monipuolistuneet oppimis- ja
tietokäsitykset korostuivat voimakkaasti opettajien perus- ja jatkokoulutuksessa.
Muutenkin 1970-luvulla tehdyt uudistukset koulutusrakenteissa, opetussuunnitelmissa
ja opettajankoulutuksessa alkoivat vähitellen heijastua kouluihin. Vaikka
opetuskäytännöistä ei voidakaan löytää systemaattista seurantatietoa viimeisen 20
vuoden ajalta, viittaavat lukuisat yksittäiset tutkimukset siihen, että
oppimiskäsityskeskustelu ja uudenlaisten tavoitteiden esiinnousu vaikuttivat koulujen
opetuskäytäntöihin. Erityisesti joissakin oppiaineissa alettiin niiden myötä käyttää
uudenlaisia painotuksia siten, että oppimisen laatu ja oppilaiden taito käyttää tietoja
itsenäisessä ongelmanratkaisussa korostui. Muutos alkoi näkyä myös kansainvälisissä
koulusaavutusmittauksissa. Oppilaiden taidot näyttivät kehittyneen myös laadullisesti
vaativammissa tiedon käsittelyn ja soveltamisen tehtävissä.
Erityisesti koulutusjärjestelmän ylemmillä tasoilla tapahtui voimakkaita muutoksia
1990-luvulla. Ammattikorkeakoulujärjestelmän luominen ja koko
korkeakoulusektorin nopea kasvu muuttivat Suomen koulutusjärjestelmän luonnetta.
Merkittävää oli myös korkeakoulusektorin suora reagointi elinkeinoelämän tarpeisiin,
joista merkittävin yksittäinen esimerkki on tietotekniikan alan koulutuksen nopea
lisääminen ja erilaisten muuntokoulutusohjelmien toteuttaminen. Korkeakoulutuksen
aseman näin voimakas korostaminen heijastui muuhun ammattikoulutukseen
resurssiongelmana ja arvostuksen heikkenemisenä, jotka puolistaan ovat heikentäneet
alemman ammatillisen koulutuksen mahdollisuuksia vastata yhteiskunnalliseen
muutokseen. Toisaalta korkeakoulutuksen laajeneminen ja tutkintotavoitteiden kasvu
on johtanut ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen suhteellisten taloudellisten
resurssien heikkenemiseen. Koulutuspolitiikassa asetettu tavoite ohjata yli 70
prosenttia ikäluokasta korkea-asteen koulutukseen aiheuttaa huolta yhtäältä
suoritustason ammatillisen koulutuksen saaneen työvoiman riittävyydestä ja toisaalta
korkeakoulutuksen ulkopuolelle jäävän väestön marginalisoitumisesta.