Lataa PDF - Sitra

54
ym. 1989; Rauste-von Wright & von Wright 1994). Oppimis- ja tietokäsityksiä
koskenut keskustelu on selvästi vaikuttanut opettajien puhetapoihin oppimisesta ja
opettamisesta. Aiempien, perinteisiin arvoihin sosiaalistamista sekä faktakeskeisyyttä
ja taitojen automatisoimista korostavien ideaalien tilalle ovat nousseet ymmärtämisen,
kriittisen ajattelun, ongelmanratkaisun ja oppimisen taitojen korostus. Oppimis- ja
tietokäsitysten syventämistä koskeva keskustelu heijastui myös opetussuunnitelmiin
koulutuksen kaikilla tasoilla 1990-luvulla ja uuden vuosituhannen alussa tehdyissä
opetussuunnitelmauudistuksissa (esim. Kupari 1999; Vitikka & Saloranta-Eriksson
2004).
Epäsuoraa tietoa koulun opetuksellisista käytännöistä voimme saada niistä
arviointitutkimuksista, jotka ovat kohdistuneet oppilaiden kouluasenteisiin,
motivaatioon ja yleisten oppimistaitojen kehittymiseen. Näiden tulosten tulkintaa
vaikeuttaa se, että useimmat tutkimukset ovat kansallisia eikä niihin vielä liity ajallista
seurantatietoa (Hautamäki ym. 1999). Ne eivät näin ollen tarjoa kansainvälistä
vertailuaineistoa eivätkä mahdollista muutosten seuraamista. Kansainvälistä
vertailutietoa saadaan WHO:n nuorison terveydentilatutkimuksen yhteydessä
muutaman vuoden välein tehtävästä selvityksestä, joka kohdistuu oppilaiden
viihtymiseen koulussa. Näissä arviossa suomalaiset koululaiset ovat aina ilmaisseet
viihtyvänsä huonosti ja viimeisimmässä selvityksessä he ilmaisivat pitävänsä koulusta
vähemmän kuin minkään muun tutkimukseen osallistuneen Euroopan maan oppilaat
(Kannas 1995; http://www.euro.who.int/document/e82923_part_2.pdf). Näiden
tulosten tulkinnassa tulee ottaa huomioon, että mielipiteiden mittaaminen ja vertailu
eri kulttuureissa ja eri kielialueilla on ongelmallista. Suomalaisoppilaiden muut
vastaukset, jotka koskivat mm. koulussa koettua painetta tai tovereilta saatavaa tukea,
eivät poikenneet negatiiviseen suuntaan eurooppalaisten oppilaiden keskimääräisistä
vastauksista. Samoin kansallisten motivaatio- ja kouluasennetutkimusten tulokset
antavat huomattavasti myönteisemmän kuvan siitä, miten suomalaiset
peruskoululaiset koulunkäynnin kokevat (esim. Hautamäki 1999).
Viime vuosikymmenen aikana on tehty lukuisia tutkimuksia opetussuunnitelmista,
oppimateriaaleista, opettajien ajattelusta, koulukäytännöistä ja oppimisen laadusta.
Niiden pohjalta avautuu varsin monipuolinen kuva suomalaisen koululaitoksen
sisäisestä toiminnasta. Tässä yhteydessä teemme kuitenkin päätelmiä vain siltä osin