Lataa PDF - Sitra

52
leimaa usko siihen, että ”oikeiden” tietojen kertominen johtaa myös toivottuihin
oppimistuloksiin.
Ns. käsitteellisen muutoksen näkökulma opetukseen lähtee siitä, että suuri osa
tieteellisestä ja muusta edistyneestä tiedosta on luonteeltaan (ainakin osittain) intuition
vastaista ja sen omaksuminen edellyttää aiempien uskomusten tiedostamista,
ristiriitojen havaitsemista sekä valmiutta uskomusjärjestelmien perusteelliseen
muuttamiseen (Merenluoto & Lehtinen, painossa). Tämä näkökulma korostaa
systemaattisen tiedollisen koulutuksen roolia muutoksen edellytyksenä, mutta asettaa
vakavasti kyseenalaiseksi sen, missä määrin perinteiset opetuksen muodot yhtäältä
tukevat uskomusten uudelleen tulkintaa yksittäisten ilmiöiden oppimisessa ja toisaalta
tekevät mahdolliseksi käsitteellisen muutoksen edellyttämien motivationaalisten ja
kognitiivisten valmiuksien kehittymisen elinikäisen oppimisen perustaksi.
Käsitteellisen muutoksen tutkimussuuntaus on viime vuosina tuottanut kiinnostavia
tutkimustuloksia, jotka asettavat suuria haasteita koulusysteemien kehittämiselle.
Yleinen havainto eri puolilla maailmaa tehdyissä tutkimuksissa on se, että
intensiivisetkään opetuksen muodot eivät aina johda toivottuihin tuloksiin tieteellisten
käsitteiden oppimisessa. Oppijat ovat oppineet toistamaan opetuksessa esiin tulleita
määritelmiä ja tekemään harjoitustehtäviä, mutta eivät todellisuudessa ole muuttaneet
arki-ajatteluaan tieteellisen ajattelun kriteerien mukaiseksi. Arkikäsitykset ovat
vahvoja tulkintakehyksiä, joiden muuttamistapahtumaa on verrattu tieteelliseen
vallankumoukseen (ks. Limon & Mason 2002).
Käsitteellisen muutoksen edellytyksenä on oppijan metakäsitteellinen tietoisuus.
Hänen tulisi tulla tietoiseksi omista aikaisemmista käsityksistään ja siitä, missä määrin
aiemmat uskomukset ovat ristiriidassa kohdattujen uusien ongelmien tai opiskelun
kohteena olevien käsitysten kanssa. Muuntumiskykyä tarkasteltaessa tärkeimmäksi
oppimistavoitteeksi nousevat oppimaan oppimisen taidot ja juuri metakäsitteellisen
tietoisuuden kehittyminen. Metakäsitteellinen tietoisuus kehittyy hyvin hitaasti ja
edellyttää opetustradition sekä arviointikulttuurin, jossa oppilailla on mahdollisuus
tarkastella tiedollisia ristiriitoja, arvioida erilaisten käsitysten perusteita sekä tulla
tietoiseksi omista ennakkotietämyksistään.