Lataa PDF - Sitra

45
enemmän oppikoulun näköinen kuin kansakoulun ideoiden varaan kehitetty koulu.
Koska valtaosa nuorisosta oli osin vastoin vallinneen järjestelmän periaatteita jatkanut
opiskelua keskikoulussa, vanhan rinnakkaisjärjestelmän toinen väylä (kansakoulun
ylemmät luokat ja kansalaiskoulu) joutui vaikeuksiin ja vanhaa väylää etenevien
oppilaiden määrä laski niin pieneksi, että heitä uhkasi marginalisoituminen.
Peruskouluun siirtymisen jälkeen koulutuskysyntä suuntautui voimakkaasti lukioihin
ammatillisen koulutuksen menettäessä suosiotaan. Tämä on johtanut lähes pysyvään
kysynnän ja mahdollisuuksien epätasapainoon koulutusjärjestelmässä (Garam &
Ahola 2001). Keskiasteen ammatillista koulutusta on ollut tarjolla yli tarpeen ja
lisäksi kysyntä on kohdistunut epätasaisesti eri aloille. Joillakin aloilla on kovaakin
kilpailua paikoista samalla, kun toisilla aloilla paikkoja jää täyttämättä.
Lukiokoulutukseen kohdistunut kysyntään vastattiin tarjonnan laajentamisella.
Samalla, kun lukioon on siirtynyt jo selvästi yli puolet ikäluokasta, on huomautettu
siitä, että lukio on alun perin suunniteltu huomattavasti pienemmälle osalle
ikäluokkaa. Koulutuskysynnän aiheuttama painopisteen siirtyminen ammatillisen
koulutuksen sijasta lukioihin on edelleen aiheuttanut vakavan
epätasapainotilanteeseen seuraavaan koulutusvalinnan vaiheeseen. Lukio ei sinänsä
johda mihinkään työelämän tehtäviin, vaan se on alun perin tarkoitettu yliopistoopintojen
pohjakouluksi. On luonnollista, että lukion käynti synnyttää odotuksen
korkeakoulutasoisista jatko-opinnoista paineen kohdistuessa erityisesti yliopistoihin.
On kiintoisaa verrata koulutukseen hakevien määriä ikäluokkien kokoon.
Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan 15-19-vuotiaiden ikäluokan koko vuoden
2003 lopussa oli keskimäärin n. 64000 ja vastaavasti 20-24-vuotiaitten n. 66000
(http://www.stat.fi/tup/suoluk/taskus_vaesto.html). Opiskelijamääriä kuvaavista
luvuista huomataan, että opiskelemaan hakijoiden määrä on yli nelinkertainen ja
opiskelun aloittaneidenkin määrä noin kolminkertainen verrattuna keskimääräiseen
nuorison ja nuorten aikuisten ikäluokan kokoon. Vuosia kestänyt ongelma on, että
korkeakouluihin on pyrkimässä suhteellisen suuri ns. ylioppilassuma. Hakijoita on
noin kaksi kertaa vuosittain ylioppilaaksi tulleiden määrä. Uusita ylioppilasta peräti
64 prosenttia ei jatkanut opiskelua heti ylioppilaaksi tulon jälkeen (Ahola 2004).
Suomalaiselle koulutusjärjestelmälle on ominaista se, että aikaisemman ammattiin
johtavan tutkinnon suorittaneet pyrkivät runsaasti uusiin tutkinto-opintoihin osin