Lataa PDF - Sitra

40
Periaatteessa työllistyminen noudattaa koulutustasoa siten, että työttömyys on suurinta
pelkän kansakoulun tai peruskoulun suorittaneilla ja matalin työttömyys on tohtorin
tutkinnon suorittaneilla (Suikkanen ym. 2001; Tohtoreiden työllistyminen,
sijoittuminen ja tarve 2003).
Työttömyysluvut eivät kuitenkaan anna yksiselitteisesti tukea opetusministeriön
koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa esitetylle tavoitteelle antaa 70
prosentille ikäluokasta korkeakoulututkinto. Vaikka yleisesti ottaen näyttääkin siltä,
että korkeakoulututkinto antaa paremmat mahdollisuudet työllistymiseen ja vakaaseen
työsuhteeseen (Suikkanen ym. 2001), niin tarkemmat selvitykset viimeaikaisesta
kehityksestä työuran alkuvaiheessa ennakoivat tilanteen muutosta. Ensinnäkin
korkeakoulutettujen työllistymistä ja työuran alkuvaiheita kartoittaneet tutkimukset
osoittavat, että suuri osa korkeakoulututkinnon suorittaneista on koulutusta
vastaamattomassa työssä (Suutari 2003). Lisäksi yliopistotutkinnon suorittaneiden
työuran alussa lyhytaikaiset työsuhteet ovat jopa yleisempiä kuin keskiasteen
tutkinnon suorittaneilla työelämään siirtyneillä (Naumanen 2002). Toiseksi 1990-
luvun trendeihin perustuneet ennusteet korkeakoulutettujen tarpeen jatkuvasta
lisääntymisestä eivät saa tukea viimeaikaisista työelämän rekrytointitarpeiden
selvityksistä. Sekä Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton että Palvelutyönantajien
tuoreimmat selvitykset nostavat esiin huolen keskiasteen ammatillisen koulutuksen
saaneen ammattityövoiman riittävyydestä. Molempien työnantajajärjestöjen
selvitykset osoittavat, että yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuneita
tullaan rekrytoimaan ennustettua vähemmän ja kysynnän painopiste kohdistuu
lähivuosina keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin (Osaamistarveluotain
2003; Suutari & Tuominen 2003).
Ammattiin valmistava koulutusjärjestelmän osa onnistui 1980-luvulla yleisesti ottaen
tuottamaan kohtuullisen hyvin sellaista osaamista, jota työelämässä tarvitaan. Tilanne
on kuitenkin muuttumassa ja kritiikki koulutusjärjestelmää kohtaan lisääntymässä.
Useiden selvitysten esiin nostama ongelma opitun tiedon soveltamisen vaikeudesta on
varmasti todellinen, mutta ei mitenkään erityisesti suomalaisen koulutusjärjestelmän
erityisongelma. Tosin Suomessa ongelma on osin voimakkaampi sen vuoksi, että