Lataa PDF - Sitra

24
Ensisijaisesti tasa-arvoon tähtäävä ja vahvaan keskusjohtoiseen malliin tukeutuva
vaihe Suomen peruskoulussa jäi melko lyhyeksi, jos vaiheen alkuajankohdaksi
katsotaan tasokurssien poistaminen 1980-luvun puolivälissä. Jo vuosikymmen
loppupuolella käynnistyi koulutuspoliittinen keskustelu, joka nosti esiin toisenlaisia
äänenpainoja. Sekä hallituksen että teollisuuden edustajien puheenvuoroissa arvioitiin
kriittisesti koulutusjärjestelmän tuottaman oppimisen laatua ja vaadittiin huomion
kiinnittämistä huippuosaamisen tuottamiseen. Samaan ajankohtaan sijoittui erittäin
mittava kouluhallinnon purkaminen, desentralisointi ja deregulaatio sekä pyrkimys
lisätä vanhempien valinnanmahdollisuuksia purkamalla koulupiiriin sidottua
kouluvalintaa. Ala-asteita myöten kouluja innostettiin profiloitumaan ja kilpailemaan
keskenään. Kuntien mahdollisuudet päättää koulua koskevista asioista laajenivat
olennaisesti, ja näin valtakunnallisen kouluhallinnon deregulaation vaikutukset
ulottuivat sekä koulutuksen määrärahoihin että opetussuunnitelmien sisältöön.
(Poropudas & Volanen 2003; Lehtisalo & Raivola 2003; Olkinuora & Rinne 2001).
Deregulaation tuloksena kuntien koululaitosten ja yksittäisten koulujen erilaistuminen
tuli legitiimiksi ja jopa toivottavaksi. Perusasteella koulut ovat profiloituneet
erityisluokkien kuten kieliluokkien, musiikkiluokkien ja matematiikkaluokkien avulla
(Seppänen 2004). Lukiotasolla erikoistuminen on tarkoittanut kokonaisten koulujen
profiloitumista jonkin painotuksen mukaisesti. Erikoislukioiden lisääntyminen 1980-
ja 1990-luvuilla voimisti jossain määrin valikoivien eliittikoulujen merkitystä.
Perinteisten yliopistokaupunkien keskustalukioiden ohella myös erikoislukioihin
valikoitumisessa oppilaan perheen sosioekonominen tausta ja yleinen koulumenestys
on ollut tärkeä vaikuttava tekijä lukion erityisalaan liittyvien oppilaan intressien ja
taipumusten ohella.
Miten kävi tasa-arvon?
Sosiaalisella taustalla ja asuinpaikalla on aina ollut vaikutusta koulutusurien
muodostumiseen, mutta kansainvälisesti tarkasteltuna niiden vaikutus suomalaisessa
koulussa on poikkeuksellisen alhainen. Tämä näkyy sekä koulusaavutusten
jakautumisessa että valikoitumisessa ylempiin koulumuotoihin. Vaikka ääripäissään
erot korkeasti ja matalasti koulutettujen vanhempien lasten koulutusurissa ovat
edelleen selviä, niin valtaväestön keskuudessa esimerkiksi yliopistoihin ja