Lataa PDF - Sitra

21
kansallisen koheesion että uskonnollisuuden ja moraalin kehittämispyrkimyksiä.
Toisaalta jo Cygnaeus korosti, että koulutus lisää työintoa ja yritteliäisyyttä ja sitä
kautta johtaa kansan vaurastumiseen. Valtiollisen koulutusajattelun voimaa kuvastaa
se, että vaikka ennen peruskoulu-uudistusta Suomessa oli melko runsaslukuinen
yksityinen oppikouluverkosto, se ei missään vaiheessa muodostunut leimallisesti
valtiollisesta tai kunnallisesta koulusta erottuvaksi pedagogiseksi vaihtoehdoksi.
Yksityisetkin oppikoulut olivat ennen kaikkea keino laajentaa valtiollisen mallin
mukaista oppikouluverkkoa.
Jo hyvin varhain toteutunut kaikille yhteinen kansakoulu ja sen määritteleminen
yhtenäiseksi pohjakouluksi myös oppikoululle sekä 1970-luvulta lähtien koko
ikäluokan 9-vuotinen peruskoulu ovat merkinneet sitä, että koulumuodon valinta ei
ole erotellut oppilaita niin varhain ja niin jyrkästi kuin monissa muissa Euroopan
maissa. 1980-luvun alun koulujärjestelmä oli erittäin voimakkaasti valtakunnallisesti
säädelty yksityiskohtaisen lainsäädännön ja suhteellisen yksityiskohtaisen
valtakunnallisen opetussuunnitelman kautta. Kouluhallituksen,
ammattikasvatushallituksen ja lääninhallitusten kouluosastojen muodostama mittava
koulubyrokratia harjoitti myös muuta kouluihin kohdistuvaa yksityiskohtaista
ohjausta ja valvontaa.
Peruskoulun kantavana ideana oli tasa-arvon toteuttaminen kaikille yhteisellä koululla
ja oppimistuloksien tasoittaminen erityisin pedagogisin menetelmien. Lahjakkuuden
tunnistamiseen ja oppilaiden taipumusten mukaiseen opetukseen perustuva
organisatorisen eriyttämisen malli, yläasteen tasokurssit, oli kuitenkin olennainen osa
peruskoulujärjestelmää. Tasokurssivalinnat vaikuttivat jatkomahdollisuuksiin
peruskoulun jälkeisissä opinnoissa, jotka perustuivat jyrkkään jakoon yliopistoopintoihin
valmentavan lukion ja työelämän suoritustasoisiin tehtäviin valmistavan
ammatillisen koulutuksen välillä. Vaikka valikoitumisen eri tasokursseille piti
perustua oppilaan lahjakkuuteen ja motivaatioon, oli myös perheellä näissä
päätöksissä keskeinen merkitys. On perusteltua väittää, että vanhempien koulutustaso
ja sosioekonominen tausta vaikuttivat olennaisesti tasokurssivalintoihin ja sitä kautta
avautuviin jatko-opiskelumahdollisuuksiin. Tasokurssien poistaminen vuonna 1985
merkitsi yhteisen koulutuksen ajatuksen vahvistumista ja siirsi koulutuksen tasoa
koskevat valinnat tapahtumaan vasta 9-vuotisen peruskoulun jälkeen.