Lataa PDF - Sitra

21
kehittämiskeskus muutettiin osakeyhtiöksi. Nykyisestä HAUS kehittämiskeskus
Oy:stä omistaa Valtiovarainministeriö 60 % ja eri tahoja edustava Helsinki Consulting
Group loput.
Vastaavalla tavalla järjestettiin uudelleen moottoriajoneuvojen rekisteröinti- ja
katsastustoiminta. Vuonna 1992 toiminnasta vastannut Autorekisterikeskus muutettiin
valtion liikelaitokseksi, ja ajoneuvojen katsastustoiminta avattiin rajoitetusti
kilpailulle vuoden 1994 alusta alkaen. Samanaikaisesti katsastustoiminnan kilpailun
avaamisen kanssa erotettiin Autorekisterikeskuksen viranomaistehtäviä hoitamaan
perustettu ajoneuvohallinnon yksikkö Autorekisterikeskuksesta erilliseksi
liikenneministeriön alaisuudessa toimivaksi virastoksi. Vuoden 1996 alussa
Autorekisterikeskuksen katsastustoiminta yhtiöitettiin Suomen Autokatsastus Oynimiseksi
valtion omistamaksi yhtiöksi ja ajoneuvohallinnon tehtävät siirrettiin
uudelle virastolle, Ajoneuvohallintokeskukselle. Huhtikuussa 2003 aiemmin
kokonaan valtion omistaman Suomen Autokatsastus Oy:n osakkeet myytiin
rahastosijoittajille sekä yhtiön toimivalle johdolle.
Läheskään kaikki kehittämiskeskuksen mallia noudattavat virastot eivät suinkaan ole
muuttumassa valtion liikelaitoksiksi tai osakeyhtiöiksi. Esimerkiksi vuonna 1992
perustettua Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskusta ei ainakaan näillä
näkymin olla liikelaitostamassa tai yhtiöittämässä. Vastaavalla tavalla
opetusministeriön alaiseksi ”asiantuntijakeskusvirastoksi” vuonna 1991 perustettu
opetushallitus on tuskin matkalla kohti liikelaitos- tai osakeyhtiömallia. Näiden
laitosten osalta on määritelty erillisellä asetuksella, mitkä ovat liiketaloudellisesti
hinnoiteltavia maksullisia suoritteita, mitkä kiinteisiin maksuihin sidottuja palveluja,
mitkä taas maksuttomia palvelutehtäviä. Näiden uudistusten merkitys on se, että
virastot toimivat asiantuntija- ja konsulttipalveluiden tarjoajina, ja ”sitova
norminantovalta” (esim. HE 264/1992) on siirretty asianomaiselle ministeriölle.
Toisaalta tällaisten virastojen toiminnassa ”liiketaloudellisin perustein” toimiva osa
on merkinnyt sitä, että julkinen ja markkinaperustainen ovat sekoittuneet tavalla, jota
on pidetty kilpailupoliittisesti ongelmallisena. Liiketaloudellisin perustein
hinnoiteltavia suoritteita ei välttämättä ole tarjolla markkinoilla. Voi myös olla, että
yksityiset tuottajat eivät pysty tarjoamaan niitä riittävän edullisesti. Toisaalta voi olla,
että niitä ostavat hallinnon alemman ja paikallisen tason organisaatiot katsovat, että ne