Lataa PDF - Sitra

19
on noussut aivan maailman kärkiluokkaan (Schienstock & Hämäläinen 2001). Nämä
tekijät eivät vielä tee suomalaisesta tietoyhteiskuntamallista muista tietotekniikan
kehityksen ja käytön kärkimaista erottuvaa. Varsinainen erotteleva tekijä Castellsin ja
Himasen (2001) mukaan on se, että voimakkaaseen korkean teknologian
panostukseen liittyy samalla myös voimakas tasa-arvoisen yhteiskuntakehityksen ja
sosiaalisen oikeudenmukaisuuden korostus. Samalla, kun Suomessa on kyetty
luomaan maailmanlaajuisesti tunnustusta saanutta huipputeknologiaa,
tietoyhteiskuntakehityksen mukanaan tuomaa varallisuutta on ainakin osittain pyritty
käyttämään koko kansan hyväksi.
Koulutusjärjestelmä on yksi väline, jolla tätä tasa-arvoon tähtäävää
yhteiskuntakehitystä on pyritty toteuttamaan. Koulutuksella on aina selektiivinen
tehtävä. Se tapa, jolla koulutusjärjestelmä tätä selektiotehtäväänsä toteuttaa, voi
kuitenkin vaihdella. Koulutuksella voi olla sekä sosiaalista kiertoa estävä että edistävä
vaikutus. Toisaalta koulutuksellisten ratkaisujen kautta voidaan osaltaan vaikuttaa
siihen, miten suuria ovat eri sosiaalisten ryhmien väliset kulttuuriset erot. Suomessa
on laajasti hyväksytty tasa-arvoa tavoitteleva koulutuspolitiikan peruslinja, vaikka
konkreettisten ratkaisujen kohdalla poliittiset näkemykset ovatkin eronneet.
Yleisen yhteiskunnallisen tasa-arvonäkökulman lisäksi koulutuksen tarkastelu nostaa
esiin kysymyksen siitä, miten hyvin yhteiskunnassa kyetään käyttämään hyväksi sen
väestössä oleva lahjakkuuspotentiaali. Lahjakkuuspotentiaali on jossain määrin
epämääräinen käsite ja sitä on käytetty hyvin monin eri tavoin. Koulutustarkastelussa
käsitettä voidaan käyttää siten, että korostetaan lahjakkuuden varhaista tunnistamista
ja optimaalisten olosuhteiden järjestämistä ennalta tunnisteluille lahjakkuuksille.
Yhteiskunnallisena motiivina on tällöin huippuosaamisen tuottaminen, joka hyödyttää
yhteiskuntaa. Myös tällaista koulutuspolitiikkaa voidaan perustella tasa-arvolla, jos
tietoisena pyrkimyksenä on valikoinnin perustaminen vain luotettavasti tunnistettuun
lahjakkuuteen asuinpaikasta tai sosiaalisesta taustasta riippumatta. Toisena
vaihtoehtona on korostaa ihmisten dynaamisen kehittymisen mahdollisuutta silloin,
kun mitkään ulkopuoliset rakenteelliset tekijät eivät aseta esteitä optimaaliselle
kehittymiselle. Ajatuksena on tällöin se, että lahjakkuuden tunnistaminen etukäteen on
aina epäluotettavaa, eikä sitä voida tehdä sosioekonomisesta ja kulttuurisesta taustasta
riippumattomalla tavalla.