Lataa PDF - Sitra

18
paljon ”työpaikkakompetenssia” (workplace competences). Tämä viittaa siihen, että
taidot, jotka on hankittu muodollisen koulutuksen jälkeen, on nyt tunnustettu
työelämässä. Näitä työpaikkakompetensseja ovat mm. yleiset viestintätaidot,
ongelmanratkaisu valmiudet, taito tehdä tiimityötä ja IT-taidot. (OECD:n julkaisu
Competence for the knowledge economy.)
Mitä innovatiivisempi tulevaisuuden työpaikka on, sitä enemmän tarvitaan
työpaikkakompetensseja kuten ongelmien havainnointi-, analyysi- ja
käsitteellistämistaitoja sekä ripeitä ongelmanratkaisutaitoja. Reich (1991) kehottaa
sijoittamaan seuraavien perustaitojen kehittämiseen: abstraktio, systemaattinen
ajattelu, eksperimentaatio sekä yhteistyökyky (siteerattu OECD:n verkkojulkaisun
mukaan). Nämä kompetenssit edellyttävät uudenlaista työn organisointia: työtehtävien
rotaatiota, tiimityöhön perustuvaa organisaatiota, alemman tason työntekijöiden
suurempaa sitoutumista työhön ja vähemmän hierarkkista johtamiskulttuuria.
Tulevaisuuden kompetenssien määrittely on yleensä tehty niin yleisellä tasolla, ettei
niiden perusteella voida tehdä suoraan johtopäätöksiä siitä, millainen koulutuksen
rakenne, sisältö ja toimintatapa voisi tuottaa parhaiten tarvittavaa osaamista riittävässä
laajuudessa. Yleiset määrittelyt ovat eräänlaisia toiveiden tynnyreitä, eivätkä ne anna
tarkempia viitteitä siitä, miten laajalle osalle ihmisistä mitäkin osaamista tulisi luoda
ja miten yhteiskunnan tehtäväjako heijastuu erilaisten kompetenssien määrälliseen ja
laadulliseen painotukseen.
Yhtenäinen peruskoulutus: tasa-arvoa vai huippulaatua?
Manuel Castellsin yhdessä Pekka Himasen kanssa kirjoittamalle kirjalle on annettu
nimeksi ”Suomen tietoyhteiskuntamalli” (Castells & Himanen 2001). Jo teoksen nimi
viittaa siihen, että Suomi on jollakin tapaa erityisessä asemassa uuden teknologian
siivittämässä yhteiskuntakehityksessä. Suomen mallia luonnehtiviksi piirteiksi tekijät
kuvaavat ensinnäkin modernin informaatiotekniikan laajan levinneisyyden ja korkean
käyttöasteen sekä jossain mielessä poikkeuksellisen yksimielisen kansallisen
strategian suuntautumisesta korkean teknologisen osaamisen edellytysten
kehittämiseen. Näiden eri tekijöiden seurauksena Suomen taloudellinen kilpailukyky