Lataa PDF - Sitra

16
täsmällisesti määritelty tieto ei yksin riitä tämän kompleksisuuden hallitsemiseen,
vaan koulutuksen perinteisesti välittämä tieto on kyettävä liittämään erilaisissa
toimintayhteyksissä kehittyvään epämuodolliseen tietoon, jota ei yleensä voida
tarkasti kuvata ja määritellä. Nopea muutos yhteiskunnallisissa käytännöissä sekä
ihmisten sosiaalisessa ja teknologisessa toimintaympäristössä edellyttää sekä
yksilöiltä että organisaatioilta joustavaa aikaisempien toiminta- ja ajattelumallien
uudelleenjäsentämistä ja jatkuvaa oppimista. Tämä puolestaan edellyttää aiempaa
kehittyneempää käsitystä tiedosta sekä sen rakentumisesta yksilöissä ja sosiaalisissa
käytännöissä, oman osaamisen rajojen ylittämiseen tähtäävä oppimisorientaatio sekä
korkeatasoisia oppimisen taitoja, jotka ilmenevät oman osaamisen ja oppimisen
sovittamisena kulloiseenkin toimintatilanteeseen. Tällaisiin nopean muutoksen ja
kompleksisuuden kasvun edellyttämiin uusiin osaamisvaatimuksiin on viitattu
dynaamisen asiantuntijuuden käsitteellä.
Kompleksisuuden ja nopean muutoksen hallintaa ei voida tarkastella vain yksilön
osaamisen ja asiantuntijuuden näkökulmasta. Korkeatasoisen osaamisen ja työn
perustana on yhä tyypillisemmin osittunut ja jakautunut asiantuntijuus. Tuotannossa,
tieteellisessä toiminnassa, hallinnossa ja arkikäytännöissä on noussut esiin
toimintamalli, jossa osaaminen ja asiantuntijuus eivät enää ole kuvattavissa vain
yhden yksilön taitoina, vaan tiimien ja verkostojen yhteisöllisenä osaamisena,
sosiaalisesti jakautuneena älyn käyttönä. Jakautunut ja osittunut asiantuntijuus eroaa
perinteisestä työnjaon mallista ensinnäkin siinä, että ei ole olemassa mitään
”ylempää” työnjohtoa, joka periaatteessa hallitsisi koko ratkaistavan ongelman ja
jakaisi sen osavaiheet eri asiantuntijoiden suoritettaviksi. Sen sijaan asiantuntemuksen
verkottuminen tapahtuu horisontaalisesti ilman tällaista hierarkkista organisaatiota.
Toiseksi asiantuntijuuden verkostot ovat usein projektiluontoisia. Ne syntyvät
nopeasti jonkin ongelman ratkaisemiseen ja purkautuvat projektin päätyttyä. Nämä
molemmat jakautuneen ja osittuneen asiantuntemuksen piirteet asettavat uudenlaisia
osaamisen haasteita sekä yksilöille että toimintayhteisöille. Yksilön tasolla
olennaiseksi nousee taito luoda nopeasti ja spontaanisti vastavuoroisia yhteistyö- ja
kommunikaatiosuhteita erilaista osaamista edustavien asiantuntijoiden välille.
Engeströmin ym. (1999) käyttämä termi knotworking kuvaa asiantuntijakäytännöille
tyypillistä toistuvaa uusien verkostosuhteiden syntymistä ja purkautumista.