Lataa PDF - Sitra

9
Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Ensisijaisesti tietoon perustuvan talouden
asettaminen keskeiseksi sekä EU-alueen että Suomen omaksi kansalliseksi
strategiseksi lähtökohdaksi ja toisaalta koulutuskysymysten nouseminen Suomen
kannalta tärkeiden kansainvälisten yhteisöjen kuten EU:n, OECD:n ja
Maailmanpankin asialistoille tullee kasvattamaan koulutuspolitiikan painoarvoa
valtiollisen strategian osana.
Koulutus on (jälleen) liitetty voimakkaasti yhteiskunnan taloudellisen kehityksen
strategioihin. Tähän liittyvät myös voimistuneet pyrkimykset koulutuksen
taloudellisen vaikutusten analysointiin (Juva 2004). Inhimillisen pääoman ja
koulutuksen vaikutusten tarkastelu synnytti ns. koulutuksen taloustieteen 1960-
luvulla. Koulutuksen taloustieteellinen tarkastelu voi kohdistua koulutuksen sisäiseen
tai ulkoiseen tehokkuuteen. Sisäisen tehokkuuden näkökulma liittyy
koulutusjärjestelmän panosten ja tuotosten tarkasteluun. Silloin kohteena ovat
järjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvien kustannusten vertaaminen välittömiin
tuotoksiin kuten suoritettuihin opintovuosiin tai tutkintoihin. Vaikka Suomessa
julkisen koulutuksen budjettiosuus on melko korkea, opiskelijamääriin ja tutkintoihin
suhteutetut menot ovat sekä koulu- että korkeakouluasteella vain OECD-maiden
keskiarvoa. Myöhemmin tarkemmin kuvattavan PISA-tutkimuksen aineistojen
pohjalta OECD on laatinut ehkä ensimmäisen uskottavaan aineistoon perustuvan
analyysin koulutukseen kohdistettujen taloudellisten panosten ja oppimistulosten
välisestä yhteydestä (kuvio 1). Tulokset ovat koulutuspolitiikan kannalta
mielenkiintoisia. Rikkaiden teollisuusmaiden keskinäisessä tarkastelussa koulutuksen
yksikkökustannuksina arvioitujen panosten ja oppimistulosten välillä ei ole yhteyttä,
mutta yhteys on selvästi nähtävissä, kun yhteyttä tarkastellaan koko aineistossa, jossa
ovat mukana myös köyhemmät maat (OECD 2002). Tämä painottaa sitä, että myös
koulutuksen alueella ns. ”Evidence Based Policy” on käymässä yhä tärkeämmäksi.
Positiivisia tuloksia ei välttämättä saada aikaan vain rahoitusta lisäämällä, vaan
jokaisen lisäkustannuksia aiheuttavan muutoksen kohdalla vaikutukset olisi erikseen
osoitettava (vrt. Juva 2004).