Lataa PDF - Sitra

6
Vaikka Suomen korkeakoululaitos toimii yleisesti ottaen hyvin ja on ollut merkittävä
vaikuttava tekijä viime vuosikymmenten yhteiskunnallisessa kehityksessä, siihen
liittyy eräitä vakavia ongelmia, jotka saattavat kärjistyä tulevaisuudessa. Vaikka
ammattikorkeakoulu on osoittautunut hyvin suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja
työmarkkinoihin sopivaksi koulutusmuodoksi, ei sen identiteetti ole vielä täysin
selvinnyt.
Yliopistokoulutuksen ongelma on nopeasta laajenemisesta aiheutunut suhteellinen
rahoituksen heikkeneminen. Myös yliopistojen hallinnollinen asema ja muut toimintaa
rajoittavat tekijät muodostavat merkittävän uhan suomalaisten yliopistojen
selviämiselle kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa.
Valmistavatko koulun käytännöt tulevaisuuden muutoksiin?
Tulevaisuuden kannalta olennaista on myös se, millaisia ovat koulun pedagogiset
käytännöt ja miten ne varustavat oppilaat sellaisilla yksilöllisillä ja yhteisöllisillä
ominaisuuksilla, jotka ovat olennaisia yhteiskunnan muuntumiskyvyn näkökulmasta.
Vaikka opetussuunnitelmissa ja oppimateriaaleissa on pyritty ottamaan huomioon
monia oppimistutkimusten esiin nostamia periaatteita, on opetuksen perusteille
edelleen ominaista ajatus valmiin ja periaatteessa ongelmattoman tiedon
välittämisestä. Kouluopetuksen perustana on edelleen hyvin staattinen ja vain vähän
problematisoitu näkemys tiedosta. Opetussuunnitelmien välittämä kuva eri tiedon
alueista nojautuu ajatukseen ongelmattomasti kumuloituvasta tietämyksestä. Tämä
merkitsee käytännössä sitä, että monet keskeiset tieteelliset käsitteet opitaan vain
pinnallisen määrittelyn tasolla, mutta oppilaiden syvällisempi ajattelu on pitäytynyt
perinteisissä arkikäsityksissä eikä ole muuttunut kehittyneempien tieteellisten
rakenteiden mukaisesti. Toisin sanoen oppilaat selviävät formaaleista koulukokeista,
mutta säilyttävät esimerkiksi fyysisen ympäristön lainalaisuuksia, matematiikkaa tai
historiaa koskevat harhakäsityksensä muuttumattomina läpi koko kouluajan. Samalla
se tarkoittaa sitä, että oppilaat eivät saa systemaattisesti kokemuksia tiedollisten
ristiriitojen käsittelystä, omien ennakkokäsitystensä kyseenalaistamisesta,
uskomusjärjestelmiensä muuttamisesta ja tiedon dynaamisesti kehittyvästä luonteesta.