Lataa PDF - Sitra

3
ikäluokan 9-vuotinen peruskoulu ovat merkinneet sitä, että koulumuodon valinta ei
ole erotellut oppilaita niin varhain ja niin jyrkästi kuin monissa muissa Euroopan
maissa. 1980-luvun alun koulujärjestelmä oli erittäin voimakkaasti valtakunnallisesti
säädelty yksityiskohtaisen lainsäädännön ja suhteellisen yksityiskohtaisen
valtakunnallisen opetussuunnitelman kautta. Kouluhallituksen,
ammattikasvatushallituksen ja lääninhallitusten kouluosastojen muodostama mittava
koulubyrokratia harjoitti myös kouluihin kohdistuvaa muuta yksityiskohtaista
ohjausta ja valvontaa.
Peruskoulun kantavana ideana oli tasa-arvon toteuttaminen kaikille yhteisellä koululla
ja oppimistuloksien tasoittaminen erityisin pedagogisin menetelmien. Ensisijaisesti
tasa-arvoon tähtäävä ja vahvaan keskusjohtoiseen malliin tukeutuva vaihe Suomen
peruskoulussa jäi melko lyhyeksi, jos vaiheen alkuajankohdaksi katsotaan
tasokurssien poistaminen 1980-luvun puolivälissä. Jo vuosikymmen loppupuolella
käynnistyi koulutuspoliittinen keskustelu, joka nosti esiin toisenlaisia äänenpainoja.
Sekä hallituksen että teollisuuden edustajien puheenvuoroissa arvioitiin kriittisesti
koulutusjärjestelmän tuottaman oppimisen laatua ja vaadittiin huomion kiinnittämistä
huippuosaamisen tuottamiseen. Samaan ajankohtaan sijoittui erittäin mittava
kouluhallinnon purkaminen, desentralisointi ja deregulaatio sekä pyrkimys lisätä
vanhempien valinnanmahdollisuuksia purkamalla koulupiiriin sidottua kouluvalintaa.
Ala-asteita myöten kouluja innostettiin profiloitumaan ja kilpailemaan keskenään.
Kuntien mahdollisuudet päättää koulua koskevista asioista laajenivat olennaisesti, ja
näin valtakunnallisen kouluhallinnon deregulaation vaikutukset ulottuivat sekä
koulutuksen määrärahoihin että opetussuunnitelmien sisältöön.
Suomen koululaitoksen opiskelijavirtojen tarkastelun ja PISA-tutkimuksen
kansainvälisen vertailun perusteella voidaan olettaa, että pitkään systemaattisesti
toteutetun tasa-arvoa korostaneen koulutuspolitiikan tulokset ovat selkeästi
nähtävissä. Toisaalta maan sisällä toteutetut tutkimukset viittaavat siihen, että
alueelliset ja sosiaaliset tekijät selittävät merkittävästi oppilaiden suorituseroja ja
koulutusurien muotoutumista. Käytettävissä olevien tietojen perusteella on myös
mahdollista olettaa, että 1990-luvun aikana kehityksen suunta on kääntynyt siten, että
alueelliseen ja sosiaaliseen taustaan kytkeytyvät erot suorituksissa ja
koulutusvalinnoissa ovat kasvamassa.