Lataa PDF - Sitra

uutisosasto voinut enää välttyä EU-uutisilta. Myös monet lähialueuutiset on jo vuosia
luokiteltu useissa joukkoviestimissä kotimaanuutisiksi: ne löytyvät kotimaanosastoilta
ja niiden tekemisestä vastaavat pääasiassa kotimaantoimittajat.
Talous hivuttautuu agendalle
Talousaiheiden lisääntyminen Helsingin Sanomien lähtöjuttuina 1990-luvun kuluessa
vahvistaa aiempia havaintoja talousjournalismin merkityksen kasvusta. Potentiaalia olisi
kuitenkin ollut jo aiemmin. Tämä käy ilmi esimerkiksi taloussivujen lähtöjuttujen
analyysista.
Yleinen käsitys on, että vaikeneminen tai keskustelemattomuus leimasi
pääomamarkkinoiden vapauttamista 1980-luvulla. Yleisradion taloustoimittaja Risto
Johnson muisteli 1990, että keskustelu ”harmaista rahamarkkinoista” olisi kuitenkin
alkanut jo 1970-luvun lopussa (Johnson 1990, 66). Suppea empiriamme Helsingin
Sanomien talousuutisista kertoo samaa. Sen mukaan lehdessä keskusteltiin varsin
vilkkaasti esimerkiksi lyhyen rahan markkinoista jo keväällä 1982. Taloustiistain
juttupaketti (16.2.1982, s. 21) ”harmaan rahan” markkinoista Suomessa ja maailmalla
on kiinnostava. Jutun otsikkona oli ”Harmaat rahat kiertävät valvonnan ja verotuksen”.
Toimittaja kirjoitti jutussaan, että ”vaikka harmaan rahan liikuttelussa ei suoranaisesti
rikotakaan lakia, niin ainakin sen kiertämisestä voidaan puhua”. Lyhyen rahan
markkinat olivat jutun mukaan alkaneet maailmalla 1970-luvulla, kun suuret öljy- ja
autoyhtiöt alkoivat sijoittaa varojaan entistä tuottavammin. Vaikka toimittaja pyrkikin
jutussaan moralisoimaan uutta käytäntöä, hän ei löytänyt yhtään lähdettä vahvistamaan
epäilyjään esimerkiksi veronkierrosta. Suomen Pankin Rolf Kullberg totesi (16.2.1982),
että harmaan rahan markkinat ovat jopa ”ehkä tervettä kehitystä”. Yhdyspankin Mika
Tiivola paheksui Taloustiistain jutussa koko ”harmaan rahan” käsitettä ja halusi sen
sijaan puhuttavan markkinarahasta. Kansallispankin pääjohtaja Veikko Makkonen
totesi, että ”kun normaalit rahamarkkinat eivät ole mukautuneet uusiin vaatimuksiin,
markkinavoimat ovat murtaneet esteet”.
1980-luvun alku näyttää olleen myös aikaa, jolloin Suomen talouden
kansainvälistymisestä uutisoitiin vilkkaasti. Kansainväliseen talouteen erikoistunut
taloustoimittaja Renny Jokelin haastatteli Suomen Pankin johtajaa Kari Narsia
Torontossa syyskuussa 1982 IMF:n ja Maailmanpankin valuuttakokouksen yhteydessä.
Nars kertoi, että ”Suomea pidetään tällä hetkellä maailmassa hyvänä sijoituskohteena ja
Suomeen olisi luvassa jopa enemmän luottoa kuin mitä maa tarvitsee”. Nars sanoi
myös, että Suomen maine oli noussut selvästi sen jälkeen, kun IMF:n ja
Maailmanpankin kevätkokous oli pidetty Helsingissä. (HS 10.9.1982.) Kevään 1982
aikana monet yritysten kansainvälistymiseen liittyvät toimet joutuivat eri maiden
viranomaisten syyniin. Valtio puuttui esimerkiksi konepajayhtiö Naviren myyntiin
norjalaiselle Kvaernerille. HOP:n pääjohtaja Petterssonin mielestä Suomen Pankki
kuitenkin ”puolusti vain meidän maamme etuja”. (HS 4.3.1982.) Aiemmin Ruotsin
hallitus oli puuttunut Valmetin saamaan raitiovaunukauppaan. (15.1.1982.) Kone Oy oli
ensimmäisiä ulkomaisia yrityksiä, jonka osakkeita alettiin noteerata Tukholman
pörssissä. (HS 9.8.1982). Kun Nokia hieman myöhemmin yritti samaa, se joutui
Ruotsin pankkivaltuusmiesten arvioitavaksi ja sen pörssianomuksen käsittelyä aluksi
lykättiin. (HS 25.11.1982).