Lataa PDF - Sitra

Nyt kansainvälisen talouskehityksen uskotaan vain lievästi hidastuvan tänä vuonna.
Suomi itse aiheutettuine inflaatioineen ja ylikuumenemisineen joutuu kovempaan
kurimukseen. Maan talous käännetään jälleen kerran pääosin rahapolitiikalla eli kovalla
korolla. Valtiovarainministeriön itsetyytyväisyys on kerettiläistä, sillä sen toimet eivät ole
riittäneet hillitsemään ylikuumenemista. Korko on puolestaan raaka ase. Se voi olla myös
arvaamaton ja tehdä kovempaa jälkeä kuin on tarkoitus. Niinhän on monessa
suhdannekäänteessä tapahtunut.
Ulkomaan uutisten pitkäaikaista lähtöjuttuhegemoniaa selittävät varmasti Itä- ja Keski-
Euroopan suuret poliittiset muutokset 1980-luvun lopussa ja 1990-luvun alussa. Etenkin
Neuvostoliiton sisäpolitiikan muutoksia seurattiin Suomessa tarkasti. Monilla
joukkoviestimillä oli Moskovassa oma kirjeenvaihtaja tai avustaja 1980- ja 1990-
lukujen vaiheessa. Tuolloin Moskovassa oli enemmän suomalaisia toimittajia kuin
koskaan ennen tai sen jälkeen. Tämä johtui muun muassa siitä, että ensimmäistä kertaa
Moskovassa saattoi tehdä journalistista työtä ilman virallista akkreditointia
toimittajaksi.
Neuvostoliiton sisäpolitiikkaa seurattiin Helsingin Sanomien etusivuilla tarkemmin kuin
Suomen talouden kehitystä, ja ehkä tämän takia monet kansalaiset ja etenkin nuoret
tulkitsivat väärin Suomen talouslaman suurimmaksi syyksi nimenomaan Suomen
Neuvostoliiton kaupan romahtamisen (ks. esim. Aslama, Kivikuru & Valtonen 2002,
224).
Esimerkiksi 8.7.1990 HS:n etusivun kaksi tärkeintä uutista olivat Neuvostoliittoaiheisia:
”Gorbatshov esti Nkp:n johdon yksilöarvioinnit, pääideologi Vadim Medvedev
sai ’punaisen kortin’” ja ”Ongelmat pahenevat NL:n maataloudessa”. Vasta kolmantena
juttuna oli Suomen talouden ongelmiin liittyvä aihe: ”Kuinka kauan kallis markka pitää
pintansa?” Sitä ei ollut luokiteltu edes uutisaiheeksi, mistä kertoo ohuempi
otsikkotyyppi. Toisaalta myös muut ulkomaan aiheet, kuten Lähi-idän kriisi, syrjäyttivät
helposti talouslamaa ennakoivat uutiset.
Helsingin Sanomien etusivun ulkomaan lähtöjuttujen tarkempi erittely vahvistaa
aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan negatiiviset aiheet korostuvat ulkomaan
journalismissa. Hieman pelkistäen voidaan sanoa, että ulkomaan kriisien määrä
Helsingin Sanomien uutisetusivulla on ollut melkeinpä vakio 1982, 1990, 1993 ja 2000.
Kivikurun (1998, 205) mukaan ”ulkomaanuutisointi on astetta vahvemmin rutinoitunut
niin lähteiden käytöltään kuin toimintaperiaatteiltaan kuin moni muu journalismin
lohko”. Hänen mielestään ulkomaanuutisten genreen kiinnittyy astetta muodollisempi
uutiskriteerien kimppu kuin kotimaanuutisiin: ulkomaan uutinen on sekä muodoltaan
että sisällöltään varsin stereotyyppinen.
Sotia, onnettomuuksia ja muita ihmishenkiä vaativien kriisien lisäksi Helsingin
Sanomien etusivun ulkomaan pääjutut kertoivat 1982, 1990, 1993 ja 2000 varsin
tasaisesti, mutta koko ajan suhteellisesti vähenevästi kansainvälisestä politiikasta ja eri
maiden sisäpolitiikasta. Kansainväliset talousaiheet sen sijaan lisääntyivät koko ajan
tarkasteluajanjaksojen aikana.
Ero kotimaan ja ulkomaan uutisten välillä on kahdenkymmenen vuoden aikana myös
pienentynyt. Viimeistään Euroopan Unionin jäsenyys (1995) kansainvälisti suomalaisen
journalismin. Ulkomaan uutiset alkoivat sekoittua kotimaan uutisiin eikä yksikään