Lataa PDF - Sitra

McCombs ja muut tutkijat ovat havainneet myös sen, että joukkoviestimet seuraavat
toistensa sisältöjä ja agendan asetteluja. (Rosenberg 1998, 110−115, Mörä 1999, 117–
120.)
Etenkin kansainvälisten ja kansallisten uutistoimistojen merkitystä joukkoviestinten
agendan luojina on pidetty suurena (Ks. esim. Rantanen 1998, 44−52). Rosenberg
huomauttaa, että yhteiskunnan eri sektorit vaikuttavat toisiinsa, eikä viestinten
päiväjärjestyksen muotoutuminen ole irrallaan poliittisesta kentästä ja poliittisista
agendoista (Rosenberg 1998, 114). Anu Kantolan mukaan ”viestimillä voi olla paljon
valtaa siihen, mistä asioista puhutaan (…) medioilla on eräänlaista työjärjestys- tai
esittelijävaltaa, mutta ei suoraa päätöksentekovaltaa, koska päätökset tehdään
muodollisissa instituutioissa” (Kantola 2002, 268). Keskeistä agenda setting -
tarkastelussa on ottaa selville, mistä mediassa puhutaan ja mistä vaietaan, mutta myös
painotukset ovat tärkeitä.
Journalismille on tyypillistä, että kiinnostuksessaan kaikkea uutta kohtaan se nostaa
esiin erilaisia ilmiöitä, yhteiskunnallisia kysymyksiä sekä sosiaalisia ja teknologisia
innovaatioita jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Periaatteessa toimittajan tulisi
työskennellä jatkuvasti herkistyneenä kysymykselle: Mikä tässä on uutta? Käytännössä
riippuu hyvin pitkälle toimittajien ja toimitusorganisaatioiden havaintokyvystä ja
lähdeverkostosta, missä vaiheessa ne saavat selville tai tulevat tietoisiksi uusien
ilmiöiden, kysymysten, tyylien, innovaatioiden jne. olemassaolosta. Toinen ongelma on
sen arviointi, missä asioissa on todellista tulevaisuuden potentiaalia ja mitkä ovat
enemmänkin päivänperhosia. Esimerkiksi kansainvälisten tapahtumien uutisoinnissa
osoittaa erityistä ammattitaitoa oivaltaa uutistoimistojen suuresta pikku-uutisten tulvasta
sellaiset tiedot, joiden voidaan perustellusti olettaa olevan alkua suuremmille
prosesseille.
Erilaisten ilmiöiden ja innovaatioiden löytäjänä, julkisuuteen nostajana ja levittäjänä
journalismi ei luonnollisesti ole pyyteetön sivustaseuraaja. Se on kiinnostunein niistä
asioista, joilla on erityistä huomioarvoa yleisön näkökulmasta ja se vierastaa
moraalisesti epäselviä, arkijärjen näkökulmasta vieraita ja monimutkaisia aiheita, joita
ei voi visualisoida eikä henkilöidä. Media voi myös itse olla kaupallisesti tai poliittisesti
osallinen prosesseissa, jotka herkistävät ja motivoivat sen seuraamaan ja tunnistamaan
tietyntyyppisiä innovaatioita.
Se seikka, että journalismi jo varhaisessa vaiheessa havaitsee jonkin trendin tai
kehittymässä olevan asian, ei vielä merkitse ilmiön läpimurtoa laajempaan tietoisuuteen.
Pieni empiirinen ekskursio: Helsingin Sanomien lähtöjuttujen agenda
Jotta edellä sanottu kiinnittyisi journalismin konkreettiseen sisältöön hieman paremmin,
etsimme pienen empiirisen näytteen kotimaisen journalismin sisällöistä vuosina
1982−2000. Näyte ei tarjoa mahdollisuuksia yleistämiseen. Tavoitteena on
havainnollistaa esimerkkiaineiston avulla joitakin sellaisia journalismin piirteitä, joilla
on merkitystä yhteiskunnallisen muutoksen kannalta. Uutisaihe on päässyt median
agendalle vasta, kun sitä käsitellään lehden pääkirjoituksissa ja etusivuilla tai tv:n