Lataa PDF - Sitra

16
Osa tutkijoista ja sosiaalialan työntekijöistä, samoin aktiivisimmat työn kohteet etsivät
vaihtoehtoista sosiaalipolitiikkaa. Yksimielisiä ollaan siitä, että nykyisin
sosiaalipolitiikan keinoin alistetaan ja nöyryytetään autettuja, niitä ihmisiä, jotka
luokitellaan tuottamattomien ryhmään.
Arvostelijoiden mielestä nöyryyttäminen ja alistaminen näkyvät huono-osaisten
elämän valvontana; kontrolloidaan ja pakotetaan.
(HS 27.3.1984)
Myös terveydenhoidossa ja valistuksessa etsittiin 1980-luvulla pehmeämpää,
yksilöiden tarpeista ja toiveista lähtevää otetta, joka paremmin tavoittaisi kohteet ja
herättäisi vastakaikua.
Nyt aiotaan iskeä vakavasti kansantautiemme kimppuun ja parantaa suomalaisten
elämänlaatua. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on siinä tarkoituksessa laatinut
ihmisen elämänkaaren mittaisen terveydenhoito-ohjelman. (...) Kunnianhimoista
suunnitelmaa ei toteuteta pakolla vaan tarkastettavan tarpeista ja toiveista lähtien. Jos
uusiin elämäntapoihin patistetaan liikaa, ohjelma joutuu helposti vastatuuleen.
(HS 11.2.1987)
Myöhemmin 1990-luvulla yksilön ja asiakkaan roolia korostavassa ajattelussa mentiin
vielä pitemmälle ja pohdittiin erilaisia järjestelmiä, joilla esimerkiksi valtiollisesti
tuotetut terveys- ja sosiaalipalvelut pantaisiin kuitenkin kilpailemaan keskenään.
Lääketiede 94 -tapahtuman avajaispuheessa dosentti Kale Juva suositti suomalaisille
ruotsalaisen mallin mukaista valtakunnallista hoitotakuuta. Sen tarkoituksena olisi
taata jokaiselle suomalaiselle tietyn ajan kuluessa sairautensa edellyttämä hoito.
Mikäli sairastavan oma kunta ei hoitoa voi järjestää, olisi potilaalla oikeus hakeutua
muualle. Laskut maksettaisiin kuntien yhteisesti rahoittamasta kustannusten
tasausrahastosta.
(HS 12.1.1994)
Kokeiluhankkeista kiinnostavin on ajatus hoitotakuujärjestelmästä. Siinä potilaan on
päästävä hoitoon sovitussa, paranemisen kannalta olennaisessa ajassa. Aikataulut
ylittävä sairaala karsiutuu, ja vain tehokkaat jäävät jäljelle. Valitettavasti järjestelmä