Lataa PDF - Sitra

urheiluliikkeen sisältä tulevia alan harrastajia, jotka samastuivat ennen muuta
urheiluelämään ja joiden ammatillinen osaaminen toimittajina kehittyi käytännön
harjaantumisen myötä. Toisaalta professionalisoituminen viittaa siihen, että
toimittajakunnan ammatillisessa itseymmärryksessä ja toimintakulttuurissa on joitakin
yhtymäkohtia perinteisten suljettujen professioiden, kuten juristien ja lääkärien
ammattikulttuuriin. 4 Pääsyä toimittajan ammattiin ei ole kuitenkaan sidottu mihinkään
tiettyyn koulutukseen; usein käytetyn ilmauksen mukaan kyse onkin ns. semiprofessiosta.
Vallan ja raportoimisen ongelma on talousjournalismissa ja politiikan journalismissa
paljolti sama. Professionalismin vahvistuessa journalistit ottavat etäisyyttä
vallankäyttäjiin ja myös yksittäiseen työnantajaan; vastuuta koetaan olevan myös
yleisöä ja omaa ammattikuntaa kohtaan. (Johnson 1990, 70.)
Talousjournalismi on varsin uusi tulokas suomalaisessa mediamaisemassa.
Hufvudstadsbladetissa oli tosin erillinen taloustoimittaja jo 1910-luvulla ja Helsingin
Sanomiin talouden erikoistoimittaja tuli 1930-luvulla. Maakuntalehdet alkoivat palkata
taloustoimittajia ”kauppa- ja merenkulkuosastoille” 1960-luvulla, mutta vasta 1980-
luvulla talousjournalismi alkoi ammattimaistua. (Mervola 1995, 292; Korhonen 1998,
100). Hyvää pohjaa oli kuitenkin luotu jo 1970-luvulla. Esimerkiksi Helsingin Sanomat
perusti 1972 talouden erikoisosaston Taloustiistain ja Uusi Suomi pian tämän jälkeen
talouden sunnuntaisivustot. Taloustiistain esikuvana olivat olleet ruotsalaisen Dagens
Nyheterin talouden erikoissivut. Samassa yhteydessä Helsingin Sanomat hankki
yksinoikeudet yhdysvaltalaiseen uutistoimiston AP:n talouspalveluun Dow Jonesiin
sekä talouslehti Financial Timesin erikoispalvelun. (Mikkonen 1998, 43–44; Huovila
2003, 212.)
Miksi suomalaisen talousjournalismin nopein kasvuvaihe kuitenkin ajoittuu
nimenomaan 1980-luvun alkuun? Jälleen kerran voidaan toistaa, että Suomessa
seurattiin kansainvälistä esimerkkiä.
Angloamerikkalaisten taloussanomalehtien levikit lähtivät ensimmäisen kerran selvään
nousuun 1950-luvulla, jolloin myös Lontoon ja New Yorkin finanssikeskukset
menestyivät. The Wall Street Journalista (WSJ) tuli Yhdysvaltain suurilevikkisin
päivälehti ja myös brittiläinen The Financial Times (FT) menestyi. Ne olivat kuitenkin
vielä selvästi kansallisia medioita. Kotimarkkinoiden kylläännyttyä talouslehdet
alkoivat tähyillä kansainvälisiä talousjournalismin markkinoita ja samalla globaalia
markkinajohtajan asemaa. Kun WSJ:n ja FT:n neuvottelut yhteisestä maailman
talouslehdestä kariutuivat, alkoi WSJ julkaista satelliittien avulla Aasian painostaan
1976. FT seurasi pian perässä ja aloitti Saksan painoksensa Frankfurtissa 1979.
(Tunstall & Machin 1999, 81.)
Talouslehtien globaali kilpailu näkyi myös Suomessa. Kansainvälisen
uutiskiinnostuksen arvioimiseksi tätä tutkimusta varten tehtiin Suomea koskeva haku
4 Esimerkki tästä on ammattieettinen itsesääntely (Suomessa erityisesti Suomen Journalistiliiton
julkaisema Journalistin ohjeet sekä hyvää journalistista tapaa valvova Julkisen sanan neuvosto), jolla ei
ole kuitenkaan samanlaista konkreettisesti sanktioivaa merkitystä kuin joidenkin suljettujen professioiden
sääntelyjärjestelmillä. Mainittakoon, että toimittajilla on ollut vuodesta 1975 lähtien työehtosopimuksessa
ns. vakaumuksen suoja, joka antaa mahdollisuuden olla toimimatta vastoin ammattieettisiä normeja.