Lataa PDF - Sitra

Anonyymin Sonera-kirjan julkaiseminen ensin verkossa 2002 osoitti, että internetin
sisällöt voivat herättää suurta huomiota. Onkin selvää, että internetistä on tullut sekä
toimittajille että myös monille kansalaisille tärkeä työkalu, jota ilman ei enää osata olla.
Mainosmaailman lauseita mukaillen: internet on alati päivittyvä virtuaalinen
tietosanakirja, nopea ja edullinen globaali kommunikaatioväline sekä koko perheen
viihdekeskus.
Tekninen kehitys merkitsi journalismin volyymin voimakasta kasvua tutkimusaikana.
Harva yksittäinen lehtijuttu tai radio- tai tv-ohjelma (aivan poikkeuksellisia tapauksia
lukuun ottamatta) voi enää saada sellaista kansallista merkitystä kuin mikä oli
mahdollista vielä esimerkiksi 1960-luvulla. Suuri volyymi merkitsee ennen muuta
saman aineiston levittäytymistä entistä useampiin jakeluteihin ja yksittäiseen tuotantoon
käytetyn kokonaistyöajan pienenemistä, sillä journalismin työvoima ja kansainvälisiin
ostoihin käytetyt varat eivät ole kasvaneet samassa suhteessa kuin esim. ohjelma-aika ja
koko sisällön volyymi. Yleistys ”enemmän samaa” lienee jossakin määrin paikkansa
pitävä, sillä toiminta on usein supistunut sellaisilla sektoreilla (esim. kakkoslehdet ja
aidosti paikalliset paikallisradiot), joilla journalismi on ollut valtavirrasta poikkeavaa ja
kasvanut siellä, missä se perustuu lähinnä halpatuotantoisiin standardiuutisiin, kuten
puhelimen, verkon ja television kautta välitettävät uutispalvelut ja ilmaisjakelulehdet.
Suuri volyymi merkitsee kuitenkin myös sitä, että julkaisukynnys on varsin alhaalla ja
poikkeuksellisellekin aineistolle löytyy tilaa – jos ei muutoin, niin tuottamalla aineistoa
itse verkkoon. Tuo poikkeuksellinen tulee kuitenkin merkitykselliseksi vasta
saavuttaessaan hyvin laajan ja pitkään kestävän julkisuuden monissa eri välineissä. Jos
mediaa ajatellaan sosiaalisen oppimisen välineenä, kyse ei enää ole koululuokasta, jossa
jokainen seuraa tarkkaavaisesti samaa (ja ehkäpä hieman tylsää) opetusta. Kyse on
hälisevästä ja lukemattomien teknisten laitteiden värittämästä hallista, jossa jokainen
etsii omat tietonsa. Tarjonnan kasvaessa ihmisten median käyttö on yksilöllistynyt ja
jossakin vaiheessa erityisesti verkkoviestintä, mutta myös digitaalinen televisio, tulee
mahdollistamaan hyvin tarkasti räätälöidyn ja kohdennetun, yksilöllisen mediatarjonnan
seuraamisen (ja myös käytöstä maksettavien maksujen tarkan kohdentamisen).
Mitä tämä tarkoittaa journalismille yhteisenä julkisuutena on sitten toinen asia, sillä
suomalaisen journalismin selkeä etu sosiaalisen oppimisen näkökulmasta on tähän
saakka ollut sen kyky tavoittaa lähes koko kansa tai alueellinen yleisö sosiaalisiin
eroihin katsomatta. Lamavuosien ehkä merkittävin yksittäinen mediakentän muutos oli
sosiaalisen kuilun repeäminen journalismin kulutuksessa. Esimerkiksi monet
maakuntalehdet näyttäisivät menettäneen (peittoprosentteina tarkasteltuna) jopa yli 20
prosentin osan kotitalouksia tilaajakunnastaan, ja kato on ollut erityisen rajua
heikommin toimeen tulevissa kaupunkilähiöissä (Mervola 1998). Maakuntalehtien
yleisön sosiaalisen koostumuksen muutos näkyy varmasti aikanaan myös sisällössä.