Lataa PDF - Sitra

2 MEDIAJÄRJESTELMÄN MUUTOKSET
Mediajärjestelmän muutoksella tarkoitetaan tässä artikkelissa median omistuksessa,
markkinoissa, tuotannon ja jakelun organisaatiossa ja tekniikoissa sekä kulutuksessa
tapahtuneita muutoksia. Niitä koskevan tiedon kautta välittyy tietoa joukkoviestinnän
yhteiskunnallisen roolin muutoksista ja niistä journalistisen työn reunaehdoista, jotka
vaikuttavat sisältöön. Voimme olettaa, että toimittajan oma työ, yhteiskunnallinen
asema ja organisaation toimintatapa kirjoittautuvat hänen tekstiinsä sisään. Suhde
esimerkiksi muutokseen, uudistumisvaatimuksiin tai kilpailuun ovat merkittäviä
tekijöitä, kun toimittaja ja laajemmin koko journalistinen kulttuuri rakentaa
representaatioita yhteiskunnallisesta todellisuudesta.
Kansainvälinen kehikko
Globaali talous suosii suuria yrityksiä. Myös mediatoimialalla fuusiokehitys on ollut
pitkään nähtävissä. Mediayritysten keskittymistä Yhdysvalloissa, Isossa-Britanniassa,
Saksassa, Ruotsissa ja Suomessa selvittänyt Jyrki Jyrkiäinen (1994) päätyi seuraaviin
tuloksiin 1980-luvun lopun tilanteesta:
1) Joukkoviestinnän keskittyminen alkoi länsieurooppalaisissa jälkiteollisissa
yhteiskunnissa ensin kansallisesti, mutta 1980-luvulla keskittyminen muuttui
yhä kansainvälisemmäksi.
2) Sanomalehtimarkkinat olivat kehittyneet oligopolistiseen tai monopolistiseen
suuntaan. Monopolirakenne oli nähtävissä 1980-luvulla etenkin alueellisilla,
maakunnallisilla ja paikallisilla markkinoilla.
3) Suuret viestintäyhtiöt olivat kasvattaneet markkinaosuuksiaan ja vahvistuneet
diversioitumalla ja monialaistumalla multimediayhtymiksi, joiden
päälaajentumissuunta kotimaisten markkinoiden kyllääntymisen jälkeen olivat
globaalit markkinat. (Jyrkiäinen 1994, 369.)
Kehitys on sittemmin jatkunut samansuuntaisena ja herättänyt kriittistä keskustelua
useimmissa Euroopan maissa, tunnetuimmin Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Italiassa.
Vaikka tarkastelujakson 1980–2000 määräävä tendenssi onkin Euroopassa ollut
joukkoviestintää koskevan sääntelyn purkaminen ja markkinoiden vapauttaminen
(esimerkiksi kansallisten yleisradioyhtiöiden asemaa muuttamalla), vuosituhannen
vaihteessa on noussut voimakkaasti esiin myös kysymys siitä, toimivatko deregulaation
myötä kehittyneet suuryhtymät kilpailun esteenä ja muodostuuko niiden ja politiikan
välille ei-toivottuja yhteyksiä ja valtakeskittymiä.
Media-alan liiallista keskittymistä on pyritty estämään kilpailulainsäädännön avulla.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa ensin antitrustilainsäädäntö ja myöhemmin liittovaltion
viestintäkomission (FCC:n) säännökset rajoittivat mediayhtiöiden kasvua. FCC:n
tarkoituksena oli toisen maailmansodan jälkeen estää sanomalehtien, radioasemien ja
televisioasemien keskittyminen samalla markkina-alueella. Viime vuosikymmenien
aikana Yhdysvalloissa on kuitenkin alettu purkaa vanhoja media-alan
omistusrajoituksia. Radioasemien keskittymisen estävät säädökset purettiin 1996, ja sen
jälkeen yksi yhdysvaltalainen yhtiö on noussut globaalisti merkittävään asemaan.