Lataa PDF - Sitra

kuin koosteita yhteiskunnan eri organisaatioiden lausumista? Vaikuttaa siltä, että media
ottaa tällaisen roolin mieluusti markkinoidessaan itseään, mutta harvemmin
keskusteltaessa vastuukysymyksistä.
Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että journalismin yhteiskunnallinen vaikutus toteutuu
yhteiskunnan tiedollisiin ja vuorovaikutuksellisiin prosesseihin monin tavoin
kietoutuneen informaation infrastruktuurina. On ehkä riittämätöntä, mutta ei täysin
väärin kuvata journalismia metaforisesti tieverkostona, joka mahdollistaa yhteiskunnan
monenlaisille toimijoille liikkumisen eri tarkoituksissa eri suuntiin. Tieverkosto asettaa
kuitenkin omat sääntönsä käyttäjille, se ulottuu paremmin tai huonommin (tai ei
lainkaan) eri kohteisiin, se on rakennettu suosimaan tietyntyyppisiä käyttäjiä eikä siihen
turvautuminen ole sen paremmin riskitöntä kuin maksutontakaan; välttämätöntä
kuitenkin. Yksilön näkökulmasta median vaikutuksia ei tule ylikorostaa, sillä käytössä
olevien mielipidetutkimusten mukaan niin Suomessa kuin kansainvälisestikin ihmisten
mielipiteet joukkoviestinnästä ovat perin kriittisiä (Haikonen & Kiljunen 2003, 76-
78, Luostarinen 1999). Koulun, perheen, työpaikan ja muiden lähiyhteisöjen rooli
maailman ja myös mediatiedon jäsentämisessä ei ole kadonnut, ja joukkoviestinnälle on
myös taiteen, tieteen ja uskonnon kaltaisia vaihtoehtoisia tiedon ja maailmankuvan
järjestelmiä.
On mahdollista olettaa – kuten tässä artikkelissa teemme –, että joukkoviestinnän
vaikutus toteutuu osittain ihmisten yksilöllisissä ja kollektiivisissa
päätöksentekoprosesseissaan käyttämien tietojen, käsitteiden ja tulkintakehysten kautta.
Journalismi yhtäältä tuottaa informaatiota, toisaalta se käsitteellistää informaatiota
yleistäviksi ja tulkintapitoisiksi käsitteiksi ja kolmanneksi se luo käsitteiden välisten
suhteiden järjestelmiä, jotka ohjaavat ja kehystävät yksittäisiä tulkintoja. Vaikka usein
ajatellaankin, että journalistinen toiminta on juuri nykyhetken kuvaamista, sen sisältö
rakentuu aina suhteessa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Nykyhetken tulkinta näet
tapahtuu aina tietynlaisen historiankuvan ja tiettyjen tulevaisuutta koskevien toiveiden
ja pelkojen kautta. Tämä lienee myös päätöksentekomme logiikka: pohdimme
ratkaisumme menneen opetusten, tulevan odotusten sekä niiden kautta tulkitun
nykyhetken tilannearvion avulla. Median vallassa ei ehkä suoranaisesti ole se, mikä on
päätöksen sisältö, mutta sillä on vaikutuksensa siihen, millaisen tiedon varassa, millaisia
käsitteitä käyttäen ja millaisiin tulkinnallisiin kehyksiin tukeutuen ihmiset päätöksiään
tekevät.
Aikaisemmasta tutkimuksesta tiedetään, että journalismilla on oma roolinsa siinä
prosessissa, jossa kullekin aikakaudelle tyypilliset todellisuutta ja todellisuutta koskevan
tiedon välittämistä koskevat käsitykset syntyvät, uusiutuvat ja muuntuvat. Hieman
toisenlaisten puhetapojen puitteissa voitaisiin puhua esimerkiksi kulttuurin hiljaisesta
tiedosta, arkijärjestä, skeemoista, myyteistä tai yleisistä uskomuksista.
Esimerkiksi varhaiselle, modernin epookkiin syntyneelle, journalismille oli tyypillistä
kiinnittyminen organisaatioiden yhteiskuntaan, jolloin tärkeimmiksi lähteiksi
muodostuivat hallinto, edustukselliset elimet, puolueet, etujärjestöt, yritykset,
kansalaisjärjestöt jne. ja maailmaa jäsennettäessä rakenne asettui yksittäisten ilmiöiden
yläpuolelle. Toisaalta journalismi solmiutui aikansa tieteelliseen maailmankuvaan ja sen
kautta edistysuskoon, tiedon siirtoon valistumattomille, syy-seuraussuhteiden