Lataa PDF - Sitra

akentamaan vastaanottajan aseman suhteessa politiikan ilmiöihin hyvin erilaisin tavoin.
(3) Mitkä tekijät puolestaan vaikuttavat sisällön muotoutumiseen? On hyvin
ajateltavissa, että esimerkiksi joukkoviestinnän rakenteilla on yhteiskunnalliseen
uudistumiskykyyn kytkeytyviä vaikutuksia. Jos vaikkapa valtion alueella toimivilta
joukkoviestimiltä puuttuu lainmukainen mahdollisuus, tekninen tai taloudellinen kyky
tai liiketoimintakonseptiin liittyvä halu välittää mahdollisimman todenmukaista tietoa
kansainvälisestä kehityksestä, uusien ideoiden ja innovaatioiden omaksuminen muualta
maailmasta vaikeutuu. Ensimmäisestä käyvät esimerkiksi suljetut, totalitaariset maat,
toisesta pienet ja köyhät maat, joiden viestimillä ei ole resursseja omiin kirjeenvaihtajiin
ulkomailla tai laadukkaiden kansainvälisten informaatiopalvelujen käyttöön.
Kolmannesta voidaan mainita esimerkkinä Yhdysvaltain kansallinen media, jonka
ulkomaan uutisten tarjonta laski 1990-luvun kuluessa – noustakseen tosin uudelleen
syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen (Uskali 2001).
Tässä artikkelissa tarkastelu kohdennetaan koko median sijasta journalismiin, jolla
ymmärretään joukkoviestinnän faktapohjaisia ja ajankohtaisia sanomia sekä noiden
sanomien tuotannon järjestelmää. Tarkastelun ulkopuolelle jää siten esimerkiksi median
laaja fiktiotuotanto. Journalismin ydinaluetta ovat perinteisesti olleet radion, television
sekä lehdistön uutis- ja ajankohtaisohjelmat ja -jutut. Artikkelin toinen rajaus on
keskittyminen kansallisen mediajärjestelmän kehitykseen, Suomessa maan kansallisilla
kielillä toteutettuun joukkoviestintään. Kansainvälistyminen ja kansainväliset vaikutteet
ovat luonnollisesti osa tätä kehitystä, mutta kansainvälistymistä tarkastellaan
suomalaisen median näkökulmasta. Kolmanneksi journalismia katsotaan artikkelissa
ennen muuta tuotantoprosessin ja sen tuloksena syntyvien lopputuotteiden
näkökulmasta. Jos tarkastelu toteutettaisiin esimerkiksi yksittäisen kansalaisen
informaatiotarpeiden tai informaation hankinnan suunnasta, lopputulos voisi olla
erilainen.
Lukijan tehtäväksi jää arvioida, kuinka merkittävänä näillä rajauksilla syntyvää
kokonaisuutta yhteiskunnallisen muutoksen kannalta vuosien 1980–2000
tarkastelujaksona ja tulevaisuudessa voidaan pitää. On aivan perusteltua väittää, että
joukkoviestinnän fiktiopohjainen aines on faktapohjaista merkittävämpää tai että
kansallinen mediajärjestelmä menettää nopeasti merkitystään; esimerkiksi
kansainvälistä kehitystä koskevan tiedon hankinnassa kansallinen media ohitetaan
vaikkapa käyttämällä kansainvälisiä taloustietopalveluja tai ylikansallisten
kansalaisjärjestöjen omia verkostoja. Tietoverkkoihin on myös liitetty ajatus, jonka
mukaan koko keskitetyn joukkoviestinnän (yhdeltä monille) järjestelmä ja toimittajien
portinvartijan rooli katoaa ihmisten hankkiessa tarvitsemansa informaation itsenäisesti
ja osana niitä verkostoja, joihin he kuuluvat. Itse oletamme, että kansallinen,
journalistinen joukkoviestinnän järjestelmä on ollut tämän artikkelin tarkastelujaksolla
yhteiskunnallisesti varsin merkittävä asia, eikä sen tärkeys katoa
lähitulevaisuudessakaan.
Artikkelin alkuosassa nostetaan esiin joitakin teoreettisempia kysymyksiä, jotka
kuitenkin pyritään nivomaan suomalaisen yhteiskunnan ja median todellisuuteen
vuosina 1980–2000. Lähestymiset pohjaavat suomalaiseen mediatutkimukseen ja
suomalaisen yhteiskunnan seuraamiseen, mutta kaikki päätelmät eivät ole
aineistoperustaisia ja selkeästi yksittäisiin tutkimuksiin nojaavia. Artikkelin toisessa
jaksossa käsitellään kansainvälisen mediamaiseman ja suomalaisen mediakentän