Lataa PDF - Sitra

maailmalta. Yksi tv:n mahdollisista vaikutuksista on niin sanottujen mediapaniikkien
lisääntyminen. Mediapaniikilla tarkoitetaan yleensä aihetta, jossa maailma ja
turvallisuutemme on jollakin tavoin uhattuna ja joka saa todellista riskiä selvästi
suuremman näkyvyyden mediassa.
Ulkopolitiikka kuului Kekkosen aikana ja pitkään vielä Mauno Koivistonkin
valtakaudella arkojen aiheiden alueelle. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että
ulkopolitiikasta saivat lausua vain harvat ja auktorisoidut lähteet ja hekin yleensä
liturgian mukaisin sanankääntein. Median roolina oli pääosin ohjata keskustelua eikriittiseen
suuntaan. Neuvostoliiton 1980-luvun puolivälissä alkanut uudistuspolitiikka
ja erityisesti Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 alkoivat muuttaa
suomalaisen journalismin suhtautumista Neuvostoliitosta kertomiseen ja myös kykyä
ruotia kotimaista valtajärjestelmää. (Timonen et al. 1987.) Toisaalta EUkansanäänestyksen
julkisuuden (1994) katsottiin todistavan, että poliittinen ja
taloudellinen eliitti pystyi yhä ohjaamaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta käytävän
keskustelun volyymia ja suuntaa. Suomalaisessa yhteiskunnassa journalismin eliitti on
tiiviisti verkottunut maan muun eliitin kanssa; ulkopuolisuutta kriittisen etäisyyden
säilyttämiseksi ei ole pidetty erityisenä ihanteena. Toisaalta kyse on koko suomalaisesta
vallankäytön järjestelmästä, joka perustuu osin yhteiskuntaelämän erilaisten piirien
yhteen saattamiseen ja erityisesti maan kannalta keskeisiksi koettujen turvallisuus- ja
talouspoliittisten kysymysten konsensuaaliseen hoitamiseen. Ongelmallista asiassa
lienee se, että jos maan muut eliitit ovat etenemässä yhteen suuntaan, journalismi ei
kykene välttämättä asettamaan kriittistä vastavoimaa.
Erilaisilla journalismin osa-alueilla urheilusta kulttuuriin ja taloudesta kotimaan
politiikkaan tapahtui vuosina 1980−2000 kehitystä, jossa usko politiikan ja
korporaatioiden ohjaamaan, suunnittelun ja neuvottelun mukaan etenevään kehitykseen
väistyi kilpailun, markkinoiden, kuluttamisen ja asiakkuuden logiikan mukaiseen
yhteiskunnan jäsentämisen tieltä. Kehitys oli vähittäistä, eivätkä läheskään kaikki asiat
yhteiskunnassa ja sen arvorakenteissa muuttuneet. Yksittäiset journalismin sisältöön
liittyvät tutkimukset osoittavat kuitenkin, että poliittisesti orientoitunut lähestymistapa
korvautui vähin erin julkisuudessa taloudellisilla painotuksilla.
Talousjournalismi on varsin uusi tulokas suomalaisessa mediamaisemassa. Kylmän
sodan jälkeen taloustiedon merkitys on sekä kansainvälisesti että kansallisesti
entisestään korostunut, ja tämä on näkynyt myös talousjournalismin arvonnousuna ja
työmahdollisuuksina. Taloustoimittajien työkentän globaalistuminen on edellyttänyt
toimittajilta entistä enemmän tietoja ja taitoja, etenkin kielitaitoa. Tämä on tarjonnut
uudelle ja entistä koulutetummalle toimittajasukupolvelle kiinnostavia
työmahdollisuuksia 1980- ja 1990-luvuilla. Esimerkiksi maakuntalehdissä
taloustoimittajien määrä kaksinkertaistui vuodesta 1974 vuoteen 1988 ja vastaavasti
taloussivujen juttumäärät kaksinkertaistuivat 11,5 jutusta 25 juttuun lehteä kohden.
Talousjournalismin erikoislehdissä Kauppalehdessä ja Talouselämässä muutos oli
vieläkin selvempi.
Ero kotimaan ja ulkomaan uutisten välillä on kahdenkymmenen vuoden aikana
pienentynyt. Euroopan Unionin jäsenyys (1995) kansainvälisti suomalaista
journalismia. Ulkomaan uutiset alkoivat sekoittua kotimaan uutisiin, eikä yksikään
uutisosasto voinut enää välttyä EU-uutisilta. Myös monet ns. lähialueuutiset on jo