Lataa PDF - Sitra

Artikkelin alkuosassa nostetaan esiin joitakin teoreettisia kysymyksiä journalismin ja
yhteiskunnallisen muutoksen suhteesta. Artikkelin toisessa jaksossa käsitellään
kansainvälisen mediamaiseman ja suomalaisen mediakentän rakenteiden muutoksia
tutkimusajanjakson aikana. Taloudellinen lama 1990-luvun alkupuolella vaikutti
keskeisesti mediatoimialaan, mutta muutos oli alkanut jo aiemmin.
Maakuntalehtiyritysten nurkanvaltauksista alkaneet mediaomistuksen uudelleen
järjestelyt veivät kohti leirijakoa. Mediataloista tuli entistä selvemmin liikeyrityksiä,
joiden tehtävä oli tuottaa omistajilleen voittoa. Liiketaloudellisen kannattavuuden
korostaminen on näkynyt mediataloissa muun muassa uutistuotannon jatkuvana
tehostamisena ja mainostajia houkuttelevan sisällön lisääntymisenä.
Vuotta 1995 pidetään uuden digitaalisen ajan alkuna. Tuolloin yhdysvaltalaiset
kuluttajat siirtyivät ensimmäisen kerran laajasti käyttämään internetiä ja saamaan aikaan
molemmin puolin Atlanttia alkoivat digitaaliset satelliitti-tv-lähetykset. Internetiin
liittyvät monet ainutlaatuiset viestinnän potentiaalit oivallettiin nopeasti, mutta heti
aluksi sen käytössä hyödynnettiin mahdollisuuksia vain rajoitetusti. Suomi on ollut
uuden viestintätekniikan soveltamisen kärkimaita maailmassa. Muun muassa kaapeli-tvlähetykset
aloitettiin ensimmäisten joukossa ja erilaista viestintälaitteita Suomessa on
kansainvälisesti verraten paljon. Kuitenkin esimerkiksi digi-tv:n lanseeraus eteni
alkuvaiheessaan varsin hitaasti. Digi-tv:n myötä televisiossa siirrytään kohti maksullista
televisiota. Myös internetin kiinnostavimmat sisällöt ovat muuttuneet ja muuttumassa
maksullisiksi. Digitaalisuus luo edellytyksiä journalismin versioimiselle ts. saman
sisällön moninkertaiselle käytölle eri joukkoviestintävälineissä. Tarjonnan kasvaessa
yksittäisten ihmisten median käyttö on yksilöllistynyt, ja jossakin vaiheessa erityisesti
verkkoviestintä, mutta myös digitaalinen televisio, mahdollistaa hyvin tarkasti
räätälöidyn ja kohdennetun, yksilöllisen mediatarjonnan seuraamisen (ja myös käytöstä
maksettavien maksujen tarkan kohdentamisen).
Radio koki vuosina 1980−2000 varsin perusteellisen murroksen niin rakenteellisesti
kuin sisällöllisestikin. Vuonna 1985 aloittaneita yksityisiä radioasemia perusteltiin
paljolti paikallisen ohjelmasisällön lisääntymisellä. Alan talous kuitenkin johti 1990-
luvun kuluessa paikallisen ohjelmatuotannon nopeaan karsimiseen, ketjuuntumiseen ja
osin myös kansainväliseen omistukseen. Paikallisradioiden myötä Suomeen rantautui
ns. ohjelmavirta-ajattelu ja myös Yleisradion kanavat uudistuivat valtaosin trendin
mukaisiksi.
Kolmas alaluku keskittyy aikaisempaan tutkimukseen nojaten journalismin
sisällöllisempiin kehityslinjoihin. Television rooli ”johtavana” mediana korostuu koko
tutkimusajanjakson ajan. Kansainvälisissä tutkimuksissa 1960-lukua arvioidaan usein
lopullisena ”tv-aikakauteen” siirtymisen ajankohtana. Esimerkiksi vuoden 1982 ja 1988
presidentinvaaleissa sekä 1983 ja 1987 eduskuntavaaleissa television merkitys korostui.
Televisio on kahdenkymmenen vuoden aikana entistä enemmän myös alkanut luoda
agendaa suomalaiseen keskusteluun. Televisiolla on yksittäisistä tiedotusvälineistä
suurin merkitys esimerkiksi julkisuuden henkilön, organisaation tai yrityksen
tunnettavuuden lisäämisessä – ja imagon ja maineen näkökulmasta.
Tv:n valta-asema on muokannut muuta mediakenttää kilpailutilanteen vaatimusten
mukaan ja vaikuttanut ihmisten käyttäytymiseen; kun suomalaiset esimerkiksi vuonna
1995 juhlivat ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta, malli oli saatu suoraan