Lataa PDF - Sitra

12
Työmarkkinajärjestöjen päätöksenteon keskittyneisyys, työtekijöiden korkea
järjestäytymisaste sekä sopimusjärjestelmän moniportaisuus ja kattavuus
(keskusjärjestötasolta liittotasolle ja yritystasolle) turvasivat järjestelmän
uskottavuuden. Keskitetyn tulopoliittisen päätöksenteon kautta voitiin määritellä
yhdellä kertaa koko ammatillisen työvoiman tulonmuodostus ja yritysten
kustannusrakenteen puitteet usean vuoden aikajänteellä. Järjestelmään kuului myös
se, että tulopoliittinen päätöksenteko kytki vahvat painostusorganisaatiot poliittiseen
päätöksentekokoneistoon. (Tiihonen 2003.)
Tämä hallituksesta ja työmarkkinajärjestöistä koostuva kolmikantamalli toimi
konemaisen varmasti, varsinkin kun vientiteollisuudella vielä oli takataskussaan
mahdollisuus vaatia devalvaatiota siinä tapauksessa, että Tupo-sopimusten
seurauksena Suomen inflaatiovauhti ylittäisi kilpailijamaiden inflaation. Näin tapahtui
jokseenkin säännöllisen syklin mukaan.
Toisaalta tämä järjestelmä merkitsi sitä, että elinkeinoelämä oli varsin turvassa
markkinakilpailulta. Suomalaisiin yrityksiin oli kehittynyt organisaatiokulttuuri, jossa
toimivan johdon, erityisesti toimitusjohtajan, valta oli suuri. Omistajat olivat
passiivisia ja liiketoiminnan riskit kantoi viime kädessä valtiovalta devalvaatioiden
muodossa. Keskitetyn järjestelmän toimivuuden takasivat ylimpien
päätöksentekijöiden kiinteät henkilökohtaiset kontaktit ja niille rakentuneet läheiset ja
mutkattomat yhteistyösuhteet sekä tiivis epävirallinen kanssakäyminen (Tainio 2003).
Protektionistisen talouspolitiikan ja korporatismin turvin rakennettu
hallintajärjestelmä ei rajoittunut vain talous- ja tulopolitiikkaan, vaan sillä oli
laajemmat sosiaali- ja sivistyspoliittiset ulottuvuutensa. Kuten olen aiemmin kuvannut
(Alasuutari 1996), jo Suomen itsenäistymisestä alkanut, kansallisia etuja varjeleva
protektionistinen politiikka ei rajoittunut vain taloudellisiin kysymyksiin, vaan sen
rinnalla vaikutti kulttuurinen protektionismi. Protektionismin avulla ei haluttu turvata
vain elinkeinoelämän lyhyen tähtäyksen etuja, vaan kokonaisuuteen kuului ajatus
kansan sivistystason kohottamisesta ja kansantapojen sivistämisestä. Myös tämän
pyrkimyksen vuoksi oli välttämätöntä, että maan rajoja valvottiin ja ulkoa tulevia
vaikutteita kontrolloitiin. Maan rajojen sisällä toteutettaville kontrolli- ja
valistustoimille luotiin näin otolliset olosuhteet.