Lataa PDF - Sitra

SUOMALAINEN JOURNALISMI JA YHTEISKUNNAN
MUUTOS 1980–2000
Heikki Luostarinen
Turo Uskali
TIIVISTELMÄ
Joukkoviestintä voi ehkäistä uusien ideoiden sekä sosiaalisten ja teknisten
innovaatioiden leviämistä tai edistää sitä. Tässä artikkelissa tarkastelu kohdennetaan
journalismiin, jolla ymmärretään joukkoviestinnän faktapohjaisia ja ajankohtaisia
sanomia sekä noiden sanomien tuotannon järjestelmää. Tarkastelun ulkopuolelle jää
siten esimerkiksi median laaja fiktiotuotanto. Journalismin ydinaluetta ovat perinteisesti
olleet radion, television sekä lehdistön uutis- ja ajankohtaisohjelmat ja jutut. Artikkelin
toinen rajaus on keskittyminen kansallisen mediajärjestelmän kehitykseen, Suomessa
maan kansallisilla kielillä toteutettuun joukkoviestintään. Kansainvälistyminen ja
kansainväliset vaikutteet ovat luonnollisesti osa tätä kehitystä, mutta
kansainvälistymistä tarkastellaan suomalaisen median suunnasta.
Journalismin roolia muuttumattomuuden ja pysyvyyden takaajana on perusteltu muun
muassa sillä, että journalismin käyttämä lähdejärjestelmä on laajoissa tutkimuksissa
osoittautunut lähes poikkeuksetta taloudellisia, poliittisia, hallinnollisia ja kulttuurisia
eliittejä suosivaksi. Nojautuminen jo vakiintunutta valtaa käyttäviin, ja siksi olemassa
olevaa puolustaviin lähteisiin merkitsee samalla kilpailevien ja haastavien ryhmien ja
näiden merkityksenantojen suhteellista marginalisoimista. Uutistuotannon talouden
arvellaan suosivan turvallista ja halpaa valtavirtaa ja estävän kallista ja riskialtista
tutkivaa ja paljastavaa toimitustyötä. Toisaalta on esitetty, että journalismi voisi olla
myös yhteiskunnallisia muutoksia rohkaiseva voima, sillä sen luonteeseen kuuluu uuden
ja erilaisen etsiminen, ristiriitojen ja konfliktien korostaminen sekä tulevaisuuden
trendien ennustaminen.
Yhteiskunnallisen muutoksen näkökulmasta on varsin merkityksellistä, kuinka
journalismin keskustelevuus sekä sen aktiiviselle kansalaisuudelle tarjoama julkinen
foorumi kehittyvät. Parhaimmillaan journalismi voi toimia keskinäisen tuntemisen ja
kollektiivisen oppimisen näyttämönä, jossa kyetään kehittämään pelkästä
kompromissista eteenpäin meneviä ratkaisuja. Pahimmillaan kyse on stereotypioiden ja
ennakkoluulojen lietsonnasta, joka lukitsee erilaisten väestöryhmien näkemykset
toisistaan ja estää erilaisesta yhteiskunnan kokemisesta nousevan neuvottelun ja
keskustelun. Merkityksensä on myös journalismin levittämän informaation
tarkkuudella, nopeudella ja kattavuudella sekä journalismin itsenäisyydellä ja
riippumattomuudella erilaisista valtaryhmistä ja niiden intressien edistämisestä.