Lataa PDF - Sitra

Nokian osuus jo yksinään, on huomattavasti suurempi. Voitaisiin siis olettaa, että innovaatio-
ja teknologisen kehityksen tutkimus olisi huomattavasti paremmin resursoitua.
45
Suomaisen tutkimuksen kenttä tarvitsisi siis näiden näkemysten mukaan jonkinlaisen
institutionalisoidun, monipuoliseen foresight-tutkimukseen keskittyvän yksikön, joka
sisältäisi siis paitsi teknologisen kehityksen arvioinnin, myös teknologian vaikutusten
arvioinnin sekä teknologisen kehityksen syiden tutkimuksen. Tämän pystyttämiseksi
kaivataan innovatiivista ratkaisua. Toinen tutkimuksen sektori, jonka alueelta Suomesta
puuttuu institutionaalinen pohja, on kansainvälisen talouden ja politiikan tutkimus ja
ennakointi, sillä nykyinen UPI keskittyy lähinnä kansainvälisiin suhteisiin.
Kaiken kaikkiaan menetelmien kehittymisestä esitettiin sekä pessimistisiä että
optimistisempia arvioita. Yleensä ottaen haastateltavat suhtautuivat varovasti kysymykseen
siitä, ovatko yhteiskunnallisen ennakoinnin menetelmät kehittyneet 1980-luvusta.
Pessimistisen arvion mukaan kansantaloustieteen menetelmät eivät ole juurikaan kehittyneet,
päinvastoin: toimintaympäristön monimutkaistuminen ja arvaamattomien tekijöiden
lisääntyminen ovat heikentäneet menetelmien ennakointivoimaa entisestään ja tulokset ovat
jopa heikentyneet tänä ajanjaksona.
Tämä johtuu joidenkin haastateltavien mielestä ennen kaikkea siitä, että Suomessa ei
yksinkertaisesti panosteta riittävästi ennakointimenetelmien kehittämiseen. Kritiikin mukaan
resursseja on hajotettu liikaa ja yhteistyötä ei tehdä riittävästi: eri tahoilla tehdään paljon
rutiinityötä, joka on enimmäkseen lyhyen ajan suhdanne-ennakointia. Siinä käytetään
standardimenetelmin samoja informaatiopohjia ja päädytään myös samankaltaisiin
lopputuloksiin. Edes suhdanne-ennusteisiin liittyvää kehitystyötä ei ole tehty, vaan
menetelmät on otettu muualta. Tämän kritiikin mukaan pitkän aikavälien syklien
ennakointimenetelmien kehittäminen on siis jäänyt kansantaloustieteestä lähes kokonaan
pois, ainoastaan demografiaennusteisiin on panostettu. Kuten eräs huippuekonomisti totesi:
”tulevaisuutta ei ole paljon pyydetty pohtimaan”.
Toisaalta haastateltavat eivät toivoneet paluuta taloudellisen suunnitteluviraston TASKUn
aikanaan 1980-luvulla käyttämiin yksipiste-ennusteisiin, vaan peräsivät enemmän skenaariotyyppisiä,
tukevalle pohjalle rakennettuja arvioita. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti tietoa
luoviin ja sitä muokkaaviin instituutteihin. Näiden instituuttien perimmäisenä tehtävänä olisi