Lataa PDF - Sitra

44
Myös taloudellisilla malleilla tehdään vaihtoehtoisia ennusteita. Taloudellisten mallien
käytössä pitäisi kuitenkin päästä siihen, että kerrotaan myös, millä todennäköisyydellä jokin
ennuste toteutuu. Taloudellisten ennusteiden raportoinnissa jätetään hyvin usein kertomatta
virhemarginaali sekä se, millä todennäköisyydellä jonkin vaihtoehdon voidaan laskea
toteutuvan.. Varsinkin lyhyen aikaväin ennusteissa virhemarginaali jätetään kertomatta
säännönmukaisesti ja ilmaistaan piste-ennuste. Siten arvioitaessa, että kansantalous kasvaa
esimerkiksi ensi vuonna keskimäärin 3 % voitaisiin kertoa, että sen todennäköisyys on
esimerkiksi 40 % ja että 20 %:n todennäköisyydellä se kasvaa 2 %.
Eräät haastateltavat huomauttivat, että nykyinen raportointi voi olla päätöksentekijän
kannalta hämäävää. Lisäksi tarvittaisiin ennusteita, joita olisi täydennetty
skenaariokuvauksilla. Tällöin ennusteet kattaisivat paljon paremmin niitä tarpeita, joita
erityisesti yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ilmenee. Taloudelliset ennusteet liittyvät
yleensä tiettyyn muuttujajoukkoon, jotka ovat taloudellisesti kiinnostavia tai jotka liittyvät
kansantalouden tilinpitojärjestelmään. Sen lisäksi on paljon esimerkiksi ympäristöön tai
arvoihin liittyviä, taloustieteen ulkopuolelle jääviä asioita, joita ei ennusteta.
Ympäristöasioita kyllä joskus arvioidaan taloudellisia ennusteita tehtäessä, mutta silloinkin
niitä määritellään vain talouden näkökulmasta.
Suomen historia 1800-luvulta tähän päivään osoittaa, että koskaan ei ole ollut sellaista 25
vuoden periodia, jolloin maamme bruttokansantuote ei olisi lainkaan kasvanut. Siksi on
pedagogista tarkastella vaihtoehtoja: nytkin voidaan siis 95 % todennäköisyydellä ennustaa,
että Suomen kansantalous kasvaa seuraavan 25 vuoden aikana keskimäärin 1-4 %. On
erittäin epätodennäköistä, että se kasvaisi 5 %, mutta myös erittäin epätodennäköistä, että se
kasvaisi vähemmän kuin 1 %:n vauhdilla.
Olisiko ETLAn näkökulmasta syytä tehdä jotain toisin? Onko joitakin aukkoja paikattavana?
Eräs tekijä, joka tuotiin esiin ETLAn äskettäin tekemässä Suomen innovaatiopolitiikan
arvioinnissa oli tutkimusresurssien epätasainen jakautuminen: alkutuotannon tutkimuksessa
on edelleen kiinni yllättävän paljon resursseja ja teknologisen kehityksen ennakoinnissa
hyvin vähän. Eräiden haastateltavien mielestä vinouma on iso, kun verrataan siihen, mikä on
näiden asioiden merkitys yhteiskunnassa ja taloudessa (Georghiou et al. 2003).
Alkutuotannon osuus BKT:sta on noin 2,5 %, kun taas teknologiasektorin osuus, esimerkiksi